Kanervat tuovat puutarhaan väriä juuri silloin, kun muut kasvit jo väsähtävät. Ihastuttavaa pastellia pihalle ja parvekkeelle!
”Syksyä kohti, kaikki jo kukkia pohti. Jotain uutta kun laittaa ulos, tulee varmasti nätti tulos.
Piha, parveke, patio, jätä nurkkaan lapio. Sopivan ruukun kunvalitset, kauniit syksyn värit kahlitset.
Syksy tuleeja kohta pakkanenkin puree. Ennen pakkasta täytyy callunaa kastella ja ulkona iloisesti tepastella.
Näin säilyy kasvi, lumihangessa ihan tanakasti. Muuten kasvi varisee ja voihan olla, että joku siitä narisee.”
Tästä alusta löydät heti callunan hoito-ohjeet. Sen jälkeen tulee tietoa eri väreistä, syysistutuksista, asetelmista ja jännittävästä kasvin historiasta.
Onko se onnen- vai epäonnen symboli? Mitä tekemistä kuningatar Victorialla ja kelttiläisellä runoilijalla oli kasvin kanssa? -Jatkappa tästä, mukavaa lukuhetkeä Sinulle!
Perinteisistä kanervatupoista tehtiin joustavia ja hyvältä tuoksuvia patjan täytteitä. Kukkia ja lehtiä käytettiin myös oluen maustamiseen ennen humalan yleistymistä.
Hoito-ohjeet: Näillä talven yli
Calluna kestää erinomaisesti lumihankea ja säilyttää värinsä kauniina talven yli. Lumi toimii sille luonnollisena suojana pakkasta ja kuivattavaa talviaurinkoa vastaan. Juuret ovat kuitenkin herkkiä, joten kasvin menestys riippuu täysin syyshoidosta ennen lumen tuloa.
Nykyaikainen hoito keskittyy siihen, miten kasvi saadaan näyttämään kauniilta lumen ja pakkasen tuloon asti ja myös ehdottomasti sen yli, jotta kasvi on kaunis vielä lumien sulaessa.
Säännöllinen kastelu:
Tärkein sääntö on kastella callunaa syksyllä tasaisesti pakkasiin asti, ja hyvin ennen maan jäätymistä. Jos multa kuivuu liikaa syksyllä, kasvi karistaa neulaset ja kuolee ennen talvea.
Valoisa paikka:
Kanervat rakastavat aurinkoa ja puolivarjoa. Liian varjoisassa paikassa ne menettävät hehkunsa.
Lumi callunan päällä – aika kaunis on näky, ja luonnollinen suoja.
Vinkit onnistuneeseen talvettamiseen:
1) Jatka kastelua pakkasiin asti, jotta solukko on nesteytetty.
2) Kasaa puhdasta irtolunta ruukkujen suojaksi. Lumipeite suojaa callunan oksia liialta pakkaselta sekä nuppuja talviauringolta, jolloin väri ei haalistu.
3) Suojaa calluna keväällä havunoksilla tai varjostuskankaalla, kun kevätpörriäiset heräilevät ja lumi sulaa.
Viisi eri värjättyä callunaa. Minkä Sinä valitset? Vai otatko kaikki?
Missä ovat callunan juuret?
Calluna on pohjoisen pallonpuoliskon sitkeä asukas. Sen luontainen levinneisyysalue on valtava: se ulottuu halki koko Euroopan ja Islannin aina Länsi-Siperian karuille maille ja Pohjois-Afrikan vuoristoon asti.
Meillä Suomessa se kasvaa kotoisana ja luonnonvaraisena kangaskanervana lähes koko maassa. Calluna on kotoisin suoraan Euroopasta (myös Suomesta), mutta ne ruukut, jotka ostamme syksyllä kaupasta, ovat peräisin Keski-Euroopan viljelmiltä.
1. Biologinen ja historiallinen alkuperä: Kotoisin Euroopasta ja Suomesta
Alkuperäisalue:
Calluna eli kotoisasti kangaskanerva (Calluna vulgaris) on Euroopan, Islannin, Färsaarten ja Azorien alkuperäislaji. Se ei siis ole mikään vieraslaji tai muualta tuotu eksoottinen kasvi.
Suomen oma asukas:
Se kasvaa täysin villinä ja luonnonvaraisena koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Metsissämme kasvava kanerva on täsmälleen samaa lajia kuin kaupan callunat.
Nummien valtias:
Laji on kaikkein tunnusomaisin Länsi-Euroopan, kuten Skotlannin ja Irlannin, laajoilla ja karuilla nummilla, joissa se on usein valtalajina happamassa maaperässä.
Callunaseinä kuin värikäs ryijy. Kasvit on värjätty erikoisväreillä piristämään synkkää syksyä.
2. Kaupallinen alkuperä: Mistä kaupan ruukut tulevat?
Viljelymaat:
Kaupoissa myytävät, upeasti kukkivat ja jalostetut ruukkucallunat tuodaan Suomeen pääasiassa Saksasta ja Alankomaista.
Miksi näin:
Keski-Euroopassa on valtavia ”kukkatehtaita”, joissa callunoita viljellään massiivisessa mittakaavassa avomailla. Siellä pitkä kasvukausi ja optimaaliset olosuhteet saavat ne kasvamaan nopeasti tuuheiksi, minkä jälkeen ne kuljetetaan rekoilla Suomen syysmarkkinoille.
Syksy on calluna-asetelmien aikaa. Katsele kotisi varastoja, löydät varmasti jotain hauskaa, johon tehdä syysasetelman.
Ja sama lyhyesti:
”Kun ostat syksyllä kaupasta callunan, ostat kasvin, joka on biologisesti täysin kotoisin meidän omista mäntymetsistämme – tämä nimenomainen yksilö on vain käynyt syntymässä ja kasvamassa Saksan tai Hollannin suurtiloilla ennen paluutaan kotiin.”
Eriväriset ja värjätyt kanervat
Luonnostaan calluna kukkii lilan, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä. Jalostetut nuppukanervat pitävät värinsä pitkään, koska niiden nuput eivät aukea täysin kuivuessaankaan.
Kukkakauppoihin ja puutarhamyymälöhin ilmestyy syksyisin myös kirkkaan sinisiä, keltaisia ja oransseja callunoita, jotka on värjätty erikoisväreillä piristämään synkkää syksyä.
Kuva kertoo hyvin, kuinka syysväreillä, kukilla, kasveilla ja saviruukuilla saadaan syksyistä tunnelmaa aikaiseksi.
Asetelmat – pihat ja patiot
Kanerva sopii täydellisesti yhteen koristekaalin, lankaköynnöksen, hopealangan ja pienten havujen kanssa. Syysistutuksiin voit laittaa myös kylmän kukkaa syklaamia, kunhan muistat, että se sietää vain max pari astetta pakkasta.
Ruukkuvalinnoilla – kuten koreilla, sinkkiämpäreillä tai saviruukuilla luot helposti joko modernia tai rustiikkista ilmettä patiolle ja sisääntuloon.
Jännittävää historiaa ja uskomuksia
Onnen ja epäonnen symboli:
Skotlannissa harvinainen valkoinen kanerva symboloi onnea ja suojaa, ja klaanien taistelijat kantoivat sitä mukanaan. Sen sijaan joissain osissa Englantia purppuranvärisen kanervan tuominen sisälle taloon katsottiin tuovan huonoa onnea.
Loppukesän ruskan keskellä valkoinen kallunaistutus näyttää mukavan raikkaalta. Se muistuttaa lähestyvästä talvesta – kuka siitä sitten tykkääkään ja kuka ei!?
Kuningatar Viktoria ja muoti-ilmiö
Kanervasta tuli valtava muoti-ilmiö Englannissa 1800-luvulla Kuningatar Viktorian ansiosta. Hän ihastui Skotlannissa Balmoralin linnassa vieraillessaan valkoiseen kanervaan ja sen symboliikkaan.
Kuningatar toi tavan mukanaan Lontoon hoviin, ja pian koko Englannin eliitti halusi suojella itseään epäonnelta kantamalla kanervanoksia.
Balmoralin linnasta Lontoon hoviin, – ja koko Englannin eliitti kantaa mukanaan valkoista kanervaa!
Valkoisen kanervan legenda – Malvinan kyyneleet
Kaikkein tunnetuin tarina valkoisen kanervan takana liittyy kelttiläiseen legendaan ja sokeaan bardiin, runoilija Ossianiin. Tarinan mukaan hänen poikansa Oscar kaatui taistelussa ja lähetti morsiamelleen Malvinalle lilan kanervanoksan viimeisenä rakkaudenosoituksena.
Kun Malvina itki surusta, hänen kyyneleensä muuttivat lilan kukan puhtaan valkoiseksi. Surunsa keskelläkin Malvina halusi siunata kasvin ja toivoi: ’Kohtasipa valkoinen kanerva kenet hyvänsä, se tuokoon hänelle ikuisen onnen.
Siitä lähtien surun murtama Malvina hoiti vanhaa runoilija-appeaan, ja he vaelsivat yhdessä nummilla luomassa haikeita lauluja.
Tämän vuoksi valkoista callunaa käytetään Briteissä edelleen hääkimpuissa tuomassa onnea uudelle avioliitolle.
Kuvan istutus kertoo Malvinan kyyneleistä, jotka muuttivat lilan kanervan valkoiseksi.
Monikäyttöinen hyötykasvi:
Ennen muinoin kanervasta tehtiin kirjaimellisesti lähes kaikkea. Kaikkein pisimpään kanerva palveli siivousvälineenä. Sen sitkeistä ja taipuisista oksista sidottiin erittäin kestäviä lakaisuluutia. Tämä arkinen käyttöesine on jättänyt jälkensä suoraan kasvin viralliseen nimeen.
Tieteellinen nimi calluna juontuu muinaiskreikan verbistä kallýnō (καλλύνω), joka tarkoittaa lakaisemista ja puhdistamista. Kaunis syyskukkamme on siis nimeään myöten aito ja alkuperäinen ”lakaisukasvi”.
Valkoinen calluna luo puhtaan, klassisen ja valoisan ilmeen. Kuten tässäkin, se erottuu kauniisti edukseen värikkäistä syyskukista ja viherkasveista.pikti, bardi,
Miksi kanerva on lila – Taisteluiden veri ja viikinkien salaisuus
Verellä värjetyt kukkameret:
Vanhan skotlantilaisen uskomuksen mukaan kanerva ei alun perin ollut purppuranvärinen, vaan sen lila väri on peräisin muinaisten taisteluiden verestä, jota vuodatettiin Ylämailla.
Tämän vuoksi valkoinen kanerva oli niin onnekas – se kasvoi vain paikoilla, joissa kukaan ei ollut kuollut.
Kuoleman kutsu sisätiloissa:
Koska lila kanerva yhdistettiin taistelukenttiin ja vereen, Englannissa ja Skotlannissa uskottiin pitkään, että lilan kanervan tuominen sisälle taloon oli suora kutsu kuolemalle. –
Kasvi kuului vain ulos luontoon.
Luutia, taistelukenttien verta vai suora kutsu kuolemalle? -Lilan kanervan monisyinen historia.
Kuolema salaisuuden vuoksi:
Skotlannin piktit osasivat valmistaa kanervasta legendaarista, huumaavaa olutta. Tarina kertoo, että kun viikingit valloittivat alueita, piktien kuningas suostui mieluummin kuolemaan poikansa kanssa kuin paljastamaan kanervaoluen salaista reseptiä vihollisille. Resepti katosi heidän mukanaan hautaan.
Piktit olivat muinainen kansa, joka asui nykyisen Skotlannin itä- ja pohjoisosissa rautakaudella ja varhaiskeskiajalla (noin vuosina 300–900 eKr.). He ovat juuri se kansa, joka kieltäytyi paljastamasta kanervaoluen salaisuutta viikingeille.
”Maalatut ihmiset”:
Nimi piktit ei ollut heidän oma nimensä, vaan roomalaisten heille antama pilkka- tai kutsumanimi. Se tulee latinan sanasta Picti, joka tarkoittaa maalattua tai tatuoitua kansaa. Piktisoturit nimittäin maalasivat tai tatuoivat ihonsa siniseksi ennen taisteluita.
Joissakin osissa Englantia purppuranvärisen kanervan tuominen sisälle taloon katsottiin tuovan huonoa onnea.
Kansa, jota Rooma ei voittanut:
Kun Rooman valtakunta valloitti lähes koko Britannian, piktit taistelivat niin raivokkaasti vastaan, etteivät roomalaiset koskaan saaneet Skotlantia haltuunsa.
Rooman keisari Hadrianus rakennuttikin kuuluisan Hadrianuksen vallin suojaamaan Rooman alueita näiden ”villien piktien” hyökkäyksiltä.
Arvoitukselliset kivisymbolit:
Piktit eivät jättäneet jälkeensä kirjoitettua historiaa, joten heidän oma kielensä on kadonnut. He kuitenkin pystyttivät eri puolille Skotlantia upeita kuvakiviä, joihin on kaiverrettu salaperäisiä eläinhahmoja ja symboleita, joiden merkitystä tutkijat yrittävät yhä ratkaista.
Muista nämä: säännöllinen kastelu pakkasiin asti, valoisa paikka ja talvisuojaus. -Ja callunoista on iloa vielä lumien sulattuakin!
Minne he katosivat:
Piktit eivät kuolleet sukupuuttoon, vaan he sulautuivat 800-luvun lopulla yhteen naapurikansansa (skottien) kanssa kuningas Kenneth ensimmäisen MacAlpinin johdolla. Tästä yhdistymisestä syntyi lopulta nykyinen Skotlannin valtio.
Bardi tarkoittaa muinaista kelttiläistä runolaulajaa ja tarinankertojaa. He olivat historian eläviä arkistoja aikana, jolloin tietoa ei vielä kirjattu kirjoihin. Bardeilla oli kelttiyhteisöissä erittäin arvostettu ja tärkeä asema.
Historian ja lakien säilyttäjät:
Bardit opettelivat ulkoa satoja pitkiä runoja, sukuselvityksiä, historiallisia tapahtumia ja lakeja.
Musiikki ja viihde:
He esittivät runonsa laulaen tai lausuen ja säestivät itseään yleensä kanteleella tai harpulla.
Kuninkaiden neuvonantajat:
Parhaat bardit työskentelivät hoveissa kuninkaiden ja päälliköiden palveluksessa. He ylistivät lauluissaan hallitsijoiden urotöitä ja saattoivat myös pilkata vihollisia.
Koulutus:
Bardiksi opiskeleminen saattoi kestää jopa parikymmentä vuotta, sillä kaikki tieto piti painaa tarkasti mieleen sanasta sanaan.
————————–
Näillä eväillä, nyt sitten vain suunnittelemaan omia syysistutuksia ja ”callunakauppaan” tekemään ihanan värikkäitä hankintoja. Kun vielä muistat, että hyvin pakkasiin asti kasteltuina kasvit ovat ilonasi ja ulkotilojesi kaunistuksena kevätkukkien laittoon saakka.
-Ajattele, nyt jo voi puhua kevätkukkien laitosta. On se hurjaa!
Kun illat pimenevät ja syysilma viilenee, kukkakauppoihin ilmestyy mätäsmäisiä, sydämenmuotoisilla ja kauniisti kuvioiduilla lehdillä varustettuja kasveja. Syklaami on loppusyksyn ja talven ehdoton kuningatarkukka, joka kukoistaa siellä, missä muut kasvit palelevat. Se sietää jopa pieniä, parin asteen pakkasia.
Kukka on kotoisin Välimeren alueelta, erityisesti Turkista ja Kreikasta. Niissä se ei suinkaan kasva auringossa vaan varjoisissa metsissä ja viileillä kukkuloilla. Auringossa kasvi nuupahtaa.
Luonnossa syklaami kukkii talvella ja keväällä. Kuuman ja kuivan kesän se viettää näkymättömissä, nukkuen maanalaisena mukulana.
————————-
”Hehkuvaa punaista ja puhdasta valkoista – tämän kukan matemaattinen kauneus lumosi jo Leonardo da Vincin.”
Näin kestää syklaami, syksyn mystisin väriläiskä
Hoito on helppoa ja kasvi kestää vaikka vuodesta toiseen kunhan muistat kolme helppoa kultaista sääntöä:
1) Sijoitus
– Ihannelämpö 10–16 astetta – mitä viileämpää, sitä pitempi kukinta – kuivassa huoneilmassa nuupahtaa ja lehdet kellastuvat nopeasti – valoisassa, mutta ei paahtavassa auringossa – paras paikka juuri nyt: Lasitettu parveke, viileä kuisti, suojaisa ulkokatos tai talon viilein ikkunalauta
2) Kastelu
Syklaamilla on mullan pinnassa herkkä mukula, joka mätänee ja homehtuu silmänräpäyksessä, jos vettä kaadetaan suoraan sen päälle tai lehtiruusukkeen keskelle.
– kaada huoneenlämpöistä vettä aluslautaselle – anna kasvin imeä vettä noin puoli tuntia ja kaada ylimääräinen vesi pois – anna mullan pinnan kuivahtaa kevyesti kastelukertojen välillä
3) Siistiminen
– kun kukka tai lehti kellastuu, älä jätä tynkiä mätänemään – ota kiinni varren tyvestä, pyöräytä hieman ja nappaise varsi irti napakalla nykäisyllä kokonaan mukulasta irti
”Kaksiväriset lajikkeet ovat syksyn ruukkujen ehdottomia katseenvangitsijoita.”
————————–
Haluatko syklaamin kukkivan ensi vuonnakin? – Näin se onnistuu:
Huonekasvina syklaami voi kestää vuosia. Älä siis heitä sitä kukinnan jälkeen pois!
1) Kun kukinta loppuu keväällä ja lehdet kellastuvat, vähennä kastelua ja anna kasvin kuivua lähes kokonaan.
2) Vie ruukku kesäksi ulos varjoisaan paikkaan lepäämään.
3) Loppukesällä, kun huomaat mukulassa pientä uutta vihreää kasvua, vaihda uusi multa (jätä puolet mukulasta mullan pinnan yläpuolelle) ja aloita kastelu uudelleen aluslautaselle.
”Vihreät peukalot” heilumaan!
”Pieni yöpakkaskaan ei tätä sitkeää syyskuun kuningatarta haittaa.”
Käyttö syysistutuksissa ulkona
Syklaami on upea kaveri perinteisille:
– kanerville ja callunoille – koristekaaleille – lankaköynnöksille
laitettuna syksyn ruukkuryhmiin.
Se kestää ulkona kauniina pitkälle syksyyn ja pärjää pienessä yöpakkasessakin, kunhan maa ei jäädy umpeen.
Ulkoistutuksissa kannattaa suosia erityisesti pienikukkaisia minisyklaameja, jotka ovat isoveljiään sitkeämpiä säänvaihteluille.
”Väriterapiaa syksyn harmauteen: syklaami tuo ruukkuryhmään upeaa kontrastia.”
Syklaami sisätiloissa
Sisällä syklaami toimii loistavasti valoisilla ikkunalaudoilla, pöytäasetelmissa tai kauniissa suojaruukuissa yksittäin tai ryhmiin jaoteltuna, kunhan paikka pidetään viileänä. Muista, että et laita sitä suoraan auringonpaisteeseen.
Syklaamin kaveriksi voit laittaa perhoskämmekkä-orkidean. Huomioi, että kastelu tehdään alakautta, jolloin se vaatii oikeanlaisen ruukun.
”Parveke tai viileä kuisti on syklaamille se kaikkein rakkain paikka.”
————————–
Värikäs, mystinen ja ristiriitainen historia
Syklaami on inspiroinut niin renessanssin suuria taiteilijoita kuin antiikin noitiakin. Sen terälehdet ovat kääntyneet erikoisesti ylöspäin, ja nykyään lajikkeita löytyy valkoisesta ja vaaleanpunaisesta syvään purppuraan ja violettiin. Niitä löytyy myös kauniina kaksivärisinä ja ripsureunaisina.
”Syklaamin kauniisti kuvioidut lehdet muistuttavat sydämiä.”
”Myytti sinisestä syklaamista – totta vai tarua?”
Artikkelin alussa näkemäsi hätkähdyttävä kuva herättää herkästi kysymyksen: voiko syklaami todella kukkia sinisenä? Jalostettuna ei ihan saada oikeaa sinistä aikaiseksi, mutta värjäämällä onnistuu, ja artikkelin yläkuvassa on juuri tällainen.
Onko se siis totta, myytti sinisestä? -tässäpä selitykset kahdenlaiset:
1. Syklaamit voivat olla imeytettyjä eli väriaineella käsiteltyjä (kuten pääkuvassa)
Jos kukkakaupassa tulee vastaan täysin kirkkaan taivaansininen tai turkoosi syklaami, se on imeytetty väriaineella. Valkoisen syklaamin kasteluveteen on sekoitettu erikoisväriainetta, jonka kasvi imee varsiinsa ja terälehtiinsä.
”Kastele aina aluslautaselle – mullan pinnassa lymyävä mukula vihaa vettä.”
Tällä samalla imeytystekniikalla värjätään myös orkideoja, ruusuja ja krysanteemeja. Muistaakseni myös sinisiä tulppaaneja olen nähnyt, eli periaatteessa kaikkia valkoisia voidaan imeyttää.
Imeytyksen kukissa tunnistaa helposti siitä, että usein myös lehtien suonet saavat sinertävän sävyn. Kun kasvi tekee uusia kukkia, ne puhkeavat alkuperäisen värisinä eli puhtaanvalkoisina.
Syklaamissa itsessään ei ole luonnostaan geenejä, jotka tuottaisivat puhdasta sinistä pigmenttiä. Se puuttuu aika monelta muultakin kukalta, sillä sinisiä kukkia on kaikkein vähiten.
”Leonardo da Vincin käsikirjoituksista Ranskan hovin loistoon Versaillesissa.”
2. Syklaamit voivat olla ”vale-sinisiä”
Suurin osa ”sinisistä” syklaameista on todellisuudessa erittäin kylmän, sinertävän purppuran tai laventelin värisiä lajikkeita.
Esimerkiksi jalostajat ovat kehittäneet sarjoja, kuten Super Serie Dragon Blue tai Deep Blue, mutta nimen antamasta ”Blue”-termistä huolimatta kukka on livenä syvän violetti tai magentan sävyinen.
Kuvissa kameran linssi, kylmä valaistus tai kuvankäsittely usein korostavat tätä sinisyyttä, jolloin ne näyttävät netissä sähköisen sinisiltä.
Oikeanpuoleinen syklaami on imeytetty siniseksi, mutta mitä sanot vasemmanpuoleisesta?
Kyklooppi – syklaamin kreikkalainen sukulainen
Kuten historia yleensäkin, niin myös kukkahistoria on todella mielenkiintoista. Ja kas kummaa, aina mennään Kreikan kiehtovaan mytologiaan.
Nyt kai ihmettelet, mitä ihmettä kykloopilla on syklaamin kanssa tekemistä? -No eihän sitä itsekään välttämättä kaikkia serkkujaan tai ainakaan pikkuserkkuja tunne!
Syklaamin tieteellinen nimi Cyclamen tulee kreikan kielen sanasta kyklos , joka tarkoittaa ympyrää tai rengasta. Tämä viittaa kasvin täydellisen pyöreään, litteään maanalaisen mukulaan.
Sana kyklos on suoraa sukua kreikkalaisen mytologian yksisilmäiselle, Kykloopille. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”pyöreäsilmäistä”.
”Kastele aina aluslautaselle – mullan pinnassa lymyävä mukula vihaa vettä.”
Rakkauden ruokaa ja salaista myrkkyä
Haluatko, että joku rakastuu Sinuun heti ja intohimoisesti? -Antiikin Kreikassa uskottiin, että syklaamin avulla se onnistuu! Tästä voimakkaasta lemmenrohdosta valmistettua ruokaa kun syöttää kohteelle – tämä toive toteutuu.
Tosiasiassa kasvin mukula sisältää syklamiini-nimistä saponiinia, joka on ihmiselle erittäin myrkyllistä. Raakana ja kypsentämättömänä syötynä se aiheuttaa vakavia kouristuksia. -Antiikin ”lemmenrohto” saattoikin siis olla hengenvaarallinen kokeilu, ja rakkauden kohteille kävi köpelösti!
Vaikka mukula on ihmiselle myrkyllinen, villisiat ja siat rakastavat sen kaivamista maasta ja pystyvät syömään sitä ilman oireita. Niinpä kasvia kutsuttiinkin vuosisatojen ajan Euroopassa kansanomaisella nimellä sowbread eli sianleipä. Englannissa näin tehdään edelleen.
”Herkkyyttä ja viattomuutta: valkoinen, ujon oloisesti taaksepäin taipuva kukka symboloi kristillisessä symboliikassa Neitsyt Marian puhdasta sydäntä.”
Neitsyt Marian symboli ja luostarien suosikki
Koska syklaamin kukka nuokkuu alaspäin ja sen terälehdet taipuvat taaksepäin, sen katsottiin symboloivan Marian herkkää, nöyrää ja puhdasta sydäntä. Kristillisessä symboliikassa syklaamista tulikin Neitsyt Marian vertauskuva ja kasvia istutettiin paljon vanhojen luostareiden ja kirkkojen puutarhoihin.
”Värikäs syysasetelma, joka ei pienestä hätkähdä – nämä kasvikaverukset jakavat saman rakkauden viileyteen.”
Da Vincistä Versaillesiin
1500-luvun alku
Leonardo da Vinci oli niin lumoutunut syklaamin kukan matemaattisesta ja veistoksellisesta muodosta, että hän teki siitä tarkkoja rakenne- ja muototutkielmia käsikirjoitustensa lehdille 1500-luvun alussa.
1600-1700 -luvuilla
Myöhemmin 1600- ja 1700-luvuilla syklaamista tuli todellinen luksuskukka, jota kasvatettiin Ranskan kuningashovin loisteliaassa Versaillesin puutarhassa aristokratian ihasteltavana.
Minisyklaamit sopivat täydellisesti yhteen callunoiden ja koristekaalien kanssa.” -Tässä ne on yhdistetty murattiin, jonka voi ottaa talven tullessa sisälle kasvamaan.
——-
Syklaami ottaa kukkasyksyn vastaan, loistaa kauniina, raskaasti ei lainkaan. Kelpasihan se myös aristokraattien Ranskaan, kuninkaiden pihaan, hoviin ja valtaan.
Nyt se ikkunallasi hiljaa kuiskaa tarinaa, antiikin myyttejä ja historian havinaa. Ota siis syksyn viileys vastaan, ja anna tämän mystisen kukan loistaa suorastaan!
¡Que tengas un gran final de verano!
Maria de Silva
”Monipuolinen ruukkuryhmä syntyy yhdistelemällä erikokoisia ja -muotoisia syyskasveja. Kevään suosikki orvokki tekee upean paluun syysruukkuihin syklaamin ja callunoiden rinnalle.”
Perinteinen rypäleiden poljenta paljain jaloin on se aito ja alkuperäinen tapa (la pisa de la uva descalzo), joka välittää sadonkorjuujuhlan historian kaikkein parhaiten.
Viinisadonkorjuun juhlat eli Fiesta de la Vendimia ovat täynnä väriä, intohimoa ja vuosisataisia perinteitä, jotka heräävät eloon juuri näin syksyn kynnyksellä. Syyskuussa, kun kesän polttavin helle alkaa hellittää hieman, viinialueet (kuten kuuluisa La Rioja) täyttyvät juhlista.
Ennen ensimmäistäkään pisaraa viiniä: Jerezin perinteiset viininpolkijat asettelevat kukkuroillaan tursuavat rypäletynnyrit yleisön eteen siunattavaksi. La Vendimia -juhlan aitoa runsauden tuntua!
Fiesta de la Vendimia on juhla loppukesälle ja alkusyksylle. Se on kuin vastine suomalaiselle muinaistulien yölle javenetsialaisille – hetki, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan elämästä, upeasta kulttuurista ja maaseudun vuoden tärkeimmästä urakasta.
Jos La Rioja on Espanjan punaviinien kiistaton kuningas, on maan eteläkärjessä sijaitseva Marco de Jerez (Jerezin viinialue) Andalusian valkea helmi. Kun Riojassa katse kiinnittyy kumpuileviin köynnösriveihin ja tammituoksuihin, Jerezissä astutaan maailmaan, jossa viiniä kypsytetään hämärissä, kirkkomaisen korkeissa ”viinikatedraaleissa” ja maaperä loistaa sokaisevan valkoisena.
Nämä perinteiset sadonkorjuujuhlat kuuluvat ehdottomasti jokaisen viinikulttuurin, hyvän ruuan ja aidon espanjalaisen estetiikan ystävän matkalistalle.
Juhlien ajoitus sijoittuu yleensä syyskuulle, mutta tarkat ajankohdat vaihtelevat maakunnittain. Niihin vaikuttavat suuresti kevään ja kesän säät – se, miten rypäleet ovat kehittyneet ja koska niitä päästään tai joudutaan poimimaan.
Runsaudenpulaa ja satokauden taikaa – Sadonkorjuun parasta antia on tässä suuressa, rustiikkisessa korissa, joka tursuaa erivärisiä, kypsiä rypäleitä valmiina viininvalmistukseen. – La Vendimian aito runsaus tiivistettynä yhteen kuvaan!
Mitä Fiesta de la Vendimia tarkoittaa?
Juhla merkitsee viinirypäleiden korjuukauden alkua. Se on Espanjassa ja muissa espanjankielisissä maissa vuoden tärkeimpiä maatalous- ja kulttuuritapahtumia.
Työn päättyminen muuttuu useita päiviä kestäväksi kansanjuhlaksi. Juhlien ytimessä on kiitollisuus maata kohtaan sekä yhteisöllisyys.
Gastronomialla on tärkeä rooli juhlassa. Viinin rinnalla juhlissa tarjoillaan aina alueen parhaita tapaksia ja perinneruokia, kuten jättimäisiä paelloja ja lammasta.
Juhlapöytä notkuu aitoa espanjalaista La Vendimia -sadonkorjuun tunnelmaa. Rustiikkiset kalusteet ja perinteikäs kivilattia viimeistelevät välimerellisen kattauksen, jossa ruoka, juoma ja eloisa seurustelu kohtaavat.
Fiesta de la Vendimian tärkeimmät perinteet:
Rypäleiden poljenta (La Pisa de la Uva)
Ensimmäisen rypälemehun saamiseksi miehet ja naiset polkevat rypäleitä paljain jaloin valtavissa puusaaveissa. Tämä tapahtuma on juhlan ikonisin hetki!
Monilla festivaaleilla myös matkailijat pääsevät riisumaan kenkänsä ja kokeilemaan rypäleiden poljentaa itse.
Tätä ensimmäistä poljettua rypälemehua ei suinkaan käytetä viinin valmistamiseen, vaan se siunataan paikallisen kirkon edustalla ja uhrataan suojeluspyhimykselle hyvän satovuoden takaamiseksi.
Jerezin viinitarhamaisemat (Pagos) ovat kukkulaisia viinimaisemia ja erottuvat muista maailman viinialueista nimenomaan maaperän vaaleuden vuoksi. Erityisesti loppukesästä ja syksyllä köynnösrivien välissä hohtava maa luo voimakkaan kontrastin vihreille lehdille.
Miksi juuri paljaat jalat?
Paljailla jaloilla polkeminen ei ole pelkkää show’ta, vaan sillä on käytännön merkitys. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi pehmeä murskaamaan rypäleen kuoren, mutta se ei riko rypäleen sisällä olevia siemeniä.
Jos siemenet rikkoutuisivat (kuten metallisilla koneilla helposti käy), viiniin liukenisi kitkerää ja karvasta makua. Paljaat jalat takaavat siis pehmeän ja laadukkkaan ensimmäisen mehun eli moston.
Nykypäivänä koneiden tultua avuksi, paljailla jaloilla polkemista ei varsinaisessa korjuussa enää välttämättä käytetä.
Pitkän pöydän dramatiikkaa sadonkorjuujuhlissa: Viljelmien keskellä pitkä linjakas pöytä vetää katseen tehokkaasti läpi koko luontotilan ja houkuttelee istumaan iltaa pitkään.
Tunnelma juhlissa on yhteisöllinen, eläväinen ja runsas. Pöydät notkuvat tapaksia, lihaa ja tietenkin uutta viiniä.
Puna-oranssia kukkaloistoa ja andalusialaista eleganssia viinijuhlan upeassa hevoskulkueessa.
Perinteiset puvut ja sadonkorjuun naiset
Paikalliset pukeutuvat värikkäisiin kansallispukuihin ja koristellut vankkurit sekä kärryt ajavat paraatina kaupunkien läpi.
Naisten asut vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Jerezissä ja muualla Andalusiassa nähdään upeita, värikkäitä flamenco- ja feria-pukuja (traje de gitana) röyhelöineen.
”Viva La Vendimia! Flamencopukujen loistoa ja juhlan taikaa taivaan alla.”
Pohjoisemmassa, kuten La Riojassa tai Valenciassa, naiset kantavat satoa perinteisissä maalaistyylisemmissä kansallispuvuissa (traje regional), joihin kuuluu runsaat hameet, brodeeratut liivit, korit sekä auringolta suojaavat olkihatut.
Näissä kuvissa naiset kantavat satoa hienoissa, perinteisissä maalaistyylisissä kansallispuvuissa (traje regional tai traje de vendimiadora), joissa on runsaat hameet, brodeeratut liivit ja rypälekorit.
Jerez de la Fronterassa naiset kantavat koreissa rypälesatoa.
Monissa kaupungeissa, kuten Requenassa ja Logroñossa, valitaan juhlia varten oma sadonkorjuun kuningatar (Reina de la Vendimia). Heidän juhlapukunsa ovat alueen hienoimpia ja erittäin yksityiskohtaisia käsitöitä, joita esitellään ylpeydellä kaupunkilaisille.
Tässä on kyseessä lähtölaukaus rypäleiden poljennalle Jerezissä. Huomioi hurja väkimäärä, joka on tyypillistä sadonkorjuujuhlissa.
Perinteiset kulkueet
– Koristelu: Kärryt on yleensä koristeltu näyttävästi viiniköynnöksillä, rypäletertuilla, kukilla ja perinteisillä maalaistyökaluilla.
– Osallistujat: Kärryjen kyydissä istuu paikallisia ihmisiä kansallispuvuissaan, ja he saattavat heitellä yleisölle rypäleitä tai tarjoilla maistiaisia.
– Tunnelma: Kulkueen mukana liikkuu usein soittokuntia, musiikkia ja tanssijoita, mikä luo kaupungille karnevaalimaisen tunnelman.
Koristellut juhlakärryt ja -vankkurit (carrozas tai carros) ovat sadonkorjuuparaatien näyttävintä antia. Kärryt rakennetaan usein suuriksi, ja niiden kyydissä istuu runsaslukuinen joukko paikallisia asukkaita täydessä juhla-asussa.
Koreat rypälekorit
Sadonkorjaajat kantavat selässään tai päänsä päällä perinteisiä punottuja koreja (canastas), jotka pursuavat tuoreita rypäleterttuja.
La Vendimia (1786-1787) – Francisco de Goya
– Kantotyyli nimeltä Rodete
Pään päällä kantaminen vaati tekniikkaa. Naiset käyttävät pään päällä hiusten ja korin välissä pientä, kankaasta rullattua donitsin muotoista pehmustetta, jota kutsutaan nimellä rodete tai baste.
Rodete tasapainottaa korin pohjaa ja suojaa päätä painolta, jolloin kädet jäävät vapaaksi muiden korien kantamiseen tai hameen helmojen nostamiseen kävellessä!
Rypälekasojen ja viinikorien kantaminen pään päällä on yksi sadonkorjuun kaikkein perinteisimmistä ja historiallisimmista asioista.
Naisilla erityisesti oli ennen vanhaan uskomaton tasapaino kantaa raskaita punottuja koreja ilman käsiä.
Kyllä ne miehetkin viinikoreja kantavat – ainakin Chilessä!
Espanjan kuuluisimmat sadonkorjuujuhlat
Riojan punaviineistä etelän sherry-katedraaleihin: Marco de Jerez
Jos La Rioja on Espanjan punaviinien elegantti kuningas, on Andalusian Marco de Jerez sen tulinen ja mystinen kuningatar. Unohda hetkeksi viileät kellarit ja marjaisat maut – nyt hypätään etelän aurinkoon, jossa viini kypsyy kirkkomaisen korkeissa ”viinikatedraaleissa” ja maaperä loistaa sokaisevan valkoisena!
Nämä kaksi aluetta ovat Espanjan viinisielun ääripäät. Siinä missä Rioja laskee vuosia ja vuosikertoja, Jerezissä aika pysäytetään ja eri-ikäiset viinit sekoitetaan täydelliseksi sinfoniaksi.
Jerezin viiniperintö elää: valkoisiin asuihin ja punaisiin vöihin pukeutuneet pisadores-polkijat tekevät työtään perinteisillä nastakengillä. Tämä tarkka käsityö varmistaa, että rypäleen siemenet säilyvät ehjinä ja sherrystä tulee täydellistä.
Albariza, Solera ja Sherry-kolmion taika
Sherryn virallinen koti muodostuu kolmesta kaupungista: Jerez de la Frontera, Sanlúcar de Barrameda ja El Puerto de Santa María. Alueen salaisuus piilee kahdessa asiassa, joita et löydä muualta maailmasta.
Albariza-maaperä: Valkoinen kalkkimaaperä, joka imee talven sateet kuin pesusieni ja lukitsee kosteuden maan alle Andalusian paahtavaa kesää varten.
Solera-järjestelmä: Viinit kypsyvät päällekkäin pinotuissa tynnyririveissä. Nuorta viiniä sekoitetaan järjestelmällisesti vanhemman joukkoon – siksi sherry on aina tasaisen täydellistä.
Viinikatedraalit: Paikalliset viinikellarit (bodegas) tunnetaan upeasta, korkeasta ja hämärästä arkkitehtuuristaan. Jerezin viinit kypsytetään päällekkäin pinotuissa tynnyreissä Solera-järjestelmällä.
SUOSITTELEN: Pikaopas sherryjen maailmaan – Mitä lasiin?
Sherry ei ole vain mummolajuomaa, vaan maailman monipuolisin ruokaviini! Tässä kolme tyyliä, jotka jokaisen on testattava. Fino & Manzanilla: Kuivia, raikkaita ja mantelisia. Tarjoile jääkylmänä tapaksien, oliivien ja merenelävien kanssa.
Amontillado & Oloroso: Pähkinäisiä, meripihkan värisiä ja voimakkaita. Sopivat täydellisesti kypsille juustoille, ilmakuivatulle kinkulle ja liharuoille. Suosikkini ruokahalun herättäjäksi aterian alkuun!
Pedro Ximénez (PX): Syntisen makea, tumma ja rusinainen jälkiruokapommi. Kaada sellaisenaan vaniljajäätelön päälle tai nauti suklaan kanssa! Upea herkku jälkiruuaksi sellaisenaan!
La Riojan ja Jerezin viininviljelysalueet olivat Espanjan ensimmäisiä alueita, jotka saivat virallisen alkuperäisnimityksen (Denominación de Origen) vuonna 1933. Kuvassa La Riojan kumpuilevaa rypäleviljelyä. Tässä ollaan la Riojan rypäleplantaasilla.
Fiestas de la Vendimia – Kun kaupunki täyttyy flamencosta ja hevosista
Kun Riojassa vasta odotellaan syyskuun lopun sadonkorjuuta, Jerezissä korkit paukkuvat jo elo-syyskuun taitteessa. Fiestas de la Vendimia on spektaakkeli, jossa viini kietoutuu yhteen andalusialaisen elämänmenon kanssa.
Juhlan sykähdyttävin hetki on Pisa de la Uva, jossa rypäleet poljetaan perinteisesti paljain jaloin katedraalin portailla. Koko kaupunki muuttuu jättimäiseksi juhlaksi.
Andalusiassa viinijuhlat kietoutuvat vahvasti yhteen alueen kuuluisan hevoskulttuurin kanssa. Juhlissa nähdään upeita andalusianhevosia, ratsastajia perinteisissä puvuissa sekä kukin koristeltuja hevoskärryjä.
Perinteiset tabanco-baarit raikaavat flamencoa, kaduilla kopsottavat upeat andalusialaiset hevoset ja sherry virtaa suoraan tynnyreistä.
Siinä missä Rioja tarjoilee syksyistä tyylikkyyttä, Jerez räiskyy tulista rytmiä, tapaksia ja elämäniloa!
Logroñon San Mateo – Viininkorjuujuhla vailla vertaa: Pohjois-Espanjassa sijaitseva La Rioja on maailmankuulu Tempranillo-punaviineistään. Alueen suurin ja näyttävin tapahtuma on Fiesta de la Vendimia Riojana (tunnetaan myös nimellä Fiestas de San Mateo). Upeaa kumpuilevaa viininviljelyä vuoriston reunustamana.
Logroñosta lisää (La Rioja):
La Riojan upea viinialue Logroño on La Riojan itsehallintoalueen pääkaupunki. Alue on maailmankuulu huippuluokan Tempranillo–punaviineistään, historiallisista viinitiloistaan (bodegas) ja henkeäsalpaavan kauniista, kumpuilevista viinitarhamaisemistaan, joita reunustavat jylhät vuoristot.
Perinteinen rypäleiden poljenta jaloin suuressa puusammiossa on Logroñon sadonkorjuujuhlan sydän. Juhlaohjelma tarjoaa vuosittain satoja tapahtumia uuden sadon kunniaksi.
Fiesta de San Mateo & La Vendimia
San Mateon juhlien yhteydessä Logroñon kaupungissa syyskuussa juhlitaan Riojan maailmankuulujen punaviinien satoa. Kaupungin kadut täyttyvät viinitastingeistä ja iloisesta musiikista.
Logroñossa nämä kaksi juhlaa – San Mateo ja La Vendimia – yhdistyvät. Juhlan kohokohta on perinteinen viinirypäleiden poljenta jaloin suuressa puusammiossa, jossa puristetaan kauden ensimmäinen rypälemehu uhrilahjaksi Valvaneran neitsyeelle.
Kaupungin kadut täyttyvät paraateista, jättimäisistä paperimassanukeista (gigantes) sekä upeista alueellisista perinneasuista.
Varpaat saaviin ja menoksi, eiku polkemaan!
Mitä Fiesta de la Vendimiassa syödään?
Ruoka on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin viini. Koska satoa juhlitaan syksyllä, tarjoilut ovat usein maanläheisiä, täyteläisiä ja tehty jaettavaksi suurelle joukolle.
Pitkät illallispöydät ja yhteisöllisyys (Sobremesa) ovat tuttu näky viinijuhlissa: Sadonkorjuun aikaan kokoonnutaan usein ulkoilmaan pitkien pöytien ääreen. Ruokailu kestää tunteja, ja pöydässä kiertävät suuret paellapannut, lihavadit ja tietenkin paikalliset viinit. Se on elämäniloa parhaimmillaan!
Valtavat ulkoilmapaellat:
Juhlakaduilla valmistetaan usein jättimäisiä paelloja (paellas gigantes), joista riittää syötävää sadoille vieraille kerralla.
Tapakset ja pikkupurtavat:
Viinilasillisen kylkeen napostellaan espanjalaisia juustoja (kuten Manchego), ilmakuivattua kinkkua (Jamón Ibérico), oliiveja sekä espanjalaista perunamunakasta (Tortilla de patatas).
Runsaat tapaspöydät ja jaettavat vadit ovat tyypillistä espanjalaista myös viinisadonkorjuujuhlissa: Espanjalainen juhlapöytä täyttyy pienistä kupeista ja lautasista, joilta jokainen voi poimia suosikkejaan. Tyypillisiä tarjoiltavia ovat juustot, ilmakuivattu kinkku, erilaiset makkarat, oliivit sekä merenelävät.
Sadonkorjuun liharuuat:
Monilla alueilla, kuten La Riojassa, suosittuja ovat avotulella grillatut lampaan kyljykset (chuletillas de cordero) tai perinteinen peruna-makkarapata (patatas a la riojana).
SUOSITUTTELEN sherryä ja tapaksia: Jerezin kuiva Fino- tai Manzanilla-sherry herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti suolaisten oliivien, ilmakuivatun kinkun ja juustojen kaveriksi.
SUOSITTELEN paellaa ja raikasta rose- tai valkoviiniä: Äyriäispaella vaatii rinnalleen hapokkuutta ja raikkautta, joka tasapainottaa riisin täyteläisyyttä.
SUOSITTELEN täyteläistä punaviiniä ja lammasta: La Riojan tuhti Tempranillo-punaviini leikkaa loistavasti grillatun lampaan rasvaisuutta.
———————–
Vinkkejä sadonkorjuukattauksiin:
– Espanjalainen sadonkorjuu- ja viiniteema on visuaalisesti upea, joten käytä kaikkea sadonkorjuusta tullutta. Niillä saat väriä.
– Paljon oliivinoksia ja eukalyptusta tuomaan välimerellistä vihreyttä.
– Runsaasti tummia viinirypäleitä ja viikunoita aseteltuna suoraan pöydälle asetelmiksi.
– Syvän punaisia kukkia (kuten esim. viininpunaisia dahlioita, neilikoita, ruusuja).
Pala Argentiinan viinisadonkorjuujuhlaa:
Mendoza, Argentiina (Carrusel-paraati): Mendozan kansallisen viinijuhlan yhteydessä järjestetään suuri Carrusel-katuparaati. Siinä Argentiinan perinteiset gauchot ratsastavat kaupungin halki ja juhlan viinikuningattaret sekä eri maakuntien edustajat tervehtivät yleisöä hevosten ja vankkureiden selästä.
Espanjan kesä hehkuu kuumana – vieläkin. Emme sano sille hyvästi – vieläkään. Otamme vastaan sadonkorjuun, ja tuoksun viinitarhojen puun.
Huumaannumme Jerezin sherrystä ja La Riojan tempranillosta – täyteläisestä ja aurinkoisesta.
Loppukesä on kuin pesä. Se säilöö lämmön ja antaa sadon. Lopulta avaa padon, kun ”la vendimia” korjaa sadon.
Kun Pohjanmaan rannat syttyvät loistamaan – Jätkänkynttilät ja tervapadat saattavat kesän 2026 päätökseen.
Kohti valon ja tulen juhlaa
Huhtikuussa kaikki oli vasta alussa. Kesän odotukset olivat kovat. Toukokuussa odottelu oli kiihkeämpää – tuli ihana kesäkuu ja juhannus. Senkin jo ohitimme – keskikesän kauneimmillaan.
Heinäkuun helteet – oliko niitä – kuka enää muistaa? Elokuulle siirryttiin, ehkä fiiliksellä ”kesä meni jo”. -Ja niinhän se melkein menikin. – Hiljalleen on kesämme kulkenut kohti syksyä.
Pohjanmaa vs. Saaristomeri
Kesän kääntyminen syksyyn ei haittaa. On valon ja tulen juhla rannikolla. Pohjanmaa ja saaristomeri kilpailevat, kumpi komeimmat tulet ja valot saa aikaiseksi.
Pohjanmaan kaupungeissa loppukesä huipentuu perinteisesti venetsialaisiin, kun taas ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, saaristomerellä ja etelärannikolla perinne on muinaistulien yö.
Elokuun viimeinen lauantai molemmissa paikoissa tunnelma ei ole katossa vaan se on taivaalla. Sadat jopa tuhannet lyhdyt ja tulet sytytetään kiitokseksi menneestä kesästä.
”Siinä missä muinaistulien viettäjät kokoontuvat Itämeren rannoille sytyttämään kokkonsa yhtenäisesti sekuntikellon tarkasti kello 20.30, venetsialaisten tunnelma rakentuu vapaammin. Huvila-asukkaat sytyttävät omat lyhtynsä ja rantatulensa vasta silloin, kun elokuun ilta hämärtyy tarpeeksi.
Venetsialaiset Pohjanmaalla
Pimenevässä elokuun illassa sytytetään tunnelmallisia valoja ja nähdään jopa ilotulitteita, joihin monet kaupungit ovat antaneet luvan. Venetsialaisissa juhlitaan mökki- ja veneilykauden päättäjäisiä samalla, kun kiitetään menneestä kesästä.
Illan ja yön tunnelmassa kynttilöiden ja lyhtyjen palaessa nautitaan hyvästä ruuasta ja tietysti juomasta. Elokuu on ravustusaikaa, ja seurusteluun sopiva työläs rapujen syönti usein yhdistetäänkin venetsialaisiin.
Venetsialaisissa ei ole mitään yhteistä kelloaikaa tulien sytyttämiseen, vaan omat tulet ja lyhdyt sytytetään luonnonhämärän mukaan.
Koska kyseessä on ”veden, tulen ja valon leikki”, valot sytytetään vasta sitten, kun pimeys tekee niistä näyttäviä. Pohjanmaalla tämä hetki koittaa yleensä klo 21.00–21.30 välillä elokuun lopussa
Pohjanmaalla elokuun viimeisenä lauantaina syttyvät perinteiset venetsialaiskokot juhlistamaan huvilakauden päätöstä. Samoihin aikoihin muilla Suomen rannikoilla sytytetään muinaistulet. Olipa kyseessä kumpi tahansa, pimeän meren rannalla rätisevä kokko ja vastarantojen vastaavat tulet luovat unohtumattoman tunnelman, jossa kesä hyvästellään ja syksy toivotetaan tervetulleeksi.
Venetsialaisten historiaa
Tämä valovoimainen pohjalaisperinne on valon, tulen ja veden juhla, jota on vietetty Suomessa 1800-luvun puolesta välistä lähtien.
Nuo 150 vuotta menneisyydestä tekevät siitä vielä maagisemman Pohjanmaan ja rannikon oman karnevaalijuhlan. Alkuunhan tämä mystinen juhla oli vain vauraamman väen kesän- ja huviloilta lähdön päätösjuhla.
Miksi ”venetsialaiset” -nimi
Suomeen juhlan nimi kantautui Italian Venetsiasta, jossa otettiin käyttöön Kiinasta rantautuneet ilotulitteet. Tapa järjestää loisteliaita iltajuhlia vesistöjen äärellä soihduin, lyhdyin ja ilotulittein levisi Italian Venetsiasta muualle Eurooppaan.
Näitä juhlailtoja alettiin kutsua ”venetsialaisiksi illoiksi” (venetiansk afton). Suomessa tiedossa olevia ensimmäisiä juhlia olivat Helsingissä 1840-luvulla järjestetyt Fête Vénitienne -juhlat.
1800-luvun porvaristo rakennutti upeita pitsihuviloita. Tässä pääministerin kesäasunto Helsingin Meilahdessa. Kesäranta (alkuperäiseltä nimeltään Villa Bjälbo) valmistui vuonna 1873.
1800-luvun kartanopuistojen tunnelmaa porvariston juhlissa, jossa nähdään historiallista pukuloistoa ja säätyläisten seuraelämää.
Huvilakulttuuri – porvariston perintö
Vaikka perinteestä nähtiinkin väläys ensin Helsingissä, se kuitenkin juurtui vahvimmin juuri Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin Kokkolaan ja Pietarsaareen.
Perinteen alkuaikoina varakkaat laivanvarustajasuvut ja kauppiaat rakensivat näyttäviä huviloita Pohjanmaan rannikolle ja saaristoon. Tuolloin koulut alkoivat vasta syyskuussa ja huviloiltakin palattiin kaupunkikoteihin vasta elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Paluuta kaupunkiin, kesän päättymistä ja pimeneviä iltoja juhlistettiin lukuisin valoelementein, kuten esim. kokoin, lyhdyin ja kynttilöin.
Kun vesi ja tuli kohtaavat: Perinteikäs meren pimeydessä loistava venetuli on rannikkoseutujen upeimpia perinteitä. Veneen keskelle rakennettu nuotio tai jätkänkynttilä tuo illuusion liekehtivästä purjeesta ja tyyni vedenpinta kahdentaa valon taianomaisesti. Kun rannat ja vedet täytetään muilla tulielementeillä, muuttuu koko meri eläväksi taideteokseksi. Olisiko täydellisempää tunnelmaa elokuisen venetsialaisillan tai hämärtyvien syysiltojen kunniaksi?
