Kategoria: LA VIDA EN SOL

  • Rapujuhlat ja loppukesän kattaus – kukat hämärtyviin iltoihin


    Värikäs kattaus terassilla. Pöydällä kaiken värisiä dahlioita ja takana näkyy iso vesialue.
    Ihana ilta tulossa: veden äärellä pöytä on katettuna sopivasti rosoisuudella ja posliinin kiillolla.



    Kun heinäkuun loppupuoli alkaa häämöttää, alkaa rapujuhlat ja loppukesän kattaus, mutta en mitenkään haluaisi ajatella saati kirjoittaa elokuun hämärtyvistä illoista , joka auttamattomasti tarkoittaa kesän hiipumista. Mutta elokuussakin on oma taikansa:


    Elokuu on tunnelmaa. Se on pimeneviä lämpimiä iltoja. Se on railakkaita puutarhajuhlia, joita värikkäät lyhdyt ja kynttilät lempeästi valaisevat. Elokuun illat ulkona tarjoavat meille ihanaa loppukesän kukkaloistoa tuoksuineen, joiden siivittämänä nautitaan syksyn herkuista ja juomista – Nostetaan maljoja ja ollaan yhdessä”!


    Rapujen aikaa

    Rapukausi alkaa Suomessa vuosittain 21. heinäkuuta, ja suosituinta juhla-aikaa on elokuu. Tilliliemessä keitetyt joki- ja täpläravut nautitaan kylminä paahtoleivän kanssa, usein laulujen ja rennon etiketin saattelemana. Ihanaa aikaa – rapujuhlat ja loppukesän kattaus!

    Tiesitkö tämän?

    Suomeen rapujuhlaperinne (kräftskiva) on rantautunut Ruotsista. Alun perin tapa levisi 1800-luvun lopulla ruotsinkielisen rannikkoseudun ja herrasväen keskuudessa, josta se on vuosikymmenten aikana muovautunut koko kansan rakastamaksi, hämärtyvien elokuisen iltojen puutarhajuhlaksi.


    Loppukesäinen ulkokattaus vihreyden keskellä. Pöydällä iso korkea maljakko, jossa värikkäitä dahlioita ja auringonkukkia. Myös sadonkorjuuomenoita.
    Vehreyden keskellä loppukesää enteilevä kattaus. Loppukesän kukkia ja omenoita omasta puutarhasta kenties,, sadonkorjuusta kertoillen.




    Pikakurssi rapupöytään: Näin nautit ravut tyylikkäästi

    Minua Maria de Silvaa tämä rapujuttu ällöttää (lo siento), mutta kirjoitan tämän jutun ihan vain Sinulle! Tietoni ovat ”rapuystäviltäni” sekä muualta ”ongittuja”. -Ehkä Sinä olet minua fiksumpi ja voit antautua tämän ikisuositun rapusyötin pauloihin. -Minä pitäydyn syömään vain katkarapuja, joista kyllä pidän.

    Rapujen syöminen on seuraelämää parhaimmillaan – se saa viedä aikaa, ja sormien sotkeutuminen kuuluu asiaan. Tässä on Sinulle helpot askeleet, joilla pääset onnistuneeseen rapuelämykseen:

    1) Aloita saksista:

    Ota rapu käteesi ja irrota sakset tyvestä. Leikkaa saksen reuna auki rapuveitsellä tai pure hampailla varovasti kuori rikki. Imase herkullinen liemi talteen ja irrota saksiliha.

    2) Käännä rapu ja nauti liemi:

    Käännä rapu selälleen. Irrota panssari pyrstöstä taivuttamalla sitä varovasti ylöspäin. Imase panssarin alle jäänyt, tillintuoksuinen keitinliemi – tämä on monen mielestä ravun parasta antia!

    3) Kaavi rapuvoi:

    Erottele panssarin sisäpinnalta tai keskiruumiista kellertävä rapuvoi veitsenkärjellä. Se maistuu (kuulemma) taivaalliselta paahtoleivän päällä.

    4) Kuori pyrstö:

    Irrota pyrstön panssarirenkaat yksi kerrallaan painamalla kuorta sivuista, kunnes se naksahtaa. Vedä pyrstöliha kokonaisena ulos.

    5) Muista peräsuoli:

    Poista pyrstölihan selkäpuolella näkyvä tumma lanka (peräsuoli) nykäisemällä se irti ennen syömistä.

    6) Kokoa herkkuleipä:

    Perinteisin tapa on herkutella pyrstöt voilla voidellun paahtoleivän päällä, jossa hienonnettua tilliä.

    Pro-vinkki emännälle:

    Varaa jokaiselle vieraalle lautasen viereen runsas nippu lautasliinoja sekä pieni sitruunavedellä täytetty sormihuuhde-kulho, jotta sormet saa helposti ja nopsaa raikastettua syömisen lomassa.

    Hej hurra – tässä on rapujuhlat ja loppukesän kattaus!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus:  
”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.
    ”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.”


    ———————


    Rapuja ja ruokajuomaa

    1) Alkumaljaksi ja vaikka läpi aterian: Kuohuviini:

    Kupliva viini nostaa heti juhlatunnelmaa. Valitse: Erittäin kuiva (Brut tai Extra Brut), pirteän hapokas ja sitruksinen.

    ”Tarjoile raikas ja hennon paahteinen kuohuviini hyvin viilennettynä heti vieraiden saapuessa”. Valitse ranskalainen samppanja tai espanjalainen cava.”


    Valkoviinipulloja ja -laseja valkoisella liinalla pöydällä.
    Aina varma valinta: valkoviini! Kannattaa kuitenkin katsoa, onko se rutikuivaa vai makeaa!





    2) Klassisin valinta: Kuiva valkoviini

    Viinistäkin valitaan kuiva, erittäin hapokas, mineraalinen tai herukanlehtisen aromikas vaihtoehto. Sauvignon Blanc ja Riesling ovat hyviä vaihtoehtoja.

    ”Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc ja rapu ovat kesän lyömätön hittikombo. Viinin vihreä aromikkuus kaveeraa täydellisesti kruunutillin kanssa.

    3) Kepeä yllättäjä: Raikas roseeviini

    Rosee tuo kattaukseen upeaa väriä ja toimii loistavasti loppukesän tunnelmassa.

    Valitaan rosekin kuivana tai kuivahkona, erittäin raikkaana ja marjaisana, mutta hapokkaana.

    ”Valitse rapupöytään herukalla ja raikkaalla hapokkuudella ryyditetty rosee. Liian makeat ja sokeriset versiot kannattaa unohtaa, jotta rapujen hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.”


    Kaksi lasillista rosee samppanjaa.
    ”2 glasses of rose champagne”. Kuiva rosee samppanja vie läpi koko rapuillallisen!





    Alku- ja välisnapsit (Akvaaviitit ja snapsit)

    Rapujuhlien snapsikulttuuri on vahva. Perinteisesti snapsi valitaan niin, että sen mausteet (kuten kumina, anis tai tilli) sointuvat yhteen tilliliemen ja ravun maun kanssa. Snapsi tarjoillaan aina jääkylmänä, huurteisesta lasista.

    1) Alkunsapsi: Perinteinen akvaviitti (Kumina ja anis)

    Akvaviitti on pohjoismainen klassikko, joka herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti ensimmäisen ravun ja paahtoleivän pariksi. Lysholm Linie Aquavit tai suomalainen Helsinki Akvaviitti ovat akvaviittien klassikkoja.

    ”Aloita juhlat perinteisellä akvaviitillä. Sen tammitynnyrikypsytys ja kuminan aromi leikkaavat loistavasti paahtoleivän voita ja ravun suolaisuutta”.

    2) Välisnapsi: Tilli- tai sitruunasnapsi (Raikas ja kepeä)

    Kun juhlat ovat käynnissä ja useampi rapu on jo kuorittu, väliin sopii kevyempi, yrttinen tai raikkaan sitruunainen napsu. Hyvä vaihtoehto: O.P. Anderson Klar (tillillä ja sitruunankuorella maustettu) tai puhdas, laadukas suomalainen vodka ripauksella sitruunaa.

    ”Juhlan edetessä tillillä ja sitruunalla maustettu kirkas napsu raikastaa suun ja jatkaa lautasella olevan kruunutillin makumaailmaa täydellisesti”.


    Snapsietiketti:

    Kannattaa huomioida, että rapujuhlissa ei kumota koko lasia kerralla tyhjäksi! Snapsia otetaan pieni siemaus jokaisen lauletun snapsilaulun (snapsvisa) jälkeen tai aina uuden ravun kohdalla!!!


    Viinivarasto, jossa hyllyillä satoja pulloja.
    Wau, tällaisenko omistais!




    Vielä pieni viinitietämysjuttu:

    Kun puhutaan, että viini ”leikkaa” jotain, se tarkoittaa, että juoman raikkaus ja hapokkuus tasapainottavat suussa tuntuvaa rasvaisuutta.

    Kun syöt rapuja paahtoleivän kanssa, jossa on runsaasti voita, suuhun jää rasvainen ja raskas kalvo. Jos joisit päälle jotain makeaa tai paksua, suutuntuma muuttuisi/pysyisi raskaaksi.

    Kun viini tai kuohuviini on erittäin hapokas, se toimii kuin ”pesuaine”:

    – Se ”leikkaa” eli pilkkoo tuon rasvaisuuden tunteen.

    – Se raikastaa suun jokaisen hörpyn jälkeen.

    – Se saa seuraavan suupalan maistumaan taas yhtä hyvältä ja raikkaalta kuin ensimmäinen.

    Kyseessä on siis viinitermi sille, kun juoman happorakenne estää ruokaa tuntumasta liian raskaalta tai tunkkaiselta.


    ———————


    Luodaan kukkatunnelmaa:

    Loppukesän ja alkusyksyn ruukkuistutuksiin saa upeaa draamaa ja syvyyttä yhdistelemällä täyteläisiä, vahvoja värejä. Kesän värit saavat elokuussa jo tummemman sävyn. Nappaa tästä rapujuhliisi tai muihin puutarhajuhliisi tunnelmaa. Suosittuja kasveja loppukesälle:

    1) Krysanteemit:

    Krysanteemiruukkuja on saatavana monenkokoisena. Suurimmat pyöreät ”pallokrysanteemit” menestyvät myyntiruukussaan. Pienempiä on usein hyvä istuttaa suurempaan.

    Syksyn värejä on upeita: poltettua oranssia, syvää tulenkeltaista ja viininpunaista. Laita vaikka joka väriä, niin saat hienon tricolorin puutarhaasi.

    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhassa. On oranssia, keltaista, vahvaa liilaa.
    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhaan.
    Makee yhdistelmä syyskukkaa ja -viherkasvia ja vieläpä oikean värisiin ruukkuihin.


    2) Koristepaprikat ja -kaalit:

    Nämä ovat niin ihania – kuluneen vuoden jälkeen – taas laittaa parvekkeille, terasseille ja puutarhaan. Ja koska ne ovat kuin syötäviä (ei oikeasti), ne sopivat sadonkorjuujuhlien ja rapujuhlien somisteiksi.


    Isoja valko-vihreitä ja vahvaa liilaa  koristekaalia sekä murattia isoissa ruukuissa.
    Koristekaaliin ja krysanteemiiin voit yhdistää kaiken maailman kasveja roikkumaan.




    Paprikoita on keltaisia ja punaisia, eri sävyissä. Kaalissa on mahtavia muotoja sekä dramaattisia purppuran ja mustanpuhuvia sävyjä.

    Kukkakaupoissa myydään joskus myös chili-ruukkuja, joiden chilit ovat oikeasti syötäviä. Koska ne eivät kuulu vakiokasveihin, kannattaa pyytää tilaamaan mikäli haluat sellaisen keittiötäsi tai puutarhajuhliasi kaunistamaan.

    Rapujuhlien aika on tässäkin: koristepaprikoita  keltaisena, orannsina ja punaisena.
    Koristepaprikat eri väreineen tuovat juuri sitä syksyn juhlan tuntua: on sadonkorjuun aika , on rapujuhlien aika.





    3) Heinät, oksat ja lankaköynnökset:

    Heiniä ja oksia on monenlaisia ja voit ostaa niitä kukkakaupasta tai poimia itse metsistä ja teiden varsilta. Ne tuovat runsautta ja rentoa loppukesän tunnelmaa kukkien lomaan. Ne ovat kauniita ihan sellaisenaankin maljakossa tai jännässä astiassa. Mielikuvitusta hei!

    4) Syklaamit

    Näitä ilmestyy alkusyksyllä ja ne kestävät hyvin ulkona. On kasteltava varovaisesti, etteivät pienet, melko pinnassa olevat juuret mätäne. Syklaameja on komeissa voimakkaissa väreissä – violettia ja punaista – joilla koristat kivasti mm. puutarhajuhlien kattausta.

    5) Dahlia (eli daalia)

    Heinäkuusta ensipakkasiin saakka on tarjolla upeaa, runsasta ja vahvan punaista ”daaliaa”. Kukkaa käytetään enemmän leikkokukkana, mutta nykyään on tarjolla myös ihania ruukkudaalioita.

    Komeat dahlian kukinnot sopivat mataliin maljakoihin tai asetelmiin loistavasti, sillä ne sietävät hyvin varren lyhentämistä ja luovat heti ylellisen tunnelman mm. rapupöytään.


    Vahvan punaisia leikkodaalioita pöydällä makaamassa. Odottavat kai leikkausta tai sitomista, koska vierellä on sakset.
    Persikan värisiä daalioita.
    Daaliat ovat näyttäviä kukkia, joista saat ihania korkeita maljakkokimppuja ja voit yhdistää niihin muitakin esim. auringonkukkaa. Voit leikata varren lyhyeksi ja laittaa matalaan bud-vase -astiaan, jolloin ruokapöydässä se ei ole katseiden tiellä.
    Loppukesän kattaus: kuvassa iso kimppu tummia ja persikkaisia daalioita sekä kahvidrinkkejä ja omenoita.
    Tytöllä kädessä iso kimppu liilaa, oranssia ja persikka daaliaa.


    Syksyn rapujuhlat ja loppukesän kattaus -aikaan tulee myös kauniita ruskeita hortensioita, joilla voit somistaa syystunnelmaa. Katso lisää: ”Juoppo hortensia”.


    6) Leikkokukkia

    Syksyn puutarhajuhliin sopivia leikkokukkia löytyy runsaasti. Kukkakaupoissa alkaa värivalikoima kääntymään kauniin ruskan väreihin, joita on monissa eri kukkalajikkeissa.

    Esimerkiksi muotia jatkuvasti olevat neilikat tarjoavat kymmeniä eri vaihtoehtoja ja ovat sitä paitsi erittäin kestäviä. Krysanteemeja on useita eri lajikkeita, ja niiden kestävyys on samoin erinomainen.

    Auringonkukkia, alstromerioita, flamingonkukkia, streliziaa, kallaa ym. ym. leikkoa löytyy. Voit katsella lisää ”kukkakimpun hurja historia”. Peikonpähkinäoksilla saat kivaa extraa kattauksiin. Piipahda kukkakaupassa katselemassa ja kyselemässä, mitä Sinun syyspöytääsi laitettaisiin!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus on tässä. Takana järvi ja sen takana metsää. Pöydän reunassa ruotsinlippuketju ja oikealla näkyy aitta tai talo, vanhanaikainen.
    Loppukesän kattaus syntyy pellavasta, lasista ja luonnonantimista. Ruotsin liput muistuttavat rapujuhlien syntymästä 1800-luvun ruotsalaisissa herraskartanoissa.




    Hoito-ohje leikkodahlialle:


    – runsaasti haaleaa vettä (on juoppo)

    – vaihda vesi joka toinen päivä ja tee samalla uusi imupinta terävällä veitsellä viistoon, pese aina samalla myös maljakko

    – poista mahdolliset veteen joutuneet lehdet (vesi kirkkaana pidempään, ei bakteereja)

    ——————-


    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä. Loppukesän kattaus siis ihasteltavana.
    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä.




    Näin loihdit loppukesän upeimman juhlapöydän

    Loppukesän puutarhajuhlissa ja rapupöydässä saa näkyä runsas, hienostunut ja luonnonmukainen tyyli. Unohda muoviset kertakäyttökoristeet ja luota kauden aitoon loistoon:

    1) Panosta valoon:

    Elokuun hämärtyvät illat vaativat tunnelmaa – viimeistele kokonaisuus runsailla pöytäkynttilöillä, lyhdyillä ja pöydän ylle viritetyillä valoketjuilla.

    2) Sido teema väreillä:

    Yhdistä rapujen kirkkaanpunainen sävy esim. daalioiden syvän viininpunaisiin, poltettuun oranssiin ja puhtaan valkoisiin vivahteisiin. Rapujuhlat ja loppukesän kattaus suorastaan huutavat vahvoja värejä ja draamaa. Anna palaa ja luo oma rapudraamasi!

    Nostalgiseen harvaan aittaan koottu noutopöytäkattauksen astiat. Kaunista valkoista posliinia, jossa murattikuviointi kautta linjan.
    Maalaisromantiikkaa pursuava noutopöytä kattaus aluillaan aidassa. Olisiko sadepilviä näkyvillä?





    3) Luo kontrastia koristekaalilla:

    Ruusumaiset, liilan ja vihreän sävyissä hehkuvat koristekaalit (Brassica) tuovat kattaukseen modernia runsautta ja upeaa tekstuuria.

    4) Mausta koristepaprikoilla:

    Ruukuissa kasvavat keltaiset, oranssit ja punaiset koristepaprikat sopivat täydellisesti kruunutillin kaveriksi ja tuovat pöytään hauskaa ilmettä.



    Rapujuhlat ja kattaus: Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.
    Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.



    5) Käytä kruunutilliä runsaasti:

    Kruunutilli ei kuulu vain kattilaan – asettele sen keltaisen vihreitä, sateenvarjomaisia kukintoja maljakoihin daalioiden (tai muiden leikkojen) sekaan ja suoraan raputarjoilujen päälle.



    Tunnelmallinen rapukattaus illan hämärtyessä. järven rannalla. Puna-valkoisella ruutuliinalla rapuvati,  punainen kattaus astioineen ja pöydän yli roikkuu punaiset lyhdyt.
    Ravut tarjoillaan perinteisesti runsaan tillin kera. Rapujuhlien klassikkolisuke on rapea paahtoleipeä ja reilusti voita. Rapuveitsi on pieni, mutta välttämätön työkalu herkkujen kuorimiseen.
    Lähikuva rapuvadista. Pöydällä myös juomalaseja ja vaaleaa leipää.


    6) Valitse maljakot oikein:

    Suosi matalia maljakoita ja pieniä bud-vase-lasiastioita, jotta vieraat näkevät keskustella upeiden daalia- tai muiden tunnelmallisten syysasetelmien ylitse.

