Tekijä: Maria de Silva

  • Rapujuhlat ja loppukesän kattaus – kukat hämärtyviin iltoihin


    Värikäs kattaus terassilla. Pöydällä kaiken värisiä dahlioita ja takana näkyy iso vesialue.
    Ihana ilta tulossa: veden äärellä pöytä on katettuna sopivasti rosoisuudella ja posliinin kiillolla.



    Kun heinäkuun loppupuoli alkaa häämöttää, alkaa rapujuhlat ja loppukesän kattaus, mutta en mitenkään haluaisi ajatella saati kirjoittaa elokuun hämärtyvistä illoista , joka auttamattomasti tarkoittaa kesän hiipumista. Mutta elokuussakin on oma taikansa:


    Elokuu on tunnelmaa. Se on pimeneviä lämpimiä iltoja. Se on railakkaita puutarhajuhlia, joita värikkäät lyhdyt ja kynttilät lempeästi valaisevat. Elokuun illat ulkona tarjoavat meille ihanaa loppukesän kukkaloistoa tuoksuineen, joiden siivittämänä nautitaan syksyn herkuista ja juomista – Nostetaan maljoja ja ollaan yhdessä”!


    Rapujen aikaa

    Rapukausi alkaa Suomessa vuosittain 21. heinäkuuta, ja suosituinta juhla-aikaa on elokuu. Tilliliemessä keitetyt joki- ja täpläravut nautitaan kylminä paahtoleivän kanssa, usein laulujen ja rennon etiketin saattelemana. Ihanaa aikaa – rapujuhlat ja loppukesän kattaus!

    Tiesitkö tämän?

    Suomeen rapujuhlaperinne (kräftskiva) on rantautunut Ruotsista. Alun perin tapa levisi 1800-luvun lopulla ruotsinkielisen rannikkoseudun ja herrasväen keskuudessa, josta se on vuosikymmenten aikana muovautunut koko kansan rakastamaksi, hämärtyvien elokuisen iltojen puutarhajuhlaksi.


    Loppukesäinen ulkokattaus vihreyden keskellä. Pöydällä iso korkea maljakko, jossa värikkäitä dahlioita ja auringonkukkia. Myös sadonkorjuuomenoita.
    Vehreyden keskellä loppukesää enteilevä kattaus. Loppukesän kukkia ja omenoita omasta puutarhasta kenties,, sadonkorjuusta kertoillen.




    Pikakurssi rapupöytään: Näin nautit ravut tyylikkäästi

    Minua Maria de Silvaa tämä rapujuttu ällöttää (lo siento), mutta kirjoitan tämän jutun ihan vain Sinulle! Tietoni ovat ”rapuystäviltäni” sekä muualta ”ongittuja”. -Ehkä Sinä olet minua fiksumpi ja voit antautua tämän ikisuositun rapusyötin pauloihin. -Minä pitäydyn syömään vain katkarapuja, joista kyllä pidän.

    Rapujen syöminen on seuraelämää parhaimmillaan – se saa viedä aikaa, ja sormien sotkeutuminen kuuluu asiaan. Tässä on Sinulle helpot askeleet, joilla pääset onnistuneeseen rapuelämykseen:

    1) Aloita saksista:

    Ota rapu käteesi ja irrota sakset tyvestä. Leikkaa saksen reuna auki rapuveitsellä tai pure hampailla varovasti kuori rikki. Imase herkullinen liemi talteen ja irrota saksiliha.

    2) Käännä rapu ja nauti liemi:

    Käännä rapu selälleen. Irrota panssari pyrstöstä taivuttamalla sitä varovasti ylöspäin. Imase panssarin alle jäänyt, tillintuoksuinen keitinliemi – tämä on monen mielestä ravun parasta antia!

    3) Kaavi rapuvoi:

    Erottele panssarin sisäpinnalta tai keskiruumiista kellertävä rapuvoi veitsenkärjellä. Se maistuu (kuulemma) taivaalliselta paahtoleivän päällä.

    4) Kuori pyrstö:

    Irrota pyrstön panssarirenkaat yksi kerrallaan painamalla kuorta sivuista, kunnes se naksahtaa. Vedä pyrstöliha kokonaisena ulos.

    5) Muista peräsuoli:

    Poista pyrstölihan selkäpuolella näkyvä tumma lanka (peräsuoli) nykäisemällä se irti ennen syömistä.

    6) Kokoa herkkuleipä:

    Perinteisin tapa on herkutella pyrstöt voilla voidellun paahtoleivän päällä, jossa hienonnettua tilliä.

    Pro-vinkki emännälle:

    Varaa jokaiselle vieraalle lautasen viereen runsas nippu lautasliinoja sekä pieni sitruunavedellä täytetty sormihuuhde-kulho, jotta sormet saa helposti ja nopsaa raikastettua syömisen lomassa.

    Hej hurra – tässä on rapujuhlat ja loppukesän kattaus!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus:  
”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.
    ”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.”


    ———————


    Rapuja ja ruokajuomaa

    1) Alkumaljaksi ja vaikka läpi aterian: Kuohuviini:

    Kupliva viini nostaa heti juhlatunnelmaa. Valitse: Erittäin kuiva (Brut tai Extra Brut), pirteän hapokas ja sitruksinen.

    ”Tarjoile raikas ja hennon paahteinen kuohuviini hyvin viilennettynä heti vieraiden saapuessa”. Valitse ranskalainen samppanja tai espanjalainen cava.”


    Valkoviinipulloja ja -laseja valkoisella liinalla pöydällä.
    Aina varma valinta: valkoviini! Kannattaa kuitenkin katsoa, onko se rutikuivaa vai makeaa!





    2) Klassisin valinta: Kuiva valkoviini

    Viinistäkin valitaan kuiva, erittäin hapokas, mineraalinen tai herukanlehtisen aromikas vaihtoehto. Sauvignon Blanc ja Riesling ovat hyviä vaihtoehtoja.

    ”Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc ja rapu ovat kesän lyömätön hittikombo. Viinin vihreä aromikkuus kaveeraa täydellisesti kruunutillin kanssa.

    3) Kepeä yllättäjä: Raikas roseeviini

    Rosee tuo kattaukseen upeaa väriä ja toimii loistavasti loppukesän tunnelmassa.

    Valitaan rosekin kuivana tai kuivahkona, erittäin raikkaana ja marjaisana, mutta hapokkaana.

    ”Valitse rapupöytään herukalla ja raikkaalla hapokkuudella ryyditetty rosee. Liian makeat ja sokeriset versiot kannattaa unohtaa, jotta rapujen hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.”


    Kaksi lasillista rosee samppanjaa.
    ”2 glasses of rose champagne”. Kuiva rosee samppanja vie läpi koko rapuillallisen!





    Alku- ja välisnapsit (Akvaaviitit ja snapsit)

    Rapujuhlien snapsikulttuuri on vahva. Perinteisesti snapsi valitaan niin, että sen mausteet (kuten kumina, anis tai tilli) sointuvat yhteen tilliliemen ja ravun maun kanssa. Snapsi tarjoillaan aina jääkylmänä, huurteisesta lasista.

    1) Alkunsapsi: Perinteinen akvaviitti (Kumina ja anis)

    Akvaviitti on pohjoismainen klassikko, joka herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti ensimmäisen ravun ja paahtoleivän pariksi. Lysholm Linie Aquavit tai suomalainen Helsinki Akvaviitti ovat akvaviittien klassikkoja.

    ”Aloita juhlat perinteisellä akvaviitillä. Sen tammitynnyrikypsytys ja kuminan aromi leikkaavat loistavasti paahtoleivän voita ja ravun suolaisuutta”.

    2) Välisnapsi: Tilli- tai sitruunasnapsi (Raikas ja kepeä)

    Kun juhlat ovat käynnissä ja useampi rapu on jo kuorittu, väliin sopii kevyempi, yrttinen tai raikkaan sitruunainen napsu. Hyvä vaihtoehto: O.P. Anderson Klar (tillillä ja sitruunankuorella maustettu) tai puhdas, laadukas suomalainen vodka ripauksella sitruunaa.

    ”Juhlan edetessä tillillä ja sitruunalla maustettu kirkas napsu raikastaa suun ja jatkaa lautasella olevan kruunutillin makumaailmaa täydellisesti”.


    Snapsietiketti:

    Kannattaa huomioida, että rapujuhlissa ei kumota koko lasia kerralla tyhjäksi! Snapsia otetaan pieni siemaus jokaisen lauletun snapsilaulun (snapsvisa) jälkeen tai aina uuden ravun kohdalla!!!


    Viinivarasto, jossa hyllyillä satoja pulloja.
    Wau, tällaisenko omistais!




    Vielä pieni viinitietämysjuttu:

    Kun puhutaan, että viini ”leikkaa” jotain, se tarkoittaa, että juoman raikkaus ja hapokkuus tasapainottavat suussa tuntuvaa rasvaisuutta.

    Kun syöt rapuja paahtoleivän kanssa, jossa on runsaasti voita, suuhun jää rasvainen ja raskas kalvo. Jos joisit päälle jotain makeaa tai paksua, suutuntuma muuttuisi/pysyisi raskaaksi.

    Kun viini tai kuohuviini on erittäin hapokas, se toimii kuin ”pesuaine”:

    – Se ”leikkaa” eli pilkkoo tuon rasvaisuuden tunteen.

    – Se raikastaa suun jokaisen hörpyn jälkeen.

    – Se saa seuraavan suupalan maistumaan taas yhtä hyvältä ja raikkaalta kuin ensimmäinen.

    Kyseessä on siis viinitermi sille, kun juoman happorakenne estää ruokaa tuntumasta liian raskaalta tai tunkkaiselta.


    ———————


    Luodaan kukkatunnelmaa:

    Loppukesän ja alkusyksyn ruukkuistutuksiin saa upeaa draamaa ja syvyyttä yhdistelemällä täyteläisiä, vahvoja värejä. Kesän värit saavat elokuussa jo tummemman sävyn. Nappaa tästä rapujuhliisi tai muihin puutarhajuhliisi tunnelmaa. Suosittuja kasveja loppukesälle:

    1) Krysanteemit:

    Krysanteemiruukkuja on saatavana monenkokoisena. Suurimmat pyöreät ”pallokrysanteemit” menestyvät myyntiruukussaan. Pienempiä on usein hyvä istuttaa suurempaan.

    Syksyn värejä on upeita: poltettua oranssia, syvää tulenkeltaista ja viininpunaista. Laita vaikka joka väriä, niin saat hienon tricolorin puutarhaasi.

    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhassa. On oranssia, keltaista, vahvaa liilaa.
    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhaan.
    Makee yhdistelmä syyskukkaa ja -viherkasvia ja vieläpä oikean värisiin ruukkuihin.


    2) Koristepaprikat ja -kaalit:

    Nämä ovat niin ihania – kuluneen vuoden jälkeen – taas laittaa parvekkeille, terasseille ja puutarhaan. Ja koska ne ovat kuin syötäviä (ei oikeasti), ne sopivat sadonkorjuujuhlien ja rapujuhlien somisteiksi.


    Isoja valko-vihreitä ja vahvaa liilaa  koristekaalia sekä murattia isoissa ruukuissa.
    Koristekaaliin ja krysanteemiiin voit yhdistää kaiken maailman kasveja roikkumaan.




    Paprikoita on keltaisia ja punaisia, eri sävyissä. Kaalissa on mahtavia muotoja sekä dramaattisia purppuran ja mustanpuhuvia sävyjä.

    Kukkakaupoissa myydään joskus myös chili-ruukkuja, joiden chilit ovat oikeasti syötäviä. Koska ne eivät kuulu vakiokasveihin, kannattaa pyytää tilaamaan mikäli haluat sellaisen keittiötäsi tai puutarhajuhliasi kaunistamaan.

    Rapujuhlien aika on tässäkin: koristepaprikoita  keltaisena, orannsina ja punaisena.
    Koristepaprikat eri väreineen tuovat juuri sitä syksyn juhlan tuntua: on sadonkorjuun aika , on rapujuhlien aika.





    3) Heinät, oksat ja lankaköynnökset:

    Heiniä ja oksia on monenlaisia ja voit ostaa niitä kukkakaupasta tai poimia itse metsistä ja teiden varsilta. Ne tuovat runsautta ja rentoa loppukesän tunnelmaa kukkien lomaan. Ne ovat kauniita ihan sellaisenaankin maljakossa tai jännässä astiassa. Mielikuvitusta hei!

    4) Syklaamit

    Näitä ilmestyy alkusyksyllä ja ne kestävät hyvin ulkona. On kasteltava varovaisesti, etteivät pienet, melko pinnassa olevat juuret mätäne. Syklaameja on komeissa voimakkaissa väreissä – violettia ja punaista – joilla koristat kivasti mm. puutarhajuhlien kattausta.

    5) Dahlia (eli daalia)

    Heinäkuusta ensipakkasiin saakka on tarjolla upeaa, runsasta ja vahvan punaista ”daaliaa”. Kukkaa käytetään enemmän leikkokukkana, mutta nykyään on tarjolla myös ihania ruukkudaalioita.

    Komeat dahlian kukinnot sopivat mataliin maljakoihin tai asetelmiin loistavasti, sillä ne sietävät hyvin varren lyhentämistä ja luovat heti ylellisen tunnelman mm. rapupöytään.


    Vahvan punaisia leikkodaalioita pöydällä makaamassa. Odottavat kai leikkausta tai sitomista, koska vierellä on sakset.
    Persikan värisiä daalioita.
    Daaliat ovat näyttäviä kukkia, joista saat ihania korkeita maljakkokimppuja ja voit yhdistää niihin muitakin esim. auringonkukkaa. Voit leikata varren lyhyeksi ja laittaa matalaan bud-vase -astiaan, jolloin ruokapöydässä se ei ole katseiden tiellä.
    Loppukesän kattaus: kuvassa iso kimppu tummia ja persikkaisia daalioita sekä kahvidrinkkejä ja omenoita.
    Tytöllä kädessä iso kimppu liilaa, oranssia ja persikka daaliaa.


    Syksyn rapujuhlat ja loppukesän kattaus -aikaan tulee myös kauniita ruskeita hortensioita, joilla voit somistaa syystunnelmaa. Katso lisää: ”Juoppo hortensia”.


    6) Leikkokukkia

    Syksyn puutarhajuhliin sopivia leikkokukkia löytyy runsaasti. Kukkakaupoissa alkaa värivalikoima kääntymään kauniin ruskan väreihin, joita on monissa eri kukkalajikkeissa.

    Esimerkiksi muotia jatkuvasti olevat neilikat tarjoavat kymmeniä eri vaihtoehtoja ja ovat sitä paitsi erittäin kestäviä. Krysanteemeja on useita eri lajikkeita, ja niiden kestävyys on samoin erinomainen.

    Auringonkukkia, alstromerioita, flamingonkukkia, streliziaa, kallaa ym. ym. leikkoa löytyy. Voit katsella lisää ”kukkakimpun hurja historia”. Peikonpähkinäoksilla saat kivaa extraa kattauksiin. Piipahda kukkakaupassa katselemassa ja kyselemässä, mitä Sinun syyspöytääsi laitettaisiin!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus on tässä. Takana järvi ja sen takana metsää. Pöydän reunassa ruotsinlippuketju ja oikealla näkyy aitta tai talo, vanhanaikainen.
    Loppukesän kattaus syntyy pellavasta, lasista ja luonnonantimista. Ruotsin liput muistuttavat rapujuhlien syntymästä 1800-luvun ruotsalaisissa herraskartanoissa.




    Hoito-ohje leikkodahlialle:


    – runsaasti haaleaa vettä (on juoppo)

    – vaihda vesi joka toinen päivä ja tee samalla uusi imupinta terävällä veitsellä viistoon, pese aina samalla myös maljakko

    – poista mahdolliset veteen joutuneet lehdet (vesi kirkkaana pidempään, ei bakteereja)

    ——————-


    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä. Loppukesän kattaus siis ihasteltavana.
    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä.




    Näin loihdit loppukesän upeimman juhlapöydän

    Loppukesän puutarhajuhlissa ja rapupöydässä saa näkyä runsas, hienostunut ja luonnonmukainen tyyli. Unohda muoviset kertakäyttökoristeet ja luota kauden aitoon loistoon:

    1) Panosta valoon:

    Elokuun hämärtyvät illat vaativat tunnelmaa – viimeistele kokonaisuus runsailla pöytäkynttilöillä, lyhdyillä ja pöydän ylle viritetyillä valoketjuilla.

    2) Sido teema väreillä:

    Yhdistä rapujen kirkkaanpunainen sävy esim. daalioiden syvän viininpunaisiin, poltettuun oranssiin ja puhtaan valkoisiin vivahteisiin. Rapujuhlat ja loppukesän kattaus suorastaan huutavat vahvoja värejä ja draamaa. Anna palaa ja luo oma rapudraamasi!

    Nostalgiseen harvaan aittaan koottu noutopöytäkattauksen astiat. Kaunista valkoista posliinia, jossa murattikuviointi kautta linjan.
    Maalaisromantiikkaa pursuava noutopöytä kattaus aluillaan aidassa. Olisiko sadepilviä näkyvillä?





    3) Luo kontrastia koristekaalilla:

    Ruusumaiset, liilan ja vihreän sävyissä hehkuvat koristekaalit (Brassica) tuovat kattaukseen modernia runsautta ja upeaa tekstuuria.

    4) Mausta koristepaprikoilla:

    Ruukuissa kasvavat keltaiset, oranssit ja punaiset koristepaprikat sopivat täydellisesti kruunutillin kaveriksi ja tuovat pöytään hauskaa ilmettä.



    Rapujuhlat ja kattaus: Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.
    Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.



    5) Käytä kruunutilliä runsaasti:

    Kruunutilli ei kuulu vain kattilaan – asettele sen keltaisen vihreitä, sateenvarjomaisia kukintoja maljakoihin daalioiden (tai muiden leikkojen) sekaan ja suoraan raputarjoilujen päälle.



    Tunnelmallinen rapukattaus illan hämärtyessä. järven rannalla. Puna-valkoisella ruutuliinalla rapuvati,  punainen kattaus astioineen ja pöydän yli roikkuu punaiset lyhdyt.
    Ravut tarjoillaan perinteisesti runsaan tillin kera. Rapujuhlien klassikkolisuke on rapea paahtoleipeä ja reilusti voita. Rapuveitsi on pieni, mutta välttämätön työkalu herkkujen kuorimiseen.
    Lähikuva rapuvadista. Pöydällä myös juomalaseja ja vaaleaa leipää.


    6) Valitse maljakot oikein:

    Suosi matalia maljakoita ja pieniä bud-vase-lasiastioita, jotta vieraat näkevät keskustella upeiden daalia- tai muiden tunnelmallisten syysasetelmien ylitse.

    ”Bud-vaset” ovat pieniä ja siroja kapeasuisia lasisia maljakoita, joita käytetään vain yhdelle kukalle. Alkuperäinen englanninkielinen termi viittaa nupulleen puhkeavaan kukkaan.

    Voit tutustua suosittuihin maljakoihin: Kalos -Kattaus & Stailaus. Maljakoiden avulla pöytään saa luotua runsaan ilmeen ilman, että näkyvyys pöydän yli peittyy eikä työläitä asetelmia tarvitse tehdä.


    ———————–


    Espanja ja rapujuhlat

    Espanjassa asuvana täytyy minun heittää faktaa maan ko. sesongista tai siitä, ettei sellaista ole.

    Espanjalaiset rakastavat äyriäisiä, mutta heidän kulttuurinsa eroaa suomalaisista (ja ruotsalaisista) parilla tavalla.

    Eri lajikkeet:

    Espanjassa syödään paljon mereneläviä, kuten katkarapuja (gambas), jättirapuja (langostinos) ja merirapuja (cigalas). Makeanveden jokirapu (crayfish) ei ole samalla tavalla juhlapöydän itseoikeutettu kuningas.

    Ei erillistä sesonkia:

    Espanjassa ei ole tällaista laulujen ja kruunutillin tähdittämää elokuista rapusesonkia (kräftskiva). Elokuuhan on sitä paitsi Espanjassa kuuminta helleaikaa eikä syksyn alkamisesta ole tietoakaan.

    Äyriäisiä syödään ympäri vuoden osana tapaksia, paelloja tai grillattuina (a la plancha), eikä niille pyhitä omaa teemajuhlaa loppukesästä. Mutta: – rapujuhlat ja loppukesän kattaus – espanjalaisilla ihan omat juttunsa!

    Espanjassa kokoontumiset puutarhajuhliin ystävien, perheen ja koko monipolvisen suvun kanssa ovat yleisiä, mutta ruoka on silloin useimmiten lihaa, paellaa tai monipuolisia tapaksia.

    Lisää sukurakkaiden espanjalaisten kokoontumisista illanviettoihin sekä ruokakulttuurista: ruokaperinteet: Paellaa ja perheaikaa.


    ———————–


    Tässäpä sitä evästystä loppukesän juhliin riittää. Toivottavasti sait jotain inspiraatiota itsellesi. Toivotan oikein ihanan tunnelmallisia iltoja puutarhassa. -Mutta hei, vielä yks juttu:

    – Muista, että vaikka sommaren är kort, ”vielä on kesää jäljellä”!


    ¡Te deseo mágicas noches de finales de verano!

    Maria de Silva






    .





















  • KANSAINVÄLINEN YSTÄVYYDENPÄIVÄ – Dia de la Amistad


    Kuvateksti:

    Dia dos Namorados – Nuoruutta, ystävyyttä ja yhteisiä hetkiä

    Kuun laskiessa ja illan hämärtyessä ystävykset kokoontuvat herkkujen äärelle jakamaan arjen iloja ja tarinoita.



    Portugalinkielinen käsite Dia dos Namorados viittaa rakastavaisten ja sydänystävien päivään – se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä nauttimaan elämästä, hyvästä seurasta ja lämpimistä kesäilloista yhdessä niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa. Sitä kaikkea varten on kansainvälinen ystävyydenpäivä!


    Yllätä ystävä kesken loman – tiesitkö, että virallista kansainvälistä ystävyydenpäivää vietetäänkin vasta heinäkuussa?