Venetsialaisten symboliikka – tulen, veden ja valon leikki
Venetsialaisissa jätetään symbolisesti hyvästit valoisalle kesälle ja valmistaudutaan syksyn pimeyteen. Valon, veden ja tulen leikki on symboliikkana vahva.
Juhlan ydin on aina ollut valon heijastuminen veden pinnasta. Musta merivesi moninkertaistaa kokkojen ja ilotulitteiden loisteen. Pohjanmaan rannikko on tasaista ja saaristomeren näkyvyys pitkä. Satojen rannan asuntojen valomeri muodostaa upean ketjun läpi rannikon.
Vaikka perinne on levinnyt muuallekin Suomeen, sen historiallinen sydän sykkii yhä Pohjanmaalla. Siellä on sen kiistämätön koti!
Historialliset elävät tulet:
Jätkänkynttilä – Tukkimiehen lahja syysyöhön
Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan metsätyömailla syntynyt jätkänkynttilä on metsätyömaiden perintö. Pimeinä syysiltoina usein hyisillä talvisilla savotoilla tukkimiehet eli ”jätkät” valmistivat niitä laittaakseen ruokaa ja lämmitelläkseen.
Jätkänkynttilä on pystyssä nököttävä pölkky, joka on sahattu ”kakkupaloiksi” ylhäältä lähes alas asti. Tuli palaa pölkyn ytimessä, jolloin raoista hehkuu oranssi, kuuma valo. Pölkyn päällä voi keittää vaikka nokipannukahvit rannalla.
Miten jätkänkynttilä toimii?
Perinteinen kynttilä tehdään pystyssä olevasta kuivasta mänty- tai kuusipölkystä. Moottorisahalla vedetään pölkyn päähän ristikkäiset viillot lähes pohjaan saakka.
Kun tuli sytytetään pölkyn yläosan ytimeen, se saa ilmaa sahausraoista ja alkaa palaa hitaasti ja tasaisesti sisältä ulospäin. Venetsilaisissa se laitetaan rannalle tai laiturinnokkaan. Tuulesta riippuen se palaa useita tunteja. Liekki on soihtumainen ja pystysuora. Se näkyy kauas merelle ja järvelle.
Venetsialainen yö maalaa taivaalle taideteoksen, jonka räiskyvät värisäteet vilauttavat vielä hetken mennyttä kesää suunnaten sitten alkavaan syksyyn ja kylmenevään vuodenaikaan.
Kiehtova historia: Sotilaiden keksinnöstä tukkijätkien sielunmaisemaksi
Jätkänkynttilä vai ruotsalainen tulitukki?
Kuten minä, niin moni muukin varmasti mieltää tervatun puun ja nuotion tuoksun kuuluvan puhtaasti suomalaiseen korpifilosofiaan. Näin ei kuitenkaan ihan ole, sillä valonlähteen juuret juontavat 1600-luvun Keski-Euroopan verisille taistelukentille.
Tarpeesta syntynyt
Jätkänkynttilä sai alkunsa sotilaiden nerokkaasta innovaatiosta kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsi oli tuolloin suurvalta, johon Suomikin kuului.
Ruotsin armeija tarvitsi rintamaolosuhteisiin tehokkaan, vähän tilaa vievän ja pitkään palavan lämmön- ja valonlähteen, joka ei herättäisi vihollisen huomiota ja jonka vuoksi polttopuita ei tarvitsisi kantaa pitkiä matkoja mukana.
Hakkaa päälle
Samassa armeijassa soti myös pelätty suomalainen ratsuväki, jossa oli tuhansia ratsumiehiä. Heidät tunnettiin hurjasta ”Hakkaa päälle!” -sotahuudostaan, josta he saivatkin nimen hakkapeliitat.
Maailmalla tämä nerokas keksintö tunnetaan lähes poikkeuksetta nimellä Swedish Torch (ruotsalainen soihtu) tai Swedish Fire Log / Swedish Candle
Maailman maineeseen
Sotilaat keksivät pystyyn nostetun, ristiin halkaistun pölkyn, joka veti ilmaa sisältäpäin ja paloi hitaasti tuntikausia – jopa tuoreena tai kosteana puuna. Maailmalla tämä keksintö tunnetaan yhä nimellä ruotsalainen tulitukki eli Swedish Torch.
On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että suomalaiset sotilaat olivat itsekin mukana kehittämässä tai ainakin käyttämässä Euroopan taistelukentillä tätä ”ruotsalaista tulitukki – svedish torch -keksintöä.
Kahdesti keksitty
Kun tukkijätkät Suomen Lapin pohjoisilla tukkikämpille 1900-luvun alussa keksivät menetelmän uudelleen, he tuskin tiesivät satoja vuosia vanhasta sotilaskeksinnöstä.
Kaunein nimi ja sielu
Tämä sotakenttien kenttäkeitin sulautui kuitenkin täydellisesti osaksi tukkijätkien sielunmaisemaa ja he antoivat sille sen kaikkein kauneimman nimen ja sielun: jätkänkynttilä!
Kun ilta kunnolla pimenee, suuret rannalle sytytetyt kokot ja avotulet luovat voimakkaan kontrastin ja perinteisen juhlatunnelman veden äärellä.
Enemmän kuin valoa
Karuissa olosuhteissa jätkänkynttilästä tuli enemmän kuin pelkkä valonlähde – se oli kodikkuuden, selviytymisen ja hiljaisen toveruuden symboli keskellä pimeää ja kaukaista Lapin erämaata.
Elävä jätkäperinne
Vielä tänäkin päivänä – vaikka Kemijoen uitto on loppunut – ”jätkäperinne” elää vahvana jätkänkynttilöissä, joita sytytetään tunnelmantuojiksi paitsi venetsialaisissa myös Lapin kotien pihoilla jouluna.
————-
Jääkö suomalainen jätkänkynttilä ruotsalaisen varjoon?
Jäin itse miettimään tätä kysymystä, sillä maailmalla loimuava tulitukki tunnetaan lähes poikkeuksetta nimellä Swedish Torch. Ruotsi vei tästä kunnian kansainvälisessä nimistössä, vaikka suomalaisella jätkänkynttilällä onkin oma, upea historiansa ja valmistustapansa.
Suurin ero löytyy tekniikasta ja siitä, miten pitkälle viillot vedetään:
– Alkuperäinen suomalainen versio syntyi tukkikämpillä kirvesaikana. Pölkky halkaistiin kokonaan osiin. Sydänpuu veistettiin sytykkeiksi ja palat sidottiin rautalangalla takaisin yhteen. Keskelle jätettiin vetorako.
– Moderni suomalainen versio tehdään nykyään moottorisahalla, mutta viillot vedetään lähes alas asti, tyveen saakka. Näin kynttilä palaa jouluyönä tai venetsialaisissa tehokkaasti loppuun asti, jonka jälkeen se lohkeaa kauniisti ulospäin kuin kukan terälehdet.
– Ruotsalaisessa oppikirjaversiossa sahaus jätetään selvästi korkeammalle, noin puoleen väliin pölkkyä. Ideana on, että vankka alaosa pitää pölkyn vakaana keittotasona, jonka päällä sotilaat tai eräilijät voivat keittää kahvinsa.
Ruotsalainen versio valloitti maailman tasaisen keittotasonsa ansiosta, mutta suomalainen tyyli loistaa silloin, kun halutaan nauttia kauniista ja loppuun asti palavasta tunnelmatulesta!
Jätkänkynttilä on siis maailmankuulu, mutta se suomalaisten harmiksi ”edustaa” väärän maan lipun alla!
Sillan pilarit on muotoiltu näyttämään tukkijätkien sähköisiltä ”taskunuotioilta”, joiden huipulla palaa sähköinen tuli
Rovaniemen kuuluisa Jätkänkynttiläsilta on Suomen tunnetuin jätkänkynttilä-teeman monumentti.
”Tulen perintö elää tässä sillassa”: Vaikka tukkisavotoiden pystytulet ja rannikon vartiotulet ovat historiaa, suomalaisten rakkaus elävään tuleen ja valoon näkyy yhä arkkitehtuurissamme – kuten Rovaniemen maamerkissä, jonka pilarit jäljiteltiin tukkijätkien jätkänkynttilöiksi.
Rovaniemen kuuluisa Jätkänkynttiläsilta käännetään matkailijoille muotoon The Lumberjack Candle Bridge (metsurin- eli tukkijätkän kynttilän silta).
Lopputulema:
Vaikka maailmalla poltetaan ruotsalaisia soihtuja, Rovaniemen legendaarinen maamerkki pitää suomalaisen tukkijätkän ja metsurin perinnettä ylpeästi esillä maailmankartalla!
————–
Tervapata – Pohjanmaan tervahistoria hengittää
Tervapata (tai tervatynnyri) kytkeytyy Pohjanmaan tervakauppaan, sillä se oli vuosisatoja maailmankuulu tervantuottaja. Tervaa kuljetettiin jokia pitkin Ouluun tai Kokkolaan laivattavaksi maailmalle. Tämän tervahistorian vuoksi tervapadat ja -tynnyrit ovat aidoimmat pohjalaiset venetsialaisvalot.
Tiesitkö, että jätkänkynttilän voi tehdä myös poraamalla? Tässä matalassa versiossa ei ole sivuilla näkyviä sahausviiltoja. Pölkyn keskelle on porattu pystysuora hormi, johon tuli sytytetään. Se toimii kuin luonnon oma keittoliesi – tyylikäs, siisti ja tehokas tunnelmantuoja
Tervapata eli tuoksuva talvituli: Tulta, tervaa ja taikaa Pohjanmaan rannoilla. Kun perinteisen suomalaisen jätkänkynttilän päälle asetetaan rautapata täynnä tervaa, syntyy jotain taikaa. Lämmön vaikutuksesta höyrystyvä terva tuo valon lisäksi täydellisen tuoksunostalgian pimeään iltaan.
Venetsialaisissa käytetään usein vanhoja rautapatoja tai puolikkaita tynnyreitä, jotka täytetään tervaisilla puunkappaleilla, kannoilla ja aidolla puutervalla.
Tervaksia suurilla liekeillä
Tervapata on useimmiten kolmijalan varassa roikkuva tai suoraan kivien päälle asetettu musta valurautapata. Kun siinä poltetaan tervaksia (tervaisia juurakoita ja kantoja), sen liekit ovat suuret, oranssit ja roihuavat.
Huumaavaa tuoksunostalgiaa
Kun terva syttyy, liekkien mukana rantaan leviää paksu ja mustahko, aromaattinen savu. Se antaa rannalle tunnistettavan huumaavan ja nostalgisen tuoksun. Venetsialaiset ovat siis myös aistien juhlaa lempeästi pimenevässä loppukesän yössä!
Tämä tuoksu ja savu on monelle pohjalaiselle se kaikkein tärkein merkki siitä, että syksy ja venetsialaiset ovat virallisesti alkaneet.
————————
Venetsialaisissa ei ole mitään yhteistä kelloaikaa, vaan omat tulet ja lyhdyt sytytetään luonnonhämärän mukaan.
Koska kyseessä on ”veden, tulen ja valon leikki”, valot sytytetään vasta sitten, kun pimeys tekee niistä näyttäviä. Pohjanmaalla tämä hetki koittaa yleensä klo 21.00–21.30 välillä elokuun lopussa.
————————
Jätkänkynttilöiden liekehtiessä koetaan aitoa tunnelmaa. Pohjanmaalla juhla on osa ihmisten identiteettiä, ja sitä vietetään kaikkein suurimmalla tunteella ja uskollisuudella alkuperäiselle 150 vuoden takaiselle huvilaperinteelle.
Hämärä laskeutuu – valoketjut syttyvät
Yhdessä jätkänkynttilät ja tervapadat muodostavat upeita valoketjuja pitkin Pohjanmaan saaristoa. Kun hämärä laskeutuu kaikki naapurit sytyttävät omat tulensa samoihin aikoihin.
Nämä tuletovat venetsialaisten ehdottomia kulmakiviä. Rannoille saadaan historiallinen ja elävä tulen tunnelma. Nämä perinteiset valonlähteet ovat syvällä suomalaisessa luonnossa ja työkulttuurissa.
———————–
Muinaistulien yö
Muinaistulien yö on tapahtumana nuori perinne. Se aloitettiin Suomessa 1992 ja Virossa vuonna 1993. Koko muinaistulien yön idea ja symboliikka perustuvat suoraan rautakauden ja viikinkiajan rannikkokulttuuriin.
Millaista juhlinta on nykyään?
Nykyperinne ei varoita vaarasta. Sen sijaan elokuun viimeisen lauantain kokoontumiset kokon polttoon rannoille ovat symbolinen kunnianosoitus tälle rautakautiselle historialle:
– Tuli muistuttaa Itämeren kansojen yhteisestä historiasta.
– Se on kunnioitus luontoa kohtaan. Se on Saaristolaiselämän ja puhtaan Itämeren puolustaja.
– Se tuo valoa pimeyteen. Syksy ja hämärtyvät illat vastaanotetaan yhdessä rannalla.
Muinaistulien yössä tulet, nuotiot ja kokot sytytetään perinteisesti tismalleen kello 20.30. Tämän tarkan ajan tarkoituksena on luoda Itämeren ympärille katkeamaton ketju rannalta toiselle näkyviä tulia. Silloin kaikki sytyttävät omansa samaan aikaan.
Muinaistulien yö on koko Itämeren yhteinen perinne, joka käynnistyi vuonna 1992. Elokuun viimeisenä lauantaina kokkoja sytytetään Suomen lisäksi myös Ruotsin, Viron, Latvian ja Liettuan rannoilla symboloimaan Itämeren maiden yhtenäisyyttä ja suojelua. Kuva on Ruotsista.
Merovingiaika (550–800 jKr..) – Rikastumista ja ensimmäisiä vartiotulia
Ennen kuin varsinainen viikinkiaika pyörähti käyntiin, Suomen rannikoilla elettiin heräämisen aikaa. Arkeologit kutsuvat vuosia 550–800 jKr. hassun kuuloisella nimellä merovingiaika .
Nimi juontaa juurensa aina Keski-Eurooppaan asti, jossa Ranskan ja Saksan alueita hallitsi mahtava Merovingien kuningassuku.
Mutta mitä ihmeen tekemistä kaukaisilla kuninkailla oli suomalaisen tulitradition kanssa?
Paljonkin. Tuona aikana Suomen rannikkoseudut rikastuivat vauhdilla, kun täältä vietiin Eurooppaan arvokkaita turkiksia. Vaihdossa suomalaiset ostivat upeita loistomiekkoja ja koruja, jotka noudattivat hovin uusinta muotia.
Koska maahan virtasi rikkauksia, rannikoista tuli samalla houkuttelevia kohteita merirosvoille. Oli pakko alkaa varautua – ja silloin Suomen saariston korkeille kallioille alettiin rakentaa niitä kaikkein ensimmäisiä puolustuksellisia merkkitulia ja rannikkovartioita.
Muinaistulien yö on huomattavasti venetsialaisia nuorempi perinne, jota alettiin viettää Suomessa vasta 1992-luvulla. Vaikka se ottaa inspiraatiota muinaisista viestitulista, itse juhla on moderni keksintö. Kuva on Virosta, jossa muinaistulia alettiin järjestää 1993.
Kun siirryttiin viikinkiaikaan, rannikon merirasitus ja levottomuudet saavuttivat huippunsa. Suomen eteläisen saariston läpi kulki kansainvälinen ja vilkas kauppareitti, Idäntie.
Tämä teki itämeren aalloista vaarallisia, sillä reitillä liikkui runsaasti ryösteleviä viikinkilaivastoja. Ratkaisuksi luotiin nerokas ja huippunopea tietoverkko: rannikon korkeimmille kallioille pystytettiin pysyvät vainovalkeat.
Kun ulkomerellä havaittiin vihollisen purje, vahti sytytti kokon, ja viereisen saaren vahti teki saman nähdessään loimun. Tämä ketjureaktio levitti varoitussanoman saarelta toiselle ja sisämaahan asti uskomattoman nopeasti – vain muutamassa tunnissa.
Alkuperäisissä porvariston venetsialaisjuhlissa valot ja tulet sijoitettiin nimenomaan huviloiden laitureille ja rannoille. Kun ilta pimeni, huvilat heijastuivat kauniisti veden pintaan ja loivat mystisen tunnelman, josta myöhemmin kehittyi myös nykyinen saariston muinaistulien yö. Kuvassa tervaksia valurautapadassa palamassa kolmijalassa roikkumassa.
Ristiretkiaika (1050–1300 jKr.) teki tulista pakollisen ”armeijan”
Jos merovingiaika oli varautumista ja viikinkiaika sotaa, ristiretkiaika muutti muinaistulet lakisääteiseksi puolustusjärjestelmäksi.
Kun Ruotsin kruunu liitti Suomen rannikot hallintaansa 1347 jKr., vapaaehtoisesta rannikkovartiosta tehtiin lakisääteinen pakko.
Ruotsin laki määräsi rannikon talot ankaraan vartiovuoroon. Kylien oli pakko kasata valtavat puupinot valmiiksi korkeimmille kallioille, ja vahdin nukahtamisesta seurasi raskaat sakot.
Tästä ajasta meillä on muistona lukuisia paikannimiä ympäri Suomea. Loistava esimerkki on Turun Vartiovuori (ruots. Vårdberget), jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti vartiotulivuorta .
Se toimi elintärkeänä hälytysasemana, joka varoitti silloista Turkua saaristosta lähestyvistä vihollislaivoista.
Järjestelmä jäi tarpeettomaksi vasta 1300-luvun taitteessa jKr., kun pysyvät kivilinnat ja majakat korvasivat savuavat puupinot. Tulet sammuivat sadoiksi vuosiksi – kunnes vuonna 1992 ne sytytettiin uudelleen rauhan ja ystävyyden merkiksi. Silloin syntyi ensimmäinen muinaistulien yö!
Muinaistulien yön tunnelma syntyy hämärtyvistä loppukesän illoista, merimaisemasta sekä saariston kallioille sytytetyistä tuulilyhdyistä ja kynttilöistä.
Loppukesän juhlarannikko: Venetsialaiset ja Muinaistulien yö. Kummassa Sinä haluat hyvästellä kesän 2026?
————————————————- Pitkä lisäinfo kiinnostuneille:
Kolmikymmenvuotinen sota (1618–1648) ja hakkapeliittojen sytyttämät tulet
Uskonsodan pelätyimmät ratsumiehet
Kolmikymmenvuotinen sota (1618–1648) oli raaka, yksi tuhoisimmista ja verisimmistä uskonsodista katolisten ja protestanttien välillä. Kun luterilainen suurvallaksi noussut Ruotsi liittyi sotaan vuonna 1630, sen mukana rintamalle ratsastivat pelätyimmät iskuvoimat eli suomalaiset hakkapeliitat.
Ennennäkemätön taistelutyyli
Hakkapeliittojen taistelutyylinsä oli jotain, mitä Euroopassa ei ollut ennen nähty. Painavien panssarien sijaan he luottivat nopeuteen ja ketteriin suomenhevosiin. Hakkapeliitat eivät pysähtyneet ampumaan kaukaa, vaan ryntäsivät vihollisrintamaan täydessä laukassa.
He laukaisivat pistoolinsa vasta muutaman askeleen päässä ja iskivät miekoilla läpi vihollisen linjojen ”Hakkaa päälle!” -sotahuudon raikuessa.
Ruotsalainen tulitukki syntyy
Sota oli pitkä, uuvuttava ja raaka – taistelujen lisäksi sotilaita koettelivat hyytävä kylmyys, nälkä ja jatkuva kosteus.Tässä karussa arjessa syntyi ja vakiintui keksintö, jonka maailma tuntee nykyään nimellä Swedish Torch eli ruotsalainen tulitukki.
Tuli ilman vihollisen huomiota
Miten ja miksi se sytytettiin? Sotajoukot liikkuivat alueilla, joissa polttopuu oli kortilla tai metsät oli hakattu. Perinteisen suuren nuotion sytyttäminen oli vaarallista. Se paljasti joukkojen sijainnin viholliselle kilometrien päähän ja kulutti puuta valtavasti.
Ketterä tekniikka ja hormiefekti
Ratkaisuksi otettiin pystypölkky. Kehitettiin tekniikka, jossa kuiva pölkky halkaistiin tai sahattiin pystysuunnassa ristikkäin, mutta vain reiluun puoleen väliin, jotta tyvi piti puun pystyssä.
Pölkky sytytettiin sydämeen. Sahausurien risteykseen pudotettiin sytykkeitä – kuten kuivaa tuohta, lastuja tai pikipitoista puuta. Tuli sytytettiin aivan pölkyn yläosan keskelle
Hormiefekti saatiin aikaiseksi, kun tuli syttyi pölkyn sisällä ja urat alkoivat toimia kuin vetävä hormi tai savupiippu. Alhaalta imeytyi happea sisään ja liekki loimusi tehokkaasti ulos pölkyn päästä.
Selviytymiskeinoksi retkikeitin
Miksi se oli sotilaille ylivertainen? Tulitukki oli hakkapeliitoille ja ruotsalaissotilaille täydellinen selviytymisväline. Tuli paloi pölkyn sisällä suojassa eikä se siten välittänyt säästä.
Pölkyn pystyi iskemään pystyasentoon suoraan hankeen, mutaan tai märkään maahan ilman, että tuli sammui. Se oli aikansa retkikeitin, koska pölkyn tasainen ja ristikkäin sahattu pää toimi tukevana alustana.
Sen päälle pystyi laittaa armeijan metalliset padat ja pakit, joissa hernerokat ja puurot kiehuivat nopeasti hormista nousevan pistemäisen ja kuuman liekin ansiosta.
Euroopassa nimeksi ”ruotsalainen soihtu”
”Retkikeitin” säästi puuta ja antoi suojaa, sillä yksi ainoa pölkky saattoi palaa tuntikausia. Koska liekki pysyi pölkyn sisällä ja päällä, se ei valaissut koko ympäristöä. Näin ollen sotilaat saivat keitettyä ruokansa viholliselta salassa.
Koska tämä nerokas ja säästeliäs taktiikka levisi Keski-Euroopassa nimenomaan ruotsalaisten joukkojen mukana, eurooppalaiset nimesivät sen ruotsalaiseksi soihduksi.
Hakkapeliitat – kaukana kotoa, ikuisesti historiankirjoissa
Todellisuudessa suomalaiset hakkapeliitat olivat mukana puhaltamassa näihin pölkkyihin tulta ja elämää Saksan kylmissä ja synkissä jouluöissä.
Vaikka sodan päättymisestä on kulunut jo vuosisatoja, näiden kaukaisilla rintamilla taistelleiden suomalaissotilaiden rohkeudesta, sitkeydestä ja pelottomuudesta puhutaan ylpeydellä tänäkin päivänä. Heidän uskottiin tekevän yhteistyötä pirun kanssa ja olevan immuuneja luodeille.
He eivät jättäneet jälkeensä vain pelonsekaista kunnioitusta Euroopan historiankirjoihin, vaan myös kekseliään tulitradition, joka loistaa talviöissämme edelleen. ————————————————-
Loppukesän pimeys ja rannoilla loimuavat tulet saavat suomalaisen herkästi romanttiseksi – ja joskus hieman hämmentyneeksi perinteiden viidakossa.
Kuvitellaanpa historian havinaa: Mitä tapahtuisi, jos aikakone lennättäisi satavuotiaan, Lapin kairoilla karaistuneen tukkijätkän suoraan nykypäivän elokuiseen viikonloppuun rannikolle?
Metsien mies saapuisi Kokkolan rantaan, hieraisisi silmiään ja ihmettelisi:
Katos perhanaa, poijat on pistäneet pystyvalkeet pystyyn, mutta miksi ihmeessä ne kutsuu näitä venetuliksi?
-Eihän täällä ole veneen venettä tulessa, eikä kukaan ole edes keittämässä nokipannukahveja, vaikka satoja jätkänkynttilöitä loistaa pitkin rantoja!”
Kun jätkälle selitettäisiin, että kyseessä ovat venetsialaiset, hän raaputtaisi päätään vielä hartaammin:”Venetsialaiset? Siis ne italialaiset gondolimiehetkö täällä Pohjanmaalla muka pimeässä huutelee?”
Matka jatkuisi etelämmäs Saaristomerelle, jossa vastassa olisi Muinaistulien yö. Rannalla roihuaisi valtava kokko ja ihmiset tanssisivat sen ympärillä.
Tukkijätkä alkaisi jo hätääntyä ja käärisi hihojaan: ”No nyt on kyllä hätä kädessä! Vartiotuli palaa, viikingit tulloo! Missä on tukkisakset ja keksit, nyt täytyy puolustaa saarta!”
Lopulta matkamiehelle ojennettaisiin kylmä juoma käteen ja valaistaisiin asiaa: kyse on vain nykyihmisten tavasta juhlia kesän loppumista.
Jätkä istuisi dyynille, katsoisi taivaalle kajahtavaa ilotulitusta ja toteaisi: ”No, oli miten oli, mutta kyllä nää nykyajan sähköiset jätkänkynttilät kirkkaasti loistaa, ja senki vielä sanon, että rannalla on liikaa väkeä ja liian vähän tukkisavottaa!”
——
”Kun tuijotat lumoutuneena rantojen tuliketjua ja koet elokuun ilotulituksen tuoman omanlaisen taianomaisen hetken, on kahden tulijuhlan historia laskeutunut harteillesi samettisessa tummuvassa yössä”.
Herkkiä hetkiä costalla bougainvillean kukkiessa ja auringon säteiden lempeästi leikittelevän ihollasi. Tervetuloa mukaan!
Tämä artikkeli kertoo Fuengirolan suomalaisesta paratiisista tänään. Se kertoo espanjalaisista, ja antaa hyödyllistä tietoa sinne tulevalle.
Los Bolichesin Paseo Maritimo -rantakadulla kulkee hienosti merkitty pyörätie. Kävelijät saavat liikkua turvallisesti muulla alueella. Ranta on ihan vieressä oikealla.
Ei lunta, ei pakkasta, eikä liukkaita kelejä. Ei kaamosta, kun aurinko nukkuu kuukausitolkulla. On vain jatkuva kesä, myös talviaikaan. Espanjan talvi on lämpötilaltaan kuin Suomen ”normaali” kesä.
Tarvitseeko siis ihmetellä, että niin moni suomalainen viettää talviajan Espanjan aurinkorannikolla? Tai että moni muuttaa sinne kokonaan? Se joka ei tee kumpaakaan, ainakin haaveilee asumisesta jatkuvan auringon alla.
Ketä ja mitä ne suomalaiset sitten ovat?
Vaikka tässä rakastetussa paratiisissa moni asia on kymmenien vuosien saatossa muuttunut, on suurin suomalainen väkiryhmä edelleen eläkeläiset. Monet ovat tulleet costalle jäädäkseen, ja sille tielle ovat jääneetkiin.
Miten kukin on halunnut ja asiansa järjestänyt, on uurna haudattu (tai tyhjennetty) Espanjassa tai omaisten toimesta vainaja tai tuhkat on siirretty Suomeen haudattavaksi.
Puoli vuottako vai residenttinä?
Osa Suomen eläkeläisistä viettää Fuengirolassa puolet vuodesta joko yhteen menoon tai osissa. On myös henkilöitä, jotka ovat maassa ns. residenttinä.
Tällöin he kuuluvat Espanjan sosiaaliturvan piiriin ja maksavat veronsa myös Espanjaan. Se tarkoittaa, että Espanja ottaa veronsa ensin, ja sen jälkeen Suomen valtio nappaa vielä omansa.
Ihanat Espanjan katukahvilat ja tapas-baarit, joita löytyy sieltä täältä pitkin Fuengirolan katuja. Katsoppa, kuinka viehättävä rautaparveke yläpuolella!
Ilmaiset lääkkeet ja lääkärit
Residentille terveydenhoito ja lääkkeet ovat käytännössä ilmaisia. Eläkeläinen maksaa 10 % omavastuun. Alle 18 t€ vuosituloilla omavastuu on 40 % ja erittäin suurituloiset maksavat omavastuuta 60 %.
Eläkeläisillä on 8-18 € kuukausittainen maksukatto, jonka jälkeen he saavat lääkkeet täysin ilmaiseksi.
Lapsiperheitä ja yrittäjiä
Joskus puolivitsinä kuulee, että Fuengirola on Suomen suurin ”vanhainkoti”, ja kaiken lisäksi ainoa, jossa on alkoholitarjoilu! -Totuuden jyvänenhän tässä tietysti suuren eläkeläismäärän vuoksi on, mutta nykyään tilanne on hieman toisin.
Fuengirolaan on nimittäin muuttanut paljon nuoria perheitä ja yrittäjiä, joista osa tekee etätöitä Suomeen lasten ollessa suomalaisessa koulussa.
Suomalaiset yrittäjät ovat saattaneet perustaa aurinkorannikolle varsin menestyvää liiketoimintaa, isompaa tai pienempää.
Monilla aloilla on ollut (vieläkin) aukko yritykselle, joka tarjoaa palvelua myös suomeksi. Tässä kohtaa yrittäjäksi aikovan on terveellistä kuitenkin miettiä, riittääkö suomalaista asiakasta tarpeeksi, jos kielitaito ei riitä palvelemaan muita.
Keväinen kuva Los Bolichesin Andalucia-puistosta, jota upeat jakaranda-puut (Jacaranda mimosifolia) komistavat. Tässä puistossa istuskellaan penkeillä, lueskellaan ja seurustellaan. Takareunassa näkyy aidattu lasten leikkialue ja vasemmalla on päiväkoti.
Paratiisiinko saavuin?
Hyvin muistan, kun itse tulin ensimmäistä kertaa Manner-Espanjaan ja laskeuduin Malagan lentokentälle. Oli lokakuun 1. päivä ja kello jotain iltayhdeksän tienoilla Espanjan aikaan.
Kun kävelin lentokenttäterminaalista ulos jo pimenneeseen iltaan, olin aivan haltioissani: oli niin lämmintä ja leutoa, ajattelin – ”mihin paratiisiin olenkaan tullut”!
Olin silloin Fuengirolassa loka- ja marraskuut. Se syksy oli kuulemma kuumin ”manolitonmuistiin”. Koko tuon loka- ja marraskuun hellettä oli reippaasti yli kolmenkymmenen eikä satanut kertaakaan. Yöt samoin olivat uskomattomia: -pikku, pikku vaatteissa ja sandaaleissa mentiin.
Fuengirolan rantaviiva on lähes 8 km pitkä. Rannassa on paljon väkeä päivittäin ja ruuhkaisesti erityisesti sunnuntaisin espanjalaisten sukeltaessa sekaan.
Espanjan vuodenajat
Vuodenaikoja toki on neljä Espanjassakin, mutta niillä onkin sitten todella iso maiden välinen ero.
Espanjassa kevät, kesä, syksy ja talvi katsotaan kestävän kolme kuukautta ja uusi vuodenaika alkaa aina 20. -22. päivien tienoilla kevät- ja syyspäiväntasauksesta sekä kesä- ja talvipäivänseisauksesta.
Päivät heittävät muutamalla päivällä, koska maan kierros auringon ympäri kestää todellisuudessa 365,25 pv eli tämä pienoinen heitto korjataan karkauspäivällä joka neljäs vuosi.
1) Kevät eli primavera
Kun on kevätpäiväntasaus alkaa kevät n. 20.3.. Mittarissa voi olla jo liki 25 astetta. Kevät tuntuu suomalaisesta ennemminkin kesältä, eikä enemmästä olisi edes väliä. Kävelyreitit vaihtuvat pikku hiljaa kadun aurinkoiselta puolelta varjoisalle puolelle.
2) Kesä eli verano
Primaverasta siirrytään kuumien auringonsäteiden saattelemana kesäkauteen kesäpäivänseisauksen päivänä n. 21.6.. Nyt aurinkorannikon kuumuus alkaa ihan tosissaan voimistamaan otettaan ja mittari nousee helposti vähintään 30:een. -Ja hei, puhun siis tietysti varjossa olevasta mittarista.
Espanjalaiset pitävät verhoja ja laskettavia metallikaihtimia – venecianas – kiinni kuumimpaan aikaan. Näin suojellaan mm. vanhoja ihmisiä liialta kuumuudelta.
3) Syksy eli otoño
Kun Suomessa on vietetty muinaistulien yöt ja venetsialaiset, on Espanjan helle vielä voimissaan. Vaikka syyskausi ja syyspäivänseisaus alkaa noin 21.9., painuvat espanjalaiset vielä täyttä häkää rannoille.
Turisteja pitkin Eurooppaa on Malagan provinssissa ympäri vuoden, mutta tämä syyskausi on monelle, erityisesti suomalaiselle paras aika: -On lämmintä, mutta ei välttämättä enää polttavaa kuumuutta.
4) Talvi eli invierno
Syyskausikin on yleensä hyvin lämmin, pitkään. Vaikka talviaika alkaa vasta 20.12. talvipäivänseisaksesta, voipi olla että vasta hetki sitten olet vaihtanut sandaalit avokkaisiin.
-No, kerronpa naapurin 95-vuotiaasta espanjalaisrouva Carmenista, joka käyttää sandaaleita ympäri vuoden!
Talviaikaa kestää kolme kuukautta ja tämä aika 21.12. – 20.3. on aurinkorannikon kylmintä aikaa. – Muistetaan kuitenkin, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, joten lämpötila ja sateiden määrä vaihtelee!
Fuengirolan feria-alueella kansainväliset päivät menossa. Messuesittelijöitä maapallon joka kolkalta. Tunelma on tiivistä, mutta rentoa ja ystävällistä.
Jouluaatto: sandaalitko vai toppatakki?
Minäkin olen kokenut talvia, jolloin jouluaattona olen kulkenut saldaaleissa (siis ilman sukkia) ja grillannut bikineissä kattoterassilla vuodenvaihteessa. Mutta, on myös vuosia kun samoihin aikoihin olen palellut ilman hansikkaita, huivia ja paksumpaa takkia.
Kylmintä aikaa
Kylmintä kokemukseni mukaan on ollut helmi- maaliskuun tienoilla. Mittari laskee kuitenkin harvoin alle 15 päivällä, mutta voihan se poikkeuksesta laskea jopa alle 10:eenkin. Yölläkään ei pakkaselle mennä, vaikka olisi se kylmä talvivuosi menossa.
Aurinko näyttää voimansa Costa del Solilla kuitenkin hyvin aikaisin keväällä, tai oikeastaan aina. Nimittäin ”kylminä” talvipäivinä auringossa pärjäät todennäköisesti jopa T-paidalla. Illat sen sijaan viilentyvät reilusti ja se toppatakki on kova sana.
Kuluvan vuoden (2026) kevät oli poikkeuksellinen, sillä talvikauden kylmyys jäi jotenkin päälle ja sitä jatkui ja jatkui. Varsinkaan vilukissa-minä en voinut keveisiin kesävaatteisiin siirtyä ennen toukokuuta.
Mitä kieltä paratiisissa puhutaan?
Suomalaisessa paratiisissa Espanjassa puhutaan yllättävää kyllä, suomea niin paljon että siellä kielitaidotonkin pärjää. Nämä puhujat ovat tietysti suomalaisia yrittäjiä, jotka tarjoavat palveluja suomeksi. Toki löytyy espanjalaisiakin, jotka ovat oppineet palvelemaan suomeksi.
Apua asioiden hoitoon
Jos tarvitset palveluja espanjalaisista yrityksistä ilman omaa kielitaitoa, niin siihenkin saat apua. On joukko henkilöitä, jotka tulevat kanssasi mihin vain ja auttavat asioiden hoidossa. On paljon myös ns. asiointitoimistoja, jotka hoitavat puolestasi kaikenlaiset asiat, kuten esim. pankkiasiat.
Espanjalaisissa kouluissahan ei kauan ole opetettu esim. englantia, joten on vielä paikallisia yrittäjiä, jotka puhuvat vain espanjaa. Nykypäivänä kielitaitoon on kuitenkin satsattu jo matkailullisistakin syistä. Englanti on ollut pakollista kaikilla kouluasteilla vuodesta 1990 lähtien.
1970-luvulla englanti alkoi vihdoin löytää tien Espanjan kouluihin.Tämän vuosikymmenen aikana englanti ohitti ensimmäistä kertaa ranskan suosion, kun perheet alkoivat nähdä englanninkielen kansainvälisen merkityksen. Opiskelijat saivat kuitenkin usein vielä valita ykköskielen ranskan ja englannin välillä.
Suomalainen koulu Pacosissa
Fuengirolan kaupunki jakaantuu kolmeen alueeseen: Fuengirola, Los Boliches ja Los Pacos. Boliches on näiden kahden välissä aivan rannan tuntumassa. Suomalainen koulu sijaitsee Los Pacosissa, jossa siten asuu paljon juuri lapsiperheitä. Koulu noudattaa suomlaista opintosuunnitelmaa ja siellä on peruskoulu ja lukio.
Paratiisi maksaa
On väärin luulla, että Espanja on edullinen paikka asua. Sitä se ei ole enää. Ei ainakaan, kun ollaan turistien suosimalla Costa del solilla eli aurinkorannikolla ja vaikka nyt sitten ykkösparatiisi Fuengirolassa.
Asuminen
Vuokrat alkavat olemaan Suomen tasoa. Jotkut asuntoa etsivät sanovat sen olevan enemmänkin. Lisäksi, Fugessakin on tapana nostaa, jopa tuplata vuokra kuumimman turistikauden alkaessa.
Vinkkinä voin kertoa, että suoraan espanjalaiselta vuokrattaessa saatat saada asunnon paljonkin edullisemmalla. Suomalaisissa palveluissa on herkästi se kuuluisa ”suomilisä”.
Fuengirolan Feria-alueelle menevä portti! Suosittuja suomalaistenkin keskuudessa ovat tiistain markkinat ja lauantain kirpputori.
Syöminen
Ruokakorikaan ei ole enää 50 % Suomen vastaavasta. Nykyään ostat ruokaa noin kolmasosan halvemmalla kuin Suomessa.
Kahviloissa ja baareissa voit nauttia hyvinkin huokeaan hintaan. 15 euroon mahtuu paljon monenlaista hyvää mukavaan kahvihetkeen katukahvilassa auringon paistaessa.
Ravintolssa voit syödä sekä kalliisti että hyvinkin edullisesti, kunhan katsot hieman missä syöt. Nämä edullisetkaan paikat eivät toki ole huonoja, ja niiden käyttäminen tulee kyllä edullisemmaksi kuin jatkuva ruuanteko kotona.
Lääkärit ja lääkkeet
Suomalaiset lääkärikeskukset laskuttavat lähes tulkoon saman kuin Suomessakin. Terveyskeskuksessa asioit ilmaiseksi, ja silloin Sinun täytyy olla kirjautuneena asukkaaksi.
Ei vain andalusialaiseen tyyliin rakennettuja taloja vaan myös modernia nykyaikaista arkkitehtuuria. Tämä uusi talo on hyvä esimerkki kalliista isoista yhden perheen taloista. Magee, vai?
Oma tupa, oma lupa
Jos suunnittelet asunnon ostoa Fuengirolasta, saat varautua maksamaan enemmän kuin Suomessa. Fuengirola on aurinkorannikon suosituinta aluetta suomalaisille ja voisi kyllä sanoa, että minkä maalaisille tahansa.
”Kuumat hinnat”
Yleensäkin asuntojen hintataso on kuumentunut muutaman viime vuoden aikana ja niistä pyydetään usein selkeästi aivan liikaa. Asuntojen espanjalaiset omistajat ja rakennuttajat ovat totta kai kartalla paikan suosiosta ja osaavat hinnoitella sen mukaisesti.
”Kyl työl ki ellää, mut kauppa se on joka kannattaa”
Asuntokauppa kuitenkin käy koko ajan. Suomalainen tuttavapariskunta myi keväällä asuntonsa ensimmäiselle asunnon katsojalle heti, kun asunto näkyi myyntisivuilla. Asunnon hinta, jolla se meni oli kolme kertaa enemmän kuin he olivat siitä 12 vuotta sitten maksaneet!
Moderni uusi muutaman perheen kerrostalo rikkoo täysin vanhan perinteisen espanjalaistyylisen rakentamisen. Aika kivan näköinen, eikö?
Toinen tuttu pariskunta ei kerennyt nostaa käsirahaa, kun toinen ehti edelle. Asunnoista siis jopa kilpaillaan ja jotkut menevät sanan mukaisesti nokan edestä.
Fuengirolassa on ilmennyt venäläisten bulvaaniostajia, jotka ostavat asunnon, jopa näkemättä sen. Jälleen oli kyseessä tuttava, jonka asunto meni näin. -Venäjällä tilanne on mikä on, joten rahaa siirrretään maasta pois turvaan!
Vahva poliisivaltio
Suomen ja Espanjan poliisivoimilla on huikea ero. Espanjassa on yli 140.000 poliisia ja Suomessa vain alle 7.500. Voisiko sanoa, että olo on todellakin turvallisempi Espanjassa kuin Suomessa?
Policia Local eli paikallispoliisi, jota näet paljon kaduilla mm. matkailijoiden apuna.
Mainittakoon kuitenkin, että Espanjassa poliisi hoitaa monia sellaisia tehtäviä (kuten tulli- ja rajatarkastukset sekä laajamittaiset passien ja NIE-numeroiden hallinnolliset työt), jotka Suomessa on jaettu muille viranomaisille, kuten Rajavartiolaitokselle, Tullille tai maahanmuuttovirastolle
Kolmen sortin poliisit
Espanjassa poliisivoimat jakaantuu kolmeen osaan: paikallispoliisiin (Policia Local), kansalliseen poliisiin (Policia Nacional) ja kansalliskaartiin (Guardia Civil), joka on puolisotilaallinen poliisi. Näillä on selkeä oma tehtäväalueensa.
Policia Nacional eli kansallinen poliisi, jota myös näkyy katukuvassa Fuengirolassakin. Kaikilla kolmella eri poliisilla on oma poliisilaitos, jossa hoidetaan juuri ko. poliisille kuuluvia asioita. Komeita nuoria miehiä, eikös?
Seuraavasta näet jaon esim. matkailijaa ajatellen.
Lisäksi itsehallintoalueilla kuten Katalonialla, Valencialla ja Baskimaalla sekä Kanariansaarilla on omat erilliset poliisivoimansa, joissa on yhteensä lähes 30.000 poliisia. Eli Espanjan poliisivoimat kattaa lähes 170.000 poliisia. Ja Suomessa siis vajaa 7.500).
Guardia Civil eli puolisotilaallinen kansalliskaarti on Espanjan vanhin poliisivoima ja se vastaa muun muassa maanteiden liikenteestä, rannikoista sekä pienemmistä kylistä. Heidät tunnistaa vihreistä takeistaan ja perinteisistä hatuistaan. Ottivat juuri haltuun Espanjalle kuuluvaan Seitaan laittoman maahantulon estämisen.
Poliiseja: Espanja vs. Suomi
Poliiseja 100.000 asukasta kohden on Espanjassa 370 ja Suomessa 135. Espanja on yksi Euroopan tiheimmin poliisitetuista maista ja Suomi alhaisimmin koko Euroopan unionin maista.
Kiitos Espanjan poliiseille
Joitakin vuosia sitten ihmettelimme siinä kotimme lähistöllä, kun poliisiauto oli päivästä toiseen ja viikosta vikkoon samassa paikassa kadun reunalla. Sitten yksi kerta, kun istuimme siinä viereisen baarin terassilla, se selvisi:
Baarin pitäjä kertoi, että poliisi turvaa lähestymiskiellon hakenutta naista, joka asuu talossa. Hänen hullu mies toistamiseen rikkoo saamaansa kieltoa. -Miettikääpä tätä, tällaiseen ei Suomen poliisilla ole koskaan valitettavasti mahdollisuutta!
Toinen esimerkki Espanjan poliisin kyvyistä ja haluista ratkaista juttuja liittyy laukkuvarkauteeni ravintolassa silmieni edessä. Rosvo oli taitava harhauttaja, ja hups laukku oli poissa!
Rikosilmoitus kannattaa aina tehdä! Poliisi kävi heti parikin kertaa ravintolassa – jossa laukkuni varastettiin – kyselemässä asiakkailta ja henkilökunnalta, oliko kukaan nähnyt mitään.
Mitään en saanut takaisin, mutta rosvo saatiin kiinni ja hänhän olikin poliisin tuttu. Hän sai tuomion. Itse avustimme poliisia sen verran, että kerroimme, missä pankkikorttiani oli käytetty. Poliisi meni ja tutki liikkeiden kamerat. -Kaikki tämä teki minuun vaikutuksen. -Pieni laukkuvarkaus otettiin tosissaan!
Sohailin linnalta (38 m korkeudessa) Torremolinokseen on linnun tietä vain noin 18 kilometriä. Hyvällä säällä katse kantaa jopa Málagan sataman ja sen takana kohoavien vuorten taakse asti. Sisämaahan päin katsottuna näet upeasti vuoren rinteellä nököttävän valkoisen Mijas Pueblon kylän.
Tämä huikea näkyvyys on juuri se syy, miksi arabit rakensivat linnoituksen tälle kukkulalle jo vuonna 956. Sieltä oli täydellistä tähystää merta ja havaita ajoissa lähestyvät merirosvolaivat.
Poliisi turvaa koulutien
Espanjassa lapset eivät saa mennä- eivätkä lähteä koulusta ilman vanhempiaan ennen 13 ikävuotta. Poliisi on ohjaamassa/valvomassa liikennettä joka ikinen aamu koulun alkaessa ja joka ikinen iltapäivä koulun loppuessa.
Espanjassa ei paineta kaasua ja ajeta lasten päälle suojatiellä, kuten Suomessa valitettavasti ajoittain kuulee tapahtuneen.
Jos ihminen ei voi turvautua poliisiin, niin mihin sitten. Minulla ainakin on aina ollut erittäin suuri kunnioitus niin Espanjan- kuin Suomenkin poliisia kohtaan. He kaikki ansaitsisivat huomattavasti paremman palkan.
Kukkulan laella kohoava Castillo Sohail -linna tarjoaa palasen historiaa aurinkoloman keskellä. Vanhalta linnoitukselta aukeavat upeat näkymät yli Fuengirolan rantaviivan.
Lasten kasvatus: Espanja vs. Suomi
Espanjalaiset lapset ja nuoret ovat kilttejä ja kohteliaita, eivätkä kakarat turhasta kitise. Tämä on tuloksena kurinalaisesta kasvatukssta. -Jo alle kymmenvuotias osaa pitää ovea auki toiselle henkilölle.
Suomalainen voi luulla, että espanjalainen kasvatus on väkivaltaa, johon täytyy kutsua se ihana Espanjan poliisi. Näin ei suinkaan ole, sillä se kuuluu espanjalaiseen kulttuuriin, jolla tarkoitetaan vain hyvää ja lapsen parasta.
Suomessa asia on toisin ja siitä on seuraukset näkyvillä. Ennen oli ok antaa vaikka tukkapöllyä, mutta nyt kaikki tuollainen on kiellettyä. -Kyllä minäkin olen tukkapöllyä ja vitsaa saanut – varmasti ihan aiheesta – eikä se minkään sortin traumoja ole elämääni tuonut. -Näin jälkeenpäin äitille sitä olen joskus nauranutkin.
Fuengirola sijaitsee lahden suojaisessa poukamassa. Sanotaankin, että se on aurinkorannikon lämpimin paikka säällä kuin säällä.
Välimeren ystävällinen kansa
Minkä lapsena oppii, sen vanhanakin taitaa. Tämä kasvatuksen tulos näkyy espanjalaisten ystävällisyydessä. He ihan oikeasti ovat erityisen ystävällinen ja auttavainen kansa. Tästä esimerkkinä täytyy mainita mielestäni aivan uskomaton tapaus, jota en voi kuvitella suomalaisen tekevän:
Liikenne seis – apua tarvitaan
Kampaajani kertoi joitakin vuosia sitten tapauksen, kun hänelle oli tulossa pyörätuolilla asiakas. Asiakas oli kadulta yrittänyt päästä kampaamoon liuskaa pitkin, mutta ei ollut onnistunut. Kampaaja oli itse pahoillaan, kun oli ollut siivoamassa edellisen asiakkaan jäljiltä tilaa eikä siten huomannut tätä yritystä.
No kuinka ollakaan, edessä menee vilkas katu molempiin suuntiin, mutta siitä huolimatta joku nuorehko miesautoilija pysähtyi keskelle katua pysäyttäen samalla liikenteen. Hän jätti auton käyntiin ja riensi auttamaan pyörätuoliasiakkaan sisään kampaamoon!
-Tämä oli niin hienosti tehty, että kysynpä vaan, oletko kuullut parempaa?
Itse kompastuessani kadulla, vastaantulleista nuorista espanjalaispojista (max 15-v.) heti yksi pysähtyi kysymään, onko kaikki hyvin? -Haloo, ihan lapsi! Mikään muu ei tätä saa aikaiseksi kuin tarpeeksi jämerä kasvatus!
”Koira vartioi, kun isäntä levähtää”. -Fuengirolan rantakadun varrella voi ihailla paikallisten taiteilijoiden käsittämättömän upeita ja yksityiskohtaisia hiekkaveistoksia, jotka kuuluvat erottamattomasti Paseo Marítimon elävään tunnelmaan.
Hissielämää
Tämä kansa auttaa, jos apua tarvitaan. Lisäksi se on suomalaisen vastakohta sosiaalisuudessa ihan toisilleen vieraidenkin henkilöiden keskuudessa. Minä olin alkuun ihmeissäni hissikäyttäytymistä. Suomessa kaikki ovat tuppisuina ja katselevat kaikkea muuta paitsi muita hississä olevia silmiin.
Espanjassa hissiin mennessä tervehditään ja siellä puhutaan. Alkuun luulin, että hississä olevat tunsivat aina toisensa, kun puhe soljui niin kepeästi. Opin kyllä pian, että muista tervehtiä ja osallistu keskusteluun, jos ymmärrät mistä puhutaan!
Jokavuotiset kansainväliset päivät tarjoavat joka maasta jotain ”omaa”. Keskiviikosta sunnuntaihin kestävät markkinat on toukokuun odotettu tapahtuma. Suomesta on ollut mm. joulupukkia ja latotansseja.
Mitä paratiisissa voit tehdä?
Riippuu tietysti, millä statuksella Fuengirolassa olet. Jos tulet viikoksi pariksi lomailemaan, haluat ehkä katsella rannikon ja lähialueiden nähtävyyksiä. Voit vuokrata auton ja kierrellä omia polkujasi.
Jotkut ”vuokraavat” taksin, jolloin kuski on käytössä vaikka koko päivän. Sopikaa könttähinta ennen lähtöä. Espanjan rannikolla ja sisämaassa on hienoja kohteita, joissa kannattaa poiketa mahdollisuuksien mukaan. Erilainen ja hurjaa historiaa kantava paikka on ”kuolleiden laakso” Madridin lähistöllä.
Fuengirolan katukuvassa ihastuttavat paikalliset hedelmämyymälät (fruterías), joiden värikkäät ja tuoreet herkut houkuttelevat ohikulkijoita suoraan jalkakäytävältä.
Kutsuva rantapromenadi
Jos et välitä reissata mihinkään ja haluat nauttia Fuengirolan tarjonnasta, niin se sopii oikein hyvin. Katsele, kiertele katuja ja kauppoja. Nautiskele herkullisissa kahviloissa ja poikkea pikku putiikkeihin,joita kapeiden katujen varsilta löytyy runsaasti.
Fugessa ranta on lähellä. Voit mennä päiväksi makoilemaan ja uimaan, tai voit nautiskella Paseo Maritimolla kävelystä ja ihmisvilinästä.