    ”Bud-vaset” ovat pieniä ja siroja kapeasuisia lasisia maljakoita, joita käytetään vain yhdelle kukalle. Alkuperäinen englanninkielinen termi viittaa nupulleen puhkeavaan kukkaan.

    Voit tutustua suosittuihin maljakoihin: Kalos -Kattaus & Stailaus. Maljakoiden avulla pöytään saa luotua runsaan ilmeen ilman, että näkyvyys pöydän yli peittyy eikä työläitä asetelmia tarvitse tehdä.


    ———————–


    Espanja ja rapujuhlat

    Espanjassa asuvana täytyy minun heittää faktaa maan ko. sesongista tai siitä, ettei sellaista ole.

    Espanjalaiset rakastavat äyriäisiä, mutta heidän kulttuurinsa eroaa suomalaisista (ja ruotsalaisista) parilla tavalla.

    Eri lajikkeet:

    Espanjassa syödään paljon mereneläviä, kuten katkarapuja (gambas), jättirapuja (langostinos) ja merirapuja (cigalas). Makeanveden jokirapu (crayfish) ei ole samalla tavalla juhlapöydän itseoikeutettu kuningas.

    Ei erillistä sesonkia:

    Espanjassa ei ole tällaista laulujen ja kruunutillin tähdittämää elokuista rapusesonkia (kräftskiva). Elokuuhan on sitä paitsi Espanjassa kuuminta helleaikaa eikä syksyn alkamisesta ole tietoakaan.

    Äyriäisiä syödään ympäri vuoden osana tapaksia, paelloja tai grillattuina (a la plancha), eikä niille pyhitä omaa teemajuhlaa loppukesästä. Mutta: – rapujuhlat ja loppukesän kattaus – espanjalaisilla ihan omat juttunsa!

    Espanjassa kokoontumiset puutarhajuhliin ystävien, perheen ja koko monipolvisen suvun kanssa ovat yleisiä, mutta ruoka on silloin useimmiten lihaa, paellaa tai monipuolisia tapaksia.

    Lisää sukurakkaiden espanjalaisten kokoontumisista illanviettoihin sekä ruokakulttuurista: ruokaperinteet: Paellaa ja perheaikaa.


    ———————–


    Tässäpä sitä evästystä loppukesän juhliin riittää. Toivottavasti sait jotain inspiraatiota itsellesi. Toivotan oikein ihanan tunnelmallisia iltoja puutarhassa. -Mutta hei, vielä yks juttu:

    – Muista, että vaikka sommaren är kort, ”vielä on kesää jäljellä”!


    ¡Te deseo mágicas noches de finales de verano!

    Maria de Silva






    .





















  • KANSAINVÄLINEN YSTÄVYYDENPÄIVÄ – Dia de la Amistad


    Kuvateksti:

    Dia dos Namorados – Nuoruutta, ystävyyttä ja yhteisiä hetkiä

    Kuun laskiessa ja illan hämärtyessä ystävykset kokoontuvat herkkujen äärelle jakamaan arjen iloja ja tarinoita.



    Portugalinkielinen käsite Dia dos Namorados viittaa rakastavaisten ja sydänystävien päivään – se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä nauttimaan elämästä, hyvästä seurasta ja lämpimistä kesäilloista yhdessä niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa. Sitä kaikkea varten on kansainvälinen ystävyydenpäivä!


    Yllätä ystävä kesken loman – tiesitkö, että virallista kansainvälistä ystävyydenpäivää vietetäänkin vasta heinäkuussa?


    ”dia de los enamorados” vs ”Día internacional de la Amistad”

    Kyllä sitä ihminen vaan oppii jatkuvasti jotain uutta. Sain vastikään tietää, että Suomessakin vietettävä 14.2. ystävänpäivä ei suinkaan ole virallinen kansainvälinen ystävyydenpäivä.

    – Ehei, helmikuun 14. päivä on kansainvälisesti ainoastaan virallinen rakastuneiden päivä (dia de los enamorados) eli Pyhän Valentinuksen päivä (Dia de San Valentin)!


    Lämmöllä ystävälleni!Maria



    Virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä (Día Internacional de la Amistad) on 30.7.. Päivä on täysin kaveripohjainen eikä siinä ole lainkaan romantiikkaa kuten helmikuun 14. päivässä virallisesti on.

    YK:n virallinen teema ystävyydenpäivälle

    YK perusti 30.7. päivän, koska sen ajatus oli, että ihmisten, maiden ja kulttuurien välinen ystävyys voi rakentaa siltoja ja edistää maailmanrauhaa.


    Kuin kukkamaa on ystävyys,
    se sydämeen tuo lämpimyyden.
    Ei välimatka taittaa voi,
    sen kauneutta ja ikuisuutta.




    Eri maiden tapoja

    1) Suomessa päivä otettiin kalenteriin vuonna 1996 nimellä ystävänpäivä. Ilman kalenterimerkintää päivää alettiin viettämään 1980-luvun alusta lähtien.

    2) Virossa päivä vakiintui kalenteriin (rahvakalender) vuonna 1999 ja sen nimi on Sõbrapäev eli ystävänpäivä. Päivä kulkeutui Viroon Suomesta ja sitä vietettiin ilman kalenterimerkintää 1980-luvun lopulta alkaen aluksi kouluissa ja päiväkodeissa.

    Suomi ja Viro halusivat amerikkalaisen, kaupallisen Valentine’s Day -juhlan koskemaan kaikkia ihmisiä – sinkkuja, lapsia, kavereita ja naapureita – jotta kukaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.


    Naurua, puhetta ja kesäistä iltaa,
    vuorotellen juomaa tiskin takaa jaetaan.
    Nämä hetket nuoruuden ja ystävyyden,
    ikuisiksi muistoiksi sydämeen tallennetaan.



    Rakkauden ja ystävyyden päivä

    Vaikka Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa päivä on lähes puhtaasti rakastuneiden juhla, muutamat Latinalaisen Amerikan maat jakavat kanssamme saman ajatuksen:

    Esimerkiksi Meksikossa, Kolumbiassa, Venezuelassa ja Perussa päivän virallinen nimi on usein Día del Amor y la Amistad eli Rakkauden ja ystävyyden päivä.

    Näissä maissakin on siis aivan tavallista viedä 14.2. kukkia tai kortteja parhaalle ystävälle, ei vain kumppanille. Tällaisia kukkiakin voit viedä: ”Kukkakimpun hurja historia”.


    Suloisia kortteja ystävyydenpäivänä ystävälle!




    Varaslähtö ”Lattareissa”

    Moni Latinalaisen Amerikan maa ottaa varaslähdön ja juhlii Día del Amigo -päivää hieman aikaisemmin. Brasilian ystävänpäivä on Dia dos Namorados, jota vietetään 12. kesäkuuta. Päivä on puhtaasti romanttinen juhla.

    Paraguay, Argentiina ja Uruguay viettvät
    ystävyydenpäiväänsä 20. heinäkuuta kuuhun astumisen kunniaksi. Silloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista.


    ————-


    Tiesitkö? – Ystävyyttä juhlitaan kuuhun lennon kunniaksi!


    Taivaallinen varaslähtö

    Heinäkuu on maailmalla todellinen ystävyyden teemakuukausi. Vaikka YK:n virallista kansainvälistä ystävyyden päivää (Día Internacional de la Amistad) vietetään 30. heinäkuuta, espanjankielisessä Etelä-Amerikassa otetaan varaslähtö jo 20. heinäkuuta. Ja syy sille on vähintäänkin taivaallinen!

    Historialliset askeleet

    Kaikki alkoi heinäkuussa 1969, kun Apollo 11 laskeutui kuuhun ja Neil Armstrong otti historialliset askeleensa. Argentiinalainen professori Enrique Febbraro istui ruudun ääressä lumoutuneena.

    Hän koki, että tuolla sekunnilla koko ihmiskunta yhdistyi ja teki suuren ystävän eleen koko maailmankaikkeudelle.

    Kahvia, kiitos – ja palanen parasta ystävyyttä! Malja hetkille, jotka jaetaan yhdessä. Hyvää ystävyyspäivää!


    Ystävyydenpäivä syntyy

    Innostunut professori kirjoitti siltä istumalta tuhat kirjettä ympäri maailmaa ja alkoi ajaa kuuhunastumispäivää kansainvälisen ystävyyden päiväksi.

    – Kampanja puri!

    Avaruusmatkalle kiitos

    Nykyään Argentiinassa ja Uruguayssa Día del Amigo on valtava juhla, jolloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista ja ystäville kiikutetaan kukkia – kiitos astronauttien ja historian upeimman avaruusmatkan!

    Kiitos, että olet!


    Puhelinverkot kaatuvat

    Korttien ja viestien ruuhka on todellisuutta Argentiinassa aina 20. heinäkuuta. Päivä on niin suuri juhla, että puhelinverkot usein kaatuvat ja tekstiviestit viivästyvät – kaikki yrittävät onnitella ystäviään – yhtä aikaa.

    Tämä osoittaa, miten isosta jutusta ystävyydenpäivässä on kyse!


    Lisää ystävyydestä: Katso ystävyyden monumentti Italian Stresassa matkakertomuksestani ”Malagan provinssista Varsinais-Suomeen”.


    ————-


    Kuinka muistat ystävää ystävyydenpävänä?

    Nyt Sinulla on todellinen tilaisuus yllättää totaalisesti, sillä tämä ”löytynyt” uusi kansainvälinen ystävyydenpäivä on lähes kaikille ainakin Suomessa tuntematon – virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä.



    Voit muistaa pienin, suloisin asioin, teoin tai viemisin:

    – tarjoa kahvit ja kakkua ”jännässä” paikassa
    – kutsu kylään
    – yllätä kukalla (vaikka keltaisella, kuuhun
    lennon kunniaksi)
    – vie kävelylle, juoksulenkille, autoajelulle
    – vie museoon tai taidenäyttelyyn
    – tarjoa ihana ”ystävyyden drinkki” terassilla

    Kivoja shoppailupaikkoja: Kauniita kukkasydämiä (Nettilahja.fi) ja herkkää vaaleanpunaista tyyliä ”Ystävälle”-tekstillä (Kaarnavilla). Ruukkukukkakin on kiva vaihtoehto. Katso artikkeli ”Juoppo hortensia”.


    Ystävyyden symboli:

    Kansainvälisesti keltaiset kukat (erityisesti keltaiset ruusut) ovat nimenomaan ystävyyden, ilon ja välittämisen virallinen symboli. Näe erilaisia kukkavaihtoehtoja täältä: ”Kukkakimpun hurja historia”.

    Keksit varmasti kaikkea muutakin hauskaa, pientä ja jännää. Näin kesälomien aikaan moni voi olla reissussa, mutta siinä tapauksessa laita viestiä menemään. Voit kirjoittaa myös kortin. Se yllättää ja ilahduttaa sittenkin, kun kotiin palataan.


    Ihania kesäisiä ystävyydenpäiviä!

    Maria



    Pieni roosa ruusu,
    sydämen muotoon kietoutuu.
    Se hiljaa kuiskaa ystävälle:
    en sua unhoita, vaikka vuodet kuluu.

    Sydänystävä on kuin harvinainen nuppu,
    joka puhkeaa kukkaan arjen keskellä.
    Sen kauneus ei lakastu koskaan,
    vaan loistaa läpi elämän matkan.


  • KESKIKESÄN JUHLA – Juhannus ja la Noche de San Juan


    Heissan! Hassu, mutta todella kenkku juttu:
    Huomasin juuri, että tekniikan tontut tekivät minulle tepposet ja tämä ajastamani juhannuspostaus oli jäänyt luonnoksiin. Vaikka juhla on jo takanapäin, tässäpä teille vähän keskikesän taikaa keskelle heinäkuuta. Mukavia lukuhetkiä! t. Maria


    Meressä lautalla koivuista koottu kokko jossa tuli.
    Koivut, tuli ja meri – siinä se suomalaisen juhannus!



    – Ovatko juhannustaiat muistissa vai otetaanko pieni kertaus taikojen saloihin?



    Ollaanpa sitten Välimeren tummassa yössä tai Suomen yöttömän yön suvessa, varmaa on että juhannuksena yhdistyvät muinaiset uskomukset, luonnon mahti ja leikkimielinen romantiikka. Lue, mitä mielenkiintoisia eroja juhannuksen vietossa maiden välillä on.”



    Juhannuksen historiaa

    Suomalainen juhannus muodostuu juhannuksen taioista ja keskikesän perinteistä. Niillä on vankka historiallinen tausta ja ne ovat siten olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä.

    Ennen kristinuskoa ja Johannes Kastajan muistopäiväksi muuttumista,juhla tunnettiin Ukon juhlana, jolloin lepytettiin sään ja sadon jumalaa.


    Vihreä niitty, jossa sinisiä ja keltaisia kukkia.
    Poimitaan seitsemän erilaista kukkaa eri niityiltä ja laitetaan ne tyynyn alle. Taidatpa nähdä tulevan puolisosi unessa!


    Juhannus Suomessa: Hiljaisuutta ja yöttömän yön taikaa


    Perinteisiä juhannuksen taikoja

    Ennustetaan puolisoa:

    1) Seitsemän kukkaa tyynyn alle

    Poimi juhannusyönä seitsemän (tai yhdeksän) erilaista kukkaa eri niityiltä. Aseta ne yöksi tyynysi alle, niin näet unessa tulevan puolisosi.


    Valkoinen juhannusruusu on juhannuksen tuoksu.
    Juhannusruusu puhkeaa juuri juhannukseksi ja tuo pihapiiriiin historiallista mystiikkaa.



    2) Kaivoon tai lampeen kurkistaminen

    Kun keskiyöllä katsot syvälle kaivoon, lähteeseen tai lampeen, näet veden pinnasta tulevan puolisosi kasvot.

    3) Kengän tai vihdan heittäminen

    Heitä saunomisen jälkeen kenkä tai kylpyvihta saunan katolle. Se suunta, johon kengän kärki tai vihdan tyvi osoittaa, kertoo mihin suuntaan lähdet naimisiin.

    4) Käen kukunta

    Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, kumppani löytyy jo samana vuonna.

    5) Kieriskely ruispellossa

    Alasti ruispellossa kieriskelyn uskottiin takaavan poikkeuksellisen hyvän naimaonnen ja saavan tulevan puolison rakastumaan tulisesti.


    Suuri juhannusruusupensas. Takana metsä- vesialue.
    Kovasti leviävä juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’).




    Muita suomalaisia juhannusperinteitä

    6) Juhannuskokko

    – itäsuomalainen perinne
    – tarkoituksena karkottaa pahoja henkiä
    – varmistaa hyvä sato-onni
    – kokon savun kääntymisen uskottiin
    paljastavan, kuka juhlijoista ”pääsee
    seuraavana naimisiin

    7) Koivunoksat ja koristelu

    – kodin ja saunan ovenpielet koristellaan
    nuorilla juhannuskoivuilla
    – sisälle poimitaan luonnonkukkia tuomaan
    tuoksua ja juhlan tuntua


    Ihana maisema, jossa koivun riippuvat oksat ja alla vene vedettynä maalle sekä iso järvimaisema, jonka takana horisontissa metsää.
    Rauduskoivun ja hieskoivun raikkaat oksat ovat suomalaisen keskikesän symboli, jotka koristavat perinteisesti saunan lauteita ja mökin kuisteja.



    8) Juhannussauna

    – kuuluu ehdottomasti aattoiltaan
    – valmistetaan tuoreista koivunoksista
    juhannusvasta (tai vihta)
    – saunomisen jälkeen pulahdetaan järveen

    9) Suomen lipun päivä

    – juhannuspäivä on virallinen liputuspäivä
    – lippu salkoon jo juhannusaattona klo 18.00
    – lasketaan juhannuspäivän illalla klo 21.00

    10) Juhannussalko (Midsommarstång)

    – Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisillä
    rannikkoseuduilla
    – kukkasin ja lehvin koristeltu korkea salko
    – ympärillä tanssitaan ja lauletaan


    Rantakokolla Espanjassa. Hiekalla tanssitaan, syödään ja biletetään.
    Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja rannat täyttyvät musiikista, ruoasta ja juomasta.





    Noche de San Juan Espanjassa: Rantabileitä ja tulen purkausta


    Espanjassa juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä (La Noche de San Juan)


    – suomalainen mystiikka kuiskailee metsissä, kun espanjalainen intohimo kaikuu rannoilla

    Kun suomalainen pakenee kaupungista maaseudun rauhaan, tekee espanjalainen juuri toisin ja suuntaa kaupunkien kaduille ja keskustauimarannoille.


    Suomalainen koivumetsä.
    Suomalaista koivumetsää. Jotenkin niin ”juhannusmaista.




    Suomalainen etsii luonnonrauhaa ja jopa mystisyyttä, kun taas espanjalaisen tulisemman luonteen mukaisesti biletetään äärimmäisen äänekkäästi kaupunkirantahiekalla.


    – yöttömän yön harras hiljaisuus kohtaa Andalucian yön sykkivän rytmin

    Suomessa juhannusaaton tekevät kokko, sauna, juhannuskoivut ja yötön yö. Tulisieluisen espanjalaisen elementit ovat ilotulitukset, paukut ja yöuinti.

    Yöuinnit ja rituaalit keskiyöllä rannassa takaavat terveyden ja kauneuden, kun kasvot pestään merivedessä tai yrteillä maustetussa vedessä.


    Mies/poika hyppää tulen yli espanjalaisella hogueras-kokolla.
    Tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaista muinaiskulttuuria.



    – pohjolan kokkojen tyyni loimu haastaa Espanjan rantojen räiskyvän liekkimeren

    Yksi on sama kuin suomalaisella ystävällä eli juhannuskokko. Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja tapana on myös tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti.


    – kahden eri maailman keskikesän taika todistaa samaa: valo voittaa aina pimeyden

    Tämä puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaisen juhannusyön kiihkeä, räiskyvä ja energinen juhlatunnelma!

    Espanjalainen polttelee kokossa paperilappuja, joihin kukin on kirjoittanut mistä haluaa eroon eli esimerkiksi ”exästä”. Suomalainen naimaikäinen taas seuraa kokolla tarkasti tulen suunnan kääntymistä – kenen kohdalle tuli kääntyy, ”pääsee” seuraavaksi naimisiin.

    Vanhan uskomuksen mukaan näin -outoa kenties, mutta sitähän mystiikka on.

    —–


    Muistellen juhannusmenneitäni

    Lapsen juhannusaatto

    Lapsuuteni juhannusaatto oli odotusta aamusta lähtien, ihan kuten jouluaattona. Siihen kuului nuorten juhannuskoivujen hakeminen isän kanssa metsästä. Koivut laitettiin portaiden juureen molemmille puolille.


