KUKKIA JA KOMIAA

Kategoria: LA VIDA EN SOL

  • Halloween muistelee poistuneita rakkaita Suomessa ja Espanjassa

    Halloween muistelee poistuneita rakkaita Suomessa ja Espanjassa

    Syksyn sävyt ja lempeä valo kutsuvat juhlaan. Kurpitsojen hehku ja lasiastioissa tuikkivat kynttilät luovat taianomaisen sillan suomalaisen kekrin hämärän ja espanjalaisen halloween-mystiikan välille.



    Kuulehan kuiskaus syksyisen tuulen,
    askeleet haamujen takaa mä kuulen.
    Pohjolan pimeys, etelän kuu,
    sadonkorjuun aikaan ovet aukeutuu.

    Palaa jo pukki ja tummuu yö,
    henkien hetki nälkäänsä syö.
    Pidä huoli, ett’ pöytä on koreena sulla,
    tai voi kekritär varjoista vieraaksi tulla!


    Fuengirolan rantakadulla luurankomerikapteeni istuu pöydän äärellä nauttien viinistä ja tapaksista. Takana näkyy Välimeri ja ihmisiä.

    Yksi viini ja lasku, kiitos – minulla on vähän nälkä!” Aurinkorannikon rento elämänmeno vie mukanaan, eikä Fuengirolan Paseo Maritimolla ole kiire minnekään – ei edes rajan takaa tulleilla halloween-vierailla. Los Bolichesin terasseilla kuolema kuittaa univelat, mutta ei hyvää ruokaa ja juomaa.



    Millainen on halloween tänään ja mitä eroja Suomen ja Espanjan välillä on?


    Nämä kaksi maata tuovat halloweeniin valon ja värin kontrastin. Siinä missä Suomen hautausmaat uinuvat kynttilämeressä levollisina, Espanjassa tuhannet kukkien värit sytyttävät sen värien liekkeihin.

    Kaikkien Pyhimysten päivä - El Dia de Todos los Santos! Kaunis iso violetti kukka ja liilat kynttilälyhdyt, joissa kynttilät.

    Kaikkien Pyhimysten päivä – El Dia de Todos los Santos!



    Tämä kertoo kansojen erilaisesta luonteesta. Skandinaavi on hillitty ja rauhallinen, mutta espanjalainen on seurallinen ja räiskyy halloweeninakin, jossa poisnukkuneita rakkaita muistellaan yhdessä äänekkäästi seurustellen.


    Pyhäinpäivä-halloweenin muistilista, olkaa hyvä! Neljä kuvaa. Yhdessä sadonkorjuuruokaa, toisessa satoja kynttilöitä,kolmannessa kurpitsanaama ja vimpassa luurankonaamiaisasut.

    Pyhäinpäivä-halloweenin muistilista, olkaa hyvä!




    Suomessa halloween on hiljaisuutta, kynttilämerta ja muinaista kekriä. Marraskuun alun juhla-aika jakautuu kolmeen osaan:

    – perinteiseen pyhäinpäivään
    – muinaissuomalaiseen kekriin sekä
    – moderniin, amerikkalaistyyliseen halloween-juhlintaan.

    Kun halloween saapuu Fuengirolaan, jopa merenkulkijat heräävät henkiin. Pullollinen valkkaria ja naposteltavaa tapas-lautasta odotellessa ehtii hyvin selaamaan päivän uutiset Los Bolichesin iltapäiväauringossa.

    Kun halloween saapuu Fuengirolaan, jopa merenkulkijat heräävät henkiin. Pullollinen valkkaria ja naposteltavaa tapas-lautasta odotellessa ehtii hyvin selaamaan päivän uutiset Los Bolichesin iltapäiväauringossa.



    Espanjassa halloween on värikkäitä kukkia ja kastanjantuoksuisia katuja. Marraskuun 1. päivä vietettävä Día de Todos los Santos (Kaikkien pyhien päivä) on virallinen vapaapäivä, joka näkyy ja kuuluu kaikkialla.


    Harmaa kivi peittyy kukkameren alle ja muuttuu pyhäinpäivänä värikkääksi muistojen seinäksi, kun tuhannet tuoreet kukat koristavat vainajien leposijoja.

    Vasen kuva: Harmaa kivi peittyy kukkameren alle ja muuttuu pyhäinpäivänä värikkääksi muistojen seinäksi, kun tuhannet tuoreet kukat koristavat vainajien leposijoja.

    Oikean puoleinen kuva: Muistot kivessä. Espanjalainen hautausmaakulttuuri on täynnä suuria monumentteja, joiden harmauden värikkäät kukkatervehdykset pehmittävät.



    Muistojen puutarha: Hautaseiniä ja jylhiä monumentteja

    Espanjalainen hautausmaakulttuuri hurmaa monumentaalisuudellaan ja poikkeaa täysin suomalaisesta. Yksi silmiinpistävimmistä piirteistä ovat korkeat hautaseinät, joiden pieniin uurna-alustoihin tuhkat sijoitetaan määräaikaisilla vuokrasopimuksilla.

    Espanjassa suurin osa vainajista haudataan edelleen arkussa maan alle tai suuriin seinälokeroihin (nichos).

    Seinien vierellä kohoaa suvun omia, suuria hautakappeleita sekä raskaita, korkeita graniittiristejä ja massiivisia kivimonumentteja.

    Pyhäinpäivänä nämä harmaat kivikaupungit kokevat huikean muodonmuutoksen. Perheet kokoontuvat puhdistamaan hautalaatat ja jylhät muistomerkit. Taivaisiin kurkottavat seinät peittyvät tuoreiden kukkien värimereen.

    Espanjalainen columbario. Pystysuorat hautaseinät ovat olennainen osa espanjalaista hautausmaakulttuuria. Uurnapaikkojen marmorilaatat täyttyvät kynttilöistä, kukista ja muistolaatoista. Kuvasta näkyy hyvin espanjalainen tapa kunnioittaa vainajia iloisen runsailla väreillä ja kukilla.

    Espanjalainen columbario. Pystysuorat hautaseinät ovat olennainen osa espanjalaista hautausmaakulttuuria. Uurnapaikkojen marmorilaatat täyttyvät kynttilöistä, kukista ja muistolaatoista. Kuvasta näkyy hyvin espanjalainen tapa kunnioittaa vainajia iloisen runsailla väreillä ja kukilla.




    Vaikka amerikkalainen halloween pukuineen on vallannut tilaa nuorison keskuudessa myös Espanjassa, ovat perinteiset tavat edelleen voimissaan.

    Halloween on naamiaisjuhlaa, johon voidaan pukeutua monellalailla! Tässä kauniit puna-mustat puvut ja päähineet sekä tosessa kuvassa arkiset asut halloween-kasvomaalauksien kera.

    Halloween on naamiaisjuhlaa, johon voidaan pukeutua monellalailla!




    Espanjan Halloween-juhlinta onkin yhdistelmä modernia naamiaisperinnettä ja perinteistä kuolleiden muistamista. Erityisesti katujuhlissa, kulkueissa ja teemajuhlissa näkee monenlaisia pelottavia, näyttäviä ja teatraalisia halloweenasuja.

    Espanjassa halloweeniin liittyy vahvasti myös meksikolaisvaikutteinen Día de Muertos -estetiikka kukkaseppelineen ja luurankomeikkeineen (La Catrina).

    "Pikkuluurankoja" päiväkodissa. Toisessa kuvassa vampyyrinoita heiluttelee parvekkeella.

    ”Pikkuluurankoja” päiväkodissa. -Ja mikähän vampyyrinoita se parvekkeella heiluttaa…



    Kynttilämeri hautausmailla vs. Hautojen koristelu värikkäillä kukilla

    Hiljainen ja lohdullinen kynttilämeri. Suomalaisen pyhäinpäivän kaunein perinne sytyttää valot pimeyden keskelle. Havujen vihreys ja tuhannet tuikkivat kynttiläjonot luovat hautausmaille maagisen ja levollisen tunnelman, joka eroaa täysin Espanjan värikkäästä kukkaloistosta.

    Hiljainen ja lohdullinen kynttilämeri. Suomalaisen pyhäinpäivän kaunein perinne sytyttää valot pimeyden keskelle. Havujen vihreys ja tuhannet tuikkivat kynttiläjonot luovat hautausmaille maagisen ja levollisen tunnelman, joka eroaa täysin Espanjan värikkäästä kukkaloistosta.



    Suomalaisen pyhäinpäivän näkyvin ja kaunein perinne on edesmenneiden läheisten muistaminen. Perheet suuntaavat hämärtyvänä pyhäinpäivän iltana hautausmaille sytyttämään kynttilöitä. Tästä muodostuva hiljainen kynttilämeri pimeässä syysillassa on monelle lohdullinen ja harras kokemus (Kuopion seurakunnat).


    Pohjoinen syystuli karkottaa varjot. Kun kaamos laskeutuu suomalaiselle hautausmaalle, syttyy hiljainen kynttilämeri vetämään rajan elävien ja menneiden välille – aivan kuten kekrikokko aikoinaan.

    Pohjoinen syystuli karkottaa varjot. Kun kaamos laskeutuu suomalaiselle hautausmaalle, syttyy hiljainen kynttilämeri vetämään rajan elävien ja menneiden välille – aivan kuten kekrikokko aikoinaan.





    Espanjalaiset kokoontuvat sankoin joukoin hautausmaille puhdistamaan ja koristelemaan edesmenneiden läheistensä leposijoja. Hautausmaat täyttyvät upeista ja värikkäistä kukkameristä – erityisesti krysanteemit, gladiolukset ja neilikat ovat suosittuja.

    Muistot kohoavat korkeuksiin. Espanjan pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu hautaseinien uurnapaikkojen huolellinen puhdistaminen ja koristelu yhdessä perheen kanssa.

    Muistot kohoavat korkeuksiin. Espanjan pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu hautaseinien uurnapaikkojen huolellinen puhdistaminen ja koristelu yhdessä perheen kanssa.



    Toisin kuin Suomen hiljainen hämäryys, espanjalainen pyhäinpäivä on sosiaalinen tapahtuma, jossa kohdataan sukulaisia ja muistellaan menneitä yhdessä (Sur in English).

    Espanjassa pyhäinpäivänä poisnukkuneille omaisille viedään iloisen värisiä kukkia. Suosituimpia ovat gladiolukset, krysanteemit ja neilikat.

    Espanjassa pyhäinpäivänä poisnukkuneille omaisille viedään iloisen värisiä kukkia. Suosituimpia ovat gladiolukset, krysanteemit ja neilikat.




    Kekrin uusi tuleminen vs. La Castañada ja perinteiset herkut

    Ennen vanhaan Suomessa vietettiin kekriä eli satokauden päätösjuhlaa. Se oli aikoinaan jopa joulua isompi juhla, johon kuului ylenpalttinen syöminen, juominen ja tulevan vuoden onnen varmistaminen.

    Ihanaa kultaseni -kippis, nyt on meidän juhla! Luurankopariskunta nautiskelemasa halloweenina.

    Ihanaa kultaseni -kippis, nyt on meidän juhla!



    Kekriperustaiset herkut ja sadonkorjuupöytä

    Kekrinä pöydän piti olla koreana ja ruokaa yllinkyllin, sillä runsaan syömisen uskottiin takaavan hyvän satovuoden myös tulevaisuudessa. Kekripöytään kuuluvat perinteisesti uutispuuro, juurekset, lammasruoat, limput, piirakat sekä kauden sadonkorjuutuotteet:

    Sadonkorjuun maut ja herkut – Pöytä koreaksi yli rajojen Kuvassa sadonkorjuun herkkuja.

    Sadonkorjuun maut ja herkut – Pöytä koreaksi yli rajojen

    Syksyn juhla-aika on ennen kaikkea ruoan ja herkkujen juhlaa, oli kyseessä sitten pohjoinen kekri tai etelän pyhäinpäivä. Perinne velvoittaa molemmissa maissa samaan: pöydän on oltava runsas ja koreana, jotta tulevasta vuodesta tulisi runsas ja onnekas.

    Nälkäiseksi ei näissä juhlista jätetä ketään, ei eläviä eikä henkiolentoja!

    Sadonkorjuupöytä katettu hienoksi poltetun oranssin väriin kukin ja hedelmin ja vihanneksin.



    Nykyään kekriperinteet, kuten olkipukin polttaminen ja sadonkorjuuherkut, tekevät vahvasti paluuta suomalaiseen syyskulttuuriin modernin halloweenin rinnalla Instagram.

    Kekripukin polttaminen

    Nykyisissä kekrijuhlissa ympäri Suomea juhlan huipentuma on usein suuren olkisen kekripukin polttaminen. Tuli symboloi valoa pimeyden keskellä ja vanhan vuoden jättämistä taakse.

    Vasen kuva: Uljas olkipukki odottaa hämärää. Kekrijuhlan keskipisteenä kohoava suuri olkipukki symboloi päättynyttä satokautta ja kerää yhteisön ympärilleen ennen illan huipennusta. Oikea kuva: Tulet vievät vanhan vuoden mennessään. Kekripukin roihuava palaminen on puhdistava riitti, joka karkottaa syksyn pimeyttä ja tekee tilaa tulevalle talvelle ja uudelle alkavalle vuodelle.

    Vasen kuva: Uljas olkipukki odottaa hämärää. Kekrijuhlan keskipisteenä kohoava suuri olkipukki symboloi päättynyttä satokautta ja kerää yhteisön ympärilleen ennen illan huipennusta.

    Oikea kuva: Tulet vievät vanhan vuoden mennessään. Kekripukin roihuava palaminen on puhdistava riitti, joka karkottaa syksyn pimeyttä ja tekee tilaa tulevalle talvelle ja uudelle alkavalle vuodelle.




    Erityisesti Katalonian alueella ja Pohjois-Espanjassa vietetään Castañada-juhlaa. Kadut täyttyvät paahdettujen kastanjoiden ja uunibataattien tuoksusta.

    Juhlan ehdoton makea herkkupala ovat panellets-leivonnaiset (Wikipedia), jotka valmistetaan mantelijauhosta, sokerista ja perunasta tai bataatista ja kuorrutetaan perinteisesti pinjansiemenillä (Viu la Castanyada).

    Myös Huesos de Santo (Pyhimyksen luut) eli marsipaanirullat ovat suosittuja herkkujen ystäville.

    Espanjassa pyhäinpäivän (Día de Todos los Santos) ja halloweeniin sijoittuvan sesongin ehdoton ykkösherkku on Huesos de Santo eli kirjaimellisesti "Pyhimyksen luut".

    Espanjassa pyhäinpäivän (Día de Todos los Santos) ja halloweeniin sijoittuvan sesongin ehdoton ykkösherkku on Huesos de Santo eli kirjaimellisesti ”Pyhimyksen luut”.



    Pyhimyksen luu -leivonnaiset ovat pieniä, putkimaisia marsipaanirullia, jotka on perinteisesti täytetty täyteläisellä, makealla kananmunankeltuaisesta tehdyllä kreemillä (dulce de yema). Valkoinen marsipaani muistuttaa luuta ja sen sisällä oleva keltainen täyte luuydintä.

    Tämä leivonnainen on peräisin jo 1600-luvun alusta, ja se on täydellinen, hieman makaaberi mutta äärimmäisen herkullinen lisä espanjalaiseen pyhäinpäiväateriaan!


    Sitten on vielä yksi helppo halloween-herkku, ja tässä se tulee reseptin kera:

    —————————————————
    Buñuelos de Viento (Espanjalaiset tuulimunkit)

    Nämä kevyet, ilmapallomaiset munkit ovat ”Pyhimyksen luiden” ohella Espanjan suosituin herkkutuote halloweenin ja pyhäinpäivän (Día de Todos los Santos) aikaan. Tarinan mukaan munkkien syöminen vapauttaa sielun kiirastulesta.

    Munkit ovat päältä rapeita, sisältä onttoja ja ne täytetään perinteisesti kermavaahdolla, vaniljakreemillä tai suklaalla. Tästä määrästä tulee noin 25–30 pientä munkkia.

    Espanjalaiset munkit ovat nimenomaan pyöreitä, ilmavia ja usein täytettyjä palleroita, jotka kieritellään sokerissa ja halkaistaan täytettä varten.

    Espanjalaiset munkit ovat nimenomaan pyöreitä, ilmavia ja usein täytettyjä palleroita, jotka kieritellään sokerissa ja halkaistaan täytettä varten.


    Ainekset:

    • 125 g vehnäjauhoja
    • 30 g voita
    • 2 dl vettä (tai puolet maitoa, puolet vettä)
    • 4 kpl kananmunia
    • 1 rkl sokeria
    • 1 tl leivinjauhoa
    • Ripsaus suolaa
    • Raastettua sitruunan tai appelsiinin kuorta (tuomaan raikkautta)
    • Paistamiseen: Mietoa oliiviöljyä tai auringonkukkaöljyä
    • Pinnalle: Hienoa sokeria ja kanelia

    Valmistusohje:

    1. Kiehauta pohja: Laita kattilaan vesi/maito, voi, sokeri, ripaus suolaa ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna, kunnes voi on sulanut ja seos kiehahtaa.
    2. Lisää jauhot: Ota kattila liedeltä. Kaada kaikki jauhot ja leivinjauho kerralla kuumaan nesteeseen. Sekoita voimakkaasti puulastalla, kunnes taikinasta muodostuu yhtenäinen, kattilan reunoista irtoava pallo. Anna taikinan jäähtyä hetki (noin 5 minuuttia).
    3. Vatkaa munat sekaan: Lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan. Vatkaa taikinaa voimakkaasti jokaisen munan jälkeen (sähkövatkain käy hyvin). Seuraavan munan saa lisätä vasta, kun edellinen on täysin imeytynyt. Valmis taikina on paksua, sileää ja kiiltävää.
    4. Paista öljyssä: Kuumenna reilu määrä öljyä kattilassa tai padassa noin 170 asteeseen. Ota kahdella teelusikalla taikinasta pieniä, pyöreitä palloja ja pudota ne varovasti kuumaan öljyyn. Huom! Munkit laajenevat paisuessaan reilusti, joten älä laita kattilaan liikaa kerralla.
    5. Käännä ja valuta: Paista munkkeja noin 4–5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Munkit kääntyvät usein itsestään öljyssä, kun ne laajenevat. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
    6. Viimeistely ja täyttö: Pyörittele lämpimät munkit sokeri-kaneliseoksessa. Kun munkit ovat täysin jäähtyneet, tee niihin pieni viilto ja pursota sisään kermavaahtoa tai valmista vaniljakreemiä.

      Perinteisessä espanjalaisessa valmistustavassa buñuelokset ovat niin ilmavia ja sisältä onttoja, että viillon sijaan niihin yleensä vain pistetään reikä pursotinpussin tyllalla (kärjellä), jonka kautta täyte ajetaan sisään. Tämä pitää munkin kauniin pyöreänä ilman, että sitä tarvitsee halkaista tai viiltää auki.

    Paikallista lehteä lukemassa ja merta ihailemassa. Tämä eläköitynyt kapteeni päätti ottaa varaslähdön pyhäinpäivän viettoon ja istahti nauttimaan rannikon parhaista antimista Costan tyyliin.

    Paikallista lehteä lukemassa ja merta ihailemassa. Tämä eläköitynyt kapteeni päätti ottaa varaslähdön pyhäinpäivän viettoon ja istahti nauttimaan rannikon parhaista antimista Costan tyyliin.




    Kun pohjoisessa syttyy kekrin kokko ja tuli,
    ja menneen vuoden sato jo suussa suli,
    niin Espanjan yössä marsipaani ja luut,
    makeaa maistaa jo herkkusuut.

    Syysyössä hämärä siltoja kaataa,
    kun kaksi maata kalman tanssia laatii.
    Oli pussissa munkki tai oljesta pukki,
    syksyn taika taas arjen tukki.

    Jännittävää halloweenia kaikille!

    Maria de Silva



    Oikein hyvää pyhäinpäivää Sinulle!
  • Espanjan kansallispäivän mystiikkaa: Kolumbuksen purjeet ja roomalaisen pylvään ihme

    Espanjan kansallispäivän mystiikkaa: Kolumbuksen purjeet ja roomalaisen pylvään ihme

    Zaragozan pääaukiolle kohoaa joka lokakuun 12. päivä miljoonista neilikoista ja ruusuista käsin kudottu kukkaviitta. Se on visuaalinen huipennus päivälle, joka kantaa mukanaan vuosisatojen mystiikkaa.





    Kukkauhri Neitsyt Marialle ja muuta mystiikkaa

    Espanjan kansallispäivää (Fiesta Nacional de España) vietetään vuosittain lokakuun 12. päivänä. Päivään liittyy valtavasti historiaa, suuria tunteita, mystiikkaa sekä uskonnollisia ihmeitä.

    Juhlan kohokohta on perinteinen kukkauhri, jossa Plaza del Pilar -aukiolle muodostetaan miljoonista kukista valtava kukkaviitta Neitsyt Marian patsaan ympärille.


    Zaragozan kukkauhrin rakentaminen

    Tapahtuu väliaikainen ihme, kun aukiolle nousee kukkainen kuningatar. Zaragozan Plaza del Pilar -pääaukio muuttuu näyttämöksi yhdelle Espanjan kauneimmista perinteistä.

    Aukiolle pystytetään vain päiviä ennen kansallispäivää valtava, 15 metriä korkea metallirakenne, jonka huipulle nostetaan ylpeänä kolme metriä korkea Neitsyt Marian patsas.”Maria” painaa noin 15 kiloa ja on pituudeltaan 1,43 metriä. Kansallispäivänä miljoonat ihmiset pukevat hahmon upeaan kukkamantoon.

    Kukkaviitan tarkka värikoodi

    Parillisina vuosina kuten 2026 kukkaviitta rakennetaan punaisista neilikoista ja parittomina kuten tulevana 2027 valkoisista. Viitan keskellä oleva koriste eli punainen Lorenan risti (Cruz de Lorena) pysyy aina punaisena.

    Tämä tarkoittaa, että parittomina vuosina (valkoinen viitta) punainen risti erottuu upeasti ja kontrastikkaasti taustastaan. Parillisina vuosina risti rajataan ja erotellaan muusta kukkamerestä puutarhureiden toimesta valkoisilla reunuksilla tai muilla kukkalajeilla, jotta se saadaan erottumaan punaisen viitan keskeltä.

    Vain viikko, ja viitta hyötykäytetään

    Kaikella tällä on perinne, joka on erittäin tarkkaan säädelty ja varjeltu. Tämä henkeäsalpaava teos kukoistaa aukiolla vain viikon, kunnes miljoonat kukat päätyvät hyötykäyttöön ja itse patsas palaa takaisin kaupungin varastoon odottamaan seuraavaa syksyä. Se on katoavaista taidetta, joka elää sydämissä ympäri vuoden.




    Tämä on Espanjan kansallispäivän näkyvin ja värikkäin osa! Tässä se kimmeltää kauniisti iltapimeässä.



    1. Historiallinen tausta: Päivä, jolloin maailma muuttui pysyvästi

    Päivämäärä juontaa juurensa vuoteen 1492, jolloin genovalainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus astui laivoineen maihin Amerikan mantereella – tarkemmin sanottuna Bahamasaarilla – Espanjan kuningasparin rahoittamana.

    Kolumbus laivueineen lähestymässä Bahamasaaria vuonna 1492.



    Maihinnousua kuvaavat historialliset maalaukset ja oppikirjakuvitus. Kuvastossa toistuvat perinteiset maalaukset ja julisteet Cristóbal Colónista (Kolumbuksesta) astumassa maihin lippuineen.

    Taustalla nähdään usein kolme kuuluisaa Kolumbuksen laivaa: Santa María, Pinta ja Niña. Vanhoissa oppikirjoissa ja julisteissa päivää juhlittiin nimenomaan ”löytöretkenä” ja uuden sivilisaation syntynä.

    Santa María, Pinta ja Niña – Kolumbuksen kolmen laivan laivue, jonka pitkä matka on taittumassa.


    Nykyään maailmassa on yli 500 miljoonaa espanjankielistä. Espanjassa kansallispäivä symboloi espanjan kielen, kulttuurin ja imperiumin leviämistä ympäri maailmaa.

    Päivä herättää nykyään myös paljon keskustelua: Espanja juhlii yhteistä perintöä, mutta Etelä-Amerikassa päivää vietetään usein ”alkuperäiskansojen vastarinnan päivänä” siirtomaavallan synkän historian vuoksi.

    Rodun päivä katsoo historiaa perinteisesti valloittajan ja yhteisen kulttuurin näkökulmasta, kun taas Vastarinnan päivä nostaa esiin valloitettujen historian, kärsimyksen ja oikeustaistelun.


    Día del descubrimiento de América / Rodun päivä (Día de la Raza):

    Käsi kädessä yli rajojen. Nykyään monet maat viettävät 12. lokakuuta ’Kulttuurisen monimuotoisuuden päivänä’ (Día de la Diversidad Cultural). Tämä piirros muistuttaa päivän idealistisesta puolesta: eri kulttuurien, taustojen ja ihmisten kohtaamisesta sekä yhteisestä tulevaisuudesta.



    Rodun päivä -käsitteen loi espanjalainen poliitikko Faustino Rodríguez-San Pedro vuonna 1913. Sen tarkoituksena oli juhlistaa ”kahden maailman kohtaamista” – eurooppalaisten ja Amerikan alkuperäiskansojen liittoa – sekä siitä syntynyttä uutta kulttuuria, väestöä (mestisointi) ja yhteistä espanjankielistä perintöä.

    Alkuperäiskansojen maa ja historian tuulet. Kuvitus asettaa kauniisti vastakkain Amerikan luonnon ja hahmot sekä reunaan piirretyt Kolumbuksen laivat. Teos kuvaa osuvasti sitä historiallista murrosta, jota Latinalaisessa Amerikassa muistetaan nykyisin vastarinnan ja kulttuurisen omaleimaisuuden päivänä.



    Historian suuret teemat tiivistyvät usein arjen pieniin, kauniisiin hetkiin. Vaikka 12. lokakuuta herättää paljon historiallista keskustelua, tämän päivän nuorille se on usein yksinkertaisesti iloinen juhlapäivä. Kuva muistuttaa, että kaikkien käsitteiden – rodun, löytöretkien ja vastarinnan – takana on elävä, värikäs ja hymyilevä Latinalainen Amerikka.



    Nykyään sanaa ”rotu” pidetään vanhentuneena, tieteellisesti vääränä ja rasistisena. Lisäksi termi nähdään eurooppakeskeisenä. Se romantisoi siirtomaavaltaa ja peittelee sitä faktaa, että eurooppalaisten saapuminen johti miljoonien alkuperäiskansojen jäsenten kuolemaan, alistamiseen ja kulttuurien tuhoamiseen.


    Alkuperäiskansojen vastarinnan päivä (Día de la Resistencia Indígena):

    Katu on historian näyttämö. Kun Espanjassa katsellaan sotilasparaateja, Latinalaisen Amerikan metropoleissa marssivat kansanliikkeet. Tämä vastarintakulkue ilmentää sitä syvää kuilua, joka virallisen historiankirjoituksen ja kansan kokeman todellisuuden välillä vallitsee. Päivä on muuttunut historian muistelusta nykypäivän poliittiseksi voimannäytöksi.



    Monet Latinalaisen Amerikan maat (kuten Venezuela vuodesta 2002 ja Nicaragua) ovat virallisesti nimenneet päivän uudelleen vastarinnan päiväksi. Meksikossa päivää kutsutaan nykyään monikulttuurisen kansakunnan päiväksi ja Argentiinassa kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioituksen päiväksi.

    Kulttuuri on suojakilpi ja ylpeys. Värikkäät perinnepuvut ja kasvoja suojaavat liinat luovat pysäyttävän näyn lokakuun 12. päivän kulkueessa. Tämä kuva kiteyttää sen, miten alkuperäiskansojen juhlapäivä on yhtä aikaa kulttuurin loistoa ja tinkimätöntä poliittista itsemääräämisoikeuden vaatimusta. Kauniit liinat kasvoilla muistuttavat historian ja nykypäivän näkymättömistä taistelijoista.



    Päivä siirtää huomion Kolumbuksen ”löytöretkestä” alkuperäiskansojen puolustustaisteluun, sitkeyteen ja selviytymiseen. Juhlan sijaan se on monille dekolonisaation, surun ja muistamisen päivä.

    Päivän avulla vaaditaan historiallista oikeudenmukaisuutta sekä alkuperäiskansojen nykyisten oikeuksien, maiden ja kielten kunnioittamista.

    Kaksi profiilia, yksi yhteinen tarina. Julisteen graafiset hahmot kantavat mukanaan sukupolvien yli ulottuvaa ylpeyttä ja perintöä. Kun juliste julistaa päivän olevan vastarinnan päivä, se kääntää katseen eurooppalaisista laivoista ja valloittajista niihin ihmisiin, jotka ovat varjellet kulttuuriaan ja kieltään läpi vuosisatojen.






    2. Espanjan kansallispäivä on suurta mystiikkaa: Virgen del Pilar ja neitsyt Marian ilmestys

    Espanjan kansallispäivässä on taianomaista ja syvää tunnelmaa. Unohdetaanpa hetkeksi Kolumbus ja siirrytään Zaragozan kaupunkiin, jossa 12. lokakuuta vietetään Fiesta del Pilaria. Kyseessä on Espanjan suojeluspyhimyksen, Pilarin Neitsyen juhla.

    Pilarin Neitsyen juhlaan tuo mystiikkaa upea katolinen legenda eli maailman vanhin Marian ilmestys:

    Legenda

    Vuonna 40 jkr. opetuslapsi Jaakob (Santiago) oli saarnaamassa kristinuskoa silloisessa roomalaisessa Espanjassa ja koki olonsa lannistuneeksi. Yhtäkkiä Neitsyt Maria ilmestyi hänelle enkelten ympäröimänä – vaikka Maria asui tuolloin vielä fyysisesti Jerusalemissa!

    Mystinen pylväs

    Maria antoi Jaakobille lohdutukseksi jaspiskivestä tehdyn pylvään (el pilar) ja pyysi rakentamaan sen ympärille kirkon. Tuo kyseinen pylväs on edelleen Zaragozan upeassa basilikassa, ja miljoona ihmistä käy vuosittain suutelemassa sitä.