Fuengirolan rantakatu (Paseo Marítimo Rey de España) on noin lähes 8 kilometriä pitkä. Se kattaa käytännössä kaupungin koko rantaviivan ja on yksi koko Espanjan pisimmistä yhtenäisistä rantapromenadeista.
Peli käynnissä Santa Fe -stadionilla Los Bolichesin sydämessä. Tiiviisti kerrostalojen keskelle rakennettu kenttä on paikallisten nuorten ja aikuisten suosittu kohtaamispaikka, jonka katsomo ja kahvila-ravintola täyttyy peleissä ääriään myöten. Ja tullaanpa sinne milloin vain viinille joko portin sisäpuolelle tai kadun puolelle istumaan ja ihmisvilinää katselemaan!
Kieliä, ja muita harrastuksia
Jos olet Fuengirolassa pitempään ja niin sanotusti asetut aloillesi, voit tutustua Sofiaopiston tarjontaan, jossa on vähän kaikkea kielistä kokkaukseen.
Paikkakunnalla järjestetään paljon monenlaisia retkiä, joille on helppo tulla mukaan. Paikkakunnalla ja lähistöllä voit harrastaa monia urheilulajejakin kuten esim. golfia, tennistä ja badelia.
Ainahan ei tarvitse tehdä mitään, eikä harrastaa yhtään mitään. Fuengirolassa voit vain nauttia lämmöstä ja ulkoilusta. Päiväkävelyt pitkin katuja tarjoavat mukavaa liikuntaa ja nautiskelua Suomen pakkasten ja lumen sijaan.
Istahda välillä katukahvilaan ja tilaa vaikka cafe con letche tai vino blanco! Hengitä Espanjaa ja nauti ohikulkevien ihmisten katselusta!
Espanjalaisrouvien tapaamiset
Kun kahviloissa käyt, tulet huomaamaan kivan espanjalaisen tavan. Vanhemmat espanjalaisrouvat tapaavat toisiaan säännöllisesti kahviloissa.
He tulevat yleensä kerran viikossa – mikä porukka mihinkin kahvilaan – mutta yleensä aina samaan. He vaihtavat kuulumisensa: mitä perheessä ja suvussa on tapahtunut, ja mitä itse on tehty.
Taidetta ja kierrätystä espanjalaisittain. Katuun upotettujen roskasäiliöiden kulmille ilmestyy usein tauluja ja huonekaluja, jotka vaihtavat omistajaa lennosta Fuengirolan kaduilla.
Vaivaton kierrätys – hyvä mieli
Espanjassa ei ole ongelma päästä tarpeettomasta tavarasta eroon, toisin kuin Suomessa. Mitä ikinä nurkissasi onkaan, niin viet sen vain kaduilla olevien metallisten roska-astioiden viereen. -Ja hups, kohta se on pois!
Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa on myös katunäkymä , jossa metalliset roskatornit on ”taiteiltu” maisemakuvilla.
Itse olen lukuisia kertoja vienyt vaatteita, kenkiä, rikkinäistä elektroniikkaa ja jopa hiukan yli päiväyksen mennyttä ruokaa. -Eikä mene kuin hetki, ja tavarat ovat poissa! Niitä kerää moni köyhä, mutta myös ammattimainen kerääjäporukka, joka pyrkii korjaamaan ja myymään tavarat.
Roska-astioiden luota löytää myös patjoja, sänkyjä ja muita huonekaluja. Sieltä löytää usein ihan arvokasta ja käyttökelpoista tavaraa. Minä laitoin kerran toimivan kahvinkeittimen, koska en tykännyt siitä ja ostin uuden.
Maalatut roskatornit lähikuvassa. Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa on myös taidetta – roskakoritaidetta, eikä huonoa ollenkaan!
Ihan todella tulee hyvä mieli, kun pääsee itselle tarpeettomasta ”roinasta” eroon ja tietää, että jollekin siitä on iloa joko rahallisesti tai muuten. Tilanne on siis win win!
Aika hieno, eikö? Tiedätkö, mikä tämä on? -No, se on Fuengirolan rantakadulla Paseo Maritimon varrella oleva erikoinen tilataideteos, joka on pulloroskis! Kuinkahan monta pulloa ja tölkkiä tänne mahtuu?
Romuttuuko paratiisiunelma tukiviidakkoon? – Espanjan sosiaaliturva
Moni Fuengirolaan muuttava suomalainen yllättyy siitä, kuinka tiukasti Espanjan sosiaaliturva on sidottu omiin työtunteihin. Maassa ei ole Suomen kaltaista yleistä, kaikille kuuluvaa asumistukea tai automaattista lapsilisää.
Espanjan järjestelmä perustuu periaatteelle: sinun on ensin maksettava sisään järjestelmään, jotta voit saada sieltä jotain ulos.
Jos haaveilet muutosta Aurinkorannikolle, ota huomioon nämä kolme asiaa:
1) Työttömyysturva on ansaittava:
Varsinaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa (paro) saa vain, jos takana on vähintään vuosi virallista työntekoa Espanjassa.
Tämän jälkeen työttömyysturvan jatkeet ja muut vähimmäisavustukset ovat usein vain noin 480 euron luokkaa kuukaudessa (perustuen Espanjan IPREM-viiteindeksiin).
2) Toimeentulotuki:
Toimeentulotuen (Ingreso Mínimo Vital) saamiseksi hakijan ja perheen tulorajat on painettu äärimmäisen alas. Lisäksi se vaatii vähintään vuoden katkeamatonta, laillista asumista maassa ennen kuin hakemusta voi edes jättää
3) Perhe- ja hoivatuet:
Universaalin lapsilisän sijaan pieniä tukia maksetaan vain kaikkein vähävaraisimmille tai monilapsisille perheille (Familia Numerosa).
Vanhusten ja vammaisten hoivatuet (Ley de Dependencia) vaativat viiden vuoden asumishistorian, ja hakuprosessit voivat kestää vuosia.
Muuttajan nyrkkisääntö:
Espanjaan ei kannata muuttaa sosiaalitukien varassa. Fuengirola on paratiisi niille, joilla on mukanaan oma eläke, etätyöpaikka, säästöjä tai valmis työpaikka paikallisesta yrityksestä.
”Espanjassa työttömyysturvan kesto on raakaa matematiikkaa: neljän kuukauden minimitukeen vaaditaan vuosi työtä, ja kahden vuoden maksimituen ansaitsemiseksi täytyy takana olla vähintään kuusi vuotta keskeytymätöntä työhistoriaa. Tämän jälkeen turvaverkko kapenee murto-osaan.”
Osaavat ne espanjalaisetkin nuoret graffititaidetta! Ja viesti on sama – te amo, rakkaudesta puhutaan ja sydämiä piirretään. Tämä kuva Los Bolichesista lyhyeltä kävelykadun pätkältä.
————————–
Kaipasitko tähän ”Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa” -artikkeliini jotain muuta aiheeseen liittyvää asiaa? Voit kertoa sen alla olevalla palautelomakkeella.
Syli täynnä ihania tulevia muistoja kesästä: rakkauden roosaa ja taivaan sineä, kesäisillä rannoilla nautittuna.
Ihanaa, että pitkästä aikaa nähdään kuivakukkien paluu! Kuivakukathan ovat kiitollisia kukkia ”kotona ja konttorissa”. Niistä saa kauniita kokonaisuuksia erilaisiin astioihin ja nillä voi somistaa muutenkin.
Voit laittaa kuivakukkia nippuina katosta tai verhotangosta roikkumaan. Voit laittaa eripituiset niput porrasteisesti vaikka seinän viereen tai muuhun sopivaan paikkaan. Vain mielikuvitus on tässäkin rajana.
Kuivakukat ovat kauniita, jos olet valinnut oikeat kukat. Kukat, jotka säilyvät kuivanakin ja säilyttävät hyvin värinsä. Kuivakukat ovat myös kestäviä, oikeastaan ikuisia. Kaiken lisäksi, ne ovat ilmaisia, jos poimit ne itse.
Kaunis kesä on kääntymässä syksylle, mutta nämä lempeät muistot säilyttävät sen kotonasi.
Parasta poiminta-aikaa
Elokuussa, kun kesä kääntyy loppupuolelleen, ovat kuivakukat ja heinät parhaimmillaan. Luonto on täynnä monenlaista kypsää materiaalia poimittavaksi ja kukkakaupan valikoimat vaihtuvat tai ainakin painottuvat syksyisemmiksi.
Kuivakukkaestetiikka on huumaavaa, kun eri tekstuureja ja sävyjä yhdistetään moderniksi kuivakukka-asetelmaksi. Elokuun luonto on ilmainen aarreaitta, jota kannattaa hyödyntää.
Kuivattamisohje – tärkeää on oikea ajoitus
Kukat kannattaa poimia ja laittaa kuivumaan juuri ennen kuin ne aukeavat täyteen loistoonsa. Täysin auki oleva kukka nimittäin yleensä varistaa terälehtensä kuivuessaan.
Vahvat murretut ja ruskaan taipuvat värit kukissa voi taiteilla myös muhkeaksi kranssiksi
Kuivakukkien paluu – mitä luonnonmateriaaleja poimin?
Aurinkoisena päivänä, kun aamukaste on haihtunut ja Sinä olet juonut aamukahvit, astele kepein askelin puutarhaan, teiden pientareille ja metsään. Tulet löytämään hienoa materiaalia lähestyvään talveen – kesä muistoineen jää luoksesi asumaan.
Näitä voit kokeilla
1) Kallionauhus:
Upea, vanhan ajan varjoisen pihan perenna.
Poimitaan kuivaukseen juuri, kun ensimmäiset kukat kukinnoista aukeavat. Kukat pitävät hyvin muotonsa kuivanakin.
Pitää oranssin sävynsä viehättävän rustiikkisena ja sen siemenkodat tuovat kuivakukkajuttuihin hauskaa tekstuuria. Lisää kasvitietoutta Muhevaisen sivuilla.
Kallionauhus – tuo vanhan ajan varjossa viihtyvä pirtsakka perenna – pitää kuivuessaan kelta-oranssin värinsä.
———————————————— Huomautus: Kasvi on lievästi myrkyllinen, joten se kannattaa pitää mm. lemmikkien ulottumattomissa. ————————————————
2) Kultapiisku (Solidago virgaurea):
Puutarhan keltainen loppukesän kukkija pitää värinsä hyvin.
Paras poiminta-aika kuivaukseen on juuri ennen kuin kukinnot aukeavat kokonaan täyteen loistoonsa. Näin ne eivät varise kuivuessaan. Voit lukea lisää kasvin ominaisuuksista Arktiset Aromit ry:n sivuilta.
Loppukesällä kukkiva kultapiisku tuo kesän auringon kotiisi talvellakin, sillä se pitää upean värinsä.
3) Poimulehti (Alchemilla):
Tuo ilmavaa, pitsimäistä keltaisenvihreää täytettä kimppuihin. Suurikokoinen jättipoimulehti (Alchemilla mollis) on erityisesti floristien suosiossa.
Poimulehti tuo limenvihreää pitsiä kuivakimppuihin. Ihana väri!
4) Siankärsämö (Achillea millefolium):
Luonnonvarainen valkoinen tai puutarhan värilliset (oranssi, vaaleanpunainen) lajikkeet kuivuvat täydellisesti. Sen tasaiset, lautasmaiset kukinnot säilyttävät muotonsa vuosikausiksi.
Siankärsämöt voi kerätä täydessä kukassa. Se ei varise helposti ja pitää jämäkät vartensa suorina, kunhan se sidotaan löyhille nipuille ja ripustetaan alaspäin kuivumaan.
Siankärsämöt säilyvät vuosikausia, kunhan muistat ripustaa ylösalaisin kuivumaan. Pitkävartisina saat niistä korkeita lattia-asetelmia sisustukseen.
5) Viljat:
Vehnä, ohra ja kaura ovat upeita maljakoissa ja kransseissa, kun ne poimitaan vielä hieman vihertävinä tai kullankeltaisina.
Vehnä (Triticum)
Vehnän tunnistaa sen ryhdikkäästä, tähkämäisestä ja selkeästä muodosta. Se tuo kuivakukkakimppuihin napakkaa linjakkuutta.
Ohra (Hordeum vulgare)
Ohran erottaa helposti sen pitkistä, ohuista ja sukasmaisista vihneistä (karvoista), jotka antavat nipulle ihanan pörröisen ja maalaismaisen ilmeen.
Se säilyttää upeasti hieman vihertävän oljenkeltaisen sävynsä, ja nuo pitkät karvat tuovat juuri sitä kaivattua tekstuuria ja runsautta sidontaan.
Kaura (Avena sativa)
Kaura on viljoista kaikkein siroin ja ilmavimman näköinen. Sen nuokkuvat ja herkästi liikkuvat röyhyt tuovat kuivakukka-asetelmiin pehmeyttä ja keveyttä.
Vehnä
Ohra
Kaura
Viljoista tulee ihastuttavia kransseja:
Vehnän ryhdikkyys, ohran koristeelliset vihneet ja kauran herkkyys luovat täydellisen pohjan syksyisille kransseille. Viljoja voi käyttää moderneissa kransseissa joko sellaisenaan tai yhdistettynä muihin kuivakukkiin.
Jokainen näistä viljoista säilyttää värinsä ja muotonsa parhaiten, kun ne poimitaan kuivattavaksi hieman ennen kuin ne ovat täysin tuleentuneet keltaisiksi – näin ne saavat kauniin vihertävän oljenkeltaisen sävyn.
Mitä leikkokukkia kuivatukseen kukkakaupasta?
Poikkeuksellisen hyvin värinsä ja muotonsa kuivuessaankin säilyttäviä leikkoja ovat:
1) Statice eli sini-ikiviuhko (Limonium sinuatum):
Klassinen sini-liilaValkoinen statice. Yhdessä staticen varressa on aina monta oksaa kukkineen
…ja violetti
romanttinen vaaleanpunainenvaalean keltainen
Klassikko, joka pysyy muodossaan vuodesta toiseen eikä menetä väriään juuri lainkaan. Siksipä sitä kutsutaankin kuivakukkien kuningattareksi. Löytyy upeita värejä, mm. tummansinistä, lilaa, valkoista ja keltaista.
2) Jänönhännät (Lagurus ovatus):
Ovat pörröisiä, silkkisen pehmeitä ja muodoltaan kuin pienen pupun hännät. Kuivuvat kauniin kermanvalkoiseksi tai pehmeän hiekansävyiseksi.
Kukkakaupoissa jänönhäntiä on saatavilla lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Säilyvät kauniina varisematta vuodesta toiseen.
Jänönhäntä on pehmeä ja lämmin, luonnollisen kermainen tai kullanruskea.Syvät ja murretut syyssävyt: dramaattisuutta ja maanläheisyyttä.
Kirkkaat sateenkaaren värit toimivat katseenvangitsijoina kimpuissa ja asetelmissa.Pehmeät pastellit ja kevätvärit: Romanttiseen ja herkkään tyyliin jänönhäntää värjätään paljon haalean vaaleanpunaiseksi, mintunvihreäksi ja vauvansiniseksi.
3) Kanarianhelpi (Phalaris canariensis):
Kukkakaupoissa myytävä leikko- ja kuivaheinä, joka tekee varren päähän söpön, napakan ja hieman munanmuotoisen tiiviin tähkän. Värjäytyy kuivattaessa kauniin oljenkeltaiseksi. Kanarianhelpeä myydään myös eri väreihin värjättyinä.
Kanarianhelpeä saat vaikka ja kuinka, minkä värisenä vain kuten kuvista näet. Jos et ole väri-ihminen, luonnollisen väriset heinän pampulat tuovat nekin lisämaustetta erilaisiin kuivaryhmiin tai ihan sellaisenaan.
Kasvaa luonnonvaraisena rannoilla (ruokohelpi) ja on hyvin yleinen puutarhojen koristeheinä (viiruhelpi, jolla on valkoraitaiset lehdet). Loppukesästä tekee suuren, ilmavan ja usein upean violetinsävyisen röyhyn, jonka voi poimia kuivumaan.
Ruokohelpi luonnollisesti kuivuneena ja tuleentuneena talvella.
Tässä se on loppukesällä.
————-
Yks pikku juttu: Jos vaikka kukkakaupassa puhutaan ”helpin, helpiä”, niin voit vähän snobbailla ja korjata sen. -Sana taivutetaan oikeasti: ”helven, helpeä”.-Eli taipuu, kuten kilpi!
——————
5) Olkikukat (Xeranthemum / Helichrysum):
Terälehdet ovat valmiiksi paperisen kuivia ja värikkäitä. Olkikukan suomumaiset, rätisevän kuivat ”terälehdet” (ovat todellisuudessa kukan suojuslehtiä) säilyttävät loistavan värinsä vuosikausia.
Olkikukkaa myydään paljon valmiiksi lajiteltuina värisekoituksina.
Näinkin voi tehdä: Kuivatus ilman varsia.
Olkikukatkin kuivataan ylösalaisin.
Olkikukat tekevät mm. kransseista hienoja ja kukkia on helppo käsitellä.
Olkikukat
Olkikukat kannattaa poimia kuivumaan hieman nuppuisina, sillä ne aukeavat vielä kuivuessaankin. Jos poimii täysin auki olevan kukan, se kääntyy kuivuessaan usein liikaa ”yli” ja paljastaa ruskehtuvan keskustansa.
6) Syyshortensia (Hydrangea):
Kuivuu upeasti, kunhan sen antaa ensin kypsyä multaruukussaan niin, että väri muuttuu hieman rusehtavaksi tai vihreäksi ennen leikkaamista. Kuivuu paperiseksi ja säilyttää täydellisesti muotonsa.
Lisää hortensian hoidosta, historiasta, väreistä ja värin muuttumisesta: ”Juoppo hortensia”.
Kuivuneet hortensiat ovat lähes yhtä upeita kuin tuoreet. Kasvia on useita upeita värejä, ja mielenkiintoista on se että se muuttaa väriä.
7) Ikikukat (Ammobium)
Ovat herkkiä ”paperikukkia” olkikukkien tapaan. Ne muistuttavat pieniä päivänkakkaroita.
Puhtaanvalkoiset ovat hiekkaikikukkia IAmmobium), joissa on kirkkaankeltainen tai kuivuessaan tummuva keskusta.
Toinen suosittu lajike on herttaikikukka (akroklinium), joka kukkii kauniin vaaleanpunaisen eri sävyissä – valloittavan romanttisesti.
Hiekkaikikukka tuoreena.
Hiekkaikikukka jo kuivuneena osin.
Herttaikikukkaa kuivana.
8) Kultapallot (Craspedia):
Keltaiset noin pingispallon kokoiset pallot tuovat hauskaa graafista ilmettä erilaisiin kimppuihin ja asetelmiin teitpä sittenIkebana-tyylistä ”vähemmän on enemmän” tai muhkeita kaikkea sekaisin -juttuja.
Keltaiset kuivatut kultapallot valkoisessa pyöreässä maljakossa puulattialla. Ikikukka on noin pingispallon kokoinen (noin 5 cm halkaisija) pyöreä pallo kaljun varren päässä.
9) Eukalyptus:
Säilyttää kauniin harmaanvihreän sävynsä ja lehtien muodon. Tätä leikkovihreää on useita lajikkeita, joiden lehtien muodot ja koot vaihtelevat. Se tuo ihanaa vaihtelua kuivakukkakimppuihin ja -asetelmiin.
Tässä suosituimmat:
a) Cinerea (Hopeaeukalyptus)
– klassisin, pyöreät kolikkomaiset hopean- tai sinivihreät lehdet – kuivuttuaan pitää muotonsa ja upean harmahtavan sävynsä – upea ja runsas elementti kimppuihin
b) Marjaeukalyptus (Populus)
– pisaranmuotoiset, hieman rennommin riippuvat lehdet, joiden seassa kasvaa pieniä nuppumaisia marjaterttuja (kukkanuppuja)
– lehdet kasvavat kiinni varressa (varsi on kuin painettu lehtien keskeltä läpi); ovat vahapintaisia ja kovia
– kuivattajan unelma, koska lehdet eivät rypisty lainkaan; pysyy kuivuessaan täysin samanlaisena kuin tuoreena ja tuo asetelmiin jämäkkää korkeutta
– tämä on minun suosikkini myös tuorekukkakimpuissa ja -asetelmissa; korkeita suoria ja näyttäviä paralleeli-tyylillä tehtyihin kimppuihin
Eucalyptus Cinerea – Hopeaeukalyptus
Eucalyptus Populus – Tehosteena marjatBaby Blue -lajike tuo korkeutta ja jämäkkyyttä asetelmiin ja kimppuihin.
Eucalyptus Baby Blue – Tiivis spiraali
—————————————– Kiva tietää eukalyptuksesta:
Eukalyptuksen tuoksu säilyy oksissa myös kuivauksen jälkeen. Kun sitä käyttää osana makuuhuoneen tai kylpyhuoneen kuivakukka-asetelmaa, se tuo tilaan raikasta ja rentouttavaa tuoksua pitkään. —————————————–
10) Ruusut
Mainittakoon tässä vielä kaiketi suosituimmat leikkokukat eli ruusut, joita tietysti voi ja kannattaa kuivattaa. Kukkakaupasta voi ostaa 40 cm pikkuruusua 10 kpl:een nipuissa.
Jos ostat vähintään 5 nippua, saat varmasti hyvän tarjouksen listahinnan sijaan. Voit olla myös varma, että saat hyvää ruusua.
Ruusutkin kannattaa laittaa kuivumaan uutena, niin kukat jää hyvin säilyväksi.
Espanjalaista otetta kuiva-asetelmiin:
Espanjalainen ja välimerellinen tyyli tuo kuivakukkajuttuun ihanaa rustiikkista lämpöä, aurinkoa ja maanläheisiä sävyjä. Kaikkea tätä espanjalaiset rakastavat, mutta se kaikki on heille itsestään selvää.
Espanjassa kuivakukat eivät ole vain ”pölyisiä kimppuja”, vaan osa elävää, arkkitehtuurista sisustusta, jossa tuoksut ja hyötykasvit yhdistyvät kauneuteen. Espanjassa asuva skandinaavi kokee kaiken tämän eksoottisena kesämaan lahjana sinne muuttaneelle.
Näistä voit espanjalaisittain nauttia:
1. ”Ramillete de Lavanda y Olivo” – Laventelia ja oliivinoksia kuivana
Espanjalaisessa kodissa tuoksu on puolet sisustusta. Yhdistä syvän liilaa kuivattua laventelia ja hopeanvihreitä oliivinoksia (tai eukalyptusta).
Vinkki Sinulle:
Sido oksat tiukaksi, lyhyeksi kimpuksi pellavanarulla. Oliivinlehti käpertyy kuivuessaan kauniisti ja paljastaa lehtien hopeisen alapinnan. Tämä kimppu tuo Välimeren tuoksun kylpyhuoneeseen tai makuuhuoneeseen.
Laventeli säilyttää kuivuessaan tunnusomaisen sinisen tai syvän violetin värinsä sekä tietysti huumaavan tuoksunsa. Kauniit paketit vaikka tuliaisiksi!
Kuivatut oliivinoksat (Olea europaea): Oliivinoksa tuo asetelmiin Välimeren henkeä.
2) ”Bodegón Seco” – Kuivatut hedelmät ja yrtit osana asetelmaa
Espanjalainen estetiikka rakastaa sadonkorjuufiilistä (bodegón eli asetelma). Kuivakukkien sekaan sujautetaan aina jotain syötävää tai tuoksuvaa.
Vinkki Sinulle:
Kuivata kokonaisia valkosipulin kukkia (Allium), rosmariinin oksia, chilejä tai sitruunaviipaleita. Kun yhdistät näitä rouheisiin kuivaheinien pintoihin terrakottaruukussa, saat keittiöön upean, espanjalaisen maaseutuhenkisen ilmeen.
Valkosipulin kukka Allium: Kokonaiset Alliumin siemenkodat ja kuivatut kukinnot näyttävät maljakossa tai kimpuissa kuin suurilta graafisilta ilotulituksilta.
Kuivatut chilit kukkasidonnassa: Punaiset chilit tuovat kimppuihin aivan uskomatonta potkua ja syvää punaista väriä. Chili-vehnäkimppu ja maustekimppu näyttävät, miten chilit sidotaan muiden kuivakukkien ja yrttien sekaan.
Rosmariinin oksat: Rosmariini kuivuu jäykäksi, tummanvihreäksi ja tuoksuvaksi.
3) ”Corona de Espigas” – Viljakranssi ovessa
Espanjan kuivilla maaseutualueilla, kuten Madridin pohjoispuolella levittäytyvässä Kastiliassa ja Leónissa viljantähkät ovat aina olleet vaurauden ja auringon symboli.
Vinkki Sinulle:
Tee pelkästä kuivatusta vehnästä tai kaurasta muhkea, pyöreä kranssi. Älä välttämättä lisää kukkia, vaan anna pelkän oljen kultaisen sävyn loistaa. Se sopii täydellisesti puuovea tai valkoista seinää vasten tuomaan aurinkoista hacienda-tunnelmaa.
Etelän aurinkoa kotiovelle – espanjalaisessa kranssitraditiossa viljat ja heinät sidotaan äärimmäisen tuuheiksi, jolloin lopputulos on maalailevan muhkea. Näissä kransseissa yhdistyvät perinteikäs vehnä, soljuva kaura sekä aidon luonnollinen tekstuuri.
———————————–
Kuinka hoidat kuivakukkia?
Kyllä vain, kuiviakin kukkia voi hoitaa. Kimppuihin ja asetelmiin kannattaa suihkuttaa hiuslakkaa päälle hetimmiten, kun ne ovat kuivuneet ja ne on laitettu kimpuksi tai asetelmaksi.
Tämän jälkeen sitten joskus, kun tuntuu ja näyttää, voit suihkutella haalealla vedellä keveästi enimmät pölyt pois.
Jos säilytät kauniita kuivakimppujasi useitakin vuosia, voit suihkuttaa hiuslakkaa päälle aina uudelleen jos siltä tuntuu.
Näin minä olen tehnyt, ja kuivat kukkani ovat säilyneet vuosikausia. Vastaan on tullut, ja tulee aina jossain kohtaa kyllästyminen ja kukat saavat väistyä uusien tieltä.
Tässäpä sitä ”kuivaa” asiaa jo olikin. Mitä luulet, saitko tästä artikkelistani jotain irti? Innostuitko kentien aarteiden etsintään?
Ihana ilta tulossa: veden äärellä pöytä on katettuna sopivasti rosoisuudella ja posliinin kiillolla.
Kun heinäkuun loppupuoli alkaa häämöttää, alkaa rapujuhlat ja loppukesän kattaus, mutta en mitenkään haluaisi ajatella saati kirjoittaa elokuun hämärtyvistä illoista , joka auttamattomasti tarkoittaa kesän hiipumista. Mutta elokuussakin on oma taikansa:
”Elokuu on tunnelmaa. Se on pimeneviä lämpimiä iltoja. Se on railakkaita puutarhajuhlia, joita värikkäät lyhdyt ja kynttilät lempeästi valaisevat. Elokuun illat ulkona tarjoavat meille ihanaa loppukesän kukkaloistoa tuoksuineen, joiden siivittämänä nautitaan syksyn herkuista ja juomista – Nostetaan maljoja ja ollaan yhdessä”!
Rapujen aikaa
Rapukausi alkaa Suomessa vuosittain 21. heinäkuuta, ja suosituinta juhla-aikaa on elokuu. Tilliliemessä keitetyt joki- ja täpläravut nautitaan kylminä paahtoleivän kanssa, usein laulujen ja rennon etiketin saattelemana. Ihanaa aikaa – rapujuhlat ja loppukesän kattaus!
Tiesitkö tämän?
Suomeen rapujuhlaperinne (kräftskiva) on rantautunut Ruotsista. Alun perin tapa levisi 1800-luvun lopulla ruotsinkielisen rannikkoseudun ja herrasväen keskuudessa, josta se on vuosikymmenten aikana muovautunut koko kansan rakastamaksi, hämärtyvien elokuisen iltojen puutarhajuhlaksi.
Vehreyden keskellä loppukesää enteilevä kattaus. Loppukesän kukkia ja omenoita omasta puutarhasta kenties,, sadonkorjuusta kertoillen.
Pikakurssi rapupöytään: Näin nautit ravut tyylikkäästi
Minua Maria de Silvaa tämä rapujuttu ällöttää (lo siento), mutta kirjoitan tämän jutun ihan vain Sinulle! Tietoni ovat ”rapuystäviltäni” sekä muualta ”ongittuja”. -Ehkä Sinä olet minua fiksumpi ja voit antautua tämän ikisuositun rapusyötin pauloihin. -Minä pitäydyn syömään vain katkarapuja, joista kyllä pidän.
Rapujen syöminen on seuraelämää parhaimmillaan – se saa viedä aikaa, ja sormien sotkeutuminen kuuluu asiaan. Tässä on Sinulle helpot askeleet, joilla pääset onnistuneeseen rapuelämykseen:
1) Aloita saksista:
Ota rapu käteesi ja irrota sakset tyvestä. Leikkaa saksen reuna auki rapuveitsellä tai pure hampailla varovasti kuori rikki. Imase herkullinen liemi talteen ja irrota saksiliha.
2) Käännä rapu ja nauti liemi:
Käännä rapu selälleen. Irrota panssari pyrstöstä taivuttamalla sitä varovasti ylöspäin. Imase panssarin alle jäänyt, tillintuoksuinen keitinliemi – tämä on monen mielestä ravun parasta antia!
3) Kaavi rapuvoi:
Erottele panssarin sisäpinnalta tai keskiruumiista kellertävä rapuvoi veitsenkärjellä. Se maistuu (kuulemma) taivaalliselta paahtoleivän päällä.
4) Kuori pyrstö:
Irrota pyrstön panssarirenkaat yksi kerrallaan painamalla kuorta sivuista, kunnes se naksahtaa. Vedä pyrstöliha kokonaisena ulos.
5) Muista peräsuoli:
Poista pyrstölihan selkäpuolella näkyvä tumma lanka (peräsuoli) nykäisemällä se irti ennen syömistä.
6) Kokoa herkkuleipä:
Perinteisin tapa on herkutella pyrstöt voilla voidellun paahtoleivän päällä, jossa hienonnettua tilliä.
Pro-vinkki emännälle:
Varaa jokaiselle vieraalle lautasen viereen runsas nippu lautasliinoja sekä pieni sitruunavedellä täytetty sormihuuhde-kulho, jotta sormet saa helposti ja nopsaa raikastettua syömisen lomassa.
Hej hurra – tässä on rapujuhlat ja loppukesän kattaus!
”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.”
———————
Rapuja ja ruokajuomaa
1) Alkumaljaksi ja vaikka läpi aterian: Kuohuviini:
Kupliva viini nostaa heti juhlatunnelmaa. Valitse: Erittäin kuiva (Brut tai Extra Brut), pirteän hapokas ja sitruksinen.
”Tarjoile raikas ja hennon paahteinen kuohuviini hyvin viilennettynä heti vieraiden saapuessa”. Valitse ranskalainen samppanja tai espanjalainen cava.”
Aina varma valinta: valkoviini! Kannattaa kuitenkin katsoa, onko se rutikuivaa vai makeaa!
2) Klassisin valinta: Kuiva valkoviini
Viinistäkin valitaan kuiva, erittäin hapokas, mineraalinen tai herukanlehtisen aromikas vaihtoehto. Sauvignon Blanc ja Riesling ovat hyviä vaihtoehtoja.
”Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc ja rapu ovat kesän lyömätön hittikombo. Viinin vihreä aromikkuus kaveeraa täydellisesti kruunutillin kanssa.
3) Kepeä yllättäjä: Raikas roseeviini
Rosee tuo kattaukseen upeaa väriä ja toimii loistavasti loppukesän tunnelmassa.
Valitaan rosekin kuivana tai kuivahkona, erittäin raikkaana ja marjaisana, mutta hapokkaana.
”Valitse rapupöytään herukalla ja raikkaalla hapokkuudella ryyditetty rosee. Liian makeat ja sokeriset versiot kannattaa unohtaa, jotta rapujen hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.”
”2 glasses of rose champagne”. Kuiva rosee samppanja vie läpi koko rapuillallisen!
Alku- ja välisnapsit (Akvaaviitit ja snapsit)
Rapujuhlien snapsikulttuuri on vahva. Perinteisesti snapsi valitaan niin, että sen mausteet (kuten kumina, anis tai tilli) sointuvat yhteen tilliliemen ja ravun maun kanssa. Snapsi tarjoillaan aina jääkylmänä, huurteisesta lasista.
1) Alkunsapsi: Perinteinen akvaviitti (Kumina ja anis)
Akvaviitti on pohjoismainen klassikko, joka herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti ensimmäisen ravun ja paahtoleivän pariksi. Lysholm Linie Aquavit tai suomalainen Helsinki Akvaviitti ovat akvaviittien klassikkoja.
”Aloita juhlat perinteisellä akvaviitillä. Sen tammitynnyrikypsytys ja kuminan aromi leikkaavat loistavasti paahtoleivän voita ja ravun suolaisuutta”.
2) Välisnapsi: Tilli- tai sitruunasnapsi (Raikas ja kepeä)
Kun juhlat ovat käynnissä ja useampi rapu on jo kuorittu, väliin sopii kevyempi, yrttinen tai raikkaan sitruunainen napsu. Hyvä vaihtoehto: O.P. Anderson Klar (tillillä ja sitruunankuorella maustettu) tai puhdas, laadukas suomalainen vodka ripauksella sitruunaa.
”Juhlan edetessä tillillä ja sitruunalla maustettu kirkas napsu raikastaa suun ja jatkaa lautasella olevan kruunutillin makumaailmaa täydellisesti”.
Snapsietiketti:
Kannattaa huomioida, että rapujuhlissa ei kumota koko lasia kerralla tyhjäksi! Snapsia otetaan pieni siemaus jokaisen lauletun snapsilaulun (snapsvisa) jälkeen tai aina uuden ravun kohdalla!!!
Wau, tällaisenko omistais!
Vielä pieni viinitietämysjuttu:
Kun puhutaan, että viini ”leikkaa” jotain, se tarkoittaa, että juoman raikkaus ja hapokkuus tasapainottavat suussa tuntuvaa rasvaisuutta.
Kun syöt rapuja paahtoleivän kanssa, jossa on runsaasti voita, suuhun jää rasvainen ja raskas kalvo. Jos joisit päälle jotain makeaa tai paksua, suutuntuma muuttuisi/pysyisi raskaaksi.
Kun viini tai kuohuviini on erittäin hapokas, se toimii kuin ”pesuaine”:
– Se ”leikkaa” eli pilkkoo tuon rasvaisuuden tunteen.
– Se raikastaa suun jokaisen hörpyn jälkeen.
– Se saa seuraavan suupalan maistumaan taas yhtä hyvältä ja raikkaalta kuin ensimmäinen.
Kyseessä on siis viinitermi sille, kun juoman happorakenne estää ruokaa tuntumasta liian raskaalta tai tunkkaiselta.
———————
Luodaan kukkatunnelmaa:
Loppukesän ja alkusyksyn ruukkuistutuksiin saa upeaa draamaa ja syvyyttä yhdistelemällä täyteläisiä, vahvoja värejä. Kesän värit saavat elokuussa jo tummemman sävyn. Nappaa tästä rapujuhliisi tai muihin puutarhajuhliisi tunnelmaa. Suosittuja kasveja loppukesälle:
1) Krysanteemit:
Krysanteemiruukkuja on saatavana monenkokoisena. Suurimmat pyöreät ”pallokrysanteemit” menestyvät myyntiruukussaan. Pienempiä on usein hyvä istuttaa suurempaan.
Syksyn värejä on upeita: poltettua oranssia, syvää tulenkeltaista ja viininpunaista. Laita vaikka joka väriä, niin saat hienon tricolorin puutarhaasi.
Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhaan.
Makee yhdistelmä syyskukkaa ja -viherkasvia ja vieläpä oikean värisiin ruukkuihin.
2) Koristepaprikat ja -kaalit:
Nämä ovat niin ihania – kuluneen vuoden jälkeen – taas laittaa parvekkeille, terasseille ja puutarhaan. Ja koska ne ovat kuin syötäviä (ei oikeasti), ne sopivat sadonkorjuujuhlien ja rapujuhlien somisteiksi.
Koristekaaliin ja krysanteemiiin voit yhdistää kaiken maailman kasveja roikkumaan.
Paprikoita on keltaisia ja punaisia, eri sävyissä. Kaalissa on mahtavia muotoja sekä dramaattisia purppuran ja mustanpuhuvia sävyjä.
Kukkakaupoissa myydään joskus myös chili-ruukkuja, joiden chilit ovat oikeasti syötäviä. Koska ne eivät kuulu vakiokasveihin, kannattaa pyytää tilaamaan mikäli haluat sellaisen keittiötäsi tai puutarhajuhliasi kaunistamaan.
Koristepaprikat eri väreineen tuovat juuri sitä syksyn juhlan tuntua: on sadonkorjuun aika , on rapujuhlien aika.
3) Heinät, oksat ja lankaköynnökset:
Heiniä ja oksia on monenlaisia ja voit ostaa niitä kukkakaupasta tai poimia itse metsistä ja teiden varsilta. Ne tuovat runsautta ja rentoa loppukesän tunnelmaa kukkien lomaan. Ne ovat kauniita ihan sellaisenaankin maljakossa tai jännässä astiassa. Mielikuvitusta hei!
4) Syklaamit
Näitä ilmestyy alkusyksyllä ja ne kestävät hyvin ulkona. On kasteltava varovaisesti, etteivät pienet, melko pinnassa olevat juuret mätäne. Syklaameja on komeissa voimakkaissa väreissä – violettia ja punaista – joilla koristat kivasti mm. puutarhajuhlien kattausta.
5) Dahlia (eli daalia)
Heinäkuusta ensipakkasiin saakka on tarjolla upeaa, runsasta ja vahvan punaista ”daaliaa”. Kukkaa käytetään enemmän leikkokukkana, mutta nykyään on tarjolla myös ihania ruukkudaalioita.
Komeat dahlian kukinnot sopivat mataliin maljakoihin tai asetelmiin loistavasti, sillä ne sietävät hyvin varren lyhentämistä ja luovat heti ylellisen tunnelman mm. rapupöytään.
Daaliat ovat näyttäviä kukkia, joista saat ihania korkeita maljakkokimppuja ja voit yhdistää niihin muitakin esim. auringonkukkaa. Voit leikata varren lyhyeksi ja laittaa matalaan bud-vase -astiaan, jolloin ruokapöydässä se ei ole katseiden tiellä.
Syksyn rapujuhlat ja loppukesän kattaus -aikaan tulee myös kauniita ruskeita hortensioita, joilla voit somistaa syystunnelmaa. Katso lisää: ”Juoppo hortensia”.
6) Leikkokukkia
Syksyn puutarhajuhliin sopivia leikkokukkia löytyy runsaasti. Kukkakaupoissa alkaa värivalikoima kääntymään kauniin ruskan väreihin, joita on monissa eri kukkalajikkeissa.
Esimerkiksi muotia jatkuvasti olevat neilikat tarjoavat kymmeniä eri vaihtoehtoja ja ovat sitä paitsi erittäin kestäviä. Krysanteemeja on useita eri lajikkeita, ja niiden kestävyys on samoin erinomainen.
Auringonkukkia, alstromerioita, flamingonkukkia, streliziaa, kallaa ym. ym. leikkoa löytyy. Voit katsella lisää ”kukkakimpun hurja historia”. Peikonpähkinäoksilla saat kivaa extraa kattauksiin. Piipahda kukkakaupassa katselemassa ja kyselemässä, mitä Sinun syyspöytääsi laitettaisiin!
Loppukesän kattaus syntyy pellavasta, lasista ja luonnonantimista. Ruotsin liput muistuttavat rapujuhlien syntymästä 1800-luvun ruotsalaisissa herraskartanoissa.
Hoito-ohje leikkodahlialle:
– runsaasti haaleaa vettä (on juoppo)
– vaihda vesi joka toinen päivä ja tee samalla uusi imupinta terävällä veitsellä viistoon, pese aina samalla myös maljakko
– poista mahdolliset veteen joutuneet lehdet (vesi kirkkaana pidempään, ei bakteereja)
Loppukesän puutarhajuhlissa ja rapupöydässä saa näkyä runsas, hienostunut ja luonnonmukainen tyyli. Unohda muoviset kertakäyttökoristeet ja luota kauden aitoon loistoon:
1) Panosta valoon:
Elokuun hämärtyvät illat vaativat tunnelmaa – viimeistele kokonaisuus runsailla pöytäkynttilöillä, lyhdyillä ja pöydän ylle viritetyillä valoketjuilla.
2) Sido teema väreillä:
Yhdistä rapujen kirkkaanpunainen sävy esim. daalioiden syvän viininpunaisiin, poltettuun oranssiin ja puhtaan valkoisiin vivahteisiin. Rapujuhlat ja loppukesän kattaus suorastaan huutavat vahvoja värejä ja draamaa. Anna palaa ja luo oma rapudraamasi!
Ruusumaiset, liilan ja vihreän sävyissä hehkuvat koristekaalit (Brassica) tuovat kattaukseen modernia runsautta ja upeaa tekstuuria.
4) Mausta koristepaprikoilla:
Ruukuissa kasvavat keltaiset, oranssit ja punaiset koristepaprikat sopivat täydellisesti kruunutillin kaveriksi ja tuovat pöytään hauskaa ilmettä.
Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.
5) Käytä kruunutilliä runsaasti:
Kruunutilli ei kuulu vain kattilaan – asettele sen keltaisen vihreitä, sateenvarjomaisia kukintoja maljakoihin daalioiden (tai muiden leikkojen) sekaan ja suoraan raputarjoilujen päälle.
Ravut tarjoillaan perinteisesti runsaan tillin kera. Rapujuhlien klassikkolisuke on rapea paahtoleipeä ja reilusti voita. Rapuveitsi on pieni, mutta välttämätön työkalu herkkujen kuorimiseen.
6) Valitse maljakot oikein:
Suosi matalia maljakoita ja pieniä bud-vase-lasiastioita, jotta vieraat näkevät keskustella upeiden daalia- tai muiden tunnelmallisten syysasetelmien ylitse.
”Bud-vaset” ovat pieniä ja siroja kapeasuisia lasisia maljakoita, joita käytetään vain yhdelle kukalle. Alkuperäinen englanninkielinen termi viittaa nupulleen puhkeavaan kukkaan.
Voit tutustua suosittuihin maljakoihin: Kalos -Kattaus & Stailaus. Maljakoiden avulla pöytään saa luotua runsaan ilmeen ilman, että näkyvyys pöydän yli peittyy eikä työläitä asetelmia tarvitse tehdä.
———————–
Espanja ja rapujuhlat
Espanjassa asuvana täytyy minun heittää faktaa maan ko. sesongista tai siitä, ettei sellaista ole.
Espanjalaiset rakastavat äyriäisiä, mutta heidän kulttuurinsa eroaa suomalaisista (ja ruotsalaisista) parilla tavalla.
Eri lajikkeet:
Espanjassa syödään paljon mereneläviä, kuten katkarapuja (gambas), jättirapuja (langostinos) ja merirapuja (cigalas). Makeanveden jokirapu (crayfish) ei ole samalla tavalla juhlapöydän itseoikeutettu kuningas.
Ei erillistä sesonkia:
Espanjassa ei ole tällaista laulujen ja kruunutillin tähdittämää elokuista rapusesonkia (kräftskiva). Elokuuhan on sitä paitsi Espanjassa kuuminta helleaikaa eikä syksyn alkamisesta ole tietoakaan.
Äyriäisiä syödään ympäri vuoden osana tapaksia, paelloja tai grillattuina (a la plancha), eikä niille pyhitä omaa teemajuhlaa loppukesästä. Mutta: – rapujuhlat ja loppukesän kattaus – espanjalaisilla ihan omat juttunsa!
Espanjassa kokoontumiset puutarhajuhliin ystävien, perheen ja koko monipolvisen suvun kanssa ovat yleisiä, mutta ruoka on silloin useimmiten lihaa, paellaa tai monipuolisia tapaksia.
Lisää sukurakkaiden espanjalaisten kokoontumisista illanviettoihin sekä ruokakulttuurista: ruokaperinteet: Paellaa ja perheaikaa.
———————–
Tässäpä sitä evästystä loppukesän juhliin riittää. Toivottavasti sait jotain inspiraatiota itsellesi. Toivotan oikein ihanan tunnelmallisia iltoja puutarhassa. -Mutta hei, vielä yks juttu:
– Muista, että vaikka sommaren är kort, ”vielä on kesää jäljellä”!
Dia dos Namorados – Nuoruutta, ystävyyttä ja yhteisiä hetkiä: Kuun laskiessa ja illan hämärtyessä ystävykset kokoontuvat herkkujen äärelle jakamaan arjen iloja ja tarinoita.
Portugalinkielinen käsite Dia dos Namorados viittaa rakastavaisten ja sydänystävien päivään – se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä nauttimaan elämästä, hyvästä seurasta ja lämpimistä kesäilloista yhdessä niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa. Sitä kaikkea varten on kansainvälinen ystävyydenpäivä!
Yllätä ystävä kesken loman – tiesitkö, että virallista kansainvälistä ystävyydenpäivää vietetäänkin vasta heinäkuussa?
”dia de los enamorados” vs ”Día internacional de la Amistad”
Kyllä sitä ihminen vaan oppii jatkuvasti jotain uutta. Sain vastikään tietää, että Suomessakin vietettävä 14.2. ystävänpäivä ei suinkaan ole virallinen kansainvälinen ystävyydenpäivä.
– Ehei, helmikuun 14. päivä on kansainvälisesti ainoastaan virallinen rakastuneiden päivä (dia de los enamorados) eli Pyhän Valentinuksen päivä (Dia de San Valentin)!
Lämmöllä ystävälleni! –Maria
Virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä (Día Internacional de la Amistad) on 30.7.. Päivä on täysin kaveripohjainen eikä siinä ole lainkaan romantiikkaa kuten helmikuun 14. päivässä virallisesti on.
YK:n virallinen teema ystävyydenpäivälle
YK perusti 30.7. päivän, koska sen ajatus oli, että ihmisten, maiden ja kulttuurien välinen ystävyys voi rakentaa siltoja ja edistää maailmanrauhaa.
Kuin kukkamaa on ystävyys, se sydämeen tuo lämpimyyden. Ei välimatka taittaa voi, sen kauneutta ja ikuisuutta.
Eri maiden tapoja
1) Suomessa päivä otettiin kalenteriin vuonna 1996 nimellä ystävänpäivä. Ilman kalenterimerkintää päivää alettiin viettämään 1980-luvun alusta lähtien.
2) Virossa päivä vakiintui kalenteriin (rahvakalender) vuonna 1999 ja sen nimi on Sõbrapäev eli ystävänpäivä. Päivä kulkeutui Viroon Suomesta ja sitä vietettiin ilman kalenterimerkintää 1980-luvun lopulta alkaen aluksi kouluissa ja päiväkodeissa.
Suomi ja Viro halusivat amerikkalaisen, kaupallisen Valentine’s Day -juhlan koskemaan kaikkia ihmisiä – sinkkuja, lapsia, kavereita ja naapureita – jotta kukaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.
Naurua, puhetta ja kesäistä iltaa, vuorotellen juomaa tiskin takaa jaetaan. Nämä hetket nuoruuden ja ystävyyden, ikuisiksi muistoiksi sydämeen tallennetaan.
Rakkauden ja ystävyyden päivä
Vaikka Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa päivä on lähes puhtaasti rakastuneiden juhla, muutamat Latinalaisen Amerikan maat jakavat kanssamme saman ajatuksen:
Esimerkiksi Meksikossa, Kolumbiassa, Venezuelassa ja Perussa päivän virallinen nimi on usein Día del Amor y la Amistad eli Rakkauden ja ystävyyden päivä.
Näissä maissakin on siis aivan tavallista viedä 14.2. kukkia tai kortteja parhaalle ystävälle, ei vain kumppanille. Tällaisia kukkiakin voit viedä: ”Kukkakimpun hurja historia”.
Suloisia kortteja ystävyydenpäivänä ystävälle!
Varaslähtö ”Lattareissa”
Moni Latinalaisen Amerikan maa ottaa varaslähdön ja juhlii Día del Amigo -päivää hieman aikaisemmin. Brasilian ystävänpäivä on Dia dos Namorados, jota vietetään 12. kesäkuuta. Päivä on puhtaasti romanttinen juhla.
Paraguay, Argentiina ja Uruguay viettvät ystävyydenpäiväänsä 20. heinäkuutakuuhunastumisen kunniaksi. Silloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista.
————-
Tiesitkö? – Ystävyyttä juhlitaan kuuhun lennon kunniaksi!
Taivaallinen varaslähtö
Heinäkuu on maailmalla todellinen ystävyyden teemakuukausi. Vaikka YK:n virallista kansainvälistä ystävyyden päivää (Día Internacional de la Amistad) vietetään 30. heinäkuuta, espanjankielisessä Etelä-Amerikassa otetaan varaslähtö jo 20. heinäkuuta. Ja syy sille on vähintäänkin taivaallinen!
Historialliset askeleet
Kaikki alkoi heinäkuussa 1969, kun Apollo 11 laskeutui kuuhun ja Neil Armstrong otti historialliset askeleensa. Argentiinalainen professori Enrique Febbraro istui ruudun ääressä lumoutuneena.
Hän koki, että tuolla sekunnilla koko ihmiskunta yhdistyi ja teki suuren ystävän eleen koko maailmankaikkeudelle.
Kahvia, kiitos – ja palanen parasta ystävyyttä! Malja hetkille, jotka jaetaan yhdessä. Hyvää ystävyyspäivää!
Ystävyydenpäivä syntyy
Innostunut professori kirjoitti siltä istumalta tuhat kirjettä ympäri maailmaa ja alkoi ajaa kuuhunastumispäivää kansainvälisen ystävyyden päiväksi.
– Kampanja puri!
Avaruusmatkalle kiitos
Nykyään Argentiinassa ja Uruguayssa Día del Amigo on valtava juhla, jolloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista ja ystäville kiikutetaan kukkia – kiitos astronauttien ja historian upeimman avaruusmatkan!
Kiitos, että olet!
Puhelinverkot kaatuvat
Korttien ja viestien ruuhka on todellisuutta Argentiinassa aina 20. heinäkuuta. Päivä on niin suuri juhla, että puhelinverkot usein kaatuvat ja tekstiviestit viivästyvät – kaikki yrittävät onnitella ystäviään – yhtä aikaa.
Tämä osoittaa, miten isosta jutusta ystävyydenpäivässä on kyse!
Lisää ystävyydestä: Katso ystävyyden monumentti Italian Stresassa matkakertomuksestani ”Malagan provinssista Varsinais-Suomeen”.
————-
Kuinka muistat ystävää ystävyydenpävänä?
Nyt Sinulla on todellinen tilaisuus yllättää totaalisesti, sillä tämä ”löytynyt” uusi kansainvälinen ystävyydenpäivä on lähes kaikille ainakin Suomessa tuntematon – virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä.
Voit muistaa pienin, suloisin asioin, teoin tai viemisin:
– tarjoa kahvit ja kakkua ”jännässä” paikassa – kutsu kylään – yllätä kukalla (vaikka keltaisella, kuuhun lennon kunniaksi) – vie kävelylle, juoksulenkille, autoajelulle – vie museoon tai taidenäyttelyyn – tarjoa ihana ”ystävyyden drinkki” terassilla
Kivoja shoppailupaikkoja: Kauniita kukkasydämiä (Nettilahja.fi) ja herkkää vaaleanpunaista tyyliä ”Ystävälle”-tekstillä (Kaarnavilla). Ruukkukukkakin on kiva vaihtoehto. Katso artikkeli ”Juoppo hortensia”.