    ”dia de los enamorados” vs ”Día internacional de la Amistad”

    Kyllä sitä ihminen vaan oppii jatkuvasti jotain uutta. Sain vastikään tietää, että Suomessakin vietettävä 14.2. ystävänpäivä ei suinkaan ole virallinen kansainvälinen ystävyydenpäivä.

    – Ehei, helmikuun 14. päivä on kansainvälisesti ainoastaan virallinen rakastuneiden päivä (dia de los enamorados) eli Pyhän Valentinuksen päivä (Dia de San Valentin)!


    Lämmöllä ystävälleni!Maria



    Virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä (Día Internacional de la Amistad) on 30.7.. Päivä on täysin kaveripohjainen eikä siinä ole lainkaan romantiikkaa kuten helmikuun 14. päivässä virallisesti on.

    YK:n virallinen teema ystävyydenpäivälle

    YK perusti 30.7. päivän, koska sen ajatus oli, että ihmisten, maiden ja kulttuurien välinen ystävyys voi rakentaa siltoja ja edistää maailmanrauhaa.


    Kuin kukkamaa on ystävyys,
    se sydämeen tuo lämpimyyden.
    Ei välimatka taittaa voi,
    sen kauneutta ja ikuisuutta.




    Eri maiden tapoja

    1) Suomessa päivä otettiin kalenteriin vuonna 1996 nimellä ystävänpäivä. Ilman kalenterimerkintää päivää alettiin viettämään 1980-luvun alusta lähtien.

    2) Virossa päivä vakiintui kalenteriin (rahvakalender) vuonna 1999 ja sen nimi on Sõbrapäev eli ystävänpäivä. Päivä kulkeutui Viroon Suomesta ja sitä vietettiin ilman kalenterimerkintää 1980-luvun lopulta alkaen aluksi kouluissa ja päiväkodeissa.

    Suomi ja Viro halusivat amerikkalaisen, kaupallisen Valentine’s Day -juhlan koskemaan kaikkia ihmisiä – sinkkuja, lapsia, kavereita ja naapureita – jotta kukaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.


    Naurua, puhetta ja kesäistä iltaa,
    vuorotellen juomaa tiskin takaa jaetaan.
    Nämä hetket nuoruuden ja ystävyyden,
    ikuisiksi muistoiksi sydämeen tallennetaan.



    Rakkauden ja ystävyyden päivä

    Vaikka Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa päivä on lähes puhtaasti rakastuneiden juhla, muutamat Latinalaisen Amerikan maat jakavat kanssamme saman ajatuksen:

    Esimerkiksi Meksikossa, Kolumbiassa, Venezuelassa ja Perussa päivän virallinen nimi on usein Día del Amor y la Amistad eli Rakkauden ja ystävyyden päivä.

    Näissä maissakin on siis aivan tavallista viedä 14.2. kukkia tai kortteja parhaalle ystävälle, ei vain kumppanille. Tällaisia kukkiakin voit viedä: ”Kukkakimpun hurja historia”.


    Suloisia kortteja ystävyydenpäivänä ystävälle!




    Varaslähtö ”Lattareissa”

    Moni Latinalaisen Amerikan maa ottaa varaslähdön ja juhlii Día del Amigo -päivää hieman aikaisemmin. Brasilian ystävänpäivä on Dia dos Namorados, jota vietetään 12. kesäkuuta. Päivä on puhtaasti romanttinen juhla.

    Paraguay, Argentiina ja Uruguay viettvät
    ystävyydenpäiväänsä 20. heinäkuuta kuuhun astumisen kunniaksi. Silloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista.


    ————-


    Tiesitkö? – Ystävyyttä juhlitaan kuuhun lennon kunniaksi!


    Taivaallinen varaslähtö

    Heinäkuu on maailmalla todellinen ystävyyden teemakuukausi. Vaikka YK:n virallista kansainvälistä ystävyyden päivää (Día Internacional de la Amistad) vietetään 30. heinäkuuta, espanjankielisessä Etelä-Amerikassa otetaan varaslähtö jo 20. heinäkuuta. Ja syy sille on vähintäänkin taivaallinen!

    Historialliset askeleet

    Kaikki alkoi heinäkuussa 1969, kun Apollo 11 laskeutui kuuhun ja Neil Armstrong otti historialliset askeleensa. Argentiinalainen professori Enrique Febbraro istui ruudun ääressä lumoutuneena.

    Hän koki, että tuolla sekunnilla koko ihmiskunta yhdistyi ja teki suuren ystävän eleen koko maailmankaikkeudelle.

    Kahvia, kiitos – ja palanen parasta ystävyyttä! Malja hetkille, jotka jaetaan yhdessä. Hyvää ystävyyspäivää!


    Ystävyydenpäivä syntyy

    Innostunut professori kirjoitti siltä istumalta tuhat kirjettä ympäri maailmaa ja alkoi ajaa kuuhunastumispäivää kansainvälisen ystävyyden päiväksi.

    – Kampanja puri!

    Avaruusmatkalle kiitos

    Nykyään Argentiinassa ja Uruguayssa Día del Amigo on valtava juhla, jolloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista ja ystäville kiikutetaan kukkia – kiitos astronauttien ja historian upeimman avaruusmatkan!

    Kiitos, että olet!


    Puhelinverkot kaatuvat

    Korttien ja viestien ruuhka on todellisuutta Argentiinassa aina 20. heinäkuuta. Päivä on niin suuri juhla, että puhelinverkot usein kaatuvat ja tekstiviestit viivästyvät – kaikki yrittävät onnitella ystäviään – yhtä aikaa.

    Tämä osoittaa, miten isosta jutusta ystävyydenpäivässä on kyse!


    Lisää ystävyydestä: Katso ystävyyden monumentti Italian Stresassa matkakertomuksestani ”Malagan provinssista Varsinais-Suomeen”.


    ————-


    Kuinka muistat ystävää ystävyydenpävänä?

    Nyt Sinulla on todellinen tilaisuus yllättää totaalisesti, sillä tämä ”löytynyt” uusi kansainvälinen ystävyydenpäivä on lähes kaikille ainakin Suomessa tuntematon – virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä.



    Voit muistaa pienin, suloisin asioin, teoin tai viemisin:

    – tarjoa kahvit ja kakkua ”jännässä” paikassa
    – kutsu kylään
    – yllätä kukalla (vaikka keltaisella, kuuhun
    lennon kunniaksi)
    – vie kävelylle, juoksulenkille, autoajelulle
    – vie museoon tai taidenäyttelyyn
    – tarjoa ihana ”ystävyyden drinkki” terassilla

    Kivoja shoppailupaikkoja: Kauniita kukkasydämiä (Nettilahja.fi) ja herkkää vaaleanpunaista tyyliä ”Ystävälle”-tekstillä (Kaarnavilla). Ruukkukukkakin on kiva vaihtoehto. Katso artikkeli ”Juoppo hortensia”.


    Ystävyyden symboli:

    Kansainvälisesti keltaiset kukat (erityisesti keltaiset ruusut) ovat nimenomaan ystävyyden, ilon ja välittämisen virallinen symboli. Näe erilaisia kukkavaihtoehtoja täältä: ”Kukkakimpun hurja historia”.

    Keksit varmasti kaikkea muutakin hauskaa, pientä ja jännää. Näin kesälomien aikaan moni voi olla reissussa, mutta siinä tapauksessa laita viestiä menemään. Voit kirjoittaa myös kortin. Se yllättää ja ilahduttaa sittenkin, kun kotiin palataan.


    Ihania kesäisiä ystävyydenpäiviä!

    Maria



    Pieni roosa ruusu,
    sydämen muotoon kietoutuu.
    Se hiljaa kuiskaa ystävälle:
    en sua unhoita, vaikka vuodet kuluu.

    Sydänystävä on kuin harvinainen nuppu,
    joka puhkeaa kukkaan arjen keskellä.
    Sen kauneus ei lakastu koskaan,
    vaan loistaa läpi elämän matkan.


  • VIEDÄÄNKÖ HÄIHIN KUKKIA? – Lue nykyetiketti ja katso parhaat kukkavalinnat


    Morsiamella kädessä monista eri valkoisista kukista tehty laskeutuva hääkimppu. Morsiamen pitkät hiukset ovat ruskeat.
    Useista eri valkoisista kukista koottu morsiuskimppu. Tämä morsian on valkoisen ystävä ja hänen hääpaikka koristellaan jollain näistä valkoisista kukista.




    Kesän 2026 hääjuhlien vietto on kuumimmillaan. Perinteisesti elokuu on hääsesongin huippuaikaa, jolloin häitä vietetään kaikkein eniten. Moni saattaa miettiä, viedäänkö häihin lahjaksi kukkia?


    Käytännön haasteita:

    Ennen vanhaan hääparille ojennettiin onnittelujonossa sylikaupalla leikkokukkia. Nykyään juhlapaikoilla alkaa taas olla tarpeeksi maljakoita, jotta kukat pääsevät veteen. Kukkien kuljettaminen juhlapaikalta voi sen sijaan olla hääparille logistinen haaste. Tärkeää onkin, että seuraavalle päivälle on järjestetty haku yhdessä lahjojen kanssa.

    Häävieraiden tuomat kukat ovat nykyään usein hääparin erillisen toiveen mukaisia, eikä niitä enää automaattisesti viedä perinteisen häälahjan lisäksi.

    Jos parilla ei ole erityistoiveita ja vieras haluaa viedä kukkia, suositaan usein valmiiksi maljakkoon- tai astiaan tehtyjä asetelmia tai yhtä tyylikästä, pitkävartista kukkaa suuren kimpun sijaan.


    Leveällä ikkunalaudalla on lasimaljakossa kesäinen valko-vihreä rento kimppu. Tämänkin kimpun voisi viedä hääparille.
    Muodikas valko-vihreä-persikkainen kimppu, joka sopii hyvin kesähäihin viemiseksi.





    Kun kukkia viedään – Millaisia?

    Häitä, kuten morsiamiakin on monenlaisia. Jotkut morsiamista haluavat prinsessahäät kaikkine ”hömpsyineen ja römpsyineen”. Toiset ovat enemmän klassisia ja valitsevat morsiuskimppunsa kuten muutkin häätilan kukat hyvin selkeinä.

    ”Prinsessalle”

    Jos tunnet morsiamen, tiedät varmasti hänen makunsa ja tyylinsä. Jos hän (ja häät) ovat lähempänä prinsessatyyliä kuin klassista, valitse lahjakimppu sen mukaisesti herkistä, hempeistä ja pastellin värisistä kukista.

    Klassinen selkeys

    Jos morsian pitää yleensäkin selkeistä ja tyylikkäistä kukista, hänelle ei välttämättä kannata viedä useista eri kukista ja lehdistä sidottua ”sekamelskakimppua”. Sen sijaan hän pitää varmasti tyylikkäästä kallasta, joita on eri kokoisia ja lukuisia eri värejä.

    Puna-oranssi-ruskea minikallakimppu. Hieno lahja hääparille ja sopii myös hääkimpuksi.
    Kallakimppu noin 20 puna-oranssi-ruskeasta pikkukallasta. Sopii lahjaksi morsiusparille, mutta myös hääkimpuksi. Pikkukalloja löytyy monissa kauniissa väreissä.




    Todennäköisesti hän olisi varsin otettu saadessaan sylillisen suuria valkoisia kalloja ’Colombe de la Paix, jotka olisi sidottu kevyesti kauniilla nauhalla. Valkoinen iso kalla on vuosikausia ollut suosittu myös hääkimppuna.

    Henkäys rakkautta ja iloa

    Häävieraana kukan valinnassa kannattaa suosia sävyjä, jotka henkivät rakkautta ja iloa, mutta välttää liian synkkiä värejä ellei sitten teema ja morsiamen (hääparin) tyyli ja maku ole juuri sellainen. Pehmeät sävyt luovat romanttisen ja juhlavan tunnelman.


    ”Colombe de la Paix” – rauhankyyhky -nimistä valkoista isoa kallaa klassisen morsiamen kädessä. Upeita lahjoja hääparille ja upea hääkimpuksi. Kauniin hääkimpun saa esim. 1-3:lla isolla kallalla.



    Etiketti häävieraille

    Kun saat kutsun häihin, saat yleensä tietää myös mahdollisista toiveista liittyen lahjoihin ja kukkiin. Hääpari voi haluta, että lahjojen ja kukkien sijaan annetaan rahaa (lahjakortti pankista, rahastosijoitus) tai rehellistä rapisevaa kortin ja kuoren sisään.

    Heidän toive voi olla, että rahat lahjoitetaan valittuun hyväntekeväisyyteen.

    Hääpari voi myös toivoa mahdollisten tuotavien kukkien noudattavan tiettyä väriä, joka on häiden teemana. Toiveena voi kukkien sijaan olla myös ”lahjoitus tiettyyn tarkoitukseen”.


    Mitä tulee huomioida kukkia valitessa?

    Kukkia valitessa kannattaa ehdottomasti ajatella myös kukkien kestävyyttä. Kuinka pian kukat pääsevät maljakkoon? Joutuvatko ne ehkä pitempäänkin olemaan kesähelteessä ja auringossa?

    Kukkiin laitetaan kukkakaupassa toki kosteutta, mutta senkin kestolla on rajansa. Näihin asioihin saat valistusta kukkakaupasta.

    Vahvan roosan värisiä värililjoja lasimaljakossa. Kun häävieras vie kukkia, nämä liljat ovat upeita.
    Vahvan roosan värisiä värililjoja lasimaljakossa. Kun häävieras vie kukkia, nämä liljat ovat upeita. Löytyy myös muita värejä. Koska lilja on isokukkainen ja oksassa on useampi kukka, voit viedä vain yhdenkin oksan.




    Mitä ne suositut häihin vietävät kukat sitten ovat?

    ruusu on perinteinen ja aina pintansa
    pitävä, sitä löytyy todella lukuisissa eri
    väreissä, pituuksissa ja terälehtien
    malleissa; suosituimmat värit häissä
    valkoinen, vaaleanpunainen ja persikka

    Muita suosittuja ovat:

    eustoma, jota löytyy sinisenä, valkoisena ja
    vaaleanpunaisena; on olemassa myös
    kestävä kerrottu versio; herkkä hieman
    pieneltä ruusulta näyttävä kukka

    pioni, jota kesähäiden kuningattareksi
    kutsutaan, on muhkea ja romanttinen
    katseiden kerääjä; löytyy valkoisena,
    vaaleanpunaisena, persikkaisena ja vahvan
    punaisen sävyisenä

    neilikka, tuo vanhanajan kestävä kukka, on
    noussut huippusuosituksi kukaksi jo parikymmentä vuotta sitten myös
    hääjuhlissa; kymmeniä eri värejä myös
    pastelleina ja murrettuina

    harsokukka toimii useimmiten keveyttä
    tuovana täytekukkana muiden kukkien
    kanssa ja sopii melkein mihin vain;
    herkkyytensä ja säilyvyytensä vuoksi
    tykätty häissä

    Voit katsoa lisää vaihtoehtoja mitä kukkia valmistuvalle -artikkelista.


    Mitä kukkia häävieraana viedään? - Vaikkapa kimpullinen upeita vihreitä flamingonkukkia, joiden seassa sopivasti vihreää.
    Klassisen tyylin morsiamelle sopii flamingonkukka, joka tässä vihreä mutta löytyy useissa upeissa väreissä. Kukasta saa myös hienoja persoonallisia ja selkeitä hääkimppuja.




    Vienkö yhden kukan vai kukkakimpun?

    Jos satsaat lahjakorttiin- tai ostettuun lahjaan reilusti, voit hyvin viedä ainoastaan yhden kukan. Voit olla myös viemättä mitään kukkaa! Jos taas rahalahjoituksesi tai lahjasi on ehkä vaatimaton, voit kompensoida sitä kauniilla kimpulla. Häälahjaksikin sopivia kimppuvaihtoehtoja löydät Kukkakimpun hurja historia -artikkelista.


    Minkä, ”vain yhden kukan” voin viedä?

    Ottaen ensin taas huomioon mahdolliset teemat ja muut toiveet, yksittäisen kukan viennissä huomioi se että kannattaa valita isokokoinen kukka ja/tai ns. ”arvokukka”. Tällaisia sopivia viemisiä ovat esimerkiksi:

    – cymbidium-orkidea (todella näyttävä)
    – hortensia (valitse suurin)
    – 70-80 cm isokukkainen ruusu
    – suuri, pitkä ja paksuvartinen kalla
    – lilja vähintään 3 kukalla
    – pioni, joka osittain auki; vaatii vihreän oksan
    kaveriksi huonojen lehtien vuoksi


    Roosan värisen kymbidin (Cymbidium) eli venheenorkidean kukkia. Varren molemmin puolin väh. 10 suurta kukkaa. Kestää maljakossa jopa 4 vkoa. Upea lahja morsiusparille.
    Roosan värisen kymbidin (Cymbidium) eli venheenorkidean kukkia. Varren molemmin puolin väh. 10 suurta kukkaa. Kestää maljakossa jopa 4 vkoa. Upea lahja morsiusparille.



    On paljon muitakin upeita yksittäin vietäviä vaihtoehtoja. Nämä tarvitsevat kaljuvartisuutensa vuoksi lehden kylkeen. Muutoinkin yksittäistä kukan oksaa voi sopivasti suurentaa vihreillä lehdillä ja oksilla.

    Esimerkiksi arkistuneesta gerberasta saa juhlavan viemisen lisäämällä siihen vaikkapa aspidistraa ja irlanninruskusta. Flamingonkukka toimii samoin ja on kaunis, hieman erikoisempi vaihtoehto.

    Näiden lisäksi kukkavaihtoehtoja löytyy todella runsaasti. Juttele kukkakaupan kanssa, millaisiin häihin menet (teema) niin voitte yhdessä katsella, millaisia kukkia kimppuun laitetaan.


    Muistetaan kuitenkin, että juhlat ovat aina juhlat ja niihin kuuluvat kukat. Lähes jokainen pitää niistä ja myös vastaanottaa niitä mielellään. Niinpä voit aina ihan huoleti viedä kauniita kukkia hääjuhlaan. Mikään etiketti ei sitä kiellä! Ainoastaan noudata vientikieltoa, jos sellainen on annettu!

    ¡Que tengan un verano de bodas maravilloso!

    Un abrazo,
    María de Silva






















    Vinkki kortin kiinnittämiseen….

  • MIKÄ KUKKA RIPILLE PÄÄSEVÄLLE?

    – Yksittäinen kukka vai kimppu?


    Konfirmoitavat polvillaan kirkon alttarilla. Päällä heillä on valkoiset albatl
    Konfirmoitavat kirkon alttarilla.




    Kesä on konfirmaatioiden eli ripille pääsemisen aikaa. Vanhemmat, sukulaiset, kummit ja kaverit saattavat miettiä, miten ripille pääsevää muistaa.

    Lue tästä artikkelista, miten tuo asia hoituu helposti!


    Mitä rippinuorelle viedään?

    Kukat

    Olitpa kuinka läheinen (tai kaukainen) ripille pääsevälle, kukan voi aina viedä ja se myös yleensä aina viedään. Siitäkin huolimatta, että ostetaan erikseen lahja tai annetaan rahaa.

    Auringonkukkakimppu, jossa keltaisten auringonkukkien ympärillä valkoista harsokukkaa. Kimppu ympäröity hennon ruskealla paperilla eli rondellalla.
    Auringonkukkakimppu sopii erinomaisesti rippikukkaviemiseksi.




    Ruusu, hortensia, gladiolus

    Kukkaa viedään useimmiten vain yksi kappale. Vanhastaan se on yleensä yksi pitkä (70 cm) ruusu. Ruusun voi – ja sanoisin että kannattaakin – korvata jollain muulla kauniilla kukalla. Voit katsoa vaihtoehtoja esim. ”mikä kukka valmistuvalle” -artikkelistani.

    Kukkakaupassa voi katsella kesäistä tarjontaa ja viedä esim. upean ison hortensian tai gladioluksen. Värililjat ja hempeät pikkukallat sopivat myös hienosti. Kestoltaan ne ovat parempia ja lisäksi päätyvät omaan maljakkoon toisin kuin ruusut, jotka laitetaan aina samaan muiden ruusujen kanssa.

    Näin muuten varmistat, että ko. ”erilaisen” kukan tuoja eli Sinut muistetaan pitkään. Ripille pääsevä on lähes aina nuori alle 15-vuotias ja ehtii ruusuja elämänsä aikana kyllä saamaan. Nuorelle söpömpiä voivat olla suloiset kesäiset kukat.


    Hempeän vaaleanpunainen pioni-harsokimppu käärittynä vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Hieno vieminen rippitytölle tai -pojalle.
    Sievä vaalea pioni-harsokimppu rippitytölle.




    Vaihtoehtona kukkakimppu

    Vaihtoehtoisesti voit viedä kukkakimpun. Kukkakauppa sitoo rippiin sopivan kimpun tytölle tai pojalle. Useimmiten kimpun tuojia ovat ainakin mummot ja papat.

    Mitä värejä rippikukkiin?

    Jos tiedät lempivärin, voit valita kukan sen mukaan. Monista kukista löytyy nykyään eri värejä. Jos haluat sinistä pojalle, voit valita tässä värissä myös ruusun. Se kannattaa kuitenkin tilata etukäteen kukkakaupasta, sillä se ei kuulu vakiovalikoimaan.

    Vaaleanpunainen on suosittu hempeä väri rippitytölle. Yleensäkin hempeät herkät värit sopivat rippiin. Kukaan ei kiellä viemästä vaaleanpunaista myös pojalle. Kukkakauppakokemuksellani voin kertoa, että niitä viedään. Se ei myöskään ole minkään etiketin vastaista.

    Lahja, rahaa vai lahjakortti

    Jos olet kummi, mummo tai pappa, sinun odotetaan luultavasti vievän myös lahjan. Mikä tämä lahja sitten voisi olla? -Siihen onkin vaikea vastata ja siksi helpointa voi olla turvautua lahjakorttiin tai selkeään rapisevaan rahaan siellä kortin sisällä kirjekuoressa.