    Zaragozan sydän suorassa linjassa taivaalle. Rohkea vinokuva vangitsee täydellisesti El Pilarin basilikan majesteettisen tornin ja patsaan yläosan. Neitsyt Marian osittain näkyvä viitta muistuttaa meitä espanjalaisesta perinteestä, jossa pyhimyksen vaatetuksella ja väreillä on syvät historialliset merkitykset. Ebrojoen rannalla kohoava basilika on se paikka, johon koko lokakuun 12. päivän virallinen juhlahumu tiivistyy.


    3. Kukkauhri (La Ofrenda de Flores)

    Aina 12. lokakuuta Zaragozassa järjestetään maailman suurin ja kaunein kukkajuhla.

    Zaragozan kukkajuhlaa (Ofrenda de Flores) ja kansallispäivän tunnelmaa. Kuvissa näkyy juuri se uskomaton, metrien korkuinen kukkaviitta, jota tässä parhaillaan rakennetaan pyhimyksen patsaan ympärille Plaza del Pilar -aukiolle.




    Mitä tapahtuu?

    Matkalla kukkamereen. Tämä herkkä kuva vangitsee lokakuun juhlan kauneimman puolen. Olalla lepäävät puna-valkoiset kukat ovat matkalla osaksi Zaragozan ikonista kukkaviittaa. Perinne yhdistää sukupolvia, ja kukkien tuominen on sydämen asia, joka muuttaa koko kaupungin tuoksuvaksi ja värikkääksi taideteokseksi.



    Juhlaan osallistuvat paikalliset asukkaat ja vieraat pukeutuvat perinteisiin, erittäin arvokkaisiin kansallispukuihin (trajes regionales). Tämä tekee katukuvasta täydellisen väri-ilotulituksen.

    Puna-valkoinen värimaailma on perinteikäs ja herättää kadut eloon, kun perinnepuvuissa suunnataan ”kukkaviitalle”.



    Millainen on lopputulos?

    Zaragozan pääaukiolle Neitsyt Marian pyhimyspatsaan ympärille rakennetaan useista miljoonista kukista painava, 15 metriä korkea kukkaviitta (manto). Se on visuaalisesti uskomattoman kaunis ja ”komia” näky, ja lisäksi yksi koko Euroopan suurimmista ja näyttävimmistä kukkatapahtumista.

    Miljoonat ihmiset ovat tuoneet kukkia Pilarin aukiolle. Näin se rakentuu – kimppu kimpulta – ei välttämättä hitaasti, mutta aivan varmasti!




    4. Millainen on päivän juhlinta nykyään?

    Pääkaupunki Madridissa:

    Espanjassa päivää vietetään perinteisesti suurin ja juhlavin menoin. Keskiössä on Madridissa järjestettävä suuri sotilasparaati, johon osallistuvat maan kuningaspari, hallitus sekä armeijan eri osastot taitolentoesityksineen.


    Ilmavoimat edustuskunnossa. Ilmavoimien edustajat marssivat perinteikkäissä tummanharmaissa univormuissaan ja venelakeissaan aseet pystyssä olalla. Tämä asukokonaisuus on yksi Espanjan kansallispäivän sotilasparaatin tunnistettavimmista ja eleganteimmista symboleista.




    Ilmavoimien (Ejército del Aire) marssiosasto luo kansallispäivän paraatiin täydellisen linjakkaan ilmeen tummanharmaissa univormuissaan, venelakeissaan ja olalla pystyssä lepäävine pitkine aseineen.

    Tämä nimenomainen ”ilmailunharmaa” gaala-asu on noussut suureen julkisuuteen myös siksi, että kruununprinsessa Leonor edusti siinä lokakuun 12. päivän suuressa sotilasparaatissa Madridissa. Ilmavoimien paraati edustaa juhlapäivän kaikkein kurinalaisinta ja tyylikkäintä seremoniallista puolta Espanjassa.

    Kurinalaisuutta ja juhlahumua. Yleisö heiluttaa innokkaasti Espanjan lippuja, kun sotilaat ja heidän tarkasti koulutetut susikoiransa etenevät täydellisessä muodostelmassa. Tämä kuva vangitsee sen virallisen Espanjan kansallispäivän (Fiesta Nacional) tunnelman, jossa valtion instituutiot, Espanjan asevoimien erikoisyksiköt ja kansalaiset kohtaavat juhlapäivän paraatissa.




    Juhla on hyvin valtiollinen. Siellä järjestetään massiivinen sotilasparaati, jota johtavat Espanjan kuningas Felipe ja kuningatar Letizia.

    Taivaalla lentävät Espanjan ilmavoimien suihkukoneet, kuuluisa taitolentoryhmä Patrulla Águila (Kotkapartio). He suorittavat perinteisen ja odotetun ylilennon Madridin yllä ja muodostavat taivaalle Espanjan lipun värit (punainen-keltainen-punainen) kansallispäivän sotilasparaatin huipentumana.

    Kuninkaallista juhlaa Madridissa. Kuningas Felipe ja kuningatar Letizia edustavat lokakuun 12. päivän juhlallisuuksissa Kuningaskaartin kypärien ja aseiden muodostaman kunniarivin takana. Tämä hetki tiivistää Espanjan kansallispäivän virallisen ja valtiollisen puolen loiston.

    Värisinfoniaa pilvien yllä. Kun kadut täyttyvät kukkasista ja lipuista, juhlan värit valloittavat myös ilmatilan. Suihkukoneiden jättämät punaiset ja keltaiset vanat piirtävät taivaalle näyttävän visuaalisen tervehdyksen kansallispäivän kunniaksi. Kuva vangitsee täydellisesti sen juhlavan ja vauhdikkaan energian, joka päättää viralliset seremoniat



    Kun voima ja kukkaloisto kohtaavat. Espanjalaiset osaavat ottaa ilon irti juhlapäivistä, eikä visuaalisuudessa säästellä! Tämä kansallispäivän paraatia varten rakennettu, kukkapedillä eteenpäin lipuva jättiläismäinen härkä on todellinen taidonnäyte. Se muistuttaa siitä, miten upeasti perinteet ja floristiikka voivat sulautua osaksi katukuvaa ja juhlahumua.

    Mitä mieltä olet, sopisiko tämä komistus kukkineen tuomaan ripauksen espanjalaista La vida en sol -tunnelmaa myös Suomen pohjoisiin koteihin?



    Muualla Espanjassa:

    Päivä on kansallinen vapaapäivä. Espanjalaiset kokoontuvat perheiden kesken pitkille lounaille nauttimaan syksyn herkuista, tapaksista ja viinistä.

    Katseet kohti korkeuksia – kun maa ja taivas täyttyvät väreistä. Espanjan kansallispäivän juhlallisuudet huipentuvat perinteisesti näyttävään sotilasparaatiin ja ilmailunäytökseen, jossa taitolentoryhmä maalaa taivaan maan lipun väreillä puna-keltaisella. Juhlan tuntu ulottuu myös kaduille, joissa upeat, elävistä kukista rakennetut elementit herättävät ihastusta.

    Tässä katseenvangitsijassa majesteettinen petolintu lepää värikkäällä kukkapedillä, samalla kun suihkuhävittäjien jättämät savuvanat risteävät sinisellä taivaalla. Kuva vangitsee täydellisesti sen ylpeyden, vapauden ja estetiikan, joka kietoo Aurinkorannikon ja koko maan syleilyynsä lokakuun juhlahumussa.




    Espanja on maa, jossa on jatkuvasti suurempia ja pienempiä tapahtumia ja juhlallisuuksia. Espanjan kansa osaa ja haluaa, yksinkertaisesti juhlia! Ja kun he juhlivat, se tehdään yleensä isosti. Totea tämä myös näistä: Kastanjajuhlat Espanjassa ”Fiesta de la Castaña” – pääosassa tuoksuvat kastanjat ja lokakuun viileämmät illat sekä Lokakuun Flora – Kukkamaailman ”Oscar-gaala” Córdobassa.

    Vuoden 2026 kansallispäivä on nyt kuitenkin ohi ja juhlaan kuuluva rekvisiitta raskaine kalustoineen on ajettu varastoon odottamaan seuraavaa vuotta.

    Ei hätää, uusia ”päiviä” on vielä tällekin vuodelle tulossa rutkasti. Ja joulu onkin sitten uskonnollisena tapahtumana ihan oma juttunsa kulkueineen kaikkineen.

    Toivottavasti jutussa oli jotain kivaa juuri Sinulle!

    ¡Chao!

    Maria de Silva
















  • Kastanjajuhlat Espanjassa ”Fiesta de la Castaña” – pääosassa tuoksuvat kastanjat ja lokakuun viileämmät illat

    Kastanjajuhlat Espanjassa ”Fiesta de la Castaña” – pääosassa tuoksuvat kastanjat ja lokakuun viileämmät illat

    Perinteiset kastanjakojut Barcelonassa (La Castanyada): Kataloniassa kastanjat myydään usein ikonisista, vihreistä puukojuista, joiden ympärille ihmiset kerääntyvät iltaisin ostamaan kuumia herkkupusseja.






    Koska kastanjajuhlia vietetään?

    Espanjan kesä on pitkä ja ihanan järkyttävän kuuma, päivät ja yöt. Sitten lokakuussa, kun kesä ei enää ole ihanan järkyttävän kuuma, se on yhä kuitenkin ihanan lämmin. Silloin on aika kastanjoiden. Itse kastanjajuhlat Espanjassa ajoittuvat pyhäinpäivään, joka on perinne ja niiden sisältö vaihtelee maakunnittain.


    Pyhäinpäivän aatto 31. lokakuuta

    La Castañada-juhlan pääilta on 31. lokakuuta, jolloin kadut täyttyvät kastanjanpaistajista. Juhla jatkuu vielä 1. marraskuuta. Tuolloin pyhäinpäivän tienoilla iltayöt alkavat jo viilentyä ja on aika aloittaa syyskausi. Ja sehän jatkaa täyttä häkää Suomen kaltaista ja lämpimämpääkin kesää.

    Pyhäinpäivä 1. marraskuuta

    Dia de Todos los Santos eli pyhäinpäivä on kansallinen vapaapäivä koko Espanjassa. Silloin espanjalaiset vierailevat perinteisesti hautausmailla viemässä kukkia ja kynttilöitä edesmenneiden läheisten haudoille, minkä jälkeen herkkujen syönti jatkuu.

    Vaikka Katalonian la Castanyada ja Galician el Magosto käynnistyvät virallisesti pyhäinpäivän aattona 31.10.–1.11., juhliminen jatkuu alueesta riippuen 11. marraskuuta (Pyhän Martin päivä /San Martín) asti.

    Pohjois-Espanjassa sanotaankin:

    ”San Martín, avaa tynnyri ja paista kastanja” (Por San Martín, abre el tonel y castañas a asar).

    – Se on perinteinen merkki siitä, että uusi viini tai siideri on valmista nautittavaksi kuumien kastanjoiden kanssa!


    Kastanjajuhlien ohessa Sinua voi kiinnostaa Espanjan viinijuhlat eli Fiesta de la Vendimia. Tutustu ihmeessä mielenkiintoiseen tapahtumaan.

    Kastanjajuhlat Espanjassa: Paahdettuja kullanruskeita kastanjoita söpössä valkoisessa paperitötterössä

    Paahdettuja kastanjoita söpössä paperitötterössä, joka on kuin pieni patteri ja pitää käden lämpöisenä kylmenneissä syysilloissa.




    ”Pikku-kesä” eli Veranillo de San Martín

    San Martínin päivän (11. marraskuuta) aikoihin Espanjassa koetaan lähes poikkeuksetta lyhyt, muutaman päivän mittainen lämmin ja aurinkoinen jakso keskellä kylmenevää syksyä.

    Espanjalaiset kutsuvat tätä ilmiötä nimellä Veranillo de San Martín (Pyhän Martinuksen pikku-kesä). Se on täydellinen syy kerääntyä ulos nuotioiden ääreen juhlimaan, ennen kuin talvi vyöryy vuorilta alas.

    ”Legendan mukaan Pyhä Martinus jakoi sotilasviittansa kerjäläisen kanssa – meidän ajassamme hän varmaan jakaisi vermuttipullonsa ja tekisi meille Dry Martinit.”

    —-
    Legenda Pyhästä Martinuksesta:

    Heti kun Martinus oli kietonut sotilasviitan puolikkaan kerjäläisen ympärille, hyytävä kylmyys kaikkosi. Pilvet väistyivät, taivas aukesi ja aurinko alkoi paistaa tuoden mukanaan ihmeellisen lämmön. (Tarinan kiehtova jatko on artikkelissa ihan viimeisenä, jos kiinnostaa).


    Tästä tapahtumasta juontaa juurensa käsite ”Pyhän Martin kesä” (ransk. L’été de Saint-Martin), jolla tarkoitetaan marraskuun puolivälin tienoille osuvia yllättäviä, lämpimiä ja aurinkoisia syyspäiviä!
    —–

    Kastanjajuhlat Espanjassa ovat paahdetun kastanjan tuoksua kaduilla a kujilla. Tässä paahtuu isossa lieriöastiassa valtava määrä kastanjoita.

    Katuelämää ja paahtamisen riemua Etelä-Espanjassa: Sevillan ja Andalusian kaduilla kastanjoita paahdetaan perinteisesti hiilillä suurissa lieriönmuotoisissa uuneissa. Ilma täyttyy savusta ja pähkinäisestä tuoksusta, ja toiminta vetää puoleensa kaikenikäisiä ohikulkijoita.


    Mitä kastanjajuhlilla tapahtuu?

    Jos itse et sitä tiedä, niin hajuaistisi kyllä tietää. Se kertoo juhlien alkaneen! Paahdettujen höyryävien kastanjoiden tuoksu leviää kaikkialle pitkin katuja ja suloisia kapeita kujia (callejones). Se tavoittaa kadun kulkijan pitkänkin matkan päästä.

    Tässä jonotetaan kastanjakojun äärellä Madridissa. Takana vanhoja upeita kerrostaloja.

    Comer castañas asadas en las calles de Madrid.


    Tuoksutuntuma

    Kastanjoiden tuoksu vetää puoleensa utuisen savuisen, paahdetun pähkinäisen ja karamellisen makeuden sekoituksena.

    Syysyössä tuoksussa on jotain kutkuttavan outoa mystisyyttä – se tuo mieleen nuotion loimun ja uunilämpimän leivonnaisen. Kun pääset kastanjakojulle, et voi vastustaa – mukaasi lähtee paperitötteröön käärittyjä kuumia, kullanruskeita herkkuja!

    Käsituntuma

    Kuumat kastanjat tuntuvat käsissä kuin pieniltä, taskuun sujautetuilta lämpöpattereilta, jotka sulattavat syysviiman hyytämät sormenpäät. Niiden rapeaksi paahtunut, hieman nokeutunut kuori halkeaa sormissa kevyesti räsähtäen. Kuoren alta paljastuu höyryävän kuuma, keltainen sisus.


    Suutuntuma

    Suussa paahdetun kastanjan rakenne yllättää: se ei ole rapsakka kuten muut pähkinät, vaan jopa kermaisen pehmeä, miltei jauhoinen – kuin uuniperunan ja pehmeän marsipaanin lempeä liitto. Maku on täyteläisen pähkinäinen, syvän paahteinen ja luonnostaan makea.

    Jälkeen jää lämmin ja lohdullinen maku, joka vaatii saamaan heti perään seuraavan. Vaan ei haittaa, senkus otat!

    Kastanjajuhlat Espanjassa: muodikkaat rustiikkiset "kahva-astiat" ovat pullollaan matskua kastanjakojuihin paahdettaviksi.

    Mutka kastanjalehtoon ja muodikkaat rustiikkiset ”kahva-astiat” ovat pullollaan matskua kastanjakojuihin paahdettaviksi.




    Kuinka kastanjoilla herkutellaan?

    Voit pistellä niitä poskeesi sellaisenaan siitä söpöstä tötteröstä – ja hyvälle maistuu! Paahdetut kastanjat ovat juhlan ehdoton keskipiste, jotka nautitaan kuumina.

    Oikeaoppisesti asiantuntijat eli espanjalaiset syövät niitä yhdessä makeiden panellets-leivonnaisten ja makean viinin kanssa.


    Panellets

    Aidon ja alkuperäisen reseptin mukaan ne ovat pieniä, perinteisesti mantelijauhosta, sokerista ja kananmunasta tehtyjä marsipaanipalleroita, jotka usein kuorrutetaan pinjansiemenillä.

    Nykyään niitä saa myös muun muassa kahvin, suklaan tai kookoksen makuisina.

    On olemassa myös ”Kansanversio”, jossa taikinaa jatketaan bataatilla tai perunalla, jotta leivoksia saadaan tehtyä enemmän ja halvemmalla.

    Kastanjajuhlat Espanjassa ovat jalokastanjanlehdillä katettuja pöytiä, joilla kauden herkkuleivonnaisia. Lehdet ovat oranssin, pinkin ja keltaisen väreissä.

    Kastanjajuhlilla esillepano on sadonkorjuun mukaisesti värikäs. Pöydällä on jalokastanjan lehtiä. Kun”Pyhän Martin kesän” aurinko osuu näihin värikkäisiin lehtiin, puu näyttää suorastaan maagisen kauniilta.



    Moniatos (Bataatit)

    Juhlaan kuuluu myös pelkät uunissa paahdetut sellaisenaan syötävät makeat bataatit, jotka pitävät kehon lämpimänä viileinä syysiltoina.


    ————————————————
    Kiinnostuneille (leipureille) kakkuresepti:

    🍂 SIVUHYPPY RANSKAAN: Kun kastanja muuttuu luksukseksi


    ”Maanläheinen metsän anti muuttuu juhlapöydän tyylikkäimmäksi kruunuksi.”

    Espanjalaisten herkkujen rinnalla kastanja inspiroi keittiömestareita ympäri Eurooppaa. Yksi tunnetuimmista syksyisen ja talvisen ruokakulttuurin estetiikan luojista on maailmanlaajuista suosiota nauttiva ruokakirjailija ja tv-juontaja Mimi Thorisson.

    Ruokatoimittaja Mimi Thorisson kattaa sesongin mukaisesti ja väreillä. Mimillä päällä upea pitkä hihaton iltapuku, johon hnen tummat hiukset sopii hyvin. Pöydällä on valkoinen liina, pastelllisia tulppaaneja ja kynttilötä. Somisteena on runaasti sadon omenoita.

    Ruokatoimittaja Mimi Thorisson kattaa sesongin mukaisesti ja väreillä.




    Ranskalais-hongkongilaiset juuret omaava Thorisson tunnetaan runsasta maalaissyksyä, vintage-astioita ja ajatonta eurooppalaista elämäntapaa ylistävästä visuaalisesta tyylistään.

    Nykyisin perheineen Italian Torinossa asuva ruokavaikuttaja vannoo sesonginmukaisuuden nimeen, ja kastanjat ovat hänen suuri intohimonsa. Mimi Thorissonin perheen rakastetuin juhlaherkku on La Torta di Natale -kakku.

    Se on sametilla maustettu, erittäin kevyt ja ilmava kastanjakakku, jonka salaisuus piilee laadukkaassa kastanjatahnassa ja kuohkeaksi vaahdotetuissa munanvalkuaisissa.

    Tämä pehmeä, sifonkimaisen kuohkea kakku koristellaan vanhan maailman luksuksella – kevyellä tomusokerihunnulla ja glaseeratuilla kastanjoilla.


    Leivo itse:

    Mimin vaniljainen kastanjakakku (La Torta di Natale)Tämä kakku on luontaisesti gluteeniton ja uskomattoman mehevä. Siinä ei käytetä lainkaan tavallista sokeria, sillä makeus tulee valmiista kastanjatahnasta.


    Tarvitset:

    – 500 g valmista vanilja-kastanjatahnaa (makeutettua, esim. Clément Faugier)
    – 4 kananmunaa (erottele keltuaiset ja valkuaiset)
    – 80 g suolattua voita huoneenlämpöisenä
    – 0,5 dl hienoa vehnäjauhoa (tai gluteenitonta jauhoseosta)


    Pinnalle:

    Tomusokeria ja säilöttyjä herkkukastanjoita (marrons glacés)


    Tee näin:

    – lämmitä uuni 180 asteeseen
    – voitele ja jauhota pyöreä kakkuvuoka (halkaisija n. 23 cm)
    – vatkaa keltuaiset, pehmeä voi ja kastanjatahna sähkövatkaimella aivan tasaiseksi ja sileäksi massaksi
    – siivilöi joukkoon jauhot ja kääntele ne varovasti sekaan
    – vatkaa toisessa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi
    – kääntele valkuaisvaahto erittäin varovasti nuolijalla taikinan joukkoon, jotta ilma ei karkaa
    – kaada vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35–45 minuuttia, kunnes tikkuun ei jää märkää taikinaa
    – anna jäähtyä kunnolla ennen kumoamista
    – huntuuta pinta runsaalla tomusokerilla

    Sitten voivat kastanjajuhlat Mimin tapaan alkaa! Bon appétit!
    ———————————————–


    Espanjalainen kattaus ja syysjuhlan tunnelma

    Espanjalaisessa pöydässä kastanjat tuodaan esille rustiikkisesti. Tarjolla on usein paikallista makeaa viiniä, kuten vahva Moscatel, jonka hunajainen ja rusinainen makeus leikkaa upeasti kastanjan jauhoista ja paahteista makua.

    Espanjan ja Portugalin pohjoisosissa tarjotaan usein myös raikasta siideriä, ja koristelussa käytetään runsaasti luonnonantimia, tummanpunaisia kukkia ja syksyn lehtiä.

    Kastanjajuhlat Espanjassa: Moscatel-rypäleestä tehdyt makeat jälkiruokaviinit ja väkevöidyt viinit saavat kypsyessään kauniin meripihkan, rusehtavan tai syvän keltaisen sävyn. Se sopii täydellisesti nautittavaksi kastanjoiden kanssa.

    Moscatel-rypäleestä tehdyt makeat jälkiruokaviinit ja väkevöidyt viinit saavat kypsyessään kauniin meripihkan, rusehtavan tai syvän keltaisen sävyn. Se sopii täydellisesti nautittavaksi kastanjoiden kanssa.



    Siideri – Pohjois-Espanjan kuplimaton ihme

    Espanja ei ole pelkkää viinimaata. Erityisesti Pohjois-Espanjan vihreissä maakunnissa, kuten Asturiassa ja Galiciassa, kastanjajuhlien ykkösjuoma on aito luonnonsiider, sidra natural.


    Maku ja valmistus:

    Se tehdään puhtaasta, paikallisten omenalajikkeiden mehusta, jonka annetaan käydä villihiivoilla perinteisissä kastanjapuisissa tynnyreissä. Juoma on täysin hiilihapotonta, kuivaa, hapanta ja hieman sameaa.


    Kaataminen on taidetta (Escanciar):

    Koska siiderissä ei ole omia kuplia, se täytyy ”herättää henkiin” kaatamalla. Paikalliset baarimestarit pitävät siideripulloa korkealla päänsä yläpuolella ja lasia alhaalla vyötärön korkeudella.

    Kun ohut siiderivana putoaa korkealta ja iskeytyy lasin reunaan, juoma dekantoituu eli saa voimakkaasti happea, sen aromit vapautuvat ja siihen syntyy hetkellinen, raikas vaahto.


    Vain pieni tilkka kerrallaan:

    Lasiin kaadetaan kerrallaan vain parin sormenleveyden verran juomaa (culín). Se kuuluu juoda yhdellä kulauksella heti kaatamisen jälkeen, ennen kuin ilmastuksen tuoma raikkaus katoaa.


    Millainen on kastanjajuhlien tunnelma?

    Hämärissä syysilloissa sytytetään tulia, grillejä ja uuneja – saadaan tunnelmaa aikaiseksi. Tähän kun lisätään kastanjapannut kuumenemaan ja heitetään kastanjat paahtumaan, on höyryävä mystinen tunnelma täydellinen.

    Nyt nautitaan syksyn ensimmäisistä viileämmistä illoista perheen ja ystävien kesken. -Tulkoon syksy tuloaan, sehän on vain espanjalainen syksy, jonka jälkeen ei tarvitse pelonsekaisesti odottaa talvipakkasia lumineen. -Minä olen Maria de Silva, joka kesää rakastaa!


    Kastanjajuhlat Espanjassa: Kastanja-ajan kattaus kauneimmillaan - on väriä ja kauniita astioita - lasia, mutta myös rustiikkia. Pöydän pullot kätkevät sisäänsä asturialaista siideriä, jota hienoissa kattauksissa nautitaan korkeista viinilaseista

    Kastanja-ajan kattaus kauneimmillaan – on väriä ja kauniita astioita – lasia, mutta myös rustiikkia. Pöydän pullot kätkevät sisäänsä asturialaista siideriä, jota hienoissa kattauksissa nautitaan korkeista viinilaseista. -Tämä taitaakin olla vähän fiinimpi versio juhlasta, vai mitä meinaat?




    La Castañadan synty ja historia – Uskomuksia tuhannen vuoden takaa – kun kuolleet palasivat kastanjapöytiin


    Kastanjajuhlien juuret ovat kaukana 1700-luvulla. Se on sekoitus kristinuskoa ja pakanallisuutta. Sen ytimeen kuuluu vainajien muistelu, johon liittyykin paljon erilaisia rituaaleja ja uskomuksia.


    Rukoilkaa kuolleiden puolesta

    Tunnetuimman tarinan mukaan kirkonkellojen soittajien täytyi soittaa kelloja läpi pyhäinpäivän yön muistuttaakseen ihmisiä rukoilemaan kuolleiden puolesta. Tehtävä oli fyysisesti erittäin raskas.

    Jotta soittajat jaksoivat paahtaa läpi yön, he söivät energiapitoisia sesongin antimia, joita kyläläiset heille toivat: paahdettuja kastanjoita ja bataatteja, joiden palanpainikkeeksi juotiin makeaa muskatelliviiniä.

    Jalokastanjapuun lehdille katetut "kastanjaeväät". Tällainen on kastanjajuhlat Espanjassa!

    Jalokastanjapuun lehdille katetut ”kastanjaeväät”.



    Sielu vapautuu kiirastulesta

    Ajan myötä tapa siirtyi kirkoista koteihin. Perheet kokoontuivat syömään kastanjoita ja rukoilemaan yhdessä. Erään uskomuksen mukaan kastanjoita paahtaessa luettiin rukouksia, ja jokainen syöty kastanja vapautti yhden sielun kiirastulesta.


    Kuolleiden ruokkiminen ja muinaiset hautajaispidot

    Ennen vanhaan uskottiin, että pyhäinpäivän yönä kuolleiden sielut palaavat koteihinsa vierailemaan. Pöytään jätettiin yöksi paahdettuja kastanjoita ja bataatteja, jotta sielut saisivat ravintoa matkallaan. Jos kastanjoita ei jättänyt, sielut saattoivat suuttua ja vetää eläviä varpaista yön aikana!


    Elementtien puhdistava voima (Tuli ja Tuhka)

    Galician ja Asturian nuotioperinteissä kastanjoiden paahtamisesta syntyvällä tuhkalla on maaginen merkitys.

    Kun juhlijat sotkevat kasvonsa mustiksi tuhkalla, sen uskotaan suojelevan pahoilta silmiltä ja noidilta (meigas). Nuotion yli hyppääminen taas puhdistaa sielun ja tuo hyvää onnea tulevalle vuodelle.


    Kastanjajuhlat Espanjassa on myös hän: Kastanjapuun luonnollinen monumentti Espanjan kastanjalehdossa.

    Kastanjapuun luonnollinen monumentti Espanjan kastanjalehdossa.


    Kastanjapuun pyhyys

    Kastanjapuuta (Castanea sativa) pidettiin Iberian niemimaan pohjoisosissa elämän puuna. Se tarjosi ravintoa läpi synkimmän ja kylmimmän talven.

    Puita kunnioitettiin ja suuria syysjuhlia vietettiin nimenomaan kastanjalehdoissa (soutos), suoraan puiden katveessa.

    Kastanja oli leivän korvikkeena ennen perunan ja maissin saapumista Amerikasta. Se oli Pohjois-Espanjan tärkein hiilihydraatin lähde ja ”köyhien leipä” talvisin.


    Kastanjajuhlia maakunnittain

    Katalonia:

    Tarunhohtoinen, ikoninen La Castañera

    Kastanjajuhlat Espanjassa lähtee tästä: Ikoninen La Castañera (Espanjaksi). Hän on leveähameinen mummo vuorilta, jonka kengät kopisevat kuin kello.

    Ikoninen La Castañera (Espanjaksi). Kataloniassa katalaanin kielellä se on la Castanyera, joka voidaan kirjoittaa myös la Castañera.


    Juhlan symboli on La Castanyera (katalaaniksi), vanha talvivaatteisiin ja huiviin pukeutunut nainen, joka tarinan mukaan saapuu syksyllä vuorilta kaupunkiin myymään paahdettuja kastanjoita.


    Mistä hänet tunnistaa?

    Hänellä on yllään maalaishenkinen asu, jonka hame on niin valtava ja muhkea, että pyörähtäessä se heilahtaa kuin kirkonkello ja hänen kenkiensä kopina pitää kävellessä hauskaa, tasaista ääntä – aivan kuin kello raksuttaisi.

    La Castanyera paahtaa kastanjoita suurissa hiilipannuissa kadunkulmissa ja käärii ne perinteisiin sanomalehtitötteröihin pitääkseen herkut lämpiminä. Savu ja paahdettujen kastanjoiden huumaava tuoksu virittävät koko kaupungin syystunnelmaan.

    Nykyäänkin Barcelonan ja muiden Katalonian kaupunkien kaduille ilmestyy lokakuussa perinteisiä kastanjanpaistokojuja (castanyeres), joiden savuinen tuoksu tuo kaupunkiin aidon syystunnelman.

    Aitoa espanjalaista katukuvaa Madridista: perinteinen katukoju ja hiilloksella paahtuvia kastanjoita (castañas asadas). Tätä se on se kastanjajuhlat Espanjassa.

    Aitoa espanjalaista katukuvaa Madridista: perinteinen katukoju ja hiilloksella paahtuvia kastanjoita (castañas asadas).


    Maria Castañan historiasta

    Hän on mytologinen, mutta myös todellinen historiallinen hahmo. Espanjan kielessä on hyvin kuuluisa sanonta: ”En tiempos de Maricastaña” eli ”silloin kun Maria Castaña eli”. -Tällä kuvataan jotain hyvin vanhaa aikaa kaukana menneisyydessä.

    Galiciassa María Castanya oli oikea, historian tuntema nainen 1300-luvulta. Hän oli luonteikas kapinallinen, joka johti vuonna 1386 Lugon kaupungissa suurta kansannousua piispan määräämiä kohtuuttomia veroja vastaan.