Ystävyyden symboli:
Kansainvälisesti keltaiset kukat (erityisesti keltaiset ruusut) ovat nimenomaan ystävyyden, ilon ja välittämisen virallinen symboli. Näe erilaisia kukkavaihtoehtoja täältä: ”Kukkakimpun hurja historia”.
Keksit varmasti kaikkea muutakin hauskaa, pientä ja jännää. Näin kesälomien aikaan moni voi olla reissussa, mutta siinä tapauksessa laita viestiä menemään. Voit kirjoittaa myös kortin. Se yllättää ja ilahduttaa sittenkin, kun kotiin palataan.
Ihania kesäisiä ystävyydenpäiviä!
Maria
Pieni roosa ruusu, sydämen muotoon kietoutuu. Se hiljaa kuiskaa ystävälle: en sua unhoita, vaikka vuodet kuluu.Sydänystävä on kuin harvinainen nuppu, joka puhkeaa kukkaan arjen keskellä. Sen kauneus ei lakastu koskaan, vaan loistaa läpi elämän matkan.
Ystävyyden loiste
Keltaiset ruusut loistavat kilpaa auringon kanssa, tuovat iloa ja naurua tähän päivään. Hempeät kukat kuiskaavat välittämisestä, siitä, että olet minulle korvaamaton.
Kääritty vaaleaan paperiin, solmittu kauniilla nauhalla, kuten sydämemme – täynnä yhteisiä hetkiä ja lämpöä. Hyvää ystävyyspäivää!
Useista eri valkoisista kukista koottu morsiuskimppu. Tämä morsian on valkoisen ystävä ja hänen hääpaikka koristellaan jollain näistä valkoisista kukista.
Kesän 2026 hääjuhlien vietto on kuumimmillaan. Perinteisesti elokuu on hääsesongin huippuaikaa, jolloin häitä vietetään kaikkein eniten. Moni saattaa miettiä, viedäänkö häihin lahjaksi kukkia?
Käytännön haasteita:
Ennen vanhaan hääparille ojennettiin onnittelujonossa sylikaupalla leikkokukkia. Nykyään juhlapaikoilla alkaa taas olla tarpeeksi maljakoita, jotta kukat pääsevät veteen. Kukkien kuljettaminen juhlapaikalta voi sen sijaan olla hääparille logistinen haaste. Tärkeää onkin, että seuraavalle päivälle on järjestetty haku yhdessä lahjojen kanssa. Häävieraiden tuomat kukat ovat nykyään usein hääparin erillisen toiveen mukaisia, eikä niitä enää automaattisesti viedä perinteisen häälahjan lisäksi.
Jos parilla ei ole erityistoiveita ja vieras haluaa viedä kukkia, suositaan usein valmiiksi maljakkoon- tai astiaan tehtyjä asetelmia tai yhtä tyylikästä, pitkävartista kukkaa suuren kimpun sijaan.
Muodikas valko-vihreä-persikkainen kimppu, joka sopii hyvin kesähäihin viemiseksi.
Kun kukkia viedään – Millaisia?
Häitä, kuten morsiamiakin on monenlaisia. Jotkut morsiamista haluavat prinsessahäät kaikkine ”hömpsyineen ja römpsyineen”. Toiset ovat enemmän klassisia ja valitsevat morsiuskimppunsa kuten muutkin häätilan kukat hyvin selkeinä.
”Prinsessalle”
Jos tunnet morsiamen, tiedät varmasti hänen makunsa ja tyylinsä. Jos hän (ja häät) ovat lähempänä prinsessatyyliä kuin klassista, valitse lahjakimppu sen mukaisesti herkistä, hempeistä ja pastellin värisistä kukista.
Klassinen selkeys
Jos morsian pitää yleensäkin selkeistä ja tyylikkäistä kukista, hänelle ei välttämättä kannata viedä useista eri kukista ja lehdistä sidottua ”sekamelskakimppua”. Sen sijaan hän pitää varmasti tyylikkäästä kallasta, joita on eri kokoisia ja lukuisia eri värejä.
Kallakimppu noin 20 puna-oranssi-ruskeasta pikkukallasta. Sopii lahjaksi morsiusparille, mutta myös hääkimpuksi. Pikkukalloja löytyy monissa kauniissa väreissä.
Todennäköisesti hän olisi varsin otettu saadessaan sylillisen suuria valkoisia kalloja ’Colombe de la Paix’, jotka olisi sidottu kevyesti kauniilla nauhalla. Valkoinen iso kalla on vuosikausia ollut suosittu myös hääkimppuna.
Henkäys rakkautta ja iloa
Häävieraana kukan valinnassa kannattaa suosia sävyjä, jotka henkivät rakkautta ja iloa, mutta välttää liian synkkiä värejä ellei sitten teema ja morsiamen (hääparin) tyyli ja maku ole juuri sellainen. Pehmeät sävyt luovat romanttisen ja juhlavan tunnelman.
”Colombe de la Paix” – rauhankyyhky -nimistä valkoista isoa kallaa klassisen morsiamen kädessä. Upeita lahjoja hääparille ja upea hääkimpuksi. Kauniin hääkimpun saa esim. 1-3:lla isolla kallalla.
Etiketti häävieraille
Kun saat kutsun häihin, saat yleensä tietää myös mahdollisista toiveista liittyen lahjoihin ja kukkiin. Hääpari voi haluta, että lahjojen ja kukkien sijaan annetaan rahaa (lahjakortti pankista, rahastosijoitus) tai rehellistä rapisevaa kortin ja kuoren sisään.
Heidän toive voi olla, että rahat lahjoitetaan valittuun hyväntekeväisyyteen.
Hääpari voi myös toivoa mahdollisten tuotavien kukkien noudattavan tiettyä väriä, joka on häiden teemana. Toiveena voi kukkien sijaan olla myös ”lahjoitus tiettyyn tarkoitukseen”.
Mitä tulee huomioida kukkia valitessa?
Kukkia valitessa kannattaa ehdottomasti ajatella myös kukkien kestävyyttä. Kuinka pian kukat pääsevät maljakkoon? Joutuvatko ne ehkä pitempäänkin olemaan kesähelteessä ja auringossa?
Kukkiin laitetaan kukkakaupassa toki kosteutta, mutta senkin kestolla on rajansa. Näihin asioihin saat valistusta kukkakaupasta.
Vahvan roosan värisiä värililjoja lasimaljakossa. Kun häävieras vie kukkia, nämä liljat ovat upeita. Löytyy myös muita värejä. Koska lilja on isokukkainen ja oksassa on useampi kukka, voit viedä vain yhdenkin oksan.
Mitä ne suositut häihin vietävät kukat sitten ovat?
– ruusu on perinteinen ja aina pintansa pitävä, sitä löytyy todella lukuisissa eri väreissä, pituuksissa ja terälehtien malleissa; suosituimmat värit häissä valkoinen, vaaleanpunainen ja persikka
Muita suosittuja ovat:
– eustoma, jota löytyy sinisenä, valkoisena ja vaaleanpunaisena; on olemassa myös kestävä kerrottu versio; herkkä hieman pieneltä ruusulta näyttävä kukka
– pioni, jota kesähäiden kuningattareksi kutsutaan,on muhkea ja romanttinen katseiden kerääjä; löytyy valkoisena, vaaleanpunaisena, persikkaisena ja vahvan punaisen sävyisenä
– neilikka, tuo vanhanajan kestävä kukka, on noussut huippusuosituksi kukaksi jo parikymmentä vuotta sitten myös hääjuhlissa; kymmeniä eri värejä myös pastelleina ja murrettuina
– harsokukka toimii useimmiten keveyttä tuovana täytekukkana muiden kukkien kanssa ja sopii melkein mihin vain; herkkyytensä ja säilyvyytensä vuoksi tykätty häissä
Voit katsoa lisää vaihtoehtoja mitä kukkia valmistuvalle -artikkelista.
Klassisen tyylin morsiamelle sopii flamingonkukka, joka tässä vihreä mutta löytyy useissa upeissa väreissä. Kukasta saa myös hienoja persoonallisia ja selkeitä hääkimppuja.
Vienkö yhden kukan vai kukkakimpun?
Jos satsaat lahjakorttiin- tai ostettuun lahjaan reilusti, voit hyvin viedä ainoastaan yhden kukan. Voit olla myös viemättä mitään kukkaa! Jos taas rahalahjoituksesi tai lahjasi on ehkä vaatimaton, voit kompensoida sitä kauniilla kimpulla. Häälahjaksikin sopivia kimppuvaihtoehtoja löydät Kukkakimpun hurja historia -artikkelista.
Minkä, ”vain yhden kukan” voin viedä?
Ottaen ensin taas huomioon mahdolliset teemat ja muut toiveet, yksittäisen kukan viennissä huomioi se että kannattaa valita isokokoinen kukka ja/tai ns. ”arvokukka”. Tällaisia sopivia viemisiä ovat esimerkiksi:
– cymbidium-orkidea (todella näyttävä) – hortensia (valitse suurin) – 70-80 cm isokukkainen ruusu – suuri, pitkä ja paksuvartinen kalla – lilja vähintään 3 kukalla – pioni, joka osittain auki; vaatii vihreän oksan kaveriksi huonojen lehtien vuoksi
Roosan värisen kymbidin (Cymbidium) eli venheenorkidean kukkia. Varren molemmin puolin väh. 10 suurta kukkaa. Kestää maljakossa jopa 4 vkoa. Upea lahja morsiusparille.
On paljon muitakin upeita yksittäin vietäviä vaihtoehtoja. Nämä tarvitsevat kaljuvartisuutensa vuoksi lehden kylkeen. Muutoinkin yksittäistä kukan oksaa voi sopivasti suurentaa vihreillä lehdillä ja oksilla.
Esimerkiksi arkistuneesta gerberasta saa juhlavan viemisen lisäämällä siihen vaikkapa aspidistraa ja irlanninruskusta.Flamingonkukka toimii samoin ja on kaunis, hieman erikoisempi vaihtoehto.
Näiden lisäksi kukkavaihtoehtoja löytyy todella runsaasti. Juttele kukkakaupan kanssa, millaisiin häihin menet (teema) niin voitte yhdessä katsella, millaisia kukkia kimppuun laitetaan.
Muistetaan kuitenkin, että juhlat ovat aina juhlat ja niihin kuuluvat kukat. Lähes jokainen pitää niistä ja myös vastaanottaa niitä mielellään. Niinpä voit aina ihan huoleti viedä kauniita kukkia hääjuhlaan. Mikään etiketti ei sitä kiellä! Ainoastaan noudata vientikieltoa, jos sellainen on annettu!
Kesä on konfirmaatioiden eli ripille pääsemisen aikaa. Vanhemmat, sukulaiset, kummit ja kaverit saattavat miettiä, miten ripille pääsevää muistaa.
Lue tästä artikkelista, miten tuo asia hoituu helposti!
Mitä rippinuorelle viedään?
Kukat
Olitpa kuinka läheinen (tai kaukainen) ripille pääsevälle, kukan voi aina viedä ja se myös yleensä aina viedään. Siitäkin huolimatta, että ostetaan erikseen lahja tai annetaan rahaa.
Auringonkukkakimppu sopii erinomaisesti rippikukkaviemiseksi.
Ruusu, hortensia, gladiolus
Kukkaa viedään useimmiten vain yksi kappale. Vanhastaan se on yleensä yksi pitkä (70 cm) ruusu. Ruusun voi – ja sanoisin että kannattaakin – korvata jollain muulla kauniilla kukalla. Voit katsoa vaihtoehtoja esim. ”mikä kukka valmistuvalle” -artikkelistani.
Kukkakaupassa voi katsella kesäistä tarjontaa ja viedä esim. upean ison hortensian tai gladioluksen. Värililjat ja hempeät pikkukallat sopivat myös hienosti. Kestoltaan ne ovat parempia ja lisäksi päätyvät omaan maljakkoon toisin kuin ruusut, jotka laitetaan aina samaan muiden ruusujen kanssa.
Näin muuten varmistat, että ko. ”erilaisen” kukan tuoja eli Sinut muistetaan pitkään. Ripille pääsevä on lähes aina nuori alle 15-vuotias ja ehtii ruusuja elämänsä aikana kyllä saamaan. Nuorelle söpömpiä voivat olla suloiset kesäiset kukat.
Sievä vaalea pioni-harsokimppu rippitytölle.
Vaihtoehtona kukkakimppu
Vaihtoehtoisesti voit viedä kukkakimpun. Kukkakauppa sitoo rippiin sopivan kimpun tytölle tai pojalle. Useimmiten kimpun tuojia ovat ainakin mummot ja papat.
Mitä värejä rippikukkiin?
Jos tiedät lempivärin, voit valita kukan sen mukaan. Monista kukista löytyy nykyään eri värejä. Jos haluat sinistä pojalle, voit valita tässä värissä myös ruusun. Se kannattaa kuitenkin tilata etukäteen kukkakaupasta, sillä se ei kuulu vakiovalikoimaan.
Vaaleanpunainen on suosittu hempeä väri rippitytölle. Yleensäkin hempeät herkät värit sopivat rippiin. Kukaan ei kiellä viemästä vaaleanpunaista myös pojalle. Kukkakauppakokemuksellani voin kertoa, että niitä viedään. Se ei myöskään ole minkään etiketin vastaista.
Lahja, rahaa vai lahjakortti
Jos olet kummi, mummo tai pappa, sinun odotetaan luultavasti vievän myös lahjan. Mikä tämä lahja sitten voisi olla? -Siihen onkin vaikea vastata ja siksi helpointa voi olla turvautua lahjakorttiin tai selkeään rapisevaan rahaan siellä kortin sisällä kirjekuoressa.
Seuraava kysymys onkin, kuinka paljon sitä rahaa- tai minkä suuruinen lahjakortti annetaan? Mitään sääntöähän ei tietenkään ole, ja jokainen voi toimia ihan lompakkonsa ja/tai omantuntonsa mukaan, kuitenkin vähintään 20 eurosta ylöspäin.
Muina lahjoina käyvät erinomaisesti korut. Esim. hopeinen rippiristi on konfirmaation selkein symboli. Myös muut ”ikuisesti” säilyvät tuotteet kultasepänliikkeestä ovat tervetulleita muistoja.
Mikäli tiedät rippinuoren esim. keräilevän jotain (keramiikkaa tms), voit lahjoittaa sarjaan kuuluvan osan.
——————–
Upea kesätaivaan sininen hortensia sopii hienosti rippipojalle tai -tytölle.
Mitä konfirmaatio tarkoittaa?
Konfirmaatio päättää rippikoulun. Sana ”konfirmaatio” tulee latinan kielestä ja tarkoittaa vahvistamista tai lujittamista.
1) Uskon vahvistaminen: Nuori vahvistaa itse sen kasteen, jonka sai vauvana.
2) Siunaaminen: Kummit ja seurakunta rukoilevat nuoren puolesta alttarilla.
3) Aikuistuminen: Juhla merkitsee askelta kohti aikuisuutta.
Konfirmaatio antaa nuorelle oikeuden:
– Äänestää kirkollisvaaleissa 16-vuotiaana.
– Käydä itsenäisesti ehtoollisella.
– Toimia kummina muille.
– Mennä naimisiin kirkossa (kirkkohäät).
———————-
Konfirmoitavat kävelemässä kohti alttaria.
Konfirmaatiopäivän kulku kirkossa
Konfirmaatio tapahtuu yleensä sunnuntain jumalanpalveluksessa, ja se kestää noin 1–1,5 tuntia.
Alkumarssi: Nuoret kävelevät kirkkoon sisään yhtenä kulkueena urkumusiikin soidessa. Heillä on päällään valkoiset albat (kaavut).
Sana ja laulu: Messu alkaa yhteisillä lauluilla, raamatunlukemisella ja papin pitämällä saarnalla.
Uskontunnustus: Nuoret nousevat ylös ja lukevat yhdessä uskontunnustuksen. Tällä he vastaavat ”kyllä” kristilliselle uskolle.
Siunaaminen (itse konfirmaatio): Nuoret polvistuvat alttarille ryhmissä. Pappi, isoset ja nuoren omat kummit laittavat kädet nuoren pään päälle, rukoilevat ja siunaavat hänet.
Ehtoollinen: Nuoret pääsevät ensimmäistä kertaa itsenäisesti ehtoolliselle. Tämän jälkeen myös vieraat voivat osallistua ehtoolliseen.
Loppumarssi ja kuvat: Nuoret kävelevät yhdessä ulos kirkosta. Messun jälkeen otetaan yleensä yhteiskuvat alttarilla ja jaetaan rippitodistukset.
Konfirmointi el siunaaminen käynnissä..
————————
Kun kirkonmenot rippeineen on hoidettu, siirrytään enemmän mukavuusalueelle ja kaffittelemaan kotiin tai varattuun juhlpaikkaan. Tarjoilussakin voit vielä tuoda ripauksen päivän aihetta kakun muodossa. Ristillä koristeltu rippikakku kääntää katseen!
Koivut, tuli ja meri – siinä se suomalaisen juhannus!
– Ovatko juhannustaiat muistissa vai otetaanko pieni kertaus taikojen saloihin?
”Ollaanpa sitten Välimeren tummassa yössä tai Suomen yöttömän yön suvessa, varmaa on että juhannuksena yhdistyvät muinaiset uskomukset, luonnon mahti ja leikkimielinen romantiikka. Lue, mitä mielenkiintoisia eroja juhannuksen vietossa maiden välillä on.”
Juhannuksen historiaa
Suomalainen juhannus muodostuu juhannuksen taioista ja keskikesän perinteistä. Niillä on vankka historiallinen tausta ja ne ovat siten olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä.
Ennen kristinuskoa ja Johannes Kastajan muistopäiväksi muuttumista,juhla tunnettiin Ukon juhlana, jolloin lepytettiin sään ja sadon jumalaa.
Poimitaan seitsemän erilaista kukkaa eri niityiltä ja laitetaan ne tyynyn alle. Taidatpa nähdä tulevan puolisosi unessa!
Juhannus Suomessa: Hiljaisuutta ja yöttömän yön taikaa
Perinteisiä juhannuksen taikoja
Ennustetaan puolisoa:
1) Seitsemän kukkaa tyynyn alle
Poimi juhannusyönä seitsemän (tai yhdeksän) erilaista kukkaa eri niityiltä. Aseta ne yöksi tyynysi alle, niin näet unessa tulevan puolisosi.
Juhannusruusu puhkeaa juuri juhannukseksi ja tuo pihapiiriiin historiallista mystiikkaa.
2) Kaivoon tai lampeen kurkistaminen
Kun keskiyöllä katsot syvälle kaivoon, lähteeseen tai lampeen, näet veden pinnasta tulevan puolisosi kasvot.
3) Kengän tai vihdan heittäminen
Heitä saunomisen jälkeen kenkä tai kylpyvihta saunan katolle. Se suunta, johon kengän kärki tai vihdan tyvi osoittaa, kertoo mihin suuntaan lähdet naimisiin.
4) Käen kukunta
Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, kumppani löytyy jo samana vuonna.
5) Kieriskely ruispellossa
Alasti ruispellossa kieriskelyn uskottiin takaavan poikkeuksellisen hyvän naimaonnen ja saavan tulevan puolison rakastumaan tulisesti.
– itäsuomalainen perinne – tarkoituksena karkottaa pahoja henkiä – varmistaa hyvä sato-onni – kokon savun kääntymisen uskottiin paljastavan, kuka juhlijoista ”pääsee” seuraavana naimisiin
7) Koivunoksat ja koristelu
– kodin ja saunan ovenpielet koristellaan nuorilla juhannuskoivuilla – sisälle poimitaan luonnonkukkia tuomaan tuoksua ja juhlan tuntua
Rauduskoivun ja hieskoivun raikkaat oksat ovat suomalaisen keskikesän symboli, jotka koristavat perinteisesti saunan lauteita ja mökin kuisteja.
8) Juhannussauna
– kuuluu ehdottomasti aattoiltaan – valmistetaan tuoreista koivunoksista juhannusvasta (tai vihta) – saunomisen jälkeen pulahdetaan järveen
9) Suomen lipun päivä
– juhannuspäivä on virallinen liputuspäivä – lippu salkoon jo juhannusaattona klo 18.00 – lasketaan juhannuspäivän illalla klo 21.00
10) Juhannussalko (Midsommarstång)
– Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla – kukkasin ja lehvin koristeltu korkea salko – ympärillä tanssitaan ja lauletaan
Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja rannat täyttyvät musiikista, ruoasta ja juomasta.
Noche de San Juan Espanjassa: Rantabileitä ja tulen purkausta
Espanjassa juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä (La Noche de San Juan)
– suomalainen mystiikka kuiskailee metsissä, kun espanjalainen intohimo kaikuu rannoilla
Kun suomalainen pakenee kaupungista maaseudun rauhaan, tekee espanjalainen juuri toisin ja suuntaa kaupunkien kaduille ja keskustauimarannoille.
Suomalaista koivumetsää. Jotenkin niin ”juhannusmaista.
Suomalainen etsii luonnonrauhaa ja jopa mystisyyttä, kun taas espanjalaisen tulisemman luonteen mukaisesti biletetään äärimmäisen äänekkäästi kaupunkirantahiekalla.
– yöttömän yön harras hiljaisuus kohtaa Andalucian yön sykkivän rytmin
Suomessa juhannusaaton tekevät kokko, sauna, juhannuskoivut ja yötön yö. Tulisieluisen espanjalaisen elementit ovat ilotulitukset, paukut ja yöuinti.
Yöuinnit ja rituaalit keskiyöllä rannassa takaavat terveyden ja kauneuden, kun kasvot pestään merivedessä tai yrteillä maustetussa vedessä.
Tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaista muinaiskulttuuria.
– pohjolan kokkojen tyyni loimu haastaa Espanjan rantojen räiskyvän liekkimeren
Yksi on sama kuin suomalaisella ystävällä eli juhannuskokko. Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja tapana on myös tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti.
– kahden eri maailman keskikesän taika todistaa samaa: valo voittaa aina pimeyden
Tämä puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaisen juhannusyön kiihkeä, räiskyvä ja energinen juhlatunnelma!
Espanjalainen polttelee kokossa paperilappuja, joihin kukin on kirjoittanut mistä haluaa eroon eli esimerkiksi ”exästä”. Suomalainen naimaikäinen taas seuraa kokolla tarkasti tulen suunnan kääntymistä – kenen kohdalle tuli kääntyy, ”pääsee” seuraavaksi naimisiin.
Vanhan uskomuksen mukaan näin -outoa kenties, mutta sitähän mystiikka on.
—–
Muistellen juhannusmenneitäni
Lapsen juhannusaatto
Lapsuuteni juhannusaatto oli odotusta aamusta lähtien, ihan kuten jouluaattona. Siihen kuului nuorten juhannuskoivujen hakeminen isän kanssa metsästä. Koivut laitettiin portaiden juureen molemmille puolille.
Tuomi kukkii alkukesästä huumaavan tuoksuisin, valkoisin kukkaterttuin, tuoden juhannuksen odotukseen oman maagisen tuoksunsa.
Juhannussauna ja limukkakori
Juhnnusaattoon, nimenomaan aattoon kuului juhannussauna ja limukkakori. -”Se oli silloin, kun isä limukkakorin kaupasta kotiin toi”. Korissa oli pikkuisia jaffapulloja kaikissa väreissä. Lisäksi oli sitä ”sittisootaa” eli sitruunalimonaadia, josta taisin tykätä eniten.
Nykypäivänä limsamuisteluni kuulostanee oudolta, mutta totta se on ei noina aikoina limonaadia kannettu kaupasta kuin maitoa. Siksi 24 kpl erivärisiä limukkapulloja kun ilmestyi kotiin, oli juhannus alkanut.
Tässähän poltat vaikka vanhan nojatuolin…
Juhannuskokko ja vanha nojatuoli
Lapsuuteni juhannusaatto Suomen Lapissa oli koko päivän odotusta illan huipennukseen mummolaan. Serkkuja, enoja, tätejä ja muuta sukua oli aina paikalla. Kohokohta oli papan rakentama juhannuskokko mummolan rannassa, jossa niin monet makkarat on tulessa kepin nokassa paistettu.
Tästä tulee mieleeni ”vuodelta jotakin” pieni riita äidin ja isän välillä, kun kokossa paloi meidän vanha nojatuoli! Siitäpä ei isäni pitänyt sitten lainkaan, ja muisti mainita tästä varmasti joka ikinen juhannusaatto samaisella kokolla!
Tässä Välimeren rannalle pystytetyssä kokossa heitetään hyvästit kaikelle vanhalle.
Kullatut juhannusmuistot
Tuli aika, kun lapsuus jäi. Ensin nukkui pois mummu ja sitten aikojen päästä pappa. Kokkoa ei enää siinä jokirannassa poltettu ja joka ikinen juhannus kokolle palataan ainoastaan rakkaissa muistoissa.
Aika muuttuu, ihminen muuttuu. Siinä mukana juhannuskin muuttuu, tai ehkä se ei muutu vaan meidän ihmisten mieli ja ajatukset muuttuvat.
Huikean huumaavaa tuomen tuoksua voit haistaa tästä keskikesän kukasta.
Vanhoja tuulia uusia tuulia
Karua sanoa, että mikään ei tunnu enää samalta. Mutta näin se menee, sehän on selvää. Ja yhtä selvää on sekin, että aika kultaa muistot, ne juhannusmuistotkin. Kaikki tämä on jossain määrin surullista, mutta onneksi on tieto siitä että vanhojen tuulien tilalle tulee aina uusia.
—–
”Kun Pohjolan yöttömän yön piinaavan kauniissa hiljaisuudessa kukkataika kuiskailee salaisuuksiaan tyynyn alla, räjähtää Aurinkorannikon musta hiekkaviiva primitiiviseen tulen ja rytmin kaaokseen.
Toisaalla suomalainen sielu hukkuu kasteisen korven mystiikkaan, tuomen ja juhannusruusun huumaavaan tuoksuun – toisaalla espanjalainen intohimo haastaa meren aallot ja liekkien raivon, polttaen menneisyyden tuhkaksi.
Nämä kaksi ääripäätä, pohjoisen harras mystiikka ja etelän roihuava vimma, kietoutuvat keskikesän yönä yhdeksi hernerokkasumun ja merisuolan sekaiseksi magiaksi. Se on valon verinen voitto pimeydestä, tanssittiinpa sitä hiljaisuudessa tai tulen purkauksessa.”
– Näin kohtaavat Suomi ja Espanja odotetussa keskikesän juhlassa omine perinteineen ja magioineen ja toivottavat Sinutkin mukaan nauttimaan. Valitse itse, teetkö sen espanjaksi vai suomeksi!
”1600-luvun hollantilaisen maalaustaiteen henkeä: Tummaa puupintaa vasten hehkuvat vahvat värit tulivat muotiin barokin aikakaudella, jolloin kukkakimpuista tuli vaurauden ja ylellisyyden symboleita.”
”On kesä kauneimmillaan ja juhlia suunnitellaan kuumimmillaan. Puetaan sukkaa, tarvitaan kukkaa, kukkakaupan myyjäkin se kukkakimppua rukkaa. Onko tiedossa häät, ja kukitetaanko myös päät? Vai täyttääkö mummo kuusikymmentä? Tai oliko se sittenkin vasta viisikymmentä? Mihin juhlaan ikinä meet, kukilla niistä kauniin teet. Vaihtoehtoja riittää ja niistä saat kiittää – kukkahistoria muuttui, vaikka synkkä keskiaika ehkä suuttui.
Lue tästä ”kukkakimpun tarina”, sen dramaattinen kehitys tähän päivään!
Alun historian jälkeen alempaa löydät eri sidontatyylit ja erilaiset kimput sekä mikä on muotia nyt.
Tiesitkö tämän kimpuista? – Kukkakimpun tarina – Ennen ja nyt
1. Miksi viemme kukkakimppuja?
Jos ennen kimpuilla suojauduttiin taudeilta ja pahoilta hajuilta, nykyään niillä luodaan tunnelmaa ja osoitetaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mitä sanoa ei uskalleta, kerrotaan se kukkasin:
”Olet rakas, olet ihana, ole minun” – rakkaalle puolisolle/elämänkumppanille on hellyyttävää viedä kukkia. Kun mennään kylään, on kiva viedä kukkia,jopa vain arkipäiväkahville on kiva viedä kukkia.
Kukkia voi viedä milloin vain, mihin vain ja kenelle vain. Se on sitä paitsi helppoa sillä kukista pääsee nopeasti eroon, jos sattuu ettei vastaanottaja pidä niistä.
Kukka käy hyvin myös lahjana, jos et tiedä mitä veisit. Esimerkiksi tyylikkään orkidean voi aina viedä tai juuri kyseiseen hetkeen kukkakaupassa sidotun kimpun.
Kukkakimppusi voi viestiä siitä, mihin sanasi tai rohkeutesi eivät ehkä riitä!
Muista myös, että suruviestin- tai muun ikävän uutisen kuultuasi sinun ei tarvitse lamaantua. Sen sijaan, että vaikenet voit hoitaa tilanteen kauniisti kukilla.
Viktoriaanisen ajan herkkää romantiikkaa: 1800-luvulla kukkasidonnassa siirryttiin vaaleisiin pastellisävyihin. Kimput aseteltiin hienoihin posliini- tai lasimaljakoihin, ja jokaisella vaalealla kukalla oli oma salainen merkityksensä kukkien kielessä.
2. Kukkakimput ennen – hajujen peittäjistä salaisiin viesteihin
Keskellä loistava keltainen ruusu ja sitä ympäröivät kehät eivät olleet vain koriste. Tällainen tiivis, rondellaan koottu tuoksukimppu oli kantajansa henkilökohtainen ilmanraikastin aikana, jolloin peseytyminen oli harvinaista ja kadut likaisia.
Keskiajan tuoksukimput
Keskiaika ja renessanssi oli aikaa, jolloin tuoksukimput (eli tussimussit) vietiin käytännön tarpeeseen. Kauneuden vuoksi kukkakimppuja ei suinkaan annettu, vaan niillä peitettiin ihmisten epämiellyttäviä hajuja. Kylpeminen oli nimittäin harvinaista.
Kimpuissa käytettiin paljon voimakkaita yrttejä, kuten valkosipulia ja rosmariinia. Hajujen lisäksi, yrttien uskottiin myös karkottavan pahoja henkiä ja ruttoa.
——————————————– Mistä ihmeestä tulee sana ”tussimussi”?
Keskiajan englannissa pientä tuoksukimppua kutsuttiin nimellä tussie-mussie (tai tussy-mussy). Sana kuulostaa nykykorvaan tosi hauskalta vitsiltä, mutta sen taustalla on puhdas käytännön järki ja kaksi vanhaa sanaa:
– Tussie tarkoitti kukkakiehkuraa tai pientä solmua.
– Mussie viittasi sammaleeseen (moss).
Nimi paljastaa kimpun salaisuuden: pienten kukkien ja voimakkaiden yrttien varret käärittiin kosteaan sammaleeseen. Näin kimppu pysyi raikkaana ja elossa pitkään, kun sitä kannettiin kädessä pitkin kaupungin katuja.
(Tätä muuten hyödynnetään nykyaikanakin kukkakaupoissa. Erityisesti kun tehdään esim. joulu- ja äitienpäiväasetelmia, laitetaan koreihin sammalta.)
Niin historian lehdillä kuin nykypäivän niityillä – vahvat värit ovat aina kuuluneet suomalaiseen kukkaperinteeseen.
Keskiajalla uskottiin, että rutto ja muut vaaralliset taudit tarttuvat pahan hajun ja saastuneen ilman mukana. Koska sen ajan kaupungit löyhkäsivät mädälle ja jätteille, ihmiset suojautuivat taudeilta pitämällä tussimussia tiukasti nenänsä alla.
Kimppuihin valittiin kaikkein voimakkaimmat kasvit, kuten laventeli, timjami, rosmariini ja tuoksuruuta (koristekasvi, myrkyllinen), jotta löyhkä pysyi loitolla ja henki pihisemässä!
Myöhemmin 1800-luvun viktoriaanisella ajalla, tästä ruttosuojasta kehittyi huippumuodikas asuste, jota hienostorouvat kantoivat upeissa hopeisissa pidikkeissä ja käyttivät salaviestien lähettämiseen. ——————————————–
Kukkakimppu on aina viestinyt sitä, mihin sanat eivät riitä!
Viktoriaanisen ajan kukkaloistoa: vahvat värit ja runsaat asetelmat toivat ylellisyyttä ajan sisustukseen.
Viktoriaaninen aika
1800-luvulla kukkakimpuilla puhuttiin salaa!
Koska tunteista ei saanut puhua ääneen, jokaisella kukalla ja jopa sen värillä oli tarkka merkitys (floriografia). Esimerkiksi keltaruusu saattoi tarkoittaa mustasukkaisuutta ja punainen neilikka syvää rakkautta.
Kukkakimppu oli kuin salainen kirje!
Viktoriaanisen ajan kukkakieli oli äärimmäisen tarkkaa. Jos erehdyit ojentamaan kukan väärässä asennossa, saatoit aiheuttaa skandaalin:
– Jos mies ojensi naiselle kukan oikealla kädellä, hän tarkoitti ”Kyllä”.
– Jos hän ojensi sen vasemmalla kädellä, vastaus oli ”Ei”.
Kukan vastaanottamisessa oli myös omat merkityksensä:
– Jos nainen asetti saamansa kukkakimpun rintaansa vasten sydämen kohdalle, ”Hän suostui rakkauteen”.
– Jos hän laittoi kimpun hiuksiinsa, viestitti hän hienovaraisesti, että”Pidän sinua vain ystävänä, älä haaveile enempää”.
– Jos kimppu käännettiin ylösalaisin – kaunis rakkauskimppu muuttui loukkaukseksi!
Historian ja nykyisyyden kontrasti. Siinä missä historialliset kimput olivat tiiviitä ja runsaita, moderni formal-lineaarinen tyyli riisuu asetelman elementit minimiin ja antaa tilaa yksittäisten kukkien veistoksellisuudelle.
Kukkakimpun nykytrendit – Mikä on muotia NYT (Kesä 2026)?
1. Luonnollisuus ja ”rento niittylook”
Tänä päivänä unohdetaan tiukat ja symmetriset pallokimput. Suositaan ilmavuutta: heinäkasveja ja erilaisia heiniä sekä eri korkeuksilla olevia eri kokoisia kukkia. Nyt halutaan rentoutta ja sellaista tunnelmaa, että luonto on tuotu sisälle.
Kimpuissa sallittua on näkyä persoonallisuus ja että kuin ne olisi poimittu kesäniityltä aamukasteella. Huomioitava kuitenkin on, että luonnonkukat ovat luonnonkukkia, jotka eivät kestä kuten kukkakaupasta ostetut. Ne ovat kesäisen kauniita ja lapsuuden muistoja tuovia, vain sen hetken!
Paluu luonnonmukaisuuteen. Nykyajan suosituin kukkasuuntaus hylkää jäykät muodot ja juhlii rentoutta. Värikäs ja runsas niittykimppu yhdistelee lukuisia eri kukkalajeja ilmavasti, aivan kuin suoraan kesäisestä luonnosta poimittuna.
2. Vastuullisuus ja sesonkiajattelu
Tänä päivänä halutaan sitä, mikä kukkii luonnollisesti juuri nyt. Esim. kesällä pionit, ruiskukat ja luonnonkukat.
Nyt arvostetaan omasta puutarhasta poimittuja- ja kotimaisten pientilojen kukkia.
3. Väritrendit: Rohkeat kontrastit ja pastellit
Klassiset hennot pastellit (roosa, persikka, vaalea lila) pitävät vahvasti pintansa.
Niiden ohessa on kuitenkin upeita ja rohkeita mausteita: syvää viininpunaista, kirkasta keltaista ja sähkönsinistä tuomassa kontrastia ja särmää.
Yhdistetään rohkeasti ja kokeillaan uutta; saadaan yllättäviä värielämyksiä aikaiseksi. Nautitaan myös ”More is more” -ajattelun soveltamisesta kimppuihin!
Rohkeaa väri-iloittelua. Nykypäivän muotikimput rikkovat perinteisiä värisääntöjä yhdistelemällä lukuisia eri kukkalajeja ja vahvoja, kontrastisia sävyjä persoonalliseksi ja moderniksi kokonaisuudeksi.
4. Vähemmän on enemmän – Jättikukat
Suuren kimpun sijaan muotia on laittaa maljakkoon vain yksi tai kaksi todella näyttävää katseenvangitsijaa. Tällainen voi olla esim. upea jättihortensia. Ruukku-hortensiastakin voit leikata maljakkoon oksan.
Maljakkoon yksistään sopii myös runsas pioni, tyylikäs suuri kalla tai vaikka iso yksikukkainen krysanteemi. Näitä kaikkia löytyy herkullisissa väreissä. Halutessa kukan voi kehystää pelkillä vihreillä oksilla tai lehdillä.
Vähemmän on enemmän. Moderni minimalismi ja greenery-trendi nostavat esiin kukkien sijaan vihreät lehdet ja niiden muodot. Yksi näyttävä peikonlehti yhdessä harson ja eukalyptuksen kanssa luo levollisen ja graafisen kokonaisuuden.
5) Avantgarde ja taiteellisuus
Nykypäivän muotikimput rikkovat perinteisiä rajoja. Ne tuovat kukkasidontaan modernin taiteen ja haute couturen elementtejä, joissa kukat toimivat veistoksellisina objekteina!
Meditaatiota ja viivojen harmoniaa. Japanilainen ikebana-taide opettaa, että tyhjä tila on yhtä tärkeä kuin itse kukat. Matalassa lasivadissa lepäävä, vino ja vähäeleinen asetelma antaa flamingonkukille ja leveälle lehdelle tilaa hengittää.
6) Moderni Ikebana-vaikutus
”Morsiamen kädessä oleva eloisa, epäsymmetrinen kimppu ilmentää taiteen tasapainon ja negatiivisen tilan periaatteita ja luo silmiinpistävän keskipisteen parin erityiseen päivään.”
Nykyajan hää- ja juhla-trendit suosivat japanilaisesta Ikebana-filosofiasta inspiroitunutta ilmavuutta. Kimpuissa jätetään tarkoituksella tyhjää tilaa (engl. negative space), jolloin yksittäisten kukkien muodot korostuvat.
7) Epäsymmetrinen liike
Toisin kuin viktoriaanisen ajan tiukat ja symmetriset asetelmat, nykypäivän epäsymmetriset sidonnat luovat katsojalle vaikutelman siitä, että kukat ovat jatkuvassa luonnollisessa liikkeessä.
8) Graafinen Formal-lineaarisuus:
Modernit linjakkaat asetelmat käyttävät usein trooppisia kasveja, voimakkaita lehtiä ja jyrkkiä geometrisia linjoja luomaan erittäin pelkistetyn, arkkitehtuurisen lopputuloksen.
Formal-lineaarinen tyyli korostaa kasvien omaa muotoa ja luonnetta. Tässä modernissa kimpussa graafiset linjat ja harvat, mutta sitäkin näyttävämmät kukkavalinnat luovat arkkitehtuurisen kokonaisuuden.
Minkä tyyppisiä kimppuja kukkakimpun historiassa onkaan?
– Biedermeier-kimppu
Tiivis, pyöreä, geometrinen ja täysin symmetrinen klassikkokimppu, jossa kukat asetellaan tarkkoihin sisäkkäisiin väriympyröihin tai -raitoihin.
Kukkasidonnan ensimmäinen klassikko. 1800-luvun alkupuolella syntynyt porvarillinen biedermeier-tyyli on historian ensimmäinen virallinen kimppumalli. Se tunnetaan täydellisen pyöreästä muodostaan ja tarkasti symmetrisistä, tiiviistä värikehistään.
– Pisarasti laskeutuva (Cataract)
Erityisesti hääkimppuna suosittu, upeasti alaspäin valuva juhlallinen kimppu, joka kapenee alaspäin pisaran tavoin.
Klassista hääeleganssia. Alaspäin kauniisti valuva pisara- eli cascade-morsiuskimppu on kukkasidonnan juhlallisimpia muotoja. Tyyli teki suuren läpimurron 1980-luvulla, ja nykyään se korostaa modernisti hääpuvun linjoja ja juhlan tuntua.
Alla muita esimerkkejä pisaranmuotoisista kimpuista:
Pisara on käsityötaidon taidonnäyte. Toisin kuin rennot lahjakimput, perinteinen morsiuspisara sidotaan tarkasti kantajansa käteen sopivaksi, jolloin vihreät ja kukat valuvat alaspäin kuin juhlava vesiputous.
Morsiusmuodin kuninkaallinen. Kauniisti laskeutuva, pisaranmuotoinen cascade-kimppu luo näyttävän ja pystysuoran linjan, joka sulautuu saumattomasti osaksi hääpuvun kokonaisuutta.”
– Niittykimppu (Käsin sidottu rentous)
Keveä, epäsymmetrinen ja luonnollinen kimppu, joka näyttää siltä kuin kukat olisi juuri poimittu kesäiseltä niityltä. Kukan varret sidotaan rennosti käsin.
Kesäpäivän tunnelmaa sisätiloissa. Rento ja ilmavasti maljakkoon aseteltu niittykimppu pöydällä muistuttaa siitä, että kauneus löytyy usein yksinkertaisista ja luonnollisista asioista.
TYYLIKIMPPUJA, ERIKOISSIDONTAA
1. Formal-lineaarinen sidonta
Perustuu selkeisiin linjoihin, muotoihin ja värien kontrasteihin, joissa yksittäisten materiaalien oma luonne korostuu. Se on saanut vahvasti vaikutteita japanilaisesta Ikebana-taiteesta.
Länsi kohtaa idän. Tämä moderni formal-lineaarinen asetelma osoittaa, miten tyylisuunta on saanut vaikutteita japanilaisesta ikebanasta. Kivimäisessä ruukussa pysty orkidean oksa ja sivulle suuntaavat vaaleanpunaiset flamingonkukat luovat vahvan graafisen jännitteen äärimmäisen vähäeleisesti.
Kimpussa on vähän materiaalia, mutta jokaisella oksalla ja kukalla on oma tarkka paikkansa. Senttikin väärään suuntaan todennäköisesti huonontaa kimpun ulkonäköä! Kimpussa yhdistetään pystysuoria linjoja, graafisia kaaria ja tiiviitä, massiivisia muotoryhmiä (kuten suuria lehtiä tai pyöreitä kukkia tyvellä).
Kuin moderni maalaus maljakossa. Sinisen keraamisen ruukun ja liilanperheen kukkien liitto näyttää, miten nykypäivän kukkasidonta leikitsee epäsymmetrialla. Jokainen erikokoinen ja -muotoinen kukka on asetettu omalle korkeudelleen, jolloin ne saavat yksilöllistä tilaa.
Suosittuja ovat linjakkaat ja veistokselliset kukat, kuten flamingokukat (Anthurium), streliziat, kallat, miekkaliljat sekä upeasti kaartuvat oksat.
Eksotiikkaa matalalla vadilla. Tämä moderni formal-lineaarinen teos yhdistää itämaisen matalan astian tekniikan ja eksoottiset kasvit. Kolme eri korkeuksille nousevaa strelitziaa saavat parikseen juurelle asetetun oranssin neulaprotean, graafista apinanheinää sekä tummanpunaisen kukkamassan.
2) Viuhkakimppu (Fan bouquet)
Viuhkakimppu on useimmiten morsiuskimppuna käytettävä erikoistyö, joka nimensä mukaisesti mukailee avatun viuhkan muotoa.
Hienostunutta ja vähäeleistä kauneutta. Tämä telineessä seisova vaalea viuhka-asetelma leikitsee rakenteilla. Kuivassa risupohjassa loistavat vähävetisyyttä sietävät upeat valkoiset kallat, herkkä orkidea ja keltaiset, pallomaiset kraspediat.
Kimppu voidaan rakentaa joko valmiiseen viuhkan muotoiseen pohjaan kuten pitsi-, puu- tai metalliviuhkaan. Sen muoto voidaan sitoa myös kokonaan kukista ja vihreistä koristeista viuhkamaisesti säteittäiseksi.
Nostalgiaa ja kestävää kehitystä. Vapain käsin sidottu, littana viuhkakimppu juhlii kuivakukkien uutta tulemista. Hailukan pastelliset sävyt, pienet luonnonkukkahenkiset lajikkeet ja kaarevat heinät luovat herkän, runollisen kokonaisuuden, joka kestää maljakossa ikuisesti.
Se on erittäin romantiikkaa henkivä, viktoriaaninen tai jopa teatraalinen vaihtoehto perinteiselle kimpulle.
3) Vegetatiivinen sidonta
Kun kukkateos matkii luontoa. Moderni vegetatiivinen tyyli hylkää matemaattiset muodot ja antaa kasvien kertoa oman tarinansa. Asetelmassa kunnioitetaan lajien luonnollisia korkeuseroja, jolloin pajunkissat ja korkeat kukkaoksat kurottavat kohti kattoa sipulikukkien hehkessa.
Tässä tyylissä jäljitellään luonnon omaa kasvutapaa. Kukat ja kasvit asetellaan kimppuun tai asetelmaan juuri niin, kuin ne kasvaisivat luonnossa. Esim. varjoisat kasvit laitetaan alas ja valoa vaativat korkealle.
4) Glamelia (Ruusumelias)
Äärimmäistä tarkkuutta vaativa tekniikka, jossa sadat yksittäiset kukanterälehdet (usein ruusun tai gladioluksen) irrotetaan ja liimataan tai langoitetaan takaisin yhteen siten, että ne muodostavat yhden ainoan, jättimäisen ”superkukan”.
Glamelia on ns. komposiittikukka eli yhdistelmäkukka. Glameliakimppu on kukkasidonnan historian ehdottomia jalokiviä ja äärimmäistä ammattitaitoa vaativa tekniikka!
”lluusio jättiläisruususta. Moderni glamelia leikitsee värien liukuvaisuudella vaaleanpunaisesta pehmeään keltaiseen. Koska herkkä terälehtirakenne vaatii mekaanisen tuen, kimppu on istutettu uniikkiin viininpunaiseen alustaan, jonka epätasainen pinta ja piparkakkureuna viimeistelevät kokonaisuuden.
Tekniikka keksittiin jo 1800-luvun lopulla gladioluksista, mutta ruusuista tehtynä se saavutti suuren suosion 1940- ja 1950-luvuilla.
Se tehdään useimmiten morsiuskimpuksi, joka näyttää yhdeltä ainoalta, jättimäiseltä ”superruusulta”, vaikka todellisuudessa se on rakennettu käsin sadoista yksittäisistä terälehdistä. Se on siten isotöinen ja hintava.
Arkkitehtuurista rinnakkaisutta. Paralleeliasetelma perustuu tiukkaan sääntöön, jossa kasvien linjat kulkevat rinnakkain risteämättä koskaan. Matalassa mustassa lautasessa liatrikset, gladiolukset ja molucellat kurottavat suoraan ylöspäin luoden liilan, oranssin ja vihreän sävyisen modernin pienoismetsän.
————————————–
JÄNNIÄ ASIOITA KUKISTA JA KUKKAKIMPUN HISTORIASTA:
1. Morsiuskimpun ruma salaisuus – miksi se heitetään?
Nykyään morsiuskimppu symboloi rakkautta ja kauneutta, mutta keskiajalla sen tarkoitus oli huomattavasti epäromanttisempi. Kimput tehtiin valkosipulista, tillistä, mausteneilikasta ja voimakkaista yrteistä. Miksi?
Niiden tehtävä oli peittää sulhasen ja morsiamen karmea ruumiinhaju. Kylvyssähän käytiin ehkä noin kerran vuodessa. Kimpussa olevien kasvien tarkoitus oli suojata hääpari ruttobakteereilta ja pahoilta hengiltä!
Entä miksi kimppu heitetään sinkkunaisille? Keskiajalla uskottiin, että morsiamen hääpuvun palasen saaminen tuo onnea. Vieraat saattoivat kirjaimellisesti repia morsiamen puvun riekaleiksi hääjuhlan aikana.
Pelastaakseen pukunsa ja henkensä, morsiamet alkoivat heittää yrttikimppunsa hääväelle – harhautukseksi ja paikalta pakenemiseksi.
Puku pelastui kukkien avulla. Tämä upea, suuri valkoinen hääkimppu edustaa perinnettä, joka syntyi puhtaasta pakosta. Keskiaikainen tapa repiä morsiamen hääpukua pakotti morsiamet heittämään jotain muuta onnenmuruiksi – ja niin syntyi kimpunheittoperinne.
2. Ruusuilla annettu kuoleman tuomio
Antiikin Roomassa ruusu oli salaisuuksien symboli. Kattonyyteistä tai juhlasalien katoista ripustettiin usein ruusuja, ja termi sub rosa(kirjaimellisesti ”ruusun alla”) tarkoitti, että kaikki, mitä tässä huoneessa viinin varjossa puhutaan, on ehdottoman salaisuuden alaista.
Sub Rosa juontaa juurensa suoraan roomalaisten vaitiololupauksesta ja juhlakulttuurista.
Keisari Nero rakasti ruusuja niin paljon, että eräissä juhlissa hänen määräyksestään katosta pudotettiin niin valtava määrä ruusunlehtiä vieraiden niskaan, että osa vieraista kirjaimellisesti tukehtui ja hukkui ruusunlehtiin suoraan ruokapöytään.
Se oli historian kaunein, mutta myös rumin tapa päästä eroon vieraista!
Vaitiolon kaunis symboli. Viktoriaaninen aikakausi rakasti antiikin tarinoita ja runsaita ruusuja. Valkoisen, tummanpunaisen ja vanhanroosan sävyinen kimppu koristeellisessa keramiikkamaljakossa luo upean sillan keisari Neron salaisista pidoista 1800-luvun salonkeihin.
————————————————- Sub Rosan tarina:
Antiikin Roomassa kattoon kiinnitetyllä tai ripustetulla ruusulla oli erittäin tärkeä sosiaalinen merkitys:
1) Luottamuksen ja salaisuuden symboli
Jos juhlasalin tai kokoustilan kattoon oli ripustettu ruusu (tai ruusuista sidottu nyytti/kranssi), se tarkoitti että kaikki tilassa puhutut asiat olivat luottamuksellisia.
2) Vaitiolovelvollisuus
Kaiken, mitä viininvirran ja juhlinnan aikana sanottiin ”ruusun alla” (lat. sub rosa), oli jäätävä vain kyseisen huoneen seinien sisäpuolelle. Puheiden levittäminen eteenpäin oli vakava kunnianloukkaus ja rikkomus luottamusta vastaan.
3) Vaikutus arkkitehtuuriin
Tämä roomalainen perinne oli niin vahva, että se vaikutti vuosisatoja myöhemmin myös eurooppalaiseen arkkitehtuuriin. Monien vanhojen talojen, linnojen ja kokoussalien kattojen keskiosaan veistettiin koristeellinen ruusuke (rosetti) muistuttamaan siitä, että huoneessa käydyt keskustelut ovat salaisia.
Pyreneiden laakson syleilyssä 1.000 m korkeudessa sijaitsee Andorran pääkaupunki Andorra la Vella.
”Välimeren kesä kuumenee. Kaduilla kuljetaan varjoisaa puolta ja terasseilla kilpaillaan aurinkovarjopöydistä. -Huippuhelteet ovat täällä taas! -Niin moni Espanjan talviasukas Suomesta, Ruotsista ja Norjasta pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa pohjolan viileämmille vesille”.
Lentäen vaiko Eurooppaa koluten
Useimmat hyppäävät lentokoneeseen, mutta on myös meitä autoilevia, jotka ajavat Euroopan läpi. Välttämättä emme toki aja vain läpi suorinta tietä, vaan kierrellen ja kaarrellen maanosan ihmeitä katsellen.