    Seuraava kysymys onkin, kuinka paljon sitä rahaa- tai minkä suuruinen lahjakortti annetaan? Mitään sääntöähän ei tietenkään ole, ja jokainen voi toimia ihan lompakkonsa ja/tai omantuntonsa mukaan, kuitenkin vähintään 20 eurosta ylöspäin.

    Muina lahjoina käyvät erinomaisesti korut. Esim. hopeinen rippiristi on konfirmaation selkein symboli. Myös muut ”ikuisesti” säilyvät tuotteet kultasepänliikkeestä ovat tervetulleita muistoja.

    Mikäli tiedät rippinuoren esim. keräilevän jotain (keramiikkaa tms), voit lahjoittaa sarjaan kuuluvan osan.


    ——————–


    Mitä konfirmaatio tarkoittaa?


    Konfirmaatio päättää rippikoulun. Sana ”konfirmaatio” tulee latinan kielestä ja tarkoittaa vahvistamista tai lujittamista.

    1) Uskon vahvistaminen: Nuori vahvistaa itse sen kasteen, jonka sai vauvana.

    2) Siunaaminen: Kummit ja seurakunta rukoilevat nuoren puolesta alttarilla.

    3) Aikuistuminen: Juhla merkitsee askelta kohti aikuisuutta.

    Konfirmaatio antaa nuorelle oikeuden:

    – Äänestää kirkollisvaaleissa 16-vuotiaana.

    – Käydä itsenäisesti ehtoollisella.

    – Toimia kummina muille.

    – Mennä naimisiin kirkossa (kirkkohäät).


    ———————-

    Konfirmoitavat kävelemässä kohti alttaria. Eelimmäinen kantaa mustaa rautaristiä. Päällä valkoiset albat.
    Konfirmoitavat kävelemässä kohti alttaria.




    Konfirmaatiopäivän kulku kirkossa


    Konfirmaatio tapahtuu yleensä sunnuntain jumalanpalveluksessa, ja se kestää noin 1–1,5 tuntia.

    Alkumarssi:
    Nuoret kävelevät kirkkoon sisään yhtenä kulkueena urkumusiikin soidessa. Heillä on päällään valkoiset albat (kaavut).

    Sana ja laulu:
    Messu alkaa yhteisillä lauluilla, raamatunlukemisella ja papin pitämällä saarnalla.

    Uskontunnustus:
    Nuoret nousevat ylös ja lukevat yhdessä uskontunnustuksen. Tällä he vastaavat ”kyllä” kristilliselle uskolle.

    Siunaaminen (itse konfirmaatio):
    Nuoret polvistuvat alttarille ryhmissä. Pappi, isoset ja nuoren omat kummit laittavat kädet nuoren pään päälle, rukoilevat ja siunaavat hänet.

    Ehtoollinen:
    Nuoret pääsevät ensimmäistä kertaa itsenäisesti ehtoolliselle. Tämän jälkeen myös vieraat voivat osallistua ehtoolliseen.

    Loppumarssi ja kuvat:
    Nuoret kävelevät yhdessä ulos kirkosta. Messun jälkeen otetaan yleensä yhteiskuvat alttarilla ja jaetaan rippitodistukset.


    Alttarilla siunaus eli konfirmointi menossa. Pappi ja isoset laittavat kädet nuoren pään päälle.
    Konfirmointi el siunaaminen käynnissä..


    ————————

    Kun kirkonmenot rippeineen on hoidettu, siirrytään enemmän mukavuusalueelle ja kaffittelemaan kotiin tai varattuun juhlpaikkaan. Tarjoilussakin voit vielä tuoda ripauksen päivän aihetta kakun muodossa. Ristillä koristeltu rippikakku kääntää katseen!



    Kivoja juhlia!
    Maria


  • KESKIKESÄN JUHLA – Juhannus ja la Noche de San Juan


    Heissan! Hassu, mutta todella kenkku juttu:
    Huomasin juuri, että tekniikan tontut tekivät minulle tepposet ja tämä ajastamani juhannuspostaus oli jäänyt luonnoksiin. Vaikka juhla on jo takanapäin, tässäpä teille vähän keskikesän taikaa keskelle heinäkuuta. Mukavia lukuhetkiä! t. Maria


    Meressä lautalla koivuista koottu kokko jossa tuli.
    Koivut, tuli ja meri – siinä se suomalaisen juhannus!



    – Ovatko juhannustaiat muistissa vai otetaanko pieni kertaus taikojen saloihin?



    Ollaanpa sitten Välimeren tummassa yössä tai Suomen yöttömän yön suvessa, varmaa on että juhannuksena yhdistyvät muinaiset uskomukset, luonnon mahti ja leikkimielinen romantiikka. Lue, mitä mielenkiintoisia eroja juhannuksen vietossa maiden välillä on.”



    Juhannuksen historiaa

    Suomalainen juhannus muodostuu juhannuksen taioista ja keskikesän perinteistä. Niillä on vankka historiallinen tausta ja ne ovat siten olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä.

    Ennen kristinuskoa ja Johannes Kastajan muistopäiväksi muuttumista,juhla tunnettiin Ukon juhlana, jolloin lepytettiin sään ja sadon jumalaa.


    Vihreä niitty, jossa sinisiä ja keltaisia kukkia.
    Poimitaan seitsemän erilaista kukkaa eri niityiltä ja laitetaan ne tyynyn alle. Taidatpa nähdä tulevan puolisosi unessa!


    Juhannus Suomessa: Hiljaisuutta ja yöttömän yön taikaa


    Perinteisiä juhannuksen taikoja

    Ennustetaan puolisoa:

    1) Seitsemän kukkaa tyynyn alle

    Poimi juhannusyönä seitsemän (tai yhdeksän) erilaista kukkaa eri niityiltä. Aseta ne yöksi tyynysi alle, niin näet unessa tulevan puolisosi.


    Valkoinen juhannusruusu on juhannuksen tuoksu.
    Juhannusruusu puhkeaa juuri juhannukseksi ja tuo pihapiiriiin historiallista mystiikkaa.



    2) Kaivoon tai lampeen kurkistaminen

    Kun keskiyöllä katsot syvälle kaivoon, lähteeseen tai lampeen, näet veden pinnasta tulevan puolisosi kasvot.

    3) Kengän tai vihdan heittäminen

    Heitä saunomisen jälkeen kenkä tai kylpyvihta saunan katolle. Se suunta, johon kengän kärki tai vihdan tyvi osoittaa, kertoo mihin suuntaan lähdet naimisiin.

    4) Käen kukunta

    Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, kumppani löytyy jo samana vuonna.

    5) Kieriskely ruispellossa

    Alasti ruispellossa kieriskelyn uskottiin takaavan poikkeuksellisen hyvän naimaonnen ja saavan tulevan puolison rakastumaan tulisesti.


    Suuri juhannusruusupensas. Takana metsä- vesialue.
    Kovasti leviävä juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’).




    Muita suomalaisia juhannusperinteitä

    6) Juhannuskokko

    – itäsuomalainen perinne
    – tarkoituksena karkottaa pahoja henkiä
    – varmistaa hyvä sato-onni
    – kokon savun kääntymisen uskottiin
    paljastavan, kuka juhlijoista ”pääsee
    seuraavana naimisiin

    7) Koivunoksat ja koristelu

    – kodin ja saunan ovenpielet koristellaan
    nuorilla juhannuskoivuilla
    – sisälle poimitaan luonnonkukkia tuomaan
    tuoksua ja juhlan tuntua


    Ihana maisema, jossa koivun riippuvat oksat ja alla vene vedettynä maalle sekä iso järvimaisema, jonka takana horisontissa metsää.
    Rauduskoivun ja hieskoivun raikkaat oksat ovat suomalaisen keskikesän symboli, jotka koristavat perinteisesti saunan lauteita ja mökin kuisteja.



    8) Juhannussauna

    – kuuluu ehdottomasti aattoiltaan
    – valmistetaan tuoreista koivunoksista
    juhannusvasta (tai vihta)
    – saunomisen jälkeen pulahdetaan järveen

    9) Suomen lipun päivä

    – juhannuspäivä on virallinen liputuspäivä
    – lippu salkoon jo juhannusaattona klo 18.00
    – lasketaan juhannuspäivän illalla klo 21.00

    10) Juhannussalko (Midsommarstång)

    – Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisillä
    rannikkoseuduilla
    – kukkasin ja lehvin koristeltu korkea salko
    – ympärillä tanssitaan ja lauletaan


    Rantakokolla Espanjassa. Hiekalla tanssitaan, syödään ja biletetään.
    Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja rannat täyttyvät musiikista, ruoasta ja juomasta.





    Noche de San Juan Espanjassa: Rantabileitä ja tulen purkausta


    Espanjassa juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä (La Noche de San Juan)


    – suomalainen mystiikka kuiskailee metsissä, kun espanjalainen intohimo kaikuu rannoilla

    Kun suomalainen pakenee kaupungista maaseudun rauhaan, tekee espanjalainen juuri toisin ja suuntaa kaupunkien kaduille ja keskustauimarannoille.


    Suomalainen koivumetsä.
    Suomalaista koivumetsää. Jotenkin niin ”juhannusmaista.




    Suomalainen etsii luonnonrauhaa ja jopa mystisyyttä, kun taas espanjalaisen tulisemman luonteen mukaisesti biletetään äärimmäisen äänekkäästi kaupunkirantahiekalla.


    – yöttömän yön harras hiljaisuus kohtaa Andalucian yön sykkivän rytmin

    Suomessa juhannusaaton tekevät kokko, sauna, juhannuskoivut ja yötön yö. Tulisieluisen espanjalaisen elementit ovat ilotulitukset, paukut ja yöuinti.

    Yöuinnit ja rituaalit keskiyöllä rannassa takaavat terveyden ja kauneuden, kun kasvot pestään merivedessä tai yrteillä maustetussa vedessä.


    Mies/poika hyppää tulen yli espanjalaisella hogueras-kokolla.
    Tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaista muinaiskulttuuria.



    – pohjolan kokkojen tyyni loimu haastaa Espanjan rantojen räiskyvän liekkimeren

    Yksi on sama kuin suomalaisella ystävällä eli juhannuskokko. Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja tapana on myös tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti.


    – kahden eri maailman keskikesän taika todistaa samaa: valo voittaa aina pimeyden

    Tämä puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaisen juhannusyön kiihkeä, räiskyvä ja energinen juhlatunnelma!

    Espanjalainen polttelee kokossa paperilappuja, joihin kukin on kirjoittanut mistä haluaa eroon eli esimerkiksi ”exästä”. Suomalainen naimaikäinen taas seuraa kokolla tarkasti tulen suunnan kääntymistä – kenen kohdalle tuli kääntyy, ”pääsee” seuraavaksi naimisiin.

    Vanhan uskomuksen mukaan näin -outoa kenties, mutta sitähän mystiikka on.

    —–


    Muistellen juhannusmenneitäni

    Lapsen juhannusaatto

    Lapsuuteni juhannusaatto oli odotusta aamusta lähtien, ihan kuten jouluaattona. Siihen kuului nuorten juhannuskoivujen hakeminen isän kanssa metsästä. Koivut laitettiin portaiden juureen molemmille puolille.


    Tuomi kukkii. Takana koivumetsää ja järvi. Kaunis maisema.
    Tuomi kukkii alkukesästä huumaavan tuoksuisin, valkoisin kukkaterttuin, tuoden juhannuksen odotukseen oman maagisen tuoksunsa.



    Juhannussauna ja limukkakori

    Juhnnusaattoon, nimenomaan aattoon kuului juhannussauna ja limukkakori. -”Se oli silloin, kun isä limukkakorin kaupasta kotiin toi”. Korissa oli pikkuisia jaffapulloja kaikissa väreissä. Lisäksi oli sitä ”sittisootaa” eli sitruunalimonaadia, josta taisin tykätä eniten.

    Nykypäivänä limsamuisteluni kuulostanee oudolta, mutta totta se on ei noina aikoina limonaadia kannettu kaupasta kuin maitoa. Siksi 24 kpl erivärisiä limukkapulloja kun ilmestyi kotiin, oli juhannus alkanut.


    Juhannuskokko veden äärellä.
    Tässähän poltat vaikka vanhan nojatuolin…



    Juhannuskokko ja vanha nojatuoli

    Lapsuuteni juhannusaatto Suomen Lapissa oli koko päivän odotusta illan huipennukseen mummolaan. Serkkuja, enoja, tätejä ja muuta sukua oli aina paikalla. Kohokohta oli papan rakentama juhannuskokko mummolan rannassa, jossa niin monet makkarat on tulessa kepin nokassa paistettu.

    Tästä tulee mieleeni ”vuodelta jotakin” pieni riita äidin ja isän välillä, kun kokossa paloi meidän vanha nojatuoli! Siitäpä ei isäni pitänyt sitten lainkaan, ja muisti mainita tästä varmasti joka ikinen juhannusaatto samaisella kokolla!


    Korkea kokko espanjalaisittain.
    Tässä Välimeren rannalle pystytetyssä kokossa heitetään hyvästit kaikelle vanhalle.




    Kullatut juhannusmuistot

    Tuli aika, kun lapsuus jäi. Ensin nukkui pois mummu ja sitten aikojen päästä pappa. Kokkoa ei enää siinä jokirannassa poltettu ja joka ikinen juhannus kokolle palataan ainoastaan rakkaissa muistoissa.

    Aika muuttuu, ihminen muuttuu. Siinä mukana juhannuskin muuttuu, tai ehkä se ei muutu vaan meidän ihmisten mieli ja ajatukset muuttuvat.


    Iso tuomipuu. Tunnetko tuoksun?
    Huikean huumaavaa tuomen tuoksua voit haistaa tästä keskikesän kukasta.



    Vanhoja tuulia uusia tuulia

    Karua sanoa, että mikään ei tunnu enää samalta. Mutta näin se menee, sehän on selvää. Ja yhtä selvää on sekin, että aika kultaa muistot, ne juhannusmuistotkin. Kaikki tämä on jossain määrin surullista, mutta onneksi on tieto siitä että vanhojen tuulien tilalle tulee aina uusia.

    —–

    ”Kun Pohjolan yöttömän yön piinaavan kauniissa hiljaisuudessa kukkataika kuiskailee salaisuuksiaan tyynyn alla, räjähtää Aurinkorannikon musta hiekkaviiva primitiiviseen tulen ja rytmin kaaokseen.

    Toisaalla suomalainen sielu hukkuu kasteisen korven mystiikkaan, tuomen ja juhannusruusun huumaavaan tuoksuun – toisaalla espanjalainen intohimo haastaa meren aallot ja liekkien raivon, polttaen menneisyyden tuhkaksi.

    Nämä kaksi ääripäätä, pohjoisen harras mystiikka ja etelän roihuava vimma, kietoutuvat keskikesän yönä yhdeksi hernerokkasumun ja merisuolan sekaiseksi magiaksi. Se on valon verinen voitto pimeydestä, tanssittiinpa sitä hiljaisuudessa tai tulen purkauksessa.”

    – Näin kohtaavat Suomi ja Espanja odotetussa keskikesän juhlassa omine perinteineen ja magioineen ja toivottavat Sinutkin mukaan nauttimaan. Valitse itse, teetkö sen espanjaksi vai suomeksi!

    Unohtumatonta juhannustaika-aikaa Sinulle,

    Un abrazo,
    Maria








  • KUKKAKIMPUN HURJA HISTORIA – Miksi morsian heittää kimppunsa?



    "Runsas kukkakimppu, jossa on oransseja, keltaisia, sinisiä, roosia ja valkoisia kukkia tummanruskealla puupöydällä."
    ”1600-luvun hollantilaisen maalaustaiteen henkeä: Tummaa puupintaa vasten hehkuvat, vahvat värit tulivat muotiin barokin aikakaudella, jolloin kukkakimpuista tuli vaurauden ja ylellisyyden symboleita.”





    On kesä kauneimmillaan ja juhlia suunnitellaan kuumimmillaan.
    Puetaan sukkaa, tarvitaan kukkaa, kukkakaupan myyjäkin se kukkakimppua rukkaa.


    Onko tiedossa häät, ja kukitetaanko myös päät?
    Vai täyttääkö mummo kuusikymmentä? Tai oliko se sittenkin vasta viisikymmentä?


    Mihin juhlaan ikinä meet, kukilla niistä kauniin teet.

    Vaihtoehtoja riittää ja niistä saat kiittää
    kukkahistoria muuttui, vaikka synkkä keskiaika ehkä suuttui.


    Lue tästä ”kukkakimpun tarina”, sen dramaattinen kehitys tähän päivään!

    Alun historian jälkeen alempaa löydät eri sidontatyylit ja erilaiset kimput sekä mikä on muotia nyt.




    Tiesitkö tämän kimpuista? – Kukkakimpun tarina – Ennen ja nyt



    1. Miksi viemme kukkakimppuja?

    Jos ennen kimpuilla suojauduttiin taudeilta ja pahoilta hajuilta, nykyään niillä luodaan tunnelmaa ja osoitetaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mitä sanoa ei uskalleta, kerrotaan se kukkasin:

    ”Olet rakas, olet ihana, ole minun” – rakkaalle puolisolle/elämänkumppanille on hellyyttävää viedä kukkia. Kun mennään kylään, on kiva viedä kukkia,jopa vain arkipäiväkahville on kiva viedä kukkia.

    Kukkia voi viedä milloin vain, mihin vain ja kenelle vain. Se on sitä paitsi helppoa sillä kukista pääsee nopeasti eroon, jos sattuu ettei vastaanottaja pidä niistä.

    Kukka käy hyvin myös lahjana, jos et tiedä mitä veisit. Esimerkiksi tyylikkään orkidean voi aina viedä tai juuri kyseiseen hetkeen kukkakaupassa sidotun kimpun.

    Kukkakimppusi voi viestiä siitä, mihin sanasi tai rohkeutesi eivät ehkä riitä!

    Muista myös, että suruviestin- tai muun ikävän uutisen kuultuasi sinun ei tarvitse lamaantua. Sen sijaan, että vaikenet voit hoitaa tilanteen kauniisti kukilla.


    "Vaaleasävyinen ja runsas kukkakimppu koristeellisessa maljakossa. Kimpussa on valkoisia ja pastellivärisiä kukkia sekä vihreitä lehtiä."
    Viktoriaanisen ajan herkkää romantiikkaa: 1800-luvulla kukkasidonnassa siirryttiin vaaleisiin pastellisävyihin. Kimput aseteltiin hienoihin posliini- tai lasimaljakoihin, ja jokaisella vaalealla kukalla oli oma salainen merkityksensä kukkien kielessä.




    2. Kukkakimput ennen – hajujen peittäjistä salaisiin viesteihin

    "Pieni ja tiivis tussie-mussie-kimppu, jonka keskellä on keltainen ruusu muiden keltaisten kukkien ympäröimänä. Kimppua reunustaa valkoinen, pitsimäinen rondella-suojus."
    Keskellä loistava keltainen ruusu ja sitä ympäröivät kehät eivät olleet vain koriste. Tällainen tiivis, rondellaan koottu tuoksukimppu oli kantajansa henkilökohtainen ilmanraikastin aikana, jolloin peseytyminen oli harvinaista ja kadut likaisia.



    Keskiajan tuoksukimput

    Keskiaika ja renessanssi oli aikaa, jolloin tuoksukimput (eli tussimussit) vietiin käytännön tarpeeseen. Kauneuden vuoksi kukkakimppuja ei suinkaan annettu, vaan niillä peitettiin ihmisten epämiellyttäviä hajuja. Kylpeminen oli nimittäin harvinaista.

    Kimpuissa käytettiin paljon voimakkaita yrttejä, kuten valkosipulia ja rosmariinia. Hajujen lisäksi, yrttien uskottiin myös karkottavan pahoja henkiä ja ruttoa.

    ——————————————–
    Mistä ihmeestä tulee sana ”tussimussi”?

    Keskiajan englannissa pientä tuoksukimppua kutsuttiin nimellä tussie-mussie (tai tussy-mussy). Sana kuulostaa nykykorvaan tosi hauskalta vitsiltä, mutta sen taustalla on puhdas käytännön järki ja kaksi vanhaa sanaa:

    Tussie tarkoitti kukkakiehkuraa tai pientä
    solmua.

    Mussie viittasi sammaleeseen (moss).

    Nimi paljastaa kimpun salaisuuden: pienten kukkien ja voimakkaiden yrttien varret käärittiin kosteaan sammaleeseen. Näin kimppu pysyi raikkaana ja elossa pitkään, kun sitä kannettiin kädessä pitkin kaupungin katuja.

    (Tätä muuten hyödynnetään nykyaikanakin kukkakaupoissa. Erityisesti kun tehdään esim. joulu- ja äitienpäiväasetelmia, laitetaan koreihin sammalta.)


    Mustassa ruukussa vahva tummasävyinen tiivis kimppu, jonka kukat ovat roosaa, sinistä, oranssia ja vaaleanpunaista.
    Niin historian lehdillä kuin nykypäivän niityillä – vahvat värit ovat aina kuuluneet suomalaiseen kukkaperinteeseen.



    Keskiajalla uskottiin, että rutto ja muut vaaralliset taudit tarttuvat pahan hajun ja saastuneen ilman mukana. Koska sen ajan kaupungit löyhkäsivät mädälle ja jätteille, ihmiset suojautuivat taudeilta pitämällä tussimussia tiukasti nenänsä alla.

    Kimppuihin valittiin kaikkein voimakkaimmat kasvit, kuten laventeli, timjami, rosmariini ja tuoksuruuta (koristekasvi, myrkyllinen), jotta löyhkä pysyi loitolla ja henki pihisemässä!

    Myöhemmin 1800-luvun viktoriaanisella ajalla, tästä ruttosuojasta kehittyi huippumuodikas asuste, jota hienostorouvat kantoivat upeissa hopeisissa pidikkeissä ja käyttivät salaviestien lähettämiseen.
    ——————————————–

    Kukkakimppu on aina viestinyt sitä, mihin sanat eivät riitä!


    "Valkoisessa keraamisessa ruukussa iso  pastellivärejä sisältävä Victoriaanisen ajan kimppu."
    Viktoriaanisen ajan kukkaloistoa: vahvat värit ja runsaat asetelmat toivat ylellisyyttä ajan sisustukseen.


    Viktoriaaninen aika

    1800-luvulla kukkakimpuilla puhuttiin salaa!