    Tästä rohkeasta naisesta tuli legenda koko Iberian niemimaalla, ja hänen nimensä sulautui myöhemmin yhteen syksyisen kastanjaperinteen kanssa.


    —-

    ”La Castanyera –lastenlaulun osaavat lähes kaikki lapset Espanjassa. Hahmo on vähän kuin syksyn oma ”joulupukki” – hahmo, joka tuo lämpöä ja lohtua kylmeneviin iltoihin”.


    ———————————————–
    Kiinnostuneille kiva extra-juttu:

    La Maria Castanya -legenda ja satu:

    Katalonialaisessa kansanperinteessä mummolla on myös nimi: Maria Castanya.

    Rakastettu lastensatu kertoo, kuinka Maria oli kerran kiirehtimässä vuorilta alas kaupunkiin, jotta saisi kojunsa auki ennen pimeää. Hän kuitenkin kompastui valtaviin hameenhelmoihinsa, kaatui ja kaikki kastanjat vierivät pitkin metsänpohjaa.

    Mummeli kiukustui ja alkoi harmissaan jupista itseksensä. Metsän ystävälliset tontut ja menninkäiset kuulivat hänen murheensa ja riensivät apuun: he keräsivät Marialle niin paljon kastanjoita, etteivät ne meinanneet mahtua edes koriin.

    Kiitokseksi Maria paahtoi tontuille elämänsä parhaat kastanjat ennen kuin jatkoi matkaansa kaupunkiin.


    ——
    La Maria Castanya on se varsinainen legendaarinen ja mytologinen hahmo, jonka pohjalta koko kastanjanpaahtajan hahmo on syntynyt!
    ————————————————-

    …ja takaisin maakuntien kastanjajuhliin:


    Galicia:

    Magosto-juhla ja taianomaiset uskomukset

    Pohjois-Espanjan Galiciassa sijaitseva Serra do Courel on kuuluisa vuosisatoja vanhoista salaperäisistä kastanjalehdoistaan (Soutos). Nämä sammaleiset, jättimäiset puut ja niiden suojissa kulkevat polut heräävät eloon syksyllä, kun sato korjataan suoraan maasta.

    Kastanjalehdot sammaleisine jalokastanjoineen ovat kuin satumetsä. -Voi melkein nähdä punahilkan puun takaa astumassa pian esiin matkallaan noidan mökille

    Kastanjalehdot sammaleisine jalokastanjoineen ovat kuin satumetsä. -Voi melkein nähdä punahilkan puun takaa astumassa pian esiin matkallaan noidan mökille. Eikö sinustakin?




    Galiciassa kastanjajuhla (Magosto) on täynnä mystiikkaa, joka juontaa juurensä kelttiläisestä Samhain-perinteestä. Kastanjat paahdetaan nuotiolla, ja tapana on noeta kasvot mustiksi nuotion tuhkalla tuomaan onnea. Nuotion yli myös hypätään, joka sama tapa on Espanjassa juhannusyönä.

    Juhlaan kuuluu vahvasti nuotion sytyttäminen sekä henkien karkottaminen perinteisellä, palavalla Queimada-juomalla, joka on yrteillä maustettu viina. Viina sytytetään palamaan samalla, kun luetaan noitaloitsua pahoja henkiä vastaan.


    Asturia:

    Juhlan nimi Asturiassa on Amagüestu.

    Kastanjoiden kaverina ei juoda viiniä, vaan alueen omaa ylpeyttä, makeaa ja käymätöntä omenasiideriä (sidra dulce). Juhlaan liittyy usein perinnemusiikkia säkkipilleineen sekä perinteisiä kansantansseja.


    Cantabria:

    Juhlan nimi Cantabriassa on la Magosta.

    Täällä kastanjajuhlaan liittyy vahvasti elävä musiikki. Kylissä soitetaan perinteistä pitu montañés -puupuhallinta ja rumpuja. Kastanjat jaetaan usein perinteisissä paperitötteröissä tai pusseissa.


    Andalucia (erit. Malaga):

    Juhlan nimi täällä on Fiesta de la Castaña ja Fiesta del Tostón tai pelkkä Tostón

    Koska ollaan etelässä, juhla on usein aurinkoisempi ja vähemmän synkkä. Esimerkiksi Genal-laakson kylissä (kuten Pujerra ja Igualeja) järjestetään suuria gastronomisia festivaaleja. Kastanjat huuhdellaan alas mistela-liköörillä tai anis-snapsilla.


    Extremadura:

    Juhlasta käytetään nimeä Chaquetía tai Chiquitía.

    Juhlaan kuuluu lasten perinne, jossa lapset kiertävät pyhäinpäivänä talosta taloon huutaen: ”Demela chaquetía”! -Näin he pyytävät kastanjoita, pähkinöitä, viikunoita ja muita syysherkkuja. Tämä perinne muistuttaa kovasti nykyistä Halloween-karkkikeräystä.


    Liinoitetulla pöydällä kattaus sekä upea kukkakuja ja kynttilät lasiastioissa. Kukat vaaleita ja tummia ruusuja.

    Syksyisiin kattauksiin upean ruskaisen kukkaloiston lisäksi sopii rakentaa tunnelmaa kynttilöillä, kunhan huolehdit turvallisuudesta, että tuli pysyy omassa astiassaan. Kylläpä näyttääkin hienolta!


    ”Sadonkorjuupöydän kruunaavat syvän punaiset kukkaloistot ja ruskalehdet. Etelässä nämä sävyt sointuvat yhteen kypsien kastanjoiden ja täyteläisten juomien kanssa, tuoden pöytään juuri sitä Pyhän Martin kesän lämpöä, jota marraskuussa kaivataan.”


    Kukka-asetelma, jossa tummanpunaisia ja oransseja ruusuja sekä valkoista vahakukkaa ja vihreitä isoja lehtiä sekä välivihreitä.

    Punaiset ja syvän väriset syyskukat sopivat kastanjajuhlan katanttaan täydellisesti. Perinteiseen eteläeurooppalaiseen sadonkorjuuseen ja marraskuun teemaan istuvat erityisen hyvin tummanpunaiset daaliat (georgiinit), viininpunaiset ruusut, krysanteemit sekä tietenkin ruskan värjäämät lehdet ja marjaoksat.



    ¡Feliz fiesta de las castañas!

    Maria de Silva


    …ja vielä lisää…:
    ——————————————-
    Pyhän Martinuksen tarinan jatko kiinnostuneille:

    Jatko-osa tapahtuu viitan jakamista seuraavana yönä.

    Martinus näkee uni-ihmeen, jossa taivaat avautuvat ja Jeesus on enkeliparven ympäröimänä. Jeesuksella on yllään juuri se sama viitan puolikas, jonka Martinus oli antanut kerjäläiselle.

    Jeesus sanoo enkeleilleen: ”Martinus, joka on vasta kasteoppilas, vaatetti minut tällä vaatteella”. Kun Martinus heräsi, hänen oma viitan puolikkaansa oli legendan mukaan muuttunut takaisin täysin ehjäksi ja kokonaiseksi. -Tämä kokemus sai hänet ottamaan kasteen ja jättämään armeijan.


    Tätä et tainnut tietää? – Rooman sotilaasta rauhan mieheksi

    Pyhä Martinus ei ollut alun perin kirkonmies, vaan Rooman valtakunnan ratsuväen sotilas. Koska hänen isänsä oli korkea-arvoinen upseeri, lakien mukaan myös Martinuksen oli pakko liittyä armeijaan jo 15-vuotiaana.

    Se kuuluisa viitta, jonka hän jakoi kerjäläisen kanssa, oli osa hänen virallista Rooman sotilasuniformuaan.

    Uni-ihmeen ja kasteensa jälkeen Martinus koki, ettei kristittynä voinut enää vuodattaa verta. Kun vihollinen hyökkäsi, hän kieltäytyi taistelemasta ja sanoi keisarille kuuluisat sanat: ”Olen Kristuksen sotilas, enkä saa taistella”.

    Keisari syytti häntä pelkuruudesta, jolloin Martinus tarjoutui menemään etulinjaan täysin aseettomana, suojanaan vain ristinmerkki. Ihmeen kaupalla vihollinen antautui seuraavana päivänä ilman taistelua, ja Martinus pääsi jättämään armeijan.

    Tästä syystä hänet tunnetaan historian yhtenä ensimmäisistä aseistakieltäytyjistä – ja samalla sotilaiden ja ratsuväen suojeluspyhimyksenä.


    -Huh, olipas kiehtova tarina!

















  • Teatterimuseo Salvador Dalí – Provokaatiota ja mustaa huumoria

    Teatterimuseo Salvador Dalí – Provokaatiota ja mustaa huumoria

    Museon teatterilavalla seisoessa näkee rakennuksen valtavan korkeuden, joka antaa voimaa surrealistin töille.




    ”Ainoa ero minun ja hullun välillä on se, että minä en ole hullu.”


    Salvador Dali oli taiteilija, joka ”oli ja eli niin sanotun keskipisteen ulkopuolella”. Eksentrisyydessään hän oli omituinen, omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava, omituisella tavalle kiehtova taiteilija.


    Surrealisti Salvador Dalí katsomassa maailmaa. Dalílle eksentriset viikset ja intensiivinen katse olivat osa tietoista performanssia ja brändiä, joka sulatti yhteen taiteilijan ja hänen taiteensa Salvador Dali’s Mustache – Cool Stories About Art.



    Eksentrisyys jakaantuu kolmeen piirteeseen, jotka kaikki istuvat Dalílle kuin nenä päähän:

    1) Ei hullu, vaan tietoisesti omalaatuinen.

    2) Sääntöjä tyylillä rikkova.

    3) Yhteiskunnan hyväksymä eksentrikko.


    ”Jos tavallinen ihminen on harmaa viiva, eksentrikko on se neonvärinen sotku, joka tekee maailmasta paljon mielenkiintoisemman! ”


    -Dalín museossa (ja monessa muussakin) käyneenä voin sanoa, että tämä ”Museo de Salvador Dalí” teki museokäynnistäni mielenkiintoisimman ikinä!



    Museon keskipihan sydän on Salvador Dalín ikoninen ”Sadetaksi” -installaatio. Sen perustana on harvinainen vuoden 1941 Cadillac-avoauto, jonka konepellille on kahlittu itävaltalaisen Ernst Fuchsin veistämä suuri, musta pronssipatsas ”Kuningatar Ester”.

    Patsaan dramaattinen, eteenpäin venytetty asento ja piikikäs kruunupäähine luovat sille tunnistettavan, petolintumaisen profiilin. Kun teoksen automaattiin pudottaa kolikon, Cadillacin sisälle alkaa sataa vettä ja auton takana kohoavan rengaspylvään huipulla oleva sininen vene alkaa tippua vettä. Vene näkyy alempana olevassa kuvassa.






    Kun menet Daliin:

    Museokäyntisi Dalín teatterimuseoon alkaa jo Placa Gala i Salvador Dalí -kadun varrelta, jossa koet surrealismin ihmeitä. Kadun varrella näet ”valeistujia” penkeillä, jotka ikään kuin ohjaavat kulkemaan kohti museorakennusta.

    – Museossa kaikki on täysin poikkeavaa ja lumoavaa. Dalín mustalla huumorilla väritetty museo saa hymyilemään, jopa nauramaan ja huomaamaan, että taiteilija Salvador Dalí todellakin oli itsekin pläjäys mustaa huumoria.


    Uskallatko istahtaa? -Kohti museota mennään, ihan vieressä ollaan. Figueres on Dalía jo kadulla.




    Surrealismin ikoni ja yleisnero

    Vaikka Dalí tunnetaan sulavista kelloistaan (kelloista, jotka sulavat) ja ”Muiston pysyvyys –maalauksesta”, hän oli monialainen yleisnero. Hän oli maalari, kuvanveistäjä, kirjailija, muotoilija, lavastaja ja elokuvantekijä. Hän teki yhteistyö mm. Alfred Hitchcockin ja Walt Disneyn kanssa.


    Museon geodeettinen kupoli näkyy hyvin. Kuva on upea esitys Dalín suunnitteleman museon koosta ja sinne sijoitetusta taiteesta. Kuvassa näkyy ”Sadetaksi” -installaatioon kuuluva Galan sininen vene.




    Brändäyksen edelläkävijä

    Dalí ymmärsi julkisuuden merkityksen ennen nykyaikaista mediakulttuuria. Hänen tavaramerkkinsä – ylöspäin käännetyt, provokatiiviset viikset – ja shokeeraavat julkiset tempaukset (kuten sukelluspuvussa luennoiminen) tekivät hänestä itsestään elävän taideteoksen.


    Tämän luonnepohjustuksen jälkeen pureudumme suurella mielenkiinnolla Salvador Dalín – tämän kiehtovimman taiteilijaneron elämään.

    Antoisaa tarinamatkaa Sinulle!



    Näyttämöt Espanjassa ja Floridassa

    Termi ”Salvador Dalí -museo” viittaa kahteen maailmanluokan päänäyttämöön: taiteilijan itse suunnittelemaan teatterimuseoon Espanjassa sekä valtavaan Dalí-kokoelmaan Floridassa. Tässä artikkelissa käsittelen lähinnä Espanjaa.

    Figueresissa sijaitseva Teatre-Museu Dalí tunnetaan kirkkaanpunaisesta julkisivustaan, jota koristavat sadat kullanväriset katalonialaiset leivät (suosittu surrealistinen symboli Dalín teoksissa). Katolla tasapainoilevat jättimäiset joutsenenmunat kuvastavat Dalílle uutta elämää, puhtautta ja syntymää. Takana näkyy teatterilavan yllä kohoava geodeettinen kupoli.




    Teatre-Museu Dalí (Figueres, Espanjan Katalonia)

    Dalín elämä yhtä teatteria

    Tätä Dalín museota pidetään maailman suurimpana surrealistisena esineenä. Dalí suunnitteli ja rakensi museon itse kotikaupunkiinsa Figueresiin vuonna 1850 valmistuneen uusklassisen teatterin raunioille.

    Tämä kaupunginteatteri tuhoutui Espanjan sisällissodan loppuvaiheessa vuonna 1939. Dalín raunioille suunnittelema museo valmistui vuonna 1974.

    Dalí itse määritteli nimen taustan loistavasti. Hän halusi paikan olevan siellä vieraileville nimenomaan teatterimainen kokemus.

    Hän sanoi, että koko hänen elämänsä oli ollut teatteria ja että museovieraiden tulisi tuntea olevansa kuin mukana teatteriesityksessä kävellessään huoneiden läpi.

    Dalí oli suuri humoristi ja hän halusi sekoittaa taiteen osaksi arkipäivää. Tämä kaikki näkyy museovierailulla kaikessa, mihin katseesi käännät.


    Uusklassiset rauniot ovat pohjana Dalin museossa: Museo rakennettiin Figueresin vanhan kaupunginteatterin raunioille. Alkuperäinen, vuonna 1850 valmistunut teatteri edusti 1800-luvun perinteisiä ja uusklassisia piirteitä arkkitehtuurissaan.




    Tässä kohtaa kerron teille, millä vuosikymmenillä Salvadorin kanssa artikkelissa liikumme.



    Surrealistin merkittävät vuosiluvut:

    – 11. toukokuuta 1904: Salvador Dalí syntyy Figueresissa, Kataloniassa

    – 1929: Dalí tapaa elämänsä rakkauden ja muusan, Galan; samana vuonna hän liittyy virallisesti surrealistien ryhmään Pariisissa

    – 1931: Dalí maalaa kuuluisimman teoksensa Muiston pysyvyys (sulavat kellot)

    Dalín kuuluisin teos: The Persistence of Memory (1931)





    – 1961: Figueresin pormestari pyytää Dalía lahjoittamaan maalauksen kaupungille; Dalí vastaa ettei lahjoita vain maalausta, vaan kokonaisen museon vanhan Espanjan sisällissodassa tuhoutuneen teatterin raunioille

    – 1969: Dalí osti huonokuntoisen keskiaikaisen Púbolin (Gala Dalí Castle) linnan vaimolleen Galalle


    Mestari työmaallaan vuonna 1970. Hänelle ei riittänyt mikään, hän teki, toimi ja halusi aina enemmän monialaisista taidoistaan. Dalí oli yrittäjä suurella Y:llä, ja upporikas aikansa monimiljonääri.





    – 28. syyskuuta 1974: Teatre-Museu Dalí (Espanja) avataan virallisesti pitkän rakennus- ja suunnitteluvaiheen jälkeen

    Geodeettinen kupoli valmistumassa. Miehet kuin muurahaiset kiikkumassa päällä. Kupolin suunnitteli espanjalainen arkkitehti Emilio Pérez Piñero.





    – 7. maaliskuuta 1982: The Dalí Museum (Florida, USA) avataan ensimmäisen kerran vanhaan satamamakasiiniin; (Myöhemmin 11. tammikuuta 2011: Floridan museon nykyinen, Yann Weymouthin suunnittelema huippumoderni ja hurrikaanin kestävä lasikupolirakennus avataan yleisölle)

    – Kun Gala 10. kesäkuuta 1982 kuolee, se syöksee Dalín syvään masennukseen; pian kuoleman jälkeen Dalí muuttaa linnaan, sillä hän haluaa olla lähempänä edesmennyttä vaimoaan, joka haudattiin linnan kryptaan

    – 1984–1989: Dalí Museota laajennetaan viereiseen Torre Galatea -tornirakennukseen


    Torre Galatea -tornissa kuluivat Dalín viimeiset vuodet – hiljaisuudessa ja visusti katseilta piilossa noin 1,2 miljoonalta vuosittaiselta museovieraalta, jotka vaelsivat seinien toisella puolella. ”Onko Hän jo kuollut” – kysyttiin – kun mestaria ei enää julkisuudessa näkynyt.



    – Tulipalo (1984): Dalí asui linnassa lopulta vain kaksi vuotta, sillä hänen sänkynsä syttyi palamaan oikosulun vuoksi vuonna 1984; tämä päätti hänen linnakautensa ja pakotti muuttamaan Torre Galateaan


    Surrealistinen katse: Dalín tapa tuijottaa kameraan hullunkurisesti yhdessä viiksien kanssa kiteyttää koko hänen taiteensa ja persoonansa ytimen: hämmentävän, provosoivan ja nerokkaan surrealismin.



    Kohtalokas aamuyö Púbolin linnassa

    Tulipalo Púbolissa sai alkunsa sängyn vieressä olleen kutsukellon oikosulusta. Tapahtumat etenivät elokuun 30. päivän aamuyönä 1984 seuraavasti:

    Jatkuva soittaminen:

    Huonokuntoinen, sänkyyn sidottu ja masentunut 80-vuotias Dalí käytti yöpöydällään ollutta sähköistä soittokelloa jatkuvasti ja toistuvasti kutsuakseen apuun hoitajiaan.

    Oikosulku ja liekit:

    Laitteen sähköjärjestelmä ei kestänyt jatkuvaa käyttöä (tai siinä oli jo valmiiksi vikaa), minkä seurauksena kytkin meni oikosulkuun ja sytytti sängyn verhot sekä upealla kuomulla varustetun pylvässängyn palamaan.

    Pelastus:

    Dalí ei pystynyt kävelemään kunnolla, mutta hän onnistui raahautumaan lattialle kohti ovea. Linnassa yöpyneet ystävät ja hoitaja heräsivät savuun ja kantoivat taiteilijan turvaan viime hetkellä.

    Dalí sai tilanteessa vakavia palovammoja jalkoihinsa ja vartaloonsa, minkä vuoksi hän joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ihonsiirtoleikkauksiin.

    Tämä onnettomuus oli lopullinen syy sille, miksi ystävät ja viranomaiset totesivat Púbolin linnan turvattomaksi vanhalle mestarille. Sairaalasta päästyään hänet siirrettiin pysyvästi Figueresin museon Torre Galatea -torniin.

    Museon teatterilavaa ympäröi taidetta lattiasta kattoon ja lattian alla. -Siellä makaa surrealismin mestari. Makaa, muttei koskaan lepää: Hän katselee haudallaan ikuisesti jatkuvaa tanssia!




    Viimeiset vuodet suojassa katseilta

    Tapahtuneen jälkeen Dalí eli hyvin eristäytynyttä elämää yksityisasunnoksi kunnostetussa Torre Galatea -tornissaan työmaan keskellä.



    Museon sisääntulon alalavalla oleva Dalin avoauto patsaineen toivottavat tervetulleeksi Salvadorin mustan huumorin kyytiin.






    – 23. tammikuuta 1989: Dalí kuoli 84-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan Torre Galatea -tornissa

    Dalin kotimuseon puutarhassa oleva joutsensohva, jossa Salvador ajoittain lepäili…Ihmettelen tosin, millä ajalla!




    Viimeinen näytös – hauta teatterisalin alla

    Tornista tuli Salvador Dalín viimeinen koti, mutta itse museosta hänen lopullinen leposijansa. Tämä leposija on yhtä surrealistinen kuin hänen elämänsä. Hän halusi tulla haudatuksi oman museonsa sydämeen – entisen teatterin päänäyttämön alle. Vai halusiko?

    Surrealistinen katse: Dalín tapa tuijottaa kameraan hullunkurisesti yhdessä viiksien kanssa kiteyttää koko hänen taiteensa ja persoonansa ytimen: hämmentävän, provosoivan ja nerokkaan surrealismin.





    Hänet siis kuitenkin haudattiin oman museonsa teatterisalin lattian alle kryptaan, joten torni ja museo jäivät hänen lopulliseksi muistomerkikseen. Vuosiluku 1989 on siten sekä laajennusvaiheen päätepiste että Dalín kuolinvuosi.


    Esirippu on sulkeutunut, mutta esitys jatkuu: Museon päälava on muutettu surrealistiseksi näyttämöksi, jonka lattialaatan alle Salvador Dalí on haudattu. Taiteen keskellä vaeltavat ihmiset muodostavat alati muuttuvan yleisön mestarin ikuisessa teatterissa.





    Museon rakenne on tällainen:

    Yläkerrassa on teatterilava. Museon sydän on suuri, entisen teatterin näyttämöalue, jonka yllä kohoaa jättimäinen lasinen geodeettinen kupoli.

    Lavan lattiassa on suuri, valkoinen kivilaatta. Tuhannet museovieraat kävelevät tiistaista sunnuntaihin tämän näyttämön lattian yli tietämättään, että he kävelevät suoraan suuren mestarin Dalín haudan päällä.

    Teatterilavan alapuolella on krypta. Lavan lattiarakenteen alla sijaitsee kellarikerros, johon varsinainen hautakrypta on rakennettu.

    Muaeon teatterilavan alla olevassa kryptassa makaavan Dalin muistolaatta. Krypta on pilkkopimeä, valoa tulee vain tästä muistolaatasta.


    Kun menet museossa alakerran kryptahuoneeseen, näet siellä Dalín virallisen hautapaikan eli täysin rauhallisen mustan pimeän huoneen. Siellä valoa on hieman vain seinässä olevassa suuressa Dalin muistolaatassa.

    Tämä paikka viimeiselle levolle ei ehkä kuitenkaan ollut Dalín oma toive, vaan taustalla on yksi taidehistorian suurimmista hautasotkuista!

    Dalí lepää siis maan alla kryptassa, joka sijaitsee pystysuorassa linjassa suoraan sen teatterilavalla olevan valkoisen laatan keskipisteen alapuolella. Oliko se taiteilijalta viimeinen surrealistinen veto? Halusiko hän todella tulla haudatuksi oman teatterinsa päänäyttämön alle?


    Tämä on paikka, jossa taide, kuolema ja elävät ihmiset kohtaavat joka päivä.




    Vai oliko se ihan oikeasti vain paikallisen pormestarin tahto, jolla hän rahanhimo silmissään ajoi Figueresin kaupungin matkailulle miljoonatuloja?

    Olihan Dalín alkuperäinen tahto tulla haudatuksi Púbolin linnaan vaimonsa viereen. Nimittäin, tänne hän oli rakennuttanut heille kaksoishaudan ”kädestäpitoreiällä”.

    Ehkä Dalí todella muutti tahtoaan ja halusi viimeisenä surrealistisena ”taideteoksena” jättää ruumiinsa museovieraille. Ja ehkä hän siten itse – vaikka sairas olikin – ehti valita paikkansa, jossa kohtaa museossa tulee lepäämään?!

    Onhan niin Dalía, todella niin Dalía valita haudalleen kohta, jota kaikki totuutta tietämättään tallovat. -Liekö Dalí siellä jossain mustalla huumorillaan nauraen toteaa toiveensa toteutuneen: ”haudallani tanssitaan ikuisesti”.

    Kuka totuuden tietää? Ja jos tietää, onko enää hengissä? Tämä on sellainen sekasotku, että liekö ihme jos salaliittoteorioiden tulva ryöpsähti ei vain Espanjassa, vaan koko maailmassa?

    Oli totuus mikä tahansa, Mestari on kuitenkin varmistanut, että hän on ikuisesti oman elämänsä päänäyttämöllä, suuren lasikupolin alla, yleisönsä ympäröimänä.


    Surrealistin lemmikki: Taiteilija tunnettiin intohimostaan eksoottisia kissaeläimiä kohtaan. Dalí kohautti usein julkisuudessa liikkumalla ravintoloissa ja matkoilla Babou-nimisen oselottinsa kanssa. Täplikkäästä Babou-oselotistaan tuli hänen eksentrisen elämäntyylinsä uskollinen seuralainen.Villikissan intensiivinen katse ja taiteilijan tunnistettavat viikset loivat yhdessä täydellisen surrealistisen parivaljakon. Kumpaa pelkäät enemmän?



    —————

    Vielä muutamia lisäyksiä mestarin kuolemaan:


    Viimeinen petos ja hautapaikan suuri mysteeri

    Salvador Dalín piti virallisen testamenttinsa mukaan levätä ikuisesti Púbolin linnassa vaimonsa Galan vieressä, Hän oli jopa rakennuttanut sinne vierekkäiset hautapaikat, joiden välillä oli siis reikä.

    Ajatuksena oli, että näin he pystyisivät pitämään toisiaan kädestä vielä kuollessaankin. Viime hetken käänne sairaalavuoteella muutti kuitenkin kaiken ja laukaisi salaliittoteorioiden vyöryn.


    Surrealistisen historian havinaa. Museoaukiolla, museon edessä sijaitsevan monumentin ytimessä on perinteinen, valkoinen antiikin Rooman keisari Antoninus Piuksen rintakuva. Dalí halusi yhdistää teoksessa antiikin klassisen kauneuden ja oman aikansa modernin ajattelun kerrostamalla valkoista marmoria ja tummaa pronssia filosofi Francesc Pujolsin patsaaseen.




    Kuiskattu lupaus pormestarille

    Kun Dalí teki kuolemaa tammikuussa 1989, Figueresin pormestari kävi hänen luonaan kahdenkeskisessä tapaamisessa. Pormestari väitti myöhemmin Dalín kuiskanneen, että linna oli ”liian synkkä” ja hän halusi sittenkin hautapaikan omasta museostaan.


    Sukulaisten raivo

    Koska kukaan muu ei ollut huoneessa todistamassa keskustelua, Dalín ystävät ja sukulaiset olivat varmoja, että heikossa kunnossa ollutta ja lääkittyä taiteilijaa oli manipuloitu.


    Matkailumiljoonat kaupungille

    Kaupungin epäiltiin halunneen Dalín ruumiin hinnalla millä hyvänsä Figueresiin, sillä se takaisi museolle miljoonayleisöt ja jättimäiset turismitulot hamaan tulevaisuuteen.


    Tämmösiä kummajaisia Dali on väsänny. Mitäs tästä sanot?



    Salamahautajaiset

    Jotta kukaan ei ehtisi nostaa oikeusjuttua, hautajaiset järjestettiin poikkeuksellisella kiireellä. Dalí haudattiin pysyvästi museon teatterilavan alle vain kaksi päivää kuolemansa jälkeen.


    Arkkitehtuuri

    Figueresin Teatre-Museu Dalí tunnetaan kirkkaanpunaisesta julkisivustaan, jota koristavat sadat kullanväriset katalonialaiset leivät (suosittu surrealistinen symboli Dalín teoksissa). Katolla tasapainoilevat jättimäiset joutsenenmunat kuvastavat Dalílle uutta elämää, puhtautta ja syntymää. Takana näkyy teatterilavan yllä kohoava geodeettinen kupoli.



    Museon geodeettinen lasikatto., josta valmistuttuaan tuli samantien Figueresin maamerkki.



    Mikä on ”Dalílainen kolmio”?


    Seuraavassa vain maininnat ”Dalílaisesta triangelista”, josta tulee myöhemmin oma mielenkiintoinen juttunsa.

    Puhutaan Dalín elämäntyön maantieteestä
    Katalonian rannikolla Costa Bravalla, jossa Dalílainen kolmio The Dalínian Triangle sijaitsee. Se sitoo taiteilijan elämän kolmeen fyysiseen paikkaan Espanjassa:

    1) Figueres

    Joka on siis Salvadorin syntymäpaikka ja lapsuus, ja siellä on edellä käsitelty Teatre-Museu Dalí, joka on maailman suurin surrealistinen esine.

    Kaupungissa avattiin hiljattain myös todella huikea virallinen Dalín syntymäkoti museona (Casa Natal – Birthplace of Salvador Dalí).

    2) Port Lligat (Cadaqués)

    Dalín ja hänen vaimonsa Galan pitkäaikainen kotitalo ja ateljee. Dalí muokkasi useista kalastajamajoista surrealistisen labyrintin, jossa kävijä näkee taiteilijan työtilat täysin alkuperäisessä asussaan.

    3) Jo aiemmin mainittu Púbolin linna, jonka Salvador osti Galalle ja joka asui siellä yksin. Herra Dalí sai vierailla linnassa vain vaimonsa kirjallisella kutsulla.

    Näihin siis myöhemmin, pysyhän matkassa!


    Dream Caused by the Flight of a Bee Around a Pomegranate a Second Before Awakening (1944)



    __________________

    Tässä tulee vielä huikea tapaus, joka jäi historiaan yhtenä Dalín kuoleman jälkeisen historian oudoimmista ja ”dalímaisimmista” luvuista.

    -Lue, niin ehkä haukot henkeä, voiko tämä edes olla totta?!

    Tapaus Pilar Abel: Tarot-korteista taiteilijan tyttäreksi?