Eurooppa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joista ei välttämättä ole koskaan edes kuullut mitään. Se on täynnä historiaa, jonka juurille on antoisaa poiketa samalla ihmetellen mitä siellä koulun historiantunneilla oikein tekikään?! -No totta puhuen, kaikesta tästä nähtävästä ei mainita kirjoissa eikä kansissa.
Helteestä Pohjolan viileyteen
Me matkasimme Aurinkorannikolta Malagan provinssista Varsinais-Suomeen, ja tässä kerron teille matkastamme, joka lienee ainakin 15. tällä välillä – eri reittejä pitkin tosin. Myöhemmin matkamme jatkuu Lappiin, mutta se on sitten oma tarinansa.
Alustavia matkasuunnitelmia
Matkaa olimme suunnitelleet sen verran, että varasimme loppumatkan laivat. Tämä oli ainoa aikarajoite matkallemme ja siten jouduimme hieman räknäämään päivittäisiä ajokilometrejä.
Olimme kevyesti hahmotelleet myös ajoreittiä ja mitä halusimme nähdä. Hotelleja emme koskaan varaile etukäteen, sillä menemme fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Majoituksen varaamme yleensä tuntia paria ennen, kun tiedämme kuinka pitkälle ko. päivänä ajamme.
Matkapäivä 1
Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan. Ajatuksena ajaa Alicanten tienoille, jossa yöpyä. Reittimme kulki akselilla Fuengirola – Valencia – Alicante. Kilometrejä kertyi jotain 550.
Espanjan kotiin oli jäänyt herkkujen jämiä, joten nautiskelimme niitä ensimmäisenä hotelli-iltana. Oletko koskaan maistanut chili-ruisnappeja, joiden päällä on savulohi-vuohenjuustotartarmössöä tai muuta hyvää kräämiä? Voi hitsi, kun maistui…
Matkapäivä 2
Kello herätti seitsemältä. Aamutoimien ja hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Andorraa. Tänne suuntasimmekin erityisen suurella mielenkiinnolla, koska tässä Pyreneiden vuoriston syleilyssä sijaitsevassa kanjoniparatiisissa emme olleet koskaan käyneet.
Andorra la Vellan pääkatu. Hotellimme McDonalsin vasemmalla puolella.
———————————- Infopaketti Andorrasta:
Andorran sijainti ja asutus
Andorrra sijaitsee Espanjan- ja Ranskan rajalla, vähän kuin rajaviiva olisi levinnyt siitä kohtaa laajemmaksi. Andorrassa on noin 85.000 asukasta, joista vain noin kolmasosa on andorralaisia.
Loput ovat etupäässä Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista tulleita, jotka ovat maassa joko työn tai kevyemmän verotuksen vuoksi.
Andorran asutus on melko keskittynyt, sillä lähes koko väestö asuu Gran Valira -joen muodostamassa kapeassa vuoristolaaksossa, jossa myös pääkaupunki Andorra la Vella sijaitsee.
Pyreneitten syleilyssä 1 km merenpinnasta on pääkaupunki Andorra la Vella. Täältä vuoret kohoavat vielä lähes 2 km.
Meren pinnasta kohti korkeuksia
Mittasuhteet vetävät hiljaiseksi tällä poikkeuksellisella ylänkömaalla. Autolla ajaen noustaan hiljalleen ylöspäin, ja silti tunnelma on kuin oltaisiin pohjalla sillä itsensä löytää aina uudesta kanjonista.
Sitä tuntee Itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, vaikka onkin jo lähes 1.000 metrin korkeudessa – siis jo kilometrin korkeammalla kuin maanpinnalla tallustelevat!
Korkeimmat huiput ovat lähes 3.000 m. Kun katsot laakson pohjalta ylös taivaalle, sinua ympäröivät vuorten lähes päälle kaatuvat seinämät ja huiput.
Näet kuinka Andorraa ympäröivät Pyreneiden jylhät lähes kolmetuhatmetriset vuoret sulkevat syliinsä tämän ikiaikaisen ruhtinaskunnan. Vuoret kohoavat aina 2.900 metrin paremmalle puolelle, kuten korkein huippu Coma Pedrosa 2.942 m.
Kun Andorran lumi- ja jäähuiput kesällä sulavat, tekevät ne upeita koskia ja putouksia vuorten rinteille. -Uskaltaisitko ylittää tämän kosken tästä riippusillasta?
Pystysuorat kallioseinämät ja kanjonit
Matka oli elämys jo Espanjan suunnasta ajettaessa. Kohti pääkaupunkia, tie matkasi syvällä Gran Valira -joen uurtamassa kapeassa laaksossa. Se nousi pystysuorien kallioseinämien ja jylhien kanjonien puristuksessakohti tuhannen metrin korkeudessa lepäävää pääkaupunkia.
Kun ollaan Andorra la Vellassa, ollaan tosiaan jo 1.000 m korkeudessa meren pinnasta. Andorrankeskikorkeus on n. 2.000 m, jolle korkeudelle suurin osa Andorran kylistä, laskettelurinteistä ja tasangoista sijoittuu. Täältä kun katsoo ylöspäin, näkee vuorten vielä nousevan lähes kilometrin. Korkeimmillaan ollaan 3 km korkeudessa, jonne ei autolla luonnollisestikaan pääse.
Autossa tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi, kun vuoret kohosivat edessä ja takana, vasemmalla ja oikealla tuhansia metrejä suoraan kohti taivasta. -Tuntui kuin olisi loukussa, johon kohta lytistyy.
Andorran eristyneisyys Pyreneiden suojassa olevana linnoituksena on kuitenkin ollut sen onni, sillä näin se on säästynyt sodilta ja säilyttänyt poikkeuksellisen keskiaikaisen perintönsä.
Jylhien vuorten rinteillä ja laaksojen pohjilla on 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.
Kivikirkkoja kellotorneineen
Jylhien rinteiden korkeuksissa ja pienten kylien keskellä kohoaa kymmeniä piskuisia, 1100–1200-luvuilta peräisin olevia kivikirkkoja, joiden kapeat ja korkeat kellotornit rakennettiin uskonnollisiksi symboleiksi ja tähystystorneiksi kanjonien suille.
Legenda Kaarle Suuresta
Kansantaru kertoo legendasta, jossa Kaarle Suuri perusti Andorran vuonna 805. Tämä olisi ollut kiitos siitä, että paikalliset vuoristolaiset auttoivat häntä taistelussa maureja vastaan. Tarina elää yhä vahvana kansallislaulussa.
Salakuljettajien polut
Ennen kuin alkoi verovapaa shoppailu ja luksus, kulkivat andorralaiset pitkin ”Rutas de los Contrabandistas” eli salakuljettajien polkuja. Vuorten yli kulkevia reittejä pitkin kuljetettiin tupakkaa, alkoholia ja sotavankeja. Asukkaat elivät salakuljetuksella sekä karjanhoidolla. Andorra oli tuolloin karu erämaa ja kovin köyhä.
———————————-
Päivä 3 (kaksi yötä Andorrassa)
Tänään heräsimme Andorra la Vellasta eli tämän minivaltio Andorran pääkaupungista. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Virallinen kieli on katalaani, mutta espanjalla pärjää loistavsti, ja lisäksi puhutaan ranskaa ja portugalia.
Jahas, tässä sitä taidetaan olla hotellimme katubaarissa haukkaamassa aamupalaa. Ihastelin kattausastioita, ja totesinkin taas että kattaus on puoli ruokaa!
Olemme keskustahotellissa. Varsinaisen hotelliaamiaisen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme katukahvilassa syömässä paikallisen pitkulaisen maistuvaisen flauta cristal” baakkelsin” valitsemallamme täytteellä.
Sen nimi ”flauta” tarkoittaa huilua ja viittaa sen kapeaan pitkään muotoon. Olimme Andorrassa kaksi yötä ja otimme tämän 3. päivän rennosti shoppailun, katukahviloiden ja -baarien merkeissä. Seuraava ajopäivähä on vasta huomenna.
Hui, hiihtävä karhu keskellä kaupunkia! Andorra on hiihtäjänkin paratiisi, joten miksipä ei. -Huomasitko, että karhu on tehty kukista? Takana hotellimme.
————————– Lisää infoa:
Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta valuuttana käyretään kuitenkin euroa. Maa on ruhtinaskunta, jonka yhteisruhtinaina (valtion päämiehinä) toimivat Ranskan presidentti sekä espanjalainen Urgellin piispa.
Urgellin piispa
Urgellin piispa on roomalaiskatolisen hiippakunnan johtaja, jonka istuin sijaitsee aivan Andorran naapurissa La Seu d’Urgellin kaupungissa Kataloniassa.
Virassa oleva piispa on automaattisesti Andorran valtionpäämies eli ruhtinas yhdessä Ranskan presidentin kanssa. Nykyisenä piispana virassa aloitti toukokuussa 2025 Josep-Lluís Serrano Pentina.
Urgellin piispan rooli
Ruhtinuuden juuret menevät vuoden 1278 nk. Pareatges-sopimukseen, jolla ratkaistiin kirkon ja ranskalaisten kreivien pitkä kiista alueen hallinnasta. Urgellin piispan lisäksi maailmassa on vain Vatikaanin paavi, joka toimii samalla myös virallisena valtionpäämiehenä.Tätä kutsutaankin maailmanlaajuiseksi poikkeukseksi.
Poliittinen valta ja veto-oikeus
Urgellin istuva piispa voi halutessaan käyttää poliittista valtaa, vaikka nykyään rooli onkin pääosin seremoniallinen. Ylintä toimeenpanovaltaa Andorrassa käyttää Andorran pääministeri. Piispalla on kuitenkin moraalinen veto-oikeus esimerkiksi lakiasioissa. Hän on mm. uhannut erota, jos Andorra laillistaa abortin.
Tässä toinen hiihtäjä!
Vain autolla Andorraan, ja muista passi
Andorraan saavutaan aina autolla tai bussilla vuoristoteitä pitkin. Lähimmät lentokentät ovat Barcelonassa (Espanja) ja Toulousessa (Ranska).
Maahan saavuttaessa suositellaan passin mukaan ottamista, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Meiltä tosin ei passia missään kysytty – liekö sitten ollut osuutta asiaan espanjalaisilla rekisterikilvillä.
Kevyesti veroja ja aina edullisia ostoksia
Andorran verotus on Euroopan kevein. Tuloveroja maksetaan vasta 24.000,- euron yli menevistä tuloista, ja silloinkin vain 5-10 %.
Arvonlisävero eli IGI on ruuasta 1 % ja muusta 4,5 %.Tämä näkyy hinnoissa ja houkuttelee tekemään edullisia ostoksia. Erityisesti hajuvedet, merkkivaatteet ja elektroniikka lähtevät matkailijan mukaan.
Todella upeita ja ainakin suomalaisen kukkarolle ”melkein kuin ilmaisia” alusvaatteita kannattaa shopata. Niissä mennään jopa Espanjan hintatason alapuolelle.
Talviurheilijalle Andorra
Talvella Andorra on laskettelijan paratiisi. Sieltä löytyy erinomaisia laskettelukeskuksia, kuten Grandvalira ja Pal Arinsal.
Kesäurheilijalle Andorra
Jos olet enemmän kesäurheilija/-liikkuja, on Andorra mitä mainioin paikka vaellukseen, maastopyöräilyyn ja luonnonpuistovierailuun. Andorrassa on UNESCO-kohde Madriu-Perafita-Claror.
Rentoutujalle Andorra
Jos kaipaat vain rentoutumista, löydäCaldea, joka on yksi Euroopan suurimmista thermal spa -kylpyläkeskuksista.
Aina voit tulla nauttimaan pelkästä hotelli-kaupunkielämästä Andorran syliin keskustahotelleihin. Haistele ja maistele Pyreneiden vuoristoilmaa katubaarissa drinkin kera. ————————
—————————————————- Tärkeä vinkki Andorraan matkaavalle:
Puhelinverkot: Andorra ei kuulu EU:n ilmaisen dataroamingin piiriin. Puhelimen netinkäyttö ilman paikallista SIM-korttia tai Wi-Fiä voi tulla erittäin kalliiksi. Kytke mobiilidata pois päältä rajalla! —————————————————-
Matkapäivä 4
Aamuherätys klo 7 ja aamiaiseksi samainen andorralainen pitkulainen patonkityyppinen ratkaisu kahvin ja tuoremehun kanssa. Tien päällä olimme klo 9.30 tienoilla kohti Ranskan Valencea.
Aika hurjaa menoa, vai? Pääkaupunki Andorra la Vella lepää laakson pohjalla ja ympärillä Pyreneiden jylhät, liki kolmituhantiset seinämät kurottautuvat kohti pilviä.
Alas Ranskan puolelle
Kun Andorra la Vellasta ajetaan kohti Ranskaa yleistä CG-2-päätietä pitkin Encampin ja Canillon kylien läpi, saavutaan Grau Roigin hiihtokeskuksen kohdalle. Tästä eteenpäin Ranskan rajalle on kaksi vaihtoehtoa: Port d’Envaliran solatie sekä Envaliran tunneli.
Me ajoimme Envaliran tunnelia, joka on 4,5 km pitkä. Envaliran tunneli on yksi Euroopan korkeimmista maantietunneleista. Tunnelimaksu tavalliselta henkilöautolta on 8,30 €.
Rajanylitys ja saapuminen Ranskaan
Ranskalaista vuoristotunnelmaa huokuu L’Hospitalet-près-l’Andorren kylä Pyreneiden kainalossa. Kuvassa tyypillisiä ranskalaisia kivitaloja.
Valittiinpa kumpi reitti vain, ne yhdistyvät el Pas de la Casan verovapaassa rajakaupungissa, joka sijaitsee noin 2 000 metrin korkeudessa. Koska Andorra ei kuulu EU:hun, rajalla on tulliasemat, joissa tehdään ajoittain pistokokeita. Me saimme ajaa ohi ihan rauhassa – liekö espanjalainen rekkari vaikuttanut asiaan täälläkin.
Pieni ja idyllinen ranskalaiskylä sijaitsee aivan Andorran rajan pinnassa Ariègen departementissa. Paikka on tunnettu perinteisestä tunnelmastaan ja se toimii monelle porttina Andorran vuoristoon
Tunnelmaa ranskalaisittain
Tie el Pas de la Casasta laskeutuu alas Ariègen laaksoon. Ensimmäinen ranskalaista tunnelmaa huokuva kylä on L’Hospitalet-près-l’Andorre, jossa sijaitsee myös lähin rautatieasema. Siitä jatkoimme matkaa Touloussen suuntaan, mutta ajoimme kuitenkin Carcassonnen, Narbonnen ja Montpellierin kautta Rhonen-laaksoon ja Valenceen.
Yövyimme Valencessa, jota sanotaan Etelä-Ranskan portiksi, Rhone-joen varrella. Se on tunnettu viinintuotannostaan.
Matkapäivä 5
Alpeilta palmujen alle
Aamusella jatkoimme matkaa Italian Stresaan pitkin Fréjusin maantietunnelia (Tunnel du Fréjus), joka on toinen legendaarinen suurtunneli Ranskan ja Italian rajalla. Se sijaitsee hieman Mont Blancin tunnelia etelämpänä. Fréjus on insinööritaidon jättiläinen, sen pituus on peräti 12,87 km ja se on Mont Blancia pidempi.
Fréjusin maantietunneli sisältä. Tätä ajetaan lähes 13 km. Katso tästä ajaminen tunnelin sisään.
Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1974 Ranskan puolella ja tammikuussa 1975 Italian puolella. Läpilyönti tapahtui 5. huhtikuuta 1979. Tunneli valmistui ja avautui liikenteelle 12.7.1980. Vieressä kulkee myös Fréjusin rautatietunneli, joka valmistui jo vuonna 1871.
Kansallisuus vaihtuu lennosta, sillä tunneli on jaettu tismalleen puoliksi maiden kesken. Me ajoimme siis sisään Ranskan puolelta ja tulimme ulos Italian auringon alle. Yläpuolella oli parhaimmillaan 2 km jykevää graniittia.
Jos tuntisi ahtaanpaikan kammoa, voisi tällä vajaan 13 km matkalla iskeä paniikki. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta tulevat ajavat nykyäänomassa putkessaan.
Salainen maanalainen laboratorio
Tunnelin keskivaiheilla noin 1,7 km syvyydessä vuoren sisässä, sijaitsee LSM-hiukkasfysiikan laboratorio (Laboratoire Souterrain de Modane). Siellä tutkijat suorittavat huippusalaisia kokeita pimeästä aineesta ja neutriinoista, koska paksu vuorikerros suojaa herkkiä laitteita kosmiselta säteilyltä. -Ajetaan siis kirjaimellisesti tiedekeskuksen läpi!
—————————————————- Ajankohtainen uutinen:
Tunneli oli pitkään yksiputkinen, mutta sen turvallisuuden parantamiseksi rakennettu toinen tunneliputki avattiin liikenteelle elokuussa 2025.
Nyt molempiin suuntiin ajetaan omissa erillisissä putkissaan, mikä tekee ajamisesta huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa. Yksisuuntainen maksu henkilöautolta on Mont Blancin tavoin noin 55 €. —————————————————
Saapuminen Italiaan
Tunnelista tulimme ulos suoraan tyylikkääseen Italian alppikaupunki Bardonecchiaan, joka toimi vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lumilautailunäyttämönä.
Matkamme Stresaan jatkui upeaa A32-moottoritietä pitkin. Matkalla ohitimme Torinon, jolloin samalla ihailimme sen pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Pian sitten olikin jo kääntyminen kohti Lago Maggiorea.
Alpeilta palmujen alle
Upea Alppimaisema ja Lagp Maggiore -järvi Italian Stresassa, jonne Ranskasta ja tunnelista laskeuduimme. Järvi on 65 km pitkä.
Erityistä tämän 5. päivän matkassa on sen visuaalinen siirtymä. Aloitimme Rhône-laakson tasangoilta ja nousimme Chamonix’n dramaattisiin lumihuippuisiin alppimaisemiin. Maisemista tulikin mieleeni lapsuuden sveitsiläis-saksalainen Alppimaisemiin sijoittunut Heidi -televisiosarja , joka on kuvattu aivan Sveitsin- ja Italian rajalla n. 2 km korkeudessa.
Tunnelin jälkeen laskeuduimme Italian Lago Maggiore -järven rannalle Stresaan, jossa meitä odottivat palmut, elegantit art deco -hotellit ja italialainen järviromantiikka. Hotellimmekin oli aivan järven rannalla. Järven toinen puoli kuuluu Sveitsille, joka parvekkeiltamme näkyi (huom. huoneessamme oli peräti kaksi ranskalaista parveketta).
Näkymä hotellihuoneestamme. Ihana, ihana italialainen Stresa ja sen Lago Maggiore -järvi, jonka toinen puoli kuuluu Sveitsille. Kävimme syömässä tuossa edessä.
Monumento allo Scalpellino – Kunnianosoitus kivenhakkaajien historialle
Aivan Stresan kyljessä, Bavenon upealla rantapromenadilla, matkaaja kohtaa koskettavan ja maanläheisen muistomerkin: Suoraan matalalla, harmaalla graniittilohkareella istuu luonnollisen kokoinen kivenhakkaaja työssään.
Tämä kuvanveistäjä Raffaele Pollin vuonna 1990 valmistama patsas on hakattu alueen omasta, maailmankuulusta vaaleanpunaisesta Bavenon graniitista.
Monumentti kunnioittaa alueen perinteisiä kivenhakkaajia (paikallisella murteella ”picasass”), joiden raskaalla työllä ja ammattitaidolla on ollut korvaamaton merkitys koko Lago Maggioren alueen historialle ja arkkitehtuurille.
Patsas sulautuu ilman korkeita jalustoja suoraan osaksi järvimaisemaa, aivan kuten kivenhakkaajatkin elivät osana tätä jylhää luontoa.
Hetki menneisyydestä Lago Maggioren rannalla: Bavenon matala kivenhakkaajapatsas pysäyttää kulkijan miettimään seudun historiaa, jossa raskas työ ja karu luonto yhdistyvät kauniiksi taiteeksi.
Kulttuurin ja ystävyyden muistomerkki Stresassa
Rauhallisen Via Manzoni -rinnetien varrella vehreässä maisemassa sijaitsevassa monumentissa on kiinni suuri pronssinen risti ja siihen liittyvä bas-reliefi.
Kyseessä on kuvanveistäjä Pietro Canonican vuonna 1932 toteuttama teos, joka on omistettu kahden italialaisen kulttuurin suurmiehen – kirjailija Alessandro Manzonin ja filosofi-teologi Antonio Rosminin – syvälle elinikäiselle ystävyydelle.
Läheltä katsottuna tässä pronssikuvassa näkyy kauniisti ystävysten välinen yhteys ja kunnioitus: kaksi viisasta miestä ikuistettuna keskelle syvällistä keskustelua, jakaen ajatuksia, jotka jättivät pysyvän jäljen Italian kulttuuriperintöön.
Kirjailija Antonio Fogazzaro onkin kuvannut heidän poikkeuksellista ystävyyttään hienosti sanoilla:
Duplice vertice di un’unica fiamma” – yhden ja saman liekin kaksi huippua.
Alessandro Manzonin ja Antonio Rosminin ystävyyden monumentti sulautuu kauniisti rinteeseen Stresassa. Paikka kutsuu pysähtymään ja miettimään kahden suuren ajattelijan elinikäistä ystävyyttä juuri niissä maisemissa, joissa he aikoinaan yhdessä vaelsivat.
Vuonna 1932 pystytetyn monumentin ytimeen on upotettu kuvanveistäjä Pietro Canonican herkkä pronssinen kohokuva (bas-relief) ystävyksistä.
Miehet viettivät aikoinaan paljon aikaa yhdessä juuri Stresan upeissa maisemissa kävellen, maisemia ihaillen ja filosofoiden. Monumentti vangitsee hienosti tämän historian osaksi Stresan rantamiljöötä.
Monumentilta avautuu levollinen panoraamanäkymä suoraan Lago Maggiore -järvelle. Monumentti ystävysten kohtaamisesta tekee siitä kauniin pysähdyspaikan kaikille ystävyyden ja historian vaalijoille.
La Maggiore -järvi alkuyöstä.
Matkapäivä 6
Stresan ihastuttavassa järvenrantahotellissa söimme hyvän aamiaisen. Matkaa lähdimme jatkamaan 65 km pitkän järven länsirantaa kohti Sveitsiä. Sveitsin jälkeen suuntasimme maahan, jossa emme ole ennen käyneet eli Liechtensteiniin (ruhtinaskunta).
Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.
Pysähdyimme kääpiövaltion päääkaupunki Vaduzissa. Maa on maailman 6. pienin ja pinta-alaltaan vain 160 km2. Asukkaita on noin 40.000 ja kieli saksa (murteena alemannisaksi). Virallisena valuuttana käytössä on Sveitsin frangi. Maat ovat rahaliitossa keskenään.
2) Reinin laakso kattaa maan länsiosan, itäosa on vuoristoista Alppia.
3) Maalla ei ole omaa rannikkoa, eivätkä sen naapurimaatkaan ulotu merenrantaan asti. Maat ovat siten ns. sisämaavaltioita.
4) Maalla on perustuslaillinen perintömonarkia, jonka ruhtinaalla on huomattavan suuri valta.
5) Erittäin korkea elintaso ja bruttokansantuote asukasta kohden.
Vaduzista menimme takaisin Sveitsin puolelle, josta jatkoimme Itävaltaan. Seuraavaksi ajoimme Saksan Baieriin, jossa yövyimme Ulmissa. Kilometrejä tänään kertyi noin 550 km.
Matkapäivä 7
Baierin aamuherätyksemme Ulmissa oli jälleen seiskan tienoilla. Aamiaiset, aamutoimet (tai siis toisinpäin) ja tien päälle.
Saksan Neubranderburgissa Mecklenburg-Etu-Pommerissa, yö ihanassa järvimaisemassa. Tässä ilta-auringon laskua.
Lähdimme kohti Neubranderburgia, jonka lähistölle majoituimme. Hotellirakennukset olivat aivan ihastuttavan järven rannalla, jossa veden äärellä söimme mukavan namibialaisen nuoren miehen tarjoillessa.
Tässä hotellissa hän oli ollut vasta kuukauden, ja seuraavaksi suuntaa Pariisiin. Suomeen tulostakin haaveili (?!?) – vai sanoiko vain isompien juomarahojen toivossa.
Mukava ”juopottelu-” ja syöpöttelypaikka hotellimme pihalla. Naapuripöydässä istui muuten ruotsalainen pariskunta.
Matkapäivä 8
Perjantaiaamu ja Saksassa herätään. -Ah autuutta, kun tänä aamuna ei ollutkaan niin aikaista ylösnousua hotellin vuoteesta ja muutenkin vielä aamiaisenkin jälkeen sai rauhassa kupata.
Ajettavaa tälle päivälle oli edessä vain 350 km. Olimmehan majoittuneina lähellä satamaa. Kohteemme yöksi oli autolautta Puolan Świnoujścien satamakaupungista Ruotsin Malmöön, joka lähti klo 22.15. Aikaa olimme varanneet tietoisesti reilusti, sillä halusimme käydä katsomassa pari mielenkiintoista kohdetta.
Tänään on muuten perjantai 19.6. ja Suomen keskikesän juhla, juhannusaatto.
Saksan ”rakettimuseo”
Rakettimuseoalueen opaskartta. Laajan alueen kiertämiseen varaa aikaa 2-3 tuntia.
Ensimmäiseksi ajoimme museoalueelle (Peenemünden historiallis-tekninen museo), joka on entinen säilynyt hiilivoimalaitos. Se oli siten natsi-Saksan salainen tutkimuskeskus (1936–1945), jossa kehitettiin maailman ensimmäinen avaruuteen yltänyt kaukoraketti ja pommikone.
Museon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus. Tämä historian ensimmäinen avaruuden rajan ylittänyt ballistinen ohjus tunnetaan nimenomaan ikonisesta mustavalkoisesta ruutukuvioinnistaan. Kehitystyötä johti kuuluisa insinööri Wernher von Braun, joka siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja oli myöhemmin kehittämässä NASA:n kuulento-ohjelmaa.
Museon historian kaksi puolta
Museo esittelee rakettitekniikan huimaa kehitystä, mutta painottaa voimakkaasti sen synkkää puolta. Kehitetyt aseet ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja. Niiden rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.
Tästä näet, mitä mistäkin museoalueella löytyy.
Museo sijaitsee Itämeren rannalla Usedominsaarella Koillis-Saksassa. Sitä pidetään nykyaikaisen avaruusajan ja ohjustekniikan syntypaikkana.
Prora Beach
Seuraavaksi suuntasimme Proran rannalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Tänne Itämeren rannalle Hitler rakennutti 4,5 km pitkän yhtenäisen betonisen hotellikompleksin. Tämänkin rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.
Hotelli mukailee täydellisesti valkoista hiekkarantaa.”Biitsistä” piti tulla huippurantakohde hotelleineen, asuntoineen ja kaikkine palveluineen.
Proran rakennushankkeelle tyypillinen pakkotyövoiman käyttö oli yleistä 1930- ja 1940-lukujen diktatuureissa. Vastaavaa poliittisten vankien järjestelmällistä hyväksikäyttöä nähtiin myös kenraali Francisco Francon käynnistämässä Kaatuneiden laakson monumentaalisen basilikan rakennusprosessissa.
Natsien arkkitehtuurissa oli yksi sääntö: jokaisesta Proran 10 000 huoneesta piti olla suora näkymä Itämerelle. Tänään nautitaan siitä täysin ilman historian painolastia sillä osalla, joka on asuntoina tai kylpylä-hotellina.
Hotelliin oli tarkoitus majoittaa kerralla 20.000 lomailijaa. Kaikkiin 5 x 2,5 m kokoisiin huoneisiin tehtiin merinäköala. Hotellin rakentaminen alkoi 1936, mutta 2. maailmansodan syttyminen keskeytti sen 1939.
Tavoitteena KdF-turistit
Koska kaikkien tietämä Hitler oli suuruudenhullu diktaattori, piti hotellistakin tehdä kilometrien pituinen kolossi, jollaista maailmasya ei toista löydy. Se rakennettiin natsien vapaa-ajanorganisaatio Kraft durch Freuden (KdF, ”Voimaa ilosta”) käyttöön.
Synkkää suuruudenhulluutta paratiisissa: Hitlerin käskystä rantaan pystytettiin 4,5 kilometriä pitkä harmaa betonikolossi natsipropagandan luksusnäyttämöksi.
Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla natsihallinnon propaganda- ja sosiaaliprojekti. Pyrittiin tarjoamaan halpaa lomaa työväestölle ja samalla juurruttaa heihin natsiaatetta. Ennen sodan alkua se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa vastaan yhtään KdF-turistia. Sodan jälkeen se oli Itä-Saksan (DDR)armeijan salaisena sotilasalueena.
Kurkistus menneisyyteen. Nämä Proran karummat päädyt olivat sodan jälkeen Itä-Saksan (DDR) salaisinta sotilasaluetta ja suljettua varuskuntaa aina vuoteen 1991 asti. Aika hurja muodonmuutos käynnissä!
Kylpylänä, rakennustyömaana ja rauniona
Tämä 4,5 km pitkä rakennus on pohjoisesta päädystä nykyaikainen kylpylä-hotelli. Toisesta päästä – niin pitkälle kuin autolla vain pääsi – se oli parhaillaan remontissa ja työmiehiä vilisi alueella.
Uudistetut rakennukset olivat hienoja, ja niissä kelpaisi kyllä asua tai yöpyä. Alueen lohkoja onkin myyty yksityisille sijoittajille ja niistä on tehty mm. luksusasuntoja. Pitkä alkuperäinen rakennus oli katki jostain kohtaa ja erittäin huonossa kunnossa, osittain jopa täysin raunioina
Mennyt ja tuleva kohtaavat. On kiehtovaa nähdä Prora näin vaiheessa – toinen pää valmista design-hotellia ja toinen vasta heräämässä vuosikymmenten horroksesta. Alkuperäiset huoneet suunniteltiin natsiaikana tasan 5 × 2,5 metrin kokoisiksi kopeiksi, mutta nyt tilalle nousee jotain ihan muutaP
Koko alkuperäisestä 4,5 km pitkästä rakennuksesta pystyi ehkä noin kilomatrin matkalta sen näkemään. Siinäkin tosin oli alue, johon ei autolla päässyt mutta pienellä kiertämisellä näki Hitlerin luomuksen toisen pään, jota nyt siis remontoitiin.
Saapuminen autolautalle
Yömeren yli unien voimalla. Finnlines toi meidät nukkuesamme Puolasta suoraan Malmön auringonnousuun. Täydellinen startti uuteen päivään Ruotsissa.
Ensimmäistä kertaa käytimme autolauttaa Puolasta Malmöön. Saavuttuamme Świnoujścien satamaan hyvissä ajoin ihmettelimme, kun perinteisiä lähtöselvityskoppeja ei näkynyt missään, vaikka muiden autojen peileissä roikkui jo lähtöselvityslappuja.
No se oli oma vikamme, kun emme olleet huomanneet varausasiakirjasta että täällä autojenkin lähtöselvitykset tehdään sisällä terminaalissa. Näin siis teimme mekin, ja sen jälkeen jonoon muiden autojen kanssa kohti laivaa.
Tuima tullimies
Yhtäkkiä kohdallemme kävelee totinen ja tuima tullimies, joka sönkkää puolaksi jotain. Näytämme hänelle terminaalista saatua lappua auton peilissä. -Kuinka ollakaan, hän kiukustuu ja ääni nousee. Emme ymmärrä mitään tuosta puolankielisestä pälpätyksestä.
Yritämme englantia, koska espanjalle hän tuskin taipuu. Kysymme, mitä haluat? Hän alkaa puhumaan ”tiketistä” ja me ihmettelemme kun ei sellaista ole. Kohta tulee toinen ainakin yhtä vihainen saman ammattikunnan edustaja paikalle ja ollaan vaatimassa jo epämääräisesti rekisteriotetta ja sana poliisikin vilahtaa puhessa.
Minä olin ollut jo aikaa sitten kauhuissani, kunnes tuli vielä se viimeinen niitti ja tullimies tokaisi: ”Auto on blokattu, aja sivuun!” -Samalla hän merkkasi auton etukylkeen jotain.
Ajoimme siis jonosta sivuun, ja minä ehdin jo kuvitella meidät molemmat puolalaiseen vankilaan!
Mutta ei hätä ollutkaan tämän näköinen. Paikalle tuli ystvällinen nuori nainen ja puhui erinomaista englantia. -Vihaiset tullimiehet halusivat kuulemma nähdä sen pienen pienen lappusen, joka meille oli annettu terminaalista!
Ehkä siinä kohtaa tuli hieman tyhmä olo, kun emme olleet tajunneet pikkulappusen tarkoitusta. Sitä ei oltu meille kerrottu ja muualla satamissa on aina toimittu toisin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja laivassa ollaan, mentäisiinkö ottamaan rentouttavat juomat!
Matkapäivä 9
Aamulla klo 6.45 Ruotsin aikaan saavuimme Malmöön. Laivalta ulos ja matka kohti Kapelskäriä alkoi. Ajoa noin 750 km. Ensin oli kuitenkin aamiaisen aika, sillä laivalla emme sitä syöneet.
Päätimme ajaa pienen hetken ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaa, mutta se tulikin vastaan vasta 150 km päästä. Tuolloin noin klo 8 tienoillakin oli vielä paikkoja kiinni, mutta kohdalle osui onneksi 24 h auki oleva McDonalds, jonne pääsimme syömään.
Tämä oli ensimmäinen kerta ”mäkkärillä” aamupalalla, eikä suinkaan huono kokemus. -Tiesitkö, että siellä on aamiaishamppareitakin, joista löytyy ihan oikeaa munakasta?
Itse söin tosin perusjuustohampurilaisen maidon kanssa. Ja koska aamukahvi on mielellään aina saatava, otin sen kaveriksi suklaadonitsin. -Minä kun en nimittäin juo kaljupääkahveja, en edes aamulla.
No voihan, oliskohan pitäny ottaa kuva ennen kuin ALKOI aamupalalle ”mäkkärissä”?! On meinaan vähän sotkuisen näköistä meininkiä. Mutta hyvää oli!
Mutta ai jai, kuinka maistui hyvälle ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Nyt kohti Kapelskäriä.
Tämä viimeinen ajopäivä oli pitkä, noin 750 km. Alkuun se hirvitti, vaikkei se meille outoa ole. Kilometrit kuitenkin menivät aika näppärästi useilla pysähdyksillä.
Nortälljessä katselimme juhannuspäivän menoa. Tämä kukkakaunistus oli erään ravintolan sisäpihalla.
Aikaa meillä oli aiempia aamuja enemmän, koska ajoissa laivalta on aina lähdettävä. Päivän ajon jälkeen Kapelskärin satamaan tulimme reilusti etuajassa, vaikka jo matkalla koitimme väkisin aikaa tuhlata.
Tässä samaisella sisäpihalla. Kivat nuo maljakot neilikoilla!
Tänäänhän oli siis juhannuspäivä ja laivalla kovin rauhallista. Parit drinkit kävimme vielä iltayön tunteina ottamassa ennen nukkumaanmenoa.
Koska laivalla oli kylmä, tilasin Lumumban kuumana. Sitä herkkua tuleekin harvoin juotua. Se tehdään laadukkaasta kaakaosta, konjakista (tai brandysta) sekä kermavaahdosta.
Aamulla kukonlaulun aikaan taas ylös. Laiva lipui Naantalin satamaan klo 7.15.
Päivä 10
Perillä Varsinais-Suomessa ollaan. Antoisa 4.282 km matka jälleen takana Eurooppaa kierrellen ja uusiakin paikkoja taas nähden. Taakse jäivät kuumat Espanjan helteet ja eteen läsähti Suomen kesän koleus. Sentään vettä ei satanut, kun laivasta ulos ajettiin.
Muutama taloustieto tähän loppuun vielä matkasta:
– polttoainekulut 490,- – hotelliyöt 830,- – tie- ja tunnelimaksut 192,- – lauttamaksut 344,- – ajetut kilometrit 4.282 km
—
Mutta olipas mukavaa, että kuljit tämän verbaalisen matkan kanssani. Suosittelen kuitenkin tekemään saman joskus myös ihan aidosti, sillä näillä reissuilla maailmankatsomus avartuu kummasti!
Lobelia syö ja juo hyvin, viihtyy parhaiten puolivarjossa, mutta tulee mielellään kanssasi myös aurinkoon.
Lobelia – villinä Etelä-Afrikassa kasvava kasvi, Suomen kartanoiden ylellisyys ja yleisin kesäkoristekasvion myös eksoottinen suokoriste. – Lue tästä lobelian taustat ja kuinka helppoa sen hoitaminen on.
Lobelian historiaa
Nimen alkuperä:
Lobelian kasvisuku on saanut nimensä kuuluisan Matthias de L’Obelin (1538–1616) mukaan: Flaamilaistaustainen lääkäri ja botanisti, joka opiskeli Ranskassa ja teki elämäntyönsä Englannissa kuningas Jaakko I:n lääkärinä.
Afrikan lahja:
Lobelia on yksi Suomen suosituimmista kesäkukista. Se kasvaa villinä pääosin trooppisilla- ja lämpimilllä alueilla Etelä-Afrikassa.
Lobelia kuuluu kellokasvien (Campanulaceae) heimoon, johon kuuluu koko maailmassa yli 440 eri kasvilajia.
Sininen klassikko:
”Sininen klassikko” on puutarhakirjallisuuden historiaa. Lobeliasta käytettiin vanhassa suomalaisessa puutarhasanastossa myös kaunista nimeä sinielvikki.
Kotimainen suokoriste:
Vaikka kesäkukkalobeliat ovat eksoottisia Etelä-Afrikan tuliaisia, kasvaa Suomenkin luonnossa yksi harvinainen rauhoitettu lobelialaji.
Se on nuottaruoho (Lobelia dortmanna), joka kasvaa kirkasvetisissä järvissä ja kukkii vaaleansinisin kukin vedenpinnan yläpuolella. Olisiko tämä vielä eksoottisempi, kuin etelä-afrikkalainen serkku?
Suomessa luonnonvarainen, vedestä nouseva herkkä nuottaruoho (Lobelia dortmanna).
Lobeliat jaetaan kolmeen pääryhmään:
1) Pystylobelia (Lobelia erinus Compacta-ryhmä)
Perinteinen yksivuotinen kesäkukka
Kasvutapa:
Tiivis, mätästävä ja pystykasvuinen kesäkukka, joka kasvaa 10–30 cm korkuiseksi.
Käyttö:
Erinomainen reunuskasvi kukkapenkkien laidoille, hautausmaille ja sekaruukkuihin.
Väri:
Tavallisin ja tutuin väri on sähkönsininen. Saatavilla myös kauniita valkoisia, liiloja ja roosanvärisiä lajikkeita.
Pystylobelia (Lobelia erinus compacta): Tiivis- ja pystykasvuinen ryhmäkasvi.
2) Riippulobelia (Lobelia erinus Pendula- ryhmä)
Kasvutapa:
Rentoversoinen ja nimensä mukaisesti alaspäin riippuva. Versot voivat kasvaa jopa 50–60 cm pitkiksi.
Käyttö:
Parvekeamppeleihin, parvekelaatikoihin ja korkeiden ruukkujen reunoille nätisti riippumaan.
Vihje:
Kun yhdistät samaan ruukkuun pysty- ja riippalobeliaa saat täyteläisen ja näyttävän lobeliaistutuksen.
Toinen vihje:
Lobelian hyvä kaveri on petunia. Ne viihtyvät hyvin yhdessä ja näyttävät hyviltä yhdessä. Istuta ne siis samaan ruukkuun, laatikkoon, maahan – mihin ikinä keksitkään.
Riippulobelia (Lobelia erinus pendula): Amppeleihin sopiva, kauniisti laskeutuva muoto.
3) Monivuotiset perennalobeliat
Monivuotinen perennalobelia, joka kasvaa paljon suuremmaksi kuin perinteinen pystylobelia.
Lajit:
Tunnetuimpia ovat
– loistolobelia (Lobelia x speciosa) – tulilobelia (Lobelia cardinalis) ja – sinilobelia (Lobelia siphilitica).
Kasvutapa:
Perennalobeliat ovat kookkaita, jopa 60–100 cm korkeita pystyjä kasveja.
Suomen talvessa ne vaativat hyvän talvisuojauksen tai ne on kasvatettava yksivuotisen tapaan.
Suoraan sanottuna talvehtiminen avomaalla/ulkona Etelä-Suomessakin on erittäin epävarmaa. Se ON kuitenkin mahdollista, ja siksipä tässä Sinulle ohje jos kokeilla innostut.
Perennalobeliat: Monivuotiset ja näyttävät lajit, kuten sinilobelia (Lobelia siphilitica).
Perennalobeliat talven yli avomaalla:(Riskialtista, kokeilunhaluisille)
Salaojitus:
Salaojitus on tärkeä, sillä perennalobelian juuret mätänevät talvella herkästi, jos maaperä on märkä ja seisova. Kasvupaikan tulee olla erittäin hyvin läpäisevää hiekka- tai sorapitoista multaa korotetussa penkissä.
Alasleikkaus syksyllä:
Kun pakkanen on puraissut lehtiä, leikkaa versot noin 10 cm korkeudelle maanpinnasta.
Rautainen talvisuojaus:
Älä jätä maata paljaaksi. Kun maan pinta alkaa kevyesti jäätyä, kata kasvin tyvi paksulla (15–20 cm) kerroksella kuivia lehtiä, havunoksia tai erillistä Kekkilän Talvisuoja-turvetta.
Lumi on paras ystävä:
Jos talvi on vähäluminen ja paukkupakkasinen, kolaa lobelioiden suojaksi mahdollisimman paljon puhdasta lunta lisäeristeeksi.
Jos haluat ohittaa edelliset ja pelata varman päälle, nosta lobeliat ruukkuun ja säilytä viileässä kellarissa. Näin talvettamisella pääset nauttimaan loistolobelioistasi myös ensi kesänä! Seuraavassa ohje myös siihen.
Petunia on yksi lobelian parhaista kavereista. Ovat kauniita yhdessä ja viihtyvätkin hyvin kimpassa.
Varma ja turvallinen talvetus sisätiloissa:
Ruukutus:
Jos lobeliat kasvavat maassa, kaiva ne ylös juuripaakkuineen syksyllä ennen maan jäätymistä ja istuta ruukkuihin.
Alasleikkaus:
Leikkaa kukkineet varret reilusti lyhyemmiksi.
Talvehtimispaikka:
Siirrä ruukut viileään, ilmavaan ja pakkasettomaan tilaan. Ihanteellinen lämpötila on +2 – +7 astetta (esim. viileä kellari, autotalli tai valoisa kuisti).
Kastelu talvella:
Pidä multa talven aikana lähes kuivana. Kastele hyvin niukasti noin kerran kuukaudessa, jotta juurakko ei kuivu kokonaan kasaan.
Kevätherätys:
Nosta kasvi keväällä (maalis-huhtikuussa) valoon. Aloita normaali kastelu ja lannoitus. Istuta takaisin ulos vasta, kun yöpakkaset ovat ohi.
Frugårdin kartano 1700-luvulla oli lääketieteellinen koekenttä vailla vertaa.
Kartanoiden ylellisyys:
Tiedetään, että Suomessa lobeliaa viljeltiin ensimmäisten joukossa Frugårdin kartanossa jo 1700-luvun puolivälissä. Lobelia onkin todellakin historiallinen kartanokasvi.
”Frugårdin kartanossa loistanut lobelia ei ollut vain silmänruokaa, vaan 1700-luvun suuri unelma: Amerikasta tuotua uutuuskasvia pidettiin tuolloin Euroopan hoveissa suuren luokan ihmelääkkeenä, jonka siemenet olivat kartanonherralle todellinen ylpeydenaihe.”
Rohtolobelian hurja historia:
Lobeliasukuun kuuluvaa rohtolobeliaa (Lobelia inflata) kutsutaan Amerikan alkuperäiskansojen historiassa nimellä indian tobacco (intiaanitupakka).
Sitä käytettiin poltettavana rohtona astmaan, mutta liika-annostus aiheutti oksentamista ja oli myrkyllistä. Kesäkukkalobeliamme on puhtaasti koristekasvi, mutta sekin on lievästi myrkyllinen.
Rohtolobelia (Lobelia inflata), jota kartanossa myös viljeltiin. Alkuperäisasukkaiden ”intiaanitupakaksi” kutsuma kasvi oli aikansa vastine modernille astmalääkkeelle.
Kaksi ihmerohtoa ja Frugårdin kartano
Frugårdin kartanossa ei kasvatettu vain yhtä lobeliaa, vaan kahta Pohjois-Amerikan mantereen kuuminta uutuutta, joilla kummallakin oli 1700-luvulla huikea maine. Kasvitieteilijä Pehr Kalm oli saanut lajien salaisuudet halunsa alkuperäiskansoilta, ja kun siemenet kylvettiin Mäntsälän multaan vuonna 1752, kyseessä oli lääketieteellinen koekenttä vailla vertaa.
Puutarhan todellinen ylpeys oli upeasti kukkiva sinilobelia (Lobelia siphilitica). Sitä pidettiin tuohon aikaan vuosisadan tärkeimpänä löytönä ja varmana ihmelääkkeenä kuppaan – vaivaan, johon Euroopan hoveissa etsittiin kuumeisesti parannusta.
Sinilobelian rinnalla kartanossa kukoisti vaatimattomampi, mutta vähintään yhtä tehokas rohtolobelia (Lobelia inflata). Alkuperäisasukkaiden ”intiaanitupakaksi” kutsuma kasvi oli aikansa vastine modernille astmalääkkeelle. Sen huomattiin helpottavan hengitystä, ja sitä käytettiin ahkerasti hinkuyskän ja keuhkovaivojen hoidossa.
Frugårdin kartanossa nämä kaksi lobeliaa olivat paitsi silmänruokaa ja kartanonherran ylellisyyttä, myös suuri unelma kotimaisesta lääkekasviviljelystä, joka säästäisi valtakunnan kalliilta tuontilääkkeiltä. ————————————————–
Pystylobeliaa valkoisena. Kaunista yhdistettäväksi riippulobelian kanssa samaan.
NÄIN KUN HOIDAT, LOBELIASI VIIHTYVÄT KANSSASI
Sijainti ja valo
Varjossa:
Liian varjoisessa paikassa kukinta vähenee huomattavasti.
Valossa:
Viihtyy parhaiten aurinkoisessa- tai puolivarjoisessa paikassa. Menestyy myös täydessä auringossa, mutta vaatii silloin erittäin ahkeraa kastelua.
Optimi sijoituspaikka:
Puolivarjo on ihanteellisin, sillä se estää juuriston liiallisen kuumumisen helteellä!
Sää:
Kestää melko hyvin sadetta ja tuulta.
Riviera Lilac -minun lobeliasuosikkini!
Kastelu ja lannoitus
Kastelu:
Pidä multa tasaisen kosteana. Multaa ei saa koskaan päästää kokonaan kuivumaan etteivät herkät versot kuihdu nopeasti. Kastelu on lobelian tärkein hoitotoimenpide!
Älä hukuta kasvia seisovaan veteen, sillä liikamärkyys mädättää juuret. Varmista myös, että ruukun pohjassa on reiät.
Lannoitus:
Lobeliat ovat ahkeria kukkijoita ja siksi ”suursyömäreitä”.
Anna mietoa kesäkukkalannoitetta jokaisella kastelukerralla tai miedontamatonta joka toinen viikko.
Blue Cascade -riippulopelia. Upeasti riippuvat siniset ”blue cascadet”.
Huolto ja kukinta:
1) Kuihtuneita kukkia ei tarvitse nyppiä pois, koska pudottaa ne itse.
2) Jos kukinta taantuu keskikesällä, leikkaa kasvustoa hieman (ns. alasleikkaus). Kevyt kasvin leikkaus ja lannoitus herättävät sen uuteen kukoistukseen. Tulee uusi kasvu.
3) Jos lobelia alkaa loppukesästä näyttää rähjääntyneeltä tai kukinta hiipuu, leikkaa versoja noin kolmannes pois.
Runsas kastelu ja lannoitus leikkauksen jälkeen herättävät sen uuteen kukintaan syksyksi.
Täydellinen naapuri pölyttäjille:
Lobelia on yksi parhaista kasveista houkuttelemaan kimalaisia ja perhosia puutarhaan. Sen alahuulessa oleva ”laskeutumisalusta” on kuin luotu pienten hyönteisten vierailuja varten.
Toivon, että sait hyötyä ja jotain kivaakin tästä artikkelista itsellesi. Onnea matkaan lobelioiden kanssa!
Surfinia-petuniat: Erittäin säänkestävät, voimakaskasvuiset ja pitkälle alaspäin ryöppyävät riippapetuniat.
– Kätkeekö se sisälleen vihaa ja katkeruutta vai suojeleeko se sittenkin negatiiviselta energialta?
– Lue shamaanian taioista ja helpoista hoito- ohjeista petunian hoitoon
”Petunia, tuo suomalaisen kesän kestosuosikki on Ranskan kautta Suomeen kotiutunut värikuningatar. Tupakansukulainen helppohoitoinen ”demoni” ei kanna vihaa eikä kaunaa, mikäli huolehdit sen perustarpeista”.
”Villikko” Etelä-Amerikasta
Petunia on kotoisin Etelä-Amerikasta ja sen nimi juontaa sikäläisen alkuperäiskansan tupi-guaraní -heimon sanasta pétun, joka tarkoittaa tupakkaa.
Petunia kuuluu koisokasvien (Solanaceae) heimoon ja on läheistä sukua chilille, tupakalle, tomaatille ja perunalle. Sitä sanotaankin ”tupakansukuiseksi villikoksi”.
Valkoinen petunia on raikas klassikko, jota löytyy sekä yksinkertaisena että näyttävän kerrattuna lajikkeena.
Valkoisilla kukilla Ranskaan
Euroopassa petunia valloitti ensin Ranskan, jonne se tuotiin vuonna 1823. Ensimmäisenä tuotiin valkokukkaiset lajikkeet, joita pian seurasivat liilanväriset Argentiinasta. Nämä ovat villilajikkeita, joiden risteytyksiä nykyiset tarhapetuniat ovat.
Peruspetuniat upeissa väreissä istutettavaksi maahan, parvekkeelle tai laatikoihin ja ruukkuihin.
Petunia ”melekeih hoiota”
Suomessa petuniaa kasvatettiin jo 1800-luvun lopulla, jolloin se ol – yllättävää kyllä – suosittu huonekasvi. Vuodelta 1928 on Rautalammilta raportoitu kasvin kasvaneen ”melkein ilman hoitoa” tai ainakin ”pienellä vaivalla” – savonkielellä sanottuna ”melekeih hoiota”.
Symboli demoneista
Ennen petunian tuontia Eurooppaan 1500-luvulla, kasvia pidettiin demonisten voimien symbolina. Uskottiin, että se kätkee sisäänsä vihaa ja katkeruutta. Synkkä maine liittyy sen alkuperään Etelä-Amerikassa sekä eurooppalaisten valloittajien ennakkoluuloihin.
Kerrottu petunia ruukussa.
Vihasta ja katkeruudesta syyttely
1500-luvulla espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden löydettyä petunian, pitivät he sitä ”arvottomana tupakkakasvina”, jota ei voinut edes polttaa.
Euroopassa petunia sai nopeasti maineen vihaa ja katkeruutta kantavana kasvina. Kasvia alettiin pitää mustan magian, satanismin tai demonisten voimien symbolina. Sen uskottiin viihtyvän siellä, missä oli pimeyttä ja pahaa.
Toisin ajattelevat inkat ja mayat
Eurooppalaista negaatiota vastaan löytyi käänteinenshamaanien uskomus. Alkuperäiskansat inkat ja mayat uskoivat petunian tuoksun nimenomaan karkottavan pahoja henkiä alamaailmasta. Shamaanit valmistivat petunian nupuista taikajuomaa, jolla suojeltiin ihmisiä negatiiviselta energialta.