    Tuomi kukkii. Takana koivumetsää ja järvi. Kaunis maisema.
    Tuomi kukkii alkukesästä huumaavan tuoksuisin, valkoisin kukkaterttuin, tuoden juhannuksen odotukseen oman maagisen tuoksunsa.



    Juhannussauna ja limukkakori

    Juhnnusaattoon, nimenomaan aattoon kuului juhannussauna ja limukkakori. -”Se oli silloin, kun isä limukkakorin kaupasta kotiin toi”. Korissa oli pikkuisia jaffapulloja kaikissa väreissä. Lisäksi oli sitä ”sittisootaa” eli sitruunalimonaadia, josta taisin tykätä eniten.

    Nykypäivänä limsamuisteluni kuulostanee oudolta, mutta totta se on ei noina aikoina limonaadia kannettu kaupasta kuin maitoa. Siksi 24 kpl erivärisiä limukkapulloja kun ilmestyi kotiin, oli juhannus alkanut.


    Juhannuskokko veden äärellä.
    Tässähän poltat vaikka vanhan nojatuolin…



    Juhannuskokko ja vanha nojatuoli

    Lapsuuteni juhannusaatto Suomen Lapissa oli koko päivän odotusta illan huipennukseen mummolaan. Serkkuja, enoja, tätejä ja muuta sukua oli aina paikalla. Kohokohta oli papan rakentama juhannuskokko mummolan rannassa, jossa niin monet makkarat on tulessa kepin nokassa paistettu.

    Tästä tulee mieleeni ”vuodelta jotakin” pieni riita äidin ja isän välillä, kun kokossa paloi meidän vanha nojatuoli! Siitäpä ei isäni pitänyt sitten lainkaan, ja muisti mainita tästä varmasti joka ikinen juhannusaatto samaisella kokolla!


    Korkea kokko espanjalaisittain.
    Tässä Välimeren rannalle pystytetyssä kokossa heitetään hyvästit kaikelle vanhalle.




    Kullatut juhannusmuistot

    Tuli aika, kun lapsuus jäi. Ensin nukkui pois mummu ja sitten aikojen päästä pappa. Kokkoa ei enää siinä jokirannassa poltettu ja joka ikinen juhannus kokolle palataan ainoastaan rakkaissa muistoissa.

    Aika muuttuu, ihminen muuttuu. Siinä mukana juhannuskin muuttuu, tai ehkä se ei muutu vaan meidän ihmisten mieli ja ajatukset muuttuvat.


    Iso tuomipuu. Tunnetko tuoksun?
    Huikean huumaavaa tuomen tuoksua voit haistaa tästä keskikesän kukasta.



    Vanhoja tuulia uusia tuulia

    Karua sanoa, että mikään ei tunnu enää samalta. Mutta näin se menee, sehän on selvää. Ja yhtä selvää on sekin, että aika kultaa muistot, ne juhannusmuistotkin. Kaikki tämä on jossain määrin surullista, mutta onneksi on tieto siitä että vanhojen tuulien tilalle tulee aina uusia.

    —–

    ”Kun Pohjolan yöttömän yön piinaavan kauniissa hiljaisuudessa kukkataika kuiskailee salaisuuksiaan tyynyn alla, räjähtää Aurinkorannikon musta hiekkaviiva primitiiviseen tulen ja rytmin kaaokseen.

    Toisaalla suomalainen sielu hukkuu kasteisen korven mystiikkaan, tuomen ja juhannusruusun huumaavaan tuoksuun – toisaalla espanjalainen intohimo haastaa meren aallot ja liekkien raivon, polttaen menneisyyden tuhkaksi.

    Nämä kaksi ääripäätä, pohjoisen harras mystiikka ja etelän roihuava vimma, kietoutuvat keskikesän yönä yhdeksi hernerokkasumun ja merisuolan sekaiseksi magiaksi. Se on valon verinen voitto pimeydestä, tanssittiinpa sitä hiljaisuudessa tai tulen purkauksessa.”

    – Näin kohtaavat Suomi ja Espanja odotetussa keskikesän juhlassa omine perinteineen ja magioineen ja toivottavat Sinutkin mukaan nauttimaan. Valitse itse, teetkö sen espanjaksi vai suomeksi!

    Unohtumatonta juhannustaika-aikaa Sinulle,

    Un abrazo,
    Maria








  • MALAGAN PROVINSSISTA VARSINAIS-SUOMEEN – Autoillen 10 maan kautta


    Andorra la Vellan kaupunki Pyreneiden laaksossa. Näkyvät takana.
    Pyreneiden laakson syleilyssä 1.000 km korkeudessa sijaitsee Andorran pääkaupunki Andorra la Vella.

    ”Välimeren kesä kuumenee. Kaduilla kuljetaan varjoisaa puolta ja terasseilla kilpaillaan aurinkovarjopöydistä. -Huippuhelteet ovat täällä taas! -Niin moni Espanjan talviasukas Suomesta, Ruotsista ja Norjasta pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa pohjolan viileämmille vesille”.


    Lentäen vaiko Eurooppaa koluten

    Useimmat hyppäävät lentokoneeseen, mutta on myös meitä autoilevia, jotka ajavat Euroopan läpi. Välttämättä emme toki aja vain läpi suorinta tietä, vaan kierrellen ja kaarrellen maanosan ihmeitä katsellen.

    Eurooppa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joista ei välttämättä ole koskaan edes kuullut mitään. Se on täynnä historiaa, jonka juurille on antoisaa poiketa samalla ihmetellen mitä siellä koulun historiantunneilla oikein tekikään?! -No totta puhuen, kaikesta tästä nähtävästä ei mainita kirjoissa eikä kansissa.


    Helteestä Pohjolan viileyteen

    Me matkasimme Aurinkorannikolta Malagan provinssista Varsinais-Suomeen, ja tässä kerron teille matkastamme, joka lienee ainakin 15. tällä välillä – eri reittejä pitkin tosin. Myöhemmin matkamme jatkuu Lappiin, mutta se on sitten oma tarinansa.

    Alustavia matkasuunnitelmia

    Matkaa olimme suunnitelleet sen verran, että varasimme loppumatkan laivat. Tämä oli ainoa aikarajoite matkallemme ja siten jouduimme hieman räknäämään päivittäisiä ajokilometrejä.

    Olimme kevyesti hahmotelleet myös ajoreittiä ja mitä halusimme nähdä. Hotelleja emme koskaan varaile etukäteen, sillä menemme fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Majoituksen varaamme yleensä tuntia paria ennen, kun tiedämme kuinka pitkälle ko. päivänä ajamme.


    Matkapäivä 1

    Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan. Ajatuksena ajaa Alicanten tienoille, jossa yöpyä. Reittimme kulki akselilla Fuengirola – Valencia – Alicante. Kilometrejä kertyi jotain 550.

    Hotellipöydällä herkkueväitä. Perunalastuja ja viiniä.
    Espanjan kotiin oli jäänyt herkkujen jämiä, joten nautiskelimme niitä ensimmäisenä hotelli-iltana. Oletko koskaan maistanut chili-ruisnappeja, joiden päällä on savulohi-vuohenjuustotartarmössöä tai muuta hyvää kräämiä? Voi hitsi, kun maistui…




    Matkapäivä 2

    Kello herätti seitsemältä. Aamutoimien ja hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Andorraa. Tänne suuntasimmekin erityisen suurella mielenkiinnolla, koska tässä Pyreneiden vuoriston syleilyssä sijaitsevassa kanjoniparatiisissa emme olleet koskaan käyneet.

    Andorra la Vellan keskusta.
    Andorra la Vellan pääkatu. Hotellimme McDonalsin vasemmalla puolella.



    ———————————-
    Infopaketti Andorrasta:

    Andorran sijainti ja asutus

    Andorrra sijaitsee Espanjan- ja Ranskan rajalla, vähän kuin rajaviiva olisi levinnyt siitä kohtaa laajemmaksi. Andorrassa on noin 85.000 asukasta, joista vain noin kolmasosa on andorralaisia.

    Loput ovat etupäässä Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista tulleita, jotka ovat maassa joko työn tai kevyemmän verotuksen vuoksi.

    Andorran asutus on melko keskittynyt, sillä lähes koko väestö asuu Gran Valira -joen muodostamassa kapeassa vuoristolaaksossa, jossa myös pääkaupunki Andorra la Vella sijaitsee.

    Pyreneiden vuoret ympärillä ja keskellä 2 km alempana pääkaupunki Andorra ja Vella.
    Pyreneitten syleilyssä 1 km merenpinnasta on pääkaupunki Andorra la Vella. Täältä vuoret kohoavat vielä lähes 2 km.




    Meren pinnasta kohti korkeuksia

    Mittasuhteet vetävät hiljaiseksi tällä poikkeuksellisella ylänkömaalla. Autolla ajaen noustaan hiljalleen ylöspäin, ja silti tunnelma on kuin oltaisiin pohjalla sillä itsensä löytää aina uudesta kanjonista.

    Sitä tuntee Itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, vaikka onkin jo lähes 1.000 metrin korkeudessa – siis jo kilometrin korkeammalla kuin maanpinnalla tallustelevat!

    Korkeimmat huiput ovat lähes 3.000 m. Kun katsot laakson pohjalta ylös taivaalle, sinua ympäröivät vuorten lähes päälle kaatuvat seinämät ja huiput.

    Näet kuinka Andorraa ympäröivät Pyreneiden jylhät lähes kolmetuhatmetriset vuoret sulkevat syliinsä tämän ikiaikaisen ruhtinaskunnan. Vuoret kohoavat aina 2.900 metrin paremmalle puolelle, kuten korkein huippu Coma Pedrosa 2.942 m.

    Vesiputous Pyreneiltä laaksoon.
    Kun Andorran lumi- ja jäähuiput kesällä sulavat, tekevät ne upeita koskia ja putouksia vuorten rinteille. -Uskaltaisitko ylittää tämän kosken tästä riippusillasta?




    Pystysuorat kallioseinämät ja kanjonit

    Matka oli elämys jo Espanjan suunnasta ajettaessa. Kohti pääkaupunkia, tie matkasi syvällä Gran Valira -joen uurtamassa kapeassa laaksossa. Se nousi pystysuorien kallioseinämien ja jylhien kanjonien puristuksessa kohti tuhannen metrin korkeudessa lepäävää pääkaupunkia.

    Kun ollaan Andorra la Vellassa, ollaan tosiaan jo 1.000 m korkeudessa meren pinnasta. Andorran keskikorkeus on n. 2.000 m, jolle korkeudelle suurin osa Andorran kylistä, laskettelurinteistä ja tasangoista sijoittuu. Täältä kun katsoo ylöspäin, näkee vuorten vielä nousevan lähes kilometrin. Korkeimmillaan ollaan 3 km korkeudessa, jonne ei autolla luonnollisestikaan pääse.

    Autossa tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi, kun vuoret kohosivat edessä ja takana, vasemmalla ja oikealla tuhansia metrejä suoraan kohti taivasta. -Tuntui kuin olisi loukussa, johon kohta lytistyy.

    Andorran eristyneisyys Pyreneiden suojassa olevana linnoituksena on kuitenkin ollut sen onni, sillä näin se on säästynyt sodilta ja säilyttänyt poikkeuksellisen keskiaikaisen perintönsä.


    Andorran rinteillä 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.
    Jylhien vuorten rinteillä ja laaksojen pohjilla on 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.



    Kivikirkkoja kellotorneineen

    Jylhien rinteiden korkeuksissa ja pienten kylien keskellä kohoaa kymmeniä piskuisia, 1100–1200-luvuilta peräisin olevia kivikirkkoja, joiden kapeat ja korkeat kellotornit rakennettiin uskonnollisiksi symboleiksi ja tähystystorneiksi kanjonien suille.

    Legenda Kaarle Suuresta

    Kansantaru kertoo legendasta, jossa Kaarle Suuri perusti Andorran vuonna 805. Tämä olisi ollut kiitos siitä, että paikalliset vuoristolaiset auttoivat häntä taistelussa maureja vastaan. Tarina elää yhä vahvana kansallislaulussa.

    Salakuljettajien polut

    Ennen kuin alkoi verovapaa shoppailu ja luksus, kulkivat andorralaiset pitkin ”Rutas de los Contrabandistas” eli salakuljettajien polkuja. Vuorten yli kulkevia reittejä pitkin kuljetettiin tupakkaa, alkoholia ja sotavankeja. Asukkaat elivät salakuljetuksella sekä karjanhoidolla. Andorra oli tuolloin karu erämaa ja kovin köyhä.

    ———————————-


    Päivä 3
    (kaksi yötä Andorrassa)

    Tänään heräsimme Andorra la Vellasta eli tämän minivaltio Andorran pääkaupungista. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Virallinen kieli on katalaani, mutta espanjalla pärjää loistavsti, ja lisäksi puhutaan ranskaa ja portugalia.

    Aamupalalla: tuoremehua, kahvia, flauta-andorralaista pitkää ja kaoeaa huilumaista leipää.
    Jahas, tässä sitä taidetaan olla hotellimme katubaarissa haukkaamassa aamupalaa. Ihastelin kattausastioita, ja totesinkin taas että kattaus on puoli ruokaa!



    Olemme keskustahotellissa. Varsinaisen hotelliaamiaisen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme katukahvilassa syömässä paikallisen pitkulaisen maistuvaisen flauta cristal” baakkelsin” valitsemallamme täytteellä.

    Sen nimi ”flauta” tarkoittaa huilua ja viittaa sen kapeaan pitkään muotoon. Olimme Andorrassa kaksi yötä ja otimme tämän 3. päivän rennosti shoppailun, katukahviloiden ja -baarien merkeissä. Seuraava ajopäivähä on vasta huomenna.


    Hiihtävä karhu, joka päällystetty kukilla. Jalassa leveät ruskeat puusukset ja kädessä sauvat. Keskellä kaupungin keskustaa.
    Hui, hiihtävä karhu keskellä kaupunkia! Andorra on hiihtäjänkin paratiisi, joten miksipä ei. -Huomasitko, että karhu on tehty kukista? Takana hotellimme.



    ————————–
    Lisää infoa:

    Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta valuuttana käyretään kuitenkin euroa. Maa on ruhtinaskunta, jonka yhteisruhtinaina (valtion päämiehinä) toimivat Ranskan presidentti sekä espanjalainen Urgellin piispa.

    Urgellin piispa

    Urgellin piispa on roomalaiskatolisen hiippakunnan johtaja, jonka istuin sijaitsee aivan Andorran naapurissa La Seu d’Urgellin kaupungissa Kataloniassa.

    Virassa oleva piispa on automaattisesti Andorran valtionpäämies eli ruhtinas yhdessä Ranskan presidentin kanssa. Nykyisenä piispana virassa aloitti toukokuussa 2025 Josep-Lluís Serrano Pentina.

    Urgellin piispan rooli

    Ruhtinuuden juuret menevät vuoden 1278 nk. Pareatges-sopimukseen, jolla ratkaistiin kirkon ja ranskalaisten kreivien pitkä kiista alueen hallinnasta. Urgellin piispan lisäksi maailmassa on vain Vatikaanin paavi, joka toimii samalla myös virallisena valtionpäämiehenä.Tätä kutsutaankin maailmanlaajuiseksi poikkeukseksi.

    Poliittinen valta ja veto-oikeus

    Urgellin istuva piispa voi halutessaan käyttää poliittista valtaa, vaikka nykyään rooli onkin pääosin seremoniallinen. Ylintä toimeenpanovaltaa Andorrassa käyttää Andorran pääministeri. Piispalla on kuitenkin moraalinen veto-oikeus esimerkiksi lakiasioissa. Hän on mm. uhannut erota, jos Andorra laillistaa abortin.

    Kukitettu karhu hiihtelee kaupungin kadulla.
    Tässä toinen hiihtäjä!




    Vain autolla Andorraan, ja muista passi

    Andorraan saavutaan aina autolla tai bussilla vuoristoteitä pitkin. Lähimmät lentokentät ovat Barcelonassa (Espanja) ja Toulousessa (Ranska).

    Maahan saavuttaessa suositellaan passin mukaan ottamista, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Meiltä tosin ei passia missään kysytty – liekö sitten ollut osuutta asiaan espanjalaisilla rekisterikilvillä.

    Kevyesti veroja ja aina edullisia ostoksia

    Andorran verotus on Euroopan kevein. Tuloveroja maksetaan vasta 24.000,- euron yli menevistä tuloista, ja silloinkin vain 5-10 %.

    Arvonlisävero eli IGI on ruuasta 1 % ja muusta 4,5 %.Tämä näkyy hinnoissa ja houkuttelee tekemään edullisia ostoksia. Erityisesti hajuvedet, merkkivaatteet ja elektroniikka lähtevät matkailijan mukaan.

    Todella upeita ja ainakin suomalaisen kukkarolle ”melkein kuin ilmaisia” alusvaatteita kannattaa shopata. Niissä mennään jopa Espanjan hintatason alapuolelle.

    Talviurheilijalle Andorra

    Talvella Andorra on laskettelijan paratiisi. Sieltä löytyy erinomaisia laskettelukeskuksia, kuten Grandvalira ja Pal Arinsal.

    Kesäurheilijalle Andorra

    Jos olet enemmän kesäurheilija/-liikkuja, on Andorra mitä mainioin paikka vaellukseen, maastopyöräilyyn ja luonnonpuistovierailuun. Andorrassa on UNESCO-kohde Madriu-Perafita-Claror.

    Rentoutujalle Andorra

    Jos kaipaat vain rentoutumista, löydä Caldea, joka on yksi Euroopan suurimmista thermal spa -kylpyläkeskuksista.

    Aina voit tulla nauttimaan pelkästä hotelli-kaupunkielämästä Andorran syliin keskustahotelleihin. Haistele ja maistele Pyreneiden vuoristoilmaa katubaarissa drinkin kera.
    ————————

    —————————————————-
    Tärkeä vinkki Andorraan matkaavalle:

    Puhelinverkot: Andorra ei kuulu EU:n ilmaisen dataroamingin piiriin. Puhelimen netinkäyttö ilman paikallista SIM-korttia tai Wi-Fiä voi tulla erittäin kalliiksi. Kytke mobiilidata pois päältä rajalla!
    —————————————————-


    Matkapäivä 4

    Aamuherätys klo 7 ja aamiaiseksi samainen andorralainen pitkulainen patonkityyppinen ratkaisu kahvin ja tuoremehun kanssa. Tien päällä olimme klo 9.30 tienoilla kohti Ranskan Valencea.

    Andorra la Vella laakson- ja Pyreneiden pohjukassa.
    Aika hurjaa menoa, vai? Pääkaupunki Andorra la Vella lepää laakson pohjalla ja ympärillä Pyreneiden jylhät, liki kolmituhantiset seinämät kurottautuvat kohti pilviä.