    Vuonna 2017 espanjalaisen Gironan kaupungista kotoisin oleva selvänäkijä ja tarokki-korttien tulkitsija, Pilar Abel ravisutti taidemaailmaa väittämällä olevansa Salvador Dalín ainoa biologinen tytär.

    Abel kertoi tarinan, joka oli kuin suoraan mystisestä romaanista:


    Isoäidin paljastus:

    Abel väitti, että jo hänen ollessaan pikkutyttö, hänen oma isoäitinsä oli sanonut hänelle suoraan: ”Tiedän, ettet ole poikani tytär, vaan suuren taiteilijan lapsi. Olet yhtä outo kuin hänkin. -” Myöhemmin myös Abelin äiti oli vahvistanut asian.


    Kielletty romanssi:

    Äiti oli Abelin mukaan työskennellyt 1950-luvun puolivälissä kotiapulaisena Cadaquésissa, aivan Dalín naapurustossa. Tästä oli kuulemma seurannut salainen, intohimoinen suhde naimisissa olleen taiteilijaneron kanssa, jonka seurauksena Pilar syntyi vuonna 1956.


    Säilyneet viikset – ratkennut mysteeri

    Abel oli ajanut isyysoikeudenkäyntiä vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2017 madridilainen tuomari teki päätöksen, joka oli yhtä dramaattinen kuin Dalín elämä: Dalín ruumis määrättiin kaivettavaksi ylös haudastaan DNA-näytteiden ottamista varten.

    Haudan avaaminen Figueresissa tarjosi medialle uuden surrealistisen hetken. Kun hautaholvi avattiin, kävi ilmi, että taiteilijan kuuluisat, vahatut viikset olivat säilyneet täydellisesti kello kymmentä vaille kymmenen -asennossaan, vaikka kuolemasta oli kulunut jo 28 vuotta.

    Panokset olivat jättilmäiset, sillä lapsettoman Dalín ainoana perillisenä hänellä olisi ollut oikeus neljännekseen taiteilijan sadoista miljoonista euroista. -Niinpä niin, vähemmistäkin rahoista panee kyllä kenet vain yrittämään!


    Lopputulos:

    Jännitysnäytelmä sai kuitenkin hyvin maallisen lopun. Kansallisen toksikologian laitoksen tekemät DNA-testit osoittivat lopulta aukottomasti, että Pilar Abel ei ole Dalín tytär.

    Kaiken huipuksi oikeus määräsi pettyneen selvänäkijän maksamaan haudan avaamisesta koituneet huomattavat oikeudenkäynti- ja kaivuukustannukset.

    Surrealistinen rakkaudentunnustus valkokankaan tähdelle. Salvador Dalí oli täysin hullaantunut Hollywood-näyttelijä Mae Westin sensuellista olemuksesta. Hän muutti ihastuksensa huoneen kokoiseksi optiseksi illuusioksi, jossa tähden kasvojen huuliksi asettiin tämä ikoninen, kirkkaanpunainen sohva. Dalí halusi luoda jotain provosoivaa – kalusteen, jolla istuminen tuntui taiteilijan mukaan suutelemiselta.




    Kuka oli María Pilar Abel Martínez?

    Pilar Abel (s. 1956) varttui Dalín kotiseudulla Kataloniassa. Hänestä tuli paikallisesti tunnettu astrologi, joka ennusti tulevaisuutta jopa paikallistelevisiossa. Lapsesta asti Pilar kantoi kuitenkin mukanaan tätä isoäidiltään saamaa ”Dali-salaisuutta”. Isoäidin mukaan Pilar oli yhtä outo kuin isänsä ”suuri taiteilija Dali”.


    Vaikka tarinalta putosi pohja, se jäi historiaan yhtenä Dalín perinnön oudoimmista luvuista. Se oli todiste siitä, että Dalín luoma surrealistinen aura jatkoi elämäänsä ja vääristi todellisuutta vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.


    The Elephants (1948)

    The Madonna of Port Lligat (1949)

    Surrealistin teatraalinen elämä oli täynnä huikeita elämän käänteitä, jotka tulevat elämään ikuisesti. Hänen provokatiivinen musta huumori kiehtoo yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka monta kertaa kävisit näissä Dalín ”elävissä taideteoksissa”.


    Lämpimästi tervemenoa ”Daliin”,

    Maria de Silva



    ———————————-
    Matkailijalle:

    Dalí-kolmio autolla: Kohteet, osoitteet ja esteettömyys (Päivitetty kesä 2026)


    1. Teatre-Museu Dalí (Dalí-teatterimuseo) – Figueres

    Taiteilijan itse suunnittelema surrealistinen elämänteos ja hänen viimeinen leposijansa.

    Osoite: Plaça Gala i Salvador Dalí, 5, 17600 Figueres, Girona

    Aukioloajat:k Ti–Su klo 9.30–17.45 (Maanantaisin suljettu).

    Esteettömyys huomio: Rakennuksen historiallisen luonteen vuoksi ylempiin kerroksiin ei ole hissiä. Pyörätuolilla pääsee liikkumaan esteettömästi upealla keskuspihalla ja pohjakerroksessa.


    2. Salvador Dalí House-Museum (Dalín kotimuseo) – Portlligat (Cadaqués)

    Dalín ja Galan labyrinttimainen ja intiimi koti meren rannalla, jossa sijaitsee taiteilijan alkuperäinen ateljeerakennus.

    Osoite: Platja de Portlligat, 17488 Cadaqués, Girona

    Aukioloajat: Ma–Su klo 10.30–18.00 (Marraskuusta alkaen suljettu maanantaisin). Huom! Liput on varattava etukäteen netistä.

    🚗 Invapysäköinti: Aivan museon ja rannan tuntumassa sijaitsevalla Parking Portlligat -ulkoilmaparkkipaikalla on merkityt invapaikat. Alusta parkkipaikalta museolle on tasaista hiekkaa/soraa.

    Esteettömyys huomio: Kohde ei sovellu pyörätuolin käyttäjille tai vaikeasti liikuntaesteisille. Kalastajamökeistä yhdistetyssä talossa on erittäin kapeita käytäviä ja jyrkkiä portaita. Ulkoalueen oliivipuumetsä sijaitsee rinteessä.


    3. Castell Gala Dalí (Galan linna) – Púbol

    Keskiaikainen linna, jonka Dalí osti ja sisusti vaimolleen Galalle mystiseksi vetäytymispaikaksi.

    Osoite: Gala Dalí Square, s/n, 17120 Púbol, Girona


    Aukioloajat: Ti–Su klo 10.30–17.45 (Maanantaisin suljettu).

    🚗 Invapysäköinti: Selkein ja helpoin kohde autolle. Kylän pääpysäköintialueen (ilmainen hiekkaparkkipaikka kylän laidalla) alussa on erikseen merkityt invapaikat lähimpänä linnaa. Matka linnalle (n. 100 m) on tasainen ja kivetty.

    Esteettömyys huomio: Linnan upea puutarha norsuveistoksineen sekä rakennuksen pohjakerros ovat esteettömiä. Yläkertoihin ja kryptaan on portaita.

























  • Lokakuun Flora – Kukkamaailman ”Oscar-gaala” Córdobassa

    Lokakuun Flora – Kukkamaailman ”Oscar-gaala” Córdobassa

    Perinteet kohtaavat nykytaiteen: Córdoban historialliset andalusialaiset sisäpihat muuttuvat lokakuisin kansainvälisen kukkataiteen näyttämöiksi.

    Mikä FLORA on?

    FLORA (Festival Internacional de las Flores) on maailman suurin nykytaiteellisen kukkataiteen ja botaanisen taiteen festivaali, joka järjestetään vuosittain lokakuussa Andalusiassa.

    Seuraava, järjestyksessään jo yhdeksäs festivaali häämöttää aivan nurkan takana. Se pidetään ma-to 12.–22. lokakuuta 2026. Vuoden 2026 virallinen teema on ”Ephemeral” eli katoavaisuus/hetkellisyys.


    Huikeaa kukka- ja botaanisentaiteen taidonnäytettä tässä tuhansien kukkien kiipeilevässä installaatiossa. Tarkkaan kun katsot, huomaat apuna käytetyn myös rakentamisen elementtejä. Wau!



    FLORAN synty

    Córdoba on tunnettu toukokuisesta patiokilpailustaan (Fiesta de los Patios), joka on jopa UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön kohde. Kaupungissa on siis vuosisatoja vanha perinne koristella sisäpihoja kukilla viileyden ja kauneuden vuoksi. Lue lisää: Córdoba avaa salaiset pationsa -artikkelista!

    FLORA sai alkunsa vuonna 2017 halusta nostaa tämä perinne modernin taiteen tasolle. Idean takana on kulttuuri- ja taideorganisaatio Zizai Cultura ja sen perustaja, kiinalais-espanjalainen liikemies Juan Ceña.

    Hän rakastui Córdoban patioihin ja halusi nähdä, mitä tapahtuisi, jos perinteisten pelargoniasetelmien sijaan maailman parhaat nykytaiteilijat, arkkitehdit ja floristit saisivat vapaat kädet muuttaa nämä historialliset tilat monumentaalisiksi installaatioiksi.

    Festivaali syntyi täydelliseksi vuoropuheluksi historiallisen andalusialaisen arkkitehtuurin ja modernin kukkataiteen välillä.


    Onko tässä vain kasveja telineillä vai taideteoksia? – Tämä on juuri se raja, jossa perinteinen kukkasidonta muuttuu nykytaiteeksi. Kyseessä eivät ole tavalliset kukkaistutukset, näyttelytelineet tai kukkakaupan somisteet. Kyse on botaanisesta installaatiotaiteesta (floral installation art).



    Mikä tekee FLORAsta ainutlaatuisen?

    Näyttämönä historialliset patiot:

    Festivaalin aikana kansainväliset huippumuotoilijat ja kukkataiteilijat valtaavat Córdoban tunnetuimmat institutionaaliset sisäpihat ja palatsit (kuten Palacio de Viana tai Palacio de Orive). He luovat niihin monumentaalisia, tilapäisiä taideteoksia (arte efímero).


    Kukkamaailman ”Oscar-gaala”:

    Kyseessä on kilpailu, jossa taiteilijat kisaavat arvostetuista ja rahallisesti merkittävistä palkinnoista. Mukana on ollut tekijöitä laidasta laitaan, muun muassa Japanista, Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista (vuonna 2026 mukana on esimerkiksi nimekäs FLOVER NYC).


    Ilmassa ihanaa installaatiota rautaverkoista rakennettuna ja maassa mahtavaa mahtipontista makoilevaa maisemaa…



    Yleisölle täysin ilmainen:

    Kaikkiin pationäyttelyihin on vapaa pääsy, mikä houkuttelee kaupunkiin valtavasti kukkien ja kulttuurin ystäviä.


    Miljoonien eurojen piristysruiske:

    Tapahtuma kestää vain alle kaksi viikkoa, mutta se tuo kaupungille pelkästään kymmenessä päivässä yli 16 miljoonan euron taloudellisen tuoton. Lokakuusta onkin tullut Córdobassa uusi superkuukausi toukokuun rinnalle.


    Vihreä keidas keskellä kaupunkia. Córdoban kuuluisa arkkitehtuuri, valkoiset seinät ja sadat kukkaruukut tarjoavat täydellisen taustan nykytaiteelle




    Festivaaliviikon aikataulu ja kulku


    1) Ma-To 12.–15. lokakuuta (Asennusvaihe):

    Taiteilijat rakentavat massiivisia installaatioitaan suoraan patioille. Kaupungissa järjestetään samalla erilaisia työpajoja ja keskusteluja.


    2) Pe-Ke 16.–21. lokakuuta (Näyttelypäivät):

    Valmiit teokset ovat avoinna yleisölle joka päivä klo 11:00–20:00.


    Koe Córdoban FLORA-festivaali! Löydä lokakuun upeimmat kukkateokset, historialliset palatsit ja salainen Guerrilla FLORA -kukkajahti.


    3) To 22. lokakuuta (purkupäivä ja Kukkasota – Guerrilla FLORA):

    FLORAn purku on uniikki

    Monissa tapahtumissa purkupäivä on suljettujen ovien takana tehtävää tylsää siivousta, mutta FLORAssa se on julkisen kaupunkitaiteen ja kierrätyksen huipentuma.


    Sukellus portista sisään ja hups, näky voi olla vaikka tällainen: Kukkaa joka makuun pation täydeltä!




    Kun virallinen näyttely päättyy ke 21. lokakuuta, tapahtuu seuraavaa…

    Toinen elämä kukille (Kierrätystaide):

    Palkintokilpailussa olleet 5–6 massiivista installaatiota puretaan patioilta. Paikalliset andalusialaiset floristit ja sosiaaliset kollektiivit (kuten Proyecto Puerta Verde) keräävät nämä ”ylijäämäkukat” ja -kasvit.

    Spontaanit pop-up-teokset:

    Tästä kierrätysmateriaalista loihditaan uusia, yllättäviä pop-up-taideteoksia ja kukkainstallaatioita julkisiin tiloihin, kuten aukioille ja puistoihin (esimerkiksi Jardines del Huerto de Orive -puutarhaan).

    Sijainnit ovat yllätyksiä, ja ne paljastetaan kävijöille festivaalin WhatsApp-kanavalla vasta purkupäivän aamuna.


    Yhteisöllisyyden voimaa. Paikalliset asukkaat, kukkakauppiaat ja vapaaehtoiset luovat yhdessä syksyn upeinta kaupunkikulttuuria.




    Kolmas elämä (Kukkien ryöstö):

    Päivän huipentuma on täysin vertaansa vailla, kun pop-up-teokset ovat valmiit, festivaaliorganisaatio antaa luvan kukkien vapaaseen ryöstöön!

    Kun nämä uudet guerrilla-installaatiot ovat valmiita, festivaalin sosiaalisessa mediassa ilmoitetaan kellonaika, jolloin kuka tahansa saa tulla ja ottaa kukat mukaansa.

    Paikalliset ja turistit saapuvat paikalle sankoin joukoin kukkasaksien ja -kassien kanssa. Upeat arvokukat päätyvät koristamaan Córdoban asukkaiden omia koteja ja parvekkeita.


    Tällä voidaan Córdobassa hienosti korostaa tämän päivän kuumaa perunaa ”Vihreää arvoa”: mikään ei mene hukkaan, vaan purkupäivästä on tehty iloinen ja yhteisöllinen loppuhuipennus!

    Tässä vain osa niistä tuhansista Flora Guerrilla -kukista, jotka päätyvät lopulta kaunistamaan Córdobalaisten ja Florassa vierailevien koteja, pihoja ja terasseja.




    Valon asiantuntijat:

    Taiteilijat suunnittelevat teoksensa tietäen tarkalleen, missä kulmassa lokakuun matala andalusialainen aurinko paistaa sisäpihoille eri vuorokauden aikoina. Siksi näyttely näyttää täysin erilaiselta aamulla klo 11 kuin illalla klo 19.


    Viimeisimmät FLORAn voittajat ja heidän työnsä

    FLORAn 25 000 euron pääpalkinto on kukkamaailmassa jättimäinen. Kolmen viimeisimmän vuoden upeimmat voittajatyöt ovat:


    – 2025:
    Wagner Kreusch (Brasilia) – ”Río Flotante” (Kelluva joki)

    Teos ja sijainti:
    Sijoitettiin Palacio de Vianan sisäpihalle (Patio de las Columnas).

    Kuvaus:
    Taiteilija loi monumentaalisen, ilmassa leijuvan botaanisen ja orgaanisen ”joen”. Teos mutkitteli pihan poikki käyttäen materiaalina pääosin bambua, esparto-ruohoa, maissinkuoria ja paikallisia kasveja.

    Teos pohti veden merkitystä, ilmastonmuutosta sekä tulevaisuutta. Sen rakentamisessa hyödynnettiin perinteistä intialaista korinpunontatekniikkaa, ja se oli kunnianosoitus Amazonin sademetsien synnyttämille ”ilmavirroille” (flying rivers).


    FLORA-festivaalin antia sisäpihojen syleilyssä. Jälleen ma -to 12. – 22.10.2026. .




    – 2024:
    This Humid House (Singapore) – ”Entre magnolios” (Magnolioiden välissä)

    Teos ja sijainti:
    Sijainti: Diputación de Córdoba (Patio del Reloj / Kellopiha)

    Kuvaus:
    Singaporessa toimiva kollektiivi rakensi monikerroksisen, ”monilajisen elinympäristön”, joka sulautui täydellisesti pihan olemassa oleviin vanhoihin magnoliapuihin.

    Paikallista orgaanista ainesta ja kariketta (hojarasca) hyödyntävä teos otti visuaalisia vaikutteita lintujen- ja muurahaispesistä, ja se juhlisti eri lajien onnellista rinnakkaiseloa kaupunkiympäristössä.


    – 2023:
    Tadao Cern (Liettua) – ”Flor Negra / Eco Blanco” (Musta kukka / Valkoinen kaiku)

    Teos ja sijainti:
    Sijoitettiin Córdoban arkeologisen museon (Museo Arqueológico) toiselle sisäpihalle.

    Kuvaus:
    Teos hyödynsi museon sisäpihan allasta, jonka vesi värjättiin mustaksi. Sen päälle rakennettiin minimalistinen ja käsitteellinen installaatio 16 000 valkoisesta neilikasta ja krysanteemista.

    Kun kukat imivät itseenä mustaa vettä, niiden väri muuttui hitaasti tummaksi. Teos oli kunnianosoitus kasvien älykkyydelle sekä Córdoban historialliselle kulttuurien ja uskontojen sulautumiselle.


    Floran teoksilla on aina syvällinen, käsitteellinen sanoma kuten ilmastonmuutos, veden kiertokulku tai lajien välinen rinnakkaiselo. Miten koet näiden neilikoiden suhteen tilaan?



    Ja sitten tulevaan:

    Voit tutustua vuoden 2026 Kansainvälisen FLORA-festivaalin ohjelmaan tästä linkistä!


    Vuoden 2026 FLORA-festivaalin pääteemaksi on valittu kiehtova ”Ephemeral” eli Katoavaisuus

    Pian alkava festivaali pureutuu teemallaan siihen, miten nykymaailman nopeus, epävakaus ja jatkuva muutos vaikuttavat ihmisyyteen ja tunne-elämäämme.

    Samalla se juhlistaa kukkataiteen perusolemusta: teokset ovat olemassa vain hetken, ja ne elävät lopulta vain ihmisten muistoissa ja valokuvissa.


    Installaatiot ihastuttavat toinen toisensa perään! Näissä geimeissä kaikki on sallittua. Kuitenkin: Botaaninen taide (kasvitaide) on taidemuoto, joka sijoittuu tieteen ja kuvataiteen välimaastoon. Sen virallinen määritelmä vaatii, että teos on tieteellisesti ja kasvitieteellisesti täysin tarkka, mutta samalla se on esteettisesti kaunis ja noudattaa taiteellisen sommittelun sääntöjä.




    Mielenkiintoisimmat kohokohdat ja taiteilijatärpit tälle lokakuulle ovat:

    1) Sohee Park (Etelä-Korea) – Sijaintina Patio de los Naranjos (Mezquita):

    Yksi festivaalin odotetuimmista nimistä luo teoksensa kenties Córdoban ikonisimpaan paikkaan, moskeija-katedraalin kuuluisaan Appelsiinipihanäkymään.


    2) FLOVER NYC (Yhdysvallat) – Sijaintina Diputación de Córdoba (Patio Barroco):

    Newyorkilainen kukkastudio tuo oman urbaanin ja modernin näkemyksensä historiallisen barokkipalatsin sisäpihalle.


    FLORAn tarkoitus on luoda taidetta kaikkialle kaupungissa ja keksiä mitä mielikuvituksellisempia paikkoja. Tässäkin putouksenomaisesti valuu tuhansia kukkia.




    Mukana on toki myös useita muita kansainvälisiä nimiä, kuten

    – brittiläinen Hamish Powell
    – espanjalainen Taller Banegas
    – ranskalainen Mas Rasa,joka on voittanut nousevien kykyjen Patio Talento -kilpailun


    Córdoban patiokulttuurin ydintä. FLORA-festivaali herättää kaupungin historialliset sisäpihat ja palatsit eloon uudella tavalla, kun vuosisatoja vanha arkkitehtuuri kohtaa nykytaiteilijoiden visiot.




    Vielä osittaisena kertauksena Guerrillaa…

    Flor Motion -kollektiivi toteuttaa kukkagerillansa eli kukkaiskunsa Florassa. Tämä on vahva esimerkki kollektiivisesta voimasta.



    Huipennus Guerrilla FLORAssa:

    Koko festivaali huipentuu perinteiseen tapaan Guerrilla FLORA -päivään, jolloin taiteilijat luovat ylijääneistä kukista ja kasveista yllättäviä, spontaaneja taideteoksia ympäri Córdoban julkisia katuja ja aukioita.

    Rakennetaan, puretaan, kootaan ja annetaan

    FLORA on kaunis monivaiheinen tapahtuma, joka tarjoaa kaikille jotain. Ensin tuhannet taiteilijoiden kukkainstallaatiot ovat ihasteltavina. Sen jälkeen ne puretaan ja kootaan pitkin kaupunkia pienemmiksi kukkateoksiksi. Viimeisenä koittaa se odotettu kaikkein ehkä merkittävin vaihe Córdobalaisille:

    Local-kukkakauppiaat ja ammattilaiset (kuten madridilainen Flor Motion-kollektiivi) lyöttäytyvät yhteen paikallisten nuoriso- ja sosiaalijärjestöjen sekä ”vaarassa syrjäytyä” olevien nuorten kanssa.

    Spontaanit ”iskut” kaupunkitilaan

    Tämä ryhmä luo kierrätetyistä materiaaleista yllättäviä, spontaaneja ja usein kantaaottavia pop-up-kukkainstallaatioita julkisiin tiloihin – kuten toreille, suihkulähteisiin, puistoihin ja kadunkulmiin (kuten Jardines del Huerto de Orive tai Casa de la Juventud).


    Yhteisöllisyyden voimaa on tässäkin kovasti. Paikalliset asukkaat, kukkakauppiaat ja vapaaehtoiset luovat yhdessä syksyn upeinta kaupunkikulttuuria. Mukaan otetaan aina myös syrjäytymisuhan alla olevia oppimaan ja tekemään kukkataidetta.



    Hauskuus alkaa – ota taidetta kotiisi!

    Kun nämä katutaideteokset ovat iltapäivällä valmiita ja niitä on aikansa ihasteltu, alkaa Guerrillan hauskin osuus: teokset puretaan ja kuka tahansa ohikulkija saa ottaa kukkia ilmaiseksi mukaansa.

    Kukkasakset ja kolmas elämä

    Ihmiset kerääntyvät paikalle kukkasaksien, ämpäreiden ja kassien kanssa. Kukat saavat ”kolmannen elämän” paikallisten asukkaiden omissa kodeissa, parvekkeilla ja perinteisillä andalusialaisilla patioilla.

    Kädenojennus syrjäytyneille

    Se on kaunis, täysin ilmainen ja kierrätykseen perustuva tapa päättää suuri taidejuhla. Kaiken lisäksi se tekee hyvää, sosiaalityötä, jolla syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia otetaan mukaan tekemään hyvää muille ja samalla myös itselle.


    Tässä esimerkki upeasta kukkainstallaatiosta Córdoban kukkapuistossa.




    ____________________________

    Hyvä lukija:
    Näin pääset mukaan salaiselle kukkajahdille

    Paikat ilmoitetaan salamyhkäisesti vasta kyseisenä aamuna.

    Flamingonkukkia ja bambunoksia. Hiljalleen taidetta syntyy.



    Toimi näin, jos haluat mukaan kukkajahdille:

    1) Liity WhatsApp-kanavalle:

    Vieraile ennen matkaasi tai festivaalipäivää festivaalin virallisella sivustolla osoitteessa festivalflora.com. Sivun alalaidasta ja medialinkeistä löydät suoran linkin FLORA WhatsApp-kanavan (Canal de WhatsApp) tilaamiseksi.

    2) Pistä ilmoitukset päälle:

    Koska kyseessä on reaaliaikainen kanava (eikä ryhmä, jossa kaikki voivat viestitellä), et huku spämmiin. Saat ilmoituksen vain silloin, kun festivaaliorganisaatio jakaa jotain kriittistä.

    3) Seuraa koordinaatteja:

    Guerrilla-aamuna puhelimeesi pärähtävät tarkat sijainnit ja aikataulut siitä, mihin päin kaupunkia pop-up-taide kulloinkin nousee.

    4) Ota kassi mukaan:

    Kun katutaideteokset alkuillasta puretaan, yleisö saa kerätä ja ottaa kukat ilmaiseksi kotiinsa. Älä siis unohda ottaa mukaan tyhjää kassia kukkasaalista varten!


    Kuin hyttysen kutomaan usvaan kietoutuneet vaaleanpunaiset kielet. Tämä kaivo ei tarjoa vettä, se tarjoaa elämän ja kuoleman teatteria.




    Vinkki:

    WhatsApp-kanavalta näet kätevästi myös festivaalin aikana tapahtuvat viime hetken aikataulumuutokset ja vapautuvat paikat ilmaisille työpajoille.



    Tapaamisiin lokakuun Florassa,

    Maria de Silva







  • Córdoba avaa salaiset pationsa – Koe toukokuun taika ja lumoudu

    Córdoba avaa salaiset pationsa – Koe toukokuun taika ja lumoudu

    Ikoniset siniset kukkaruukut ja yksityiskohdat ovat tyypillisiä erityisesti San Basilion alueella. Kirkkaan siniset ruukut antavat täydellisen kontrastin punaisille pelargonioille tai joulutähdille, joita kuvassa on. Kuvassa tyypilliset valkoiseksi kalkitut seinät.




    Córdoban kukkajuhlat  –  Fiesta de los Patios de Córdoba

    Juhla tarjoaa kaikkea ihanaa kesäpäivän viettoon. Lähde matkalleni mukaan katsomaan, mitä avattujen porttien takaa paljastuu.


    Ajantaju hukkuu

    Andalusian aurinko paahtaa jo toukokuun alussa Córdoban kapeita, valkoisia katuja, joiden sokkeloihin eksyy helposti niin matkailija kuin ajantajukin.

    Hetkittäin kuumuus ja kiviseinien heijastama valo tuntuvat miltei pakahduttavan kuumilta. Mutta kun asettaa kätensä raskaalle rautaportille ja astuu sisään, maailma muuttuu sekunneissa.


    Jospa seinät osaisivat puhua

    Jos Córdoban muinaiset seinät osaisivat puhua, ne kuiskaisivat tarinoita roomalaisista legioonalaisista, maurilaisista kalifeista ja vuosisatojen takaisesta loistosta.

    Joka toukokuun alkupäivinä  nämä samat seinät heräävät kahdeksi viikoksi henkiin aivan erityisellä tavalla. Kaupunki juhlii Fiesta de los Patios -kukkajuhlaansa ja avaa yleisölle katseilta suojatut, yksityiset sisäpihansa.


    Córdoba avaa salaiset pationsa tuhansine hehkuvan purppuraisina kukkina, joita tässä on amppeleissa ja pensaissa talojen edustalla.

    Kaikki on valmista kukkajuhlan tunnelmaan ja tuhansien vieraiden vastaanottamiseen. Tuhannet kukat tuhansine lajeineen ja väreineen ovat pääroolissa Córdoban kukkajuhlilla salaisilla sisäpihoilla.




    Valkoisia seiniä ja tuhansia kukkaruukkuja

    Fiesta de los Patios on kilpailu, jossa asukkaat avaavat normaalisti suljettuina olevat pationsa valtavalle yleisömäärälle. Parhaat patiot palkitaan rahapalkinnolla.

    Omistajat koristelevat valkoiset seinät tuhansilla kukkaruukuilla, joista erityisesti pelargoniat, siniset santorinit (lobeliat), jasmiinit ja bougainvilleat ovat suosituimpia.


    Vuosisatojen taika vs. luonnonvoimat

    Kadun häly korvautuu suihkulähteen solinalla, ilma viilenee ja silmien eteen aukeaa tuhansien kukkien värittämä salainen puutarha. Tätä on Córdoba parhaimmillaan  –  toukokuun taikaa, jota on vaalittu täällä jo vuosisatojen ajan.

    Kyseessä ei ole vain silmänruokaa, vaan sukellus syvälle historian havinaan ja arkkitehtuuriin, joka syntyi tarpeesta selviytyä luonnonvoimia vastaan.

    Kun astuu sisään pation varjoon, astuu samalla askeleen menneisyyteen, missä vesi, valo ja kasvit muodostavat täydellisen suojan ulkopuoliselta maailmalta.


    Córdoba avaa salaiset pationsa: Vehreällä suihkulähdepihalla kaariholvien ympäröimänä lukuisat eri sävyiset punaiset kukat ja vihreät kasvit toivottavat kukkajuhlien vieraat lämpimästi tervetulleiksi.

    Vehreällä suihkulähdepihalla kaariholvien ympäröimänä lukuisat kukat ja vihreät kasvit toivottavat kukkajuhlien vieraat lämpimästi tervetulleiksi.




    Historiaa ”patiojuhlan” taustalla

    Ilmaston pakottama arkkitehtuuri

    Äkkiseltään voi ihmetellä, mistä ihmeestä tuli mieleen järjestää patiojuhlia. -No, sille on erittäin looginen selitys: takana on ilmaston sanelema pakko ja sen mukainen arkkitehtuuri.

    Kuumuus pakotti arkkitehdit keksimään ratkaisun: talot rakennettiin sisäänpäin, ja pation keskellä oli yleensä suihkulähde, kaivo ja paljon vihreitä kasveja. Tämä yhdistelmä laski pihan lämpötilaa ja toi asuntoihin raikasta ilmaa ennen ilmastointilaitteiden aikakautta.


    Roomalaisten ja maurien perintö

    Maurit eli arabit tekivät Córdobasta kukoistavan muinaisen islamilaisen kalifaatin sydämen 700-luvulta alkaen. Córdoba oli tuolloin Euroopan suurin metropoli ja kesäisin yhä yksi Euroopan kuumimmista kaupungeista, jossa lämpötila nousee helposti yli 40 asteen.

    Alkuperäisen ratkaisun kehittivät alueen muinaiset roomalaiset, mutta arkkitehtuurin ja estetiikan veivät huippuunsa maurit. He rakensivat talonsa niin, että huoneet ympäröivät keskeistä sisäpihaa, joka näin oli suojassa ainakin kuumimmalta auringon paahteelta.