Parvekelaatikoissa kauniit moniväriset peruspetuniat ovat pystykasvuisia ja kiitollisia kesäkukkia.
Oluenpanemista ja kukkaviljelyä
1980-luvulla japanilaiset olutpanimot kuten Kirin Brewery ja Suntory (myös viskejä) perustivat omia kasviosastoja, koska halusivat hyödyntää panimoteollisuuden osaamista kasvigenetiikasta ja solujen monistamisesta.
Nykyään amppeleita dominoi upea, hurjasti roikkuva Surfinia-petunia. Kasvi on peräisin japanilaiselta Kirin Brewery -olutpanimolta, joka jalosti sen 1980-90 -lukujen taitteessa.
Tämä onkin puutarhahistorian nerokkaimpia onnistumisia, jossa yhdistyivät oluenpanijoiden käymisosaaminen ja bioteknologia.
Wave- petuniasarjan Purple Wavesta tuli megahitti sen 1995 jalostamisen jälkeen.
Dr. Sagazakin villi löytö Brasiliasta
Kaikki alkoi siitä, kun Suntory-yhtiön tutkija Dr. Sagazaki oli Brasiliassa tutkimassa viininviljelyä. Hän sattui näkemään pellon pientareella erityisen hienon villin petunian, jonka hän sitten toi mukanaan Japaniin laboratoriotutkimuksiin.
Vuoden 1989 vallankumouksellinen keksintö
Suntory risteytti villipetunian ja jalostetun puutarhapetunian. Tuloksena syntyi Surfinia –petunia, joka kasvoi kymmenen kertaa perinteistä lajiketta tuuheammaksi, kesti sadetta ja valui upeana ryöppynä alaspäin.
Vuonna 1995 Kirin Brewery -olutpanimo jalosti oman Wave-petuniasarjansa.
Kasvin kloonaus alkaa
Maailman kesäkukkamarkkinat muuttuivat pysyvästi, kun Suntory-panimo alkoi myydä petunioita, joita oli lisätty pistokkaista eli laboratorioloissa kloonattu emokasvista. Tämä oli täydellinen onnistuminen, sillä panimo oli ymmärtänyt että täydellisen siemenen kehittäminen veisi vuosia.
Kilpaileva olutpanimo haastaa
Näppejään ei jäänyt nuolemaan kilpaileva panimo Kirin Brewery. Vuonna 1995 he jalostivat oman maata pitkin- ja amppeleissa hurjasti leviävän petuniasarjan nimeltäänWave. Erityisesti lajike Purple Wavenousi megahitiksi ja valloitti maailman.
Tänä päivänäkin suurin osa suomalaistenkin ostamista amppelipetunioista on näitä samaisia japanilaisten ”jälkeläisiä”.
Keltainen lajike (esim. Summer Sun / Yellow Sun): Aurinkoisen keltainen uutuusväri, joka tuo upeaa kontrastia perinteisten violettien ja vaaleanpunaisen sävyjen rinnalle.
Värien vallankumous
Petunian värivalikoima on valtava, mutta silti aito puhtaan keltainen tai oranssi puuttui pitkään. Ensimmäinen keltainen lajike ”Summer Sun” saatiin jalostettua vasta vuonna 1977.
Pikkupetunia eli miljoonakello on DNA-tutkimuksilla erotettu omaksi suvuksi.
Miljoonakello on miljoonakello, eikä sittenkään petunia:
Miljoonakello (Calibrachoa) eli pikkupetunia näyttää miniatyyripetunialta ”miljoonine” pikkukukkineen. Kukka on kuitenkin DNA-tutkimuksissa erotettu kokonaan omaksi suvukseen. Sen suuri etu on, ettei sitä tarvitse lainkaan nyppiä.
————————————————- KUINKA HOIDAT PETUNIAA?
Se on helppoa, mutta laiska Sinun ei auta olla!
Muista nämä seitsemän pointtia niin petuniasi pysyvät kauniina läpi kesän:
Surfinia-petuniat: Erittäin säänkestävät, voimakaskasvuiset ja pitkälle alaspäin ryöppyävät riippapetuniat.
1) Huolehdi salaojituksesta:
Ruukun pohjassa pitää aina olla reikä ja pohjalla kerros kevytsoraa tai kiviä tai esim. saviruukun palasia. Näin siksi, että vesi ei jää seisomaan.
2) Anna pinnan kuivahtaa:
Kastele vasta, kun mullan pintakerros tuntuu sormella koettaessa kuivalta.
3) Kastele kerralla kunnolla:
Anna vettä niin paljon, että sitä valuu hieman aluslautaselle tai suojaruukun pohjalle. Muista ehdottomasti kaataa ylimääräinen vesi heti pois, etteivät juuret mätäne.
Sään ja kasvupaikan vaikutus
4) Paahde: Aurinkoisella paikalla ja helteellä petunia voi vaatia kastelua päivittäin, jopa kahdesti päivässä.
5) Pilvinen sää: Viileällä ja sateisella säällä kastelua pitää vähentää rajusti, sillä petunia kärsii herkästi liiasta märkyydestä. Juuristo mätänee ja lehdet kellastuvat.
Lannoituksesta
6) Aloita lannoitus viikon päästä istutuksesta, sillä kasvi haluaa ensin kotiutua uuteen multaan.
7) Lannoita jokaisella kastelukerralla: Käytä kesäkukkaravinnetta miedolla annostuksella pitkin kesää.
Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa multaan pitkäkestoisia lannoiterakeita istutusvaiheessa.
————————————————-
Petunia ja lobelia yhdessä Nämä kaksi kasvia sopivat loistavasti samaan istutukseen tai amppeliin, sillä lobelian siro, usein sininen tai valkoinen kukinta täydentää upeasti petunian suuria kukkia.
Miten teet helppoja ja hienoja istutuksia petuniasta?
Nämä kaksi kasvia sopivat loistavasti samaan. Voit istuttaa ne maahan tai parvekelaatikkoon, tai voit laittaa ne amppeliin. Lobelian siro, usein sininen tai valkoinen kukinta täydentää upeasti petunian suuria kukkia.
Oliko tästä hoito-ohjeesta Sinulle hyötyä? Tykkäsitkö lukea petunian historiaa ja piditkö sitä mielenkiintoisena?
Jos haluat ja viitsit, voit antaa palautteen artikkelissa olevalla lomakkeella.
Kauniissa laaksossa Espanjan verisin kuolematon muisto.
– Haudanryöstöjä, orjatyövoimaa ja fasismin symboli
Miltä Sinusta tuntuisi viedä 40 vuotta kukkia isoisäsi haudalle ja saada sen jälkeen tietää, että pappasi luut on valtion toimesta varastettu ja piilotettu mahtipontisen diktaattorin jalkojen alle?
Ihana Espanja ei siis ole vain aurinkorantoja ja palmupuita eikä sen kiehtova historia kerro ainoastaan muinaisen Kreikan sadunhohtoisista puolijumalista ja Maurien 800-vuotisesta valtakaudesta Andalusiassa.
Karmiva historia pitää sisällään maan sisällissodan (1936-39), jonka diktaattorin, kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset voittivat.
Francon virallinen aikakausi oli 1939-75, joka kattaa hänen koko Espanjan yksinvaltiuden. Oikeasti se kuitenkin alkoi jo sodan alkaessa 1936, kun hän julistautui kansallisen puolen valtionmieheksi. Francon harjoittaman fasismin aikana koko Espanja oli kuin veitsi kurkulla.
Matka kohti rautaporttia, jonka takana on 34.000 sotilaan piilotettu salaisuus, Francon jalkojen juuressa.
Mikä ja missä on ”kuolleiden laakso”?
”Se näyttää ulkoa pelkältä massiiviselta kivikirkolta ja rauhalliselta vuoristolta. Todellisuudessa se on poliittisen raivon, salattujen tragedioiden ja orjatyön monumentti, jonka ovet ovat tänäkin päivänä usein lukossa – koska menneisyyden haamut eivät jätä Espanjaa rauhaan.”
Nimen historia
Kuolleiden laakso on Espanjassa noin 40 km päässä Madridista Guadarraman vuoristossa. Paikannimi on Valle de Guelgamuroseli Guelgamurosin laakso.
Kun tie erkaantuu vilkkaasta Madridista kohti Kuolleiden laaksoa, ollaan keskellä ei mitään kuten historian kauheudetkin aikanaan sopivasti piilossa. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi oikeastaan jo hieman kauhistuttamaan mihin joudumme.
Ilmakin vierailupäivänämme sattui olemaan aiheeseen sopien erittäin ankea, harmaa ja hieman sumuinen. Lämpötilakaan ei todellakaan ollut helteinen eikä edes peruslämmin.
Diktaattori Franco muutti nimeksi Valle de los Caidos (vir. käännös on kaatuneiden laakso) virallisella perustamisdekreetillä 1.4.1940. Tämä tapahtui tasan vuosi siitä, kun oli julistanut sisällissodan päättyneeksi oman puolensa voittoon.
Nimellä ”Caidos” Franco halusi kunnioittaa nimenomaan sodassa hänen puolellaan taistelleiden sotilaiden ”kansallismielisten muistoa”.
Basilikan esplanadi (la explanada de la basílica).
Alkuperäinen nimi palautetaan
Espanjan valtio muutti nimen Valle de los Caidos takaisin alkuperäiseksi eli Valle de Guelgamurosiksi 21.10.2022, kun uusi demokraattisen muistin laki astui voimaan (Ley de Memoria Democrática).
Tarkoituksena oli poistaa paikalta sen olemus Francoa ja hänen diktatuurinsa voittoa ihannoiva luonne. Tuolloin paikka muutettiin myös siviilihautausmaaksi (cementerio civil). Nimeä Valle de los Caidos käytetään kuitenkin ihan yleisesti sen tunnettuuden takia.,
Francisco Franco vihki kuolleiden laakson 1.4.1959. Sisällissodan päättymisestä oli tasan 20 vuotta.
Oikeistolainen diktatuuri päättyy
Diktaattori, kenraali Francisco Franco kuoli 82-vuotiaana 20. marraskuuta 1975 ja hautajaiset järjestettiin kolme päivää kuoleman jälkeen. Menot olivat erittäin mahtipontiset, tarkasti käsikirjoitetut ja vahvan sotilaalliset valtiolliset hautajaiset.
Francon hautajaiset herättivät kansainvälistä närkästystä. Länsi-Euroopan johtajat loistivat poissaolollaan, ja paikan päällä nähtiinkin varsin synkkä julkkisgalleria:
Hautajaisiin saapuivat mm. Chilen pelätty pahamaineinen sotilasdiktaattori Augusto Pinochet, Jordanian kuningas Hussein, Monacon hallitsija Ruhtinas Rainier III, Filippiinien diktaattorin ”kenkävaimo” Imelda Marcos ja suurta huomiota herättänyt USA:n varapresidentin Nelson Rockefellerin diplomaattinen läsnäolo.
Vuoren syleilyssä – Kuolleiden laakson monumentaalinen basilika.
Hautaus vuoren sisään
Arkku laskettiin Kuolleitten laakson basilikan sisään alttarin taakse valmiiksi kaivettuun hautaan. Haudan päälle asetettiin massiivinen 1.500 kiloa painava graniittilaatta, johon kaiverrettiin pelkkä nimi Francisco Franco.
Hänen kuolemansa päätti vuonna 1939 alkaneen, lähes 40 vuotta kestäneen oikeistolaisen diktatuurin ja käynnisti Espanjan siirtymisen demokratiaan.
Basilikan pääalttarin edustalla lepäsi vuosikymmeniä myös Espanjan fasistisen Falangi-puolueen perustaja José Antonio Primo de Rivera, josta tehtiin historian suurin fasistinen marttyyri. Hänet teloitettiin marraskuusa 1936 Alicanten vankilassa.
Kuolleiden laakson valmistuttua 1959 Primo de Rivera siirrettiin basilikan alttarin lattian alle kunniapaikalle. Diktaattorin tavoin myös tämä fasistijohtaja sai lopulta häädön, kun hänen hautansa avattiin ja jäänteet siirrettiin pois huhtikuussa 2023.
Ruumiin ylöskaivaminen
Diktaattori Franco siirrettiin pois monumentista 24.10.2019. Tämä exhumointi eli hautariidan päätökseen saattanut ruumiin ylöskaivaminen oli valtava mediatapahtuma Espanjassa.
Matkalippu helvettiin: Franco jättää laakson lokakuussa 2019.
Miksi siirrettiin?
Arkku siirrettiin Espanjan vasemmistolaisen hallituksen toimesta. Katsottiin, että fasistisen diktaattorin hauta keskellä valtiollista monumenttia toimi äärioikeiston pyhiinvaelluspaikkana ja näin häpäisi diktatuurin uhrien muistoa.
Diktaattori omaisten haltuun
Pitkän lakitaistelun ja Francon suvun vastustuksen jälkeen Francon arkku nostettiin basilikan pääalttarin takaa, jossa se oli ehtinyt olla lähes 44 vuotta (vuodesta 1975).
Arkku kuljetettiin Valle de los Caídosista helikopterilla Madridin lähellä sijaitsevalle El Pardo-Mingorrubion siviilihautausmaalle, jonne hänet haudattiin vaimonsa viereen.
Francon muuttamaa nimeä Valle de los Caidos käytetään yhä sen tunnettuuden vuoksi, mutta kuolleiden laakson, monumentin alueella se on kielletty ja kaikki kyltit ja esitteet on muutettu.
Francon voitonmonumentti – rakentaminen alkaa
Francon tarkoitus monumentaalisen muistomerkin rakentamisessa oli ”ikuistaa hänen loistokas ristiretki kaatuneiden muistoksi”. Alunperin paikka oli siis tarkoitettu yksinomaan Francon oman, kansallismielisen osapuolen kaatuneille sotilaille.
Graniittiset jättiläiset – Juan de Ávalosin massiiviset evankelistat kohoavat luostarin käytävien ja vuoren uumeniin kätketyn basilikan yläpuolella.
Piilotettu basilika
Monumentin suunnittelivat arkkitehdit Pedro Muguruza ja myöhemmin Diego Méndez. Se rakennettiin vuosina 1940–1959.
Massiivisen vuoren syleilyssä on jättimäinen luola. Se on louhittu kokonaan graniittisen vuoren sisään. Kirkkosali ja kuoret ovat 262 metriä pitkän ja synkän käytävän päässä.
Koko massiivisen kirkon kokonaispituus on pidempi kuin Vatikaanin Pietarinkirkko, ja itse asiassa se on maailman pisin kirkkorakennus. Tästä on maininta Guinnessin ennätystenkirjassa.
Kirkon salaisuus ja Vatikaani Tunneli louhittiin tahallaan pidemmäksi kuin Rooman Pietarinkirkko. Katolisen kirkon säännöt eivät sallineet minkään kirkon olevan suurempi kuin Pietarinkirkko. Niinpä paavi Johannes XXIII keksi asialle ratkaisun:
Hän vihki paikan basilikaksi vuonna 1960 siten, että alkupää tunnelista julistettiin pelkäksi vihkimättömäksi eteishalliksi (narthex). Vasta suuren pronssiportin takana tunnelin loppupäässä alkaa varsinainen pyhitetty kirkkosali.
Sisälle basilikaan mennään raskaista pronssiovista ja saavutaan eteishalliin (narthex). Sen jälkeen alkaa pitkä, kylmä ja synkkä holvimainen päälaiva, joka uppoaa syvälle graniittivuoren uumeniin. Akustiikka luolassa on aavemainen parannusyrityksistä huolimatta.
Katse kohti ikuisuutta – Santiago Padrósin massiivinen mosaiikkikatto luo häikäisevän kontrastin basilikan karuille kiviseinille.
Alttarin jättimäinen mosaiikkikupoli
Ylhäällä basilikan alttarilla on Santiago Padrósin suunnittelema kuusikulmainen mosaiikkikupoli, joka koostuu peräti kuudesta miljoonasta lasi- ja kultapalasta.
Kupoli esittää Kristusta ja sen ympärillä vaeltavia Espanjan historian sankareita ja pyhimyksiä. Tietysti kupolissa on myös sisällissodan taisteluissa kaatuneita, eli olisiko tämä suoraa poliittista propagandaa uskonnon varjolla!?
Poliittiset vangit
Louhintatöissä käytettiin orjatyövoimana rangaistusvankeja eli tasavaltalaisia poliittisia vankeja. Tämä tekee asiasta Espanjassa edelleenkin hyvin herkän ja kiistanalaisen aiheen.
Käytössä oli tuomioiden lunastusjärjestelmä, jolla vangit pystyivät työnteolla lyhentämään tuomioitaan. Se ei välttämättä ilahduttanut, sillä vuoristo-olosuhteet olivat todella ankarat ja vaativat ihmishenkiä.
Evankelistat San Juan oikealla puolella ja San Lucas tornin vasemmalla puolella. Tornin takana ovat evankelistat San Mateo ja San Marcus.
Graniittinen valhe – vaiettu joukkohauta
Monumentaalisen alueen vuoren päällä kohoava kiviristi on 150 m korkea. Se tekee siitä maailman suurimman ja korkeimmassa asemassa olevan kristillisen ristin. Kirkkaalla säällä se näkyy 30 km päähän. Vuoren sisällä kulkee pystysuora työntekijöiden hissi ja huoltoportaat.
Ristin alta ei löydy pelkkää basilikaa, vaan Espanjan historian suurin ja vaietuin joukkohauta, joka on täytetty luvattomilla ruumiskuormilla.
Ristin juurella on neljä evankelistan patsashahmoa (Johannes, Markus, Luukas ja Matteus). Jättimäisiä nämäkin, jokainen on noin 18 metriä korkea ja pelkästään yhden patsaan pään sisään mahtuisi useampi ihminen.
Benediktiinimunkit ja salainen tunneli
Vuoren takana on suuri luostarirakennus, josta kulkee suoraan basilikan alttarille pitkä, kallion sisään louhittu maanalainen käytävä. Benediktiinimunkit voivat kulkea asunnoistaan suoraan alttarille toimittamaan messua ilman, että kertaakaan pitäisi astua ulkoilmaan tai yleisön sekaan.
Ryöstetyt ruumiit – luvattomat hautaukset
Kuolleiden laaksoon on haudattu lähes 34.000 sisällissodassa kuollutta. Alunperin Francon tarkoituksena oli haudata ainoastaan omat kansallismieliset sotilaat.
Koska näitä ei vapaaehtoisesti saatu tarpeeksi täyttämään jättimäistä mausoleumin kryptaa, alettiin siirtämään myös kaatuneiden tasavaltalaisten (hävinneiden) ruumiita.
Francon hallinto täytti muistomerkin salaa avaamalla maanteiden varsilla olevia nimettömiä joukkohautoja. Sisällissodan aikana tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan tienpientareille ja ojanpohjiin. Sieltä heidän jäänteensä myöhemmin ryöstettiin diktaattorin monumenttiin perheiltä lupaa kysymättä.
Voidaan puhua ”graniittisesta valheesta”, kun Franco yritti verhota tämän historian verisimmän sisällissodan ”kansalliseksi sovinnoksi” pakottamalla uhrit samaan hautaan kanssamurhaajiensa kanssa.
Siellä se muistuttaa menneestä…menneet eivät ole menneitä, Espanja muistaa ja toimii…
Espanjan suurin vainajien siirto-operaatio
Monumentin avauduttua vuonna 1959, sinne siirrettiin vuosina 1959–83 yhteensä 33 846 ihmisen jäänteet. Siirrot tehtiin virallisilta hautausmailta, joukkohaudoista sekä taistelukentiltä.
Öisiä rekkajonoja ja luulaatikoita
Vuosina 1959-83 alettiin Valle de los Caidosiin siirtää myös tasavaltalaisten ruumiita – tarkemmin sanottuna luita.
Tämä tarkoittaa, että Espanjan valtion- eli diktaattori Francon toimesta lähetettiin yöllä pimeän aikaan jonokaupalla rekkoja noutamaan ”luukuormia”. Rekka-autot ajoivat noutamaan tasavaltalaisten sotilaiden ruumiita hautausmailta ympäri Espanjaa. Haudat avattiin ja luut lapioitiin puulaatikoihin.
Tämä tehtiin salaa ja omaisilta lupaa kysymättä. Ja kukapa luvan olisi suosiolla antanutkaan, sillä oman pojan viimeinen leposija tulisi olemaan sodan voittaneen vastapuolen fasistidiktaattorin jalkojen alla.
Entinen kunniapaikka – Tämän alttarin katveessa Franco luuli lepäävänsä ikuisesti, kunnes häätöauton takavalot vilkkuivat vuonna 2019.
Luulaatikoita oli valtavasti. Ne varastoitiin katseilta piiloon basilikan louhittujen seinien sisälle, jonne kukaan ei päässyt. Ja koska luita oli paljon ja puulaatikoita kuljetettiin ympäri isoa maata, ne usein myös hajosivat. Näin samaan laatikkoon päätyi usean eri sotilaan luita.
Tasavaltalaisten eli Francon vastustajien ruumiita kaivettiin salaa ylös myös nimettömistä joukkohaudoista ja tienvarsien massahaudoista (las cunetas).
Tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan ojanpohjiin ja teiden pientareille. Myöhemmin jäänteet ryöstettiin Francon monumenttiin. Heidät kuljetettiin suurissa yhteislaatikoissa ja haudattiin kirkon seinien sisään jopa ilman nimitietoja. Omaisilta lupaa ei kysytty eikä asiasta tiedotettu.
Uhrijäänteiden palautus alkanut
Valle de los Caidos on Espanjan suurin yksittäinen joukkohauta. Espanjan valtio rahoittaa projekteja, joissa tunnistettujen uhrien jäänteitä kaivetaan laakson uumenista ylös ja palautetaan heidän sukulaistensa toivomiin perhehautoihin ja kotihautausmaille. Nyt alueen uumenissa tehdään vihdoin vaikeita DNA-tunnistuksia.
Kirkkokansa istuu penkeissä, mutta herrat ovat poissa. Alttarin edusta tyhjennettiin diktaattoreista, ja jäljelle jäi vain kylmä graniittilattia. Franco lähti 2019 ja falangistijohtaja Primo de Rivera 2023.
Edessä historian pesu, onko se mahdollista?
Museoalue
Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.
Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.
Benediktiivimunkkien häätö
Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.
Ristin kohtalo
Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.
PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.
Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennukseen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.
Edessä historian pesu, onko se mahdollista?
Museoalue
Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.
Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.
Benediktiivimunkkien häätö
Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.
Ristin kohtalo
Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.
PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.
Pyhää ruokaa ja syntistä historiaa. Kuolleiden laakson ravintolassa tilaat ensin menun, ja kaupan päälle saat historian synkimmät varjot aivan ruokapöydän viereen.
Majoitus ja ravintola vuoren varjossa
Monumentin jylhän risti- ja kirkkoalueen takana piilee yllätys, siellä voi yöpyä ja ruokailla. Hospedería Santa Cruz on benediktiinimunkkien ylläpitämä virallinen vierastalo ja hotelli, jossa majoitusta on noiun 200 henkilölle.
Munkkeja munkkien ravintolassa
Munkkien vanha ruokasali (refectorio) on alueen suosittu kahvila-ravintola, joka tarjoaa perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Tässä ravintolan suuressa salissa on upeat tammipaneelit ja pronssilamput.
Haluatko majoitusta hiljaisuuden keskellä?
Tässä majatalossa on noin 140 hyvin pelkistettyä ja edullista huonetta. Nykyään siellä yöpyy tavallisten matkailijoiden lisäksi opiskelijoita lukuretriiteillä sekä rauhaa etsiviä pyhiinvaeltajia.
Korkeampaa johdatusta ruokalistan välissä. Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennuksen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.
Tie omaan, salaiseen kappeliin
Ravintola- ja majoitusrakennuksen sisällä on oma pieni kappeli (Capilla de la Hospedería). Se rakennettiin aikoinaan sitä varten, että majatalon asukkaat voivat hilentyä ja rukoilla omassa rauhassaan tarvitsematta kävellä vuoren sisään louhittuun jättimäiseen pääbasilikaan.
Kotka ja risti rivissä graniitin varjossa. Portilla 24.10.2019 huudetaan tyhjyyttä historian pölyisimmät liput käsissä, kun menneisyyden haamut yrittävät estää sen odotetuimman matkalipun helvettiin.
Varoittava esimerkki tuleville sukupolville
Ennen Francon haudan siirtoa (2019) paikan opasteissa ei ollut sanallakaan mainintaa poliittisista vangejsta tai diktatuurin uhreista.
Nyt museohankkeen myötä kaikki tekstit kirjoitetaan uusiksi, jotta paikka toimisi varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville – eikä missään nimessä diktatuurin ihannointipaikkana.
Valle de los Caidos on jylhä, vuoren sisään piilotettu uskomaton arkkitehtuuri- ja insinööritaidon näyte. Se on myös valtava moraalinen- ja poliittinen umpisolmu, jota Espanjan valtio yrittää edelleen selvittää.
Kiva, kun luit!
Millainen oli matkasi synkkään, mutta kiehtovaan menneisyyteen?
”Ilmassa leijuu kutkuttava tunnelma aivan kuin jotain olisi tapahtumassa, ja niin onkin – juhlat ovat alkamassa, tulevaisuuden juhlat!”
Mikä kukka annetaan? – Suomi vs. Espanja
Suomen ruusut
Suomen ehkä liikaakin juurtunut perinne on ojentaa ylioppilaalle ja ammattiin valmistuvalle ruusu. Yleensä annetaan vain yksi pitkä (70-80 cm) ja, arvokkaan näköinen ruusuyksilö.
Valmistuvan perhe ja lähisuku saattaa yhden ruusun sijaan viedä useamman ruusun kimpun. Varren pituudella symboloidaan kunnianhimoista- ja pitkää matkaa opintojen nyt päättyessä.
Minkävärisiä Sinä haluaisit saada tai antaa? Minä valitsen tuon roosan.
Ruusut puhuvat värien kieltä
Kukan värillä voi viestiä tarinan ja persoonallisen onnittelun:
1) Vaaleanpunainen: Kertoo arvostuksesta, lempeydestä ja ihailusta. Tyylikäs ja pehmeä valinta kaikenikäisille valmistuville.
2) Punainen: Klassinen valinta. Suomessa ylioppilaan perinteinen symboli, joka viestii intohimoa ja menestystä.
3) Valkoinen: Symboloi uutta alkua, puhtautta ja viisautta. Sopii täydellisesti tulevaisuuden ovia avaavalle ammattiin valmistuvalle.
4) Keltainen: Ilon, energian ja optimismin väri. Espanjassa keltaista pidetään usein myös hyvän onnen ja menestyksen tuojana uuteen elämänvaiheeseen.
Iloa, energiaa, optimismia…
…sekä hyvää onnea ja menestystä!
Sub rosa – ruusu pitää salaisuutesi
Antiikin taru: Kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden jumalatar Afrodite antoi ruusun pojalleen Erokselle (rakkauden jumala). Eros puolestaan antoi kukan hiljaisuuden jumalalle Harpocratesille lahjukseksi, jotta tämä ei paljastaisi Afroditen rakkausseikkailuja.
Rooman valtakunnassa otettiin tästä tapa, jossa juhlasalin kattoon ripustettiin ruusuja. Kaikki, mitä keskusteltiin ruusujen alla, oli ehdottoman salaisuuden alaista.
Tästä syntyi latinankielinen termi ”sub rosa” (ruusun alla), joka tarkoittaa, että asia pidetään salassa ja kahdenkeskeisenä. Juhlijat saivat puhua vapaasti ilman pelkoa, että asioita vuodatettaisiin ulkopuolisille.
Sub rosa – ruusujen alla puhutut salaisuudet jäivät vain kahdenkeskeisiksi!
Oli myös käytännönläheisempi vaitioloperinne, jossa juhlijat asettivat kutreilleen tuoreet ruususeppeleet. Niiden uskottiin estävän salaisuuksien lörpöttelyä humalassa sekä lieventävän viinin aiheuttamaa päänsärkyä. Jokainen seppelepää tiesi juhlissa puhuttujen asioiden jäävän vain heidän keskeisekseen.
———————————
Kun ojennat valmistuvalle ruusun, voit antaa myös ”Sub rosan”, joka onnittelun ohella symboloi kaikkea sitä ”ruusun alla” tehtyä näkymätöntä työtä – niitä opiskeluvuosien pitkiä iltoja ja -öitä, salaisia unelmia ja -toiveita, jännitystä ja itsensä ylittämistä. Kaikkea, mitä vain valmistunut itse parhaiten tietää.
———————————
Millaisia kimppuja Espanjassa
Valmistujaisia (graduación) vietetään Espanjassa yleensä kesäkuussa koulujen päättyessä.
Espanjalainen rakastaa sekakimppuja…
…sekä vahvojakin värejä, ja varsinkin kun niitä on paljon samassa.
Espanjan kukkakulttuuri eroaa suomalaisesta merkittävästi. Valmistuville annetaan nuorekkaita ja runsaita, värikkäitä sesonkikukkakimppuja (ramo de flores).
Espanjan valmistujaiskimpuissa loistaa toki ruusu, mutta usein myös neilikka (clavel), joka on maan kansalliskukka. Neilikka symboloi suurta ihailua ja ylpeyttä.
Ympäri vuoden espanjalaisissa kukkakioskeissa on tarjolla näitä runsaita ja värikkäitä sidottuja kimppuja. Niitä ostetaan! Espanjalainen ei juuri valitse nippua, jossa on vain yhdenväristä yhtä kukkaal. Sellaisia ei toki sidottuina juuri olekaan
Joskus harvoin törmään kallakimppuun, mutta siihenkin on aina laitettu joko harsoa tai jotain muuta vastaavaa. Mutta, pyytämällä saat vaikka vain 3 kpl gerberoita. Itse harrastan tällaisia ostoja, koska kukkakauppaa pitäneestä ihmisestä tulee yleensä ”vähemmän on enemmän” tyyppi kukkien suhteen.
Espanjassa suositaan värikkäitä kimppuja myös, kun valmistutaan.
Tätä et löydä Espanjan kukkakiskalta, tai tilaa se ainakin etukäteen.
Takaisin Suomeen:
Upeita vaihtoehtoja – näillä Sinut muistetaan
Vain yksi seuraavista kukkavaihtoehdoista ja kukkasi saa paikan omassa maljakossa. Ruusut sen sjjaan menevät kaikki samaan vaasiin eikä kukaan muista, mikä keneltäkin oli.
1) Pioni:
Pioni on suuri ja tuoksuva, ylellinen katseenvangitsija. Se on alkukesän kuningatar, joka symboloi onnea ja vaurautta.
Pioni on onnea ja vaurautta.
Olen suuri ja tuoksun.Olen alkukesän kuningatar.
Haluatko saada nupussa olevat pionit huomiseksi auki?
– varteen n. 7 cm viisto viilto terävällä veitsellä – maljakkoon reilusti kädenlämpöistä vettä – kukkien päälle väljä, läpinäkyvä muovipussi; sitoo lämpöä ja kosteutta – jos nupun pinta on tahmea, huuhtele sitä varovasti haalean veden alla; se liuottaa suojasokerin, joka voi estää terälehtien avautumisen – jos juhlat alkavat tunneissa, kasta varsien alaosat (2–3 cm) kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi ja siirrä ne sitten haaleaan veteen
——————————–
Pioni nousi tuhkasta entistä kauniimpana.
Kiinalainen keisarillinen perinne: Kiinassa pioni on ”Kukkien kuningas” (Sho-Yu). Tarun mukaan ylimielinen keisarinna Wu Zetian määräsi talvella kaikki pääkaupungin kukat kukkimaan käskystään.
Vain pioni kieltäytyi tottelemasta luonnon lakeja ja pysyi nupussa, minkä vuoksi keisarinna suuttui ja poltti ne. Pioni kuitenkin nousi tuhkasta entistä kauniimpana.
Anekdootti jutulle: Pioni on itsenäisyyden, tinkimättömän luonteen ja sisun symboli.
———————————
2) Lilja:
Näyttävä kukka, jonka yksittäisessä varressa on useita eri aikaan avautuvia nuppua. Yksittäisestä oksasta on siten pitkään iloa. On olemassa mm. värililjaa, jota löytyy hyvin monen värisenä sekä oriental-liljaa kauniina valko-aniliininvärisenä.
i
Liljaoksa kestää kaksikin viikkoa useiden nuppujensa vuoksi.
—————————————
3) Kalla:
Tyylikäs ja moderni kukka. Voisi sanoa, että ”vähemmän on enemmän”, sillä kallassa ei ole mitään turhaa eikä liikaa. Se on vain skandinaavisen selkeälinjainen.
Erityisen suosittu linjakkuutensa vuoksi myös miesten valmistujaiskukkana. Kallaa löytyy upeissa väreissä valkoisesta mustaan ja kaikkea siltä väliltä.
Tyylikäs musta kalla…
…sekä nämä dark purple kallat.
Aivan järkyttävän ihania, eikö?
Ja nämä ruosteenruskeat, huikeita!
Kuin aurinko paistais…ja niinhän se paistaakin.
Näyttää satiinipintaiselta kallalta, mutta ei ihan taida kuitenkaan olla. Sellaistakin meinaan on. Kauniit, vai voitko muuta sanoa?
Kallaa on myös eri kokoista, mutta valmistuvalle valitse ehdottomasti pitkä- ja paksuvartinen, jos viet yhden. Kimpun voit teettää useasta pienestäkin kallasta. Muista tehdä tilauksesi kukkakauppaan ajoissa, sillä joka kauppa ei pidä kallaa aina myynnissä sen hinnakkuuden vuoksi.
———————————
Kalla on muinaisen Egyptin ja antiikin Kreikan ylpeys.
Valkoinen kalla on linjakas ja moderni, mutta sen historia on täynnä jumalallista draamaa:
Kreikkalainen mytologia (Hera ja Afrodite), Tarun mukaan ylijumala Zeus toi vauva-Herakleen imemään nukkuvan Hera-jumalattaren rintamaitoa saadakseen vauvalle kuolemattomuuden. Hera heräsi ja työnsi lapsen syrjään, jolloin maitopisaroita roiskui taivaalle.
Kalla on symboli jumalallisesta kauneudesta ja itsevarmuudesta.
Näin (tarun mukaan) syntyi Linnunrata, ja maahan pudonneista pisaroista kasvoi valkoisia kalloja. Kun kauneuden jumalatar Afrodite näki kallan, hän tuli kateelliseksi sen puhtaasta kauneudesta. Hän kirosi kukan, jotta se kasvattaisi keskelleen keltaisen puikilon vähentääkseen sen täydellisyyttä.
Anekdootti jutulle: Kalla symboloi ylväyttä, jumalallista kauneutta ja itsevarmuutta. Se viestii valmistuneelle: ”Seiso suorana ja ylpeänä saavutuksestasi.”
———————————
4) Auringonkukka (girasol):
Erittäin suosittu espanjalaisissa valmistujaisissa. Se loistaa kilpaa kesäauringon kanssa niin Suomessa kuin Espanjassakin ja symboloi uskoa tulevaisuuteen.
Uskomme tulevaisuuteen Suomessa ja Espanjassa.
———————————
Auringonkukka (Girasol) on Espanjan aurinko ja usko tulevaisuuteen.
Inkojen kultainen kukka Auringonkukka on peräisin Amerikasta, josta espanjalaiset valloittajat toivat sen Eurooppaan 1500-luvulla.
Inkojen kulttuurissa se oli aurinkojumalan pyhä symboli, ja temppelien papittaret kantoivat puhtaasta kullasta taottuja auringonkukkia rinnassaan. Espanjassa kukka sai nimen Girasol , joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”kääntymistä aurinkoon päin.”
Anekdootti jutulle: Koska kukka kääntää katseensa aina kohti valoa, se on täydellinen vertauskuva valmistuneelle: Suuntaa katse aina kohti valoisaa tulevaisuutta, optimismin ja energian voimalla.
———————————-
5) Ritarinkannus (tai Jaloritarinkannus):
Jos haluat viedä jotain aidosti sinistä Suomi-teeman kunniaksi, pitkä sininen ritarinkannuksen kukinto on upea ja jylhä vaihtoehto. Se avautuu alhaalta ylöspäin ja kestää melko pitkään ennen kuin kaikki nuput ovat kukkineet.
Näillä- tai jo yhdelläkin kelpaa mennä valmistujaisiin. Erotut joukosta ja Sinut muistetaan!
Jos haluat sinisen ruusun, tilaa se kukkakaupasta mielellään etukäteen. Siniset ruusut värjätään imeyttämällä varren kautta tai sprayaamalla kevyesti väri valkoisen ruusun pintaan. Sinistäkin ruusua on saatavana hiletettynä. Jos haluat näitä, sovi varmuudenvuoksi etukäteen kukkakaupan kanssa.
Valmistutaan ammattiin – Kukkavärit lakin ja alan mukaan
Ylioppilaat painavat päähänsä valkolakin. Jo pitkään ovat myös ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet voineet hankkia itselleen omaa tutkintoa vastaavan ammattilakin. Näissä lakeissa on usein oman ammattialan väriä kantava samettinauha (bando) tai tupsu.
Onnittelukukan värin voi valita kunnianosoituksena valmistuneen omalle alalle:
1) Sosiaali- ja terveysala (esim. lähihoitajat ja sairaanhoitajat):
Heidän väri on perinteisesti tummansininen. Alalle valmistuvalle sopii upeasti sininen ritarinkannus, sininen iiris (yksittäisenä tosin vaatimaton) tai sinertävä hortensia. Sininen ruusu voi olla myös vaihtoehto.
Vahvansinisiä hortensijoita hoitajille.
Hups, onpas iso iiris-kimppu, oisko hoitoalalta valmistuvalle.
2) Talous, kauppa ja hallinto (esim. merkonomit):
Alan väri on tyylikäs hopeanharmaa tai liila. Heille tyylikäs vieminen on esim. hennon liilanvärisistä ruusuista ja kalloista tehty kimppu, johon yhdistetty hopeanhohtoisia eukalyptuksen oksia.
Huipputyylikäs valmistujaiskimppu esim. ekonomille tai merkonomille.
3) Tekniikka ja rakennusala (esim. insinöörit, puusepät ja mekaanikot):
Tekniikan ja ammattikorkeakoulujen väri on usein viininpunainen tai violetti. Syvän viininpunainen ruusu (kuten Black Baccara -lajike) tai tumma purppurainen kalla on täydellinen valinta.
Sopii myös tekniikanalalle valmistuvalle miehelle.
4) Luonnonvara- ja ympäristöala:
Tunnusväri on vihreä. Tälle valmistuneelle voi ojentaa raikkaan vihreän anthuriumin (flamingonkukka) ison lehden kanssa tai upean useamman kukan kimpun.runsailla vihreillä oksilla.
Saniaista ja flamingonkukkaa ympäristö- ja luontoalalle valmistuvalle. Voisiko osuvampaa olla?
Katso kohti valoa ja uutta alkua
Valitseppa perinteisen suomalaisen pitkävartisen ruusun tai runsaan espanjalaistyylisen sesonkikimpun, kantaa kukkasi mukanaan kauneinta mahdollista viestiä. Tuo viesti on ylpeys tehdystä työstä ja onnentoivotus tulevaan.
Ojentaessasi kukan, ojennat samalla palan historiaa, mytologiaa ja symboliikkaa. Kukkasi kertoo, mihin sanasi eivät riitä. Ne toivottavat nuorelle valmistuvalle rohkeutta seurata auringonkukan tavoin valoa – kohti omia unelmia ja sitä kutkuttavaa tulevaisuutta, joka nurkan takana odottaa!
Onnea valmistuville! ¡Felicitaciones a los graduados!
”Rakastan kesää, vaikka olen kuin kuvitteellinen ensilumi Aurinkorannikon kukkapatioilla”.
AFRIKAN VILLISTÄ LUONNOSTA SUOMALAISTEN SYDÄMIIN
Kuten pelargonia, tulen minäkin Etelä-Afrikasta. Kasvan siellä jokivarsilla sekä kosteilla- ja kallioisilla rinteillä. Tieteellinen nimeni on Sutera cordata, aiemmin Bacopa.
Nyt kerron Sinulle löytöretkeilijöiden salaisuuden: Ennen kuin 1990-luvulla valloitin Euroopan kukkamarkkinat, olin vain villi ja tuntematon kaunotar Afrikan karuilla rinteillä.
Ensimmäiset eurooppalaiset kasvitieteilijät ja löytöretkeilijät purjehtivat Hyväntoivonniemen ohi jo 1600-luvulla. Minut he jättivät rauhaan – ikään kuin säästääkseen tämän salaisuuden meidän aikamme puutarhureille.
Olen matkustanut pitkän tien ollakseni juuri Sinun silmänilonasi!
Lumihiutale sutera
Bacopa – kukkamaailman superäly
Alkuperäinen nimeni bacopa vaihdettiin Sutera cordataan, koska se sekoitettiin intialaiseen rohtobacopaan (Bacopa monnieri). Nämä molemmat kuuluvatratamokasvien heimoon (Plantaginaceae), joten yhteys on olemassa.
Tätä vanhaa lääkekasvia käytetään parantamaan aivotoimintaa ja muistia. Uskon, että meillä ”Bacoboilla” on jotain yhteistä:
”Minä en ehkä paranna muistiasi, mutta muistan kukkia taukoamatta toukokuusta pakkasiin asti!”
Tähtien kyyneleitä Afrikasta: Kotimaassani Etelä-Afrikassa paikalliset xhosa- ja zulu-heimot ovat tunteneet sukuni vuosisatoja.
Vanhoissa tarinoissa meitä on pidetty puhtauden ja sateen tuojina – pienten kukkien uskottiin olevan maahan pudonneita tähtien kyyneleitä.
Tuhansia uusia kukkia viikottain. Onneksi ei tarvitse nyppiä!
Salamannopeasti Eurooppaan
Olen ikiaikainen kesäkukka. Minut on kuitenkin jalostettu uudestaan 1990-luvun vaihteessa todella runsaasti kukkivaksi. Siitä seurasi salamannopea ryntäykseni Euroopan kukkamarkkinoille, jossa hyppäsin myös kesäkukkaistutusten kärkeen.
Itsepuhdistuva ihme
Tässä (ainakin) voitan pelargonian. Osaan nimittäin varistaa itse kukkineet kukkani pois, ja näin olen täydellinen kaunotar laiskan puutarhurin puutarhaan.
Bacoba sutera cordata. Vanhan roosanfiilistä lumihiutaleessa.
HOITO-OHJEET -Suomen- ja Andalusian erot
Koko ajan nälkä
Koska teen tuhansia uusia kukkia viikottain, tarvitsen paljon ”ruokaa”. Niinpä odotankin, että minulle annetaan esim. nestemäistä lannoitetta säännöllisesti kerran viikossa.
Jatkuvasti jano
Olen herkkä kuivumiselle, olenhan lumihiutale.. Pyydänkin huolehtimaan, ettei multani pääse kokonaan kuivaksi. Nimittäin, silloin pudotan kaikki nuppuni, ja kukinnan uusiutumisessahan menee kaksi viikkoa.
Espanjan helle vs. Suomen kesä Suomessa ollessani viihdyn hyvin täydessä auringossa tai puolivarjossa.
Kun olen Andalusian paahteessa, menen paikkaan, jossa ainakin iltapäivällä saan varjoa. Costa del Solin aurinko nimittäin muuten nuuduttaa herkän kasvustoni.
Snowtopia white bacopa. Lumihiutaleen kukat kuin hiljalleen sulava lumi amppelikasvissa.
LUMIHIUTALE EI OLE VAIN VALKOISTA LUNTA
Rakastan värejä, ja niinpä jalostuksen myötä tarjoan Sinulle:
– herkät vaaleanpunaiset kukat, joiden keltainen keskusta – sopii täydellisesti yhteen valkoisen- tai vaaleanpunaisen pelargonian kanssa
2) Valkoinen klassikko (Snowflake/Snowtopia)
Olen kaikkein suosituin ja perinteisin lajike Suomessa. Ryöppyän ruukusta kuin pehmeä lumiauran kippaama lumikasa ja sovin minkä tahansa pelargonian pariksi. Yksinkertaisesti, teen istutuksestasi ”komian”!
3) Laventeli ja sininen (Blutopia/Bahia Blue)
Olen todella kaunis, hennon violetin- ja sinertävänsävyinen. Tuon upeaa syvyyttä pöytäruukkuun ihan yksinkin.
Pink heart lumihiutale
Tässä Sinulle salainen viesti menneisyydestä: 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa kukkien kielellä (floriografia) oli tapana lähettää salaisia viestejä.
Koska olen sinnikäs ja kukkia taukoamatta suoltava valkoinen kaunotar, kukkien kielessä nimeni kantaa viestiä: ”Puhtaus, mielenrauha ja loppumaton ystävyys”.
Kenelle Sinä haluaisit antaa tämän salaisen viestin tänä kesänä?
”Sydän särkyy ja nuput nousevat – Pelargonian tarina”.
”Pelargonian hoito espanjalaisittain opettaa meille jotain olennaista: kasvi kukoistaa, kun sille antaa aurinkoa ja paljon janojuomaa, mutta muistaa jättää sopivasti omaan rauhaan. Cordoban kukkapihoilla ja -kaduilla punainen hehkuu kirkkaampana kuin missään muualla, ja nyt kerron Sinulle miksi.”
Rikkaiden statussymboli
1800-luvun Viktoriaanisella ajalla pelargonialla oli oma kukkien kieli ja se oli äärimmäisen kallis harvinaisuus, statussymboli johon vain rikkaimmilla oli varaa. Se ei vielä ollut kukka mummolan ikkunalla, mutta jos omistit pelargonian, olit varakas ja maailmankansalainen!
Mikä ihmeen viktoriaaninen aika? Kyseessä on Iso-Britannian kuningatar Viktorian pitkä hallintokausi (1837–1901).
Se oli pröystäilyn, tiukkojen käytostapojen ja suurten löytöretkien kulta-aikaa. Koska tunteista ei saanut puhua suoraan, kehitettiin monimutkainen kukkien kieli, jolla viestiteltiin salaa.
Pelargonia oli tuon ajan ”muotikukka”, koska se oli kotoisin kaukaisesta Afrikasta ja sen kasvattaminen vaati kalliita lasikasvihuoneita.
Riippupelargonian kutsu kuistilla: Viktoriaanisen ajan Englannin hoveista mummolan kautta nykypäivän muotikukaksi.
Nyt kerron, kuinka helppoa Andalusian symboliksi muuttuneen pelargonian hoito on, ja kuinka se lopulta päätyi Etelä-Afrikan hiekkadyyneiltä kukoistamaan myös suomalaisten mummonmökkien ikkunalaudoille ja nykypäivän muotikukaksi.
”Monen mielestä se on mummolan kukka, mutta täällä kotonani Andalusiassa se on intohimon ja kestävyyden symboli.
Jalopelargoniat Andalusian aurinkoon tai suomalaiseen kesään!
Matkaaja purjalaivojen pohjalla
Suurin osa pelargonialajikkeista on kotoisin Etelä-Afrikasta. Ensimmäiset yksilöt purjehtivat Eurooppaan hollantilaisten kauppalaivojen mukana jo 1600-luvulla.
Pelargoniat ovat kasvimaailman selviytyjiä. Ne selvisivät viikkojen merimatkoista pimeissä ja suolaisissa purjelaivoissa. Vettä varastoivien mehevien varsiensa ansiosta ne kestivät pitkän meriatkan jopa ilman vettä.
Vaikka kasvin juuret ovat Afrikassa, ajan saatossa pelargoniasta on tullut Andalusian- ja koko Espanjan sielu. Täällä se on intohimon- ja kestävyyden symboli, ja pidetäänpä sitä myös kodin suojelijana.
Nimi pelargonium tulee kreikan kielen sanasta pelargos (haikara), koska kasvin siemenkota muistuttaa haikaran nokkaa.
Perinteinen punainen ”mummolapelargonia” näyttää aina hyvältä paikassa kuin paikassa.
”Noidan karkotin” ja hyttysten karkottaja
Ennen vanhaan pelargonioita istutettiin sisäänkäyntien viereen ja ikkunalaudoille, kuten jokainen muistaa mummolastaan. Uskottiin, että niiden (sitruunapelargonia) voimakas tuoksu pitää loitolla paitsi hyttyset, myös pahan silmän sekä kutsumattomat henget. Pelargonia oli kodin elävä suojelija.
”Treffisovellus” Viktoriaaniselta ajalta
Ennen kuin pelargoniasta tuli suomalaisten parvekkeiden vakiovieras, se oli kallis statussymboli ja salainen viestintuoja.
Nuoret rakastavaiset saattoivat viestiä parvekkeiden kautta vaihtamalla kukkien paikkaa tai väriä:
– Jos annoit jollekulle tammenlehtipelargonian lehden, kysyit: ”Oletko ystäväni?”
Tiesitkö, että viktoriaanisella ajalla pelargonioilla oli oma ”kukkien kieli” eli floriografia? Se oli sen ajan salakoodailua ja viestien vaihtoa:
1) Tummanpunainen tarkoitti melankoliaa.
2) Vaaleanpunainen tarkoitti ensirakkautta.
3) Sitruunantuoksuinen tarkoitti odottamatonta kohtaamista.
Koti- eli mummolapelargoniat loistavat useissa eri väreissä.
”Jalat märkänä ja pää kuivana”
Aurinkoa
Pelargonia on kuuman kukka ja rakastaa aurinkoa kuten suomalainen Costa del Solilla. Suomessa voit huoletta pitää kukan paahtavassa auringossa koko päivän, mutta Espanjassa se kuivuu ellet muista kastella sitä ainakin 1-2 kertaa päivässä ja kunnolla.
Espanjassa suositeltavaa on siirtää kukka varjoon iltapäivän kuumimman paahteen ajaksi. Kukapa sitä sitten viitsisi tehdä, ellei omista puutarhuria!? Tunnen henkilöitä, jotka laittavat kauniit silkkipelargoniat parvekkeilleen ja patioilleen koko kesäksi. – Ne eivät lakastu, ainoastaan voivat haalistua.
Janojuomaa
Mullan saa kastella läpimäräksi, kunhan aluslautaselle tai ruukkuun ei jää vettä. Pelargonia inhoaa seisovaa vettä. Anna mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välillä. Se on mehikasvimainen ja varastoi vettä varsiinsa selviytyäkseen kuumasta.
Lannoitetta
Pelargonia on kestävä ja kiitollinen kasvi. Se on selviytyjä, joka puskee kukkaa ilman lannoitettakin. Kuitenkin, suosittelen ehdottomasti käyttämään esim. nestemäistä ravinneainetta kerran viikossa kastelun yhteydessä. Näin varmistat kukkien jaksavan erityisen hyvänä pitkälle syksyyn jopa pakkasiin asti.
Nyppimistä
Pelargonia tekee koko ajan uutta nuppua, joista kukat aukeavat ja kukkivat joitakin päiviä. Kuihduttuaan nyppää kukka varren kanssa pois niin kasvi puskee entistä enemmän nuppuja.
Jos kuihtuneita ei poisteta, kasvi tuhlaa turhaan energiaansa siementen tekoon, joka on pois uusilta nupuilta.
Sisätiloissa
Pelargonia pitää valoisasta ja ilmavasta, normaalista huonelämmöstä. Ilma saa olla mieluummin kuiva kuin kostea eikä vetoa.
Upea liila riippupelargonia.
Pelargonioiden kirjoa
Tuoksupelargoniat :
Näiden kukat ovat usein vaatimattomampia, mutta lehdet kätkevät sisäänsä huikeita tuoksuja sitruunasta ruusuun ja jopa piparminttuun.
Jalopelargoniat (Regal/Martha Washington):
Nämä ovat pelargoniamaailman ”aristokraatteja”. Niillä on suuret, usein kaksiväriset ja upeasti kuvioidut kukat, jotka muistuttavat lähes orkideoita.