    Alas Ranskan puolelle

    Kun Andorra la Vellasta ajetaan kohti Ranskaa yleistä CG-2-päätietä pitkin Encampin ja Canillon kylien läpi, saavutaan Grau Roigin hiihtokeskuksen kohdalle. Tästä eteenpäin Ranskan rajalle on kaksi vaihtoehtoa: Port d’Envaliran solatie sekä Envaliran tunneli.

    Me ajoimme Envaliran tunnelia, joka on 4,5 km pitkä. Envaliran tunneli on yksi Euroopan korkeimmista maantietunneleista. Tunnelimaksu tavalliselta henkilöautolta on 8,30 €.

    Rajanylitys ja saapuminen Ranskaan

    Pyreneiden rinteillä ja laaksossa ranskalaista vuoristorakentamista.
    Ranskalaista vuoristotunnelmaa huokuu L’Hospitalet-près-l’Andorren kylä Pyreneiden kainalossa. Kuvassa tyypillisiä ranskalaisia kivitaloja.


    Valittiinpa kumpi reitti vain, ne yhdistyvät el Pas de la Casan verovapaassa rajakaupungissa, joka sijaitsee noin 2 000 metrin korkeudessa. Koska Andorra ei kuulu EU:hun, rajalla on tulliasemat, joissa tehdään ajoittain pistokokeita. Me saimme ajaa ohi ihan rauhassa – liekö espanjalainen rekkari vaikuttanut asiaan täälläkin.

    Ranskalaisia kivitaloja.
    Pieni ja idyllinen ranskalaiskylä sijaitsee aivan Andorran rajan pinnassa Ariègen departementissa. Paikka on tunnettu perinteisestä tunnelmastaan ja se toimii monelle porttina Andorran vuoristoon



    Tunnelmaa ranskalaisittain

    Tie el Pas de la Casasta laskeutuu alas Ariègen laaksoon. Ensimmäinen ranskalaista tunnelmaa huokuva kylä on L’Hospitalet-près-l’Andorre, jossa sijaitsee myös lähin rautatieasema. Siitä jatkoimme matkaa Touloussen suuntaan, mutta ajoimme kuitenkin Carcassonnen, Narbonnen ja Montpellierin kautta Rhonen-laaksoon ja Valenceen.

    Yövyimme Valencessa, jota sanotaan Etelä-Ranskan portiksi, Rhone-joen varrella. Se on tunnettu viinintuotannostaan.


    Matkapäivä 5

    Alpeilta palmujen alle

    Aamusella jatkoimme matkaa Italian Stresaan pitkin Fréjusin maantietunnelia (Tunnel du Fréjus), joka on toinen legendaarinen suurtunneli Ranskan ja Italian rajalla. Se sijaitsee hieman Mont Blancin tunnelia etelämpänä. Fréjus on insinööritaidon jättiläinen, sen pituus on peräti 12,87 km ja se on Mont Blancia pidempi.

    Frejusin tunneli sisältä.
    Fréjusin maantietunneli sisältä. Tätä ajetaan lähes 13 km. Katso tästä ajaminen tunnelin sisään.




    Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1974 Ranskan puolella ja tammikuussa 1975 Italian puolella. Läpilyönti tapahtui 5. huhtikuuta 1979. Tunneli valmistui ja avautui liikenteelle 12.7.1980. Vieressä kulkee myös Fréjusin rautatietunneli, joka valmistui jo vuonna 1871.

    Kansallisuus vaihtuu lennosta, sillä tunneli on jaettu tismalleen puoliksi maiden kesken. Me ajoimme siis sisään Ranskan puolelta ja tulimme ulos Italian auringon alle. Yläpuolella oli parhaimmillaan 2 km jykevää graniittia.

    Jos tuntisi ahtaanpaikan kammoa, voisi tällä vajaan 13 km matkalla iskeä paniikki. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta tulevat ajavat nykyäänomassa putkessaan.

    Salainen maanalainen laboratorio

    Tunnelin keskivaiheilla noin 1,7 km syvyydessä vuoren sisässä, sijaitsee LSM-hiukkasfysiikan laboratorio (Laboratoire Souterrain de Modane). Siellä tutkijat suorittavat huippusalaisia kokeita pimeästä aineesta ja neutriinoista, koska paksu vuorikerros suojaa herkkiä laitteita kosmiselta säteilyltä. -Ajetaan siis kirjaimellisesti tiedekeskuksen läpi!


    —————————————————-
    Ajankohtainen uutinen:

    Tunneli oli pitkään yksiputkinen, mutta sen turvallisuuden parantamiseksi rakennettu toinen tunneliputki avattiin liikenteelle elokuussa 2025.

    Nyt molempiin suuntiin ajetaan omissa erillisissä putkissaan, mikä tekee ajamisesta huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa. Yksisuuntainen maksu henkilöautolta on Mont Blancin tavoin noin 55 €.
    —————————————————


    Saapuminen Italiaan

    Tunnelista tulimme ulos suoraan tyylikkääseen Italian alppikaupunki Bardonecchiaan, joka toimi vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lumilautailunäyttämönä.

    Matkamme Stresaan jatkui upeaa A32-moottoritietä pitkin. Matkalla ohitimme Torinon, jolloin samalla ihailimme sen pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Pian sitten olikin jo kääntyminen kohti Lago Maggiorea.

    Alpeilta palmujen alle

    Alppimaisema ja la Maggiore -järvi Italian Stresassa.
    Upea Alppimaisema ja Lagp Maggiore -järvi Italian Stresassa, jonne Ranskasta ja tunnelista laskeuduimme. Järvi on 65 km pitkä.



    Erityistä tämän 5. päivän matkassa on sen visuaalinen siirtymä. Aloitimme Rhône-laakson tasangoilta ja nousimme Chamonix’n dramaattisiin lumihuippuisiin alppimaisemiin. Maisemista tulikin mieleeni lapsuuden sveitsiläis-saksalainen Alppimaisemiin sijoittunut Heidi -televisiosarja , joka on kuvattu aivan Sveitsin- ja Italian rajalla n. 2 km korkeudessa.

    Tunnelin jälkeen laskeuduimme Italian Lago Maggiore -järven rannalle Stresaan, jossa meitä odottivat palmut, elegantit art deco -hotellit ja italialainen järviromantiikka. Hotellimmekin oli aivan järven rannalla. Järven toinen puoli kuuluu Sveitsille, joka parvekkeiltamme näkyi (huom. huoneessamme oli peräti kaksi ranskalaista parveketta).

    La Maggioressa veneitä, rannassa ravintoloita ja takana näkyy Sveitsin puoli järvestä.
    Näkymä hotellihuoneestamme. Ihana, ihana italialainen Stresa ja sen Lago Maggiore -järvi, jonka toinen puoli kuuluu Sveitsille. Kävimme syömässä tuossa edessä.



    Monumento allo Scalpellino – Kunnianosoitus kivenhakkaajien historialle

    Aivan Stresan kyljessä, Bavenon upealla rantapromenadilla, matkaaja kohtaa koskettavan ja maanläheisen muistomerkin:
    Suoraan matalalla, harmaalla graniittilohkareella istuu luonnollisen kokoinen kivenhakkaaja työssään.

    Tämä kuvanveistäjä Raffaele Pollin vuonna 1990 valmistama patsas on hakattu alueen omasta, maailmankuulusta vaaleanpunaisesta Bavenon graniitista.

    Monumentti kunnioittaa alueen perinteisiä kivenhakkaajia (paikallisella murteella ”picasass”), joiden raskaalla työllä ja ammattitaidolla on ollut korvaamaton merkitys koko Lago Maggioren alueen historialle ja arkkitehtuurille.

    Patsas sulautuu ilman korkeita jalustoja suoraan osaksi järvimaisemaa, aivan kuten kivenhakkaajatkin elivät osana tätä jylhää luontoa.

    kivestä ja graniitista muotoiltu muistomerkki kuvaa kahta miestä istumassa rennosti vierekkäin kivisellä penkillä
    Hetki menneisyydestä Lago Maggioren rannalla: Bavenon matala kivenhakkaajapatsas pysäyttää kulkijan miettimään seudun historiaa, jossa raskas työ ja karu luonto yhdistyvät kauniiksi taiteeksi.

    Kulttuurin ja ystävyyden muistomerkki Stresassa

    Rauhallisen Via Manzoni -rinnetien varrella vehreässä maisemassa sijaitsevassa monumentissa on kiinni suuri pronssinen risti ja siihen liittyvä bas-reliefi.

    Kyseessä on kuvanveistäjä Pietro Canonican vuonna 1932 toteuttama teos, joka on omistettu kahden italialaisen kulttuurin suurmiehen – kirjailija Alessandro Manzonin ja filosofi-teologi Antonio Rosminin – syvälle elinikäiselle ystävyydelle.

    Läheltä katsottuna tässä pronssikuvassa näkyy kauniisti ystävysten välinen yhteys ja kunnioitus: kaksi viisasta miestä ikuistettuna keskelle syvällistä keskustelua, jakaen ajatuksia, jotka jättivät pysyvän jäljen Italian kulttuuriperintöön.

    Kirjailija Antonio Fogazzaro onkin kuvannut heidän poikkeuksellista ystävyyttään hienosti sanoilla:

    Duplice vertice di un’unica fiamma” – yhden ja saman liekin kaksi huippua.


    Alessandro Manzonin ja Antonio Rosminin ystävyyden monumentti sulautuu kauniisti rinteeseen Stresassa. Paikka kutsuu pysähtymään ja miettimään kahden suuren ajattelijan elinikäistä ystävyyttä juuri niissä maisemissa, joissa he aikoinaan yhdessä vaelsivat.



    Vuonna 1932 pystytetyn monumentin ytimeen on upotettu kuvanveistäjä Pietro Canonican herkkä pronssinen kohokuva (bas-relief) ystävyksistä.


    Miehet viettivät aikoinaan paljon aikaa yhdessä juuri Stresan upeissa maisemissa kävellen, maisemia ihaillen ja filosofoiden. Monumentti vangitsee hienosti tämän historian osaksi Stresan rantamiljöötä.

    Monumentilta avautuu levollinen panoraamanäkymä suoraan Lago Maggiore -järvelle. Monumentti ystävysten kohtaamisesta tekee siitä kauniin pysähdyspaikan kaikille ystävyyden ja historian vaalijoille.

    La Maggiore -järvi illan pimentyessä, kun ravintolat ovat sulkeutuneet.
    La Maggiore -järvi alkuyöstä.



    Matkapäivä 6


    Stresan ihastuttavassa järvenrantahotellissa söimme hyvän aamiaisen. Matkaa lähdimme jatkamaan 65 km pitkän järven länsirantaa kohti Sveitsiä. Sveitsin jälkeen suuntasimme maahan, jossa emme ole ennen käyneet eli Liechtensteiniin (ruhtinaskunta).

    
Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.
    Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.



    Pysähdyimme kääpiövaltion päääkaupunki Vaduzissa. Maa on maailman 6. pienin ja pinta-alaltaan vain 160 km2. Asukkaita on noin 40.000 ja kieli saksa (murteena alemannisaksi). Virallisena valuuttana käytössä on Sveitsin frangi. Maat ovat rahaliitossa keskenään.

    —————————–
    Faktoja maasta

    1) Sijaitsee täysin Sveitsin ja Itävallan välissä
    Alpeilla.

    2) Reinin laakso kattaa maan länsiosan, itäosa
    on vuoristoista Alppia.

    3) Maalla ei ole omaa rannikkoa, eivätkä sen
    naapurimaatkaan ulotu merenrantaan asti. Maat ovat siten ns. sisämaavaltioita.

    4) Maalla on perustuslaillinen perintömonarkia,
    jonka ruhtinaalla on huomattavan suuri valta.

    5) Erittäin korkea elintaso ja bruttokansantuote
    asukasta kohden.

    Vaduzista menimme takaisin Sveitsin puolelle, josta jatkoimme Itävaltaan. Seuraavaksi ajoimme Saksan Baieriin, jossa yövyimme Ulmissa. Kilometrejä tänään kertyi noin 550 km.



    Matkapäivä 7

    Baierin aamuherätyksemme Ulmissa oli jälleen seiskan tienoilla. Aamiaiset, aamutoimet (tai siis toisinpäin) ja tien päälle.

    Järvimaisema ilta-auringon laskiessa Saksan Neubranderburgissa
    Saksan Neubranderburgissa Mecklenburg-Etu-Pommerissa, yö ihanassa järvimaisemassa. Tässä ilta-auringon laskua.



    Lähdimme kohti Neubranderburgia, jonka lähistölle majoituimme. Hotellirakennukset olivat aivan ihastuttavan järven rannalla, jossa veden äärellä söimme mukavan namibialaisen nuoren miehen tarjoillessa.

    Tässä hotellissa hän oli ollut vasta kuukauden, ja seuraavaksi suuntaa Pariisiin. Suomeen tulostakin haaveili (?!?) – vai sanoiko vain isompien juomarahojen toivossa.

    Neubranderburgin järvi ja ravintolapöydät maisemassa.
    Mukava ”juopottelu-” ja syöpöttelypaikka hotellimme pihalla. Naapuripöydässä istui muuten ruotsalainen pariskunta.



    Matkapäivä 8

    Perjantaiaamu ja Saksassa herätään. -Ah autuutta, kun tänä aamuna ei ollutkaan niin aikaista ylösnousua hotellin vuoteesta ja muutenkin vielä aamiaisenkin jälkeen sai rauhassa kupata.

    Ajettavaa tälle päivälle oli edessä vain 350 km. Olimmehan majoittuneina lähellä satamaa. Kohteemme yöksi oli autolautta Puolan Świnoujścien satamakaupungista Ruotsin Malmöön, joka lähti klo 22.15. Aikaa olimme varanneet tietoisesti reilusti, sillä halusimme käydä katsomassa pari mielenkiintoista kohdetta.

    Tänään on muuten perjantai 19.6. ja Suomen keskikesän juhla, juhannusaatto.



    Saksan ”rakettimuseo”

    Rakettimuseon opaskartta.
    Rakettimuseoalueen opaskartta. Laajan alueen kiertämiseen varaa aikaa 2-3 tuntia.



    Ensimmäiseksi ajoimme museoalueelle (Peenemünden historiallis-tekninen museo), joka on entinen säilynyt hiilivoimalaitos. Se oli siten natsi-Saksan salainen tutkimuskeskus (1936–1945), jossa kehitettiin maailman ensimmäinen avaruuteen yltänyt kaukoraketti ja pommikone.

    Rakettimuseon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus
    Museon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus. Tämä historian ensimmäinen avaruuden rajan ylittänyt ballistinen ohjus tunnetaan nimenomaan ikonisesta mustavalkoisesta ruutukuvioinnistaan. Kehitystyötä johti kuuluisa insinööri Wernher von Braun, joka siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja oli myöhemmin kehittämässä NASA:n kuulento-ohjelmaa.



    Museon historian kaksi puolta

    Museo esittelee rakettitekniikan huimaa kehitystä, mutta painottaa voimakkaasti sen synkkää puolta. Kehitetyt aseet ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja. Niiden rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Opasteet rakettimuseon eri alueille.
    Tästä näet, mitä mistäkin museoalueella löytyy.


    Museo sijaitsee Itämeren rannalla Usedominsaarella Koillis-Saksassa. Sitä pidetään nykyaikaisen avaruusajan ja ohjustekniikan syntypaikkana.


    Prora Beach

    Seuraavaksi suuntasimme Proran rannalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Tänne Itämeren rannalle Hitler rakennutti 4,5 km pitkän yhtenäisen betonisen hotellikompleksin. Tämänkin rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Hotelli mukailee täydellisesti valkoista hiekkarantaa.”Biitsistä” piti tulla huippurantakohde hotelleineen, asuntoineen ja kaikkine palveluineen.

    Proran rakennushankkeelle tyypillinen pakkotyövoiman käyttö oli yleistä 1930- ja 1940-lukujen diktatuureissa. Vastaavaa poliittisten vankien järjestelmällistä hyväksikäyttöä nähtiin myös kenraali Francisco Francon käynnistämässä Kaatuneiden laakson monumentaalisen basilikan rakennusprosessissa.

    Proran rannan hotelllikompleksia, joka osittain remontissa.
    Natsien arkkitehtuurissa oli yksi sääntö: jokaisesta Proran 10 000 huoneesta piti olla suora näkymä Itämerelle. Tänään nautitaan siitä täysin ilman historian painolastia sillä osalla, joka on asuntoina tai kylpylä-hotellina.




    Hotelliin oli tarkoitus majoittaa kerralla 20.000 lomailijaa. Kaikkiin 5 x 2,5 m kokoisiin huoneisiin tehtiin merinäköala. Hotellin rakentaminen alkoi 1936, mutta 2. maailmansodan syttyminen keskeytti sen 1939.

    Tavoitteena KdF-turistit

    Koska kaikkien tietämä Hitler oli suuruudenhullu diktaattori, piti hotellistakin tehdä kilometrien pituinen kolossi, jollaista maailmasya ei toista löydy. Se rakennettiin natsien vapaa-ajanorganisaatio Kraft durch Freuden (KdF, ”Voimaa ilosta”) käyttöön.

    Proran valkoinen ranta ja 4,5 km betonikompleksia.
    Synkkää suuruudenhulluutta paratiisissa: Hitlerin käskystä rantaan pystytettiin 4,5 kilometriä pitkä harmaa betonikolossi natsipropagandan luksusnäyttämöksi.




    Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla natsihallinnon propaganda- ja sosiaaliprojekti. Pyrittiin tarjoamaan halpaa lomaa työväestölle ja samalla juurruttaa heihin natsiaatetta. Ennen sodan alkua se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa vastaan yhtään KdF-turistia. Sodan jälkeen se oli Itä-Saksan (DDR)armeijan salaisena sotilasalueena.

    Hitlerin betonihotellia osittain ennen ja osittain nyt.
    Kurkistus menneisyyteen. Nämä Proran karummat päädyt olivat sodan jälkeen Itä-Saksan (DDR) salaisinta sotilasaluetta ja suljettua varuskuntaa aina vuoteen 1991 asti. Aika hurja muodonmuutos käynnissä!




    Kylpylänä, rakennustyömaana ja rauniona

    Tämä 4,5 km pitkä rakennus on pohjoisesta päädystä nykyaikainen kylpylä-hotelli. Toisesta päästä – niin pitkälle kuin autolla vain pääsi – se oli parhaillaan remontissa ja työmiehiä vilisi alueella.