    Koska tunteista ei saanut puhua ääneen, jokaisella kukalla ja jopa sen värillä oli tarkka merkitys (floriografia). Esimerkiksi keltaruusu saattoi tarkoittaa mustasukkaisuutta ja punainen neilikka syvää rakkautta.

    Kukkakimppu oli kuin salainen kirje!

    Viktoriaanisen ajan kukkakieli oli äärimmäisen tarkkaa. Jos erehdyit ojentamaan kukan väärässä asennossa, saatoit aiheuttaa skandaalin:

    – Jos mies ojensi naiselle kukan oikealla
    kädellä, hän tarkoitti ”Kyllä”.

    – Jos hän ojensi sen vasemmalla kädellä,
    vastaus oli ”Ei”.

    Kukan vastaanottamisessa oli myös omat merkityksensä:

    – Jos nainen asetti saamansa kukkakimpun
    rintaansa vasten sydämen kohdalle, ”Hän
    suostui rakkauteen”.

    – Jos hän laittoi kimpun hiuksiinsa, viestitti hän
    hienovaraisesti, että”Pidän sinua vain
    ystävänä, älä haaveile enempää”.

    – Jos kimppu käännettiin ylösalaisin
    – kaunis rakkauskimppu muuttui
    loukkaukseksi!


    "Moderni formal-lineaarinen kukkasetelma ruukussa. Asetelmassa on korkeita, oransseja strelitzioita eli kolibrikukkia sekä pystyjä pilliheiniä, joiden alla ruukun juuressa on kaksi suurta ja näyttävää kukkaa."
    Historian ja nykyisyyden kontrasti. Siinä missä historialliset kimput olivat tiiviitä ja runsaita, moderni formal-lineaarinen tyyli riisuu asetelman elementit minimiin ja antaa tilaa yksittäisten kukkien veistoksellisuudelle.


    Kukkakimpun nykytrendit – Mikä on muotia NYT (Kesä 2026)?

    1. Luonnollisuus ja ”rento niittylook”

    Tänä päivänä unohdetaan tiukat ja symmetriset pallokimput. Suositaan ilmavuutta: heinäkasveja ja erilaisia heiniä sekä eri korkeuksilla olevia eri kokoisia kukkia. Nyt halutaan rentoutta ja sellaista tunnelmaa, että luonto on tuotu sisälle.

    Kimpuissa sallittua on näkyä persoonallisuus ja että kuin ne olisi poimittu kesäniityltä aamukasteella. Huomioitava kuitenkin on, että luonnonkukat ovat luonnonkukkia, jotka eivät kestä kuten kukkakaupasta ostetut. Ne ovat kesäisen kauniita ja lapsuuden muistoja tuovia, vain sen hetken!


    Paluu luonnonmukaisuuteen. Nykyajan suosituin kukkasuuntaus hylkää jäykät muodot ja juhlii rentoutta. Värikäs ja runsas niittykimppu yhdistelee lukuisia eri kukkalajeja ilmavasti, aivan kuin suoraan kesäisestä luonnosta poimittuna.


    2. Vastuullisuus ja sesonkiajattelu

    Tänä päivänä halutaan sitä, mikä kukkii luonnollisesti juuri nyt. Esim. kesällä pionit, ruiskukat ja luonnonkukat.

    Nyt arvostetaan omasta puutarhasta poimittuja- ja kotimaisten pientilojen kukkia.

    3. Väritrendit: Rohkeat kontrastit ja pastellit

    Klassiset hennot pastellit (roosa, persikka, vaalea lila) pitävät vahvasti pintansa.

    Niiden ohessa on kuitenkin upeita ja rohkeita mausteita: syvää viininpunaista, kirkasta keltaista ja sähkönsinistä tuomassa kontrastia ja särmää.

    Yhdistetään rohkeasti ja kokeillaan uutta; saadaan yllättäviä värielämyksiä aikaiseksi. Nautitaan myös ”More is more” -ajattelun soveltamisesta kimppuihin!


    "Moderni ja trendikäs kukkakimppu, jossa on runsas valikoima useita eri kukkalajeja vahvoissa ja kirkkaissa väreissä."
    Rohkeaa väri-iloittelua. Nykypäivän muotikimput rikkovat perinteisiä värisääntöjä yhdistelemällä lukuisia eri kukkalajeja ja vahvoja, kontrastisia sävyjä persoonalliseksi ja moderniksi kokonaisuudeksi.



    4. Vähemmän on enemmän – Jättikukat

    Suuren kimpun sijaan muotia on laittaa maljakkoon vain yksi tai kaksi todella näyttävää katseenvangitsijaa. Tällainen voi olla esim. upea jättihortensia. Ruukku-hortensiastakin voit leikata maljakkoon oksan.

    Maljakkoon yksistään sopii myös runsas pioni, tyylikäs suuri kalla tai vaikka iso yksikukkainen krysanteemi. Näitä kaikkia löytyy herkullisissa väreissä. Halutessa kukan voi kehystää pelkillä vihreillä oksilla tai lehdillä.

    "Minimalistinen kukkasetelma, jossa on yksi suuri peikonlehden lehti (monstera), herkkää valkoista harsokukkaa ja muutama eukalyptuksen oksa."
    Vähemmän on enemmän. Moderni minimalismi ja greenery-trendi nostavat esiin kukkien sijaan vihreät lehdet ja niiden muodot. Yksi näyttävä peikonlehti yhdessä harson ja eukalyptuksen kanssa luo levollisen ja graafisen kokonaisuuden.




    5) Avantgarde ja taiteellisuus

    Nykypäivän muotikimput rikkovat perinteisiä rajoja. Ne tuovat kukkasidontaan modernin taiteen ja haute couturen elementtejä, joissa kukat toimivat veistoksellisina objekteina!


    "Matala ja minimalistinen japanilainen ikebana-kukkasetelma pyöreässä, matalassa lasivadissa. Asetelmassa on kaksi flamingonkukkaa, muutama leveä vihreä lehti sekä runsaasti tyhjää tilaa ja se on aseteltu vinoon linjaan."
    Meditaatiota ja viivojen harmoniaa. Japanilainen ikebana-taide opettaa, että tyhjä tila on yhtä tärkeä kuin itse kukat. Matalassa lasivadissa lepäävä, vino ja vähäeleinen asetelma antaa flamingonkukille ja leveälle lehdelle tilaa hengittää.



    6) Moderni Ikebana-vaikutus

    Värikäs ikebana morsiuskimppu. Punaisia flamingonkukkia sekä monia muita keltaisia, oransseja ja sinisiä kukkia.
    Morsiamen kädessä oleva eloisa, epäsymmetrinen kimppu ilmentää taiteen tasapainon ja negatiivisen tilan periaatteita ja luo silmiinpistävän keskipisteen parin erityiseen päivään.”



    Nykyajan hää- ja juhla-trendit suosivat japanilaisesta Ikebana-filosofiasta inspiroitunutta ilmavuutta. Kimpuissa jätetään tarkoituksella tyhjää tilaa (engl. negative space), jolloin yksittäisten kukkien muodot korostuvat.

    7) Epäsymmetrinen liike

    Toisin kuin viktoriaanisen ajan tiukat ja symmetriset asetelmat, nykypäivän epäsymmetriset sidonnat luovat katsojalle vaikutelman siitä, että kukat ovat jatkuvassa luonnollisessa liikkeessä.

    8) Graafinen Formal-lineaarisuus:

    Modernit linjakkaat asetelmat käyttävät usein trooppisia kasveja, voimakkaita lehtiä ja jyrkkiä geometrisia linjoja luomaan erittäin pelkistetyn, arkkitehtuurisen lopputuloksen.


    Tyylikäs formal lineaarinen kimppu, jossa onnenbmbuja, ruusuja ja strelizeaa sekä iso monstera ja hieman pientä vihreää.
    Formal-lineaarinen tyyli korostaa kasvien omaa muotoa ja luonnetta. Tässä modernissa kimpussa graafiset linjat ja harvat, mutta sitäkin näyttävämmät kukkavalinnat luovat arkkitehtuurisen kokonaisuuden.



    Minkä tyyppisiä kimppuja kukkakimpun historiassa onkaan?


    Biedermeier-kimppu

    Tiivis, pyöreä, geometrinen ja täysin symmetrinen klassikkokimppu, jossa kukat asetellaan tarkkoihin sisäkkäisiin väriympyröihin tai -raitoihin.

    "Perinteinen biedermeier-kukkakimppu, joka on muodoltaan täysin pyöreä, tiivis ja kupumainen. Kukat on aseteltu tarkkoihin, symmetrisiin värikehiin."
    Kukkasidonnan ensimmäinen klassikko. 1800-luvun alkupuolella syntynyt porvarillinen biedermeier-tyyli on historian ensimmäinen virallinen kimppumalli. Se tunnetaan täydellisen pyöreästä muodostaan ja tarkasti symmetrisistä, tiiviistä värikehistään.



    Pisarasti laskeutuva (Cataract)

    Erityisesti hääkimppuna suosittu, upeasti alaspäin valuva juhlallinen kimppu, joka kapenee alaspäin pisaran tavoin.

    "Morsian pitelee kädessään alaspäin laskeutuvaa, pisaranmuotoista cascade-morsiuskimppua. Taustalla näkyy valkoisen hääpuvun kangasta."
    Klassista hääeleganssia. Alaspäin kauniisti valuva pisara- eli cascade-morsiuskimppu on kukkasidonnan juhlallisimpia muotoja. Tyyli teki suuren läpimurron 1980-luvulla, ja nykyään se korostaa modernisti hääpuvun linjoja ja juhlan tuntua.



    Alla muita esimerkkejä pisaranmuotoisista kimpuista:

    Pisara on käsityötaidon taidonnäyte. Toisin kuin rennot lahjakimput, perinteinen morsiuspisara sidotaan tarkasti kantajansa käteen sopivaksi, jolloin vihreät ja kukat valuvat alaspäin kuin juhlava vesiputous.

    Morsiusmuodin kuninkaallinen. Kauniisti laskeutuva, pisaranmuotoinen cascade-kimppu luo näyttävän ja pystysuoran linjan, joka sulautuu saumattomasti osaksi hääpuvun kokonaisuutta.”



    Niittykimppu (Käsin sidottu rentous)

    Keveä, epäsymmetrinen ja luonnollinen kimppu, joka näyttää siltä kuin kukat olisi juuri poimittu kesäiseltä niityltä. Kukan varret sidotaan rennosti käsin.

    "Rento ja ilmapitoinen niittykimppu asetettuna maljakkoon pöydän päälle."
    Kesäpäivän tunnelmaa sisätiloissa. Rento ja ilmavasti maljakkoon aseteltu niittykimppu pöydällä muistuttaa siitä, että kauneus löytyy usein yksinkertaisista ja luonnollisista asioista.



    TYYLIKIMPPUJA, ERIKOISSIDONTAA


    1. Formal-lineaarinen sidonta

    Perustuu selkeisiin linjoihin, muotoihin ja värien kontrasteihin, joissa yksittäisten materiaalien oma luonne korostuu. Se on saanut vahvasti vaikutteita japanilaisesta Ikebana-taiteesta.

    "Moderni ja minimalistinen kukkasetelma pyöreässä, harmaassa kivimäisessä ruukussa. Asetelmassa on yksi pystysuora orkidean oksa, suuri liuskainen vihreä lehti sekä kolme vaaleanpunaista flamingonkukkaa, joista kaksi osoittaa suoraan oikealle sivulle."
    Länsi kohtaa idän. Tämä moderni formal-lineaarinen asetelma osoittaa, miten tyylisuunta on saanut vaikutteita japanilaisesta ikebanasta. Kivimäisessä ruukussa pysty orkidean oksa ja sivulle suuntaavat vaaleanpunaiset flamingonkukat luovat vahvan graafisen jännitteen äärimmäisen vähäeleisesti.



    Kimpussa on vähän materiaalia, mutta jokaisella oksalla ja kukalla on oma tarkka paikkansa. Senttikin väärään suuntaan todennäköisesti huonontaa kimpun ulkonäköä! Kimpussa yhdistetään pystysuoria linjoja, graafisia kaaria ja tiiviitä, massiivisia muotoryhmiä (kuten suuria lehtiä tai pyöreitä kukkia tyvellä).

    "Pyöreässä, tummansinisessä keraamisessa maljakossa on sidottu, minimalistinen kukkakimppu. Kimpussa on niukasti erikokoisia ja -muotoisia kukkia sinisen ja liilan eri sävyissä, ja ne on aseteltu selkeästi eri korkeuksille."
    Kuin moderni maalaus maljakossa. Sinisen keraamisen ruukun ja liilanperheen kukkien liitto näyttää, miten nykypäivän kukkasidonta leikitsee epäsymmetrialla. Jokainen erikokoinen ja -muotoinen kukka on asetettu omalle korkeudelleen, jolloin ne saavat yksilöllistä tilaa.



    Suosittuja ovat linjakkaat ja veistokselliset kukat, kuten flamingokukat (Anthurium), streliziat, kallat, miekkaliljat sekä upeasti kaartuvat oksat.

    "Minimalistinen kukkasetelma matalassa, sinisessä keraamisessa alustassa. Asetelmassa on kolme oranssia strelitziaa eri korkeuksilla, juurella pyöreä ja oranssi, piikkimäinen neulaprotea, pitkiä apinanheiniä, vihreitä lehtiä sekä tiivis tummanpunainen kukkarykelmä."
    Eksotiikkaa matalalla vadilla. Tämä moderni formal-lineaarinen teos yhdistää itämaisen matalan astian tekniikan ja eksoottiset kasvit. Kolme eri korkeuksille nousevaa strelitziaa saavat parikseen juurelle asetetun oranssin neulaprotean, graafista apinanheinää sekä tummanpunaisen kukkamassan.



    2) Viuhkakimppu (Fan bouquet)

    Viuhkakimppu on useimmiten morsiuskimppuna käytettävä erikoistyö, joka nimensä mukaisesti mukailee avatun viuhkan muotoa.

    "Seisovassa metallitelineessä oleva moderni viuhkanmuotoinen kukkasetelma. Asetelman pohjana on kaareva risu- tai korirakenne, johon on kiinnitetty valkoisia kalloja, vaaleita orkideoita sekä pieniä, pyöreitä keltaisia kraspedioita ilman vesilähdettä."
    Hienostunutta ja vähäeleistä kauneutta. Tämä telineessä seisova vaalea viuhka-asetelma leikitsee rakenteilla. Kuivassa risupohjassa loistavat vähävetisyyttä sietävät upeat valkoiset kallat, herkkä orkidea ja keltaiset, pallomaiset kraspediat.

    Kimppu voidaan rakentaa joko valmiiseen viuhkan muotoiseen pohjaan kuten pitsi-, puu- tai metalliviuhkaan. Sen muoto voidaan sitoa myös kokonaan kukista ja vihreistä koristeista viuhkamaisesti säteittäiseksi.

    "Kirkkaassa lasimaljakossa on littana, viuhkanmuotoinen kukkakimppu. Kimppu on sidottu pienistä, luonnonkukkia muistuttavista kukista, joiden väritys on haalean pastellista sinistä, punaista ja keltaista. Kimpun sivulta kaartuu pitkiä heiniä puoliympyrän muodossa."
    Nostalgiaa ja kestävää kehitystä. Vapain käsin sidottu, littana viuhkakimppu juhlii kuivakukkien uutta tulemista. Hailukan pastelliset sävyt, pienet luonnonkukkahenkiset lajikkeet ja kaarevat heinät luovat herkän, runollisen kokonaisuuden, joka kestää maljakossa ikuisesti.


    Se on erittäin romantiikkaa henkivä, viktoriaaninen tai jopa teatraalinen vaihtoehto perinteiselle kimpulle.


    3) Vegetatiivinen sidonta

    "Runsas, värikäs ja korkea vegetatiivinen kukkasetelma valkoisessa ruukussa. Asetelmassa on keltaisia narsisseja, sinisiä helmililjoja, tulppaaneja, liiloja kalloja sekä pajunkissan oksia, joista osa nousee kuvan yläreunan yli. Osa kasveista laskeutuu ruukusta pöydän pinnalle."
    Kun kukkateos matkii luontoa. Moderni vegetatiivinen tyyli hylkää matemaattiset muodot ja antaa kasvien kertoa oman tarinansa. Asetelmassa kunnioitetaan lajien luonnollisia korkeuseroja, jolloin pajunkissat ja korkeat kukkaoksat kurottavat kohti kattoa sipulikukkien hehkessa.


    Tässä tyylissä jäljitellään luonnon omaa kasvutapaa. Kukat ja kasvit asetellaan kimppuun tai asetelmaan juuri niin, kuin ne kasvaisivat luonnossa. Esim. varjoisat kasvit laitetaan alas ja valoa vaativat korkealle.


    4) Glamelia (Ruusumelias)

    Äärimmäistä tarkkuutta vaativa tekniikka, jossa sadat yksittäiset kukanterälehdet (usein ruusun tai gladioluksen) irrotetaan ja liimataan tai langoitetaan takaisin yhteen siten, että ne muodostavat yhden ainoan, jättimäisen ”superkukan”.

    Glamelia on ns. komposiittikukka eli yhdistelmäkukka. Glameliakimppu on kukkasidonnan historian ehdottomia jalokiviä ja äärimmäistä ammattitaitoa vaativa tekniikka!

    "Lähikuva glamelia-kukkakimpusta, joka näyttää yhdeltä suurelta jättiläisruusulta. Kukan väri muuttuu keskustan vaaleanpunaisesta valkoisen kautta vaaleankeltaiseksi. Kimppu on upotettu viininpunaiseen alustaan, jossa on epätasainen pinta ja aaltoileva piparkakkumainen reuna."
    ”lluusio jättiläisruususta. Moderni glamelia leikitsee värien liukuvaisuudella vaaleanpunaisesta pehmeään keltaiseen. Koska herkkä terälehtirakenne vaatii mekaanisen tuen, kimppu on istutettu uniikkiin viininpunaiseen alustaan, jonka epätasainen pinta ja piparkakkureuna viimeistelevät kokonaisuuden.



    Tekniikka keksittiin jo 1800-luvun lopulla gladioluksista, mutta ruusuista tehtynä se saavutti suuren suosion 1940- ja 1950-luvuilla.

    Se tehdään useimmiten morsiuskimpuksi, joka näyttää yhdeltä ainoalta, jättimäiseltä ”superruusulta”, vaikka todellisuudessa se on rakennettu käsin sadoista yksittäisistä terälehdistä. Se on siten isotöinen ja hintava.


    5) Paralleeli (Rinnakkainen) sidonta

    Kimppu, jossa kaikki kukkien varret kulkevat täysin rinnakkain pystysuorassa linjassa. Varret eivät risteä tyvessä kuten perinteisessä spiraalikimpussa.

    "Moderni paralleeriasetelma matalassa ja pyöreässä mustassa lautasessa. Asetelmassa on suoraan ylöspäin kurottavia korkeita kasveja, kuten liiloja liatriseja, vihreitä molucelloja, oransseja gladioluksia ja kapeita vihreitä lehtiä. Keskivaiheilla on kolme vahvan liilaa neilikkaa."
    Arkkitehtuurista rinnakkaisutta. Paralleeliasetelma perustuu tiukkaan sääntöön, jossa kasvien linjat kulkevat rinnakkain risteämättä koskaan. Matalassa mustassa lautasessa liatrikset, gladiolukset ja molucellat kurottavat suoraan ylöspäin luoden liilan, oranssin ja vihreän sävyisen modernin pienoismetsän.



    ————————————–

    JÄNNIÄ ASIOITA KUKISTA JA KUKKAKIMPUN HISTORIASTA:


    1. Morsiuskimpun ruma salaisuus – miksi se
    heitetään?

    Nykyään morsiuskimppu symboloi rakkautta ja kauneutta, mutta keskiajalla sen tarkoitus oli huomattavasti epäromanttisempi. Kimput tehtiin valkosipulista, tillistä, mausteneilikasta ja voimakkaista yrteistä. Miksi?

    Niiden tehtävä oli peittää sulhasen ja morsiamen karmea ruumiinhaju. Kylvyssähän käytiin ehkä noin kerran vuodessa. Kimpussa olevien kasvien tarkoitus oli suojata hääpari ruttobakteereilta ja pahoilta hengiltä!

    Entä miksi kimppu heitetään sinkkunaisille? Keskiajalla uskottiin, että morsiamen hääpuvun palasen saaminen tuo onnea. Vieraat saattoivat kirjaimellisesti repia morsiamen puvun riekaleiksi hääjuhlan aikana.

    Pelastaakseen pukunsa ja henkensä, morsiamet alkoivat heittää yrttikimppunsa hääväelle – harhautukseksi ja paikalta pakenemiseksi.

    "Morsian pitelee käsissään suurta, erittäin muhkeaa ja valkoista pisaranmuotoista hääkimppua. Taustalla näkyy valkoisen hääpuvun kangasta."
    Puku pelastui kukkien avulla. Tämä upea, suuri valkoinen hääkimppu edustaa perinnettä, joka syntyi puhtaasta pakosta. Keskiaikainen tapa repiä morsiamen hääpukua pakotti morsiamet heittämään jotain muuta onnenmuruiksi – ja niin syntyi kimpunheittoperinne.


    2. Ruusuilla annettu kuoleman tuomio

    Antiikin Roomassa ruusu oli salaisuuksien symboli. Kattonyyteistä tai juhlasalien katoista ripustettiin usein ruusuja, ja termi sub rosa (kirjaimellisesti ”ruusun alla”) tarkoitti, että kaikki, mitä tässä huoneessa viinin varjossa puhutaan, on ehdottoman salaisuuden alaista.

    Sub Rosa juontaa juurensa suoraan roomalaisten vaitiololupauksesta ja juhlakulttuurista.

    Keisari Nero rakasti ruusuja niin paljon, että eräissä juhlissa hänen määräyksestään katosta pudotettiin niin valtava määrä ruusunlehtiä vieraiden niskaan, että osa vieraista kirjaimellisesti tukehtui ja hukkui ruusunlehtiin suoraan ruokapöytään.

    Se oli historian kaunein, mutta myös rumin tapa päästä eroon vieraista!