    Rautaportin takaa voit löytää tällaisenkin piilopirtin: Vehreiden ja vihreiden runsaiden kasvien alla vilvoittelet rauhassa ja ihastelet ikonisia sinisiä kukkaruukkuja pitkin seiniä. Kaivo kuuluu asiaan! Córdoba on avannut salaiset pationsa, tervetuloa!

    Rautaportin takaa voit löytää tällaisenkin piilopirtin: Vehreiden ja vihreiden runsaiden kasvien alla vilvoittelet rauhassa ja ihastelet ikonisia sinisiä kukkaruukkuja pitkin seiniä. Kaivo kuuluu asiaan!




    Kodin sydän ennen ja aina (kyllä, tulevaisuudessakin)

    Muistetaan kuitenkin, että patio ei ollut vain viilennystä varten vaan se oli kodin sydän, jossa perhe ja naapurit kokoontuivat suojaan maailmalta! Nykypäivän Espanjassa sen ei enää välttämättä tarvitse olla viilennystä varten eikä suojapaikka pahalta maailmalta.

    Sisäpihalle vaikka makuuhuoneesta

    Niissä espanjalaistaloissa, joissa tämä sisäpiha yhä on, se toimii  perheen ja ystävien kokoontumispaikkana, jossa vietetään monia espanjalaisia juhlia. Joissakin taloissa ”sisäpiha” todellakin on sisäpiha, sillä sinne pääsee vain talon sisältä, sen jostakin asunnon huoneesta.

    Tuo sisäpiha on usein hyvin pieni, mutta intiimi kiva paikka ruokailulle, istuskelulle ja seurustelulle. Kattona näissä on yleensä vain taivas. -Eli ihan pihalla ollaan!


    Salainen patio avattu ja kaksi naisvierasta tässä katselee hienoja valkoisia, pinkkejä ja vaaleanpunaisia kukkia sinisissä ruukuissa valkoisella kalkkiseinällä. Siellä on ruskea paksu ovi, ja naiset miettivät, mihinhän ovi vie?

    Patiojuhlavieraat tässä miettivät, mihinhän ovi vie?




    Perinteen synty ja UNESCO-tunnustus

    1921: Patiokilpailuperinne syntyi

     Córdoban silloinen pormestari Francisco Fernández de Mesa järjesti ensimmäisen virallisen  patiorakennus- ja koristekilpailun nimellä Concurso de Patios, Balcones y Escaparates (Sisäpihojen, parvekkeiden ja näyteikkunoiden kilpailu).


    Vaatimaton aloitus

    Alku oli vaatimaton, sillä mukana oli vain kolme patiota. Palkinnotkin olivat vaatimattomat eli 50, 70 ja 100 pesetaa. Vaatimattoman alun vuoksi, kilpailua ei järjestetty uudestaan moneen vuoteen. Perinne elvytettiin kunnolla vasta vuonna 1933, jolloin mukaan ilmoittautui jo 16 pihaa.


    Suursota keskeytti

    Espanjan sisällissota (1936–1939) keskeytti juhlan jälleen, ja nykyinen, katkeamaton vuotuinen perinne sai lopullisesti alkunsa vasta vuonna 1944. Vuosien varrella perinne kasvoi ja vakiintui nykyiseksi suurtapahtumaksi.


    2012: UNESCO lisäsi juhlan luetteloonsa

    Pitkän historian huipentumana UNESCO lisäsi ”patiokilpailun” nimenomaan ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
    Virallinen päätös tehtiin 6. joulukuuta 2012 (eli Suomen itsenäisyyspäivänä ja Espanjan perustuslain päivänä Día de la Constitución).


    Tämä kuva vangitsee sen kaikkein klassisimman toukokuun tunnelman, jossa valkoiset seinät peittyvät kukkamereen ja historiallinen sisäpiha herää eloon. Näin on, kun Córdoba avaa salaiset pationsa.

    Tämä kuva vangitsee sen kaikkein klassisimman toukokuun tunnelman, jossa valkoiset seinät peittyvät kukkamereen ja historialliset sisäpihat heräävät eloon.



    Tunnetuimmat juhlareitit

    Patiojuhlan alkaessa kaupunki jaetaan yleensä kuuteen tunnetuimpaan ja parhaimpaan reittiin, joita pitkin kulkiessaan vierailijat saavat hienoja puutarhaelämyksiä.

    Seuraavassa poimittuna tärkeimmät:

    Alcázar Viejo (San Basilio):

    Tämä on alueista kuuluisin, ja niinpä myös jonot ovat usein pisimmät. Täällä ovat ne kaikkein perinteisimmät, palkitut patiot, joissa valkoiset seinät ovat lattiasta kattoon sinisten kukkaruukkujen peitossa.

    Córdoba avaa salaiset pationsa: "Näkymä La Juderían kapealta kukkakujalta kohti kaupungin sydäntä. Kuja herää eloon keväisen kukkajuhlan aikaan, ja sen päässä kohoaa Córdoban moskeija-katedraalin kuuluisa kellotorni – 900-luvun islamilainen minareetti, joka kätkee sisäänsä vuosisatojen kristillisen ja maurilaisen historian." Kuvassa hienoja kukkaruukkuja seinillä ja rautaparvekkeilla.

    Näkymä La Juderían kapealta kukkakujalta kohti kaupungin sydäntä. Kuja herää eloon keväisen kukkajuhlan aikaan, ja sen päässä kohoaa Córdoban moskeija-katedraalin kuuluisa kellotorni – 900-luvun islamilainen minareetti, joka kätkee sisäänsä vuosisatojen kristillisen ja maurilaisen historian.


    Judería:

    Juderia on vanha, tunnelmallinen juutalaiskortteli, jossa patiot ovat intiimejä ja historiallisia.

    "Rakkautta ja kukkamerta Córdoban juutalaiskortteli Juderíassa Patios-festivaalin aikaan." Nuoripari keskellä sisäpihan vehreää patiota, jossa lukuisia ruukkuja seinillä vihreine kasveineen. Córdoba on avannut juutalaiskorttelinsa.

    Rakkautta ja kukkamerta Córdoban juutalaiskortteli Juderíassa Patios-festivaalin aikaan.



    Santa Marina / San Agustín:

    Tällä hieman rauhallisemmalla alueella voi kokea aidompaa andalusialaista naapurustotunnelmaa.


    Palacio de Viana:

    Tämä ”Patioiden museo” on 1400-luvun palatsi, jossa on 12 erilaista upeaa sisäpihaa. Se on avoinna ympäri vuoden, mutta kukkajuhlien aikaan se on ehdottomasti parhaimmillaan.


    Punapukuinen mustahiuksinen nainen pation seinustalla., jolla satoja sinisiä ruukkuja ja niissä sinisiä kukkia, kai lobelioita. Myös vihreitä kasveja saviruukuissa maassa.

    Kukkaloistoa ja andalusialaista arkkitehtuuria on tässä kuvassa. Näet, miten vuosisatoja vanha maurilainen ja roomalainen arkkitehtuuri luo viileän keitaan toukokuun helteeseen.




    Mitä näissä salaisissa puutarhoissa tapahtuu?

    Varovainen kurkistus portista

    Toukokuun helle polttaa hipiää ja kivikatujen sokkeloiset seinät hohkaavat aurinkoa. Olisiko tarve viilennykseen – kurkistus rautaportista – näenkö harhaa?

    –Astun varovasti sisään ja koen toisen maailman: suihkulähteen solina ja vihreä viileä keidas, joka tuoksuu lempeästi satojen kukkien sekamelskalta. -Hallusinaatioko? Vai espanjalainen salainen puutarha, jonka voi kokea Córdoban kukkajuhlilla?  


    Vaikka ollaan syvällä kukkajuhlinnassa, kyse ei suinkaan ole pelkistä kukista. Voisi sanoa, että yhteisöllisyys, vieraanvaraisuus ja seurustelu siivittävät espanjalaisten patioiden tunnelmaa.


    Upea kuva, jossa kaksi pariskuntaa tanssii sevillanaa. Naisilla päällä puna-valkoinen kapea puku, jonka helma on monikerroksinen salsatyyppinen. Miehillä mustapunainen asu, komeat hatut mustalla nauhalla ja tiukat housut.

    Sevillana on tanssittuna parhaimmillaan! Siinä missä pelkät juhlapuvut näyttävät kauniilta, tanssin liike, käsien kaaret ja mekkojen helmojen pyörähdykset tuovat andalusialaisen energian kunnolla esiin.


    Flamencoa, sevillanaa, viiniä ja tapaksia

    Puutarhojen omistajat jakavat auliisti tarinoita kukista ja kasveista sen lisäksi, että juttelevat vieraille. Iltaisin kaduilla ja pihoilla soi usein perinteinen flamenco-musiikki ja kitara. Siellä tanssitaan sevillanaa ja nautitaan paikallisia tapaksia sekä kylmää Fino– tai Montilla-Moriles-viiniä.


    Andalusialaisen elämänilon ja juhlan huipentuma: värikkäiden sini-puna-valko-liila pukujen havinaa, kastanjettien pauketta ja sevillana-tanssin pyörteitä kevätjuhlien huumassa. Paljon yleisöä katsomassa tanssia aukiolla.

    Andalusialaisen elämänilon ja juhlan huipentuma: värikkäiden pukujen havinaa, kastanjettien pauketta ja sevillana-tanssin pyörteitä kevätjuhlien huumassa.



    Mitä on sevillana?

    Sevillana (sevillanas) on erittäin vauhdikas, iloinen ja yhteisöllinen andalusialainen kansantanssi, joka on kotoisin Sevillasta. Se muistuttaa näyttävine flamencopukuineen ja käsiliikkeineen paljon flamencoa.

    Kyseessä on kuitenkin kaikkien sukupolvien seurajuhlatanssi, jota tanssitaan pareittain. Tanssi koostuu aina neljästä lyhyestä osasta, joiden kiinteän koreografian andalusialaiset oppivat jo lapsena.

    Sevillana on Andalusian suurten kevätjuhlien, kuten Sevillan huhtikuun juhlallisuuksien (Feria de Abril), ehdoton sydän ja ilon symboli.


    Kukkien taistelu (Batalla de las Flores): Tässä vauhdikkaassa kevätparaatissa kukkasin koristellut vaunut kiertävät kaupungin katuja, ja yleisö sekä vaunuissa olijat heittelevät toisiaan tuhansilla neilikoilla.

    Kukkien taistelu (Batalla de las Flores): Tässä vauhdikkaassa kevätparaatissa kukkasin koristellut vaunut kiertävät kaupungin katuja, ja yleisö sekä vaunuissa olijat heittelevät toisiaan tuhansilla neilikoilla.




    Toukokuun taikaa Córdobassa

    Toukokuu (Mayo Cordobés) kaupungissa on täynnä muitakin juhlia. Juhlat alkavat usein huhtikuun lopun ”Kukkien taistelulla” (Batalla de las Flores), joka tarkoittaa kukkien heittely -paraatia. Toukokuussa on myös ”Ristijuhla” (Cruces de Mayo).


    Córdobalainen toukokuu on myös Ristijuhla (Cruces de Mayo): Ristijuhlassa Córdoban aukioille ja pihoille pystytetään suuria, kokonaan kukilla (kuten neilikoilla ja ruusuilla) koristeltuja ristejä. Tässä ristin kukat ovat punaiset ja alapuolellla on sinisiä kukkia.

    Ristijuhla (Cruces de Mayo): Ristijuhlassa Córdoban aukioille ja pihoille pystytetään suuria, kokonaan kukilla (kuten neilikoilla ja ruusuilla) koristeltuja ristejä. Alueilla soi musiikki, tanssitaan flamencoa ja nautitaan paikallisia herkkupaloja.

    Artikkelissa Córdoba avaa salaiset pationsa on tässä menossa sevillanas -tanssi. Kadulla aukiolla tanssii kaikenikäisiä naisia ja lapsia ihanissa keltaisissa, sinisissa, valkoisissa ja punaisissa puvuissa. Takana upeita vanhoja kivitaloja.

    Sevillanaa tässäkin tanssitaan, ja sehän on muuten tanssi vauvoista vaariin eli ihan kaikenikäisille. Opetetaan ihan pienenä lapsena, joskaan ei tietystikään vauvoille…vähän innostuin liioittelemaan.



    ________________________________


    HUOMIOI SIESTA!    Käytännön vinkit matkailijalle:

    – Patiot sulkeutuvat iltapäivällä (siestan aikaan n. klo 14–18), jolloin asukkaat lepäävät ja kastelevat kasveja.

    – Parasta on vierailla arkipäivisin aamulla, jolloin välttää viikonlopun ruuhkat.

    ————————————————–

    Lokakuun FLORA:

    VINKKI: Etkö pääse matkaan toukokuussa? Koe Córdoban kukkaloisto syksyllä!

    Jos toukokuun matka jää haaveeksi, älä huoli – Córdoba kukkii upeasti myös syksyllä! Joka vuosi lokakuussa kaupungissa järjestetään FLORA-festivaali (Festival Internacional de las Flores).

    Toisin kuin perinteisissä toukokuun patioissa, FLORAssa maailman huipputason nykytaiteilijat muuttavat historialliset palatsit ja sisäpihat moderneiksi, jättimäisiksi kukkainstallaatioiksi.

    Tapahtuma on täysin ilmainen, ja se tarjoaa aivan uudenlaisen, urbaanin näkökulman kaupungin kukkaperinteeseen.

    Milloin?

    Ma-To 12.–22. lokakuuta 2026

    Missä?

    Ympäri Córdoban vanhaakaupunkia, mm. Palacio de Vianassa ja Mezquitan Appelsiinipatiolla.

    Lue tästä kattava opas lokakuun FLORA-festivaaliin ja katso tämän vuoden jännimmät salaiset kohteet! Lokakuun Flora – Kukkamaailman ”Oscar-gaala” Córdobassa (Tämä linkki Flora-artikkeliin avautuu la 3.10.26).


    Huikeat bougainvillea-köynnökset luovat viileitä keitaita toukokuun helteeseen. Sisäpihalla sinisiä ovia ja kukkaruukkuja sekä erisävyisiä punaisia kukkia. Asukkaat puuhastelevat pihalla myös.

    Huikeat bougainvillea-köynnökset luovat viileitä keitaita toukokuun helteeseen.

    Tässäpä taas: Córdoba on avannut salaiset pationsa: Kuin ruususen unta voisi kai tässä kukkatarhassa nukkua! Runsas, värikäs, ihana ja tuoksuva. -Enemmän on paremmin, eiks? Kukkia on kaiken värisiä sinisissä ja saviruukuissa maassa ja seinällä ja köynnöksinä.

    Kuin ruususen unta voisi kai tässä kukkatarhassa nukkua! Runsas, värikäs, ihana ja tuoksuva. -Enemmän on kauniimmin, eiks?



    Córdoban jättämä muistijälki

    Córdoba ei ole vain historian elävä museo, vaan paikka, jossa menneisyys tuoksuu jasmiinilta ja pelargonioilta joka ikinen toukokuu.

    Tule fiilistelemään ja kokemaan tämä tuoksujen elävä maailma itse – se jättää Sinuun jäljen – ja haluat eksyä sinne yhä uudelleen. Se on retki, jossa historia tarjoaa joka vierailulla aina jotain uutta.

    Toukokuuhun on kovasti aikaa, mutta sitä ennen voit pakata matkalaukkusi lokakuun Floraan.Vai jäätkö vielä haaveilemaan Andalusian kukkamerestä?


    Kohti Córdobaa, milloin vain!

    ¡Chao!
    Maria de Silva




  • Viinisadonkorjuun juhla Espanjassa – Fiesta de la Vendimia

    Viinisadonkorjuun juhla Espanjassa – Fiesta de la Vendimia

    Perinteinen rypäleiden poljenta paljain jaloin on se aito ja alkuperäinen tapa (la pisa de la uva descalzo), joka välittää sadonkorjuujuhlan historian kaikkein parhaiten.



    Viinisadonkorjuun juhlat eli Fiesta de la Vendimia ovat täynnä väriä, intohimoa ja vuosisataisia perinteitä, jotka heräävät eloon juuri näin syksyn kynnyksellä. Syyskuussa, kun kesän polttavin helle alkaa hellittää hieman, viinialueet (kuten kuuluisa La Rioja) täyttyvät juhlista.


    Viininpolkijat asettelevat kukkuroillaan tursuavat rypäletynnyrit yleisön eteen siunattavaksi. La Vendimia -juhlan aitoa runsauden tuntua!

    Ennen ensimmäistäkään pisaraa viiniä: Jerezin perinteiset viininpolkijat asettelevat kukkuroillaan tursuavat rypäletynnyrit yleisön eteen siunattavaksi. La Vendimia -juhlan aitoa runsauden tuntua!





    Fiesta de la Vendimia on juhla loppukesälle ja alkusyksylle. Se on kuin vastine suomalaiselle muinaistulien yölle ja venetsialaisille – hetki, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan elämästä, upeasta kulttuurista ja maaseudun vuoden tärkeimmästä urakasta.


    La Riojan kumpuilevaa viiniköynnösmaastoa., jossa upea vuoristo läsnä.

    Jos La Rioja on Espanjan punaviinien kiistaton kuningas, on maan eteläkärjessä sijaitseva Marco de Jerez (Jerezin viinialue) Andalusian valkea helmi. Kun Riojassa katse kiinnittyy kumpuileviin köynnösriveihin ja tammituoksuihin, Jerezissä astutaan maailmaan, jossa viiniä kypsytetään hämärissä, kirkkomaisen korkeissa ”viinikatedraaleissa” ja maaperä loistaa sokaisevan valkoisena.



    Nämä perinteiset sadonkorjuujuhlat kuuluvat ehdottomasti jokaisen viinikulttuurin, hyvän ruuan ja aidon espanjalaisen estetiikan ystävän matkalistalle.

    Juhlien ajoitus sijoittuu yleensä syyskuulle, mutta tarkat ajankohdat vaihtelevat maakunnittain. Niihin vaikuttavat suuresti kevään ja kesän säät – se, miten rypäleet ovat kehittyneet ja koska niitä päästään tai joudutaan poimimaan.


    Runsaudenpulaa ja satokauden taikaa - Sadonkorjuun parasta antia on tässä suuressa, rustiikkisessa korissa, joka tursuaa erivärisiä, kypsiä rypäleitä valmiina viininvalmistukseen. - La Vendimian aito runsaus tiivistettynä yhteen kuvaan!

    Runsaudenpulaa ja satokauden taikaa – Sadonkorjuun parasta antia on tässä suuressa, rustiikkisessa korissa, joka tursuaa erivärisiä, kypsiä rypäleitä valmiina viininvalmistukseen. – La Vendimian aito runsaus tiivistettynä yhteen kuvaan!



    Mitä Fiesta de la Vendimia tarkoittaa?

    Juhla merkitsee viinirypäleiden korjuukauden alkua. Se on Espanjassa ja muissa espanjankielisissä maissa vuoden tärkeimpiä maatalous- ja kulttuuritapahtumia.

    Työn päättyminen muuttuu useita päiviä kestäväksi kansanjuhlaksi. Juhlien ytimessä on kiitollisuus maata kohtaan sekä yhteisöllisyys.

    Gastronomialla on tärkeä rooli juhlassa. Viinin rinnalla juhlissa tarjoillaan aina alueen parhaita tapaksia ja perinneruokia, kuten jättimäisiä paelloja ja lammasta.


    Juhlapöytä notkuu aitoa espanjalaista La Vendimia -sadonkorjuun tunnelmaa. Rustiikkiset kalusteet ja perinteikäs kivilattia viimeistelevät välimerellisen kattauksen, jossa ruoka, juoma ja eloisa seurustelu kohtaavat.

    Juhlapöytä notkuu aitoa espanjalaista La Vendimia -sadonkorjuun tunnelmaa. Rustiikkiset kalusteet ja perinteikäs kivilattia viimeistelevät välimerellisen kattauksen, jossa ruoka, juoma ja eloisa seurustelu kohtaavat.




    Fiesta de la Vendimian tärkeimmät perinteet:


    Rypäleiden poljenta (La Pisa de la Uva)

    Ensimmäisen rypälemehun saamiseksi miehet ja naiset polkevat rypäleitä paljain jaloin valtavissa puusaaveissa. Tämä tapahtuma on juhlan ikonisin hetki!

    Monilla festivaaleilla myös matkailijat pääsevät riisumaan kenkänsä ja kokeilemaan rypäleiden poljentaa itse.

    Tätä ensimmäistä poljettua rypälemehua ei suinkaan käytetä viinin valmistamiseen, vaan se siunataan paikallisen kirkon edustalla ja uhrataan suojeluspyhimykselle hyvän satovuoden takaamiseksi.


    Jerezin viinitarhamaisemat (Pagos) ovat kukkulaisia viinimaisemia ja erottuvat muista maailman viinialueista nimenomaan maaperän vaaleuden vuoksi. Erityisesti loppukesästä ja syksyllä köynnösrivien välissä hohtava maa luo voimakkaan kontrastin vihreille lehdille.

    Jerezin viinitarhamaisemat (Pagos) ovat kukkulaisia viinimaisemia ja erottuvat muista maailman viinialueista nimenomaan maaperän vaaleuden vuoksi. Erityisesti loppukesästä ja syksyllä köynnösrivien välissä hohtava maa luo voimakkaan kontrastin vihreille lehdille.



    Miksi juuri paljaat jalat?

    Paljailla jaloilla polkeminen ei ole pelkkää show’ta, vaan sillä on käytännön merkitys. Ihmisen jalkapohja on tarpeeksi pehmeä murskaamaan rypäleen kuoren, mutta se ei riko rypäleen sisällä olevia siemeniä.

    Jos siemenet rikkoutuisivat (kuten metallisilla koneilla helposti käy), viiniin liukenisi kitkerää ja karvasta makua. Paljaat jalat takaavat siis pehmeän ja laadukkkaan ensimmäisen mehun eli moston.

    Nykypäivänä koneiden tultua avuksi, paljailla jaloilla polkemista ei varsinaisessa korjuussa enää välttämättä käytetä.


    Pitkän pöydän dramatiikkaa sadonkorjuujuhlissa: Viljelmien keskellä pitkä linjakas pöytä vetää katseen tehokkaasti läpi koko luontotilan ja houkuttelee istumaan iltaa pitkään.

    Pitkän pöydän dramatiikkaa sadonkorjuujuhlissa: Viljelmien keskellä pitkä linjakas pöytä vetää katseen tehokkaasti läpi koko luontotilan ja houkuttelee istumaan iltaa pitkään.




    Tunnelma juhlissa on yhteisöllinen, eläväinen ja runsas. Pöydät notkuvat tapaksia, lihaa ja tietenkin uutta viiniä.

    Puna-oranssia kukkaloistoa ja andalusialaista eleganssia viinijuhlan upeassa hevoskulkueessa.




    Perinteiset puvut ja sadonkorjuun naiset

    Paikalliset pukeutuvat värikkäisiin kansallispukuihin ja koristellut vankkurit sekä kärryt ajavat paraatina kaupunkien läpi.

    Naisten asut vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Jerezissä ja muualla Andalusiassa nähdään upeita, värikkäitä flamenco- ja feria-pukuja (traje de gitana) röyhelöineen.


    "Viva La Vendimia! Flamencopukujen loistoa ja juhlan taikaa taivaan alla."

    ”Viva La Vendimia! Flamencopukujen loistoa ja juhlan taikaa taivaan alla.”



    Pohjoisemmassa, kuten La Riojassa tai Valenciassa, naiset kantavat satoa perinteisissä maalaistyylisemmissä kansallispuvuissa (traje regional), joihin kuuluu runsaat hameet, brodeeratut liivit, korit sekä auringolta suojaavat olkihatut.


    Näissä kuvissa naiset kantavat satoa hienoissa, perinteisissä maalaistyylisissä kansallispuvuissa (traje regional tai traje de vendimiadora), joissa on runsaat hameet, brodeeratut liivit ja rypälekorit.

    Näissä kuvissa naiset kantavat satoa hienoissa, perinteisissä maalaistyylisissä kansallispuvuissa (traje regional tai traje de vendimiadora), joissa on runsaat hameet, brodeeratut liivit ja rypälekorit.

    Jerez de la Fronterassa naiset kantavat koreissa rypälesatoa.

    Jerez de la Fronterassa naiset kantavat koreissa rypälesatoa.

    Hienoja juhlapukuja. On musta-valkoinen, sini-valkoinen, punainen ja valko-musta.

    Monissa kaupungeissa, kuten Requenassa ja Logroñossa, valitaan juhlia varten oma sadonkorjuun kuningatar (Reina de la Vendimia). Heidän juhlapukunsa ovat alueen hienoimpia ja erittäin yksityiskohtaisia käsitöitä, joita esitellään ylpeydellä kaupunkilaisille.

    Tässä on kyseessä lähtölaukaus rypäleiden poljennalle Jerezissä. Huomioi hurja väkimäärä, joka on tyypillistä sadonkorjuujuhlissa.

    Tässä on kyseessä lähtölaukaus rypäleiden poljennalle Jerezissä. Huomioi hurja väkimäärä, joka on tyypillistä sadonkorjuujuhlissa.



    Perinteiset kulkueet

    – Koristelu: Kärryt on yleensä koristeltu näyttävästi viiniköynnöksillä, rypäletertuilla, kukilla ja perinteisillä maalaistyökaluilla.

    – Osallistujat: Kärryjen kyydissä istuu paikallisia ihmisiä kansallispuvuissaan, ja he saattavat heitellä yleisölle rypäleitä tai tarjoilla maistiaisia.

    – Tunnelma: Kulkueen mukana liikkuu usein soittokuntia, musiikkia ja tanssijoita, mikä luo kaupungille karnevaalimaisen tunnelman.


    Koristellut juhlakärryt ja -vankkurit (carrozas tai carros) ovat sadonkorjuuparaatien näyttävintä antia. Kärryt rakennetaan usein suuriksi, ja niiden kyydissä istuu runsaslukuinen joukko paikallisia asukkaita täydessä juhla-asussa.

    Koristellut juhlakärryt ja -vankkurit (carrozas tai carros) ovat sadonkorjuuparaatien näyttävintä antia. Kärryt rakennetaan usein suuriksi, ja niiden kyydissä istuu runsaslukuinen joukko paikallisia asukkaita täydessä juhla-asussa.



    Koreat rypälekorit

    Sadonkorjaajat kantavat selässään tai päänsä päällä perinteisiä punottuja koreja (canastas), jotka pursuavat tuoreita rypäleterttuja.


    La Vendimia (1786-1787) - Francisco de Goya

    La Vendimia (1786-1787) – Francisco de Goya





    – Kantotyyli nimeltä Rodete

    Pään päällä kantaminen vaati tekniikkaa. Naiset käyttävät pään päällä hiusten ja korin välissä pientä, kankaasta rullattua donitsin muotoista pehmustetta, jota kutsutaan nimellä rodete tai baste.

    Rodete tasapainottaa korin pohjaa ja suojaa päätä painolta, jolloin kädet jäävät vapaaksi muiden korien kantamiseen tai hameen helmojen nostamiseen kävellessä!


    Rypälekori naisen pään päällä. Hänellä maalaisvaatteet päällä: valkoinen paita, ruskehtava hame ja lavendelinen toinen hamekangas päällä.

    Rypälekasojen ja viinikorien kantaminen pään päällä on yksi sadonkorjuun kaikkein perinteisimmistä ja historiallisimmista asioista.

    Naisilla erityisesti oli ennen vanhaan uskomaton tasapaino kantaa raskaita punottuja koreja ilman käsiä. Tässä valtava kori pään päällä.

    Naisilla erityisesti oli ennen vanhaan uskomaton tasapaino kantaa raskaita punottuja koreja ilman käsiä.


    Chilen sadonkorjuujuhlat, joissa valtava väkimäärä. Mies kantaa isoa koria niskan päällä.

    Kyllä ne miehetkin viinikoreja kantavat – ainakin Chilessä!





    Espanjan kuuluisimmat sadonkorjuujuhlat


    Riojan punaviineistä etelän sherry-katedraaleihin: Marco de Jerez

    Jos La Rioja on Espanjan punaviinien elegantti kuningas, on Andalusian Marco de Jerez sen tulinen ja mystinen kuningatar. Unohda hetkeksi viileät kellarit ja marjaisat maut – nyt hypätään etelän aurinkoon, jossa viini kypsyy kirkkomaisen korkeissa ”viinikatedraaleissa” ja maaperä loistaa sokaisevan valkoisena!

    Nämä kaksi aluetta ovat Espanjan viinisielun ääripäät. Siinä missä Rioja laskee vuosia ja vuosikertoja, Jerezissä aika pysäytetään ja eri-ikäiset viinit sekoitetaan täydelliseksi sinfoniaksi.


    Jerezin viiniperintö elää: valkoisiin asuihin ja punaisiin vöihin pukeutuneet pisadores-polkijat tekevät työtään perinteisillä nastakengillä. Tämä tarkka käsityö varmistaa, että rypäleen siemenet säilyvät ehjinä ja sherrystä tulee täydellistä.

    Jerezin viiniperintö elää: valkoisiin asuihin ja punaisiin vöihin pukeutuneet pisadores-polkijat tekevät työtään perinteisillä nastakengillä. Tämä tarkka käsityö varmistaa, että rypäleen siemenet säilyvät ehjinä ja sherrystä tulee täydellistä.



    Albariza, Solera ja Sherry-kolmion taika

    Sherryn virallinen koti muodostuu kolmesta kaupungista: Jerez de la Frontera, Sanlúcar de Barrameda ja El Puerto de Santa María. Alueen salaisuus piilee kahdessa asiassa, joita et löydä muualta maailmasta.

    Albariza-maaperä: Valkoinen kalkkimaaperä, joka imee talven sateet kuin pesusieni ja lukitsee kosteuden maan alle Andalusian paahtavaa kesää varten.

    Solera-järjestelmä: Viinit kypsyvät päällekkäin pinotuissa tynnyririveissä. Nuorta viiniä sekoitetaan järjestelmällisesti vanhemman joukkoon – siksi sherry on aina tasaisen täydellistä.



    Viinikatedraalit: Paikalliset viinikellarit (bodegas) tunnetaan upeasta, korkeasta ja hämärästä arkkitehtuuristaan. Jerezin viinit kypsytetään päällekkäin pinotuissa tynnyreissä Solera-järjestelmällä.

    Viinikatedraalit: Paikalliset viinikellarit (bodegas) tunnetaan upeasta, korkeasta ja hämärästä arkkitehtuuristaan. Jerezin viinit kypsytetään päällekkäin pinotuissa tynnyreissä Solera-järjestelmällä.