    Uudistetut rakennukset olivat hienoja, ja niissä kelpaisi kyllä asua tai yöpyä. Alueen lohkoja onkin myyty yksityisille sijoittajille ja niistä on tehty mm. luksusasuntoja. Pitkä alkuperäinen rakennus oli katki jostain kohtaa ja erittäin huonossa kunnossa, osittain jopa täysin raunioina


    Remontissa ja rakenteillla oleva pääty Proraa.
    Mennyt ja tuleva kohtaavat. On kiehtovaa nähdä Prora näin vaiheessa – toinen pää valmista design-hotellia ja toinen vasta heräämässä vuosikymmenten horroksesta. Alkuperäiset huoneet suunniteltiin natsiaikana tasan 5 × 2,5 metrin kokoisiksi kopeiksi, mutta nyt tilalle nousee jotain ihan muutaP



    Koko alkuperäisestä 4,5 km pitkästä rakennuksesta pystyi ehkä noin kilomatrin matkalta sen näkemään. Siinäkin tosin oli alue, johon ei autolla päässyt mutta pienellä kiertämisellä näki Hitlerin luomuksen toisen pään, jota nyt siis remontoitiin.


    Saapuminen autolautalle

    Finnlines lautta Puolasta Mlmöön Ruotsiin.
    Yömeren yli unien voimalla. Finnlines toi meidät nukkuesamme Puolasta suoraan Malmön auringonnousuun. Täydellinen startti uuteen päivään Ruotsissa.

    Ensimmäistä kertaa käytimme autolauttaa Puolasta Malmöön. Saavuttuamme Świnoujścien satamaan hyvissä ajoin ihmettelimme, kun perinteisiä lähtöselvityskoppeja ei näkynyt missään, vaikka muiden autojen peileissä roikkui jo lähtöselvityslappuja.

    No se oli oma vikamme, kun emme olleet huomanneet varausasiakirjasta että täällä autojenkin lähtöselvitykset tehdään sisällä terminaalissa. Näin siis teimme mekin, ja sen jälkeen jonoon muiden autojen kanssa kohti laivaa.

    Tuima tullimies

    Yhtäkkiä kohdallemme kävelee totinen ja tuima tullimies, joka sönkkää puolaksi jotain. Näytämme hänelle terminaalista saatua lappua auton peilissä. -Kuinka ollakaan, hän kiukustuu ja ääni nousee. Emme ymmärrä mitään tuosta puolankielisestä pälpätyksestä.

    Yritämme englantia, koska espanjalle hän tuskin taipuu. Kysymme, mitä haluat? Hän alkaa puhumaan ”tiketistä” ja me ihmettelemme kun ei sellaista ole. Kohta tulee toinen ainakin yhtä vihainen saman ammattikunnan edustaja paikalle ja ollaan vaatimassa jo epämääräisesti rekisteriotetta ja sana poliisikin vilahtaa puhessa.

    Minä olin ollut jo aikaa sitten kauhuissani, kunnes tuli vielä se viimeinen niitti ja tullimies tokaisi: ”Auto on blokattu, aja sivuun!” -Samalla hän merkkasi auton etukylkeen jotain.

    Ajoimme siis jonosta sivuun, ja minä ehdin jo kuvitella meidät molemmat puolalaiseen vankilaan!

    Mutta ei hätä ollutkaan tämän näköinen. Paikalle tuli ystvällinen nuori nainen ja puhui erinomaista englantia. -Vihaiset tullimiehet halusivat kuulemma nähdä sen pienen pienen lappusen, joka meille oli annettu terminaalista!

    Ehkä siinä kohtaa tuli hieman tyhmä olo, kun emme olleet tajunneet pikkulappusen tarkoitusta. Sitä ei oltu meille kerrottu ja muualla satamissa on aina toimittu toisin.

    Loppu hyvin, kaikki hyvin ja laivassa ollaan, mentäisiinkö ottamaan rentouttavat juomat!


    Matkapäivä 9

    Aamulla klo 6.45 Ruotsin aikaan saavuimme Malmöön. Laivalta ulos ja matka kohti Kapelskäriä alkoi. Ajoa noin 750 km. Ensin oli kuitenkin aamiaisen aika, sillä laivalla emme sitä syöneet.

    Päätimme ajaa pienen hetken ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaa, mutta se tulikin vastaan vasta 150 km päästä. Tuolloin noin klo 8 tienoillakin oli vielä paikkoja kiinni, mutta kohdalle osui onneksi 24 h auki oleva McDonalds, jonne pääsimme syömään.

    Tämä oli ensimmäinen kerta ”mäkkärillä” aamupalalla, eikä suinkaan huono kokemus. -Tiesitkö, että siellä on aamiaishamppareitakin, joista löytyy ihan oikeaa munakasta?

    Itse söin tosin perusjuustohampurilaisen maidon kanssa. Ja koska aamukahvi on mielellään aina saatava, otin sen kaveriksi suklaadonitsin. -Minä kun en nimittäin juo kaljupääkahveja, en edes aamulla.

    Lopetettu aamupala "mäkkärillä".Tarjottimella tyhjät juoma- ja ruokapaperit.
    No voihan, oliskohan pitäny ottaa kuva ennen kuin ALKOI aamupalalle ”mäkkärissä”?! On meinaan vähän sotkuisen näköistä meininkiä. Mutta hyvää oli!




    Mutta ai jai, kuinka maistui hyvälle ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Nyt kohti Kapelskäriä.

    Tämä viimeinen ajopäivä oli pitkä, noin 750 km. Alkuun se hirvitti, vaikkei se meille outoa ole. Kilometrit kuitenkin menivät aika näppärästi useilla pysähdyksillä.

    Paljon kukkia kukkahyllyillä ja -telineissä ulkona.  Kuva Nortälljestä ravintolan sisäpihalta.
    Nortälljessä katselimme juhannuspäivän menoa. Tämä kukkakaunistus oli erään ravintolan sisäpihalla.



    Aikaa meillä oli aiempia aamuja enemmän, koska ajoissa laivalta on aina lähdettävä. Päivän ajon jälkeen Kapelskärin satamaan tulimme reilusti etuajassa, vaikka jo matkalla koitimme väkisin aikaa tuhlata.

    Ravintolan pöydällä "säleinen" pullokukkamaljakko, jossa punaisia neilikoita. Pöydällä myös olutpollo ja -lasi sekä vesilasi.
    Tässä samaisella sisäpihalla. Kivat nuo maljakot neilikoilla!

    Tänäänhän oli siis juhannuspäivä ja laivalla kovin rauhallista. Parit drinkit kävimme vielä iltayön tunteina ottamassa ennen nukkumaanmenoa.

    Koska laivalla oli kylmä, tilasin Lumumban kuumana. Sitä herkkua tuleekin harvoin juotua. Se tehdään laadukkaasta kaakaosta, konjakista (tai brandysta) sekä kermavaahdosta.

    Aamulla kukonlaulun aikaan taas ylös. Laiva lipui Naantalin satamaan klo 7.15.


    Päivä 10

    Perillä Varsinais-Suomessa ollaan. Antoisa 4.282 km matka jälleen takana Eurooppaa kierrellen ja uusiakin paikkoja taas nähden. Taakse jäivät kuumat Espanjan helteet ja eteen läsähti Suomen kesän koleus. Sentään vettä ei satanut, kun laivasta ulos ajettiin.


    Muutama taloustieto tähän loppuun vielä matkasta:

    – polttoainekulut 490,-
    – hotelliyöt 830,-
    – tie- ja tunnelimaksut 192,-
    – lauttamaksut 344,-
    – ajetut kilometrit 4.282 km



    Mutta olipas mukavaa, että kuljit tämän verbaalisen matkan kanssani. Suosittelen kuitenkin tekemään saman joskus myös ihan aidosti, sillä näillä reissuilla maailmankatsomus avartuu kummasti!

    Ihanaa kesää Sinulle,

    Maria de Silva







  • KUOLLEIDEN LAAKSO – Valle de Guelgamuros


    – Haudanryöstöjä, orjatyövoimaa ja fasismin symboli


    Kuolleiden laakso Valle de los Caidos. Kuvassa Francon monumenttialue vuoren uumenissa ja 150 m korkea rautaristi.
    Kauniissa laaksossa Espanjan verisin kuolematon muisto.




    Miltä Sinusta tuntuisi viedä 40 vuotta kukkia isoisäsi haudalle ja saada sen jälkeen tietää, että pappasi luut on valtion toimesta varastettu ja piilotettu mahtipontisen diktaattorin jalkojen alle?


    Ihana Espanja ei siis ole vain aurinkorantoja ja palmupuita eikä sen kiehtova historia kerro ainoastaan muinaisen Kreikan sadunhohtoisista puolijumalista ja Maurien 800-vuotisesta valtakaudesta Andalusiassa.

    Karmiva historia pitää sisällään maan sisällissodan (1936-39), jonka diktaattorin, kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset voittivat.

    Francon virallinen aikakausi oli 1939-75, joka kattaa hänen koko Espanjan yksinvaltiuden. Oikeasti se kuitenkin alkoi jo sodan alkaessa 1936, kun hän julistautui kansallisen puolen valtionmieheksi. Francon harjoittaman fasismin aikana koko Espanja oli kuin veitsi kurkulla.


    Tie kohti basilican ovea ja monumenttialuetta. Ylhäällä edessä risti.
    Matka kohti rautaporttia, jonka takana on 34.000 sotilaan piilotettu salaisuus, Francon jalkojen juuressa.



    Mikä ja missä on ”kuolleiden laakso”?

    ”Se näyttää ulkoa pelkältä massiiviselta kivikirkolta ja rauhalliselta vuoristolta. Todellisuudessa se on poliittisen raivon, salattujen tragedioiden ja orjatyön monumentti, jonka ovet ovat tänäkin päivänä usein lukossa – koska menneisyyden haamut eivät jätä Espanjaa rauhaan.”


    Nimen historia

    Kuolleiden laakso on Espanjassa noin 40 km päässä Madridista Guadarraman vuoristossa. Paikannimi on Valle de Guelgamuros eli Guelgamurosin laakso.

    Kun tie erkaantuu vilkkaasta Madridista kohti Kuolleiden laaksoa, ollaan keskellä ei mitään kuten historian kauheudetkin aikanaan sopivasti piilossa. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi oikeastaan jo hieman kauhistuttamaan mihin joudumme.

    Ilmakin vierailupäivänämme sattui olemaan aiheeseen sopien erittäin ankea, harmaa ja hieman sumuinen. Lämpötilakaan ei todellakaan ollut helteinen eikä edes peruslämmin.


    Diktaattori Franco muutti nimeksi Valle de los Caidos (vir. käännös on kaatuneiden laakso) virallisella perustamisdekreetillä 1.4.1940. Tämä tapahtui tasan vuosi siitä, kun oli julistanut sisällissodan päättyneeksi oman puolensa voittoon.

    Nimellä ”Caidos” Franco halusi kunnioittaa nimenomaan sodassa hänen puolellaan taistelleiden sotilaiden ”kansallismielisten muistoa”.

    Basilikan esplanadi.
    Basilikan esplanadi (la explanada de la basílica).



    Alkuperäinen nimi palautetaan

    Espanjan valtio muutti nimen Valle de los Caidos takaisin alkuperäiseksi eli Valle de Guelgamurosiksi 21.10.2022, kun uusi demokraattisen muistin laki astui voimaan (Ley de Memoria Democrática).

    Tarkoituksena oli poistaa paikalta sen olemus Francoa ja hänen diktatuurinsa voittoa ihannoiva luonne. Tuolloin paikka muutettiin myös siviilihautausmaaksi (cementerio civil). Nimeä Valle de los Caidos käytetään kuitenkin ihan yleisesti sen tunnettuuden takia.,


    Diktaattori Francisco Franco 1.4.1959 vihkimässä kuolleiden laaksoa
    Francisco Franco vihki kuolleiden laakson 1.4.1959. Sisällissodan päättymisestä oli tasan 20 vuotta.




    Oikeistolainen diktatuuri päättyy

    Diktaattori, kenraali Francisco Franco kuoli 82-vuotiaana 20. marraskuuta 1975 ja hautajaiset järjestettiin kolme päivää kuoleman jälkeen. Menot olivat erittäin mahtipontiset, tarkasti käsikirjoitetut ja vahvan sotilaalliset valtiolliset hautajaiset.

    Francon hautajaiset herättivät kansainvälistä närkästystä. Länsi-Euroopan johtajat loistivat poissaolollaan, ja paikan päällä nähtiinkin varsin synkkä julkkisgalleria:

    Hautajaisiin saapuivat mm. Chilen pelätty pahamaineinen sotilasdiktaattori Augusto Pinochet, Jordanian kuningas Hussein, Monacon hallitsija Ruhtinas Rainier III, Filippiinien diktaattorin ”kenkävaimo” Imelda Marcos ja suurta huomiota herättänyt USA:n varapresidentin Nelson Rockefellerin diplomaattinen läsnäolo.


    Basilika ja siellä oleva alttari.,
    Vuoren syleilyssä – Kuolleiden laakson monumentaalinen basilika.



    Hautaus vuoren sisään

    Arkku laskettiin Kuolleitten laakson basilikan sisään alttarin taakse valmiiksi kaivettuun hautaan. Haudan päälle asetettiin massiivinen 1.500 kiloa painava graniittilaatta, johon kaiverrettiin pelkkä nimi Francisco Franco.

    Hänen kuolemansa päätti vuonna 1939 alkaneen, lähes 40 vuotta kestäneen oikeistolaisen diktatuurin ja käynnisti Espanjan siirtymisen demokratiaan.

    Basilikan pääalttarin edustalla lepäsi vuosikymmeniä myös Espanjan fasistisen Falangi-puolueen perustaja José Antonio Primo de Rivera, josta tehtiin historian suurin fasistinen marttyyri. Hänet teloitettiin marraskuusa 1936 Alicanten vankilassa.

    Kuolleiden laakson valmistuttua 1959 Primo de Rivera siirrettiin basilikan alttarin lattian alle kunniapaikalle. Diktaattorin tavoin myös tämä fasistijohtaja sai lopulta häädön, kun hänen hautansa avattiin ja jäänteet siirrettiin pois huhtikuussa 2023.


    Ruumiin ylöskaivaminen

    Diktaattori Franco siirrettiin pois monumentista 24.10.2019. Tämä exhumointi eli hautariidan päätökseen saattanut ruumiin ylöskaivaminen oli valtava mediatapahtuma Espanjassa.


    Diktaattori Francon viimeinen matka kuolleiden laaksosta hautausmaalle Madridiin.
    Matkalippu helvettiin: Franco jättää laakson lokakuussa 2019.



    Miksi siirrettiin?

    Arkku siirrettiin Espanjan vasemmistolaisen hallituksen toimesta. Katsottiin, että fasistisen diktaattorin hauta keskellä valtiollista monumenttia toimi äärioikeiston pyhiinvaelluspaikkana ja näin häpäisi diktatuurin uhrien muistoa.

    Diktaattori omaisten haltuun

    Pitkän lakitaistelun ja Francon suvun vastustuksen jälkeen Francon arkku nostettiin basilikan pääalttarin takaa, jossa se oli ehtinyt olla lähes 44 vuotta (vuodesta 1975).

    Arkku kuljetettiin Valle de los Caídosista helikopterilla Madridin lähellä sijaitsevalle El Pardo-Mingorrubion siviilihautausmaalle, jonne hänet haudattiin vaimonsa viereen.

    Francon muuttamaa nimeä Valle de los Caidos käytetään yhä sen tunnettuuden vuoksi, mutta kuolleiden laakson, monumentin alueella se on kielletty ja kaikki kyltit ja esitteet on muutettu.


    Francon voitonmonumentti – rakentaminen alkaa

    Francon tarkoitus monumentaalisen muistomerkin rakentamisessa oli ”ikuistaa hänen loistokas ristiretki kaatuneiden muistoksi”. Alunperin paikka oli siis tarkoitettu yksinomaan Francon oman, kansallismielisen osapuolen kaatuneille sotilaille.


    150 m korkea graniittitorni mausoleumin yllä.
    Graniittiset jättiläiset – Juan de Ávalosin massiiviset evankelistat kohoavat luostarin käytävien ja vuoren uumeniin kätketyn basilikan yläpuolella.




    Piilotettu basilika

    Monumentin suunnittelivat arkkitehdit Pedro Muguruza ja myöhemmin Diego Méndez. Se rakennettiin vuosina 1940–1959.

    Massiivisen vuoren syleilyssä on jättimäinen luola. Se on louhittu kokonaan graniittisen vuoren sisään. Kirkkosali ja kuoret ovat 262 metriä pitkän ja synkän käytävän päässä.

    Koko massiivisen kirkon kokonaispituus on pidempi kuin Vatikaanin Pietarinkirkko, ja itse asiassa se on maailman pisin kirkkorakennus. Tästä on maininta Guinnessin ennätystenkirjassa.


    Kirkon salaisuus ja Vatikaani

    Tunneli louhittiin tahallaan pidemmäksi kuin Rooman Pietarinkirkko. Katolisen kirkon säännöt eivät sallineet minkään kirkon olevan suurempi kuin Pietarinkirkko. Niinpä paavi Johannes XXIII keksi asialle ratkaisun:

    Hän vihki paikan basilikaksi vuonna 1960 siten, että alkupää tunnelista julistettiin pelkäksi vihkimättömäksi eteishalliksi (narthex). Vasta suuren pronssiportin takana tunnelin loppupäässä alkaa varsinainen pyhitetty kirkkosali.

    Sisälle basilikaan mennään raskaista pronssiovista ja saavutaan eteishalliin (narthex). Sen jälkeen alkaa pitkä, kylmä ja synkkä holvimainen päälaiva, joka uppoaa syvälle graniittivuoren uumeniin. Akustiikka luolassa on aavemainen parannusyrityksistä huolimatta.


    Basilikan katto, jossa 5 miljoonaa mosaiikkipalaa.
    Katse kohti ikuisuutta – Santiago Padrósin massiivinen mosaiikkikatto luo häikäisevän kontrastin basilikan karuille kiviseinille.



    Alttarin jättimäinen mosaiikkikupoli

    Ylhäällä basilikan alttarilla on Santiago Padrósin suunnittelema kuusikulmainen mosaiikkikupoli, joka koostuu peräti kuudesta miljoonasta lasi- ja kultapalasta.

    Kupoli esittää Kristusta ja sen ympärillä vaeltavia Espanjan historian sankareita ja pyhimyksiä. Tietysti kupolissa on myös sisällissodan taisteluissa kaatuneita, eli olisiko tämä suoraa poliittista propagandaa uskonnon varjolla!?



    Poliittiset vangit

    Louhintatöissä käytettiin orjatyövoimana rangaistusvankeja eli tasavaltalaisia poliittisia vankeja. Tämä tekee asiasta Espanjassa edelleenkin hyvin herkän ja kiistanalaisen aiheen.