    "Suuri ja tiivis kukkakimppu, jossa on valkoisia, tummanpunaisia ja vanhanroosan värisiä ruusuja. Kimppu on asetettu koristeelliseen jalalliseen keraamiseen maljakkoon, joka lepää ulkona kaiteella vaaleaa talon seinää vasten."
    Vaitiolon kaunis symboli. Viktoriaaninen aikakausi rakasti antiikin tarinoita ja runsaita ruusuja. Valkoisen, tummanpunaisen ja vanhanroosan sävyinen kimppu koristeellisessa keramiikkamaljakossa luo upean sillan keisari Neron salaisista pidoista 1800-luvun salonkeihin.



    ————————————————-
    Sub Rosan tarina:

    Antiikin Roomassa kattoon kiinnitetyllä tai ripustetulla ruusulla oli erittäin tärkeä sosiaalinen merkitys:

    1) Luottamuksen ja salaisuuden symboli

    Jos juhlasalin tai kokoustilan kattoon oli ripustettu ruusu (tai ruusuista sidottu nyytti/kranssi), se tarkoitti että kaikki tilassa puhutut asiat olivat luottamuksellisia.

    2) Vaitiolovelvollisuus

    Kaiken, mitä viininvirran ja juhlinnan aikana sanottiin ”ruusun alla” (lat. sub rosa), oli jäätävä vain kyseisen huoneen seinien sisäpuolelle. Puheiden levittäminen eteenpäin oli vakava kunnianloukkaus ja rikkomus luottamusta vastaan.

    3) Vaikutus arkkitehtuuriin

    Tämä roomalainen perinne oli niin vahva, että se vaikutti vuosisatoja myöhemmin myös eurooppalaiseen arkkitehtuuriin. Monien vanhojen talojen, linnojen ja kokoussalien kattojen keskiosaan veistettiin koristeellinen ruusuke (rosetti) muistuttamaan siitä, että huoneessa käydyt keskustelut ovat salaisia.



    Kiva, kun luit!

    Kukkaisaa kesää,
    Maria








  • MALAGAN PROVINSSISTA VARSINAIS-SUOMEEN – Autoillen 10 maan kautta


    Andorra la Vellan kaupunki Pyreneiden laaksossa. Näkyvät takana.
    Pyreneiden laakson syleilyssä 1.000 km korkeudessa sijaitsee Andorran pääkaupunki Andorra la Vella.

    ”Välimeren kesä kuumenee. Kaduilla kuljetaan varjoisaa puolta ja terasseilla kilpaillaan aurinkovarjopöydistä. -Huippuhelteet ovat täällä taas! -Niin moni Espanjan talviasukas Suomesta, Ruotsista ja Norjasta pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa pohjolan viileämmille vesille”.


    Lentäen vaiko Eurooppaa koluten

    Useimmat hyppäävät lentokoneeseen, mutta on myös meitä autoilevia, jotka ajavat Euroopan läpi. Välttämättä emme toki aja vain läpi suorinta tietä, vaan kierrellen ja kaarrellen maanosan ihmeitä katsellen.

    Eurooppa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joista ei välttämättä ole koskaan edes kuullut mitään. Se on täynnä historiaa, jonka juurille on antoisaa poiketa samalla ihmetellen mitä siellä koulun historiantunneilla oikein tekikään?! -No totta puhuen, kaikesta tästä nähtävästä ei mainita kirjoissa eikä kansissa.


    Helteestä Pohjolan viileyteen

    Me matkasimme Aurinkorannikolta Malagan provinssista Varsinais-Suomeen, ja tässä kerron teille matkastamme, joka lienee ainakin 15. tällä välillä – eri reittejä pitkin tosin. Myöhemmin matkamme jatkuu Lappiin, mutta se on sitten oma tarinansa.

    Alustavia matkasuunnitelmia

    Matkaa olimme suunnitelleet sen verran, että varasimme loppumatkan laivat. Tämä oli ainoa aikarajoite matkallemme ja siten jouduimme hieman räknäämään päivittäisiä ajokilometrejä.

    Olimme kevyesti hahmotelleet myös ajoreittiä ja mitä halusimme nähdä. Hotelleja emme koskaan varaile etukäteen, sillä menemme fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Majoituksen varaamme yleensä tuntia paria ennen, kun tiedämme kuinka pitkälle ko. päivänä ajamme.


    Matkapäivä 1

    Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan. Ajatuksena ajaa Alicanten tienoille, jossa yöpyä. Reittimme kulki akselilla Fuengirola – Valencia – Alicante. Kilometrejä kertyi jotain 550.

    Hotellipöydällä herkkueväitä. Perunalastuja ja viiniä.
    Espanjan kotiin oli jäänyt herkkujen jämiä, joten nautiskelimme niitä ensimmäisenä hotelli-iltana. Oletko koskaan maistanut chili-ruisnappeja, joiden päällä on savulohi-vuohenjuustotartarmössöä tai muuta hyvää kräämiä? Voi hitsi, kun maistui…




    Matkapäivä 2

    Kello herätti seitsemältä. Aamutoimien ja hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Andorraa. Tänne suuntasimmekin erityisen suurella mielenkiinnolla, koska tässä Pyreneiden vuoriston syleilyssä sijaitsevassa kanjoniparatiisissa emme olleet koskaan käyneet.

    Andorra la Vellan keskusta.
    Andorra la Vellan pääkatu. Hotellimme McDonalsin vasemmalla puolella.



    ———————————-
    Infopaketti Andorrasta:

    Andorran sijainti ja asutus

    Andorrra sijaitsee Espanjan- ja Ranskan rajalla, vähän kuin rajaviiva olisi levinnyt siitä kohtaa laajemmaksi. Andorrassa on noin 85.000 asukasta, joista vain noin kolmasosa on andorralaisia.

    Loput ovat etupäässä Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista tulleita, jotka ovat maassa joko työn tai kevyemmän verotuksen vuoksi.

    Andorran asutus on melko keskittynyt, sillä lähes koko väestö asuu Gran Valira -joen muodostamassa kapeassa vuoristolaaksossa, jossa myös pääkaupunki Andorra la Vella sijaitsee.

    Pyreneiden vuoret ympärillä ja keskellä 2 km alempana pääkaupunki Andorra ja Vella.
    Pyreneitten syleilyssä 1 km merenpinnasta on pääkaupunki Andorra la Vella. Täältä vuoret kohoavat vielä lähes 2 km.




    Meren pinnasta kohti korkeuksia

    Mittasuhteet vetävät hiljaiseksi tällä poikkeuksellisella ylänkömaalla. Autolla ajaen noustaan hiljalleen ylöspäin, ja silti tunnelma on kuin oltaisiin pohjalla sillä itsensä löytää aina uudesta kanjonista.

    Sitä tuntee Itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, vaikka onkin jo lähes 1.000 metrin korkeudessa – siis jo kilometrin korkeammalla kuin maanpinnalla tallustelevat!

    Korkeimmat huiput ovat lähes 3.000 m. Kun katsot laakson pohjalta ylös taivaalle, sinua ympäröivät vuorten lähes päälle kaatuvat seinämät ja huiput.

    Näet kuinka Andorraa ympäröivät Pyreneiden jylhät lähes kolmetuhatmetriset vuoret sulkevat syliinsä tämän ikiaikaisen ruhtinaskunnan. Vuoret kohoavat aina 2.900 metrin paremmalle puolelle, kuten korkein huippu Coma Pedrosa 2.942 m.

    Vesiputous Pyreneiltä laaksoon.
    Kun Andorran lumi- ja jäähuiput kesällä sulavat, tekevät ne upeita koskia ja putouksia vuorten rinteille. -Uskaltaisitko ylittää tämän kosken tästä riippusillasta?




    Pystysuorat kallioseinämät ja kanjonit

    Matka oli elämys jo Espanjan suunnasta ajettaessa. Kohti pääkaupunkia, tie matkasi syvällä Gran Valira -joen uurtamassa kapeassa laaksossa. Se nousi pystysuorien kallioseinämien ja jylhien kanjonien puristuksessa kohti tuhannen metrin korkeudessa lepäävää pääkaupunkia.

    Kun ollaan Andorra la Vellassa, ollaan tosiaan jo 1.000 m korkeudessa meren pinnasta. Andorran keskikorkeus on n. 2.000 m, jolle korkeudelle suurin osa Andorran kylistä, laskettelurinteistä ja tasangoista sijoittuu. Täältä kun katsoo ylöspäin, näkee vuorten vielä nousevan lähes kilometrin. Korkeimmillaan ollaan 3 km korkeudessa, jonne ei autolla luonnollisestikaan pääse.

    Autossa tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi, kun vuoret kohosivat edessä ja takana, vasemmalla ja oikealla tuhansia metrejä suoraan kohti taivasta. -Tuntui kuin olisi loukussa, johon kohta lytistyy.

    Andorran eristyneisyys Pyreneiden suojassa olevana linnoituksena on kuitenkin ollut sen onni, sillä näin se on säästynyt sodilta ja säilyttänyt poikkeuksellisen keskiaikaisen perintönsä.


    Andorran rinteillä 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.
    Jylhien vuorten rinteillä ja laaksojen pohjilla on 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.



    Kivikirkkoja kellotorneineen

    Jylhien rinteiden korkeuksissa ja pienten kylien keskellä kohoaa kymmeniä piskuisia, 1100–1200-luvuilta peräisin olevia kivikirkkoja, joiden kapeat ja korkeat kellotornit rakennettiin uskonnollisiksi symboleiksi ja tähystystorneiksi kanjonien suille.

    Legenda Kaarle Suuresta

    Kansantaru kertoo legendasta, jossa Kaarle Suuri perusti Andorran vuonna 805. Tämä olisi ollut kiitos siitä, että paikalliset vuoristolaiset auttoivat häntä taistelussa maureja vastaan. Tarina elää yhä vahvana kansallislaulussa.

    Salakuljettajien polut

    Ennen kuin alkoi verovapaa shoppailu ja luksus, kulkivat andorralaiset pitkin ”Rutas de los Contrabandistas” eli salakuljettajien polkuja. Vuorten yli kulkevia reittejä pitkin kuljetettiin tupakkaa, alkoholia ja sotavankeja. Asukkaat elivät salakuljetuksella sekä karjanhoidolla. Andorra oli tuolloin karu erämaa ja kovin köyhä.

    ———————————-


    Päivä 3
    (kaksi yötä Andorrassa)

    Tänään heräsimme Andorra la Vellasta eli tämän minivaltio Andorran pääkaupungista. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Virallinen kieli on katalaani, mutta espanjalla pärjää loistavsti, ja lisäksi puhutaan ranskaa ja portugalia.

    Aamupalalla: tuoremehua, kahvia, flauta-andorralaista pitkää ja kaoeaa huilumaista leipää.
    Jahas, tässä sitä taidetaan olla hotellimme katubaarissa haukkaamassa aamupalaa. Ihastelin kattausastioita, ja totesinkin taas että kattaus on puoli ruokaa!



    Olemme keskustahotellissa. Varsinaisen hotelliaamiaisen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme katukahvilassa syömässä paikallisen pitkulaisen maistuvaisen flauta cristal” baakkelsin” valitsemallamme täytteellä.

    Sen nimi ”flauta” tarkoittaa huilua ja viittaa sen kapeaan pitkään muotoon. Olimme Andorrassa kaksi yötä ja otimme tämän 3. päivän rennosti shoppailun, katukahviloiden ja -baarien merkeissä. Seuraava ajopäivähä on vasta huomenna.


    Hiihtävä karhu, joka päällystetty kukilla. Jalassa leveät ruskeat puusukset ja kädessä sauvat. Keskellä kaupungin keskustaa.
    Hui, hiihtävä karhu keskellä kaupunkia! Andorra on hiihtäjänkin paratiisi, joten miksipä ei. -Huomasitko, että karhu on tehty kukista? Takana hotellimme.



    ————————–
    Lisää infoa:

    Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta valuuttana käyretään kuitenkin euroa. Maa on ruhtinaskunta, jonka yhteisruhtinaina (valtion päämiehinä) toimivat Ranskan presidentti sekä espanjalainen Urgellin piispa.

    Urgellin piispa

    Urgellin piispa on roomalaiskatolisen hiippakunnan johtaja, jonka istuin sijaitsee aivan Andorran naapurissa La Seu d’Urgellin kaupungissa Kataloniassa.

    Virassa oleva piispa on automaattisesti Andorran valtionpäämies eli ruhtinas yhdessä Ranskan presidentin kanssa. Nykyisenä piispana virassa aloitti toukokuussa 2025 Josep-Lluís Serrano Pentina.

    Urgellin piispan rooli

    Ruhtinuuden juuret menevät vuoden 1278 nk. Pareatges-sopimukseen, jolla ratkaistiin kirkon ja ranskalaisten kreivien pitkä kiista alueen hallinnasta. Urgellin piispan lisäksi maailmassa on vain Vatikaanin paavi, joka toimii samalla myös virallisena valtionpäämiehenä.Tätä kutsutaankin maailmanlaajuiseksi poikkeukseksi.

    Poliittinen valta ja veto-oikeus

    Urgellin istuva piispa voi halutessaan käyttää poliittista valtaa, vaikka nykyään rooli onkin pääosin seremoniallinen. Ylintä toimeenpanovaltaa Andorrassa käyttää Andorran pääministeri. Piispalla on kuitenkin moraalinen veto-oikeus esimerkiksi lakiasioissa. Hän on mm. uhannut erota, jos Andorra laillistaa abortin.

    Kukitettu karhu hiihtelee kaupungin kadulla.
    Tässä toinen hiihtäjä!




    Vain autolla Andorraan, ja muista passi

    Andorraan saavutaan aina autolla tai bussilla vuoristoteitä pitkin. Lähimmät lentokentät ovat Barcelonassa (Espanja) ja Toulousessa (Ranska).

    Maahan saavuttaessa suositellaan passin mukaan ottamista, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Meiltä tosin ei passia missään kysytty – liekö sitten ollut osuutta asiaan espanjalaisilla rekisterikilvillä.

    Kevyesti veroja ja aina edullisia ostoksia

    Andorran verotus on Euroopan kevein. Tuloveroja maksetaan vasta 24.000,- euron yli menevistä tuloista, ja silloinkin vain 5-10 %.

    Arvonlisävero eli IGI on ruuasta 1 % ja muusta 4,5 %.Tämä näkyy hinnoissa ja houkuttelee tekemään edullisia ostoksia. Erityisesti hajuvedet, merkkivaatteet ja elektroniikka lähtevät matkailijan mukaan.

    Todella upeita ja ainakin suomalaisen kukkarolle ”melkein kuin ilmaisia” alusvaatteita kannattaa shopata. Niissä mennään jopa Espanjan hintatason alapuolelle.

    Talviurheilijalle Andorra

    Talvella Andorra on laskettelijan paratiisi. Sieltä löytyy erinomaisia laskettelukeskuksia, kuten Grandvalira ja Pal Arinsal.

    Kesäurheilijalle Andorra

    Jos olet enemmän kesäurheilija/-liikkuja, on Andorra mitä mainioin paikka vaellukseen, maastopyöräilyyn ja luonnonpuistovierailuun. Andorrassa on UNESCO-kohde Madriu-Perafita-Claror.

    Rentoutujalle Andorra

    Jos kaipaat vain rentoutumista, löydä Caldea, joka on yksi Euroopan suurimmista thermal spa -kylpyläkeskuksista.

    Aina voit tulla nauttimaan pelkästä hotelli-kaupunkielämästä Andorran syliin keskustahotelleihin. Haistele ja maistele Pyreneiden vuoristoilmaa katubaarissa drinkin kera.
    ————————

    —————————————————-
    Tärkeä vinkki Andorraan matkaavalle:

    Puhelinverkot: Andorra ei kuulu EU:n ilmaisen dataroamingin piiriin. Puhelimen netinkäyttö ilman paikallista SIM-korttia tai Wi-Fiä voi tulla erittäin kalliiksi. Kytke mobiilidata pois päältä rajalla!
    —————————————————-


    Matkapäivä 4

    Aamuherätys klo 7 ja aamiaiseksi samainen andorralainen pitkulainen patonkityyppinen ratkaisu kahvin ja tuoremehun kanssa. Tien päällä olimme klo 9.30 tienoilla kohti Ranskan Valencea.

    Andorra la Vella laakson- ja Pyreneiden pohjukassa.
    Aika hurjaa menoa, vai? Pääkaupunki Andorra la Vella lepää laakson pohjalla ja ympärillä Pyreneiden jylhät, liki kolmituhantiset seinämät kurottautuvat kohti pilviä.



    Alas Ranskan puolelle

    Kun Andorra la Vellasta ajetaan kohti Ranskaa yleistä CG-2-päätietä pitkin Encampin ja Canillon kylien läpi, saavutaan Grau Roigin hiihtokeskuksen kohdalle. Tästä eteenpäin Ranskan rajalle on kaksi vaihtoehtoa: Port d’Envaliran solatie sekä Envaliran tunneli.

    Me ajoimme Envaliran tunnelia, joka on 4,5 km pitkä. Envaliran tunneli on yksi Euroopan korkeimmista maantietunneleista. Tunnelimaksu tavalliselta henkilöautolta on 8,30 €.

    Rajanylitys ja saapuminen Ranskaan

    Pyreneiden rinteillä ja laaksossa ranskalaista vuoristorakentamista.
    Ranskalaista vuoristotunnelmaa huokuu L’Hospitalet-près-l’Andorren kylä Pyreneiden kainalossa. Kuvassa tyypillisiä ranskalaisia kivitaloja.


    Valittiinpa kumpi reitti vain, ne yhdistyvät el Pas de la Casan verovapaassa rajakaupungissa, joka sijaitsee noin 2 000 metrin korkeudessa. Koska Andorra ei kuulu EU:hun, rajalla on tulliasemat, joissa tehdään ajoittain pistokokeita. Me saimme ajaa ohi ihan rauhassa – liekö espanjalainen rekkari vaikuttanut asiaan täälläkin.

    Ranskalaisia kivitaloja.
    Pieni ja idyllinen ranskalaiskylä sijaitsee aivan Andorran rajan pinnassa Ariègen departementissa. Paikka on tunnettu perinteisestä tunnelmastaan ja se toimii monelle porttina Andorran vuoristoon



    Tunnelmaa ranskalaisittain

    Tie el Pas de la Casasta laskeutuu alas Ariègen laaksoon. Ensimmäinen ranskalaista tunnelmaa huokuva kylä on L’Hospitalet-près-l’Andorre, jossa sijaitsee myös lähin rautatieasema. Siitä jatkoimme matkaa Touloussen suuntaan, mutta ajoimme kuitenkin Carcassonnen, Narbonnen ja Montpellierin kautta Rhonen-laaksoon ja Valenceen.

    Yövyimme Valencessa, jota sanotaan Etelä-Ranskan portiksi, Rhone-joen varrella. Se on tunnettu viinintuotannostaan.


    Matkapäivä 5

    Alpeilta palmujen alle

    Aamusella jatkoimme matkaa Italian Stresaan pitkin Fréjusin maantietunnelia (Tunnel du Fréjus), joka on toinen legendaarinen suurtunneli Ranskan ja Italian rajalla. Se sijaitsee hieman Mont Blancin tunnelia etelämpänä. Fréjus on insinööritaidon jättiläinen, sen pituus on peräti 12,87 km ja se on Mont Blancia pidempi.

    Frejusin tunneli sisältä.
    Fréjusin maantietunneli sisältä. Tätä ajetaan lähes 13 km. Katso tästä ajaminen tunnelin sisään.




    Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1974 Ranskan puolella ja tammikuussa 1975 Italian puolella. Läpilyönti tapahtui 5. huhtikuuta 1979. Tunneli valmistui ja avautui liikenteelle 12.7.1980. Vieressä kulkee myös Fréjusin rautatietunneli, joka valmistui jo vuonna 1871.

    Kansallisuus vaihtuu lennosta, sillä tunneli on jaettu tismalleen puoliksi maiden kesken. Me ajoimme siis sisään Ranskan puolelta ja tulimme ulos Italian auringon alle. Yläpuolella oli parhaimmillaan 2 km jykevää graniittia.

    Jos tuntisi ahtaanpaikan kammoa, voisi tällä vajaan 13 km matkalla iskeä paniikki. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta tulevat ajavat nykyäänomassa putkessaan.

    Salainen maanalainen laboratorio

    Tunnelin keskivaiheilla noin 1,7 km syvyydessä vuoren sisässä, sijaitsee LSM-hiukkasfysiikan laboratorio (Laboratoire Souterrain de Modane). Siellä tutkijat suorittavat huippusalaisia kokeita pimeästä aineesta ja neutriinoista, koska paksu vuorikerros suojaa herkkiä laitteita kosmiselta säteilyltä. -Ajetaan siis kirjaimellisesti tiedekeskuksen läpi!


    —————————————————-
    Ajankohtainen uutinen:

    Tunneli oli pitkään yksiputkinen, mutta sen turvallisuuden parantamiseksi rakennettu toinen tunneliputki avattiin liikenteelle elokuussa 2025.

    Nyt molempiin suuntiin ajetaan omissa erillisissä putkissaan, mikä tekee ajamisesta huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa. Yksisuuntainen maksu henkilöautolta on Mont Blancin tavoin noin 55 €.
    —————————————————


    Saapuminen Italiaan

    Tunnelista tulimme ulos suoraan tyylikkääseen Italian alppikaupunki Bardonecchiaan, joka toimi vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lumilautailunäyttämönä.

    Matkamme Stresaan jatkui upeaa A32-moottoritietä pitkin. Matkalla ohitimme Torinon, jolloin samalla ihailimme sen pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Pian sitten olikin jo kääntyminen kohti Lago Maggiorea.

    Alpeilta palmujen alle

    Alppimaisema ja la Maggiore -järvi Italian Stresassa.
    Upea Alppimaisema ja Lagp Maggiore -järvi Italian Stresassa, jonne Ranskasta ja tunnelista laskeuduimme. Järvi on 65 km pitkä.