Pelargoniapuisto on kiitollinen kukkia, tosin työläskin jos meinaat nyppiä kuivuneet pois.
Kotipelargoniat (Zonal):
Ne perinteiset ja rakastetut ”mummolapelargoniat”, jotka tunnistat lehtien tummemmasta vyöhykkeestä. Väriskaala ulottuu puhtaasta valkoisesta syvään purppuraan ja loistavaan oranssiin.
Riippupelargoniat (Ivy-leaved):
Täydellisiä Andalusian parvekkeille! Ne valuvat kauniina kukkamattoina ruukkujen reunojen yli.
Pelargonioiden aristokraatti, jalopelargonia.
Talvettamisesta, jos kiinnostaa
Pelargonian voi talvettaa seuraavaa kesää ajatellen. En tiedä, onko siinä järkeä koska kukka on edullinen. Mutta jos sinua kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä.
Onhan upeaa, kun (kellarissa) talvehtinut ranka herää keväällä eloon. Se on suomalaisille kestävyyden symboli. Kellarin sijaan voit käyttää muuta viileää ja pimeää paikkaa.
”Mitä sinun parvekkeesi viestittää tänä kesänä – tulista rakkautta vai odottamattomia kohtaamisia?”
Edessä casetojen värikkäät katot molemmin puolin. Suomen osasto ihan perällä. Päästä päähän kävely käy kuntosuorituksesta tuossa ruuhkassa, mutta eihän toki maailman ympäri hetkessä koskaan kävellä.
Härkä tulessa, latotanssit ja ”kuka pelkää grúaa”?
30 vuotta kansainvälisiä päiviä
Espanjan Fuengirolassa järjestetään keväisin viisi päivää kestävät kansainväliset päivät eli Fería Internacional de los Países. Tänä vuonna ne pidettiin ke 29.4. – su 3.5.. Yleensäkin ne ovat Työn päivän (Día del Trabajo) ympärillä tai sitä seuraavan viikonlopun yhteydessä.
Kansainvälisiä päiviä on pidetty nyt 30 vuotta. Liekö sattumaa, että osallistujamaitakin oli nyt 30. Vuonna 2022 alkuperäinen nimi Feria de los Pueblos vaihtui nykyiseksi nimeksi. Juhlat pidetään aina Fuengirolan Recinto Ferial –alueella( markkina-alue).
”Maailmanpyörämatkalla” juhla-aluetta ja Fuengirolaa ilmasta katsellen. Takana Pacosin vuoret.
Renfellä maailmanympärysmatkalle
Markkina-alue on Los Bolichesin ja Fuengirolan keskustan välissä. Se on ns. junakadulta (Av. Nuestro Padre Jesús Cautivo) alkava alue. Väkeä alueelle tulee runsaasti myös Fuengirolan kaupungin ulkopuolelta.
Paikallisjuna Renfe kulkee Malagan kaupungin ja Fuengirolan väliä. Renfen Los Bolichesin asemalta väki kävelee juhla-alueelle. Tapahtuman aikana jokainen juna tuo mukanaan lastin juhlaväkeä, joka kulkee muurina tapahtumapaikalle. Auta armias, jos satut olemaan juuri tulossa vastavirtaan!
Takana Espanjan osasto. Tämmöistä menoa kansainvälisillä päivillä viisi päivää.
Kulman takana vaanii grúa
Yleensäkin tapahtuman aikana joka paikassa on tungosta eikä autopaikkoja ole. Uskaliaat autoilla matkaan lähteneet kiertelevät itse kunkin kotikulmilla, josko jonnekin auton saisi tuikattua.
Tuttu näky ovat ”grúat” (hinausautot), jotka nostavat väärin parkkeeratut autot lavalle ja vievät ne kaupungin varikolle. Pois auton saa vain maksamalla sievoisen summan rahaa, joka on 150-300 €.
Katsellaan tivoli- ja juhlamenoa yläilmoista. Hetki irti tungoksesta.
Hitaasti kiiruhtaen
Kansainvälisillä päivillä matka maailman ympäri on mahdollista – jalan. Kiiruhtaa ei voi tai jos täytyy, niin sitten hitaasti. Etenet kansainvälistä katua pitkin väentungoksessa yrittäen välttää muiden ruoka- ja juoma-annoksia vaatteillesi.
Kuulet usein ”perdón”, ”pardon” tai ”sorry” monilla muillakin kielillä. Matka kansainvälisen kujan päästä päähän on pitkä. Osallistujamaat ovat levittäytyneet omiin casetoihinsa, joissa kunkin matkailuvaltteja esitellään.
Rentoa kansainvälistä porukkaa, ja aurinkoa!
Feria-alueen liikenneympyrässä on hyvä vähän jalkoja lepuuttaa.
Casetat – avotulihärkiä ja latotansseja
Casetat juhla-alueella ovat isohkoja rakennuksia. Esimerkiksi Suomen osastolla oli baari sekä tanssimusiikkia solisteineen. Meno oli kuin ”latotansseissa” ennen vanhaan. Casetojen ulkopuolella eri mailla oli omat houkuttimensa. Argentiinan edessä avotulella kypsyi kokonaisia häränruhoja.
Katso, jos ilkeät: härkää avotulella. Argentiinalaisten osastolla ollaan.
Viisi päivää – kolme juhlaa
Sää suosi juhlijoita kauniina ja kesäisenä. Samalle viikolle osui vappu eli Työn päivä sekä sunnuntaina Espanjan äitienpäivä (el Día de la Madre). Ihmiset olivat iloisia ja hyvällä päällä, kuten espanjalaiset yleensäkin ovat. Katujen ruuhkat ja jonotukset sujuivat hyvässä sovussa ilman etuilua.
Tivolin taikaa ja hiljainen tunti
Tapahtuma on aina suurta juhlaa, jossa kaikille on jotakin. Joka vuotinen vetonaula on tivoli, jonka lukuisat laitteet maailmanpyörineen pyörivät taukoamatta. Maailmanpyörä tarjosi huikeat näkymät kaupungin yläpuolella vain 6 €:lla.
Hiljainen tunti
Joka päivä klo 17–18 vietettiin ’quiet hour’, jolloin äänet ja valot minimoitiin. Näin tehtiin, jotta myös autismikirjon henkilöt voivat nauttia tivolitunnelmasta.
Pitkästä aikaa oli ihanaa käydä maailmanpyörässä! Vain hattara puuttui. Koska olet itse ollut viimeksi?
Jos vielä et ole nauttinut Fugen kansain-välisten päivien annista, niin tervetuloa 2027!
Lue, kuinka kukka liittyy keisarin anteeksipyyntöön ja Samurain säikähdykseen!
HORTENSIAN HOITO
Hortensiasta on muutamien viime vuosien aikana tullut entistä suositumpi ruukkukasvi sekä sisä- että ulkotiloihin. Äitienpäivänäkin se on mennyt äitienpäivän ruukkuruusun ohi.
Tästä artikkelista voit lukea, kuinka hoidat kukkaa ja saat sen kestämään pitempään. Tässä on myös mielenkiintoista tietoa kasvin historiasta muinaisesta Japanin keisarin hovista lähtien.
Lajierot lyhyesti
1) Jalohortensia on väriä sinisestä vaaleanpunaiseen vaihtava ”sisäkasvi”, joka menestyy kesällä myös ulkona.
Väreinä voi olla myös violetti, pinkki, valkoinen, ruskea tai vihreä.
2) Syyshortensia on kestävä suurikukintoinen ja valkoinen pihapensas. Se kasvaa suureksi ja syksyllä vaihtaa väriä kauniin punertavaksi.
Hortensialajeja on paljon muitakin ja väreistä voisi kertoa enemmän, mutta en ota niitä tähän artikkeliin tämän tarkemmin. Katsotaan ehkkä toiste.
Hortensiat ihanissa runsaissa väreissään.
Anteeksipyyntöjä ja ”ajisaita”
Japanilaisen legendan mukaan keisari antoi sinisiä hortensioita anteeksipyynnöksi rakastamansa naisen perheelle. Hän oli valtiollisten kiireidensä vuoksi laiminlyönyt naista.
Sininen hortensia merkitsee syvää katumusta, nöyryyttä ja vilpitöntä anteeksipyyntöä. Sillä on Japanissa vahvin merkitys hortensialle.
Keisarillinen anteeksipyyntö
Jos haluat pyytää jotain todella isoa asiaa anteeksi ”tyylillä”, on sininen hortensia se oikea valinta – keisarillisen perinteen mukaisesti!
Nimet Ranskasta ja Kreikasta
Hortensian Euroopan valloitus alkoi 1700-luvulla. Kasvin hortensia-nimen juuret menevät ranskalaiseen tähtitieteilijään (Philibert Commerson) ja hänen tähtitieteilijä-matemaatikkoystäväänsä (Hortense Lepaute).
Commerson kerrotaan nimenneen hortensian ystävänsä mukaan. Tämä muuten oli aikansa oppineimpia naisia ja laski mm. Halleyn komeetan paluun.
Mainittakoon, että nimen synnylle on olemassa toinenkin teoria, jossa Commerson oli ollut tutkimusmatkalla Hortense de Nassaun kanssa. Hän oli Nassaun prinssin tytär.
Latinankielinen nimi Hydrangea sen sijaan tulee Kreikan sanoista hydor (vesi) ja angos (astia). Näillä sanoilla viitataan kasvin valtavaan janoon ja voidaan puhua ”juoppokasvista”.
Vaikka hortensia yleisesti symboloi häilyvyyttä värin vaihtumisen vuoksi, sininen väri Japanin sadekautena (tsuyu) edustaa tyynen rauhallista kauneutta ja tunteiden syvyyttä.
Viileä eleganssi
Länsimaissa sininen hortensia on usein liitetty kylmyyteen tai hylkäämiseen, mutta Japanissa se on arvostettu, henkinen ja jopa harras väri. Se kukkii temppeleiden pihoilla tuhansissa eri sinisen sävyissä.
Samurai-soturit ja hortensiat
Samuraiden suhde hortensiaan oli varsin monimutkainen. Se liittyi kukan kykyyn muuttaa väriä.
1) Elämän katoavaisuus
Hortensian kuihtuminen ja värin haalistuminen muistutti samuraita elämän katoavaisuudesta. Tämä oli keskeinen teema samuraiden filosofiassa.
2) Muuttuva uskollisuus
Samurait saattoivat välttää hortensiaa, koska sen väri vaihtuu sään ja maaperän mukaan. Tämä oli heille symboli muuttuvasta uskollisuudesta ja/tai ”petturuudesta”. Se taas on ristiriitaista, koska samurailla on koodi ehdottomasta uskollisuudesta.
Voitko kuvitella pelottoman samurain, joka kohtaa kymmenen vihollista silmäänsä räpäyttämättä, mutta säpsähtää sinistä hortensiaa, koska pelkää oman uskollisuutensa horjuvan kukan värin mukana.
Minkä väriseksi kutsuisit tätä kaunotarta?
Ruukusta leikoksi
Hortensiaa myydään myös ihastuttavina leikkoina, joita ruukkuversioiden kanssa löytyy useissa herkkuväreissä. Jos Sinulla on isompikokoinen ja/tai monikukkainen ruukkuhortensia, voit napsia sieltä maljakkoon oksan tai pari eikä sitä edes huomaa.
Näin saat kaunista myös maljakkoon. Muista tehdä uudet imupinnat parin päivän välein (kohdan 6 ohje) samalla, kun vaihdat uuden lämpimän veden.
Valkoista tyyliä lasimaljakkoon.
KUINKA HOIDAT HORTENSIAA
Itä-Aasiasta erityisesti Japanista kotoisin olevasta Hortensiasta (Hydrangea macrophylla) saat jopa useamman kuukauden kestävän kaverin, kunhan noudatat muutamia ohjeita.
Kastelu
1) Kasvukauden aikana (kevät-kesä) kastellaan runsaammin.
2) Paras tapa on upottaa ruukku sen koosta riippuen 5-10 minuutiksi veteen. Näin ruukku imee itsensä täyteen vettä ja kasteluväli pitelee. Kun vedestä ei enää nouse kuplia, tiedät ruukun imeneen itsensä täyteen.
3) Vältä veden joutumista kukkien päälle.
4) Kun nostat ruukun pois vedestä, katso ettei ulommaisen ruukun pohjalle tule makaavaa vettä. ”Vesilätäkössä” seisominen pilaa kasvin ennen aikojaan.
5) Hortensian ei pitäisi koskaan antaa kuivua kokonaan. Jos hortensia kuivahtaa eli lehdet ja/tai kukinnot alkavat nuokkua, voit sen vielä pelastaa. Laita se heti ”uimaan” yllä olevan ohjeen mukaan.
6) Vaihtoehtoisesti voit leikata kukkaoksat pois, tehdä terävällä veitsellä 3-5 cm viistot imupinnat ja laittaa oksat maljakkoon. Käytä reilun lämmintä vettä sillä hortensia on ruusun tavoin puuvartinen kasvi.
7) Jos et saa pelastettua ruukkuhortensiaa, niin silloin ei olekaan kyse kuivahtamisesta vaan kasvi todellakin on totaalisesti kuivunut. Silloin sen pelastaminen on kyllä mahdotonta. Ainoa mitä voit yrittää, on leikata kuivunut kasvusto pois ja kasvattaa se uudestaan.
Monta hempeää ”Ajisaita” kuvanmitalla. Valitse suosikkivärisi.
Mainittakoon, että hortensia on juhlien virallinen ’vapaaherra’ – se ei suinkaan sammu, mutta jos juoma loppuu, vetää se välittömästi teatraaliset kännit (eli nuupahtaa täysin).
Lannoitus
Lannoita säännöllisesti keväästä loppukesään. Käytä kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta, tai sinisille hortensioille tarkoitettua erikoislannoitetta värin säilyttämiseksi.
Itse olen yleisellä tasolla hieman skeptinen joka kasville tarkkaan määriteltyjen lannoitteiden kanssa. Niinpä käytänkin lähinnä ns. yleislannoitetta esim. viherkasveille/sisäkukille.
Kasvit eivät osaa lukea etikettejä. Ne haluavat vain ruokaa, oli purkin kyljessä sitten ruusun tai raparperin kuva!
Ulkokukille on omia lannoitteita, mutta laitan parvekekukilleni ihan samaa kasviravinnetta kuin sisäkukille. Ihan hyvällä menestyksellä.
Kukkien hoitamisesta ei kannata tehdä liian monimutkaista eikä ostaa kukkakohtaisia ravinteita pullotolkulla. Tottakai senkin voit tehdä, ja varsinkin jos olet erityisen kiinnostunut aiheesta ja Sinulla on aikaa puuhata kasvien kanssa.
Lehdistä puhtaat varret ja siniset kukat kauniissa lasimaljakossa. Huomioi, vettä ei tarvita paljon.
Sijoitus
Hortensia viihtyy valoisassa, suoralta auringolta suojatussa paikassa. Paahtavassa auringossa suorassa paisteessa kukat kuihtuvat nopeasti ja sitä joutuu kastelemaan vähän väliä. Viileä paikka pidentää kukintaa.
Kesällä sen voi viedä ulos hieman varjoisampaan paikkaan. Sisälle tarvitsee tuoda vasta pakkasten alettua.
Keväthallalta ruukkuhortensiat tarvitsee suojata.
Minkä värisiä hortensioita?
Hortensia muuttaa väriä sen mukaan, millaisessa maaperässä (mullassa) se on eli se on pH-indikaattori, joka muuttaa väriä happamuuden mukaan.
Jos haluat säilyttää sinisen värin, mullan on oltava hapanta (havu-rosomulta) ja kasteluveden kalkitonta.
Emäksisessä- tai kalkitussa mullassa väri muuttuu vaaleanpunaiseksi.
Värin vaihtuminen hortensiassa on ”kemiaa”. Voit kutsua sitä kasvimaailman mielialasormukseksi. Kantajansa tunteista se ei kerro, mutta mullan happamuudesta kyllä.
Lempivärini hortensiassa! Voi olla kokonaankin ruskea tai -vihreä.
————————————————-
Muutama hauska juttu vielä aiheeseen:
1) Latinasta käännettynä hortensia on ”vesiastia”, ei siis pelkkä juoppo vaan elävä maljakko, joka kantaa vettä mukanaan.
2) Hortensialla voit tehdä ”taikatemppuja”, sillä laittamalla multaan alumiinisulfaattia tai brutaalisti ruosteisia rautanauloja, saat vaihdettua värin vaaleanpunaisesta siniseksi.
3) Keisarin muinainen moka oli kun hänen piti antaa puutarhallinen hortensioita anteeksipyynnöksi. Se oli historian tyylikkäin ”sori, mulla oli vähän kiireitä” -lahja.
Ihanaa, jos sait tästä artikkelista tietoa hortensian hoitoon ja viihdyit muutenkin historian lehdillä kanssani.
Äitienpäivä on viikon päästä, saisiko Äiti tällä kertaa lahjaksi hortensian?
Vappu on värien ja ilon juhla – tervetuloa matkalle suomalaisen ja espanjalaisen vapun historiaan!
Piknik siman kera vs. poliittiset marssit
Vappu Suomessa ja Espanjassa on samana päivänä 1. toukokuuta. Molemmille maille se on työn päivä (Fiesta del trabajo), vaikka sen olemus maissa eroaakin kovasti.
Suomi – Opiskelijoiden ja kevään juhla
Kun suomalaiset juhlivat vappua, he juhlivat ensisijaisesti kevättä ja kesän tuloa. He painavat ylioppilaslakin päähänsä ja marssivat kuohupullot kilisten lakitettaville patsaille (mm. Havis Amanda). Riehakkaan kevätjuhlan lisäksi toukokuun 1. on kuitenkin aina Työväen juhlapäivä.
Piknik runsaiden suussa sulavien eväsherkkujen kera on monille ehdottoman tärkeä perinne. Helsingin Ullanlinnanmäellä aamupäivän brunssilla korkataan kuohuvat ja iloitaan yhdessä lähestyvstä kesästä.
Vappujoukkojen järjestäytymistä Helsingissä 1950-luvulla. Ennen nykyistä karnevaalihumua vappu täytti kaupungin aukiot kurinalaisista marssiosastoista, jotka kokoontuivat kuuntelemaan juhlapuheita ja vaatimaan parempia työoloja.
Rauhan asialla Oulussa 1958. Vappukulkueen osallistujat vaativat atomi- ja vetypommien kieltämistä. Kylmän sodan aikana rauhanliike ja ydinasevastaisuus olivat keskeisiä teemoja työväenliikkeen vappumarsseilla.
Espanja – Fiesta del Trabajo, Työn päivä
Vapun meno on äänekästä Espanjassakin, jossa päivä on puhtaasti poliittinen. Kun suomalainen juhlija lakittaa valkolakilla päänsä, espanjalainen käärii hihansa mielenosoituksia varten.
Ammattiliitot järjestävät kaupunkien keskustoihin manifesteja, joissa työntekijät marssivat vaatiakseen parempia työoloja ja -oikeuksia. Päivä on lakisääteinen vapaapäivä, mutta ilman karnevaalihenkeä. Espanjalaiset viettävät rentoa vapaapäivää perheidensä kanssa, elleivät siis ole marssimassa.
Dos de Mayo – Muisto vapaussodalle
Karnevaalittomuudesta poikkeuksena on Madrid, jossa juhlitaan vielä 2. toukokuutakin (Dos de Mayo). Kyseessä on Madridin alueen oma päivä vapaussodan muistoksi. Tuolloin kadut täyttyvät juhlahumusta monine tapahtumineen.
2.5.1808 ”Dos de Mayo” Madridin raivoisa kansannousu merkitsi Espanjan vapaussodan alkua Napoleonia vastaan. Francisco de Goya on ikuistanut tämän päivän ja sitä seuranneet teloitukset kuuluisiin maalauksiinsa.
”Francisco de Goya: Sardiinin hautaaminen (n. 1812–1819). Maalaus esittää perinteistä espanjalaista karnevaalijuhlaa, joka päättää hauskanpidon ja aloittaa paastonajan. Goyan teos vangitsee juhlijoiden riehakkaan, lähes groteskin tunnelman.”
”Joaquín Sorolla: Monteleónin tykistövarikon puolustus (1884). Maalaus kuvaa Madridin Dos de Mayo -kansannousun verisiä taisteluita 2.5.1808, jolloin espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuivat ranskalaismiehittäjiä vastaan. Tapahtuma laukaisi koko Espanjan vapaussodan..
Haymarketin pommi-isku 1886. Piirros esittää hetkeä, jolloin mielenosoittajien joukosta heitetty pommi räjähtää poliisien keskellä Chicagossa. Tapaus johti veriseen selkkaukseen, jonka muistoksi vappua alettiin viettää kansainvälisenä työläisten päivänä.
TOUKOKUUN 1. PÄIVÄN HISTORIAA
Suomi: Pakanuudesta ylioppilaslakkeihin
Vapun alkutaipaleen juuret ovat muinaissuomalaisen toukojuhlan eli Helan juhlinnassa. Juhlinnassa poltettiin kokkoja eli helavalkeita tarkoituksena suojella karjaa ja saada hyvä sato.
700-luvulla eli pyhä Walburg, jonka muistopäivä sattui juuri kevään juhlan kynnykselle. Kevään juhla sai siten nimekseen Vappu.
1800-luvun säätyläisperinteen myötä vapusta tuli erityisesti ylioppilaiden juhla. Ylioppilaslakin käyttö alkoi 1873. Vappuherkut napattiin saksalaisilta kauppiailta ja kartanoiden runsaiden antimien keittiöistä.
Ilmapalloja ja ylioppilaita takaa vuosikymmenten. Valkolakki ilmestyi katukuvaan vuonna 1873. Tässä valkolakkien meri Helsingin ytimessä. Vappu on kautta aikojen tuonut ihmiset yhteen juhlistamaan kevättä ja yhteisöllisyyttä.
Espanja: Kielletty juhla ja historian painolasti
Verinen alku ja 8 tunnin vaatimus
Espanjan työväenliike omaksui 1.5. juhlinnan Chicagon vuoden 1886 verisistä tapahtumista. Keskeinen tavoite oli alunperin: ”8 tuntia työtä, 8 lepoa ja 8 omaa aikaa”. Espanja on säilyttänyt tämän chicagolaisen luonteen 1.5. päivässään.
Haymarketin muistomerkki Chicagossa. Vuonna 2004 paljastettu pronssiveistos on pystytetty tarkalleen sille paikalle, jossa puhujat seisoivat vuoden 1886 kohtalokkaassa vappumielenosoituksessa. Se symboloi sananvapautta ja työläisten oikeuksien puolesta käytyä kamppailua.
Chicagon poliisimuistomerkki Haymarketin aukiolla. Patsas pystytettiin vuonna 1886 tapahtuneessa pommi-iskussa menehtyneiden poliisien muistoksi. Muistomerkki on joutunut vuosikymmenten saatossa useiden mielenosoitusten kohteeksi, ja se on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan poliisiakatemian suojiin.
Francon aika
Diktaattori Franco halusi vaimentaa 1.5. päivän kapinallisen luonteen, joka muistutti chicagon lakkoilijoista. Hän kielsi työn päivän juhlinnan lähes 40 vuodeksi (1939–1975) ja yritti korvata sen ”Pyhän Joosef Työläisen” uskonnollisella juhlalla.
Uusi tuleminen
Vasta demokratian palattua vuonna 1978 vappu palautui viralliseksi vapaapäiväksi. Siksi se on espanjalaisille edelleen vahva vapauden ja oikeuksien symboli, ei niinkään kevään karnevaali.
Pelkistetty espanjalainen vappujuliste, jossa vasara ja ruuvimeisseli on asetettu ristikkäin. Tämä perinteinen symboliikka korostaa eri ammattiryhmien välistä solidaarisuutta ja työn arvoa. Mustavalkoinen tyyli viittaa usein sotaa edeltäneeseen aikaan tai Francon jälkeiseen demokratian paluuseen, jolloin viesti oli selkeä ja tinkimätön.
Vapauden vappu: Jättimäinen vappumarssi täyttää Madridin kadut vuonna 1978. Francon diktatuurin päätyttyä työläiset saivat vihdoin marssia vapaasti oikeuksiensa puolesta punaisine lippuineen ja tunnuksineen.
Ihana vappu – Nyt juhlitaan
Vappu on huikea sekametelisoppa: se on matka Chicagon tehtaiden lakkorivistä Francon stadionnäytösten ja Pyhän Joosefin kautta Suomen torimarsseihin.
Espanjassa vappu on vakavaa työn ja pyhimysten juhlaa, ja Suomessa karnevaalia simoineen. Niitä yhdistää yksi asia: mikään vapaapäivä ei ole tullut itsestään.
Kun seuraavan kerran asettelet lakkia päähäsi tai suuntaat vappulounaalle, lähetä pieni kiitosviesti historialle. Ilman noita menneisyyden marssijoita saattaisit olla juuri nyt töissä!
Pidetään kiinni oikeuksista, mutta nautitaan keväästä – mieluiten tietenkin tapasten, siman ja vähintään kahdeksan tunnin levon kera. Ja hei, näiden lepotuntien jälkeen jokainen munkki on ansaittu.
Näyttävä äitienpäiväkimppu ruusuista, liljoista ja harsokukasta. Onnittelut äidille!
Äitienpäivä Suomessa – Kuinka sitä vietetään
Kukat, kukkakaupat ja ravintolat
Nykypäivän äitienpäiväperinteisiin kuuluvat kukat, aamupala vuoteeseen ja itsetehdyt kortit sekä äitienpäivälounas. Ainakin suosituimmat- ja perinteisimmät ravintolat ovat ääriään myöten täynnä. Paikat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen.
Ja jos joku paikka on äitienpäivänä täynnä, niin se on kukkakauppa. Jos et ole tilannut- ja maksanut kukkia etukäteen, saat varautua pitkään jonotukseen. Muutoin voit vain tulla jonon ohi ja pyytää maksetun aamulla sidotun kimpun.
Kukkakaupat ovat täynnä mitä ihanampia kukkia sekä ruukkuina että leikkoina. Valveutuneet kaupat sitovat valmiiksi kymmeniä- jopa satoja kimppuja, joista valita. Moni kauppa tekee myös kauniita kukka-asetelmia erilaisiin keraamisiin- ja lasisiin astioihin.
Päivän leikkosuosikit
Kelpaa ojentaa äidille toukokuun 2. sunnuntai.
Ihana hempeys kukissa, äidillekö menossa?
Ruusut
Ruusut pitävät aina pintansa ja kuuluvat ostetuimpien leikkojen kärkeen. Niitä viedään pitkinä 60-70 cm joko yksittäin tai kimputettuina ja lyhyempinä 40-50 cm, jotka yleensä kimputetaan.
Ruusu ei välttämättä enää ole se ykköskukka äitienpäivänäkään, vaikkakin herkullisia värejä on huomattavasti enemmän kuin ennen.
Cymbidium-orkidea
Tämä monikukkainen leikko-orkidea on upea sellaisenaan yhdistettynä näyttäviin lehtiin. Se on kestävä, kuten orkidea yleensäkin ja kestää maljakossa usean viikon. Kukkakaupat yhdistävät kimppuun usein myös muutaman ruusun upeaksi kokonaisuudeksi äideille.
Tästä täytyy tykätä, vai oletko sittenkin eri mieltä?
Gerberat ja germinit
Gerberoista on tullut huikean suosittuja kukkia, mikä ei ihme niiden isokukkaisuuden ja upeiden värien vuoksi. Äitienpäivänä saatetaan ottaa jopa lähes 10 kukkaa samaan kimppuun. Usein halutaan kimppuun niin monta gerberan eri väriä kuin kaupasta löytyy.
Gerberasta saa kauniin viemisen äidille yhdistämällä vaikka vain yhteen- tai kolmeen gerberaan nätisti leikkovihreää..
Gerberaa on eri lajikkeita, joissa terälehdet menevät eri suuntiin. Jos näet alaspäin taipuvat terälehdet, se ei ole nuukahtanut vaan ominaispiirre. Jos et usko myyjää, kosketa kädellä kevyesti tunteaksesi terälehtien jännitteen.
Germinejä ja pillityksiä
Germinit ovat minigerberoita ja siten gerberoita pienempiä. Joskus ne ovat kuitenkin niin isoja, että niitäkin luulee gerberoiksi.
Suomen kukkatukuissa ja monessa kukkakaupassa gerberoihin laitetaan noin 10 cm pituinen muovi kukan alapuolelle. Puhutaan ns. pillityksestä. Se tehdään siksi, koska kukka on raskas ja saattaa notkahtaa jonkun ajan kuluttua.
Kun Suomeen tulee gerberoita esim. Hollannin kukkatukuista, niissä ei yleensä ole pillitystä. Samoin, kun ostan gerberoita Espanjassa ei niissäkään ole koskaan muovia varressa.
Kukkaloistoa löytyy tästä monivärisestä monien eri kukkien kimpusta. Kevät on täällä!
Värililjat
Värililjoja on samoin monen värisiä sekä myös kaksivärisiä. Äitienpäivänä ne ovat hyvin suosittuja kimputettuna kauniiden lehtien ja muiden vihreiden kanssa. Usein liljaan yhdistetään 3 isoa ruusua eri tasoille ja saadaan upeita äitienpäiväkimppuja.
Muita suosittuja leikkokukkia
Leikkokukkia on aivan valtavasti, joista saadaan tehtyä kivoja sekakimppuja. Äitienpäivän aikaan kun eletään kesän odotusta, halutaan usein kesäisiä monikukkaisia ja -värisiä kimppuja.
”Tiesitkö, että Espanjassa ruusun rinnalla kukoistaa toinenkin tärkeä symboli? Tutustu Espanjan äitienpäivän kukkaperinteisiin sekä Espanjan kiehtovaan äitienpäivähistoriaan.”
Bougainvilklealla tuot pala Välimerta luoksesi.
Campanula on kesän tuoja! Upea ruukku tässä.
Ruukkukukat
Toukokuun äitienpäiväaikaan ruukkukukkina saapuu suloisia kevätkukkia, joita et ole välttämättä nähnyt pitkään aikaan. Muutamana esimerkkinä mainittakoon orvokit,äitienpäiväruusut, campanulat, hortensiat,bugainvilleat ja kiinanruusut.
Suosituimmaksi ruukkukukaksi toukokuun juhlapäivänä on noussut hortensia, joka on ohittanut perinteisen äitienpäiväruusun.
Ruusuillakin toki on ostajansa ja niitä joka kukkakaupasta löytyy vieläpä monen kokoisena ja -värisenä. Kauppoihin otettava määrä on ainoastaan pienempi kuin menneinä vuosina.
Tiesitkö, että 1. äitienpäiväjuhla oli Alavieskassa 1918?
Juhlan amerikkalaiset juuret
Äitienpäivä Suomessa kertoo oman rantautumistarinansa. Meille Pohjolaan se kulkeutui aina Yhdysvalloista asti kansakoulunopettaja, kansanedustaja Vilho Reiman mukana. Reimasta tuli myöhemmin myös kouluneuvos.
Äitienpäivän luoja kansakoulunopettaja Vilho Reima.
Onnea äiti!
Markkinointityötä jo vuosina 1912-1913
Alavieskalainen Vilho Reima vietti aikaansa 1910-luvulla Amerikassa. Tuolloin hän ihastui maan kauniiseen perinteeseen juhlia äitejä heidän omana nimikkopäivänään.
Siitä innostuneena hän toi tavan tuliaisena Suomeen. Opettaja Reima markkinoi ideaa Kotikasvatusyhdistyksen kautta jo vuosina 1912-1913.
Sovinnon juhla
Sisällissodan jälkeen Reiman ajatuksena oli tehdä päivästä ”Sovinnon juhla”, sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän.
Sota-aika – Äitien juhla vaatimaton
Vasta vuonna 1918 ajatuksesta pidettiin pienessä pohjalaiskunnassa niin paljon, että ensimmäinen äitienpäiväjuhla päätettiin järjestää.
Näin ollen Suomen äitienpäivä oli syntynyt ja ensimmäinen juhla järjestettiin Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla 7. heinäkuuta 1918. Juhlan keskiössä olivat erityisesti sodassa leskiksi jääneet äidit.
Hurjan hyviä mansikoita ja hortensioita äidille äitienpäivänä. Harvinainen persikan väri kukassa.
Lentolehtisiä ja omat sokerit
Tuolloin levitettiin jopa 100.000 lentolehtistä kertomaan ”äitienpäiväaatteesta”. Elettiin sisällissodan jälkimaininkeja ja se teki juhlasta aika vaatimattomat. Juhlassa tarjottiin teetä, mutta sokeri oli tuotava itse sota-ajan säännöstelyn vuoksi.
Kun ensimmäinen juhla 7.7.1918 järjestettiin vain Alavieskassa, oltiin vasta Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella.
Agraariyhteiskunta
Äitienpäivän alkuaikoina elettiin vielä agraariyhteiskuntaa, jossa maaseudun yhteisöllisyys, työt, tavat ja toisista huolehtiminen olivat huipussaan.
Äitienpäiväkään ei ollut vain perheen sisäinen (aamiais)juhla vaan se oli koko kylän iso voimannäyte ja yhdessäolo. Köyhiä äitejä muistettiin hyödyllisillä lahjoilla ja järjestettiin yhteisiä kahvituksia. Äitienpäivä oli kuin ”liima”, joka liimasi kylän väen yhteen raskaan kevättyökauden aikaan.
Voi hurja, millanen kimppu. Oisko ainakin sata ruusua? Ja mitkä värit!
Kansakoulu kylän sydämenä
Juhlat järjestettiin lähes poikkeuksetta kansakoululla, jonne heidät tuotiin kunniakujaa pitkin ja jokaiselle laitettiin rintaan valkoinen kukka.
Opettajat olivat juhlan sieluja: he opettivat lapsille laulut, ohjasivat runonlausunnat ja koristelivat luokkahuoneet koivunoksilla. Äidit olivat kunniavieraita, jotka istuivat eturivissä. Muu kylän väki täytti takapenkit.
1920-luvun äitien juhlinnan alkutaipaleen Suomen maaseudulla voisi kuvata näin: Juhlissa lapsen ojentama valkovuokkokimppu ja opettajan isänmaallinen puhe nostivat äidin arjen yläpuolelle. Äiti oli kyläyhteisön hiljainen sankari.
Nyt eletään jo 2000-lukua, mutta eikö tämä sama voisi toimia yhä edelleenkin?
Sotien jälkeen juhla siirtyi kouluilta ja kylätaloilta yhä enemmän kotien seinien sisäpuolelle. Julkisesta yhteisön kunnianosoituksesta tuli perheen oma, intiimi kiitollisuuden hetki.
Jaha, oisko tämä ruukkuruusu menossa istutettavaksi maahan?
Päivän vakiintuminen
Juhla levisi Alavieskasta koko Suomeen. Aluksi päivää vietettiin vaihtelevasti toukokuun 3. tai viimeisenä sunnuntaina. Vasta vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun 2. sunnuntaille, jossa se tänäkin päivänä on.
Siirron takana oli kansakoulunopettajien toive etteivät äitienpäivä ja koulujen päättäjäispäivä olisi liian lähekkäin.
Mannerheimin päiväkäsky 1942
Sunnuntaina toukokuun 10. päivä vuonna 1942 Suomi oli jatkosodassa. Vietettiin joka tapauksessa jo vakiintunutta äitienpäivää.
Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim antoi historiallisella päiväkäskyllään kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin. Päivämäärä on edelleen nähtävänä monissa Suomen kirkoissa.
Kunniamerkkejä ja liputuspäiviä
Vuodesta 1946 lähtien on valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa jaettu joka vuosi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali kultaristein. Historiaa teki tuolloin presidentti Juho Kusti Paasikivi 12.5.1946.
Viralliseksi liputuspäiväksi äitienpäivä tuli vuonna 1947 ja almanakkaan se sai merkinnän 1950.
Näyteikkuna Helsingissä äitienpäivän alla vuonna 1950. Lahjoiksi tarjottiin kankaita ja vaatteita.
”Vaikka säännöstelykahvit ja isänmaalliset juhlapuheet ovat vaihtuneet kiireettömiin aamiaisiin ja some-päivityksiin, juhlan ydin on pysynyt samana yli sata vuotta: se on päivä, jolloin arjen sankari saa hetkeksi laskea työnsä ja kuulla olevansa maailman tärkein”.
Espanjalainen äitienpäivä on värien juhlaa. Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina kukkakaupat täyttyvät neilikoista ja ruusuista, joilla lapset ja puolisot kiittävät perheen äitejä. -Tiesitkö, että neilikka on Espanjan kansalliskukka ja äidinrakkauden symboli?
Tiesitkö, miksi se on neilikoiden- ja kiehtovan historian juhlaa?
Neitsyt Marian kuukaudesta kehkeytyi ”äitien kuukausi”
Äitien juhlinta alkoi Espanjassa jo 1600-luvulla, jolloin päivää vietettiin 8. joulukuuta. Tuolloin äitienpäivä Espanjassa oli täysin uskonnollinen ja puhuttiin Neitsyt Marian Juhlasta. Muita äitejä juhlittiin siinä siivellä.
Katolisessa kirkossa päivä on Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisenpäivä (Immaculada Concepción) ja suuri juhlapäivä.
Homenaje a la Madre
Äitienpäivää vietettiin epävirallisesti ensimmäistä kertaa 4. lokakuuta 1926. Tuolloin Madridissa järjestetyn äitienpäivän tarkoitus oli opettaa lapsille kunnioitusta omia äitejään sekä muita naisia kohtaan.
Tapahtuma sai suuren suosion ja alkoi levetä muihinkin Espanjan kaupunkeihin.
Näillä punaisilla neilikoilla ilmaiset Äidille ihailua ja syvää kiintymystä.
Seuraava yritys vakiinnuttaa äitienpäivä oli Kanariansaarilla toukokuun 3. sunnuntaina 1936. Tuolloin juhla tunnettiin nimellä Homenaje a la Madre, jolla tarkoitetaan ”kunninosoitusta äideille”.
Breña Baja – virallinen äitienpäivä syntyi
Espanjalaisen äitienpäivän historiassa La Palman saarella Kanariansaarilla sijaitseva Breña Bajan kunta on poikkeuksellinen paikka. Huhtikuussa 1936 siitä tuli Espanjan ensimmäinen kunta, joka teki äitienpäivästä virallisen juhlapäivän.
Vaakunan kaksi ruusua
Tapahtuma oli merkittävä päänavaus, ja se on jättänyt pysyvän jäljen paikalliseen identiteettiin: Breña Bajan kunnan vaakunassa on edelleen kaksi ruusua muistona tästä historiallisesta asemasta äitienpäivän virallistajana.
Breña Bajan kunnanvaakuna kätkee sisäänsä palan Espanjan historiaa: sen kaksi ruusua on lisätty vaakunaan kunnianosoituksena kunnan roolille äitienpäivän virallistajana v. 1936. Nämä kukat symboloivat ikuista kiitollisuutta ja äidinrakkautta.
Kanarialainen runoilija ja lehtimies Félix Duarte Pérez näki Kuubassa asuessaan, miten hienosti äitejä juhlittiin, ja toi idean kotisaarelleen. Hänen aloitteestaan La Palmasta tuli Espanjan äitienpäiväkulttuurin edelläkävijä.
San Josén kylässä sijaitseva pronssinen Monumento a las Madres on pysyvä kunnianosoitus kaikille äideille. Antonio Pérez Ortegan veistämä teos sijaitsee Plaza de las Madres -aukiolla, joka on Breña Bajan äitienpäiväperinteiden sydän.
Runoilija Kuubasta – caridad y homenaje
Aloitteen takana oli valtuutettu ja runoilija Félix Duarte Pérez, joka oli saanut äitienpäiväidean asuessaan aiemmin Kuubassa.
Félix Duarte Pérez kuvaili äitienpäivää nimenomaan ”rakkauden ja hyväntekeväisyyden juhlaksi”. Hänelle äiti edusti kaikkea pyyteetöntä ja jaloa, ja hän uskoi, että äitien julkinen kunnioittaminen tekisi koko yhteiskunnasta paremman ja lempeämmän.
Duarte Pérezille päivä ei ollut vain omien äitien muistamista, vaan symbolinen ele, jolla nostettiin esiin äitiyden merkitys koko ihmiskunnan perustana.
Sana ”caridad” (hyväntekeväisyys/lähimmäisenrakkaus) oli Duarten puheissa keskeinen. ”Caridad” kertoo ajan hengestä: Äitienpäivänä oli tapana auttaa myös vähäosaisia äitejä.
Tämä selittää, miksi hän valitsi sanan ”homenaje” kunnianosoitus, pelkän juhla -sanan sijaan.
Vaikka juhlan ajankohta ja luonne muuttuivat myöhempien vuosikymmenten ja sisällissodan myötä, Kanariansaarten aloite säilyy Espanjan kaupallis-uskonnollisen juhlan alkupisteenä.
Puna-valkoinen ruusu-harsokimppu: Tästä valtikkaan sidottu moderni kimppu. Jotain vanhaa ja jotain vähän uudempaa!
Vuosi 1965 – lopullinen paikka ”äitien päivälle”
Vasta vuonna 1965 äitienpäivä siirrettiin toukokuun 1. sunnuntaille. Koko Espanjassa Kanariansaaret mukaan lukien, päivä on sama. Koska katolisessa perinteessä toukokuu on omistettu Jeesuksen äidille Marialle, vahvisti siirto päivän hengellisen merkityksen.
Alettiin puhua toukokuusta ”äitien kuukautena”. Vaikka päivän vakiintumisesta on aikaa, perinteellä on vahvat juuret katolisessa Neitsyt Marian kunnioittamisessa.
Äitienpäivän muisto
Vanhempi sukupolvi saattaa yhä muistaa ajan, jolloin äitejä juhlittiin joulukuussa. Nuoremmille äitienpäivä on aina ollut toukokuun ensimmäinen sunnuntai.
Joulukuussa huomio on nykyään Marian lisäksi vahvasti joulun aloituksessa; monissa kodeissa koristellaan seimi tai joulukuusi juuri tänä joulukuun 8. päivänä.
Vaaleanpunainen neilikka edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta. Tässä söpö 5 neilikan kimppu kauniissa paketissa.
Suloinen valko-vaaleanpunainen kukka-asetelma korissa Äidille vaikka aamiaispoytään.
Perinteitä
Lahjat
Lapset askartelevat äideille kortteja ja kirjoittavat runoja. Tärkeitä lahjoja ovat myös suklaa ja lahjakortit.
Kukat
Kukat ovat merkittäviä lahjoja. Perinteisiä espanjalaisia kukkasuosikkeja äitienpäivänä ovat neilikat sekä punaiset- ja valkoiset ruusut.
Täytyy kuitenkin todeta, että nykypäivänä perinteistään kovasti kiinni pitävät espanjalaiset ostavat hyvin monenlaisia kukkia myös äitienpäivänä.
Sekakimpuista on tullut suosittuja. Nämä ovat värikkäitä, runsaita ja eläväisiä yhdistelmiä, joissa heijastuu kevään- ja kesän tuleminen.Tässä kukka-asiassa ollaan lähennytty suomalaisen äitienpäivän kanssa.
Kukkien merkitys
Neilikka (clavel) on Espanjan kansalliskukka ja äitienpäivän ehdoton symboli.
Punainen neilikka:
– symboloi ihailua ja syvää kiintymystä.
Vaaleanpunainen neilikka:
– edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta; on erityisen suosittu neilikkaväri äitienpäivänä
Kansalliskukka neilikka on käytännöllinen valinta äitienpäivään, koska kestävyytensä vuoksi se soveltuu ruusua paremmin toukokuun kuumuuteen.
Hempeä, korkea kukka-asetelma ilahduttamaan Äitiä.
Runsas kimppu, jossa on ”tuhansia” kesän kukkia väreineen.
Punaisen eri sävyjä valkoisen kera kertomaan kunnioituksesta Äitiä kohtaan.
Ruusut
Punaiset ruusut:
– symboloivat syvää rakkautta ja kunnioitusta – ovat yleisin valinta elossa oleville äideille – osoitetaan arvostusta sekä äidin- ja lapsen välistä vahvaa sidettä
Valkoiset ruusut:
– edustavat puhtautta ja viattomuutta
Espanjassa niillä on kaksi erityistä käyttöyhteyttä äitienpäivänä:
1) Muistaminen:
– kunnioitetaan edesmenneitä äitejä
2) Uudet alut:
– ovat suosittu lahja tuoreille- tai odottaville äideille – symboloivat uuden elämän puhtautta
Kun valkoisia ja punaisia ruusuja sekoitetaan samaan kimppuun, ne symboloivat yhtenäisyyttä ja sopusointua.
Äidille kiitos kauniissa kukkapaketissa!
Puhtautta ja viattomuutta edustavat valkoiset ruusut.
Toukokuun 1. sunnuntai: Olet Äiti kukkasi ansainnut niin tänään kuin joka ikinen päivä!
Paikallisia äitienpäivätapahtumia
”Ofrenda de Flores”
Monissa kaupungeissa järjestetään tapahtumia toukokuussa, jolloin annetaan kukkauhreja Neitsyt Marialle. Esimerkiksi Aragoniassa on tapana viedä neilikoita suojeluspyhimyksille äitien ja Marian kunniaksi.
Los Mayos
Monissa kylissä juhlitaan kevään saapumista ja äitiyttä ”Mayo”-lauluilla, joita esitetään kylän naisille ja äideille. Mayo=toukokuu.
Perheaika ja yhdessäolo
Äitienpäivänä ravintolat täyttyvät ääriään myöten, ja monissa kodeissa valmistetaan äidin lempiruokia. Äitienpäivä on yhteisen pöydän juhla, jossa alueelliset herkut ja perinteisen maut yhdistyvät.
Äitienpäiväaterialla.
Perhe juhlapäivän aterialla.
Juhlapöytä katettu.
Paella ja riisiruoat
Erityisesti Valencian alueella ja rannikolla äitienpäivän klassikko on aito paella. Monet perheet suosivat uunissa valmistettavia riisiruokia (esim. arroz al horno), jotta kokkaaja voi viettää enemmän aikaa perheen kanssa.
Merenelävät ja leikkeleet
Alkupaloiksi tarjoillaan usein laadukkaita espanjalaisia juustoja, jamón serrano -kinkkua sekä grillattuja jättikatkarapuja ja simpukoita.
Liharuoat
Maan sisäosissa suositaan usein uunissa paistettua lammasta tai täytettyä vasikanlihaa (ternera rellena).
Espanjalainen äitienpäiväkortti.
Äitienpäiväjuhlat tässä menossa…
Äitienpäivän ajankohta vaihtelee maittain. Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa juhlaa vietetään toukokuun toisena sunnuntaina (kuten kuvassa mainittu 5/11 eli 11. toukokuuta), Espanjassa aina jtoukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Makeat herkut
Jälkiruuaksi nautitaan usein leche frita (paistettu maito), joka on lämmin ja rapeakuorinen. Siinä on viileän kermainen sisus.
Voidaan nauttia myös paikallisia leivonnaisia. Monissa perheissä lapset aloittavat päivän tarjoilemalla äidille aamiaisen vuoteeseen.
Kirkko ja messu
Moni perhe aloittaa äitienpäivän kirkossa, jossa järjestetään erityinen äitienpäivämessu. Messussa kunnioitetaan Neitsyt Mariaa ja kiitetään äitejä.
”Super-Silta” vie kauemmaksi sukuloimaan
Jos äitienpäivä asettuu lähelle 1.5. työväenjuhlapäivää (el día del trabajo), monet espanjalaiset hyödyntävät pitkän neljä-viisipäiväisen vapaan ja matkustavat kauemmaksi tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan.
Tällöin kyseessä on ”Super-Puente” eli ns. ”super-silta”. Se tarkoittaa, että silta on pyhäpäivän ja viikonlopun väliin jäävä arkipäivä, joka otetaan vapaaksi ”sillaksi” vapaapäivien välille.
Kyseessä ei yleensä ole palkaton vapaa, vaan päivä joko kuitataan vuosilomapäivällä tai se on ansaittu tekemällä sisään muun vuoden aikana hieman pidempää työpäivää. On myös paikallisia sopimuksia, joissa ne ovat omia erillisiä palkallisia vapaapäiviä.
Työnpäivä (Suomen vappu) 1.5. ja äitienpäivä toukokuun 1. sunnuntai saattavat olla lähes vierekkäin. Tällöin vapaapäiviä tulee helposti neljä tai jopa viisi. Muutoin puentella saadaan yleensä kolme vapaata.
Madridin ”suursilta”
Erityistilanne syntyy Madridissa, sillä toukokuun 2. päivä juhlitaan Madridin alueen omaa päivää (Fiesta de la Comunidad de Madrid). Kun 1.5. ja 2.5. ovat peräkkäin ja niitä seuraa äitienpäivään huipentuva viikonloppu syntyy todellinen suursilta.
Toukokuun 1. sunnuntaina Välimeren rannalla, rentoa äitienpäivää tässä vietetään.
Äitienpäivän kaupallinen historia
Espanjan tavaratalot, erityisesti 1943 perustettu Galerias Preciados halusivat irrottaa äitien kunnioittamisen joulukuun uskonnollisesta juhlasta. Syynä oli tietysti myös se, että siirtämällä päivä toukokuulle, saadaan nostettua kevätmyyntiä mukavasti.
Äitienpäivä Espanjassa tänä päivänä
Monille äideille päivä on tärkeämpi kuin heidän oma syntymäpäivä. Se on myös espanjalaisten tärkeimpiä perhejuhlia.
¡Feliz día de la Madre a todas! Hyvää Äitienpäivää!
Kuuman kesän patio kutsuu. Syötäskö ensin vai aloitetaanko aperitiiveilla?
– Parvekkeelle ja patiolle kevätkukkia ja komiaa
Vielä hetken paukkuu yöpakkanen, mutta kukkaunelmoinnin voi turvallisesti aloittaa. Riippuen kukkalajikkeista ja paikasta, jonne paratiisisi luot, voit varovaisesti aloittaa kevätkukkatarhasi rakentamisen.
Pikkupakkaseen
Joitakin viherkasveja ja kukkiviakin kasveja voit laittaa ainakin lasitetulle parvekkeelle. Takuuvarmoja pakkaskestoltaan ovat sipulikukat,joita voit vielä onnistua hankkimaan. Parvekkeen kukitus kannattaa aloittaa eniten kylmyyttä sietävillä kukilla, mikäli haluat kukkia jo huhti-toukokuussa.
Ulkosisustus
Kukkien laittaminen alkaa parvekkeen tai pation sisustamisesta ja somistamisesta. Jos siis tahdot muutakin kuin kukkaa ”sinne tänne”.
Tässäpä innostuttu istuttamaan orvokkeja, ja samalla on vähän sotkettu. Tiesitkö, että orvokit ovat syötäviä.
Tuhatkauno eli bellis kiviruukussa. On olemassa vaalean- ja tummanpunaista sekä valkoista kaunokaista.
Värikkäitä perennoja yhdessä vihreiden kasvien kanssa.
Etene järjestyksessä
1) Valitse ulkokalusteet, jotka ovat kukkien kanssa. Pitääkö vanhoja kunnostaa tai hankkia kokonaan tai osittain uusia?
2) Valitse astiat, ruukut, laatikot, mihin ikinä ajatteletkaan kukkia laittaa.
3) Kun vihdoin on aika kukkien, mieti kuinka paljon olet valmis uhraamaan aikaasi niiden hoitoon ja huoltoon. Huomioi myös auringon voima parvekkeellasi.
Jos aurinko paistaa koko päivän etkä pysty kastelemaan niitä ehkä jopa 2-3 kertaa päivässä, unohda jatkuvaa kastelua vaativat kasvit.
Kukkien valinta alkaa – vieläkö yöpakkasia?