    Käytössä oli tuomioiden lunastusjärjestelmä, jolla vangit pystyivät työnteolla lyhentämään tuomioitaan. Se ei välttämättä ilahduttanut, sillä vuoristo-olosuhteet olivat todella ankarat ja vaativat ihmishenkiä.

    Evankelistat San Juan ja San Lucas tornin juurella.
    Evankelistat San Juan oikealla puolella ja San Lucas tornin vasemmalla puolella. Tornin takana ovat evankelistat San Mateo ja San Marcus.



    Graniittinen valhe – vaiettu joukkohauta

    Monumentaalisen alueen vuoren päällä kohoava kiviristi on 150 m korkea. Se tekee siitä maailman suurimman ja korkeimmassa asemassa olevan kristillisen ristin. Kirkkaalla säällä se näkyy 30 km päähän. Vuoren sisällä kulkee pystysuora työntekijöiden hissi ja huoltoportaat.

    Ristin alta ei löydy pelkkää basilikaa, vaan Espanjan historian suurin ja vaietuin joukkohauta, joka on täytetty luvattomilla ruumiskuormilla.

    Ristin juurella on neljä evankelistan patsashahmoa (Johannes, Markus, Luukas ja Matteus). Jättimäisiä nämäkin, jokainen on noin 18 metriä korkea ja pelkästään yhden patsaan pään sisään mahtuisi useampi ihminen.


    Benediktiinimunkit ja salainen tunneli

    Vuoren takana on suuri luostarirakennus, josta kulkee suoraan basilikan alttarille pitkä, kallion sisään louhittu maanalainen käytävä. Benediktiinimunkit voivat kulkea asunnoistaan suoraan alttarille toimittamaan messua ilman, että kertaakaan pitäisi astua ulkoilmaan tai yleisön sekaan.

    Valle de los Caidosin pääalttari ylhältä alaspäin katsottuna.



    Ryöstetyt ruumiit – luvattomat hautaukset

    Kuolleiden laaksoon on haudattu lähes 34.000 sisällissodassa kuollutta. Alunperin Francon tarkoituksena oli haudata ainoastaan omat kansallismieliset sotilaat.

    Koska näitä ei vapaaehtoisesti saatu tarpeeksi täyttämään jättimäistä mausoleumin kryptaa, alettiin siirtämään myös kaatuneiden tasavaltalaisten (hävinneiden) ruumiita.

    Francon hallinto täytti muistomerkin salaa avaamalla maanteiden varsilla olevia nimettömiä joukkohautoja. Sisällissodan aikana tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan tienpientareille ja ojanpohjiin. Sieltä heidän jäänteensä myöhemmin ryöstettiin diktaattorin monumenttiin perheiltä lupaa kysymättä.

    Voidaan puhua ”graniittisesta valheesta”, kun Franco yritti verhota tämän historian verisimmän sisällissodan ”kansalliseksi sovinnoksi” pakottamalla uhrit samaan hautaan kanssamurhaajiensa kanssa.


    Kuin ylilento ristin yllä kuolleiden laaksossa.
    Siellä se muistuttaa menneestä…menneet eivät ole menneitä, Espanja muistaa ja toimii…




    Espanjan suurin vainajien siirto-operaatio

    Monumentin avauduttua vuonna 1959, sinne siirrettiin vuosina 1959–83 yhteensä 33 846 ihmisen jäänteet. Siirrot tehtiin virallisilta hautausmailta, joukkohaudoista sekä taistelukentiltä.


    Öisiä rekkajonoja ja luulaatikoita

    Vuosina 1959-83 alettiin Valle de los Caidosiin siirtää myös tasavaltalaisten ruumiita – tarkemmin sanottuna luita.

    Tämä tarkoittaa, että Espanjan valtion- eli diktaattori Francon toimesta lähetettiin yöllä pimeän aikaan jonokaupalla rekkoja noutamaan ”luukuormia”. Rekka-autot ajoivat noutamaan tasavaltalaisten sotilaiden ruumiita hautausmailta ympäri Espanjaa. Haudat avattiin ja luut lapioitiin puulaatikoihin.

    Tämä tehtiin salaa ja omaisilta lupaa kysymättä. Ja kukapa luvan olisi suosiolla antanutkaan, sillä oman pojan viimeinen leposija tulisi olemaan sodan voittaneen vastapuolen fasistidiktaattorin jalkojen alla.


    Leveät askelmat basilikan alttarille. Basilika on korkea ja siellä on risti ja isoja kynttilöitä.
    Entinen kunniapaikka – Tämän alttarin katveessa Franco luuli lepäävänsä ikuisesti, kunnes häätöauton takavalot vilkkuivat vuonna 2019.



    Luulaatikoita oli valtavasti. Ne varastoitiin katseilta piiloon basilikan louhittujen seinien sisälle, jonne kukaan ei päässyt. Ja koska luita oli paljon ja puulaatikoita kuljetettiin ympäri isoa maata, ne usein myös hajosivat. Näin samaan laatikkoon päätyi usean eri sotilaan luita.

    Tasavaltalaisten eli Francon vastustajien ruumiita kaivettiin salaa ylös myös nimettömistä joukkohaudoista ja tienvarsien massahaudoista (las cunetas).

    Tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan ojanpohjiin ja teiden pientareille. Myöhemmin jäänteet ryöstettiin Francon monumenttiin. Heidät kuljetettiin suurissa yhteislaatikoissa ja haudattiin kirkon seinien sisään jopa ilman nimitietoja. Omaisilta lupaa ei kysytty eikä asiasta tiedotettu.


    Uhrijäänteiden palautus alkanut

    Valle de los Caidos on Espanjan suurin yksittäinen joukkohauta. Espanjan valtio rahoittaa projekteja, joissa tunnistettujen uhrien jäänteitä kaivetaan laakson uumenista ylös ja palautetaan heidän sukulaistensa toivomiin perhehautoihin ja kotihautausmaille.
    Nyt alueen uumenissa tehdään vihdoin vaikeita DNA-tunnistuksia.


    Basilikan alttari. Sen edessä penkkejä ja leveät askelmat.
    Kirkkokansa istuu penkeissä, mutta herrat ovat poissa. Alttarin edusta tyhjennettiin diktaattoreista, ja jäljelle jäi vain kylmä graniittilattia. Franco lähti 2019 ja falangistijohtaja Primo de Rivera 2023.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Benediktiinimunkien kappeli pihapiirissä maan päällä. Korkea tila, jossa puupenkit ja ruskea-valkoinen väritys.
    Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennukseen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Hospederia Santa Cruz -rakennuksessa oleva munkkien ylläpitämä ravintola. Tammiset puuverhoilut ja pronssiset valaisimet.
    Pyhää ruokaa ja syntistä historiaa. Kuolleiden laakson ravintolassa tilaat ensin menun, ja kaupan päälle saat historian synkimmät varjot aivan ruokapöydän viereen.




    Majoitus ja ravintola vuoren varjossa

    Monumentin jylhän risti- ja kirkkoalueen takana piilee yllätys, siellä voi yöpyä ja ruokailla. Hospedería Santa Cruz on benediktiinimunkkien ylläpitämä virallinen vierastalo ja hotelli, jossa majoitusta on noiun 200 henkilölle.

    Munkkeja munkkien ravintolassa

    Munkkien vanha ruokasali (refectorio) on alueen suosittu kahvila-ravintola, joka tarjoaa perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Tässä ravintolan suuressa salissa on upeat tammipaneelit ja pronssilamput.

    Haluatko majoitusta hiljaisuuden keskellä?

    Tässä majatalossa on noin 140 hyvin pelkistettyä ja edullista huonetta. Nykyään siellä yöpyy tavallisten matkailijoiden lisäksi opiskelijoita lukuretriiteillä sekä rauhaa etsiviä pyhiinvaeltajia.


    Munkkien säätiön kappelin kattokupoli. on perinteisiä holveja ja valkoinen.
    Korkeampaa johdatusta ruokalistan välissä. Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennuksen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.


    Tie omaan, salaiseen kappeliin

    Ravintola- ja majoitusrakennuksen sisällä on oma pieni kappeli (Capilla de la Hospedería). Se rakennettiin aikoinaan sitä varten, että majatalon asukkaat voivat hilentyä ja rukoilla omassa rauhassaan tarvitsematta kävellä vuoren sisään louhittuun jättimäiseen pääbasilikaan.




    Francon fanit ja vastustajat lippuineen basilikan portilla tuhatpäin 24.10.2019.
    Kotka ja risti rivissä graniitin varjossa. Portilla 24.10.2019 huudetaan tyhjyyttä historian pölyisimmät liput käsissä, kun menneisyyden haamut yrittävät estää sen odotetuimman matkalipun helvettiin.



    Varoittava esimerkki tuleville sukupolville

    Ennen Francon haudan siirtoa (2019) paikan opasteissa ei ollut sanallakaan mainintaa poliittisista vangejsta tai diktatuurin uhreista.

    Nyt museohankkeen myötä kaikki tekstit kirjoitetaan uusiksi, jotta paikka toimisi varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville – eikä missään nimessä diktatuurin ihannointipaikkana.


    Valle de los Caidos on jylhä, vuoren sisään piilotettu uskomaton arkkitehtuuri- ja insinööritaidon näyte. Se on myös valtava moraalinen- ja poliittinen umpisolmu, jota Espanjan valtio yrittää edelleen selvittää.



    Kiva, kun luit!

    Millainen oli matkasi synkkään, mutta kiehtovaan menneisyyteen?

    Maria de Silva









  • MAAILMAN YMPÄRI KÄVELLEN – Kansainväliset päivät Espanjan Fuengirolassa


    Härkä avotulessa, latotanssit ja ”kuka pelkää grúaa”?


    Värikkäät "casetat" eli rakennukset, joissa eri maat esittelevät maitaan. Keskellä noin 0,5 km:n katu, jossa väkimassa liikkuu hitaasti eteenpäin.
    Edessä casetojen värikkäät katot molemmin puolin. Suomen osasto ihan perällä. Päästä päähän kävely käy kuntosuorituksesta tuossa ruuhkassa, mutta eihän toki maailman ympäri hetkessä kävellä.



    30 vuotta kansainvälisiä päiviä

    Espanjan Fuengirolassa järjestetään keväisin viisi päivää kestävät kansainväliset päivät eli Fería Internacional de los Países. Tänä vuonna ne pidettiin ke 29.4. – su 3.5.. Yleensäkin ne ovat Työn päivän (Día del Trabajo) ympärillä tai sitä seuraavan viikonlopun yhteydessä.

    Kansainvälisiä päiviä on pidetty nyt 30 vuotta. Liekö sattumaa, että osallistujamaitakin oli nyt 30. Vuonna 2022 alkuperäinen nimi Feria de los Pueblos vaihtui nykyiseksi nimeksi. Juhlat pidetään aina Fuengirolan Recinto Ferial –alueella( markkina-alue).


    ”Maailmanpyörämatkalla” juhla-aluetta ja Fuengirolaa ilmasta katsellen. Takana Pacosin vuoret.


    Renfellä maailmanympärysmatkalle

    Markkina-alue on Los Bolichesin ja Fuengirolan keskustan välissä. Se on ns. junakadulta (Av. Nuestro Padre Jesús Cautivo) alkava alue. Väkeä alueelle tulee runsaasti myös Fuengirolan kaupungin ulkopuolelta.

    Paikallisjuna Renfe kulkee Malagan kaupungin ja Fuengirolan väliä. Renfen Los Bolichesin asemalta väki kävelee juhla-alueelle. Tapahtuman aikana jokainen juna tuo mukanaan lastin juhlaväkeä, joka kulkee muurina tapahtumapaikalle. Auta armias, jos satut olemaan juuri tulossa vastavirtaan!


    Monen maan kansalaisia tungoksessa katselemassa tarjontaa. Kuvassa myös Espanjan osasto.
    Takana Espanjan osasto. Tämmöistä menoa kansainvälisillä päivillä viisi päivää.



    Kulman takana vaanii grúa

    Yleensäkin tapahtuman aikana joka paikassa on tungosta eikä autopaikkoja ole. Uskaliaat autoilla matkaan lähteneet kiertelevät itse kunkin kotikulmilla, josko jonnekin auton saisi tuikattua.

    Tuttu näky ovat ”grúat” (hinausautot), jotka nostavat väärin parkkeeratut autot lavalle ja vievät ne kaupungin varikolle. Pois auton saa vain maksamalla sievoisen summan rahaa, joka on 150-300 €.


    Katsellaan tivoli- ja juhlamenoa yläilmoista. Hetki irti tungoksesta.



    Hitaasti kiiruhtaen

    Kansainvälisillä päivillä matka maailman ympäri on mahdollista – jalan. Kiiruhtaa ei voi tai jos täytyy, niin sitten hitaasti. Etenet kansainvälistä katua pitkin väentungoksessa yrittäen välttää muiden ruoka- ja juoma-annoksia vaatteillesi.

    Kuulet usein ”perdón”, ”pardon” tai ”sorry” monilla muillakin kielillä. Matka kansainvälisen kujan päästä päähän on pitkä. Osallistujamaat ovat levittäytyneet omiin casetoihinsa, joissa kunkin matkailuvaltteja esitellään.

    Rentoa väkeä juhlakadulla. Ilmeisesti osa jonottaa, ehkä ruoka-annosta.
    Rentoa kansainvälistä porukkaa, ja aurinkoa!
    Feria-alueen liikenneympyrä, jossa päällä iso kitara pystyssä. Henkilöitä istuskelee liikenneympyrän juurella.
    Feria-alueen liikenneympyrässä on hyvä vähän jalkoja lepuuttaa.




    Casetat – avotulihärkiä ja latotansseja

    Casetat juhla-alueella ovat isohkoja rakennuksia. Esimerkiksi Suomen osastolla oli baari sekä tanssimusiikkia solisteineen. Meno oli kuin ”latotansseissa” ennen vanhaan. Casetojen ulkopuolella eri mailla oli omat houkuttimensa. Argentiinan edessä avotulella kypsyi kokonaisia häränruhoja.


    Argentiinan osasto, jossa avotulella paistuu kokonaisia häränruhoja. Takana seinässä maalaus, jossa  maisemassa hevonen ja ratsastaja.
    Katso, jos ilkeät: härkää avotulella. Argentiinalaisten osastolla ollaan.




    Viisi päivää – kolme juhlaa

    Sää suosi juhlijoita kauniina ja kesäisenä. Samalle viikolle osui vappu eli Työn päivä sekä sunnuntaina Espanjan äitienpäivä (el Día de la Madre). Ihmiset olivat iloisia ja hyvällä päällä, kuten espanjalaiset yleensäkin ovat. Katujen ruuhkat ja jonotukset sujuivat hyvässä sovussa ilman etuilua.

    Tivolin taikaa ja hiljainen tunti

    Tapahtuma on aina suurta juhlaa, jossa kaikille on jotakin. Joka vuotinen vetonaula on tivoli, jonka lukuisat laitteet maailmanpyörineen pyörivät taukoamatta. Maailmanpyörä tarjosi huikeat näkymät kaupungin yläpuolella vain 6 €:lla.

    Hiljainen tunti

    Joka päivä klo 17–18 vietettiin ’quiet hour’, jolloin äänet ja valot minimoitiin. Näin tehtiin, jotta myös autismikirjon henkilöt voivat nauttia tivolitunnelmasta.


    Maailmanpyörä ja ihmisiä jonottamassa kyytiin.
    Pitkästä aikaa oli ihanaa käydä maailmanpyörässä! Vain hattara puuttui. Koska olet itse ollut viimeksi?




    Jos vielä et ole nauttinut Fugen kansain-välisten päivien annista, niin tervetuloa 2027!


    Saludos,
    Maria de Silva





  • VAPPU SUOMESSA JA ESPANJASSA – Karnevaaleja ja manifestejä

    Sinisiä, valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia ilmapalloja, joiden seassa serpentiinejä.
    Vappu on värien ja ilon juhla – tervetuloa matkalle suomalaisen ja espanjalaisen vapun historiaan!

    Piknik siman kera vs. poliittiset marssit

    Vappu Suomessa ja Espanjassa on samana päivänä 1. toukokuuta. Molemmille maille se on työn päivä (Fiesta del trabajo), vaikka sen olemus maissa eroaakin kovasti.


    Suomi – Opiskelijoiden ja kevään juhla

    Kun suomalaiset juhlivat vappua, he juhlivat ensisijaisesti kevättä ja kesän tuloa. He painavat ylioppilaslakin päähänsä ja marssivat kuohupullot kilisten lakitettaville patsaille (mm. Havis Amanda). Riehakkaan kevätjuhlan lisäksi toukokuun 1. on kuitenkin aina Työväen juhlapäivä.

    Piknik runsaiden suussa sulavien eväsherkkujen kera on monille ehdottoman tärkeä perinne. Helsingin Ullanlinnanmäellä aamupäivän brunssilla korkataan kuohuvat ja iloitaan yhdessä lähestyvstä kesästä.

    Mustavalkoinen valokuva 1950-luvun Helsingistä. Vappukulkueen osallistujat kiertävät jonossa torin reunaa pitkin, jättäen aukion keskiosan avoimeksi. Joillakin marssijoilla on pieniä kylttejä ja tunnelma on harras.
    Vappujoukkojen järjestäytymistä Helsingissä 1950-luvulla. Ennen nykyistä karnevaalihumua vappu täytti kaupungin aukiot kurinalaisista marssiosastoista, jotka kokoontuivat kuuntelemaan juhlapuheita ja vaatimaan parempia työoloja.
    ”Mustavalkoinen kuva vappukulkueesta Oulussa vuonna 1958. Ihmiset kantavat suurta kylttiä, jossa lukee tekstiä atomi- ja vetypommien kieltämisestä.”
    Rauhan asialla Oulussa 1958. Vappukulkueen osallistujat vaativat atomi- ja vetypommien kieltämistä. Kylmän sodan aikana rauhanliike ja ydinasevastaisuus olivat keskeisiä teemoja työväenliikkeen vappumarsseilla.


    Espanja – Fiesta del Trabajo, Työn päivä

    Vapun meno on äänekästä Espanjassakin, jossa päivä on puhtaasti poliittinen. Kun suomalainen juhlija lakittaa valkolakilla päänsä, espanjalainen käärii hihansa mielenosoituksia varten.

    Ammattiliitot järjestävät kaupunkien keskustoihin manifesteja, joissa työntekijät marssivat vaatiakseen parempia työoloja ja -oikeuksia. Päivä on lakisääteinen vapaapäivä, mutta ilman karnevaalihenkeä. Espanjalaiset viettävät rentoa vapaapäivää perheidensä kanssa, elleivät siis ole marssimassa.


    Dos de Mayo – Muisto vapaussodalle

    Karnevaalittomuudesta poikkeuksena on Madrid, jossa juhlitaan vielä 2. toukokuutakin (Dos de Mayo). Kyseessä on Madridin alueen oma päivä vapaussodan muistoksi. Tuolloin kadut täyttyvät juhlahumusta monine tapahtumineen.