    SUOSITTELEN: Pikaopas sherryjen maailmaan – Mitä lasiin?

    Sherry ei ole vain mummolajuomaa, vaan maailman monipuolisin ruokaviini! Tässä kolme tyyliä, jotka jokaisen on testattava.

    Fino & Manzanilla:     Kuivia, raikkaita ja mantelisia. Tarjoile jääkylmänä tapaksien, oliivien ja merenelävien kanssa.

    Amontillado & Oloroso: Pähkinäisiä, meripihkan värisiä ja voimakkaita. Sopivat täydellisesti kypsille juustoille, ilmakuivatulle kinkulle ja liharuoille. Suosikkini ruokahalun herättäjäksi aterian alkuun!

    Pedro Ximénez (PX): Syntisen makea, tumma ja rusinainen jälkiruokapommi. Kaada sellaisenaan vaniljajäätelön päälle tai nauti suklaan kanssa! Upea herkku jälkiruuaksi sellaisenaan!


    La Riojan ja Jerezin viininviljelysalueet olivat Espanjan ensimmäisiä alueita, jotka saivat virallisen alkuperäisnimityksen (Denominación de Origen) vuonna 1933. Kuvassa La Riojan kumpuilevaa rypäleviljelyä. Tässä ollaan la Riojan rypäleplantaasilla.

    La Riojan ja Jerezin viininviljelysalueet olivat Espanjan ensimmäisiä alueita, jotka saivat virallisen alkuperäisnimityksen (Denominación de Origen) vuonna 1933. Kuvassa La Riojan kumpuilevaa rypäleviljelyä. Tässä ollaan la Riojan rypäleplantaasilla.


    Fiestas de la Vendimia – Kun kaupunki täyttyy flamencosta ja hevosista

    Kun Riojassa vasta odotellaan syyskuun lopun sadonkorjuuta, Jerezissä korkit paukkuvat jo elo-syyskuun taitteessa. Fiestas de la Vendimia on spektaakkeli, jossa viini kietoutuu yhteen andalusialaisen elämänmenon kanssa.

    Juhlan sykähdyttävin hetki on Pisa de la Uva, jossa rypäleet poljetaan perinteisesti paljain jaloin katedraalin portailla. Koko kaupunki muuttuu jättimäiseksi juhlaksi.


    Kuvassa upeita andalusianhevosia, ratsastajia perinteisissä puvuissa sekä kukin koristeltuja hevoskärryjä.

    Andalusiassa viinijuhlat kietoutuvat vahvasti yhteen alueen kuuluisan hevoskulttuurin kanssa. Juhlissa nähdään upeita andalusianhevosia, ratsastajia perinteisissä puvuissa sekä kukin koristeltuja hevoskärryjä.




    Perinteiset tabanco-baarit raikaavat flamencoa, kaduilla kopsottavat upeat andalusialaiset hevoset ja sherry virtaa suoraan tynnyreistä.

    Siinä missä Rioja tarjoilee syksyistä tyylikkyyttä, Jerez räiskyy tulista rytmiä, tapaksia ja elämäniloa!


    Logroñon San Mateo – Viininkorjuujuhla vailla vertaa: Pohjois-Espanjassa sijaitseva La Rioja on maailmankuulu Tempranillo-punaviineistään. Alueen suurin ja näyttävin tapahtuma on Fiesta de la Vendimia Riojana (tunnetaan myös nimellä Fiestas de San Mateo). Upeaa kumpuilevaa viininviljelyä vuoriston reunustamana.

    Logroñon San Mateo – Viininkorjuujuhla vailla vertaa: Pohjois-Espanjassa sijaitseva La Rioja on maailmankuulu Tempranillo-punaviineistään. Alueen suurin ja näyttävin tapahtuma on Fiesta de la Vendimia Riojana (tunnetaan myös nimellä Fiestas de San Mateo). Upeaa kumpuilevaa viininviljelyä vuoriston reunustamana.



    Logroñosta lisää (La Rioja):

    La Riojan upea viinialue Logroño on La Riojan itsehallintoalueen pääkaupunki. Alue on maailmankuulu huippuluokan Tempranillo–punaviineistään, historiallisista viinitiloistaan (bodegas) ja henkeäsalpaavan kauniista, kumpuilevista viinitarhamaisemistaan, joita reunustavat jylhät vuoristot.




    Perinteinen rypäleiden poljenta jaloin suuressa puusammiossa on Logroñon sadonkorjuujuhlan sydän.

    Perinteinen rypäleiden poljenta jaloin suuressa puusammiossa on Logroñon sadonkorjuujuhlan sydän. Juhlaohjelma tarjoaa vuosittain satoja tapahtumia uuden sadon kunniaksi.


    Fiesta de San Mateo & La Vendimia

    San Mateon juhlien yhteydessä Logroñon kaupungissa syyskuussa juhlitaan Riojan maailmankuulujen punaviinien satoa. Kaupungin kadut täyttyvät viinitastingeistä ja iloisesta musiikista.

    Logroñossa nämä kaksi juhlaa – San Mateo ja La Vendimia – yhdistyvät. Juhlan kohokohta on perinteinen viinirypäleiden poljenta jaloin suuressa puusammiossa, jossa puristetaan kauden ensimmäinen rypälemehu uhrilahjaksi Valvaneran neitsyeelle.

    Kaupungin kadut täyttyvät paraateista, jättimäisistä paperimassanukeista (gigantes) sekä upeista alueellisista perinneasuista.



    Varpaat saaviin ja menoksi, eiku polkemaan! Iso sammio täynnä rypäleitä, ja siihen on joku nousemassa paljain jaloin polkemaan. Takana paljon yleisöä.

    Varpaat saaviin ja menoksi, eiku polkemaan!



    Mitä Fiesta de la Vendimiassa syödään?

    Ruoka on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin viini. Koska satoa juhlitaan syksyllä, tarjoilut ovat usein maanläheisiä, täyteläisiä ja tehty jaettavaksi suurelle joukolle.


    Pitkä pöytä täynnä väkeä ja ruokaa juomineen sadonkorjuun tyyliin.

    Pitkät illallispöydät ja yhteisöllisyys (Sobremesa) ovat tuttu näky viinijuhlissa: Sadonkorjuun aikaan kokoonnutaan usein ulkoilmaan pitkien pöytien ääreen. Ruokailu kestää tunteja, ja pöydässä kiertävät suuret paellapannut, lihavadit ja tietenkin paikalliset viinit. Se on elämäniloa parhaimmillaan!




    Valtavat ulkoilmapaellat:

    Juhlakaduilla valmistetaan usein jättimäisiä paelloja (paellas gigantes), joista riittää syötävää sadoille vieraille kerralla.

    Tapakset ja pikkupurtavat:

    Viinilasillisen kylkeen napostellaan espanjalaisia juustoja (kuten Manchego), ilmakuivattua kinkkua (Jamón Ibérico), oliiveja sekä espanjalaista perunamunakasta (Tortilla de patatas).


    Runsaat tapaspöydät ja jaettavat vadit ovat tyypillistä espanjalaista myös viinisadonkorjuujuhlissa: Espanjalainen juhlapöytä täyttyy pienistä kupeista ja lautasista, joilta jokainen voi poimia suosikkejaan. Tyypillisiä tarjoiltavia ovat juustot, ilmakuivattu kinkku, erilaiset makkarat, oliivit sekä merenelävät. Tässä kuvassa juuri kaikkea tällaistä!

    Runsaat tapaspöydät ja jaettavat vadit ovat tyypillistä espanjalaista myös viinisadonkorjuujuhlissa: Espanjalainen juhlapöytä täyttyy pienistä kupeista ja lautasista, joilta jokainen voi poimia suosikkejaan. Tyypillisiä tarjoiltavia ovat juustot, ilmakuivattu kinkku, erilaiset makkarat, oliivit sekä merenelävät.



    Sadonkorjuun liharuuat:

    Monilla alueilla, kuten La Riojassa, suosittuja ovat avotulella grillatut lampaan kyljykset (chuletillas de cordero) tai perinteinen peruna-makkarapata (patatas a la riojana).

    Tässä kuvassa herkkuja: suolaisia oliivveja, ilmakuivattua kinkkua ja juustoja.

    SUOSITUTTELEN sherryä ja tapaksia: Jerezin kuiva Fino- tai Manzanilla-sherry herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti suolaisten oliivien, ilmakuivatun kinkun ja juustojen kaveriksi.



    Paellaa ja tapaksia pikku lautasissa. Viinisadonkorjuun juhla Espanjassa on herkkujen aikaa.

    SUOSITTELEN paellaa ja raikasta rose- tai valkoviiniä: Äyriäispaella vaatii rinnalleen hapokkuutta ja raikkautta, joka tasapainottaa riisin täyteläisyyttä.


    SUOSITTELEN täyteläistä punaviiniä ja lammasta: La Riojan tuhti Tempranillo-punaviini leikkaa loistavasti grillatun lampaan rasvaisuutta.



    ———————–

    Vinkkejä sadonkorjuukattauksiin:

    – Espanjalainen sadonkorjuu- ja viiniteema on visuaalisesti upea, joten käytä kaikkea sadonkorjuusta tullutta. Niillä saat väriä.

    – Paljon oliivinoksia ja eukalyptusta tuomaan välimerellistä vihreyttä.

    – Runsaasti tummia viinirypäleitä ja viikunoita aseteltuna suoraan pöydälle asetelmiksi.

    – Syvän punaisia kukkia (kuten esim. viininpunaisia dahlioita, neilikoita, ruusuja).



    Pala Argentiinan viinisadonkorjuujuhlaa:

    Argentiinan perinteiset gauchot ratsastavat kaupungin halki ja juhlan viinikuningattaret sekä eri maakuntien edustajat tervehtivät yleisöä hevosten ja vankkureiden selästä.

    Mendoza, Argentiina (Carrusel-paraati): Mendozan kansallisen viinijuhlan yhteydessä järjestetään suuri Carrusel-katuparaati. Siinä Argentiinan perinteiset gauchot ratsastavat kaupungin halki ja juhlan viinikuningattaret sekä eri maakuntien edustajat tervehtivät yleisöä hevosten ja vankkureiden selästä.






    Espanjan kesä hehkuu kuumana – vieläkin.
    Emme sano sille hyvästi – vieläkään.

    Otamme vastaan sadonkorjuun,
    ja tuoksun viinitarhojen puun.

    Huumaannumme Jerezin sherrystä
    ja La Riojan tempranillosta –
    täyteläisestä ja aurinkoisesta.

    Loppukesä on kuin pesä.
    Se säilöö lämmön ja antaa sadon.
    Lopulta avaa padon,
    kun ”la vendimia” korjaa sadon.

    Muuta en tiedä,
    kuin että antaa viinin viedä:

    La Vendimia on vain kerran vuodessa!



    Nautitaan,

    Maria de Silva




  • Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa

    Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa

    Herkkiä hetkiä costalla bougainvillean kukkiessa ja auringon säteiden lempeästi leikittelevän ihollasi. Tervetuloa mukaan!


    Tämä artikkeli kertoo Fuengirolan suomalaisesta paratiisista tänään. Se kertoo espanjalaisista, ja antaa hyödyllistä tietoa sinne tulevalle.

    Näkymä Los Bolichesin Paseo Maritimo -rantakadulta, jossa palmujen välissä menee pyörätie. On myös penkkejä, kerrostaloja sekä autoja parkissa.

    Los Bolichesin Paseo Maritimo -rantakadulla kulkee hienosti merkitty pyörätie. Kävelijät saavat liikkua turvallisesti muulla alueella. Ranta on ihan vieressä oikealla.




    Ei lunta, ei pakkasta, eikä liukkaita kelejä. Ei kaamosta, kun aurinko nukkuu kuukausitolkulla. On vain jatkuva kesä, myös talviaikaan. Espanjan talvi on lämpötilaltaan kuin Suomen ”normaali” kesä.

    Tarvitseeko siis ihmetellä, että niin moni suomalainen viettää talviajan Espanjan aurinkorannikolla? Tai että moni muuttaa sinne kokonaan? Se joka ei tee kumpaakaan, ainakin haaveilee asumisesta jatkuvan auringon alla.


    Ketä ja mitä ne suomalaiset sitten ovat?

    Vaikka tässä rakastetussa paratiisissa moni asia on kymmenien vuosien saatossa muuttunut, on suurin suomalainen väkiryhmä edelleen eläkeläiset. Monet ovat tulleet costalle jäädäkseen, ja sille tielle ovat jääneetkiin.

    Miten kukin on halunnut ja asiansa järjestänyt, on uurna haudattu (tai tyhjennetty) Espanjassa tai omaisten toimesta vainaja tai tuhkat on siirretty Suomeen haudattavaksi.


    Puoli vuottako vai residenttinä?

    Osa Suomen eläkeläisistä viettää Fuengirolassa puolet vuodesta joko yhteen menoon tai osissa. On myös henkilöitä, jotka ovat maassa ns. residenttinä.

    Tällöin he kuuluvat Espanjan sosiaaliturvan piiriin ja maksavat veronsa myös Espanjaan. Se tarkoittaa, että Espanja ottaa veronsa ensin, ja sen jälkeen Suomen valtio nappaa vielä omansa.


    Ihanat Espanjan katukahvilat ja tapas-baarit, joita löytyy sieltä täältä pitkin Fuengirolan katuja. Viehättävä rautaparveke yläpuolella!

    Ihanat Espanjan katukahvilat ja tapas-baarit, joita löytyy sieltä täältä pitkin Fuengirolan katuja. Katsoppa, kuinka viehättävä rautaparveke yläpuolella!




    Ilmaiset lääkkeet ja lääkärit

    Residentille terveydenhoito ja lääkkeet ovat käytännössä ilmaisia. Eläkeläinen maksaa 10 % omavastuun. Alle 18 t€ vuosituloilla omavastuu on 40 % ja erittäin suurituloiset maksavat omavastuuta 60 %.

    Eläkeläisillä on 8-18 € kuukausittainen maksukatto, jonka jälkeen he saavat lääkkeet täysin ilmaiseksi.


    Lapsiperheitä ja yrittäjiä

    Joskus puolivitsinä kuulee, että Fuengirola on Suomen suurin ”vanhainkoti”, ja kaiken lisäksi ainoa, jossa on alkoholitarjoilu! -Totuuden jyvänenhän tässä tietysti suuren eläkeläismäärän vuoksi on, mutta nykyään tilanne on hieman toisin.

    Fuengirolaan on nimittäin muuttanut paljon nuoria perheitä ja yrittäjiä, joista osa tekee etätöitä Suomeen lasten ollessa suomalaisessa koulussa.

    Suomalaiset yrittäjät ovat saattaneet perustaa aurinkorannikolle varsin menestyvää liiketoimintaa, isompaa tai pienempää.

    Monilla aloilla on ollut (vieläkin) aukko yritykselle, joka tarjoaa palvelua myös suomeksi. Tässä kohtaa yrittäjäksi aikovan on terveellistä kuitenkin miettiä, riittääkö suomalaista asiakasta tarpeeksi, jos kielitaito ei riitä palvelemaan muita.


    Keväinen kuva Los Bolichesin Andalucia-puistosta, jota upeat vaaleanpuna-liilat jakaranda-puut (Jacaranda mimosifolia) komistavat

    Keväinen kuva Los Bolichesin Andalucia-puistosta, jota upeat jakaranda-puut (Jacaranda mimosifolia) komistavat. Tässä puistossa istuskellaan penkeillä, lueskellaan ja seurustellaan. Takareunassa näkyy aidattu lasten leikkialue ja vasemmalla on päiväkoti.


    Paratiisiinko saavuin?

    Hyvin muistan, kun itse tulin ensimmäistä kertaa Manner-Espanjaan ja laskeuduin Malagan lentokentälle. Oli lokakuun 1. päivä ja kello jotain iltayhdeksän tienoilla Espanjan aikaan.

    Kun kävelin lentokenttäterminaalista ulos jo pimenneeseen iltaan, olin aivan haltioissani: oli niin lämmintä ja leutoa, ajattelin – ”mihin paratiisiin olenkaan tullut”!

    Olin silloin Fuengirolassa loka- ja marraskuut. Se syksy oli kuulemma kuumin ”manolitonmuistiin”. Koko tuon loka- ja marraskuun hellettä oli reippaasti yli kolmenkymmenen eikä satanut kertaakaan. Yöt samoin olivat uskomattomia: -pikku, pikku vaatteissa ja sandaaleissa mentiin.


    Fuengirolan rantaa sataman läheisyydessä. Rannalla ihmisiä ottamassa aurinkoa hiekalla ja rantatuoleissa, joissa värikkäät aurinkovarjot. Ihmisiä on myös uimassa. Takana näkyy purjeveneiden mastoja.

    Fuengirolan rantaviiva on lähes 8 km pitkä. Rannassa on paljon väkeä päivittäin ja ruuhkaisesti erityisesti sunnuntaisin espanjalaisten sukeltaessa sekaan.




    Espanjan vuodenajat

    Vuodenaikoja toki on neljä Espanjassakin, mutta niillä onkin sitten todella iso maiden välinen ero.

    Espanjassa kevät, kesä, syksy ja talvi katsotaan kestävän kolme kuukautta ja uusi vuodenaika alkaa aina 20. -22. päivien tienoilla kevät- ja syyspäiväntasauksesta sekä kesä- ja talvipäivänseisauksesta.

    Päivät heittävät muutamalla päivällä, koska maan kierros auringon ympäri kestää todellisuudessa 365,25 pv eli tämä pienoinen heitto korjataan karkauspäivällä joka neljäs vuosi.


    1) Kevät eli primavera

    Kun on kevätpäiväntasaus alkaa kevät n. 20.3.. Mittarissa voi olla jo liki 25 astetta. Kevät tuntuu suomalaisesta ennemminkin kesältä, eikä enemmästä olisi edes väliä. Kävelyreitit vaihtuvat pikku hiljaa kadun aurinkoiselta puolelta varjoisalle puolelle.


    2) Kesä eli verano

    Primaverasta siirrytään kuumien auringonsäteiden saattelemana kesäkauteen kesäpäivänseisauksen päivänä n. 21.6.. Nyt aurinkorannikon kuumuus alkaa ihan tosissaan voimistamaan otettaan ja mittari nousee helposti vähintään 30:een. -Ja hei, puhun siis tietysti varjossa olevasta mittarista.

    Espanjalaiset pitävät verhoja ja laskettavia metallikaihtimia – venecianas – kiinni kuumimpaan aikaan. Näin suojellaan mm. vanhoja ihmisiä liialta kuumuudelta.


    3) Syksy eli otoño

    Kun Suomessa on vietetty muinaistulien yöt ja venetsialaiset, on Espanjan helle vielä voimissaan. Vaikka syyskausi ja syyspäivänseisaus alkaa noin 21.9., painuvat espanjalaiset vielä täyttä häkää rannoille.

    Turisteja pitkin Eurooppaa on Malagan provinssissa ympäri vuoden, mutta tämä syyskausi on monelle, erityisesti suomalaiselle paras aika: -On lämmintä, mutta ei välttämättä enää polttavaa kuumuutta.


    4) Talvi eli invierno

    Syyskausikin on yleensä hyvin lämmin, pitkään. Vaikka talviaika alkaa vasta 20.12. talvipäivänseisaksesta, voipi olla että vasta hetki sitten olet vaihtanut sandaalit avokkaisiin.

    -No, kerronpa naapurin 95-vuotiaasta espanjalaisrouva Carmenista, joka käyttää sandaaleita ympäri vuoden!

    Talviaikaa kestää kolme kuukautta ja tämä aika 21.12. – 20.3. on aurinkorannikon kylmintä aikaa. – Muistetaan kuitenkin, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, joten lämpötila ja sateiden määrä vaihtelee!


    Fuengirolan feria-alueen liikenteenjakaja, jonka päällä iso kitara. Kuvassa paljon ihmisiä, koska menossa on kansainväliset markkinat.

    Fuengirolan feria-alueella kansainväliset päivät menossa. Messuesittelijöitä maapallon joka kolkalta. Tunelma on tiivistä, mutta rentoa ja ystävällistä.




    Jouluaatto: sandaalitko vai toppatakki?

    Minäkin olen kokenut talvia, jolloin jouluaattona olen kulkenut saldaaleissa (siis ilman sukkia) ja grillannut bikineissä kattoterassilla vuodenvaihteessa. Mutta, on myös vuosia kun samoihin aikoihin olen palellut ilman hansikkaita, huivia ja paksumpaa takkia.


    Kylmintä aikaa

    Kylmintä kokemukseni mukaan on ollut helmi- maaliskuun tienoilla. Mittari laskee kuitenkin harvoin alle 15 päivällä, mutta voihan se poikkeuksesta laskea jopa alle 10:eenkin. Yölläkään ei pakkaselle mennä, vaikka olisi se kylmä talvivuosi menossa.

    Aurinko näyttää voimansa Costa del Solilla kuitenkin hyvin aikaisin keväällä, tai oikeastaan aina. Nimittäin ”kylminä” talvipäivinä auringossa pärjäät todennäköisesti jopa T-paidalla. Illat sen sijaan viilentyvät reilusti ja se toppatakki on kova sana.

    Kuluvan vuoden (2026) kevät oli poikkeuksellinen, sillä talvikauden kylmyys jäi jotenkin päälle ja sitä jatkui ja jatkui. Varsinkaan vilukissa-minä en voinut keveisiin kesävaatteisiin siirtyä ennen toukokuuta.


    Mitä kieltä paratiisissa puhutaan?

    Suomalaisessa paratiisissa Espanjassa puhutaan yllättävää kyllä, suomea niin paljon että siellä kielitaidotonkin pärjää. Nämä puhujat ovat tietysti suomalaisia yrittäjiä, jotka tarjoavat palveluja suomeksi. Toki löytyy espanjalaisiakin, jotka ovat oppineet palvelemaan suomeksi.


    Apua asioiden hoitoon

    Jos tarvitset palveluja espanjalaisista yrityksistä ilman omaa kielitaitoa, niin siihenkin saat apua. On joukko henkilöitä, jotka tulevat kanssasi mihin vain ja auttavat asioiden hoidossa. On paljon myös ns. asiointitoimistoja, jotka hoitavat puolestasi kaikenlaiset asiat, kuten esim. pankkiasiat.

    Espanjalaisissa kouluissahan ei kauan ole opetettu esim. englantia, joten on vielä paikallisia yrittäjiä, jotka puhuvat vain espanjaa. Nykypäivänä kielitaitoon on kuitenkin satsattu jo matkailullisistakin syistä. Englanti on ollut pakollista kaikilla kouluasteilla vuodesta 1990 lähtien.

    1970-luvulla englanti alkoi vihdoin löytää tien Espanjan kouluihin.Tämän vuosikymmenen aikana englanti ohitti ensimmäistä kertaa ranskan suosion, kun perheet alkoivat nähdä englanninkielen kansainvälisen merkityksen. Opiskelijat saivat kuitenkin usein vielä valita ykköskielen ranskan ja englannin välillä.


    Suomalainen koulu Pacosissa

    Fuengirolan kaupunki jakaantuu kolmeen alueeseen: Fuengirola, Los Boliches ja Los Pacos. Boliches on näiden kahden välissä aivan rannan tuntumassa. Suomalainen koulu sijaitsee Los Pacosissa, jossa siten asuu paljon juuri lapsiperheitä. Koulu noudattaa suomlaista opintosuunnitelmaa ja siellä on peruskoulu ja lukio.


    Paratiisi maksaa

    On väärin luulla, että Espanja on edullinen paikka asua. Sitä se ei ole enää. Ei ainakaan, kun ollaan turistien suosimalla Costa del solilla eli aurinkorannikolla ja vaikka nyt sitten ykkösparatiisi Fuengirolassa.


    Asuminen

    Vuokrat alkavat olemaan Suomen tasoa. Jotkut asuntoa etsivät sanovat sen olevan enemmänkin. Lisäksi, Fugessakin on tapana nostaa, jopa tuplata vuokra kuumimman turistikauden alkaessa.

    Vinkkinä voin kertoa, että suoraan espanjalaiselta vuokrattaessa saatat saada asunnon paljonkin edullisemmalla. Suomalaisissa palveluissa on herkästi se kuuluisa ”suomilisä”.


    Fuengirolan Feria-alueelle menevä kelta-valkoinen massiivinen portti! Suosittuja suomalaistenkin keskuudessa ovat tiistain markkinat ja lauantain kirpputori.

    Fuengirolan Feria-alueelle menevä portti! Suosittuja suomalaistenkin keskuudessa ovat tiistain markkinat ja lauantain kirpputori.




    Syöminen

    Ruokakorikaan ei ole enää 50 % Suomen vastaavasta. Nykyään ostat ruokaa noin kolmasosan halvemmalla kuin Suomessa.

    Kahviloissa ja baareissa voit nauttia hyvinkin huokeaan hintaan. 15 euroon mahtuu paljon monenlaista hyvää mukavaan kahvihetkeen katukahvilassa auringon paistaessa.

    Ravintolssa voit syödä sekä kalliisti että hyvinkin edullisesti, kunhan katsot hieman missä syöt. Nämä edullisetkaan paikat eivät toki ole huonoja, ja niiden käyttäminen tulee kyllä edullisemmaksi kuin jatkuva ruuanteko kotona.


    Lääkärit ja lääkkeet

    Suomalaiset lääkärikeskukset laskuttavat lähes tulkoon saman kuin Suomessakin. Terveyskeskuksessa asioit ilmaiseksi, ja silloin Sinun täytyy olla kirjautuneena asukkaaksi.


    Modernia arkkitehtuuria: iso, valkoinen omakotitalo Fuengirolassa. Edessä korkeahko kiviaita.

    Ei vain andalusialaiseen tyyliin rakennettuja taloja vaan myös modernia nykyaikaista arkkitehtuuria. Tämä uusi talo on hyvä esimerkki kalliista isoista yhden perheen taloista. Magee, vai?





    Oma tupa, oma lupa

    Jos suunnittelet asunnon ostoa Fuengirolasta, saat varautua maksamaan enemmän kuin Suomessa. Fuengirola on aurinkorannikon suosituinta aluetta suomalaisille ja voisi kyllä sanoa, että minkä maalaisille tahansa.


    ”Kuumat hinnat”

    Yleensäkin asuntojen hintataso on kuumentunut muutaman viime vuoden aikana ja niistä pyydetään usein selkeästi aivan liikaa. Asuntojen espanjalaiset omistajat ja rakennuttajat ovat totta kai kartalla paikan suosiosta ja osaavat hinnoitella sen mukaisesti.


    ”Kyl työl ki ellää, mut kauppa se on joka kannattaa”

    Asuntokauppa kuitenkin käy koko ajan. Suomalainen tuttavapariskunta myi keväällä asuntonsa ensimmäiselle asunnon katsojalle heti, kun asunto näkyi myyntisivuilla. Asunnon hinta, jolla se meni oli kolme kertaa enemmän kuin he olivat siitä 12 vuotta sitten maksaneet!


    Modernia rakentamista: muutaman perheen kerrostalo Los Bolichesissa.

    Moderni uusi muutaman perheen kerrostalo rikkoo täysin vanhan perinteisen espanjalaistyylisen rakentamisen. Aika kivan näköinen, eikö?




    Toinen tuttu pariskunta ei kerennyt nostaa käsirahaa, kun toinen ehti edelle. Asunnoista siis jopa kilpaillaan ja jotkut menevät sanan mukaisesti nokan edestä.

    Fuengirolassa on ilmennyt venäläisten bulvaaniostajia, jotka ostavat asunnon, jopa näkemättä sen. Jälleen oli kyseessä tuttava, jonka asunto meni näin. -Venäjällä tilanne on mikä on, joten rahaa siirrretään maasta pois turvaan!


    Vahva poliisivaltio

    Suomen ja Espanjan poliisivoimilla on huikea ero. Espanjassa on yli 140.000 poliisia ja Suomessa vain alle 7.500. Voisiko sanoa, että olo on todellakin turvallisempi Espanjassa kuin Suomessa?


    Paikallispoliiseja autonsa vieressä. Vieressä seisoo vaalea nuori nainen. Takana näkyy ranta.

    Policia Local eli paikallispoliisi, jota näet paljon kaduilla mm. matkailijoiden apuna.




    Mainittakoon kuitenkin, että Espanjassa poliisi hoitaa monia sellaisia tehtäviä (kuten tulli- ja rajatarkastukset sekä laajamittaiset passien ja NIE-numeroiden hallinnolliset työt), jotka Suomessa on jaettu muille viranomaisille, kuten Rajavartiolaitokselle, Tullille tai maahanmuuttovirastolle


    Kolmen sortin poliisit

    Espanjassa poliisivoimat jakaantuu kolmeen osaan: paikallispoliisiin (Policia Local), kansalliseen poliisiin (Policia Nacional) ja kansalliskaartiin (Guardia Civil), joka on puolisotilaallinen poliisi. Näillä on selkeä oma tehtäväalueensa.


    Policia Nacional eli valtion poliisi. Tässä noin parisataa poliisia tummansinisissä vaatteissaan.

    Policia Nacional eli kansallinen poliisi, jota myös näkyy katukuvassa Fuengirolassakin. Kaikilla kolmella eri poliisilla on oma poliisilaitos, jossa hoidetaan juuri ko. poliisille kuuluvia asioita. Komeita nuoria miehiä, eikös?




    Seuraavasta näet jaon esim. matkailijaa ajatellen.

    Poliisivoimien vertailu pähkinänkuoressa:

    PoliisivoimaVastuualueTärkein tehtävä matkailijalle
    Policía LocalKaupungin keskusta ja taajamatPysäköinti, paikalliset häiriöt, löytötavarat
    Policía NacionalSuuret ja keskisuuret kaupungitRikosilmoitukset, passit, vakavat rikokset
    Guardia CivilMaaseutu, moottoritiet ja rajatMaantieliikenne, tulli, meripelastus/valvonta

    Lisäksi itsehallintoalueilla kuten Katalonialla, Valencialla ja Baskimaalla sekä Kanariansaarilla on omat erilliset poliisivoimansa, joissa on yhteensä lähes 30.000 poliisia. Eli Espanjan poliisivoimat kattaa lähes 170.000 poliisia. Ja Suomessa siis vajaa 7.500).



    Guardia Civil eli kansalliskaarti on Espanjan vanhin poliisivoima ja se vastaa muun muassa maanteiden liikenteestä, rannikoista sekä pienemmistä kylistä. Heidät tunnistaa vihreistä takeistaan ja perinteisistä hatuistaan. Kuvassa kolme poliisimiestä uniformuissaan.