    Erityistä tämän 5. päivän matkassa on sen visuaalinen siirtymä. Aloitimme Rhône-laakson tasangoilta ja nousimme Chamonix’n dramaattisiin lumihuippuisiin alppimaisemiin. Maisemista tulikin mieleeni lapsuuden sveitsiläis-saksalainen Alppimaisemiin sijoittunut Heidi -televisiosarja , joka on kuvattu aivan Sveitsin- ja Italian rajalla n. 2 km korkeudessa.

    Tunnelin jälkeen laskeuduimme Italian Lago Maggiore -järven rannalle Stresaan, jossa meitä odottivat palmut, elegantit art deco -hotellit ja italialainen järviromantiikka. Hotellimmekin oli aivan järven rannalla. Järven toinen puoli kuuluu Sveitsille, joka parvekkeiltamme näkyi (huom. huoneessamme oli peräti kaksi ranskalaista parveketta).

    La Maggioressa veneitä, rannassa ravintoloita ja takana näkyy Sveitsin puoli järvestä.
    Näkymä hotellihuoneestamme. Ihana, ihana italialainen Stresa ja sen Lago Maggiore -järvi, jonka toinen puoli kuuluu Sveitsille. Kävimme syömässä tuossa edessä.



    Monumento allo Scalpellino – Kunnianosoitus kivenhakkaajien historialle

    Aivan Stresan kyljessä, Bavenon upealla rantapromenadilla, matkaaja kohtaa koskettavan ja maanläheisen muistomerkin:
    Suoraan matalalla, harmaalla graniittilohkareella istuu luonnollisen kokoinen kivenhakkaaja työssään.

    Tämä kuvanveistäjä Raffaele Pollin vuonna 1990 valmistama patsas on hakattu alueen omasta, maailmankuulusta vaaleanpunaisesta Bavenon graniitista.

    Monumentti kunnioittaa alueen perinteisiä kivenhakkaajia (paikallisella murteella ”picasass”), joiden raskaalla työllä ja ammattitaidolla on ollut korvaamaton merkitys koko Lago Maggioren alueen historialle ja arkkitehtuurille.

    Patsas sulautuu ilman korkeita jalustoja suoraan osaksi järvimaisemaa, aivan kuten kivenhakkaajatkin elivät osana tätä jylhää luontoa.

    kivestä ja graniitista muotoiltu muistomerkki kuvaa kahta miestä istumassa rennosti vierekkäin kivisellä penkillä
    Hetki menneisyydestä Lago Maggioren rannalla: Bavenon matala kivenhakkaajapatsas pysäyttää kulkijan miettimään seudun historiaa, jossa raskas työ ja karu luonto yhdistyvät kauniiksi taiteeksi.

    Kulttuurin ja ystävyyden muistomerkki Stresassa

    Rauhallisen Via Manzoni -rinnetien varrella vehreässä maisemassa sijaitsevassa monumentissa on kiinni suuri pronssinen risti ja siihen liittyvä bas-reliefi.

    Kyseessä on kuvanveistäjä Pietro Canonican vuonna 1932 toteuttama teos, joka on omistettu kahden italialaisen kulttuurin suurmiehen – kirjailija Alessandro Manzonin ja filosofi-teologi Antonio Rosminin – syvälle elinikäiselle ystävyydelle.

    Läheltä katsottuna tässä pronssikuvassa näkyy kauniisti ystävysten välinen yhteys ja kunnioitus: kaksi viisasta miestä ikuistettuna keskelle syvällistä keskustelua, jakaen ajatuksia, jotka jättivät pysyvän jäljen Italian kulttuuriperintöön.

    Kirjailija Antonio Fogazzaro onkin kuvannut heidän poikkeuksellista ystävyyttään hienosti sanoilla:

    Duplice vertice di un’unica fiamma” – yhden ja saman liekin kaksi huippua.


    Alessandro Manzonin ja Antonio Rosminin ystävyyden monumentti sulautuu kauniisti rinteeseen Stresassa. Paikka kutsuu pysähtymään ja miettimään kahden suuren ajattelijan elinikäistä ystävyyttä juuri niissä maisemissa, joissa he aikoinaan yhdessä vaelsivat.



    Vuonna 1932 pystytetyn monumentin ytimeen on upotettu kuvanveistäjä Pietro Canonican herkkä pronssinen kohokuva (bas-relief) ystävyksistä.


    Miehet viettivät aikoinaan paljon aikaa yhdessä juuri Stresan upeissa maisemissa kävellen, maisemia ihaillen ja filosofoiden. Monumentti vangitsee hienosti tämän historian osaksi Stresan rantamiljöötä.

    Monumentilta avautuu levollinen panoraamanäkymä suoraan Lago Maggiore -järvelle. Monumentti ystävysten kohtaamisesta tekee siitä kauniin pysähdyspaikan kaikille ystävyyden ja historian vaalijoille.

    La Maggiore -järvi illan pimentyessä, kun ravintolat ovat sulkeutuneet.
    La Maggiore -järvi alkuyöstä.



    Matkapäivä 6


    Stresan ihastuttavassa järvenrantahotellissa söimme hyvän aamiaisen. Matkaa lähdimme jatkamaan 65 km pitkän järven länsirantaa kohti Sveitsiä. Sveitsin jälkeen suuntasimme maahan, jossa emme ole ennen käyneet eli Liechtensteiniin (ruhtinaskunta).

    
Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.
    Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.



    Pysähdyimme kääpiövaltion päääkaupunki Vaduzissa. Maa on maailman 6. pienin ja pinta-alaltaan vain 160 km2. Asukkaita on noin 40.000 ja kieli saksa (murteena alemannisaksi). Virallisena valuuttana käytössä on Sveitsin frangi. Maat ovat rahaliitossa keskenään.

    —————————–
    Faktoja maasta

    1) Sijaitsee täysin Sveitsin ja Itävallan välissä
    Alpeilla.

    2) Reinin laakso kattaa maan länsiosan, itäosa
    on vuoristoista Alppia.

    3) Maalla ei ole omaa rannikkoa, eivätkä sen
    naapurimaatkaan ulotu merenrantaan asti. Maat ovat siten ns. sisämaavaltioita.

    4) Maalla on perustuslaillinen perintömonarkia,
    jonka ruhtinaalla on huomattavan suuri valta.

    5) Erittäin korkea elintaso ja bruttokansantuote
    asukasta kohden.

    Vaduzista menimme takaisin Sveitsin puolelle, josta jatkoimme Itävaltaan. Seuraavaksi ajoimme Saksan Baieriin, jossa yövyimme Ulmissa. Kilometrejä tänään kertyi noin 550 km.



    Matkapäivä 7

    Baierin aamuherätyksemme Ulmissa oli jälleen seiskan tienoilla. Aamiaiset, aamutoimet (tai siis toisinpäin) ja tien päälle.

    Järvimaisema ilta-auringon laskiessa Saksan Neubranderburgissa
    Saksan Neubranderburgissa Mecklenburg-Etu-Pommerissa, yö ihanassa järvimaisemassa. Tässä ilta-auringon laskua.



    Lähdimme kohti Neubranderburgia, jonka lähistölle majoituimme. Hotellirakennukset olivat aivan ihastuttavan järven rannalla, jossa veden äärellä söimme mukavan namibialaisen nuoren miehen tarjoillessa.

    Tässä hotellissa hän oli ollut vasta kuukauden, ja seuraavaksi suuntaa Pariisiin. Suomeen tulostakin haaveili (?!?) – vai sanoiko vain isompien juomarahojen toivossa.

    Neubranderburgin järvi ja ravintolapöydät maisemassa.
    Mukava ”juopottelu-” ja syöpöttelypaikka hotellimme pihalla. Naapuripöydässä istui muuten ruotsalainen pariskunta.



    Matkapäivä 8

    Perjantaiaamu ja Saksassa herätään. -Ah autuutta, kun tänä aamuna ei ollutkaan niin aikaista ylösnousua hotellin vuoteesta ja muutenkin vielä aamiaisenkin jälkeen sai rauhassa kupata.

    Ajettavaa tälle päivälle oli edessä vain 350 km. Olimmehan majoittuneina lähellä satamaa. Kohteemme yöksi oli autolautta Puolan Świnoujścien satamakaupungista Ruotsin Malmöön, joka lähti klo 22.15. Aikaa olimme varanneet tietoisesti reilusti, sillä halusimme käydä katsomassa pari mielenkiintoista kohdetta.

    Tänään on muuten perjantai 19.6. ja Suomen keskikesän juhla, juhannusaatto.



    Saksan ”rakettimuseo”

    Rakettimuseon opaskartta.
    Rakettimuseoalueen opaskartta. Laajan alueen kiertämiseen varaa aikaa 2-3 tuntia.



    Ensimmäiseksi ajoimme museoalueelle (Peenemünden historiallis-tekninen museo), joka on entinen säilynyt hiilivoimalaitos. Se oli siten natsi-Saksan salainen tutkimuskeskus (1936–1945), jossa kehitettiin maailman ensimmäinen avaruuteen yltänyt kaukoraketti ja pommikone.

    Rakettimuseon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus
    Museon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus. Tämä historian ensimmäinen avaruuden rajan ylittänyt ballistinen ohjus tunnetaan nimenomaan ikonisesta mustavalkoisesta ruutukuvioinnistaan. Kehitystyötä johti kuuluisa insinööri Wernher von Braun, joka siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja oli myöhemmin kehittämässä NASA:n kuulento-ohjelmaa.



    Museon historian kaksi puolta

    Museo esittelee rakettitekniikan huimaa kehitystä, mutta painottaa voimakkaasti sen synkkää puolta. Kehitetyt aseet ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja. Niiden rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Opasteet rakettimuseon eri alueille.
    Tästä näet, mitä mistäkin museoalueella löytyy.


    Museo sijaitsee Itämeren rannalla Usedominsaarella Koillis-Saksassa. Sitä pidetään nykyaikaisen avaruusajan ja ohjustekniikan syntypaikkana.


    Prora Beach

    Seuraavaksi suuntasimme Proran rannalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Tänne Itämeren rannalle Hitler rakennutti 4,5 km pitkän yhtenäisen betonisen hotellikompleksin. Tämänkin rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Hotelli mukailee täydellisesti valkoista hiekkarantaa.”Biitsistä” piti tulla huippurantakohde hotelleineen, asuntoineen ja kaikkine palveluineen.

    Proran rakennushankkeelle tyypillinen pakkotyövoiman käyttö oli yleistä 1930- ja 1940-lukujen diktatuureissa. Vastaavaa poliittisten vankien järjestelmällistä hyväksikäyttöä nähtiin myös kenraali Francisco Francon käynnistämässä Kaatuneiden laakson monumentaalisen basilikan rakennusprosessissa.

    Proran rannan hotelllikompleksia, joka osittain remontissa.
    Natsien arkkitehtuurissa oli yksi sääntö: jokaisesta Proran 10 000 huoneesta piti olla suora näkymä Itämerelle. Tänään nautitaan siitä täysin ilman historian painolastia sillä osalla, joka on asuntoina tai kylpylä-hotellina.




    Hotelliin oli tarkoitus majoittaa kerralla 20.000 lomailijaa. Kaikkiin 5 x 2,5 m kokoisiin huoneisiin tehtiin merinäköala. Hotellin rakentaminen alkoi 1936, mutta 2. maailmansodan syttyminen keskeytti sen 1939.

    Tavoitteena KdF-turistit

    Koska kaikkien tietämä Hitler oli suuruudenhullu diktaattori, piti hotellistakin tehdä kilometrien pituinen kolossi, jollaista maailmasya ei toista löydy. Se rakennettiin natsien vapaa-ajanorganisaatio Kraft durch Freuden (KdF, ”Voimaa ilosta”) käyttöön.

    Proran valkoinen ranta ja 4,5 km betonikompleksia.
    Synkkää suuruudenhulluutta paratiisissa: Hitlerin käskystä rantaan pystytettiin 4,5 kilometriä pitkä harmaa betonikolossi natsipropagandan luksusnäyttämöksi.




    Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla natsihallinnon propaganda- ja sosiaaliprojekti. Pyrittiin tarjoamaan halpaa lomaa työväestölle ja samalla juurruttaa heihin natsiaatetta. Ennen sodan alkua se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa vastaan yhtään KdF-turistia. Sodan jälkeen se oli Itä-Saksan (DDR)armeijan salaisena sotilasalueena.

    Hitlerin betonihotellia osittain ennen ja osittain nyt.
    Kurkistus menneisyyteen. Nämä Proran karummat päädyt olivat sodan jälkeen Itä-Saksan (DDR) salaisinta sotilasaluetta ja suljettua varuskuntaa aina vuoteen 1991 asti. Aika hurja muodonmuutos käynnissä!




    Kylpylänä, rakennustyömaana ja rauniona

    Tämä 4,5 km pitkä rakennus on pohjoisesta päädystä nykyaikainen kylpylä-hotelli. Toisesta päästä – niin pitkälle kuin autolla vain pääsi – se oli parhaillaan remontissa ja työmiehiä vilisi alueella.

    Uudistetut rakennukset olivat hienoja, ja niissä kelpaisi kyllä asua tai yöpyä. Alueen lohkoja onkin myyty yksityisille sijoittajille ja niistä on tehty mm. luksusasuntoja. Pitkä alkuperäinen rakennus oli katki jostain kohtaa ja erittäin huonossa kunnossa, osittain jopa täysin raunioina


    Remontissa ja rakenteillla oleva pääty Proraa.
    Mennyt ja tuleva kohtaavat. On kiehtovaa nähdä Prora näin vaiheessa – toinen pää valmista design-hotellia ja toinen vasta heräämässä vuosikymmenten horroksesta. Alkuperäiset huoneet suunniteltiin natsiaikana tasan 5 × 2,5 metrin kokoisiksi kopeiksi, mutta nyt tilalle nousee jotain ihan muutaP



    Koko alkuperäisestä 4,5 km pitkästä rakennuksesta pystyi ehkä noin kilomatrin matkalta sen näkemään. Siinäkin tosin oli alue, johon ei autolla päässyt mutta pienellä kiertämisellä näki Hitlerin luomuksen toisen pään, jota nyt siis remontoitiin.


    Saapuminen autolautalle

    Finnlines lautta Puolasta Mlmöön Ruotsiin.
    Yömeren yli unien voimalla. Finnlines toi meidät nukkuesamme Puolasta suoraan Malmön auringonnousuun. Täydellinen startti uuteen päivään Ruotsissa.

    Ensimmäistä kertaa käytimme autolauttaa Puolasta Malmöön. Saavuttuamme Świnoujścien satamaan hyvissä ajoin ihmettelimme, kun perinteisiä lähtöselvityskoppeja ei näkynyt missään, vaikka muiden autojen peileissä roikkui jo lähtöselvityslappuja.

    No se oli oma vikamme, kun emme olleet huomanneet varausasiakirjasta että täällä autojenkin lähtöselvitykset tehdään sisällä terminaalissa. Näin siis teimme mekin, ja sen jälkeen jonoon muiden autojen kanssa kohti laivaa.

    Tuima tullimies

    Yhtäkkiä kohdallemme kävelee totinen ja tuima tullimies, joka sönkkää puolaksi jotain. Näytämme hänelle terminaalista saatua lappua auton peilissä. -Kuinka ollakaan, hän kiukustuu ja ääni nousee. Emme ymmärrä mitään tuosta puolankielisestä pälpätyksestä.

    Yritämme englantia, koska espanjalle hän tuskin taipuu. Kysymme, mitä haluat? Hän alkaa puhumaan ”tiketistä” ja me ihmettelemme kun ei sellaista ole. Kohta tulee toinen ainakin yhtä vihainen saman ammattikunnan edustaja paikalle ja ollaan vaatimassa jo epämääräisesti rekisteriotetta ja sana poliisikin vilahtaa puhessa.

    Minä olin ollut jo aikaa sitten kauhuissani, kunnes tuli vielä se viimeinen niitti ja tullimies tokaisi: ”Auto on blokattu, aja sivuun!” -Samalla hän merkkasi auton etukylkeen jotain.

    Ajoimme siis jonosta sivuun, ja minä ehdin jo kuvitella meidät molemmat puolalaiseen vankilaan!

    Mutta ei hätä ollutkaan tämän näköinen. Paikalle tuli ystvällinen nuori nainen ja puhui erinomaista englantia. -Vihaiset tullimiehet halusivat kuulemma nähdä sen pienen pienen lappusen, joka meille oli annettu terminaalista!

    Ehkä siinä kohtaa tuli hieman tyhmä olo, kun emme olleet tajunneet pikkulappusen tarkoitusta. Sitä ei oltu meille kerrottu ja muualla satamissa on aina toimittu toisin.

    Loppu hyvin, kaikki hyvin ja laivassa ollaan, mentäisiinkö ottamaan rentouttavat juomat!


    Matkapäivä 9

    Aamulla klo 6.45 Ruotsin aikaan saavuimme Malmöön. Laivalta ulos ja matka kohti Kapelskäriä alkoi. Ajoa noin 750 km. Ensin oli kuitenkin aamiaisen aika, sillä laivalla emme sitä syöneet.

    Päätimme ajaa pienen hetken ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaa, mutta se tulikin vastaan vasta 150 km päästä. Tuolloin noin klo 8 tienoillakin oli vielä paikkoja kiinni, mutta kohdalle osui onneksi 24 h auki oleva McDonalds, jonne pääsimme syömään.

    Tämä oli ensimmäinen kerta ”mäkkärillä” aamupalalla, eikä suinkaan huono kokemus. -Tiesitkö, että siellä on aamiaishamppareitakin, joista löytyy ihan oikeaa munakasta?

    Itse söin tosin perusjuustohampurilaisen maidon kanssa. Ja koska aamukahvi on mielellään aina saatava, otin sen kaveriksi suklaadonitsin. -Minä kun en nimittäin juo kaljupääkahveja, en edes aamulla.

    Lopetettu aamupala "mäkkärillä".Tarjottimella tyhjät juoma- ja ruokapaperit.
    No voihan, oliskohan pitäny ottaa kuva ennen kuin ALKOI aamupalalle ”mäkkärissä”?! On meinaan vähän sotkuisen näköistä meininkiä. Mutta hyvää oli!




    Mutta ai jai, kuinka maistui hyvälle ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Nyt kohti Kapelskäriä.

    Tämä viimeinen ajopäivä oli pitkä, noin 750 km. Alkuun se hirvitti, vaikkei se meille outoa ole. Kilometrit kuitenkin menivät aika näppärästi useilla pysähdyksillä.

    Paljon kukkia kukkahyllyillä ja -telineissä ulkona.  Kuva Nortälljestä ravintolan sisäpihalta.
    Nortälljessä katselimme juhannuspäivän menoa. Tämä kukkakaunistus oli erään ravintolan sisäpihalla.



    Aikaa meillä oli aiempia aamuja enemmän, koska ajoissa laivalta on aina lähdettävä. Päivän ajon jälkeen Kapelskärin satamaan tulimme reilusti etuajassa, vaikka jo matkalla koitimme väkisin aikaa tuhlata.

    Ravintolan pöydällä "säleinen" pullokukkamaljakko, jossa punaisia neilikoita. Pöydällä myös olutpollo ja -lasi sekä vesilasi.
    Tässä samaisella sisäpihalla. Kivat nuo maljakot neilikoilla!

    Tänäänhän oli siis juhannuspäivä ja laivalla kovin rauhallista. Parit drinkit kävimme vielä iltayön tunteina ottamassa ennen nukkumaanmenoa.

    Koska laivalla oli kylmä, tilasin Lumumban kuumana. Sitä herkkua tuleekin harvoin juotua. Se tehdään laadukkaasta kaakaosta, konjakista (tai brandysta) sekä kermavaahdosta.

    Aamulla kukonlaulun aikaan taas ylös. Laiva lipui Naantalin satamaan klo 7.15.


    Päivä 10

    Perillä Varsinais-Suomessa ollaan. Antoisa 4.282 km matka jälleen takana Eurooppaa kierrellen ja uusiakin paikkoja taas nähden. Taakse jäivät kuumat Espanjan helteet ja eteen läsähti Suomen kesän koleus. Sentään vettä ei satanut, kun laivasta ulos ajettiin.


    Muutama taloustieto tähän loppuun vielä matkasta:

    – polttoainekulut 490,-
    – hotelliyöt 830,-
    – tie- ja tunnelimaksut 192,-
    – lauttamaksut 344,-
    – ajetut kilometrit 4.282 km



    Mutta olipas mukavaa, että kuljit tämän verbaalisen matkan kanssani. Suosittelen kuitenkin tekemään saman joskus myös ihan aidosti, sillä näillä reissuilla maailmankatsomus avartuu kummasti!

    Ihanaa kesää Sinulle,

    Maria de Silva







  • LOBELIA – Kesäksi komea ja helppo ”kaveri” Tropiikista


    – se syö ja juo hyvin, viihtyy parhaiten puolivarjossa, mutta tulee mielellään kanssasi myös aurinkoon


    Sinivalkoinen lobelia-amppeli ulkoseinän edessä ikkunan vieressä.
    Lobelia kukoistaa parhaiten, kun pidät sen mullan tasaisen kosteana ja sijoitat sen aurinkoiselle tai puolivarjoiselle kasvupaikalle




    Lobelia – villinä Etelä-Afrikassa kasvava kasvi, Suomen kartanoiden ylellisyys ja yleisin kesäkoristekasvi on myös eksoottinen suokoriste. – Lue tästä lobelian taustat ja kuinka helppoa sen hoitaminen on.




    Lobelian historiaa


    Nimen alkuperä:

    Lobelian kasvisuku on saanut nimensä kuuluisan Matthias de L’Obelin (1538–1616) mukaan: Flaamilaistaustainen lääkäri ja botanisti, joka opiskeli Ranskassa ja teki elämäntyönsä Englannissa kuningas Jaakko I:n lääkärinä.



    Afrikan lahja:

    Lobelia on yksi Suomen suosituimmista kesäkukista. Se kasvaa villinä pääosin trooppisilla- ja lämpimilllä alueilla Etelä-Afrikassa.

    Lobelia kuuluu kellokasvien (Campanulaceae) heimoon, johon kuuluu koko maailmassa yli 440 eri kasvilajia.


    Sininen klassikko:

    ”Sininen klassikko” on puutarhakirjallisuuden historiaa. Lobeliasta käytettiin vanhassa suomalaisessa puutarhasanastossa myös kaunista nimeä sinielvikki.