    2.5.1808 ”Dos de Mayo” Madridin raivoisa kansannousu merkitsi Espanjan vapaussodan alkua Napoleonia vastaan. Francisco de Goya on ikuistanut tämän päivän ja sitä seuranneet teloitukset kuuluisiin maalauksiinsa. 


    Francisco de Goyan maalaus Sardiinin hautaaminen. Synkähkössä ja eläväisessä teoksessa suuri joukko naamioituneita juhlijoita tanssii ja riemuitsee ulkoilmassa. Keskellä näkyy suuri, valkoinen ja hymyilevä karnevaalikasvoilla varustettu lippu tai maski.
    ”Francisco de Goya: Sardiinin hautaaminen (n. 1812–1819). Maalaus esittää perinteistä espanjalaista karnevaalijuhlaa, joka päättää hauskanpidon ja aloittaa paastonajan. Goyan teos vangitsee juhlijoiden riehakkaan, lähes groteskin tunnelman.”
    Joaquín Sorollan dramaattinen historiamaalaus Madridin kapinasta 1808. Savuisessa ja kiihkeässä taistelukohtauksessa espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuvat tykkien takana ranskalaismiehittäjiä vastaan. Keskellä kapteenit Daoíz ja Velarde johtavat puolustusta miekat kädessä.
    ”Joaquín Sorolla: Monteleónin tykistövarikon puolustus (1884). Maalaus kuvaa Madridin Dos de Mayo -kansannousun verisiä taisteluita 2.5.1808, jolloin espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuivat ranskalaismiehittäjiä vastaan. Tapahtuma laukaisi koko Espanjan vapaussodan..
    Mustavalkoinen historiallinen piirros Chicagon Haymarket-aukion tapahtumista vuonna 1886. Kuvassa poliisirivistö rynnistää mielenosoittajien joukkoon samalla hetkellä, kun suuri ja kirkas räjähdys (pommi) leimahtaa poliisien edessä. Väkijoukko pakenee paikalta sekasorron keskellä.
    Haymarketin pommi-isku 1886. Piirros esittää hetkeä, jolloin mielenosoittajien joukosta heitetty pommi räjähtää poliisien keskellä Chicagossa. Tapaus johti veriseen selkkaukseen, jonka muistoksi vappua alettiin viettää kansainvälisenä työläisten päivänä.



    TOUKOKUUN 1. PÄIVÄN HISTORIAA

    Suomi: Pakanuudesta ylioppilaslakkeihin

    Vapun alkutaipaleen juuret ovat muinaissuomalaisen toukojuhlan eli Helan juhlinnassa. Juhlinnassa poltettiin kokkoja eli helavalkeita tarkoituksena suojella karjaa ja saada hyvä sato.

    700-luvulla eli pyhä Walburg, jonka muistopäivä sattui juuri kevään juhlan kynnykselle. Kevään juhla sai siten nimekseen Vappu.

    1800-luvun säätyläisperinteen myötä vapusta tuli erityisesti ylioppilaiden juhla. Ylioppilaslakin käyttö alkoi 1873. Vappuherkut napattiin saksalaisilta kauppiailta ja kartanoiden runsaiden antimien keittiöistä.


    Lähikuva ihmisjoukosta vappuna Helsingissä. Etualalla näkyy ihmisiä ylioppilaslakit päässään ja taustalla siintävät kaupungin historialliset kivitalot.
    Ilmapalloja ja ylioppilaita takaa vuosikymmenten. Valkolakki ilmestyi katukuvaan vuonna 1873. Tässä valkolakkien meri Helsingin ytimessä. Vappu on kautta aikojen tuonut ihmiset yhteen juhlistamaan kevättä ja yhteisöllisyyttä.


    Espanja: Kielletty juhla ja historian painolasti


    Verinen alku ja 8 tunnin vaatimus 

    Espanjan työväenliike omaksui 1.5. juhlinnan Chicagon vuoden 1886 verisistä tapahtumista. Keskeinen tavoite oli alunperin: ”8 tuntia työtä, 8 lepoa ja 8 omaa aikaa”. Espanja on säilyttänyt tämän chicagolaisen luonteen 1.5. päivässään.

    Moderni, eläväpintainen pronssiveistos, joka esittää vankkureita tai puhujalavaa, jonka päällä on ihmishahmoja. Veistos on sijoitettu Chicagon kaupunkimiljööseen, ja sen taustalla näkyy korkeita tiilirakennuksia.
    Haymarketin muistomerkki Chicagossa. Vuonna 2004 paljastettu pronssiveistos on pystytetty tarkalleen sille paikalle, jossa puhujat seisoivat vuoden 1886 kohtalokkaassa vappumielenosoituksessa. Se symboloi sananvapautta ja työläisten oikeuksien puolesta käytyä kamppailua.
    Historiallinen valokuva Chicagon Haymarket-aukiolta. Kuvassa on korkealla jalustalla seisova poliisipatsas, jonka käsi on kohotettu ylös komennukseen. Taustalla näkyy kaupungin korkeita kerrostaloja ja katunäkymää.
    Chicagon poliisimuistomerkki Haymarketin aukiolla. Patsas pystytettiin vuonna 1886 tapahtuneessa pommi-iskussa menehtyneiden poliisien muistoksi. Muistomerkki on joutunut vuosikymmenten saatossa useiden mielenosoitusten kohteeksi, ja se on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan poliisiakatemian suojiin.



    Francon aika 

    Diktaattori Franco halusi vaimentaa 1.5. päivän kapinallisen luonteen, joka muistutti chicagon lakkoilijoista. Hän kielsi työn päivän juhlinnan lähes 40 vuodeksi (1939–1975) ja yritti korvata sen ”Pyhän Joosef Työläisen” uskonnollisella juhlalla.


    Uusi tuleminen 

    Vasta demokratian palattua vuonna 1978 vappu palautui viralliseksi vapaapäiväksi. Siksi se on espanjalaisille edelleen vahva vapauden ja oikeuksien symboli, ei niinkään kevään karnevaali.

    Mustavalkoinen espanjalainen vappujuliste, jossa on ristikkäin asetettu vasara ja ruuvimeisseli. Ylhäällä lukee teksti ’1º de Mayo’ ja alhaalla ’Día del Trabajo’. Tyyli on selkeä, historiallinen ja symboloi työläisten yhtenäisyyttä.
    Pelkistetty espanjalainen vappujuliste, jossa vasara ja ruuvimeisseli on asetettu ristikkäin. Tämä perinteinen symboliikka korostaa eri ammattiryhmien välistä solidaarisuutta ja työn arvoa. Mustavalkoinen tyyli viittaa usein sotaa edeltäneeseen aikaan tai Francon jälkeiseen demokratian paluuseen, jolloin viesti oli selkeä ja tinkimätön.
    Vapauden vappu: Jättimäinen vappumarssi täyttää Madridin kadut vuonna 1978. Francon diktatuurin päätyttyä työläiset saivat vihdoin marssia vapaasti oikeuksiensa puolesta punaisine lippuineen ja tunnuksineen.


    Ihana vappu – Nyt juhlitaan

    Vappu on huikea sekametelisoppa: se on matka Chicagon tehtaiden lakkorivistä Francon stadionnäytösten ja Pyhän Joosefin kautta Suomen torimarsseihin.

    Espanjassa vappu on vakavaa työn ja pyhimysten juhlaa, ja Suomessa karnevaalia simoineen. Niitä yhdistää yksi asia: mikään vapaapäivä ei ole tullut itsestään.

    Kun seuraavan kerran asettelet lakkia päähäsi tai suuntaat vappulounaalle, lähetä pieni kiitosviesti historialle. Ilman noita menneisyyden marssijoita saattaisit olla juuri nyt töissä!

    Pidetään kiinni oikeuksista, mutta nautitaan keväästä – mieluiten tietenkin tapasten, siman ja vähintään kahdeksan tunnin levon kera. Ja hei, näiden lepotuntien jälkeen jokainen munkki on ansaittu.

    Hauskaa vappua!

    ¡Qué maravilloso Día del Trabajo!

    Abrazo,
    Maria

  • EL DÍA DE LA MADRE – Äitienpäivä Espanjassa: toukokuun 1. sunnuntain lahjavinkit ja perinteet

    Tiesitkö, miksi se on neilikoiden- ja kiehtovan historian juhlaa?

    Runsas kimppu, jossa vaaleanpunaisia, pinkkejä ja oransseja kukkia.
    Espanjalainen äitienpäivä on värien juhlaa. Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina kukkakaupat täyttyvät neilikoista ja ruusuista, joilla lapset ja puolisot kiittävät perheen äitejä. Tiesitkö, että neilikka on Espanjan kansalliskukka ja äidinrakkauden symboli?

    Neitsyt Marian kuukaudesta kehkeytyi ”äitien kuukausi”

    Äitien juhlinta alkoi Espanjassa jo 1600-luvulla, jolloin päivää vietettiin 8. joulukuuta. Tuolloin äitienpäivä Espanjassa oli täysin uskonnollinen ja puhuttiin Neitsyt Marian Juhlasta. Muita äitejä juhlittiin siinä siivellä.

    Katolisessa kirkossa päivä on Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä (Immaculada Concepción) ja suuri juhlapäivä.

    Homenaje a la Madre

    Äitienpäivää vietettiin epävirallisesti ensimmäistä kertaa 4. lokakuuta 1926. Tuolloin Madridissa järjestetyn äitienpäivän tarkoitus oli opettaa lapsille kunnioitusta omia äitejään sekä muita naisia kohtaan.

    Tapahtuma sai suuren suosion ja alkoi levetä muihinkin Espanjan kaupunkeihin.

    Iso pyöreä kukkakimppu punaisista neilikoista.
    Näillä punaisilla neilikoilla ilmaiset Äidille ihailua ja syvää kiintymystä.
    Kahvikuppiin tehty hempeä kukka-asetelma, jossa keltaisia ja liilahtavia kukkia.
    Hempeä kukka-asetelma kahvikupissa. Turvallinen yllätys aamulla Äidille vuoteeseen (läikkyvän kahvin sijaan)!


    Kanariansaaret äitienpäivän edelläkävijänä

    Kunnianosoitus äideille

    Seuraava yritys vakiinnuttaa äitienpäivä oli Kanariansaarilla toukokuun 3. sunnuntaina 1936. Tuolloin juhla tunnettiin nimellä  Homenaje a la Madre, jolla tarkoitetaan ”kunninosoitusta äideille”.

    Breña Baja – virallinen äitienpäivä syntyi

    Espanjalaisen äitienpäivän historiassa La Palman saarella Kanariansaarilla sijaitseva Breña Bajan kunta on poikkeuksellinen paikka. Huhtikuussa 1936 siitä tuli Espanjan ensimmäinen kunta, joka teki äitienpäivästä virallisen juhlapäivän.

    Vaakunan kaksi ruusua

    Tapahtuma oli merkittävä päänavaus, ja se on jättänyt pysyvän jäljen paikalliseen identiteettiin: Breña Bajan kunnan vaakunassa on edelleen kaksi ruusua muistona tästä historiallisesta asemasta äitienpäivän virallistajana.

    Ka Palmalla sijaitsevan Breña Bajan vaakuna, jossa myös kaksi ruusua.
    Breña Bajan kunnanvaakuna kätkee sisäänsä palan Espanjan historiaa: sen kaksi ruusua on lisätty vaakunaan kunnianosoituksena kunnan roolille äitienpäivän virallistajana v. 1936. Nämä kukat symboloivat ikuista kiitollisuutta ja äidinrakkautta.
    Runoilija Felix Duarte Pérez, äitienpäivän aloitteen tekijä.
    Kanarialainen runoilija ja lehtimies Félix Duarte Pérez näki Kuubassa asuessaan, miten hienosti äitejä juhlittiin, ja toi idean kotisaarelleen. Hänen aloitteestaan La Palmasta tuli Espanjan äitienpäiväkulttuurin edelläkävijä.
    Pronssinen äitienpäiväpatsas San Josén kylässä La Palman saarella.
    San Josén kylässä sijaitseva pronssinen  Monumento a las Madres   on pysyvä kunnianosoitus kaikille äideille. Antonio Pérez Ortegan veistämä teos sijaitsee Plaza de las Madres -aukiolla, joka on Breña Bajan äitienpäiväperinteiden sydän.


    Runoilija Kuubasta – caridad y homenaje

    Aloitteen takana oli valtuutettu ja runoilija Félix Duarte Pérez, joka oli saanut äitienpäiväidean asuessaan aiemmin Kuubassa.

    Félix Duarte Pérez kuvaili äitienpäivää nimenomaan ”rakkauden ja hyväntekeväisyyden juhlaksi”. Hänelle äiti edusti kaikkea pyyteetöntä ja jaloa, ja hän uskoi, että äitien julkinen kunnioittaminen tekisi koko yhteiskunnasta paremman ja lempeämmän.

    Duarte Pérezille päivä ei ollut vain omien äitien muistamista, vaan symbolinen ele, jolla nostettiin esiin äitiyden merkitys koko ihmiskunnan perustana.

    Sana ”caridad” (hyväntekeväisyys/lähimmäisenrakkaus) oli Duarten puheissa keskeinen. ”Caridad” kertoo ajan hengestä: Äitienpäivänä oli tapana auttaa myös vähäosaisia äitejä.

    Tämä selittää, miksi hän valitsi sanan ”homenaje” kunnianosoitus, pelkän juhla -sanan sijaan.

    Vaikka juhlan ajankohta ja luonne muuttuivat myöhempien vuosikymmenten ja sisällissodan myötä, Kanariansaarten aloite säilyy Espanjan kaupallis-uskonnollisen juhlan alkupisteenä.

    Punaiset ruusut ja valkoista harsokukkaa sidottu kullanvärisellä nauhalla valtikkakimpuksi.
    Puna-valkoinen ruusu-harsokimppu: Tästä valtikkaan sidottu moderni kimppu. Jotain vanhaa ja jotain vähän uudempaa!


    Vuosi 1965 – lopullinen paikka ”äitien päivälle”

    Vasta vuonna 1965 äitienpäivä siirrettiin toukokuun 1. sunnuntaille. Koko Espanjassa Kanariansaaret mukaan lukien, päivä on sama. Koska katolisessa perinteessä toukokuu on omistettu Jeesuksen äidille Marialle, vahvisti siirto päivän hengellisen merkityksen.

    Alettiin puhua toukokuusta ”äitien kuukautena”. Vaikka päivän vakiintumisesta on aikaa, perinteellä on vahvat juuret katolisessa Neitsyt Marian kunnioittamisessa.

    Äitienpäivän muisto

    Vanhempi sukupolvi saattaa yhä muistaa ajan, jolloin äitejä juhlittiin joulukuussa. Nuoremmille äitienpäivä on aina ollut toukokuun ensimmäinen sunnuntai.

    Joulukuussa huomio on nykyään Marian lisäksi vahvasti joulun aloituksessa; monissa kodeissa koristellaan seimi tai joulukuusi juuri tänä joulukuun 8. päivänä.

    Viisi vaaleanpunaista neilikkaa ja vihreitä oksia kääritty vihertävään paperiin ja sidottu vihreällä satiininauhalla.
    Vaaleanpunainen neilikka edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta. Tässä söpö 5 neilikan kimppu kauniissa paketissa.
    Valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia vihreiden lehtien kanssa aseteltu vaaleaan koriin.
    Suloinen valko-vaaleanpunainen kukka-asetelma korissa Äidille vaikka aamiaispoytään.

    Perinteitä

    Lahjat

    Lapset askartelevat äideille kortteja ja kirjoittavat runoja. Tärkeitä lahjoja ovat myös suklaa ja lahjakortit.


    Kukat

    Kukat ovat merkittäviä lahjoja. Perinteisiä espanjalaisia kukkasuosikkeja äitienpäivänä ovat neilikat sekä punaiset- ja valkoiset ruusut.

    Pallomaiseen muotoon sidottu ruusukimppu, jossa kymmeniä oransseja, keltaisia, vaaleanpunaisia ja punaisia ruusuja.
    Upea kymmenien ruusujen kimppu Äidille rakkautta osoittamaan.


    Täytyy kuitenkin todeta, että nykypäivänä perinteistään kovasti kiinni pitävät espanjalaiset ostavat hyvin monenlaisia kukkia myös äitienpäivänä.

    Sekakimpuista on tullut suosittuja. Nämä ovat värikkäitä, runsaita ja eläväisiä yhdistelmiä, joissa heijastuu kevään- ja kesän tuleminen.Tässä kukka-asiassa ollaan lähennytty suomalaisen äitienpäivän kanssa.

    Kukkien merkitys

    Neilikka (clavel) on Espanjan kansalliskukka ja äitienpäivän ehdoton symboli.

    Punainen neilikka:

    – symboloi ihailua ja syvää kiintymystä.

    Vaaleanpunainen neilikka:

    – edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta; on erityisen suosittu neilikkaväri äitienpäivänä

    Kansalliskukka neilikka on käytännöllinen valinta äitienpäivään, koska kestävyytensä vuoksi se soveltuu ruusua paremmin toukokuun kuumuuteen.

    Hempeän vaaleanpunainen kukka-asetelma korkeassa lasiastiassa.
    Hempeä, korkea kukka-asetelma ilahduttamaan Äitiä.
    Runsas kukkakimppu kuin kedolta poimittu. Siitä löytyy kaikkia kauniita kevään ja kesän värejä.
    Runsas kimppu, jossa on ”tuhansia” kesän kukkia väreineen.
    Pyöreä kimppu, jossa punaisen eri sävyisiä- ja valkoisia kukkia.
    Punaisen eri sävyjä valkoisen kera kertomaan kunnioituksesta Äitiä kohtaan.


    Ruusut

    Punaiset ruusut:

    – symboloivat syvää rakkautta ja kunnioitusta
    – ovat yleisin valinta elossa oleville äideille
    – osoitetaan arvostusta sekä äidin- ja lapsen välistä vahvaa sidettä

    Valkoiset ruusut:

    – edustavat puhtautta ja viattomuutta

    Espanjassa niillä on kaksi erityistä käyttöyhteyttä äitienpäivänä:

    1) Muistaminen:

    kunnioitetaan edesmenneitä äitejä

    2) Uudet alut:

    – ovat suosittu lahja tuoreille- tai
    odottaville äideille
    – symboloivat uuden elämän puhtautta

    Kun valkoisia ja punaisia ruusuja sekoitetaan samaan kimppuun, ne symboloivat yhtenäisyyttä ja sopusointua


    Puna-valkoinen kukkakimppu paketoitu ihastuttavaan liilahtavaan papoeriin ja sidottu ruskealla nauhalla.
    Äidille kiitos kauniissa kukkapaketissa!
    Valkoiset ruusut paketoituna vaaleaan paperiin ja sidottu vaalealla nauhalla.
    Puhtautta ja viattomuutta edustavat valkoiset ruusut.
    Muhkea monivärikimppu, jossa ruusua, neilikkaa ja syreeniä.
    Toukokuun 1. sunnuntai: Olet Äiti kukkasi ansainnut niin tänään kuin joka ikinen päivä!