    Guardia Civil eli puolisotilaallinen kansalliskaarti on Espanjan vanhin poliisivoima ja se vastaa muun muassa maanteiden liikenteestä, rannikoista sekä pienemmistä kylistä. Heidät tunnistaa vihreistä takeistaan ja perinteisistä hatuistaan. Ottivat juuri haltuun Espanjalle kuuluvaan Seitaan laittoman maahantulon estämisen.




    Poliiseja: Espanja vs. Suomi

    Poliiseja 100.000 asukasta kohden on Espanjassa 370 ja Suomessa 135. Espanja on yksi Euroopan tiheimmin poliisitetuista maista ja Suomi alhaisimmin koko Euroopan unionin maista.


    Kiitos Espanjan poliiseille

    Joitakin vuosia sitten ihmettelimme siinä kotimme lähistöllä, kun poliisiauto oli päivästä toiseen ja viikosta vikkoon samassa paikassa kadun reunalla. Sitten yksi kerta, kun istuimme siinä viereisen baarin terassilla, se selvisi:

    Baarin pitäjä kertoi, että poliisi turvaa lähestymiskiellon hakenutta naista, joka asuu talossa. Hänen hullu mies toistamiseen rikkoo saamaansa kieltoa. -Miettikääpä tätä, tällaiseen ei Suomen poliisilla ole koskaan valitettavasti mahdollisuutta!

    Toinen esimerkki Espanjan poliisin kyvyistä ja haluista ratkaista juttuja liittyy laukkuvarkauteeni ravintolassa silmieni edessä. Rosvo oli taitava harhauttaja, ja hups laukku oli poissa!

    Rikosilmoitus kannattaa aina tehdä! Poliisi kävi heti parikin kertaa ravintolassa – jossa laukkuni varastettiin – kyselemässä asiakkailta ja henkilökunnalta, oliko kukaan nähnyt mitään.

    Mitään en saanut takaisin, mutta rosvo saatiin kiinni ja hänhän olikin poliisin tuttu. Hän sai tuomion. Itse avustimme poliisia sen verran, että kerroimme, missä pankkikorttiani oli käytetty. Poliisi meni ja tutki liikkeiden kamerat. -Kaikki tämä teki minuun vaikutuksen. -Pieni laukkuvarkaus otettiin tosissaan!


    Fuengirolan sohailin linnalta on komeat näkymät pitkin rantakatua.

    Sohailin linnalta (38 m korkeudessa) Torremolinokseen on linnun tietä vain noin 18 kilometriä. Hyvällä säällä katse kantaa jopa Málagan sataman ja sen takana kohoavien vuorten taakse asti. Sisämaahan päin katsottuna näet upeasti vuoren rinteellä nököttävän valkoisen Mijas Pueblon kylän.

    Tämä huikea näkyvyys on juuri se syy, miksi arabit rakensivat linnoituksen tälle kukkulalle jo vuonna 956. Sieltä oli täydellistä tähystää merta ja havaita ajoissa lähestyvät merirosvolaivat.




    Poliisi turvaa koulutien

    Espanjassa lapset eivät saa mennä- eivätkä lähteä koulusta ilman vanhempiaan ennen 13 ikävuotta. Poliisi on ohjaamassa/valvomassa liikennettä joka ikinen aamu koulun alkaessa ja joka ikinen iltapäivä koulun loppuessa.

    Espanjassa ei paineta kaasua ja ajeta lasten päälle suojatiellä, kuten Suomessa valitettavasti ajoittain kuulee tapahtuneen.

    Jos ihminen ei voi turvautua poliisiin, niin mihin sitten. Minulla ainakin on aina ollut erittäin suuri kunnioitus niin Espanjan- kuin Suomenkin poliisia kohtaan. He kaikki ansaitsisivat huomattavasti paremman palkan.


    Kukkulan laella kohoava Castillo Sohail tarjoaa palasen historiaa aurinkoloman keskellä. Vanhalta linnoitukselta aukeavat upeat näkymät yli Fuengirolan rantaviivan.

    Kukkulan laella kohoava Castillo Sohail -linna tarjoaa palasen historiaa aurinkoloman keskellä. Vanhalta linnoitukselta aukeavat upeat näkymät yli Fuengirolan rantaviivan.





    Lasten kasvatus: Espanja vs. Suomi

    Espanjalaiset lapset ja nuoret ovat kilttejä ja kohteliaita, eivätkä kakarat turhasta kitise. Tämä on tuloksena kurinalaisesta kasvatukssta. -Jo alle kymmenvuotias osaa pitää ovea auki toiselle henkilölle.

    Suomalainen voi luulla, että espanjalainen kasvatus on väkivaltaa, johon täytyy kutsua se ihana Espanjan poliisi. Näin ei suinkaan ole, sillä se kuuluu espanjalaiseen kulttuuriin, jolla tarkoitetaan vain hyvää ja lapsen parasta.

    Suomessa asia on toisin ja siitä on seuraukset näkyvillä. Ennen oli ok antaa vaikka tukkapöllyä, mutta nyt kaikki tuollainen on kiellettyä. -Kyllä minäkin olen tukkapöllyä ja vitsaa saanut – varmasti ihan aiheesta – eikä se minkään sortin traumoja ole elämääni tuonut. -Näin jälkeenpäin äitille sitä olen joskus nauranutkin.



    Fuengirola - suomalaisten paratiisi Espanjassa: korkeita kerrostaloja, rantaviivalla ihmisiä auringonotossa ja uimassa turkoosinvärisessä vedessä.

    Fuengirola sijaitsee lahden suojaisessa poukamassa. Sanotaankin, että se on aurinkorannikon lämpimin paikka säällä kuin säällä.




    Välimeren ystävällinen kansa

    Minkä lapsena oppii, sen vanhanakin taitaa. Tämä kasvatuksen tulos näkyy espanjalaisten ystävällisyydessä. He ihan oikeasti ovat erityisen ystävällinen ja auttavainen kansa. Tästä esimerkkinä täytyy mainita mielestäni aivan uskomaton tapaus, jota en voi kuvitella suomalaisen tekevän:


    Liikenne seis – apua tarvitaan

    Kampaajani kertoi joitakin vuosia sitten tapauksen, kun hänelle oli tulossa pyörätuolilla asiakas. Asiakas oli kadulta yrittänyt päästä kampaamoon liuskaa pitkin, mutta ei ollut onnistunut. Kampaaja oli itse pahoillaan, kun oli ollut siivoamassa edellisen asiakkaan jäljiltä tilaa eikä siten huomannut tätä yritystä.

    No kuinka ollakaan, edessä menee vilkas katu molempiin suuntiin, mutta siitä huolimatta joku nuorehko miesautoilija pysähtyi keskelle katua pysäyttäen samalla liikenteen. Hän jätti auton käyntiin ja riensi auttamaan pyörätuoliasiakkaan sisään kampaamoon!

    -Tämä oli niin hienosti tehty, että kysynpä vaan, oletko kuullut parempaa?


    Itse kompastuessani kadulla, vastaantulleista nuorista espanjalaispojista (max 15-v.) heti yksi pysähtyi kysymään, onko kaikki hyvin? -Haloo, ihan lapsi! Mikään muu ei tätä saa aikaiseksi kuin tarpeeksi jämerä kasvatus!


    Fuengirolan rantakadulla aivan rannan tuntumassa on paikallisen taiteilijan tekemä hiekkaveistos, jossa on penkilllä makaava mies koira jalkojen juuressa. Meren aallot takana.

    ”Koira vartioi, kun isäntä levähtää”. -Fuengirolan rantakadun varrella voi ihailla paikallisten taiteilijoiden käsittämättömän upeita ja yksityiskohtaisia hiekkaveistoksia, jotka kuuluvat erottamattomasti Paseo Marítimon elävään tunnelmaan.




    Hissielämää

    Tämä kansa auttaa, jos apua tarvitaan. Lisäksi se on suomalaisen vastakohta sosiaalisuudessa ihan toisilleen vieraidenkin henkilöiden keskuudessa. Minä olin alkuun ihmeissäni hissikäyttäytymistä. Suomessa kaikki ovat tuppisuina ja katselevat kaikkea muuta paitsi muita hississä olevia silmiin.

    Espanjassa hissiin mennessä tervehditään ja siellä puhutaan. Alkuun luulin, että hississä olevat tunsivat aina toisensa, kun puhe soljui niin kepeästi. Opin kyllä pian, että muista tervehtiä ja osallistu keskusteluun, jos ymmärrät mistä puhutaan!


    Tuhansia ihmisiä feria-alueella kansainvälisillä päivillä.

    Jokavuotiset kansainväliset päivät tarjoavat joka maasta jotain ”omaa”. Keskiviikosta sunnuntaihin kestävät markkinat on toukokuun odotettu tapahtuma. Suomesta on ollut mm. joulupukkia ja latotansseja.



    Mitä paratiisissa voit tehdä?

    Riippuu tietysti, millä statuksella Fuengirolassa olet. Jos tulet viikoksi pariksi lomailemaan, haluat ehkä katsella rannikon ja lähialueiden nähtävyyksiä. Voit vuokrata auton ja kierrellä omia polkujasi.

    Jotkut ”vuokraavat” taksin, jolloin kuski on käytössä vaikka koko päivän. Sopikaa könttähinta ennen lähtöä. Espanjan rannikolla ja sisämaassa on hienoja kohteita, joissa kannattaa poiketa mahdollisuuksien mukaan. Erilainen ja hurjaa historiaa kantava paikka on ”kuolleiden laakso” Madridin lähistöllä.


    Hedelmäkaupan edustalla ulkona pitkä rivi "kaiken maailman" värikkäitä hedelmiä jalkakäytävän varrella.

    Fuengirolan katukuvassa ihastuttavat paikalliset hedelmämyymälät (fruterías), joiden värikkäät ja tuoreet herkut houkuttelevat ohikulkijoita suoraan jalkakäytävältä.



    Kutsuva rantapromenadi

    Jos et välitä reissata mihinkään ja haluat nauttia Fuengirolan tarjonnasta, niin se sopii oikein hyvin. Katsele, kiertele katuja ja kauppoja. Nautiskele herkullisissa kahviloissa ja poikkea pikku putiikkeihin,joita kapeiden katujen varsilta löytyy runsaasti.

    Fugessa ranta on lähellä. Voit mennä päiväksi makoilemaan ja uimaan, tai voit nautiskella Paseo Maritimolla kävelystä ja ihmisvilinästä.

    Fuengirolan rantakatu (Paseo Marítimo Rey de España) on noin lähes 8 kilometriä pitkä. Se kattaa käytännössä kaupungin koko rantaviivan ja on yksi koko Espanjan pisimmistä yhtenäisistä rantapromenadeista.


    Los Bolichesin urheilukenttä, jossa jalkapallonpelaajia. Kentän ympärillä on kerrostaloja, vasemmalla puolella on katsomo ja oikealla baari, joka tosin ei näy juurikaan.

    Peli käynnissä Santa Fe -stadionilla Los Bolichesin sydämessä. Tiiviisti kerrostalojen keskelle rakennettu kenttä on paikallisten nuorten ja aikuisten suosittu kohtaamispaikka, jonka katsomo ja kahvila-ravintola täyttyy peleissä ääriään myöten. Ja tullaanpa sinne milloin vain viinille joko portin sisäpuolelle tai kadun puolelle istumaan ja ihmisvilinää katselemaan!



    Kieliä, ja muita harrastuksia

    Jos olet Fuengirolassa pitempään ja niin sanotusti asetut aloillesi, voit tutustua Sofiaopiston tarjontaan, jossa on vähän kaikkea kielistä kokkaukseen.

    Paikkakunnalla järjestetään paljon monenlaisia retkiä, joille on helppo tulla mukaan. Paikkakunnalla ja lähistöllä voit harrastaa monia urheilulajejakin kuten esim. golfia, tennistä ja badelia.

    Fuengirolassa järjestettävät jokavuotiset kansainväliset päivät, Andalucian päivä ja pääsiäinen ovat näkemisen arvoiset.

    Ainahan ei tarvitse tehdä mitään, eikä harrastaa yhtään mitään. Fuengirolassa voit vain nauttia lämmöstä ja ulkoilusta. Päiväkävelyt pitkin katuja tarjoavat mukavaa liikuntaa ja nautiskelua Suomen pakkasten ja lumen sijaan.

    Istahda välillä katukahvilaan ja tilaa vaikka cafe con letche tai vino blanco! Hengitä Espanjaa ja nauti ohikulkevien ihmisten katselusta!


    Espanjalaisrouvien tapaamiset

    Kun kahviloissa käyt, tulet huomaamaan kivan espanjalaisen tavan. Vanhemmat espanjalaisrouvat tapaavat toisiaan säännöllisesti kahviloissa.

    He tulevat yleensä kerran viikossa – mikä porukka mihinkin kahvilaan – mutta yleensä aina samaan. He vaihtavat kuulumisensa: mitä perheessä ja suvussa on tapahtunut, ja mitä itse on tehty.


    Katuun upotettujen roska-, lasi-, jäteastioiden metalllitornit, jonka yhden juurelle jätetty kaksi kehystettyä taulua ja kaapinovia. Kadulla myös autoja parkissa.

    Taidetta ja kierrätystä espanjalaisittain. Katuun upotettujen roskasäiliöiden kulmille ilmestyy usein tauluja ja huonekaluja, jotka vaihtavat omistajaa lennosta Fuengirolan kaduilla.





    Vaivaton kierrätys – hyvä mieli

    Espanjassa ei ole ongelma päästä tarpeettomasta tavarasta eroon, toisin kuin Suomessa. Mitä ikinä nurkissasi onkaan, niin viet sen vain kaduilla olevien metallisten roska-astioiden viereen. -Ja hups, kohta se on pois!


    Fuengirola - suomalainen paratiisi Espanjassa on myös katunäkymä , jossa metalliset roskatornit "taiteiltu" maisemakuvilla. Myös autoja parkissa ja liiketiloja näkyy.

    Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa on myös katunäkymä , jossa metalliset roskatornit on ”taiteiltu” maisemakuvilla.





    Itse olen lukuisia kertoja vienyt vaatteita, kenkiä, rikkinäistä elektroniikkaa ja jopa hiukan yli päiväyksen mennyttä ruokaa. -Eikä mene kuin hetki, ja tavarat ovat poissa! Niitä kerää moni köyhä, mutta myös ammattimainen kerääjäporukka, joka pyrkii korjaamaan ja myymään tavarat.

    Roska-astioiden luota löytää myös patjoja, sänkyjä ja muita huonekaluja. Sieltä löytää usein ihan arvokasta ja käyttökelpoista tavaraa. Minä laitoin kerran toimivan kahvinkeittimen, koska en tykännyt siitä ja ostin uuden.


    Maalatut roskatornit lähikuvassa. Toisessa näkymä rantakadulta ja toisessa katunäkymä puineen ja autoineen. Fuengirola - suomalainen paratiisi Espanjassa on myös taidetta!

    Maalatut roskatornit lähikuvassa. Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa on myös taidetta – roskakoritaidetta, eikä huonoa ollenkaan!





    Ihan todella tulee hyvä mieli, kun pääsee itselle tarpeettomasta ”roinasta” eroon ja tietää, että jollekin siitä on iloa joko rahallisesti tai muuten. Tilanne on siis win win!


    Fuengirola - suomalainen paratiisi Espanjassa on myös tilataidetta rantakadulla. Tässä pulloroskakori, joka on isokokoinen verkkomainen ja esittää modernisoitua kalaa. Väriltään se on ruskea-sininen.

    Aika hieno, eikö? Tiedätkö, mikä tämä on? -No, se on Fuengirolan rantakadulla Paseo Maritimon varrella oleva erikoinen tilataideteos, joka on pulloroskis! Kuinkahan monta pulloa ja tölkkiä tänne mahtuu?





    Romuttuuko paratiisiunelma tukiviidakkoon? – Espanjan sosiaaliturva

    Moni Fuengirolaan muuttava suomalainen yllättyy siitä, kuinka tiukasti Espanjan sosiaaliturva on sidottu omiin työtunteihin. Maassa ei ole Suomen kaltaista yleistä, kaikille kuuluvaa asumistukea tai automaattista lapsilisää.

    Espanjan järjestelmä perustuu periaatteelle: sinun on ensin maksettava sisään järjestelmään, jotta voit saada sieltä jotain ulos.


    Jos haaveilet muutosta Aurinkorannikolle, ota huomioon nämä kolme asiaa:

    1) Työttömyysturva on ansaittava:

    Varsinaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa (paro) saa vain, jos takana on vähintään vuosi virallista työntekoa Espanjassa.

    Tämän jälkeen työttömyysturvan jatkeet ja muut vähimmäisavustukset ovat usein vain noin 480 euron luokkaa kuukaudessa (perustuen Espanjan IPREM-viiteindeksiin).

    2) Toimeentulotuki:

    Toimeentulotuen (Ingreso Mínimo Vital) saamiseksi hakijan ja perheen tulorajat on painettu äärimmäisen alas. Lisäksi se vaatii vähintään vuoden katkeamatonta, laillista asumista maassa ennen kuin hakemusta voi edes jättää

    3) Perhe- ja hoivatuet:

    Universaalin lapsilisän sijaan pieniä tukia maksetaan vain kaikkein vähävaraisimmille tai monilapsisille perheille (Familia Numerosa).

    Vanhusten ja vammaisten hoivatuet (Ley de Dependencia) vaativat viiden vuoden asumishistorian, ja hakuprosessit voivat kestää vuosia.

    Muuttajan nyrkkisääntö:

    Espanjaan ei kannata muuttaa sosiaalitukien varassa. Fuengirola on paratiisi niille, joilla on mukanaan oma eläke, etätyöpaikka, säästöjä tai valmis työpaikka paikallisesta yrityksestä.


    ”Espanjassa työttömyysturvan kesto on raakaa matematiikkaa: neljän kuukauden minimitukeen vaaditaan vuosi työtä, ja kahden vuoden maksimituen ansaitsemiseksi täytyy takana olla vähintään kuusi vuotta keskeytymätöntä työhistoriaa. Tämän jälkeen turvaverkko kapenee murto-osaan.”



    Graffitiseinä kävelykadun pätkällä. Tässä tosin lähinnä keltaiselle pohjalle vain maalattu mustaa ja valkoista tekstiä. Itse kuvia vähän.

    Osaavat ne espanjalaisetkin nuoret graffititaidetta! Ja viesti on sama – te amo, rakkaudesta puhutaan ja sydämiä piirretään. Tämä kuva Los Bolichesista lyhyeltä kävelykadun pätkältä.




    ————————–


    Kaipasitko tähän ”Fuengirola – suomalainen paratiisi Espanjassa” -artikkeliini jotain muuta aiheeseen liittyvää asiaa? Voit kertoa sen alla olevalla palautelomakkeella.

    Tervetuloa Espanjaan!

    Maria de Silva





















  • Rapujuhlat ja loppukesän kattaus – kukat hämärtyviin iltoihin

    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus – kukat hämärtyviin iltoihin

    Ihana ilta tulossa: veden äärellä pöytä on katettuna sopivasti rosoisuudella ja posliinin kiillolla.




    Kun heinäkuun loppupuoli alkaa häämöttää, alkaa rapujuhlat ja loppukesän kattaus, mutta en mitenkään haluaisi ajatella saati kirjoittaa elokuun hämärtyvistä illoista , joka auttamattomasti tarkoittaa kesän hiipumista. Mutta elokuussakin on oma taikansa:


    ”Elokuu on tunnelmaa. Se on pimeneviä lämpimiä iltoja. Se on railakkaita puutarhajuhlia, joita värikkäät lyhdyt ja kynttilät lempeästi valaisevat. Elokuun illat ulkona tarjoavat meille ihanaa loppukesän kukkaloistoa tuoksuineen, joiden siivittämänä nautitaan syksyn herkuista ja juomista – Nostetaan maljoja ja ollaan yhdessä”!


    Rapujen aikaa

    Rapukausi alkaa Suomessa vuosittain 21. heinäkuuta, ja suosituinta juhla-aikaa on elokuu. Tilliliemessä keitetyt joki- ja täpläravut nautitaan kylminä paahtoleivän kanssa, usein laulujen ja rennon etiketin saattelemana. Ihanaa aikaa – rapujuhlat ja loppukesän kattaus!

    Tiesitkö tämän?

    Suomeen rapujuhlaperinne (kräftskiva) on rantautunut Ruotsista. Alun perin tapa levisi 1800-luvun lopulla ruotsinkielisen rannikkoseudun ja herrasväen keskuudessa, josta se on vuosikymmenten aikana muovautunut koko kansan rakastamaksi, hämärtyvien elokuisen iltojen puutarhajuhlaksi.

    Loppukesäinen ulkokattaus vihreyden keskellä. Pöydällä iso korkea maljakko, jossa värikkäitä dahlioita ja auringonkukkia. Myös sadonkorjuuomenoita.
    Vehreyden keskellä loppukesää enteilevä kattaus. Loppukesän kukkia ja omenoita omasta puutarhasta kenties,, sadonkorjuusta kertoillen.




    Pikakurssi rapupöytään: Näin nautit ravut tyylikkäästi

    Minua Maria de Silvaa tämä rapujuttu ällöttää (lo siento), mutta kirjoitan tämän jutun ihan vain Sinulle! Tietoni ovat ”rapuystäviltäni” sekä muualta ”ongittuja”. -Ehkä Sinä olet minua fiksumpi ja voit antautua tämän ikisuositun rapusyötin pauloihin. -Minä pitäydyn syömään vain katkarapuja, joista kyllä pidän.

    Rapujen syöminen on seuraelämää parhaimmillaan – se saa viedä aikaa, ja sormien sotkeutuminen kuuluu asiaan. Tässä on Sinulle helpot askeleet, joilla pääset onnistuneeseen rapuelämykseen:

    1) Aloita saksista:

    Ota rapu käteesi ja irrota sakset tyvestä. Leikkaa saksen reuna auki rapuveitsellä tai pure hampailla varovasti kuori rikki. Imase herkullinen liemi talteen ja irrota saksiliha.

    2) Käännä rapu ja nauti liemi:

    Käännä rapu selälleen. Irrota panssari pyrstöstä taivuttamalla sitä varovasti ylöspäin. Imase panssarin alle jäänyt, tillintuoksuinen keitinliemi – tämä on monen mielestä ravun parasta antia!

    3) Kaavi rapuvoi:

    Erottele panssarin sisäpinnalta tai keskiruumiista kellertävä rapuvoi veitsenkärjellä. Se maistuu (kuulemma) taivaalliselta paahtoleivän päällä.

    4) Kuori pyrstö:

    Irrota pyrstön panssarirenkaat yksi kerrallaan painamalla kuorta sivuista, kunnes se naksahtaa. Vedä pyrstöliha kokonaisena ulos.

    5) Muista peräsuoli:

    Poista pyrstölihan selkäpuolella näkyvä tumma lanka (peräsuoli) nykäisemällä se irti ennen syömistä.

    6) Kokoa herkkuleipä:

    Perinteisin tapa on herkutella pyrstöt voilla voidellun paahtoleivän päällä, jossa hienonnettua tilliä.

    Pro-vinkki emännälle:

    Varaa jokaiselle vieraalle lautasen viereen runsas nippu lautasliinoja sekä pieni sitruunavedellä täytetty sormihuuhde-kulho, jotta sormet saa helposti ja nopsaa raikastettua syömisen lomassa.

    Hej hurra – tässä on rapujuhlat ja loppukesän kattaus!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus: ”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.
    ”Hej hurra! Rapupöytä on katettu loppukesän juhlijoille.”


    ———————


    Rapuja ja ruokajuomaa

    1) Alkumaljaksi ja vaikka läpi aterian: Kuohuviini:

    Kupliva viini nostaa heti juhlatunnelmaa. Valitse: Erittäin kuiva (Brut tai Extra Brut), pirteän hapokas ja sitruksinen.

    ”Tarjoile raikas ja hennon paahteinen kuohuviini hyvin viilennettynä heti vieraiden saapuessa”. Valitse ranskalainen samppanja tai espanjalainen cava.”


    Valkoviinipulloja ja -laseja valkoisella liinalla pöydällä.
    Aina varma valinta: valkoviini! Kannattaa kuitenkin katsoa, onko se rutikuivaa vai makeaa!





    2) Klassisin valinta: Kuiva valkoviini

    Viinistäkin valitaan kuiva, erittäin hapokas, mineraalinen tai herukanlehtisen aromikas vaihtoehto. Sauvignon Blanc ja Riesling ovat hyviä vaihtoehtoja.

    ”Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc ja rapu ovat kesän lyömätön hittikombo. Viinin vihreä aromikkuus kaveeraa täydellisesti kruunutillin kanssa.

    3) Kepeä yllättäjä: Raikas roseeviini

    Rosee tuo kattaukseen upeaa väriä ja toimii loistavasti loppukesän tunnelmassa.

    Valitaan rosekin kuivana tai kuivahkona, erittäin raikkaana ja marjaisana, mutta hapokkaana.

    ”Valitse rapupöytään herukalla ja raikkaalla hapokkuudella ryyditetty rosee. Liian makeat ja sokeriset versiot kannattaa unohtaa, jotta rapujen hienostunut maku pääsee oikeuksiinsa.”


    Kaksi lasillista rosee samppanjaa.
    ”2 glasses of rose champagne”. Kuiva rosee samppanja vie läpi koko rapuillallisen!





    Alku- ja välisnapsit (Akvaaviitit ja snapsit)

    Rapujuhlien snapsikulttuuri on vahva. Perinteisesti snapsi valitaan niin, että sen mausteet (kuten kumina, anis tai tilli) sointuvat yhteen tilliliemen ja ravun maun kanssa. Snapsi tarjoillaan aina jääkylmänä, huurteisesta lasista.

    1) Alkunsapsi: Perinteinen akvaviitti (Kumina ja anis)

    Akvaviitti on pohjoismainen klassikko, joka herättää ruokahalun ja sopii täydellisesti ensimmäisen ravun ja paahtoleivän pariksi. Lysholm Linie Aquavit tai suomalainen Helsinki Akvaviitti ovat akvaviittien klassikkoja.

    ”Aloita juhlat perinteisellä akvaviitillä. Sen tammitynnyrikypsytys ja kuminan aromi leikkaavat loistavasti paahtoleivän voita ja ravun suolaisuutta”.

    2) Välisnapsi: Tilli- tai sitruunasnapsi (Raikas ja kepeä)

    Kun juhlat ovat käynnissä ja useampi rapu on jo kuorittu, väliin sopii kevyempi, yrttinen tai raikkaan sitruunainen napsu. Hyvä vaihtoehto: O.P. Anderson Klar (tillillä ja sitruunankuorella maustettu) tai puhdas, laadukas suomalainen vodka ripauksella sitruunaa.

    ”Juhlan edetessä tillillä ja sitruunalla maustettu kirkas napsu raikastaa suun ja jatkaa lautasella olevan kruunutillin makumaailmaa täydellisesti”.


    Snapsietiketti:

    Kannattaa huomioida, että rapujuhlissa ei kumota koko lasia kerralla tyhjäksi! Snapsia otetaan pieni siemaus jokaisen lauletun snapsilaulun (snapsvisa) jälkeen tai aina uuden ravun kohdalla!!!


    Viinivarasto, jossa hyllyillä satoja pulloja.
    Wau, tällaisenko omistais!




    Vielä pieni viinitietämysjuttu:

    Kun puhutaan, että viini ”leikkaa” jotain, se tarkoittaa, että juoman raikkaus ja hapokkuus tasapainottavat suussa tuntuvaa rasvaisuutta.

    Kun syöt rapuja paahtoleivän kanssa, jossa on runsaasti voita, suuhun jää rasvainen ja raskas kalvo. Jos joisit päälle jotain makeaa tai paksua, suutuntuma muuttuisi/pysyisi raskaaksi.

    Kun viini tai kuohuviini on erittäin hapokas, se toimii kuin ”pesuaine”:

    – Se ”leikkaa” eli pilkkoo tuon rasvaisuuden tunteen.

    – Se raikastaa suun jokaisen hörpyn jälkeen.

    – Se saa seuraavan suupalan maistumaan taas yhtä hyvältä ja raikkaalta kuin ensimmäinen.

    Kyseessä on siis viinitermi sille, kun juoman happorakenne estää ruokaa tuntumasta liian raskaalta tai tunkkaiselta.


    ———————


    Luodaan kukkatunnelmaa:

    Loppukesän ja alkusyksyn ruukkuistutuksiin saa upeaa draamaa ja syvyyttä yhdistelemällä täyteläisiä, vahvoja värejä. Kesän värit saavat elokuussa jo tummemman sävyn. Nappaa tästä rapujuhliisi tai muihin puutarhajuhliisi tunnelmaa. Suosittuja kasveja loppukesälle:

    1) Krysanteemit:

    Krysanteemiruukkuja on saatavana monenkokoisena. Suurimmat pyöreät ”pallokrysanteemit” menestyvät myyntiruukussaan. Pienempiä on usein hyvä istuttaa suurempaan.

    Syksyn värejä on upeita: poltettua oranssia, syvää tulenkeltaista ja viininpunaista. Laita vaikka joka väriä, niin saat hienon tricolorin puutarhaasi.

    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhassa. On oranssia, keltaista, vahvaa liilaa.
    Isot krysanteemiruukut kesä-syyspuutarhaan.
    Makee yhdistelmä syyskukkaa ja -viherkasvia ja vieläpä oikean värisiin ruukkuihin.


    2) Koristepaprikat ja -kaalit:

    Nämä ovat niin ihania – kuluneen vuoden jälkeen – taas laittaa parvekkeille, terasseille ja puutarhaan. Ja koska ne ovat kuin syötäviä (ei oikeasti), ne sopivat sadonkorjuujuhlien ja rapujuhlien somisteiksi.


    Isoja valko-vihreitä ja vahvaa liilaa koristekaalia sekä murattia isoissa ruukuissa.
    Koristekaaliin ja krysanteemiiin voit yhdistää kaiken maailman kasveja roikkumaan.




    Paprikoita on keltaisia ja punaisia, eri sävyissä. Kaalissa on mahtavia muotoja sekä dramaattisia purppuran ja mustanpuhuvia sävyjä.