    Kotimainen suokoriste:

    Vaikka kesäkukkalobeliat ovat eksoottisia Etelä-Afrikan tuliaisia, kasvaa Suomenkin luonnossa yksi harvinainen rauhoitettu lobelialaji.

    Se on nuottaruoho (Lobelia dortmanna), joka kasvaa kirkasvetisissä järvissä ja kukkii vaaleansinisin kukin vedenpinnan yläpuolella. Olisiko tämä vielä eksoottisempi, kuin etelä-afrikkalainen serkku?


    Vedestä nouseva lobelialajike nuottaruoho on pienikukkainen ja valkoinen, ja se kasvaa noin 40 cm korkuiseksi.
    Suomessa luonnonvarainen, vedestä nouseva herkkä nuottaruoho (Lobelia dortmanna).




    Lobeliat jaetaan kolmeen pääryhmään:


    1) Pystylobelia (Lobelia erinus
    Compacta-ryhmä)


    Perinteinen yksivuotinen kesäkukka

    Kasvutapa:

    Tiivis, mätästävä ja pystykasvuinen kesäkukka, joka kasvaa 10–30 cm korkuiseksi.

    Käyttö:

    Erinomainen reunuskasvi kukkapenkkien
    laidoille, hautausmaille ja sekaruukkuihin.

    Väri:

    Tavallisin ja tutuin väri on sähkönsininen. Saatavilla myös kauniita valkoisia, liiloja ja roosanvärisiä lajikkeita.


    Vaaleansininen pystylobelia pihamaalla.
    Pystylobelia (Lobelia erinus compacta): Tiivis- ja pystykasvuinen ryhmäkasvi.




    2) Riippulobelia (Lobelia erinus Pendula-
    ryhmä)


    Kasvutapa:

    Rentoversoinen ja nimensä mukaisesti alaspäin riippuva. Versot voivat kasvaa jopa 50–60 cm pitkiksi.

    Käyttö:

    Parvekeamppeleihin, parvekelaatikoihin ja korkeiden ruukkujen reunoille nätisti riippumaan.

    Vihje:

    Kun yhdistät samaan ruukkuun pysty- ja riippalobeliaa saat täyteläisen ja näyttävän lobeliaistutuksen.

    Toinen vihje:

    Lobelian hyvä kaveri on petunia. Ne viihtyvät hyvin yhdessä ja näyttävät hyviltä yhdessä. Istuta ne siis samaan ruukkuun, laatikkoon, maahan – mihin ikinä keksitkään.


    Amppelissa roikkuva riippulobelia, jossa vahvan siniliilat kukat.
    Riippulobelia (Lobelia erinus pendula): Amppeleihin sopiva, kauniisti laskeutuva muoto.




    3) Monivuotiset perennalobeliat

    Monivuotinen perennalobelia, joka kasvaa paljon suuremmaksi kuin perinteinen pystylobelia.

    Lajit:

    Tunnetuimpia ovat

    loistolobelia (Lobelia x speciosa)
    tulilobelia (Lobelia cardinalis) ja
    sinilobelia (Lobelia siphilitica).

    Kasvutapa:

    Perennalobeliat ovat kookkaita, jopa 60–100 cm korkeita pystyjä kasveja.

    Erityispiirre:

    Toisin kuin yksivuotiset sukulaisensa, nämä ”perennaserkukset” viihtyvät jopa soisessa maassa ja kosteikkokasveina.

    Suomen talvessa ne vaativat hyvän talvisuojauksen tai ne on kasvatettava yksivuotisen tapaan.

    Suoraan sanottuna talvehtiminen avomaalla/ulkona Etelä-Suomessakin on erittäin epävarmaa. Se ON kuitenkin mahdollista, ja siksipä tässä Sinulle ohje jos kokeilla innostut.


    Perennaslobelia sinilobelia, jolla kukat korkean varren ympärillä. Vihreää niittyä takana.
    Perennalobeliat: Monivuotiset ja näyttävät lajit, kuten sinilobelia (Lobelia siphilitica).




    Perennalobeliat talven yli avomaalla:(Riskialtista, kokeilunhaluisille)

    Salaojitus:

    Salaojitus on tärkeä, sillä perennalobelian juuret mätänevät talvella herkästi, jos maaperä on märkä ja seisova. Kasvupaikan tulee olla erittäin hyvin läpäisevää hiekka- tai sorapitoista multaa korotetussa penkissä.

    Alasleikkaus syksyllä:

    Kun pakkanen on puraissut lehtiä, leikkaa versot noin 10 cm korkeudelle maanpinnasta.

    Rautainen talvisuojaus:

    Älä jätä maata paljaaksi. Kun maan pinta alkaa kevyesti jäätyä, kata kasvin tyvi paksulla (15–20 cm) kerroksella kuivia lehtiä, havunoksia tai erillistä Kekkilän Talvisuoja-turvetta.

    Lumi on paras ystävä:

    Jos talvi on vähäluminen ja paukkupakkasinen, kolaa lobelioiden suojaksi mahdollisimman paljon puhdasta lunta lisäeristeeksi.


    Jos haluat ohittaa edelliset ja pelata varman päälle, nosta lobeliat ruukkuun ja säilytä viileässä kellarissa. Näin talvettamisella pääset nauttimaan loistolobelioistasi myös ensi kesänä! Seuraavassa ohje myös siihen.


    Samassa ruukussa valkoisia petunioita sekä sinisiä- ja roosia lobelioita.
    Petunia on yksi lobelian parhaista kavereista. Ovat kauniita yhdessä ja viihtyvätkin hyvin kimpassa.




    Varma ja turvallinen talvetus sisätiloissa:

    Ruukutus:

    Jos lobeliat kasvavat maassa, kaiva ne ylös juuripaakkuineen syksyllä ennen maan jäätymistä ja istuta ruukkuihin.

    Alasleikkaus:

    Leikkaa kukkineet varret reilusti lyhyemmiksi.

    Talvehtimispaikka:

    Siirrä ruukut viileään, ilmavaan ja pakkasettomaan tilaan. Ihanteellinen lämpötila on +2 – +7 astetta (esim. viileä kellari, autotalli tai valoisa kuisti).

    Kastelu talvella:

    Pidä multa talven aikana lähes kuivana. Kastele hyvin niukasti noin kerran kuukaudessa, jotta juurakko ei kuivu kokonaan kasaan.

    Kevätherätys:

    Nosta kasvi keväällä (maalis-huhtikuussa) valoon. Aloita normaali kastelu ja lannoitus. Istuta takaisin ulos vasta, kun yöpakkaset ovat ohi.



    Frugårdin kartanon tila-alue, jossa päärakennus ja aitat sekä palvelusväen talo.
    Frugårdin kartano 1700-luvulla oli lääketieteellinen koekenttä vailla vertaa.



    Kartanoiden ylellisyys:

    Tiedetään, että Suomessa lobeliaa viljeltiin ensimmäisten joukossa Frugårdin kartanossa jo 1700-luvun puolivälissä. Lobelia onkin todellakin historiallinen kartanokasvi.

    ”Frugårdin kartanossa loistanut lobelia ei ollut vain silmänruokaa, vaan 1700-luvun suuri unelma: Amerikasta tuotua uutuuskasvia pidettiin tuolloin Euroopan hoveissa suuren luokan ihmelääkkeenä, jonka siemenet olivat kartanonherralle todellinen ylpeydenaihe.”


    Rohtolobelian hurja historia:

    Lobeliasukuun kuuluvaa rohtolobeliaa (Lobelia inflata) kutsutaan Amerikan alkuperäiskansojen historiassa nimellä indian tobacco (intiaanitupakka).

    Sitä käytettiin poltettavana rohtona astmaan, mutta liika-annostus aiheutti oksentamista ja oli myrkyllistä. Kesäkukkalobeliamme on puhtaasti koristekasvi, mutta sekin on lievästi myrkyllinen.


    Vaatimaton valkoinen rohtolobelia, jota käytettiin mm. astman hoitoon.
    Rohtolobelia (Lobelia inflata), jota kartanossa myös viljeltiin. Alkuperäisasukkaiden ”intiaanitupakaksi” kutsuma kasvi oli aikansa vastine modernille astmalääkkeelle.


    Kaksi ihmerohtoa ja Frugårdin kartano

    Frugårdin kartanossa ei kasvatettu vain yhtä lobeliaa, vaan kahta Pohjois-Amerikan mantereen kuuminta uutuutta, joilla kummallakin oli 1700-luvulla huikea maine. Kasvitieteilijä Pehr Kalm oli saanut lajien salaisuudet halunsa alkuperäiskansoilta, ja kun siemenet kylvettiin Mäntsälän multaan vuonna 1752, kyseessä oli lääketieteellinen koekenttä vailla vertaa.

    Puutarhan todellinen ylpeys oli upeasti kukkiva sinilobelia (Lobelia siphilitica). Sitä pidettiin tuohon aikaan vuosisadan tärkeimpänä löytönä ja varmana ihmelääkkeenä kuppaan – vaivaan, johon Euroopan hoveissa etsittiin kuumeisesti parannusta.

    Sinilobelian rinnalla kartanossa kukoisti vaatimattomampi, mutta vähintään yhtä tehokas rohtolobelia (Lobelia inflata). Alkuperäisasukkaiden ”intiaanitupakaksi” kutsuma kasvi oli aikansa vastine modernille astmalääkkeelle. Sen huomattiin helpottavan hengitystä, ja sitä käytettiin ahkerasti hinkuyskän ja keuhkovaivojen hoidossa.

    Frugårdin kartanossa nämä kaksi lobeliaa olivat paitsi silmänruokaa ja kartanonherran ylellisyyttä, myös suuri unelma kotimaisesta lääkekasviviljelystä, joka säästäisi valtakunnan kalliilta tuontilääkkeiltä.
    ————————————————–

    Kuva täynnä valkoista pystylobeliaa.
    Pystylobeliaa valkoisena. Kaunista yhdistettäväksi riippulobelian kanssa samaan.


    NÄIN KUN HOIDAT, LOBELIASI VIIHTYVÄT KANSSASI

    Sijainti ja valo

    Varjossa:

    Liian varjoisessa paikassa kukinta vähenee huomattavasti.

    Valossa:

    Viihtyy parhaiten aurinkoisessa- tai puolivarjoisessa paikassa. Menestyy myös täydessä auringossa, mutta vaatii silloin erittäin ahkeraa kastelua.

    Optimi sijoituspaikka:

    Puolivarjo on ihanteellisin, sillä se estää juuriston liiallisen kuumumisen helteellä!


    Sää:

    Kestää melko hyvin sadetta ja tuulta.


    Liilanvärinen riviera lilac lobelia.
    Riviera Lilac -minun lobeliasuosikkini!



    Kastelu ja lannoitus

    Kastelu:

    Pidä multa tasaisen kosteana. Multaa ei saa koskaan päästää kokonaan kuivumaan etteivät herkät versot kuihdu nopeasti. Kastelu on lobelian tärkein hoitotoimenpide!

    Helteellä amppelissa kasvava riippalobelia voi vaatia päivittäistä kastelua.

    Älä hukuta kasvia seisovaan veteen, sillä liikamärkyys mädättää juuret. Varmista myös, että ruukun pohjassa on reiät.


    Lannoitus:

    Lobeliat ovat ahkeria kukkijoita ja siksi ”suursyömäreitä”.

    Anna mietoa kesäkukkalannoitetta jokaisella kastelukerralla tai miedontamatonta joka toinen viikko.


    Blue Cascade riippulobelia. Upeasti riippuva ja upean sininen väri. Kukka on amppelissa.
    Blue Cascade -riippulopelia. Upeasti riippuvat siniset ”blue cascadet”.




    Huolto ja kukinta:

    1) Kuihtuneita kukkia ei tarvitse nyppiä pois, koska pudottaa ne itse.

    2) Jos kukinta taantuu keskikesällä, leikkaa kasvustoa hieman (ns. alasleikkaus). Kevyt kasvin leikkaus ja lannoitus herättävät sen uuteen kukoistukseen. Tulee uusi kasvu.

    3) Jos lobelia alkaa loppukesästä näyttää rähjääntyneeltä tai kukinta hiipuu, leikkaa versoja noin kolmannes pois.

    Runsas kastelu ja lannoitus leikkauksen jälkeen herättävät sen uuteen kukintaan syksyksi.



    Täydellinen naapuri pölyttäjille:

    Lobelia on yksi parhaista kasveista houkuttelemaan kimalaisia ja perhosia puutarhaan. Sen alahuulessa oleva ”laskeutumisalusta” on kuin luotu pienten hyönteisten vierailuja varten.



    Toivon, että sait hyötyä ja jotain kivaakin tästä artikkelista itsellesi. Onnea matkaan lobelioiden kanssa!

    Un saludo,
    Maria de Silva

























  • DEMONISTA VOIMAA PETUNIASTA

    – Kätkeekö se sisälleen vihaa ja katkeruutta vai
    suojeleeko se sittenkin negatiiviselta
    energialta?

    – Lue shamaanian taioista ja helpoista hoito-
    ohjeista petunian hoitoon


    Rautaisessa parveketelineessä sinisiä, liilanvärisiä ja punaisia surfinia-petunioita, jotka leviävät kauniisti reunojen yli.
    Surfinia-petuniat: Erittäin säänkestävät, voimakaskasvuiset ja pitkälle alaspäin ryöppyävät riippapetuniat.




    ”Petunia, tuo suomalaisen kesän kestosuosikki on Ranskan kautta Suomeen kotiutunut värikuningatar. Tupakansukulainen helppohoitoinen ”demoni” ei kanna vihaa eikä kaunaa, mikäli huolehdit sen perustarpeista”.



    ”Villikko” Etelä-Amerikasta

    Petunia on kotoisin Etelä-Amerikasta ja sen nimi juontaa sikäläisen alkuperäiskansan tupi-guaraní -heimon sanasta pétun, joka tarkoittaa tupakkaa.

    Petunia kuuluu koisokasvien (Solanaceae) heimoon ja on läheistä sukua chilille, tupakalle, tomaatille ja perunalle. Sitä sanotaankin ”tupakansukuiseksi villikoksi”.

    Valkoinen klassikko petunia.
    Valkoinen petunia on raikas klassikko, jota löytyy sekä yksinkertaisena että näyttävän kerrattuna lajikkeena.


    Valkoisilla kukilla Ranskaan

    Euroopassa petunia valloitti ensin Ranskan, jonne se tuotiin vuonna 1823. Ensimmäisenä tuotiin valkokukkaiset lajikkeet, joita pian seurasivat liilanväriset Argentiinasta. Nämä ovat villilajikkeita, joiden risteytyksiä nykyiset tarhapetuniat ovat.


    Sinisiä-, liiloja- ja aniliininpunaisia petunioita.
    Peruspetuniat upeissa väreissä istutettavaksi maahan, parvekkeelle tai laatikoihin ja ruukkuihin.




    Petunia ”melekeih hoiota”

    Suomessa petuniaa kasvatettiin jo 1800-luvun lopulla, jolloin se ol – yllättävää kyllä – suosittu huonekasvi. Vuodelta 1928 on Rautalammilta raportoitu kasvin kasvaneen ”melkein ilman hoitoa” tai ainakin ”pienellä vaivalla” – savonkielellä sanottuna ”melekeih hoiota”.


    Symboli demoneista

    Ennen petunian tuontia Eurooppaan 1500-luvulla, kasvia pidettiin demonisten voimien symbolina. Uskottiin, että se kätkee sisäänsä vihaa ja katkeruutta. Synkkä maine liittyy sen alkuperään Etelä-Amerikassa sekä eurooppalaisten valloittajien ennakkoluuloihin.


    Valkoinen kerrottu petunia valkoisessa ruukussa.
    Kerrottu petunia ruukussa.




    Vihasta ja katkeruudesta syyttely

    1500-luvulla espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden löydettyä petunian, pitivät he sitä ”arvottomana tupakkakasvina”, jota ei voinut edes polttaa.

    Euroopassa petunia sai nopeasti maineen vihaa ja katkeruutta kantavana kasvina. Kasvia alettiin pitää mustan magian, satanismin tai demonisten voimien symbolina. Sen uskottiin viihtyvän siellä, missä oli pimeyttä ja pahaa.


    Toisin ajattelevat inkat ja mayat

    Eurooppalaista negaatiota vastaan löytyi käänteinen shamaanien uskomus. Alkuperäiskansat inkat ja mayat uskoivat petunian tuoksun nimenomaan karkottavan pahoja henkiä alamaailmasta. Shamaanit valmistivat petunian nupuista taikajuomaa, jolla suojeltiin ihmisiä negatiiviselta energialta.


    Parvekkeella liiloja-, sinisiä-, valkoisia- ja aniliininvärisiä petunioita. Takana näkyy talojen kattoja ja vuoria.
    Parvekelaatikoissa kauniit moniväriset peruspetuniat ovat pystykasvuisia ja kiitollisia kesäkukkia.




    Oluenpanemista ja kukkaviljelyä

    1980-luvulla japanilaiset olutpanimot kuten Kirin Brewery ja Suntory (myös viskejä) perustivat omia kasviosastoja, koska halusivat hyödyntää panimoteollisuuden osaamista kasvigenetiikasta ja solujen monistamisesta.

    Nykyään amppeleita dominoi upea, hurjasti roikkuva Surfinia-petunia. Kasvi on peräisin japanilaiselta Kirin Brewery -olutpanimolta, joka jalosti sen 1980-90 -lukujen taitteessa.

    Tämä onkin puutarhahistorian nerokkaimpia onnistumisia, jossa yhdistyivät oluenpanijoiden käymisosaaminen ja bioteknologia.


    Valtava Purple Wave amppelipetunia, jonka vieressä risulattiaharja. Takana kaksi isoa viherkasvia. Ollaan puuaitan edustalla.
    Wave- petuniasarjan Purple Wavesta tuli megahitti sen 1995 jalostamisen jälkeen.



    Dr. Sagazakin villi löytö Brasiliasta

    Kaikki alkoi siitä, kun Suntory-yhtiön tutkija Dr. Sagazaki oli Brasiliassa tutkimassa viininviljelyä. Hän sattui näkemään pellon pientareella erityisen hienon villin petunian, jonka hän sitten toi mukanaan Japaniin laboratoriotutkimuksiin.


    Vuoden 1989 vallankumouksellinen keksintö

    Suntory risteytti villipetunian ja jalostetun puutarhapetunian. Tuloksena syntyi Surfinia –petunia, joka kasvoi kymmenen kertaa perinteistä lajiketta tuuheammaksi, kesti sadetta ja valui upeana ryöppynä alaspäin.


    Wave-petuniasarjan amppeli, jossa sinisiä- ja lohenpunaisia kukkia.
    Vuonna 1995 Kirin Brewery -olutpanimo jalosti oman Wave-petuniasarjansa.




    Kasvin kloonaus alkaa

    Maailman kesäkukkamarkkinat muuttuivat pysyvästi, kun Suntory-panimo alkoi myydä petunioita, joita oli lisätty pistokkaista eli laboratorioloissa kloonattu emokasvista. Tämä oli täydellinen onnistuminen, sillä panimo oli ymmärtänyt että täydellisen siemenen kehittäminen veisi vuosia.


    Kilpaileva olutpanimo haastaa

    Näppejään ei jäänyt nuolemaan kilpaileva panimo Kirin Brewery. Vuonna 1995 he jalostivat oman maata pitkin- ja amppeleissa hurjasti leviävän petuniasarjan nimeltään Wave. Erityisesti lajike Purple Wave nousi megahitiksi ja valloitti maailman.

    Tänä päivänäkin suurin osa suomalaistenkin ostamista amppelipetunioista on näitä samaisia japanilaisten ”jälkeläisiä”.

    Auringonkeltainen petunia-amppeli.
    Keltainen lajike (esim. Summer Sun / Yellow Sun): Aurinkoisen keltainen uutuusväri, joka tuo upeaa kontrastia perinteisten violettien ja vaaleanpunaisen sävyjen rinnalle.


    Värien vallankumous

    Petunian värivalikoima on valtava, mutta silti aito puhtaan keltainen tai oranssi puuttui pitkään. Ensimmäinen keltainen lajike ”Summer Sun” saatiin jalostettua vasta vuonna 1977.

    Valtavan iso miljoonakello eli pikkupetunia, jossa oranssinkeltaisia-, sinisiä- ja aniliininvärisiä kukkia.
    Pikkupetunia eli miljoonakello on DNA-tutkimuksilla erotettu omaksi suvuksi.




    Miljoonakello on miljoonakello, eikä sittenkään petunia:

    Miljoonakello (Calibrachoa) eli pikkupetunia näyttää miniatyyripetunialta ”miljoonine” pikkukukkineen. Kukka on kuitenkin DNA-tutkimuksissa erotettu kokonaan omaksi suvukseen. Sen suuri etu on, ettei sitä tarvitse lainkaan nyppiä.

    ————————————————-

    KUINKA HOIDAT PETUNIAA?


    Se on helppoa, mutta laiska Sinun ei auta olla!

    Muista nämä seitsemän pointtia niin petuniasi pysyvät kauniina läpi kesän:


    Parvekkeen reunalla aniliinin- ja valkoisen värisiä surfinia-petunioita tuuheana mättäänä.
    Surfinia-petuniat: Erittäin säänkestävät, voimakaskasvuiset ja pitkälle alaspäin ryöppyävät riippapetuniat.


    1) Huolehdi salaojituksesta:

    Ruukun pohjassa pitää aina olla reikä ja pohjalla kerros kevytsoraa tai kiviä tai esim. saviruukun palasia. Näin siksi, että vesi ei jää seisomaan.

    2) Anna pinnan kuivahtaa:

    Kastele vasta, kun mullan pintakerros tuntuu sormella koettaessa kuivalta.

    3) Kastele kerralla kunnolla:

    Anna vettä niin paljon, että sitä valuu hieman aluslautaselle tai suojaruukun pohjalle. Muista ehdottomasti kaataa ylimääräinen vesi heti pois, etteivät juuret mätäne.

    Sään ja kasvupaikan vaikutus

    4) Paahde: Aurinkoisella paikalla ja helteellä petunia voi vaatia kastelua päivittäin, jopa kahdesti päivässä.