    Paikallisia äitienpäivätapahtumia

    ”Ofrenda de Flores”

    Monissa kaupungeissa järjestetään tapahtumia toukokuussa, jolloin annetaan kukkauhreja Neitsyt Marialle. Esimerkiksi Aragoniassa on tapana viedä neilikoita suojeluspyhimyksille äitien ja Marian kunniaksi.

    Los Mayos

    Monissa kylissä juhlitaan kevään saapumista ja äitiyttä ”Mayo”-lauluilla, joita esitetään kylän naisille ja äideille. Mayo=toukokuu.

    Perheaika ja yhdessäolo

    Äitienpäivänä ravintolat täyttyvät ääriään myöten, ja monissa kodeissa valmistetaan äidin lempiruokia. Äitienpäivä on yhteisen pöydän juhla, jossa alueelliset herkut ja perinteisen maut yhdistyvät.

    Perhe äitienpäiväaterialla.
    Äitienpäiväaterialla.
    Juhlapöydän aterialla väkeä.
    Perhe juhlapäivän aterialla.
    Pitkä juhlapöytä katettuna scandinaavisessa miljöössä. Pöydällä vaaleanpunainen kukka-asetelma.
    Juhlapöytä katettu.

    Paella ja riisiruoat

    Erityisesti Valencian alueella ja rannikolla äitienpäivän klassikko on aito paella. Monet perheet suosivat uunissa valmistettavia riisiruokia (esim. arroz al horno), jotta kokkaaja voi viettää enemmän aikaa perheen kanssa.

    Merenelävät ja leikkeleet

    Alkupaloiksi tarjoillaan usein laadukkaita espanjalaisia juustoja,  jamón serrano -kinkkua sekä grillattuja jättikatkarapuja ja simpukoita.

    Liharuoat

    Maan sisäosissa suositaan usein uunissa paistettua lammasta tai täytettyä vasikanlihaa (ternera rellena).

    Espanjalainen tulppaani-äitienpäiväkortti.
    Espanjalainen äitienpäiväkortti.
    Lapset leikkivät äitienpäivää katetun pöydän äärellä.
    Äitienpäiväjuhlat tässä menossa…
    Ravintolan ulkoständi, jossa mainos äitienpäivästä.
    Äitienpäivän ajankohta vaihtelee maittain. Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa juhlaa vietetään toukokuun toisena sunnuntaina (kuten kuvassa mainittu 5/11 eli 11. toukokuuta), Espanjassa aina jtoukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.


    Makeat herkut

    Jälkiruuaksi nautitaan usein leche frita (paistettu maito), joka on lämmin ja rapeakuorinen. Siinä on viileän kermainen sisus.

    Voidaan nauttia myös paikallisia leivonnaisia. Monissa perheissä lapset aloittavat päivän tarjoilemalla äidille aamiaisen vuoteeseen

    Kirkko ja messu

    Moni perhe aloittaa äitienpäivän kirkossa, jossa järjestetään erityinen äitienpäivämessu. Messussa kunnioitetaan Neitsyt Mariaa ja kiitetään äitejä.

    ”Super-Silta” vie kauemmaksi sukuloimaan

    Jos äitienpäivä asettuu lähelle 1.5. työväenjuhlapäivää (el día del trabajo), monet espanjalaiset hyödyntävät pitkän neljä-viisipäiväisen vapaan ja matkustavat kauemmaksi tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan.

    Tällöin kyseessä on ”Super-Puente” eli ns. ”super-silta”. Se tarkoittaa, että silta on pyhäpäivän ja viikonlopun väliin jäävä arkipäivä, joka otetaan vapaaksi ”sillaksi” vapaapäivien välille.

    Kyseessä ei yleensä ole palkaton vapaa, vaan päivä joko kuitataan vuosilomapäivällä tai se on ansaittu tekemällä sisään muun vuoden aikana hieman pidempää työpäivää. On myös paikallisia sopimuksia, joissa ne ovat omia erillisiä palkallisia vapaapäiviä.

    Työnpäivä (Suomen vappu) 1.5. ja äitienpäivä toukokuun 1. sunnuntai saattavat olla lähes vierekkäin. Tällöin vapaapäiviä tulee helposti neljä tai jopa viisi. Muutoin puentella saadaan yleensä kolme vapaata.

    Madridin ”suursilta

    Erityistilanne syntyy Madridissa, sillä toukokuun 2. päivä juhlitaan Madridin alueen omaa päivää (Fiesta de la Comunidad de Madrid). Kun 1.5. ja 2.5. ovat peräkkäin ja niitä seuraa äitienpäivään huipentuva viikonloppu syntyy todellinen suursilta.


    Äiti ja lapsi käsi kädessä kävelevät meren rannassa vedessä kohti auringon nousua.
    Toukokuun 1. sunnuntaina Välimeren rannalla, rentoa äitienpäivää tässä vietetään.


    Äitienpäivän kaupallinen historia

    Espanjan tavaratalot, erityisesti 1943 perustettu Galerias Preciados halusivat irrottaa äitien kunnioittamisen joulukuun uskonnollisesta juhlasta. Syynä oli tietysti myös se, että siirtämällä päivä toukokuulle, saadaan nostettua kevätmyyntiä mukavasti.

    Äitienpäivä Espanjassa tänä päivänä

    Monille äideille päivä on tärkeämpi kuin heidän oma syntymäpäivä. Se on myös espanjalaisten tärkeimpiä perhejuhlia.

    ¡Feliz día de la Madre a todas!
    Hyvää Äitienpäivää!

    Un saludo,
    Maria

    ”Etsitkö ideoita kevään muihin juhliin? Lue täältä, mikä kukka sopii valmistuvalle ja ylioppilaalle.”

  • ”HILJAINEN VIIKKO” ESPANJASSA EI OLE HILJAINEN VIIKKO ESPANJASSA

    – Se on maailman äänekkäin ”hiljainen viikko”

    Espanjalaisia pitkänperjantain ruuhkassa sulassa sovussa.

    KADUT TÄYTTYY ASKELISTA – Pieni otos päättyneen pääsiäisen tapahtumista

    Taustaa

    Espanjan kolmen kuukauden talviaika on päättynyt ja kevätkausi alkanut. Sen vastaanotti juuri sopivasti ”hiljainen viikko”, jolloin ilmatkin vaihtuivat kesäaikaan harvinaisen pitkän ja kylmän talvikauden jälkeen.

    Matkailijoiden ryntäys

    Espanjan päsiäinen avaa turistikauden. Kaduilla kohdataan enemmän ja enemmän ulkomaalaisia sen lisäksi, että ”hiljainen viikko” tuo monenlaista liikehdintää kulkijan eteen.

    LEGIOONALAISTEN KULKUE

    Espanjan eliittiyksikön tärkeä rooli pääsiäisessä.
    Yli kaksi tuntia marssimista, kantamista ja raskaiden aseiden pyörittelyä legioonalaisen etiketin mukaan. Katso ja ihastele!

    Espanjan eliittiyksikkö

    Legioonalaiset ovat Espanjan palkka-armeijan nopean toiminnan joukkoja. Legioona on ns. eliittiyksikkö, joka on tunnettu tehokkuudesta ja kurinalaisuudesta. Vuonna 1920 se perustettiin Espanjan maavoimien valiojoukoksi kukistamaan Marokon kapinan.

    Cristo de la buena muerte – Hyvän kuoleman Kristus

    Legioonalla on vahva rooli Andalusiassa ja pääsiäisen vietossa. Malagan kaupungissa nähdään vuosittain upea legioonalaisten kulkue Cristo de la buena muerte, joka on muukalaislegioonan suojeluspyhimys. Kulkue ei ole vain kulkue, jossa Jeesusta kannetaan ristillä vaan siinä on yli kaksituntinen ohjelma marssimista, aseiden ”heittelyä”, tervehtimisiä ym. legioonalaisetiketin mukaisesti.

    Cristo de la buena muerte -kulkue.

    Sadoittain nopean toiminnan joukkoja Malagan pääsiäiskulkueessa.

    Pojat tietää, mitä tekee

    Ohjelman seuraamiseen jää kiinni. Mitä enemmän näet, sitä enemmän haluat nähdä. Voisin sanoa, että se on jopa lumoavaa. Ja sitä paitsi, katselet komeita nuoria miehiä, jotka todella tietävät ketä ovat ja mitä tekevät. Ohjelmassa on satoja miehiä, jotka kaikki hallitsevat kaiken, sataprosenttisesti.

    ”Legioonalaispikkupoikia”

    Legioonalaiset ovat pikkupoikien idoleita, ja taitaa monen mielessä kyteä palkka-armeija-ura nimenomaan näissä nopean toiminnan joukoissa. On mukava katsella espanjalaispikkupoikia, kun he omissa aidoissa legioonalaispäähineissään ja -asuissaan hieman arastellen kättelevät näitä isompia legioonalaispoikia.

    KATOLISTEN KULKUE – Pappi kuljettaa kujalta kappeliin

    Missä kaduilla ja kujilla liikutkaan, saatat löytää itsesi vaikka rukoilevasta katolisten etenevästä massasta, jota pappi edessäsi kuljettaa kohti kappelia. Pappi ei suinkaan odota pääsyä perille vaan aloittaa työnsä jo kadulla. Katolisessa maassa uskonto on pääsiäisenä todellakin kadulla, siellä rukoillaan ja saarnataan.

    Pappi kerää väen kadulta pääsiäismessuun.
    Viehättävällä Los Bolichesin kirkkoaukiolla kohti takana näkyvää kirkkoa.

    PÄÄSIÄISPÄIVÄN KULKUE – Procesíon Del Jesús Resucitado

    Procesíon Del Jesús Resucitado -juhlakulkue on pääsiäisviikon huipentuma ylösnousseen Jeesuksen kunniaksi.

    Ennen puolta päivää sunnuntaina lähtee kulkue tarkoin merkittyä reittiä pitkin kulkemaan Los Bolichesin katuja. Kulkue etenee hitaasti, sillä siinä on monenikäisiä kulkijoita aina lapsista lähtien.

    Siinä on omat askelkuvionsa ja pienet aiheeseen liittyvät seisahdukset. Lisäksi, kaduilla todellakin on tungosta. Mutta, kuin ihmeen kaupalla jokainen löytää paikkansa. Itse seisoin kosketusetäisyydellä kadun varrella noin puoli tuntia, jonka aikana kulkue oli kokonaisuudessaan mennyt ohitse.

    Pääsiäispäivän kulkue Los Bolichesin kapeilla kaduilla ja kujilla. ”Procesíon Del Jesús Resucitado”.

    ¡Semana Santa ja Maria de Silva kiittää ja toivottaa tervetulleeksi pääsiäisen merkeissä jälleen vuoden päästä!

  • PÄÄSIÄINEN ESPANJASSA – Tuhansia kiloja ja 150 kantajaa


    Katolisen kirkon pääsiäisjuhlaa Madridin kaduilla.
    
    
    
    
    

    Pääsiäinen Espanjassa – Kun hiljainen viikko muuttuu eläväksi spektaakkeliksi

    Espanjalainen pääsiäinen Semana Santa on niin voimakas, että suomalainen ateistikin heltyy uskonnon edessä uskonnon pauloihin. Kulkueiden Jeesukset ja Neitsyt Mariat muuttuvat todellisiksi ja Pyhä Näytelmä voi alkaa. – Haluat kokea lisää! Ja sitähän saat, mitä haluat:

    Suitsukkeiden lempeästi leijuvaa tuoksua, rukouksia, messuja ja musiikkia eri puolilla kaupunkien katuja, kirkkoja, baareja ja ravintoloita. Sitä kaikkea on valmistautuminen semana santaan. Jossain kohtaa törmäät varmasti myös veljeskuntien jäseniin (confradias), jotka ovat näitä huppupäisiä nazarenoja. Pyhä Viikko on alkanut ja se on tällainen!

    ”Katuvaisten” kulkue espanjalaisessa pääsiäisessä.


    Uskonto kaduilla vs. uskonto kirkonpenkissä

    Espanjassa uskonto ei jää seinien sisälle. Suomessa evankelis- luterilainen pääsiäinen on perinteisesti hiljentymisen ja rauhan aikaa. Täällä Espanjassa uskonto vyöryy kaduille. Espanjan katolisen kirkon ja sen uskonnon semana santa on vahvasti perhejuhla.

    Kärsimysnäytelmää kuvaavia kulkueita nähdään ympäri Espanjaa. Tunnetuimpina mainitaan Sevillan Virgen Macarena ja Jesus del Gran poder. Malagan kaupungissa nähdään Cristo de la Buena Muerte, El Cautivo ja Jesús el rico. Suitsukkeiden tuoksu ja rummutus luovat hartaan ja sähköisen tunnelman.

    Jos asut Malagan keskustassa parvekkeellisessa asunnossa, voit ansaita parvekkeellasi huomattavan paljon rahaa: – Vuokraa se pääsiäisen ajaksi. Valtaosa Espanjan katolilaisista on valmis maksamaan paljonkin, jotta saa kokea pääsiäisen näytelmän parhailta paikoilta ihmismuurien yläpuolelta.

    Noidista natzarenoihin – Miten perinteet eroavat?

    Suomen trullit

    Suomessa lapset kiertävät palmusunnuntaina virpomassa noidiksi pukeutuneena, mikä on sekoitus ortodoksisia palmuperinteitä ja vanhaa kansanuskoa. Keski-Pohjanmaalla lankalauantaina karkoitetaan pahoja henkiä kokkoja polttamalla. Tuolloin myös trullit ovat liikkeellä.

    Pahojen henkien karkotusta pääsiäisenä Pohjanmaalla.



    Espanjan katuvaiset

    Täällä näet kaduilla nazarenos-hahmoja, joiden pitkät hiippalakit saattavat aluksi hämmentää suomalaista, mutta kyseessä on symboli katumuksesta.

    Mämmiä vai Torrijas-leipiä? – Uskonto näkyy myös lautasella.

    Kukkien juhlaa kaduilla ja kodeissa – vain tyyli on eri.

    Espanjassa kukat ovat osa uskonnollista draamaa, joka näkyy massiivisten kulkueiden valtavina kukka-asetelmina. Suomessa pääsiäisen kukat symboloivat kevään odotusta kodin sisällä ja ulkonakin, mikäli sää antaa myöten.

    Espanjan ”pasos”-kukat:

    Kulkuelavat koristellaan tuhansilla punaisilla neilikoilla (symboloivat Kristuksen verta) ja valkoisilla liljoilla (puhtaus). Täällä kukkakaupat tai espanjalaisittain etupäässä hyvin varustetut kukkakioskit käyvät ylikierroksilla toimittaessaan asetelmia veljeskunnille.

    Suomen kevään merkit:

    Suomessa kukkakauppojen sesonki näkyy keltaisina narsisseina, tulppaaneina ja krookuksina. Pajunkissoilla on tärkeä rooli lähestyvässä kesässä. Niitä lapset koristelevat höyhenillä ja muilla sesongin koristeilla. Se on lupaus keväästä talven jälkeen.

    Selviytymisopas paikalliseen pääsiäishumuun

    Alhaurin el Granden legioonalaisten pääsiäiskulkue ”Jeesus ristillä”.



    Hitaiden kulkueiden jaloissa

    Kun asuu täällä Espanjassa, oppii nopeasti, ettei kaupungille kannata lähteä autolla kulkueiden aikaan. Onpa jokunen kerta ”vahingossa” juututtu hitaasti matelevaan autojonoon, kun jossain tuolla kaukaisuudessasa edessä hiljalleen eteni kulkue.

    Näytelmä Espanjan kansalle

    Kaikessa komeudessaan pääsiäiskulkueet ovat upeita väreineen ja pukuineen uskonnollisissa pääsiäisajan rooleissaan. Se on näytelmä koko Espanjan kansalle. Vuodesta toiseen se toistuu, mutta aina sitä odotetaan ja aina se on kuin uusi. Kun kulkuereitin varsilla liikkuu, tulee ehdottomasti pitää mielessä, että ne voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos seisot- tai kävelet liian lähellä.

    Tuhansia kiloja vyöryvää massaa

    Kulkueet keskittyvät palmu- ja pääsiäissunnuntain välille. Katuja pitkin vyöryy valtavia barokkityylisesti koristeltuja lavoja, jotka painavat jopa tuhansia kiloja. Niiden kantamiseen tarvitaan satoja ihmisiä. Olla osa tuota kantoväkeä on haluttu kunniatehtävä, josta kilpaillaan. Lavojen päällä on koristeellisia Jeesus- ja Neitsyt Maria -patsaita.


    Tuhansia kiloja katolista historiaa Malagan pääsiäiskaduilla.



    Ruuhkien välttäminen: 

    Jos haluat nähdä kulkueen, mene ajoissa kadun varrelle mistä tiedät kulkuereitin menevän. Joudut kyllä odottamaan, mutta ainakin varmistat oman paikkasi ja näet kulkueen.

    • Ajoitus: 

      Suosi aamupäiviä ruokaostoksiin, sillä iltaisin kaupunkien keskustat muuttuvat läpäisemättömiksi massoiksi.
    • Suomalainen rauha: 

      Jos meno käy liian vauhdikkaaksi, paikalliset suomalaiset vetäytyvät Espanjan kaupunkikotiensa parvekkeille, patioille ja kattoterasseilleen.

      He nauttivat viinilasin äärellä pääsiäisen katuvilinästä ja sen riehakkaista äänistä. He voivat paeta turvaan oman lähiönsä espanjalaisbaareihin. Siellä olevat tutut baarimikot ja vakioasiakkaat tuovat turvan tämän ”jumalaisen viikon” aikanakin. – Se on heidän tapamme viettää sitä suomalaista ”hiljaista viikkoa”.


    Miksi espanjalainen pääsiäinen täytyy kokea itse?

    Vaikka Suomen pääsiäinen on rakas ja tuttu, Espanjalainen intohimo ja visuaalisuus tuovat uskonnolliseen juhlaan aivan uuden ulottuvuuden. Se on viikko, jolloin historia ja nykyhetki kohtaavat jokaisella kadunkulmalla. Uskonnollinen pääsiäinen on kärsimysnäytelmä, jota Suomessa et näe. Espanjassa se kuljettaa raamatun tarinaa raskailla lavoilla kansan keskuudessa. Se on jokavuotinen spektaakkeli ja todellakin, se on kokemisen arvoinen.