Sipulikukkia
4) Valitse ensin pientä pakkasta kestävät sipulikukat, joista saat kivoja eri kukista tehtyjä ryhmiä samaan ruukkuun tai laittamalla aina yhtä lajiketta yhteen astiaan.
Sopivia sipulikukkia ovat esim. upeat hyasintit, helmililjat, krookukset ja narsissit. Useiden sipulikukkien myynti loppuu pääsiäiseen, mutta joitakin saattaa senkin jälkeen vielä löytää. Kukkakauppaa voit aina pyytää tilaamaan Hollannista lähes mitä kukkaa milloin vain.
Yhdistämällä eri kokoisia eri lajikkeita, saadaan ryhmiin kivaa elävyyttä. Näin voidaan myös korostaa tiettyjä värejä.
5) Sipulikukkien jälkeen tai yhtäaikaakin voit laittaa perennoja. Kylmääkin sietäviä ja parvekkeelle sopivia ovat esim. kaunokainen (bellis),lemmikki, narsissivuokko ja orvokki. Ikisuositun orvokin myynti loppuu valitettavasti Suomessa jo äitienpäivään.
Lemmikkien kaikki herkät värit.
Orvokkia, ranunculusta ja kaunokaista ruukuissaan.
Kaunokainen käy ruukuissa, parvekkeilla ja pihoilla. Senkin voit istuttaa tai kylvää.
Kätevät amppelit – yöksi sisälle, jos palelee
6) Amppeleilla on kätevää somistaa parveke ja patio jo yöpakkastenkin aikaan, sillä ne saat nostettua kätevästi yöksi sisälle. Orvokkiamppelit ovat herttaisia ja niitä voit hankkia erikokoisina ja -värisinä.
Muita viileän sietäjiä – tee vaikka ryhmiä
7) Voit kokeilla myös kylmää/viileää sietävää (jopa – 5) leinikkiä eli ranunculusta, neilikkaa ja verbenaa eli rautayrttiä (verbena hybrida). Huomioi, että kesäkukkana käytettävä lajike kirjoverbena/santtu on MYRKYLLINEN sekä ihmisille että eläimille.
Asetelmiin korkeita taakse ja matalia eteen, Jos ryhmää katsotaan joka puolelta niin korkeat keskelle ja matalat ympärille.
Sini-valkoista orvokkia istutettuna havupensaiden kanssa. Viihtyisyyttä kesään!
Viherkasvi viirivehkaa ja kaunokaista kivasti yhdistettynä..
Ryhmiä tehdessäsi lisukkeiksi voivat sopia esimerkiksi punakosmos ja kelloköynnös, jotka tosin eivät siedä kylmyyttä.
Punakosmos, josta tämä värilajike on ”Sweet Dreams”. Löytyy punaisen eri sävyinä sekä valkoisena.
Kova kiipeilijä kelloköynnös vaihtaa väriä eri kehitysvaiheissaan.
Kaunokaisen monet värit antavat lukuisia yhdistelymahdollisuuksia.
Koristekasviksi parvekkeellekin sellaisenaan tai yhdessä kukkivien kukkien kanssa voit käyttää hohtavan hopean harmaata- tai valkonukkaista hopeavillakkoa (tuhkaruoho), joka sietää kylmyyttä.
Samantyyppinen vaihtoehto on myös hopeakäpälä. Sopii sekä kevät-, kesä- että syyskukkien kanssa. Koska on keväällä hallanarka, istuta se vasta yöpakkasten mentyä.
Nämä rauhoittavat elementit ovat ihastuttavia erilaisissa kukka-asetelmissa ja -ryhmissä sekä todellakin ihan sellaisenaan mihin ikinä ne keksitkään laittaa.
Hopeakäpälää ruukuissa – kaunista sellaisenaan.
Kylmää sietävä hopeavillakko on siten erinomainen myös haudalle kevään ja syksyn halla-aikanakin.
Hopeakäpälä putousmaisesti ruukun reunoilla.
8) Kun olet loppukevään kukat istuttanut parvekkeellesi tai patiolle, muista seurata säätilaa. Kannattaa varautua hallaharsolla, jonka voit heittää kasveille kovempien yöpakkasien tullessa.
Jos parvekkeesi on lasitettu tai se on yläkerroksessa, paleltumisvaara ei ole niin suuri. Hallaharsoa ei välttämättä tarvitse levittää. Tosin, vara ei venhettä kaada.
9) Seuraava vaiheesi onkin sitten tehdä kevätparvekkeestasi kesäparveke. Voit alkaa katselemaan kesäkukkia, joilla luot viihtyisän kesäkodin ulos. Palataan siihen aiheeseen myöhemmin.
VINKKEJÄ KESÄHUONEISIIN
Seuraavista kuvista voit soveltaen napata omiin tarpeisiisi soveltuvia ideoita kesäparveketta, patiota ja/tai pihaa somistaessasi.
Parvekkeiden kaiteet ja lattiat täynnä kasveja. Lisäksi kadulla ilahduttavat lukuisat viherpuut ja -kasvit.
Näyttävyyttä saat muhkealla kukkamerellä, jonka laitat massiiviseen keraamiseen- tai peltiseen astiaan. Myös puinen voi olla hieno kunhan laitat vedenpitävän astian sisäpuolelle.
Seiniä voi kaunistaa upeilla köynnöskasveilla, joista osa tarttuu pelkkään seinäpintaan ja leveää nopeasti. Osa vaatii kehikon tai langat, joita pitkin kavuta.
Hauskoja hyllytasoja seiniin saat vaikkapa sahaamalla puulaatikosta kulmat.
Muista aina, että mielikuvituksessa vain taivas on (periaatteessa) rajana. Katsele avoimin silmin, mitä eteesi tulee. Edessäsi voi nytkin olla jotain hauskaa, mitä hyödyntää kuumaa kesää odottaessa.
Sinistä tunnelmaa terassille. Parvekelaatikossa ulkomurattia, mutta perusmurattikin käy ulos.
Erikokoisiin- ja mallisiin saviruukkuihin erilaisia kukkivia- ja vihreitä kasveja. Viherpuilla saat vaihtelevuutta kivasti.
Toivottavasti sait näistä jotain itsellesi. Ihania keväisiä kesähuoneen laittohetkiä Sinulle!
KADUT TÄYTTYY ASKELISTA – Pieni otos päättyneen pääsiäisen tapahtumista
Taustaa
Espanjan kolmen kuukauden talviaika on päättynyt ja kevätkausi alkanut. Sen vastaanotti juuri sopivasti ”hiljainen viikko”, jolloin ilmatkin vaihtuivat kesäaikaan harvinaisen pitkän ja kylmän talvikauden jälkeen.
Matkailijoiden ryntäys
Espanjan päsiäinen avaa turistikauden. Kaduilla kohdataan enemmän ja enemmän ulkomaalaisia sen lisäksi, että ”hiljainen viikko” tuo monenlaista liikehdintää kulkijan eteen.
LEGIOONALAISTEN KULKUE
Espanjan eliittiyksikön tärkeä rooli pääsiäisessä.
Yli kaksi tuntia marssimista, kantamista ja raskaiden aseiden pyörittelyä legioonalaisen etiketin mukaan. Katso ja ihastele!
Espanjan eliittiyksikkö
Legioonalaiset ovat Espanjan palkka-armeijan nopean toiminnan joukkoja. Legioona on ns. eliittiyksikkö, joka on tunnettu tehokkuudesta ja kurinalaisuudesta. Vuonna 1920 se perustettiin Espanjan maavoimien valiojoukoksi kukistamaan Marokon kapinan.
Cristo de la buena muerte – Hyvän kuoleman Kristus
Legioonalla on vahva rooli Andalusiassa ja pääsiäisen vietossa. Malagan kaupungissa nähdään vuosittain upea legioonalaisten kulkue Cristode la buena muerte, joka on muukalaislegioonan suojeluspyhimys. Kulkue ei ole vain kulkue, jossa Jeesusta kannetaan ristillä vaan siinä on yli kaksituntinen ohjelma marssimista, aseiden ”heittelyä”, tervehtimisiä ym. legioonalaisetiketin mukaisesti.
Cristo de la buena muerte -kulkue.
Sadoittain nopean toiminnan joukkoja Malagan pääsiäiskulkueessa.
Pojat tietää, mitä tekee
Ohjelman seuraamiseen jää kiinni. Mitä enemmän näet, sitä enemmän haluat nähdä. Voisin sanoa, että se on jopa lumoavaa. Ja sitä paitsi, katselet komeita nuoria miehiä, jotka todella tietävät ketä ovat ja mitä tekevät. Ohjelmassa on satoja miehiä, jotka kaikki hallitsevat kaiken, sataprosenttisesti.
”Legioonalaispikkupoikia”
Legioonalaiset ovat pikkupoikien idoleita, ja taitaa monen mielessä kyteä palkka-armeija-ura nimenomaan näissä nopean toiminnan joukoissa. On mukava katsella espanjalaispikkupoikia, kun he omissa aidoissa legioonalaispäähineissään ja -asuissaan hieman arastellen kättelevät näitä isompia legioonalaispoikia.
KATOLISTEN KULKUE – Pappi kuljettaa kujalta kappeliin
Missä kaduilla ja kujilla liikutkaan, saatat löytää itsesi vaikka rukoilevasta katolisten etenevästä massasta, jota pappi edessäsi kuljettaa kohti kappelia. Pappi ei suinkaan odota pääsyä perille vaan aloittaa työnsä jo kadulla. Katolisessa maassa uskonto on pääsiäisenä todellakin kadulla, siellä rukoillaan ja saarnataan.
Pappi kerää väen kadulta pääsiäismessuun.
Viehättävällä Los Bolichesin kirkkoaukiolla kohti takana näkyvää kirkkoa.
PÄÄSIÄISPÄIVÄN KULKUE – Procesíon Del Jesús Resucitado
Procesíon Del Jesús Resucitado -juhlakulkue on pääsiäisviikon huipentuma ylösnousseen Jeesuksen kunniaksi.
Ennen puolta päivää sunnuntaina lähtee kulkue tarkoin merkittyä reittiä pitkin kulkemaan Los Bolichesin katuja. Kulkue etenee hitaasti, sillä siinä on monenikäisiä kulkijoita aina lapsista lähtien.
Siinä on omat askelkuvionsa ja pienet aiheeseen liittyvät seisahdukset. Lisäksi, kaduilla todellakin on tungosta. Mutta, kuin ihmeen kaupalla jokainen löytää paikkansa. Itse seisoin kosketusetäisyydellä kadun varrella noin puoli tuntia, jonka aikana kulkue oli kokonaisuudessaan mennyt ohitse.
Pääsiäispäivän kulkue Los Bolichesin kapeilla kaduilla ja kujilla. ”Procesíon Del Jesús Resucitado”.
¡Semana Santa ja Maria de Silva kiittää ja toivottaa tervetulleeksi pääsiäisen merkeissä jälleen vuoden päästä!
Onko helmililja vaarallinen lemmikeille? Lue faktat myrkyllisyydestä ja hoito-ohjeet.
Helppo helmililja
Kreikassa ja Aasiassa luonnonvaraisena kasvava helmililja ei vaadi juuri mitään elääkseen. Kukat tuoksuvat hennosti ja lämpimässä tuoksu voimistuu. Lue tästä artikkelista, mitä helmililja vaatii. Kerron, kuinka hoidat kasvia kotioloissa.
Helmililjan monta nimeä
Tunnetuin ja nykypäivän käytetyin nimi helmililjalle lienee juuri helmililja. Monelle tuttu on kuitenkin myös helmihyasintti. Tämä viittaa tietyti serkkuunsa jouluhyasinttiin, jota ilman harva viettää joulua.
Kukat ovat aika samannäköisiä, vaikkakin helmihyasintti on huomattavasti pienempi. Helmihyasinttia kutsutaan myös muscariksi ja sen latinankielinen nimi on muscari armeniacum. Pääsiäisen aikoihin ilmestyviä helmililjoja voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua pääsiäishyasinteiksi.
Onko helmililja myrkyllinen
Ihmisille:
Monet pohtivat, onko helmililja eli helmihyasintti myrkyllinen – se on lievästi myrkyllinen, mutta ei aiheuta hengenvaaraa vaikka sitä esim. yhden lehden tai kukan söisi.
Isompia määriä syötäessä voi seurauksena olla vatsavaivoja, pahoinvointia ja oksentelua. Yleensä kotiseuranta riittää, mutta jos oireet jatkuvat on otettava yhteys lääkäriin.
Koirille ja kissoille:
Kasvi on listattu myrkylliseksi lemmikeille. Se ei kuitenkaan ole yhtä vaarallinen kuin ”oikeat” liljat, jotka voivat aiheuttaa kissoille jopa hengenvaarallisen munuaisvaurion jo pienenä määränä.
Joissakin lähteissä helmihyasintti on listattu lemmikeille jopa myrkyttömäksi, mutta yleisesti kuitenkin suositellaan pitämään se poissa eläinten ulottuvilta.
Jouluhyasintit ja pääsiäishyasintit sulassa sovussa puulaatikossa. Tässä näet hyvin kasvien kokoeron.
Kuinka hoidat helmililjaa – muutama ”hyvä tietää” -fakta kasvista
Se ei ole vaikeaa
kastele niukasti, mutta älä päästä rutikuivaksi
viihtyy parhaiten viileässä, jossa kukkii pisimpään
kestää muutamia pakkasasteita, johon vähitellen totuteltava
pidä ensin ulkona muutamassa lämpöasteessa ja sen jälkeen se pärjää kylmemmässä, jopa lähes 10 asteen pakkasessa
huolehdi, että pakkasessa helmililjan multa on kostea sillä se suojaa juuria paleltumiselta
helmililja on MYRKYLLINEN
helmihyasinttia on valkoista ja sinistä sekä vaaleanpunaista, jota saa ruukkuna keväällä ja sipuleina syksyllä; vaaleanpunainen kulkee nimellä Pink Sunrise
Helmihyasintin monet kasvot – näin somistat ja teet kattauksia
Teemasomistusta ja rohkeutta
Helmihyasintti kuten monet muutkin sipulikasvit ovat ihastuttavia erilaiseen teemasomistamiseen ja -sisustamiseen. Kesto sipulikukilla ei ole sisätiloissa pitkä, mutta eipähän mikään sesonkikaan kauan kestä. Mielikuvitusta kannattaa käyttää erittäin rohkeasti ja uudella tavalla.
Asetelmat
Aina voit hankkia uusia ruukkuja, koreja tms, joihin alat tekemään kivoja ryhmiä. Voit tietysti myös ostaa valmiin pääsiäisasetelman kukkakaupasta. Mutta, jos olet tekijä ja haluat tehdä itse voit aloittaa katselemalla kotisi kaappeja ja nurkkia.
Suosittelen tonkimaan erityisesti keittiötä. Katsele keittiöastioita laaja-alaisesti. Mitä sieltä löydät? Onko käyttämättömiä (tai vähäkäyttöisiä) kannuja, vateja, kattiloita tai mitä tahansa jännää, johon voisit viritellä uniikin asetelman? Muista, että mitä erilaisempaa ja uniikimpaa, ehkä vähän hulluakin keksit, sitä hienompaa ja jännempää tulee.
Helmihyasinttiasetelma: sipulit vierekkäin ja vain juuret ovat mullassa. Raikasta sinistä kevääseen!
Kattaukset
Sipulikukat ovat jännittäviä materiaaleja, koska ne voi käyttää kokonaisina sellaisinaan sipuleineen ja juurineen. Ne ovat niin kauniita – peset vain enimmät mullat pois ja hyvä tulee.
Helmihyasinteilla koristeltu herkkukattaus.
Käykää pääsiäispöytään, olkaa hyvät
Saat helpolla ja huokealla luotua ikimuistoisen koristelun kattauksiin. Pidätpä minimalistisesta tai runsaasta, sen lopputulos on katsojan silmissä. Korostan jälleen käyttämään omaa luovuutta ja mielikuvitusta, millaista lopputulosta sitten tavoitteletkin. Näiden lisäksi tarvitset astiat, aterimet, lautasliinat ja jotain kukkaa. Lisukkeita jos kaipaat, voit ottaa kynttilän ja liinan, ja ehkä tabletit. Näillä pääset todella pitkälle ja upea kattaus on valmis!
Pääsiäinen on katettu helmililja-asetelmalla ja valkoisilla munilla. Käykää pöytään, olkaa hyvä!
Helmililja yllättää – ota vinkit vastaan
Muutamia esimerkkejä, kuinka voit luoda uusia somistuksia helmililjoilla. Voit tehdä niitä vaikka lahjaksi ystävälle tai tuliaiseksi päiväkahville. Ja muista, että helmililjan voi korvata jollain toisella sipulikukalla, kuten esim. erilaisilla narsisseilla tai krookuksilla.
Sipulikukkia voi asetella lähes mihin vain: puuastiaan, pahviastiaan tai muuhun vastaavaan se kun ei tarvitse paljon vettä eikä välttämättä edes multaa. Riittää, että juuret ovat ainakin osittain vedessä.
Raikas keväinen ”Helmililja-Cocktail”.
Kevään sipulikukkia ”lasissa ja savessa”.
Helmililjan ulkokasvatus
– Itsestään leveävät perennat
Helmililjasta saat hienon perennapenkin. Sipuleita tulee laittaa syys-lokakuussa vajaan 10 cm syvyyteen vajaan 10 cm välein toisistaan. Jotta saat upean tricolor-väriyhdistelmän, upota sekä sinisten-, valkoisten- ja vaaleanpunaisten helmililjojen sipuleita.
Näe kukkameri silmilläsi
Riippuen millaisia väriyhdistelmiä haluat, ryhmittele värejä sen mukaan. Voit laittaa vuorotellen kaikkia värejä tai aina yhdelle riville yhtä väriä. Tietysti riippuu paljon siitä, millainen istutusalueesi on. Kuvittele kukkameri silmilläsi ja tähtää siihen, mikä ”näyttää” hyvältä.
Siivotaan ja siirrellään
Helmililja on kiitollinen kukkija, sillä se leveää itsekseen vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että todennäköisesti joudut jossain vaiheessa hieman siivoamaan sen jälkiä eli rajaamaan alueita ja siirtämään liikaa levinneitä muualle.
Kaksinkertainen hyöty
Jos ostat helmililjaa ruukuissa sisätiloihin ja/tai parvekkeelle, älä toki heitä kukkineita hukkaan vaan laita sipulit maahan odottamaan seuraavaa kasvua. Näin saat rahallesi kaksinkertaisen vastineen ja iloa vuosiksi eteenpäin.
Narsissit tuovat kevään. Pääsiäispuput kuvaavat hedelmällisyyttä.
Narsissit tuovat kevään. Pääsiäispuput kuvaavat hedelmällisyyttä.
40 PÄIVÄN PAASTO JA PAKANALLISET JUHLAT VOIVAT ALKAA
Pääsiäisessä yhdistyvät kristillinen sanoma, juutalainen perintö ja pakanalliset kevään juhlat. Sitä vietetään suuren paaston jälkeen ja kevätpäiväntasauksen jälkeisen täysikuun jälkeisenä sunnuntaina. Tätä seuraa ns. hiljainen viikko. Pääsiäinen ajoittuu maaliskuun 22. ja huhtikuun 25. päivien väliin.
Kristillinen pääsiäinen – tiedätkö, mikä on Pesach-juhla
Kristillisellä pääsiäisellä on juurensa juutalaisessaPesach-juhlassa, jossa juhlitaan israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta.
Uuden testamentin mukaan Jeesus ristiinnaulittiin ja nousi ylös juuri Juutalaisen pääsiäisen aikaan. Tuolloin Jeesuksesta tuli kristityille uusi ”pääsiäislammas’ ja vapauttaja synnistä ja kuolemasta.
Pääsiäismuna – ylösnousemuksen vertauskuva
Munien maalaamisella on suuri merkitys pääsiäisessä. Se on vanha vertauskuva hedelmällisyydelle ja ylösnousemukselle. Munien sisällä on iloinen yllätys kuten ensimmäisenä pääsiäisenä -Jeesuksen hauta on tyhjä, Jeesus on noussut kuolleista.
Legenda Maria Magdalenasta
Maria Magdalena oli pyhimys ja Jeesuksen opetuslapsi. Hänet tosin on sekoitettu katuvaan prostituoituun, naiseen joka voiteli Jeesuksen jalat. Nykyään kirkkohistoriassa häntä pidetään naisten roolin esikuvana.
Lahja keisarille – symboli Jeesuksen verestä
Roomankeisari Tiberius epäili ylösnousemuksen mahdollisuutta. Legendan mukaan Maria Magdalena meni keisarin luokse ilmoittamaan: ”Jeesus on noussut kuolleista”. – Maria oli ensimmäinen, joka näki tyhjän haudan ja ylösnousseen Jeesuksen. Hänen tehtäväksi jäi asian kertominen myös opetuslapsille.
Maria Magdalena vei keisarille lahjaksi ensimmäisen punaiseksi värjätyn pääsiäismunan. Ortodoksiperinteeseen kuuluu yhä maalata pääsiäismunat punaisiksi, mikä symboloi Jeesuksen verta.
Suomen ”pääsiäinen”-sanan synty
Suomen kielessä ”pääsiäinen” -sana tunnetaan 1500-luvulta Mikael Agricolan kirjoituksista. Kristillisessä perinteessä sitä lienee käytetty aiemminkin. Pääsiäinen sanana tarkoittaa paastosta pääsemistä eli neljänkymmenen päivän kieltäymyksen päättymistä.
Miksi pääsiäistä juhlitaan
Kevät on luonnon heräämisen ja valon lisääntymisen aikaa. On sopiva kohta pysähtyä hetkeksi sesongin herkkujen, keltaisten narsissien ja koristeiden ääreen.
Pääsiäisen varsinainen sanoma itse kultakin tavalliselta kirkkouskovaiselta unohtuu. Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla, jota alettiin viettää 100-luvulla. Kristillisyydessä sen ytimenä on elämä, joka voittaa kuoleman – usko siihen, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.
Pakanalliset tavat vs. kirkolliset perinteet
Kevään juhlinnan perinteet ovat vahvasti läsnä suomalaisessa pääsiäisessä. Keski-Pohjanmaalla karkoitetaan pahoja henkiä edelleen kokkoja polttamalla, ja juhlaan kuuluvat erottamattomasti myös rairuoho ja pääsiäisnoidat.
Ruokana nautitaan lammasta ja päälle herkutellaan mämmillä ja pashalla. Palmusunnuntaina lapset kiertelevät taloissa pajunvitsoilla virpomassa – toiveena karkkia tai pieni palkka. Perinne kumpuaa Jerusalemin palmunoksista, jotka on meillä kotoisasti korvattu pajunoksilla.
Pääsiäisen aikaan kirkoissa kaikuvat pääsiäiseen laaditut konsertit mm. Bachinpassiot, jotka ovat musikaalisia tulkintoja Kristuksen kärsimyksestä. Pääsiäinen yhdistää teemat kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kevään tulosta ja yhdessäolosta.
Pääsiäisasetelmat ovat osa pääsiäisaikaa. Koreissa nähdään mm. helmihyasintteja, narsisseja krookuksia sekä tipuja ja muita suloisia koristeita.
Katolisen kirkon pääsiäisjuhlaa Madridin kaduilla.
Pääsiäinen Espanjassa – Kun hiljainen viikko muuttuu eläväksi spektaakkeliksi
Espanjalainen pääsiäinen Semana Santa on niin voimakas, että suomalainen ateistikin heltyy uskonnon edessä uskonnon pauloihin. Kulkueiden Jeesukset ja Neitsyt Mariat muuttuvat todellisiksi ja Pyhä Näytelmä voi alkaa. – Haluat kokea lisää! Ja sitähän saat, mitä haluat:
Suitsukkeiden lempeästi leijuvaa tuoksua, rukouksia, messuja ja musiikkia eri puolilla kaupunkien katuja, kirkkoja, baareja ja ravintoloita. Sitä kaikkea on valmistautuminen semana santaan. Jossain kohtaa törmäät varmasti myös veljeskuntien jäseniin (confradias), jotka ovat näitä huppupäisiä nazarenoja. Pyhä Viikko on alkanut ja se on tällainen!
Espanjassa uskonto ei jää seinien sisälle. Suomessa evankelis- luterilainen pääsiäinen on perinteisesti hiljentymisen ja rauhan aikaa. Täällä Espanjassa uskonto vyöryy kaduille. Espanjan katolisen kirkon ja sen uskonnon semana santa on vahvasti perhejuhla.
Kärsimysnäytelmää kuvaavia kulkueita nähdään ympäri Espanjaa. Tunnetuimpina mainitaan Sevillan Virgen Macarena ja Jesus del Gran poder. Malagan kaupungissa nähdään Cristo de la Buena Muerte, El Cautivo ja Jesús el rico. Suitsukkeiden tuoksu ja rummutus luovat hartaan ja sähköisen tunnelman.
Jos asut Malagan keskustassa parvekkeellisessa asunnossa, voit ansaita parvekkeellasi huomattavan paljon rahaa: – Vuokraa se pääsiäisen ajaksi. Valtaosa Espanjan katolilaisista on valmis maksamaan paljonkin, jotta saa kokea pääsiäisen näytelmän parhailta paikoilta ihmismuurien yläpuolelta.
Noidista natzarenoihin – Miten perinteet eroavat?
Suomen trullit
Suomessa lapset kiertävät palmusunnuntaina virpomassa noidiksi pukeutuneena, mikä on sekoitus ortodoksisia palmuperinteitä ja vanhaa kansanuskoa. Keski-Pohjanmaalla lankalauantaina karkoitetaan pahoja henkiä kokkoja polttamalla. Tuolloin myös trullit ovat liikkeellä.
Espanjassa herkutellaan esimerkiksi Torrijas-leivillä (köyhät ritarit espanjalaisittain) ja valkosipulikeitolla. Katoliset perinteet suosivat paaston aikana turskaa, mikä näkyy ravintoloiden tarjonnassa.
Kukkien juhlaa kaduilla ja kodeissa – vain tyyli on eri.
Espanjassa kukat ovat osa uskonnollista draamaa, joka näkyy massiivisten kulkueiden valtavina kukka-asetelmina. Suomessa pääsiäisen kukat symboloivat kevään odotusta kodin sisällä ja ulkonakin, mikäli sää antaa myöten.
Espanjan ”pasos”-kukat:
Kulkuelavat koristellaan tuhansilla punaisilla neilikoilla (symboloivat Kristuksen verta) ja valkoisilla liljoilla (puhtaus). Täällä kukkakaupat tai espanjalaisittain etupäässä hyvin varustetut kukkakioskit käyvät ylikierroksilla toimittaessaan asetelmia veljeskunnille.
Suomen kevään merkit:
Suomessa kukkakauppojen sesonki näkyy keltaisina narsisseina, tulppaaneina ja krookuksina. Pajunkissoilla on tärkeä rooli lähestyvässä kesässä. Niitä lapset koristelevat höyhenillä ja muilla sesongin koristeilla. Se on lupaus keväästä talven jälkeen.
Selviytymisopas paikalliseen pääsiäishumuun
Alhaurin el Granden legioonalaisten pääsiäiskulkue ”Jeesus ristillä”.
Hitaiden kulkueiden jaloissa
Kun asuu täällä Espanjassa, oppii nopeasti, ettei kaupungille kannata lähteä autolla kulkueiden aikaan. Onpa jokunen kerta ”vahingossa” juututtu hitaasti matelevaan autojonoon, kun jossain tuolla kaukaisuudessasa edessä hiljalleen eteni kulkue.
Näytelmä Espanjan kansalle
Kaikessa komeudessaan pääsiäiskulkueet ovat upeita väreineen ja pukuineen uskonnollisissa pääsiäisajan rooleissaan. Se on näytelmä koko Espanjan kansalle. Vuodesta toiseen se toistuu, mutta aina sitä odotetaan ja aina se on kuin uusi. Kun kulkuereitin varsilla liikkuu, tulee ehdottomasti pitää mielessä, että ne voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos seisot- tai kävelet liian lähellä.
Tuhansia kiloja vyöryvää massaa
Kulkueet keskittyvät palmu- ja pääsiäissunnuntain välille. Katuja pitkin vyöryy valtavia barokkityylisesti koristeltuja lavoja, jotka painavat jopa tuhansia kiloja. Niiden kantamiseen tarvitaan satoja ihmisiä. Olla osa tuota kantoväkeä on haluttu kunniatehtävä, josta kilpaillaan. Lavojen päällä on koristeellisia Jeesus- ja Neitsyt Maria -patsaita.
Tuhansia kiloja katolista historiaa Malagan pääsiäiskaduilla.
Ruuhkien välttäminen:
Jos haluat nähdä kulkueen, mene ajoissa kadun varrelle mistä tiedät kulkuereitin menevän. Joudut kyllä odottamaan, mutta ainakin varmistat oman paikkasi ja näet kulkueen.
Ajoitus:
Suosi aamupäiviä ruokaostoksiin, sillä iltaisin kaupunkien keskustat muuttuvat läpäisemättömiksi massoiksi.
Suomalainen rauha:
Jos meno käy liian vauhdikkaaksi, paikalliset suomalaiset vetäytyvät Espanjan kaupunkikotiensa parvekkeille, patioille ja kattoterasseilleen.
He nauttivat viinilasin äärellä pääsiäisen katuvilinästä ja sen riehakkaista äänistä. He voivat paeta turvaan oman lähiönsä espanjalaisbaareihin. Siellä olevat tutut baarimikot ja vakioasiakkaat tuovat turvan tämän ”jumalaisen viikon” aikanakin. – Se on heidän tapamme viettää sitä suomalaista ”hiljaista viikkoa”.
Miksi espanjalainen pääsiäinen täytyy kokea itse?
Vaikka Suomen pääsiäinen on rakas ja tuttu, Espanjalainen intohimo ja visuaalisuus tuovat uskonnolliseen juhlaan aivan uuden ulottuvuuden. Se on viikko, jolloin historia ja nykyhetki kohtaavat jokaisella kadunkulmalla. Uskonnollinen pääsiäinen on kärsimysnäytelmä, jota Suomessa et näe. Espanjassa se kuljettaa raamatun tarinaa raskailla lavoilla kansan keskuudessa. Se on jokavuotinen spektaakkeli ja todellakin, se on kokemisen arvoinen.
Isänpäivänä Espanjan talvimaisemassa. Isä on poissa, mutta muisto elää.
– Mikä on Día del Padre ja milloin sitä vietetään?
Toisin kuin suomalaiset isät juhlivat päiväänsä myöhään syksyllä, Espanjassa isät viettävät perheensä kanssa päivää primaveran (kevään) kynnyksellä maaliskuun 19. päivänä.
Mistä Espanjan isänpäivä sai alkunsa
Kerrotaan, että Espanjassa isät purnasivat kun vain äideillä oli oma nimikkopäivänsä. Lopulta madridilainen opettaja järjesti vuonna 1948 juhlan koululaisten isille. Yllätyshän ei lainkaan ollut, että Espanjan kauppiaat innostuivat uudesta merkkipäivästä välittömästi.
– Näin Espanjan ”Dia del padre” oli syntynyt.
Tämä perheille hyvin tärkeäksi muotoutunut päivä juontaa juurensa katoliseen kalenteriin 1940-luvun loppupuolelle. Maaliskuun 19. päivä on Pyhän Joosefin, Jeesuksen kasvatusisän päivä. Kuten monet muutkin juhlat Espanjassa, myös isänpäivä on vahvasti sidoksissa uskonnolliseen perinteeseen.
Vaikka ”Día del padre” ei ole koko maan kattava virallinen pyhäpäivä, se on vapaapäivä monilla itsehallintoalueilla kuten esim. Valenciassa ja Murciassa.
Kuinka perheet viettävät ”San Joséa?
Espanjassa perhe on keskiössä ja siitä pidetään aina huolta. Kun se näkyy arjessa, niin aivan varmasti se näkyy myös juhlassa. Isänpäivä on yksi niistä juhlapäivistä, jolloin kokoonnutaan pitkän pöydän ääreen. Tuo poytä voi olla kotona tai ravintolassa, mutta siinä on perheen jäseniä usein vähintään kolmen sukupolven voimin.
Jos satut samaan ravintolaan espanjalaisperheen kanssa, et voi välttyä iloiselta ja kovaääniseltä puheensorinalta. Espanjalaiseen tyyliin keskustelu on intohimoista ja äänekästä – mikä saattaa suomalaiseen, hillitympään korvaan kuulua jopa meluna, mutta se on puhdasta elämäniloa!
”I love you”!
Espanjan isille ei niinkään viedä kukkia isänpäivänä, mutta sen sijaan lasten askartelemat lahjat kouluissa ja päiväkodeissa ovat tärkeitä. Jos jotain kaupasta ostetaan, ovat tuoksut yleisiä.
Juhlalounaita ja ”buñuelos de vientosia”
Mitä espanjalaisella isänpäivälounaalla tarjoillaan? Pitkän kaavan mukaan nautitun aterian kruunaavat makeat leivonnaiset:
– Crema de San José, joka on traditionaalinen katalonialainen vanukas ja tunnetaankin myös nimellä crema de catalana.
– Buñuelos de viento, uppopaistetut tuulihatut (leikkisästi ”Nunnapierut”), joka on lähtöisin Ranskasta ja muistuttaa Suomen vappumunkkeja. Maustetaan usein kanelilla ja sitruunankuorilla.
¡Feliz ”Día del Padre”! – Kaikille isille Espanjassa.
Aika narsissien – Tiedätkö, mihin vakaviin sairauksiin kukkaa käytetään?
Aika auringon
Pitkän hyisen talven jälkeen ollaan vihdoin päästy aikaan, jolloin auringonsäteet tavoittavat talven jäljiltä hytisevän ihmisen. Ensimmäisiä kevätkukkia aletaan myymään kukkakaupoissa ja toreilla.
On aika hankkia kevään ensimmäiset piristäjät – narsissit. Tässä artikkelissa katsotaan, miten onnistuu narsissien hoito ja miten saat ne kestämään pitkään.
Narsissi (narcissus) kasvaa luonnossa Etelä-Euroopasta Japaniin ulottuvalla vyöhykkeellä. Se on monivuotinen sipulikukka, joka puskee vartensa ylös pihamaalla tai parvekelaatikossa pian kevätauringon aikaan.
Narsissi on sipulikukka – Kuinka ”käytät” sitä
Kastelet
Narsissin kanssa on helppo ”elää”, koska vettähän se vaatii lähinnä alun nuppuvaiheessa. Silloin kastelu on tärkeää, jotta se joskus avaa nuppunsa. Muista kuitenkin, että et kastele sitä sipulin päälle.
Voit kastella multaan sipulin ympärille tai imeyttämällä pohjan kautta. Kastele ennemmin niukasti kuin paljon ja noin pari kertaa viikossa kunnes nuppuja on auennut. Tämän jälkeen voit melkein lopettaa kastelun tai kastella harvoin. Muista, että sipulikukkien liikakastelu venyttää varsia turhaan!
Sijoitat
Narsissi on ulkokukka. Sisälle tuotunakin ruukkunarsissi kestää nättinä toki muutamia päiviä. Parhaita paikkoja ovat kuitenkin viileät kuistit, parvekkeet, patiot, terassit ja pihat. Näin narsissit viihtyvät erinomaisesti ja ovat kauniita kevään ja kesän tuojia.
Jos olet nauttinut narsissin kukinnasta sisätiloissa, istuta sipuli kukinnan jälkeen kukkapenkkiin tai ihan nurmelle. Suotuisassa paikassa seuraavana keväänä se tervehtii Sinua iloisesti ja kukkii joka kevät!
Narsissin voi viedä ulos jo helmi-maaliskuussa, jolloin se totutetaan vähitellen pakkaseen. Kasvi kestää jopa 10 asteen pakkasta. Jos pakkasyö saa kukat nuukahtamaan, ne kyllä piristyvät taas kevätauringossa.
Tetet ulkoruukussa matkalla parvekkeelle.
Kukka vakaviin sairauksiin
Sekä narsissin sipuli että -kukka ovat syötynä myrkyllisiä. Niistä kuitenkin eristetään galantamiinia, joka on erittäin tärkeä ainesosa vakavien sairauksien kuten silmänpainetauti glaucoman sekä Alzheimerin taudin hoitoon.
Narsisseissa vara valita
Ruukkunarsissit
Tete-a-Tete ja pääsiäisnarsissit
Ruukkunarsisseista tunnetuin ja käytetyin on pikkukukkainen ”Tete-a-Tete -narsissi” ja isokukkainen ns. ”Pääsiäisnarsissi”. Molemmat ovat keltaisia.
Ruukkunarsisseja on vuosien saatossa jalostettu monenlaisia. Pääsiäisen aikaan kukkakaupoissa näkee paljon erilaisia sekä iso- että pienikukkaisia narsissiruukkuja.
Morsiuskruunut
Kukkamuodoltaan perinteisestä poikkeaa ns. ”Perunanarsissi” eli Bridal Crown. Tunnetaan myös nimeltä ”Morsiuskruunu”. Kukka on ns. kerrottu ja muodoltaan todellakin perunan muotoinen. Väriltään se on kermanvalkoinen.
Leikkonarsissit
Isokukkaiset maljakkonarsissit ilmestyvät pääsiäisen aikaan. Perinteisiä keltaisia kutsutaan usein ”Pääsiäisliljoiksi”, vaikka kasvitieteellisesti ne eivät ole liljoja.
Leikkonarsisseista suosttuja ovat nykyään myös valkoiset narsissit. Lisäksi löytyy kaksivärisiä, joissa on keltaista ja valkoista tai oranssia ja valkoista.
Leikittele kevään ihanuuksilla. Laita narsisseja erilaisiin koreihin ja ruukkuihin joko sellaisenaan tai kivan viherkasvin kanssa. Voit lisätä asetelmaan myös erilaisia koristeita: risupalloja, rusetteja, lintuja, mitä ikinä kotoasi tai kaupasta löydät. Vain mielikuvituksesi on rajana. Ihanaa kevään tekemistä kotiisi!
Kaunis, sirolehtinen Venuksen Kengät -orkidea kukkii jopa 3 kuukautta.
– Tiedätkö, kuinka monia lajikkeita näitä aasialaisia ”kenkiä” on
PAPHIOPEDILUM – MADE TO BE LOVED!
Jos olet kukkafriikki, voit olla myös kenkäfriikki. Ainakin silloin Sinun on aivan pakko omistaa nämä ”kengät”! Nämä Venuksen kengät ovat kotoisin Trooppisesta Aasiasta ja niitä löytyy jopa 70 eri lajiketta.
Venuksen Kengät -maaorkidea on viiden vuoden kasvatuksen tulos, jonka jälkeen se herättää suurta intohimoa ja huomiota. Se puhkeaa omanlaiseen ja -väriseen kukkaan, jossa jokainen kasvi on oma uniikki yksilönsä.
KUINKA HOIDAT KASVIA
Kastelet:
Paras ja helpoin tapa on upottaa kasvi 1 x vkossa noin 15 minuutiksi veteen. Kesähelteessä voi vaatia kaksi kertaa. Samalla voit suihkuttaa lehtiä kunhan et suihkuta kukkia.
Älä jätä vettä ruukun pohjalle, sillä silloin kukat ja nuput tippuilevat.
Ravitset:
Orkidearavinnetta voit laittaa (upotus)kasteluveteen keväästä syksyyn.
Sijoitat:
Viihtyy puoliaurinkoisessa paikassa. Liian kuumassa- ja suorassa auringonpaisteessa kasvi pudottaa nuppuja ja kukkia.
Annat lepoaikaa:
Venuksen Kengät, kuten muutkin orkideat lepäävät kukintojen välillä. Kun kasvin jopa 3 kk:n kukinta on päättynyt, ”unohda” se varjoisaan piiloon, vaikka kenkäkomeroon ja kastele vain joskus. Kaada vaikka kannulla vettä päälle esim. 1 x kk.
Kasvi ilmoittaa kyllä itse seuraavan kukinnan alkamisesta. Nuppuja ja pieniä versoja alkaa varsiin ilmestymään. Voit sitten pikku hiljaa alkaa siirtämään sitä aurinkoisempaan paikkaan ja aloittaa taas normaalin kastelun 1 x vko.
Orkidean Henki:
Kerronpa tähänkin heti poikkeuksen: Siskoni äidiltämme peritty orkidea kukki yhteen putkeen lähes 10 vuotta. Vanhojen kukkien tiputtua, uudet olivat jo tulossa eikä lepoajasta ollut tietoakaan. Ainakin yksi käypä selitys tälle on, 6. kerroksen asunto, jossa valoa tulee 3 suunnasta.
Huomioi nämä:
Nämä käypäohjeet ovat erinomaiset, mutta on olemassa muunkinlaisia toimivia ohjeita, joista mm. orkideanharrastaja-asiakkaani ovat kertoneet. Mikäli olet tottunut toimimaan toisin ja orkideasi ovat pysyneet pitkään hyvinä, jatka samaan malliin. Saman orkidean kastelutyyliä ei myöskään kannata vaihtaa.
Muista, että orkidean oksa katkaistaan vasta, kun siitä on tullut puuvartinen. Lehtiäkään ei kannata mennä leikkaamaan eikä repimään, ennen kuin ne ovat kuivuneet.
Vaihdat mullan:
Multaa tarvitsee vaihtaa erittäin harvoin, jos koskaan. Näet sen ns. lahonneesta- tai muutoin huonon näköisestä mullasta. Voit vaihtaa koko mullan tai karistaa pahimmat pois ja lisätä uutta. Käytä mieluiten orkideamultaa tai vastaavaa.
Venuksen Kengät -orkidean lisääminen
Kasvia lisätään jakamalla eli otetaan jakopalasia, joissa jokaisessa on oltava vähintään yksi kasvussa oleva verso.
Jos innostut ”näistä kengistä” ja tykkäät näperrellä kasvien kanssa, suosittelen kokeilemaan. Tämä on niin kaunis ja erilainen orkidea, ettei sitä jokaisella ole.
Venuksen Kengät on totuttua Phalaenopsis-orkideaa reilusti kalliimpi kasvi, joten sen lisäämisen onnistuminen tuo varmasti onnistumisen ilon moninkertaisena.
Kaunis ruukku on puoli ruokaa
Ruukun valinta mille kasville vain on yhtä mukavaa kuin itse kasvin valinta. Orkideojen kohdalla on puhuttu paljon, että ruukun pitää olla läpinäkyvä eli kirkasta lasia. – No, itse en sitä allekirjoita ja orkideani ovat voineet erinomisesti jopa 6 kuukautta.
Nämä ovat makuasioita, mutta kannustan kokeilemaan eri värisiä ja eri mallisia ruukkuja juuri tähänkin orkideaan. Huomaat, kuinka kauniita yhdistelmiä löytyy. Kotonahan kannattaa pitää erilaisia ruukkuja, joita voi vaihdella sisustuksen mukaan.
”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle” -Andalusian lippu kertoo itsehallinnosta.
– Tiedätkö, miksi vaakunassa komeilee kreikkalainen puolijumala Herakles?
Día de Andalucía: Juhla täynnä historiaa ja identiteettiä. Lue, miksi 28. helmikuuta on andalusialaisille tärkeä, miten Herakles liittyy vaakunaan ja miksi hymni oli vaiettuna vuosikymmeniä.
Juhlapäivät ovat tärkeitä espanjalaisille
Espanjassa jokaisella autonomialla eli itsehallintoalueella on oma juhlapäivänsä. Andalusiassa sitä vietetään vuosittain 28.helmikuuta. Andalusian päivä on monelle vapaapäivä ja osa palveluista on kiinni.
Andalusian itsehallinto ja historia
Itsehallinto saatiin Espanjan eteläisimpään maakuntaan Andalusiaan vuonna 1980. Kansanäänestyksen tuloksena tämä merkittävä itsehallintostatus syntyi juuri tuona helmikuun 28. päivänä.
Andalusian kulttuuri ja paikallinen identiteetti
Itsehallinto otettiin käyttöön 1981. Andalusian päivä korostaa kulttuurista identiteettiä ja itsehallintoa. Se ei ole itsenäisyyspyrkimykseen tähtäävä juhla Katalonian maakunnan tapaan. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä, jolloin myös alueen historiaa korostetaan erityisesti.
Andalusian kansallishymni ja sen tarina
Andalusian oma hymni inspiroitui uskonnollisesta laulusta Santo Dios. Alueen maanviljelijät ja maatyöläiset lauloivat tätä José del Castillo Díazin säveltämää Andalusian hymniä sadonkorjuun aikaan. Sanat hymniin kirjoitti Blas Infante Casaresin kylässä lähellä Esteponaa Aurinkorannikolla.
Francon kädenjälki näkyi, hetken
José del Castillon johdolla Andalusian hymni esitettiin ensimmäisen kerran 10. heinäkuuta 1936 järjestetyssä konsertissa Sevillassa.
– Kului vain viikko, ja Espanjan sisällissota syttyi.
Hymnin sanat kehottavat vaatimaan ”maata ja vapautta” maanviljelysreformin ja Andalusialle myönnettävän poliittisen itsehallinnon kautta.
– Francon aikana hymnistä jäi soimaan vain käsikirjoitus pianolle!
Sama orkesteri esitti hymnin 18. lokakuuta 1979, kun Espanja demokratisoitui. Esiintyminen oli Sevillassa, kuten ensimmäiselläkin kerralla.
Andalusian vaakuna: Herakles ja symboliikka
Blas Infante suunnitteli Andalusian lipun 1918. Se symboloi alueen historiallista voimaa ja identiteettiä. Kreikkalainen Jumala Herakles pitelee siinä kahta leijonaa ja alla on teksti: ”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle”.
Herakles on syntyjään puolijumala (isä jumala, äiti kuolevainen), mutta urotöidensä ja kuolemansa jälkeen hänet nostettiin jumalten joukkoon Olympokselle.
Herakles viittaa myyttiin, jossa hän erotti Euroopan ja Afrikan toisistaan luoden Gibraltarin salmen. Leijonat edustavat voimaa ja rohkeutta, ja Andalusian lipun värit valkoinen ja vihreä toivoa sekä rauhaa.
Kreikkalainen mytologia Andalusiassa
Herakles on ylijumala Zeuksen poika ja puolijumala. 12 urotyön jälkeen hän liittyi jumalten joukkoon. Merkittävin urotyö oli Geryonin kolmipäisen miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa Espanjasta.
Herakles laski Afrikan ja Euroopan väliseen salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet. Nämä ovat niin sanotut Herakleen pylväät: Jebel Musa, joka on Marokossa Ceutan alueella ja Gibraltarin kalliot Espanjassa.
Andalusian päivän tapahtumat ja juhlintatavat
Tapahtumia kaduilla, kujilla ja toreilla
Pitkin maakuntaa kuulee ja näkee erilaisia usein historiaan liittyviä musiikki- ja kulttuuritapahtumia. Kun kuljet kaduilla ja kapeilla kujilla, saatat kaukaakin kuulla mukaansa tempaavaa musiikkia.
Orkesterin nostattamaa tunnelmaa Los Bolichesin Rafaelin aukiolla Andalusian päivänä.
Tuo lumoava tempo houkuttelee Sinua jatkamaan matkaa ja suunnistamaan kohti soittoa. Sieltä luultavasti löydät orkesterin soittamassa ja ihmisjoukon muurin edessä kuuntelemassa ja tanssimassa.
Jos olet Aurinkorannikolla 28.2., kannattaa painaa mieleen, että valtaosa ruokakaupoista on kiinni. Sen sijaan maakunnan hienon perinteen mukaisesti ilmaista aamiaista (desayuno andaluz)jaetaan koululaisille ja senioreille sekä monien kylien asukkaille.
Kaupunkien pystyttämissä kojuissa ei henkkareita kysytä, joten satunnaiset matkailijat pääsevät maistamaan Andalusian aamupalaa. Haluaisitko maistaa?
Teon takana on kunnioitus maatalousjuuria ja Välimeren ruokavaliota kohtaan. Oliiviöljy on Andalusian ”nestemäistä kultaa” ja siten merkittävä tuote.
Ilmainen aamiainen ”pan con aceite y tomate” sisältää rapeaksi paahdettua leipää, jonka päällä on laadukkainta neitsytoliiviöljyä ja ripoteltua suolaa sekä tomaattimurskaa.
Lippuja ja ansiomerkkejä
Andalusian maakunnan hallitus jakaa ansiomerkkejä ja palkintoja merkittäville henkilöille. Julkisilla paikoilla lauletaan maakunnan hymni ja nostetaan valko-vihreä lippu. Paikallisilla asukkailla on tapana koristella parvekkeensa Andalusian lipulla.
Tällainen on Espanja, jossa maan historia elää ihmisten mukana tätä päivää.
Musiikki kantaa kauas kaduille ja kujille, kun Espanjan ”pojat” panevat parastaan! Andalusian päivänä kaduillakin bailataan!
Miltä historia mytologioineen ja jumalineen Sinusta kuulosti?
Perhoskämmekkä- eli phalaenopsis -orkidea on kaikista huoneorkideoista helppohoitoisin ja suosituin. Meksikosta ja Guatemalasta kotoisin olevaa orkideaa on monenvärisenä ja monivärisenä. Kun hoidat sitä ohjeen mukaan, se palkitsee Sinut pitkällä kukinnalla.
Phalaenopsiksen kukkalehti voi olla monivärinen.
Hoida näin – orkidea kiittää
Sijoita oikeaan paikkaan
Sijoita aurinkoiseen tai puoliaurinkoiseen paikkaan, mutta ei suoraan paahtavaan aurinkoon, koska silloin kukat ja nuput tippuilevat. Talvella se tarvitsee mahdollisimman paljon luonnonvaloa.
Kastelu
Kukkakaupoissani ja kotonani parhaimmaksi tavaksi olen havainnut ruukun upottamisen 1 x vko:ssa veteen. Paahtavalla kesähelteellä voi vaatia useammin. Kasvualustaa ei saa päästää kuivumaan, koska muutoin nuput tippuvat. Samalla voi sumuttaa varsia ja lehtiä kunhan et kastele kukkia etkä nuppuja.
Ravinneainetta voit laittaa kevätkaudella. Vaihtoehtoisesti voit lannoittaa laimealla liuoksella ympäri vuoden.
Milloin istutetaan uudelleen
Jos orkidean kasvualusta on lahonnut tai kasvi on kasvamassa ruukusta ulos, istutetaan kasvi uudestaan. Vain silloin!
Orkidean kukkavarsia saa leikata vain, jos ne ovat kuivuneet.
70 cm phalaenopsis-orkideat, joissa kauniin taiteellisesti muotoutuneet lehdet.
Orkideakin lepää
Phalaenopsis kukkii parhaimmillaan jopa 4 kk. Sen jälkeen se lepää. Laita se silloin varjoisaan paikkaan ja unohda viikottainen kastelu. Voit joskus muistaessasi kaataa kannusta hieman vettä ruukulle, esim. noin 1 x kk.
Kun orkidea on levännyt tarpeeksi, se ilmoittaa siitä uusilla nupuilla, joita varsiin alkaa ilmaantua. Tämän jälkeen voit ottaa sen taas valoisaan paikkaan ja aloittaa viikottaisen kastelun.
Phalaenopsis nupuissa 2 kk:n levon jälkeen.
Mainittakoon, että on olemassa poikkeuksia, jolloin orkidea ei esim. vaadi lainkaan lepoaikaa vaan kukkii koko ajan pukaten välittömästi uusia nuppuja vanhojen kukkien tippuessa.
Tee oma orkidea-akvaario
Phalaenopsis-orkideasta voit poistaa kasvualustan ja jättää vain juuret, varret ja nuput/kukat.
Sen jälkeen voit laittaa sen lasiastiaan ja pohjalla vain sen verran vettä, että juuret sitä saavat. Muista kuitenkin lisätä, ettei koko komeus kuivu.
Näin teet itsellesi orkidea-akvaarion, johon kokoat useammankin orkidean.