    5) Pilvinen sää: Viileällä ja sateisella säällä kastelua pitää vähentää rajusti, sillä petunia kärsii herkästi liiasta märkyydestä. Juuristo mätänee ja lehdet kellastuvat.

    Lannoituksesta

    6) Aloita lannoitus viikon päästä istutuksesta, sillä kasvi haluaa ensin kotiutua uuteen multaan.

    7) Lannoita jokaisella kastelukerralla: Käytä kesäkukkaravinnetta miedolla annostuksella pitkin kesää.

    Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa multaan pitkäkestoisia lannoiterakeita istutusvaiheessa.

    ————————————————-


    Petunia ja lobelia yhdessä istutettuna saviruukkuun.
    Petunia ja lobelia yhdessä
    Nämä kaksi kasvia sopivat loistavasti samaan istutukseen tai amppeliin, sillä lobelian siro, usein sininen tai valkoinen kukinta täydentää upeasti petunian suuria kukkia.

    Miten teet helppoja ja hienoja istutuksia petuniasta?

    Tässä vinkki:

    Yhdistä petunia ja lobelia

    Nämä kaksi kasvia sopivat loistavasti samaan. Voit istuttaa ne maahan tai parvekelaatikkoon, tai voit laittaa ne amppeliin. Lobelian siro, usein sininen tai valkoinen kukinta täydentää upeasti petunian suuria kukkia.




    Oliko tästä hoito-ohjeesta Sinulle hyötyä? Tykkäsitkö lukea petunian historiaa ja piditkö sitä mielenkiintoisena?

    Jos haluat ja viitsit, voit antaa palautteen artikkelissa olevalla lomakkeella.

    Kesäkukkasin,
    Maria





  • KUOLLEIDEN LAAKSO – Valle de Guelgamuros


    – Haudanryöstöjä, orjatyövoimaa ja fasismin symboli


    Kuolleiden laakso Valle de los Caidos. Kuvassa Francon monumenttialue vuoren uumenissa ja 150 m korkea rautaristi.
    Kauniissa laaksossa Espanjan verisin kuolematon muisto.




    Miltä Sinusta tuntuisi viedä 40 vuotta kukkia isoisäsi haudalle ja saada sen jälkeen tietää, että pappasi luut on valtion toimesta varastettu ja piilotettu mahtipontisen diktaattorin jalkojen alle?


    Ihana Espanja ei siis ole vain aurinkorantoja ja palmupuita eikä sen kiehtova historia kerro ainoastaan muinaisen Kreikan sadunhohtoisista puolijumalista ja Maurien 800-vuotisesta valtakaudesta Andalusiassa.

    Karmiva historia pitää sisällään maan sisällissodan (1936-39), jonka diktaattorin, kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset voittivat.

    Francon virallinen aikakausi oli 1939-75, joka kattaa hänen koko Espanjan yksinvaltiuden. Oikeasti se kuitenkin alkoi jo sodan alkaessa 1936, kun hän julistautui kansallisen puolen valtionmieheksi. Francon harjoittaman fasismin aikana koko Espanja oli kuin veitsi kurkulla.


    Tie kohti basilican ovea ja monumenttialuetta. Ylhäällä edessä risti.
    Matka kohti rautaporttia, jonka takana on 34.000 sotilaan piilotettu salaisuus, Francon jalkojen juuressa.



    Mikä ja missä on ”kuolleiden laakso”?

    ”Se näyttää ulkoa pelkältä massiiviselta kivikirkolta ja rauhalliselta vuoristolta. Todellisuudessa se on poliittisen raivon, salattujen tragedioiden ja orjatyön monumentti, jonka ovet ovat tänäkin päivänä usein lukossa – koska menneisyyden haamut eivät jätä Espanjaa rauhaan.”


    Nimen historia

    Kuolleiden laakso on Espanjassa noin 40 km päässä Madridista Guadarraman vuoristossa. Paikannimi on Valle de Guelgamuros eli Guelgamurosin laakso.

    Kun tie erkaantuu vilkkaasta Madridista kohti Kuolleiden laaksoa, ollaan keskellä ei mitään kuten historian kauheudetkin aikanaan sopivasti piilossa. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi oikeastaan jo hieman kauhistuttamaan mihin joudumme.

    Ilmakin vierailupäivänämme sattui olemaan aiheeseen sopien erittäin ankea, harmaa ja hieman sumuinen. Lämpötilakaan ei todellakaan ollut helteinen eikä edes peruslämmin.


    Diktaattori Franco muutti nimeksi Valle de los Caidos (vir. käännös on kaatuneiden laakso) virallisella perustamisdekreetillä 1.4.1940. Tämä tapahtui tasan vuosi siitä, kun oli julistanut sisällissodan päättyneeksi oman puolensa voittoon.

    Nimellä ”Caidos” Franco halusi kunnioittaa nimenomaan sodassa hänen puolellaan taistelleiden sotilaiden ”kansallismielisten muistoa”.

    Basilikan esplanadi.
    Basilikan esplanadi (la explanada de la basílica).



    Alkuperäinen nimi palautetaan

    Espanjan valtio muutti nimen Valle de los Caidos takaisin alkuperäiseksi eli Valle de Guelgamurosiksi 21.10.2022, kun uusi demokraattisen muistin laki astui voimaan (Ley de Memoria Democrática).

    Tarkoituksena oli poistaa paikalta sen olemus Francoa ja hänen diktatuurinsa voittoa ihannoiva luonne. Tuolloin paikka muutettiin myös siviilihautausmaaksi (cementerio civil). Nimeä Valle de los Caidos käytetään kuitenkin ihan yleisesti sen tunnettuuden takia.,


    Diktaattori Francisco Franco 1.4.1959 vihkimässä kuolleiden laaksoa
    Francisco Franco vihki kuolleiden laakson 1.4.1959. Sisällissodan päättymisestä oli tasan 20 vuotta.




    Oikeistolainen diktatuuri päättyy

    Diktaattori, kenraali Francisco Franco kuoli 82-vuotiaana 20. marraskuuta 1975 ja hautajaiset järjestettiin kolme päivää kuoleman jälkeen. Menot olivat erittäin mahtipontiset, tarkasti käsikirjoitetut ja vahvan sotilaalliset valtiolliset hautajaiset.

    Francon hautajaiset herättivät kansainvälistä närkästystä. Länsi-Euroopan johtajat loistivat poissaolollaan, ja paikan päällä nähtiinkin varsin synkkä julkkisgalleria:

    Hautajaisiin saapuivat mm. Chilen pelätty pahamaineinen sotilasdiktaattori Augusto Pinochet, Jordanian kuningas Hussein, Monacon hallitsija Ruhtinas Rainier III, Filippiinien diktaattorin ”kenkävaimo” Imelda Marcos ja suurta huomiota herättänyt USA:n varapresidentin Nelson Rockefellerin diplomaattinen läsnäolo.


    Basilika ja siellä oleva alttari.,
    Vuoren syleilyssä – Kuolleiden laakson monumentaalinen basilika.



    Hautaus vuoren sisään

    Arkku laskettiin Kuolleitten laakson basilikan sisään alttarin taakse valmiiksi kaivettuun hautaan. Haudan päälle asetettiin massiivinen 1.500 kiloa painava graniittilaatta, johon kaiverrettiin pelkkä nimi Francisco Franco.

    Hänen kuolemansa päätti vuonna 1939 alkaneen, lähes 40 vuotta kestäneen oikeistolaisen diktatuurin ja käynnisti Espanjan siirtymisen demokratiaan.

    Basilikan pääalttarin edustalla lepäsi vuosikymmeniä myös Espanjan fasistisen Falangi-puolueen perustaja José Antonio Primo de Rivera, josta tehtiin historian suurin fasistinen marttyyri. Hänet teloitettiin marraskuusa 1936 Alicanten vankilassa.

    Kuolleiden laakson valmistuttua 1959 Primo de Rivera siirrettiin basilikan alttarin lattian alle kunniapaikalle. Diktaattorin tavoin myös tämä fasistijohtaja sai lopulta häädön, kun hänen hautansa avattiin ja jäänteet siirrettiin pois huhtikuussa 2023.


    Ruumiin ylöskaivaminen

    Diktaattori Franco siirrettiin pois monumentista 24.10.2019. Tämä exhumointi eli hautariidan päätökseen saattanut ruumiin ylöskaivaminen oli valtava mediatapahtuma Espanjassa.


    Diktaattori Francon viimeinen matka kuolleiden laaksosta hautausmaalle Madridiin.
    Matkalippu helvettiin: Franco jättää laakson lokakuussa 2019.



    Miksi siirrettiin?

    Arkku siirrettiin Espanjan vasemmistolaisen hallituksen toimesta. Katsottiin, että fasistisen diktaattorin hauta keskellä valtiollista monumenttia toimi äärioikeiston pyhiinvaelluspaikkana ja näin häpäisi diktatuurin uhrien muistoa.

    Diktaattori omaisten haltuun

    Pitkän lakitaistelun ja Francon suvun vastustuksen jälkeen Francon arkku nostettiin basilikan pääalttarin takaa, jossa se oli ehtinyt olla lähes 44 vuotta (vuodesta 1975).

    Arkku kuljetettiin Valle de los Caídosista helikopterilla Madridin lähellä sijaitsevalle El Pardo-Mingorrubion siviilihautausmaalle, jonne hänet haudattiin vaimonsa viereen.

    Francon muuttamaa nimeä Valle de los Caidos käytetään yhä sen tunnettuuden vuoksi, mutta kuolleiden laakson, monumentin alueella se on kielletty ja kaikki kyltit ja esitteet on muutettu.


    Francon voitonmonumentti – rakentaminen alkaa

    Francon tarkoitus monumentaalisen muistomerkin rakentamisessa oli ”ikuistaa hänen loistokas ristiretki kaatuneiden muistoksi”. Alunperin paikka oli siis tarkoitettu yksinomaan Francon oman, kansallismielisen osapuolen kaatuneille sotilaille.


    150 m korkea graniittitorni mausoleumin yllä.
    Graniittiset jättiläiset – Juan de Ávalosin massiiviset evankelistat kohoavat luostarin käytävien ja vuoren uumeniin kätketyn basilikan yläpuolella.




    Piilotettu basilika

    Monumentin suunnittelivat arkkitehdit Pedro Muguruza ja myöhemmin Diego Méndez. Se rakennettiin vuosina 1940–1959.

    Massiivisen vuoren syleilyssä on jättimäinen luola. Se on louhittu kokonaan graniittisen vuoren sisään. Kirkkosali ja kuoret ovat 262 metriä pitkän ja synkän käytävän päässä.

    Koko massiivisen kirkon kokonaispituus on pidempi kuin Vatikaanin Pietarinkirkko, ja itse asiassa se on maailman pisin kirkkorakennus. Tästä on maininta Guinnessin ennätystenkirjassa.


    Kirkon salaisuus ja Vatikaani

    Tunneli louhittiin tahallaan pidemmäksi kuin Rooman Pietarinkirkko. Katolisen kirkon säännöt eivät sallineet minkään kirkon olevan suurempi kuin Pietarinkirkko. Niinpä paavi Johannes XXIII keksi asialle ratkaisun:

    Hän vihki paikan basilikaksi vuonna 1960 siten, että alkupää tunnelista julistettiin pelkäksi vihkimättömäksi eteishalliksi (narthex). Vasta suuren pronssiportin takana tunnelin loppupäässä alkaa varsinainen pyhitetty kirkkosali.

    Sisälle basilikaan mennään raskaista pronssiovista ja saavutaan eteishalliin (narthex). Sen jälkeen alkaa pitkä, kylmä ja synkkä holvimainen päälaiva, joka uppoaa syvälle graniittivuoren uumeniin. Akustiikka luolassa on aavemainen parannusyrityksistä huolimatta.


    Basilikan katto, jossa 5 miljoonaa mosaiikkipalaa.
    Katse kohti ikuisuutta – Santiago Padrósin massiivinen mosaiikkikatto luo häikäisevän kontrastin basilikan karuille kiviseinille.



    Alttarin jättimäinen mosaiikkikupoli

    Ylhäällä basilikan alttarilla on Santiago Padrósin suunnittelema kuusikulmainen mosaiikkikupoli, joka koostuu peräti kuudesta miljoonasta lasi- ja kultapalasta.

    Kupoli esittää Kristusta ja sen ympärillä vaeltavia Espanjan historian sankareita ja pyhimyksiä. Tietysti kupolissa on myös sisällissodan taisteluissa kaatuneita, eli olisiko tämä suoraa poliittista propagandaa uskonnon varjolla!?



    Poliittiset vangit

    Louhintatöissä käytettiin orjatyövoimana rangaistusvankeja eli tasavaltalaisia poliittisia vankeja. Tämä tekee asiasta Espanjassa edelleenkin hyvin herkän ja kiistanalaisen aiheen.

    Käytössä oli tuomioiden lunastusjärjestelmä, jolla vangit pystyivät työnteolla lyhentämään tuomioitaan. Se ei välttämättä ilahduttanut, sillä vuoristo-olosuhteet olivat todella ankarat ja vaativat ihmishenkiä.

    Evankelistat San Juan ja San Lucas tornin juurella.
    Evankelistat San Juan oikealla puolella ja San Lucas tornin vasemmalla puolella. Tornin takana ovat evankelistat San Mateo ja San Marcus.



    Graniittinen valhe – vaiettu joukkohauta

    Monumentaalisen alueen vuoren päällä kohoava kiviristi on 150 m korkea. Se tekee siitä maailman suurimman ja korkeimmassa asemassa olevan kristillisen ristin. Kirkkaalla säällä se näkyy 30 km päähän. Vuoren sisällä kulkee pystysuora työntekijöiden hissi ja huoltoportaat.

    Ristin alta ei löydy pelkkää basilikaa, vaan Espanjan historian suurin ja vaietuin joukkohauta, joka on täytetty luvattomilla ruumiskuormilla.

    Ristin juurella on neljä evankelistan patsashahmoa (Johannes, Markus, Luukas ja Matteus). Jättimäisiä nämäkin, jokainen on noin 18 metriä korkea ja pelkästään yhden patsaan pään sisään mahtuisi useampi ihminen.


    Benediktiinimunkit ja salainen tunneli

    Vuoren takana on suuri luostarirakennus, josta kulkee suoraan basilikan alttarille pitkä, kallion sisään louhittu maanalainen käytävä. Benediktiinimunkit voivat kulkea asunnoistaan suoraan alttarille toimittamaan messua ilman, että kertaakaan pitäisi astua ulkoilmaan tai yleisön sekaan.

    Valle de los Caidosin pääalttari ylhältä alaspäin katsottuna.



    Ryöstetyt ruumiit – luvattomat hautaukset

    Kuolleiden laaksoon on haudattu lähes 34.000 sisällissodassa kuollutta. Alunperin Francon tarkoituksena oli haudata ainoastaan omat kansallismieliset sotilaat.

    Koska näitä ei vapaaehtoisesti saatu tarpeeksi täyttämään jättimäistä mausoleumin kryptaa, alettiin siirtämään myös kaatuneiden tasavaltalaisten (hävinneiden) ruumiita.

    Francon hallinto täytti muistomerkin salaa avaamalla maanteiden varsilla olevia nimettömiä joukkohautoja. Sisällissodan aikana tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan tienpientareille ja ojanpohjiin. Sieltä heidän jäänteensä myöhemmin ryöstettiin diktaattorin monumenttiin perheiltä lupaa kysymättä.

    Voidaan puhua ”graniittisesta valheesta”, kun Franco yritti verhota tämän historian verisimmän sisällissodan ”kansalliseksi sovinnoksi” pakottamalla uhrit samaan hautaan kanssamurhaajiensa kanssa.


    Kuin ylilento ristin yllä kuolleiden laaksossa.
    Siellä se muistuttaa menneestä…menneet eivät ole menneitä, Espanja muistaa ja toimii…




    Espanjan suurin vainajien siirto-operaatio

    Monumentin avauduttua vuonna 1959, sinne siirrettiin vuosina 1959–83 yhteensä 33 846 ihmisen jäänteet. Siirrot tehtiin virallisilta hautausmailta, joukkohaudoista sekä taistelukentiltä.


    Öisiä rekkajonoja ja luulaatikoita

    Vuosina 1959-83 alettiin Valle de los Caidosiin siirtää myös tasavaltalaisten ruumiita – tarkemmin sanottuna luita.

    Tämä tarkoittaa, että Espanjan valtion- eli diktaattori Francon toimesta lähetettiin yöllä pimeän aikaan jonokaupalla rekkoja noutamaan ”luukuormia”. Rekka-autot ajoivat noutamaan tasavaltalaisten sotilaiden ruumiita hautausmailta ympäri Espanjaa. Haudat avattiin ja luut lapioitiin puulaatikoihin.

    Tämä tehtiin salaa ja omaisilta lupaa kysymättä. Ja kukapa luvan olisi suosiolla antanutkaan, sillä oman pojan viimeinen leposija tulisi olemaan sodan voittaneen vastapuolen fasistidiktaattorin jalkojen alla.


    Leveät askelmat basilikan alttarille. Basilika on korkea ja siellä on risti ja isoja kynttilöitä.
    Entinen kunniapaikka – Tämän alttarin katveessa Franco luuli lepäävänsä ikuisesti, kunnes häätöauton takavalot vilkkuivat vuonna 2019.



    Luulaatikoita oli valtavasti. Ne varastoitiin katseilta piiloon basilikan louhittujen seinien sisälle, jonne kukaan ei päässyt. Ja koska luita oli paljon ja puulaatikoita kuljetettiin ympäri isoa maata, ne usein myös hajosivat. Näin samaan laatikkoon päätyi usean eri sotilaan luita.

    Tasavaltalaisten eli Francon vastustajien ruumiita kaivettiin salaa ylös myös nimettömistä joukkohaudoista ja tienvarsien massahaudoista (las cunetas).

    Tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan ojanpohjiin ja teiden pientareille. Myöhemmin jäänteet ryöstettiin Francon monumenttiin. Heidät kuljetettiin suurissa yhteislaatikoissa ja haudattiin kirkon seinien sisään jopa ilman nimitietoja. Omaisilta lupaa ei kysytty eikä asiasta tiedotettu.


    Uhrijäänteiden palautus alkanut

    Valle de los Caidos on Espanjan suurin yksittäinen joukkohauta. Espanjan valtio rahoittaa projekteja, joissa tunnistettujen uhrien jäänteitä kaivetaan laakson uumenista ylös ja palautetaan heidän sukulaistensa toivomiin perhehautoihin ja kotihautausmaille.
    Nyt alueen uumenissa tehdään vihdoin vaikeita DNA-tunnistuksia.


    Basilikan alttari. Sen edessä penkkejä ja leveät askelmat.
    Kirkkokansa istuu penkeissä, mutta herrat ovat poissa. Alttarin edusta tyhjennettiin diktaattoreista, ja jäljelle jäi vain kylmä graniittilattia. Franco lähti 2019 ja falangistijohtaja Primo de Rivera 2023.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Benediktiinimunkien kappeli pihapiirissä maan päällä. Korkea tila, jossa puupenkit ja ruskea-valkoinen väritys.
    Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennukseen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Hospederia Santa Cruz -rakennuksessa oleva munkkien ylläpitämä ravintola. Tammiset puuverhoilut ja pronssiset valaisimet.
    Pyhää ruokaa ja syntistä historiaa. Kuolleiden laakson ravintolassa tilaat ensin menun, ja kaupan päälle saat historian synkimmät varjot aivan ruokapöydän viereen.




    Majoitus ja ravintola vuoren varjossa

    Monumentin jylhän risti- ja kirkkoalueen takana piilee yllätys, siellä voi yöpyä ja ruokailla. Hospedería Santa Cruz on benediktiinimunkkien ylläpitämä virallinen vierastalo ja hotelli, jossa majoitusta on noiun 200 henkilölle.

    Munkkeja munkkien ravintolassa

    Munkkien vanha ruokasali (refectorio) on alueen suosittu kahvila-ravintola, joka tarjoaa perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Tässä ravintolan suuressa salissa on upeat tammipaneelit ja pronssilamput.

    Haluatko majoitusta hiljaisuuden keskellä?

    Tässä majatalossa on noin 140 hyvin pelkistettyä ja edullista huonetta. Nykyään siellä yöpyy tavallisten matkailijoiden lisäksi opiskelijoita lukuretriiteillä sekä rauhaa etsiviä pyhiinvaeltajia.


    Munkkien säätiön kappelin kattokupoli. on perinteisiä holveja ja valkoinen.
    Korkeampaa johdatusta ruokalistan välissä. Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennuksen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.


    Tie omaan, salaiseen kappeliin

    Ravintola- ja majoitusrakennuksen sisällä on oma pieni kappeli (Capilla de la Hospedería). Se rakennettiin aikoinaan sitä varten, että majatalon asukkaat voivat hilentyä ja rukoilla omassa rauhassaan tarvitsematta kävellä vuoren sisään louhittuun jättimäiseen pääbasilikaan.




    Francon fanit ja vastustajat lippuineen basilikan portilla tuhatpäin 24.10.2019.
    Kotka ja risti rivissä graniitin varjossa. Portilla 24.10.2019 huudetaan tyhjyyttä historian pölyisimmät liput käsissä, kun menneisyyden haamut yrittävät estää sen odotetuimman matkalipun helvettiin.



    Varoittava esimerkki tuleville sukupolville

    Ennen Francon haudan siirtoa (2019) paikan opasteissa ei ollut sanallakaan mainintaa poliittisista vangejsta tai diktatuurin uhreista.

    Nyt museohankkeen myötä kaikki tekstit kirjoitetaan uusiksi, jotta paikka toimisi varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville – eikä missään nimessä diktatuurin ihannointipaikkana.


    Valle de los Caidos on jylhä, vuoren sisään piilotettu uskomaton arkkitehtuuri- ja insinööritaidon näyte. Se on myös valtava moraalinen- ja poliittinen umpisolmu, jota Espanjan valtio yrittää edelleen selvittää.



    Kiva, kun luit!

    Millainen oli matkasi synkkään, mutta kiehtovaan menneisyyteen?

    Maria de Silva