    Kukkakaupoissa myydään joskus myös chili-ruukkuja, joiden chilit ovat oikeasti syötäviä. Koska ne eivät kuulu vakiokasveihin, kannattaa pyytää tilaamaan mikäli haluat sellaisen keittiötäsi tai puutarhajuhliasi kaunistamaan.

    Rapujuhlien aika on tässäkin: koristepaprikoita keltaisena, orannsina ja punaisena.
    Koristepaprikat eri väreineen tuovat juuri sitä syksyn juhlan tuntua: on sadonkorjuun aika , on rapujuhlien aika.





    3) Heinät, oksat ja lankaköynnökset:

    Heiniä ja oksia on monenlaisia ja voit ostaa niitä kukkakaupasta tai poimia itse metsistä ja teiden varsilta. Ne tuovat runsautta ja rentoa loppukesän tunnelmaa kukkien lomaan. Ne ovat kauniita ihan sellaisenaankin maljakossa tai jännässä astiassa. Mielikuvitusta hei!

    4) Syklaamit

    Näitä ilmestyy alkusyksyllä ja ne kestävät hyvin ulkona. On kasteltava varovaisesti, etteivät pienet, melko pinnassa olevat juuret mätäne. Syklaameja on komeissa voimakkaissa väreissä – violettia ja punaista – joilla koristat kivasti mm. puutarhajuhlien kattausta.

    5) Dahlia (eli daalia)

    Heinäkuusta ensipakkasiin saakka on tarjolla upeaa, runsasta ja vahvan punaista ”daaliaa”. Kukkaa käytetään enemmän leikkokukkana, mutta nykyään on tarjolla myös ihania ruukkudaalioita.

    Komeat dahlian kukinnot sopivat mataliin maljakoihin tai asetelmiin loistavasti, sillä ne sietävät hyvin varren lyhentämistä ja luovat heti ylellisen tunnelman mm. rapupöytään.


    Vahvan punaisia leikkodaalioita pöydällä makaamassa. Odottavat kai leikkausta tai sitomista, koska vierellä on sakset.
    Persikan värisiä daalioita.
    Daaliat ovat näyttäviä kukkia, joista saat ihania korkeita maljakkokimppuja ja voit yhdistää niihin muitakin esim. auringonkukkaa. Voit leikata varren lyhyeksi ja laittaa matalaan bud-vase -astiaan, jolloin ruokapöydässä se ei ole katseiden tiellä.
    Loppukesän kattaus: kuvassa iso kimppu tummia ja persikkaisia daalioita sekä kahvidrinkkejä ja omenoita.
    Tytöllä kädessä iso kimppu liilaa, oranssia ja persikka daaliaa.


    Syksyn rapujuhlat ja loppukesän kattaus -aikaan tulee myös kauniita ruskeita hortensioita, joilla voit somistaa syystunnelmaa. Katso lisää: ”Juoppo hortensia”.


    6) Leikkokukkia

    Syksyn puutarhajuhliin sopivia leikkokukkia löytyy runsaasti. Kukkakaupoissa alkaa värivalikoima kääntymään kauniin ruskan väreihin, joita on monissa eri kukkalajikkeissa.

    Esimerkiksi muotia jatkuvasti olevat neilikat tarjoavat kymmeniä eri vaihtoehtoja ja ovat sitä paitsi erittäin kestäviä. Krysanteemeja on useita eri lajikkeita, ja niiden kestävyys on samoin erinomainen.

    Auringonkukkia, alstromerioita, flamingonkukkia, streliziaa, kallaa ym. ym. leikkoa löytyy. Voit katsella lisää ”kukkakimpun hurja historia”. Peikonpähkinäoksilla saat kivaa extraa kattauksiin. Piipahda kukkakaupassa katselemassa ja kyselemässä, mitä Sinun syyspöytääsi laitettaisiin!


    Rapujuhlat ja loppukesän kattaus on tässä. Takana järvi ja sen takana metsää. Pöydän reunassa ruotsinlippuketju ja oikealla näkyy aitta tai talo, vanhanaikainen.
    Loppukesän kattaus syntyy pellavasta, lasista ja luonnonantimista. Ruotsin liput muistuttavat rapujuhlien syntymästä 1800-luvun ruotsalaisissa herraskartanoissa.




    Hoito-ohje leikkodahlialle:


    – runsaasti haaleaa vettä (on juoppo)

    – vaihda vesi joka toinen päivä ja tee samalla uusi imupinta terävällä veitsellä viistoon, pese aina samalla myös maljakko

    – poista mahdolliset veteen joutuneet lehdet (vesi kirkkaana pidempään, ei bakteereja)

    ——————-


    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä. Loppukesän kattaus siis ihasteltavana.
    Vaalea kattaus puutarhassa loppukesään kääntyvän vihreyden keskellä.




    Näin loihdit loppukesän upeimman juhlapöydän

    Loppukesän puutarhajuhlissa ja rapupöydässä saa näkyä runsas, hienostunut ja luonnonmukainen tyyli. Unohda muoviset kertakäyttökoristeet ja luota kauden aitoon loistoon:

    1) Panosta valoon:

    Elokuun hämärtyvät illat vaativat tunnelmaa – viimeistele kokonaisuus runsailla pöytäkynttilöillä, lyhdyillä ja pöydän ylle viritetyillä valoketjuilla.

    2) Sido teema väreillä:

    Yhdistä rapujen kirkkaanpunainen sävy esim. daalioiden syvän viininpunaisiin, poltettuun oranssiin ja puhtaan valkoisiin vivahteisiin. Rapujuhlat ja loppukesän kattaus suorastaan huutavat vahvoja värejä ja draamaa. Anna palaa ja luo oma rapudraamasi!

    Nostalgiseen harvaan aittaan koottu noutopöytäkattauksen astiat. Kaunista valkoista posliinia, jossa murattikuviointi kautta linjan.
    Maalaisromantiikkaa pursuava noutopöytä kattaus aluillaan aidassa. Olisiko sadepilviä näkyvillä?





    3) Luo kontrastia koristekaalilla:

    Ruusumaiset, liilan ja vihreän sävyissä hehkuvat koristekaalit (Brassica) tuovat kattaukseen modernia runsautta ja upeaa tekstuuria.

    4) Mausta koristepaprikoilla:

    Ruukuissa kasvavat keltaiset, oranssit ja punaiset koristepaprikat sopivat täydellisesti kruunutillin kaveriksi ja tuovat pöytään hauskaa ilmettä.



    Rapujuhlat ja kattaus: Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.
    Rapuvati: Punaiset saksiniekat kruunaavat elokuun odotetun juhlapöydän.



    5) Käytä kruunutilliä runsaasti:

    Kruunutilli ei kuulu vain kattilaan – asettele sen keltaisen vihreitä, sateenvarjomaisia kukintoja maljakoihin daalioiden (tai muiden leikkojen) sekaan ja suoraan raputarjoilujen päälle.



    Tunnelmallinen rapukattaus illan hämärtyessä. järven rannalla. Puna-valkoisella ruutuliinalla rapuvati, punainen kattaus astioineen ja pöydän yli roikkuu punaiset lyhdyt.
    Ravut tarjoillaan perinteisesti runsaan tillin kera. Rapujuhlien klassikkolisuke on rapea paahtoleipeä ja reilusti voita. Rapuveitsi on pieni, mutta välttämätön työkalu herkkujen kuorimiseen.
    Lähikuva rapuvadista. Pöydällä myös juomalaseja ja vaaleaa leipää.


    6) Valitse maljakot oikein:

    Suosi matalia maljakoita ja pieniä bud-vase-lasiastioita, jotta vieraat näkevät keskustella upeiden daalia- tai muiden tunnelmallisten syysasetelmien ylitse.

    ”Bud-vaset” ovat pieniä ja siroja kapeasuisia lasisia maljakoita, joita käytetään vain yhdelle kukalle. Alkuperäinen englanninkielinen termi viittaa nupulleen puhkeavaan kukkaan.

    Voit tutustua suosittuihin maljakoihin: Kalos -Kattaus & Stailaus. Maljakoiden avulla pöytään saa luotua runsaan ilmeen ilman, että näkyvyys pöydän yli peittyy eikä työläitä asetelmia tarvitse tehdä.


    ———————–


    Espanja ja rapujuhlat

    Espanjassa asuvana täytyy minun heittää faktaa maan ko. sesongista tai siitä, ettei sellaista ole.

    Espanjalaiset rakastavat äyriäisiä, mutta heidän kulttuurinsa eroaa suomalaisista (ja ruotsalaisista) parilla tavalla.

    Eri lajikkeet:

    Espanjassa syödään paljon mereneläviä, kuten katkarapuja (gambas), jättirapuja (langostinos) ja merirapuja (cigalas). Makeanveden jokirapu (crayfish) ei ole samalla tavalla juhlapöydän itseoikeutettu kuningas.

    Ei erillistä sesonkia:

    Espanjassa ei ole tällaista laulujen ja kruunutillin tähdittämää elokuista rapusesonkia (kräftskiva). Elokuuhan on sitä paitsi Espanjassa kuuminta helleaikaa eikä syksyn alkamisesta ole tietoakaan.

    Äyriäisiä syödään ympäri vuoden osana tapaksia, paelloja tai grillattuina (a la plancha), eikä niille pyhitä omaa teemajuhlaa loppukesästä. Mutta: – rapujuhlat ja loppukesän kattaus – espanjalaisilla ihan omat juttunsa!

    Espanjassa kokoontumiset puutarhajuhliin ystävien, perheen ja koko monipolvisen suvun kanssa ovat yleisiä, mutta ruoka on silloin useimmiten lihaa, paellaa tai monipuolisia tapaksia.

    Lisää sukurakkaiden espanjalaisten kokoontumisista illanviettoihin sekä ruokakulttuurista: ruokaperinteet: Paellaa ja perheaikaa.


    ———————–


    Tässäpä sitä evästystä loppukesän juhliin riittää. Toivottavasti sait jotain inspiraatiota itsellesi. Toivotan oikein ihanan tunnelmallisia iltoja puutarhassa. -Mutta hei, vielä yks juttu:

    – Muista, että vaikka sommaren är kort, ”vielä on kesää jäljellä”!


    ¡Te deseo mágicas noches de finales de verano!

    Maria de Silva






    .





















  • Kansainvälinen ystävyydenpäivä – Dia de la Amistad

    Kansainvälinen ystävyydenpäivä – Dia de la Amistad

    Dia dos Namorados – Nuoruutta, ystävyyttä ja yhteisiä hetkiä: Kuun laskiessa ja illan hämärtyessä ystävykset kokoontuvat herkkujen äärelle jakamaan arjen iloja ja tarinoita.





    Portugalinkielinen käsite Dia dos Namorados viittaa rakastavaisten ja sydänystävien päivään – se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä nauttimaan elämästä, hyvästä seurasta ja lämpimistä kesäilloista yhdessä niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa. Sitä kaikkea varten on kansainvälinen ystävyydenpäivä!


    Yllätä ystävä kesken loman – tiesitkö, että virallista kansainvälistä ystävyydenpäivää vietetäänkin vasta heinäkuussa?


    ”dia de los enamorados” vs ”Día internacional de la Amistad”

    Kyllä sitä ihminen vaan oppii jatkuvasti jotain uutta. Sain vastikään tietää, että Suomessakin vietettävä 14.2. ystävänpäivä ei suinkaan ole virallinen kansainvälinen ystävyydenpäivä.

    – Ehei, helmikuun 14. päivä on kansainvälisesti ainoastaan virallinen rakastuneiden päivä (dia de los enamorados) eli Pyhän Valentinuksen päivä (Dia de San Valentin)!


    Lämmöllä ystävälleni! –Maria



    Virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä (Día Internacional de la Amistad) on 30.7.. Päivä on täysin kaveripohjainen eikä siinä ole lainkaan romantiikkaa kuten helmikuun 14. päivässä virallisesti on.

    YK:n virallinen teema ystävyydenpäivälle

    YK perusti 30.7. päivän, koska sen ajatus oli, että ihmisten, maiden ja kulttuurien välinen ystävyys voi rakentaa siltoja ja edistää maailmanrauhaa.


    Kuin kukkamaa on ystävyys,
    se sydämeen tuo lämpimyyden.
    Ei välimatka taittaa voi,
    sen kauneutta ja ikuisuutta.




    Eri maiden tapoja

    1) Suomessa päivä otettiin kalenteriin vuonna 1996 nimellä ystävänpäivä. Ilman kalenterimerkintää päivää alettiin viettämään 1980-luvun alusta lähtien.

    2) Virossa päivä vakiintui kalenteriin (rahvakalender) vuonna 1999 ja sen nimi on Sõbrapäev eli ystävänpäivä. Päivä kulkeutui Viroon Suomesta ja sitä vietettiin ilman kalenterimerkintää 1980-luvun lopulta alkaen aluksi kouluissa ja päiväkodeissa.

    Suomi ja Viro halusivat amerikkalaisen, kaupallisen Valentine’s Day -juhlan koskemaan kaikkia ihmisiä – sinkkuja, lapsia, kavereita ja naapureita – jotta kukaan ei tuntisi oloaan yksinäiseksi.


    Naurua, puhetta ja kesäistä iltaa,
    vuorotellen juomaa tiskin takaa jaetaan.
    Nämä hetket nuoruuden ja ystävyyden,
    ikuisiksi muistoiksi sydämeen tallennetaan.



    Rakkauden ja ystävyyden päivä

    Vaikka Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa päivä on lähes puhtaasti rakastuneiden juhla, muutamat Latinalaisen Amerikan maat jakavat kanssamme saman ajatuksen:

    Esimerkiksi Meksikossa, Kolumbiassa, Venezuelassa ja Perussa päivän virallinen nimi on usein Día del Amor y la Amistad eli Rakkauden ja ystävyyden päivä.

    Näissä maissakin on siis aivan tavallista viedä 14.2. kukkia tai kortteja parhaalle ystävälle, ei vain kumppanille. Tällaisia kukkiakin voit viedä: ”Kukkakimpun hurja historia”.


    Suloisia kortteja ystävyydenpäivänä ystävälle!




    Varaslähtö ”Lattareissa”

    Moni Latinalaisen Amerikan maa ottaa varaslähdön ja juhlii Día del Amigo -päivää hieman aikaisemmin. Brasilian ystävänpäivä on Dia dos Namorados, jota vietetään 12. kesäkuuta. Päivä on puhtaasti romanttinen juhla.

    Paraguay, Argentiina ja Uruguay viettvät
    ystävyydenpäiväänsä 20. heinäkuuta kuuhun astumisen kunniaksi. Silloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista.


    ————-


    Tiesitkö? – Ystävyyttä juhlitaan kuuhun lennon kunniaksi!


    Taivaallinen varaslähtö

    Heinäkuu on maailmalla todellinen ystävyyden teemakuukausi. Vaikka YK:n virallista kansainvälistä ystävyyden päivää (Día Internacional de la Amistad) vietetään 30. heinäkuuta, espanjankielisessä Etelä-Amerikassa otetaan varaslähtö jo 20. heinäkuuta. Ja syy sille on vähintäänkin taivaallinen!

    Historialliset askeleet

    Kaikki alkoi heinäkuussa 1969, kun Apollo 11 laskeutui kuuhun ja Neil Armstrong otti historialliset askeleensa. Argentiinalainen professori Enrique Febbraro istui ruudun ääressä lumoutuneena.

    Hän koki, että tuolla sekunnilla koko ihmiskunta yhdistyi ja teki suuren ystävän eleen koko maailmankaikkeudelle.

    Kahvia, kiitos – ja palanen parasta ystävyyttä! Malja hetkille, jotka jaetaan yhdessä. Hyvää ystävyyspäivää!


    Ystävyydenpäivä syntyy

    Innostunut professori kirjoitti siltä istumalta tuhat kirjettä ympäri maailmaa ja alkoi ajaa kuuhunastumispäivää kansainvälisen ystävyyden päiväksi.

    – Kampanja puri!

    Avaruusmatkalle kiitos

    Nykyään Argentiinassa ja Uruguayssa Día del Amigo on valtava juhla, jolloin ravintolat täyttyvät kaveriporukoista ja ystäville kiikutetaan kukkia – kiitos astronauttien ja historian upeimman avaruusmatkan!

    Kiitos, että olet!


    Puhelinverkot kaatuvat

    Korttien ja viestien ruuhka on todellisuutta Argentiinassa aina 20. heinäkuuta. Päivä on niin suuri juhla, että puhelinverkot usein kaatuvat ja tekstiviestit viivästyvät – kaikki yrittävät onnitella ystäviään – yhtä aikaa.

    Tämä osoittaa, miten isosta jutusta ystävyydenpäivässä on kyse!


    Lisää ystävyydestä: Katso ystävyyden monumentti Italian Stresassa matkakertomuksestani ”Malagan provinssista Varsinais-Suomeen”.


    ————-


    Kuinka muistat ystävää ystävyydenpävänä?

    Nyt Sinulla on todellinen tilaisuus yllättää totaalisesti, sillä tämä ”löytynyt” uusi kansainvälinen ystävyydenpäivä on lähes kaikille ainakin Suomessa tuntematon – virallinen YK:n kansainvälinen ystävyydenpäivä.



    Voit muistaa pienin, suloisin asioin, teoin tai viemisin:

    – tarjoa kahvit ja kakkua ”jännässä” paikassa
    – kutsu kylään
    – yllätä kukalla (vaikka keltaisella, kuuhun
    lennon kunniaksi)
    – vie kävelylle, juoksulenkille, autoajelulle
    – vie museoon tai taidenäyttelyyn
    – tarjoa ihana ”ystävyyden drinkki” terassilla

    Kivoja shoppailupaikkoja: Kauniita kukkasydämiä (Nettilahja.fi) ja herkkää vaaleanpunaista tyyliä ”Ystävälle”-tekstillä (Kaarnavilla). Ruukkukukkakin on kiva vaihtoehto. Katso artikkeli ”Juoppo hortensia”.


    Ystävyyden symboli:

    Kansainvälisesti keltaiset kukat (erityisesti keltaiset ruusut) ovat nimenomaan ystävyyden, ilon ja välittämisen virallinen symboli. Näe erilaisia kukkavaihtoehtoja täältä: ”Kukkakimpun hurja historia”.

    Keksit varmasti kaikkea muutakin hauskaa, pientä ja jännää. Näin kesälomien aikaan moni voi olla reissussa, mutta siinä tapauksessa laita viestiä menemään. Voit kirjoittaa myös kortin. Se yllättää ja ilahduttaa sittenkin, kun kotiin palataan.


    Ihania kesäisiä ystävyydenpäiviä!

    Maria



    Pieni roosa ruusu,
    sydämen muotoon kietoutuu.
    Se hiljaa kuiskaa ystävälle:
    en sua unhoita, vaikka vuodet kuluu.

    Sydänystävä on kuin harvinainen nuppu,
    joka puhkeaa kukkaan arjen keskellä.
    Sen kauneus ei lakastu koskaan,
    vaan loistaa läpi elämän matkan.


    Ystävyyden loiste

    Keltaiset ruusut loistavat kilpaa auringon kanssa,
    tuovat iloa ja naurua tähän päivään.
    Hempeät kukat kuiskaavat välittämisestä,
    siitä, että olet minulle korvaamaton.

    Kääritty vaaleaan paperiin,
    solmittu kauniilla nauhalla,
    kuten sydämemme
    – täynnä yhteisiä hetkiä ja lämpöä.
    Hyvää ystävyyspäivää!

  • Keskikesän juhla – Juhannus ja la Noche de San Juan

    Keskikesän juhla – Juhannus ja la Noche de San Juan

    Koivut, tuli ja meri – siinä se suomalaisen juhannus!



    – Ovatko juhannustaiat muistissa vai otetaanko pieni kertaus taikojen saloihin?


    ”Ollaanpa sitten Välimeren tummassa yössä tai Suomen yöttömän yön suvessa, varmaa on että juhannuksena yhdistyvät muinaiset uskomukset, luonnon mahti ja leikkimielinen romantiikka. Lue, mitä mielenkiintoisia eroja juhannuksen vietossa maiden välillä on.”



    Juhannuksen historiaa

    Suomalainen juhannus muodostuu juhannuksen taioista ja keskikesän perinteistä. Niillä on vankka historiallinen tausta ja ne ovat siten olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä.

    Ennen kristinuskoa ja Johannes Kastajan muistopäiväksi muuttumista,juhla tunnettiin Ukon juhlana, jolloin lepytettiin sään ja sadon jumalaa.


    Vihreä niitty, jossa sinisiä ja keltaisia kukkia.
    Poimitaan seitsemän erilaista kukkaa eri niityiltä ja laitetaan ne tyynyn alle. Taidatpa nähdä tulevan puolisosi unessa!


    Juhannus Suomessa: Hiljaisuutta ja yöttömän yön taikaa


    Perinteisiä juhannuksen taikoja

    Ennustetaan puolisoa:

    1) Seitsemän kukkaa tyynyn alle

    Poimi juhannusyönä seitsemän (tai yhdeksän) erilaista kukkaa eri niityiltä. Aseta ne yöksi tyynysi alle, niin näet unessa tulevan puolisosi.


    Valkoinen juhannusruusu on juhannuksen tuoksu.
    Juhannusruusu puhkeaa juuri juhannukseksi ja tuo pihapiiriiin historiallista mystiikkaa.



    2) Kaivoon tai lampeen kurkistaminen

    Kun keskiyöllä katsot syvälle kaivoon, lähteeseen tai lampeen, näet veden pinnasta tulevan puolisosi kasvot.

    3) Kengän tai vihdan heittäminen

    Heitä saunomisen jälkeen kenkä tai kylpyvihta saunan katolle. Se suunta, johon kengän kärki tai vihdan tyvi osoittaa, kertoo mihin suuntaan lähdet naimisiin.

    4) Käen kukunta

    Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, kumppani löytyy jo samana vuonna.

    5) Kieriskely ruispellossa

    Alasti ruispellossa kieriskelyn uskottiin takaavan poikkeuksellisen hyvän naimaonnen ja saavan tulevan puolison rakastumaan tulisesti.


    Suuri juhannusruusupensas. Takana metsä- vesialue.
    Kovasti leviävä juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’).




    Muita suomalaisia juhannusperinteitä

    6) Juhannuskokko

    – itäsuomalainen perinne
    – tarkoituksena karkottaa pahoja henkiä
    – varmistaa hyvä sato-onni
    – kokon savun kääntymisen uskottiin
    paljastavan, kuka juhlijoista ”pääsee”
    seuraavana naimisiin

    7) Koivunoksat ja koristelu

    – kodin ja saunan ovenpielet koristellaan
    nuorilla juhannuskoivuilla
    – sisälle poimitaan luonnonkukkia tuomaan
    tuoksua ja juhlan tuntua


    Ihana maisema, jossa koivun riippuvat oksat ja alla vene vedettynä maalle sekä iso järvimaisema, jonka takana horisontissa metsää.
    Rauduskoivun ja hieskoivun raikkaat oksat ovat suomalaisen keskikesän symboli, jotka koristavat perinteisesti saunan lauteita ja mökin kuisteja.



    8) Juhannussauna

    – kuuluu ehdottomasti aattoiltaan
    – valmistetaan tuoreista koivunoksista
    juhannusvasta (tai vihta)
    – saunomisen jälkeen pulahdetaan järveen

    9) Suomen lipun päivä

    – juhannuspäivä on virallinen liputuspäivä
    – lippu salkoon jo juhannusaattona klo 18.00
    – lasketaan juhannuspäivän illalla klo 21.00

    10) Juhannussalko (Midsommarstång)

    – Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisillä
    rannikkoseuduilla
    – kukkasin ja lehvin koristeltu korkea salko
    – ympärillä tanssitaan ja lauletaan


    Rantakokolla Espanjassa. Hiekalla tanssitaan, syödään ja biletetään.
    Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja rannat täyttyvät musiikista, ruoasta ja juomasta.





    Noche de San Juan Espanjassa: Rantabileitä ja tulen purkausta


    Espanjassa juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä (La Noche de San Juan)


    – suomalainen mystiikka kuiskailee metsissä, kun espanjalainen intohimo kaikuu rannoilla

    Kun suomalainen pakenee kaupungista maaseudun rauhaan, tekee espanjalainen juuri toisin ja suuntaa kaupunkien kaduille ja keskustauimarannoille.


    Suomalainen koivumetsä.
    Suomalaista koivumetsää. Jotenkin niin ”juhannusmaista.




    Suomalainen etsii luonnonrauhaa ja jopa mystisyyttä, kun taas espanjalaisen tulisemman luonteen mukaisesti biletetään äärimmäisen äänekkäästi kaupunkirantahiekalla.


    – yöttömän yön harras hiljaisuus kohtaa Andalucian yön sykkivän rytmin

    Suomessa juhannusaaton tekevät kokko, sauna, juhannuskoivut ja yötön yö. Tulisieluisen espanjalaisen elementit ovat ilotulitukset, paukut ja yöuinti.

    Yöuinnit ja rituaalit keskiyöllä rannassa takaavat terveyden ja kauneuden, kun kasvot pestään merivedessä tai yrteillä maustetussa vedessä.


    Mies/poika hyppää tulen yli espanjalaisella hogueras-kokolla.
    Tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaista muinaiskulttuuria.



    – pohjolan kokkojen tyyni loimu haastaa Espanjan rantojen räiskyvän liekkimeren

    Yksi on sama kuin suomalaisella ystävällä eli juhannuskokko. Espanjassa rantakokot (hogueras) sytytetään suoraan hiekalle, ja tapana on myös tulen yli hyppääminen vähintään kolmesti.


    – kahden eri maailman keskikesän taika todistaa samaa: valo voittaa aina pimeyden

    Tämä puhdistaa sielun ja tuo onnea tulevalle vuodelle. Espanjalaisen juhannusyön kiihkeä, räiskyvä ja energinen juhlatunnelma!

    Espanjalainen polttelee kokossa paperilappuja, joihin kukin on kirjoittanut mistä haluaa eroon eli esimerkiksi ”exästä”. Suomalainen naimaikäinen taas seuraa kokolla tarkasti tulen suunnan kääntymistä – kenen kohdalle tuli kääntyy, ”pääsee” seuraavaksi naimisiin.

    Vanhan uskomuksen mukaan näin -outoa kenties, mutta sitähän mystiikka on.

    —–


    Muistellen juhannusmenneitäni

    Lapsen juhannusaatto

    Lapsuuteni juhannusaatto oli odotusta aamusta lähtien, ihan kuten jouluaattona. Siihen kuului nuorten juhannuskoivujen hakeminen isän kanssa metsästä. Koivut laitettiin portaiden juureen molemmille puolille.


    Tuomi kukkii. Takana koivumetsää ja järvi. Kaunis maisema.
    Tuomi kukkii alkukesästä huumaavan tuoksuisin, valkoisin kukkaterttuin, tuoden juhannuksen odotukseen oman maagisen tuoksunsa.



    Juhannussauna ja limukkakori

    Juhnnusaattoon, nimenomaan aattoon kuului juhannussauna ja limukkakori. -”Se oli silloin, kun isä limukkakorin kaupasta kotiin toi”. Korissa oli pikkuisia jaffapulloja kaikissa väreissä. Lisäksi oli sitä ”sittisootaa” eli sitruunalimonaadia, josta taisin tykätä eniten.

    Nykypäivänä limsamuisteluni kuulostanee oudolta, mutta totta se on ei noina aikoina limonaadia kannettu kaupasta kuin maitoa. Siksi 24 kpl erivärisiä limukkapulloja kun ilmestyi kotiin, oli juhannus alkanut.


    Juhannuskokko veden äärellä.
    Tässähän poltat vaikka vanhan nojatuolin…



    Juhannuskokko ja vanha nojatuoli

    Lapsuuteni juhannusaatto Suomen Lapissa oli koko päivän odotusta illan huipennukseen mummolaan. Serkkuja, enoja, tätejä ja muuta sukua oli aina paikalla. Kohokohta oli papan rakentama juhannuskokko mummolan rannassa, jossa niin monet makkarat on tulessa kepin nokassa paistettu.

    Tästä tulee mieleeni ”vuodelta jotakin” pieni riita äidin ja isän välillä, kun kokossa paloi meidän vanha nojatuoli! Siitäpä ei isäni pitänyt sitten lainkaan, ja muisti mainita tästä varmasti joka ikinen juhannusaatto samaisella kokolla!


    Korkea kokko espanjalaisittain.
    Tässä Välimeren rannalle pystytetyssä kokossa heitetään hyvästit kaikelle vanhalle.




    Kullatut juhannusmuistot

    Tuli aika, kun lapsuus jäi. Ensin nukkui pois mummu ja sitten aikojen päästä pappa. Kokkoa ei enää siinä jokirannassa poltettu ja joka ikinen juhannus kokolle palataan ainoastaan rakkaissa muistoissa.

    Aika muuttuu, ihminen muuttuu. Siinä mukana juhannuskin muuttuu, tai ehkä se ei muutu vaan meidän ihmisten mieli ja ajatukset muuttuvat.


    Iso tuomipuu. Tunnetko tuoksun?
    Huikean huumaavaa tuomen tuoksua voit haistaa tästä keskikesän kukasta.



    Vanhoja tuulia uusia tuulia

    Karua sanoa, että mikään ei tunnu enää samalta. Mutta näin se menee, sehän on selvää. Ja yhtä selvää on sekin, että aika kultaa muistot, ne juhannusmuistotkin. Kaikki tämä on jossain määrin surullista, mutta onneksi on tieto siitä että vanhojen tuulien tilalle tulee aina uusia.

    —–

    ”Kun Pohjolan yöttömän yön piinaavan kauniissa hiljaisuudessa kukkataika kuiskailee salaisuuksiaan tyynyn alla, räjähtää Aurinkorannikon musta hiekkaviiva primitiiviseen tulen ja rytmin kaaokseen.

    Toisaalla suomalainen sielu hukkuu kasteisen korven mystiikkaan, tuomen ja juhannusruusun huumaavaan tuoksuun – toisaalla espanjalainen intohimo haastaa meren aallot ja liekkien raivon, polttaen menneisyyden tuhkaksi.

    Nämä kaksi ääripäätä, pohjoisen harras mystiikka ja etelän roihuava vimma, kietoutuvat keskikesän yönä yhdeksi hernerokkasumun ja merisuolan sekaiseksi magiaksi. Se on valon verinen voitto pimeydestä, tanssittiinpa sitä hiljaisuudessa tai tulen purkauksessa.”

    – Näin kohtaavat Suomi ja Espanja odotetussa keskikesän juhlassa omine perinteineen ja magioineen ja toivottavat Sinutkin mukaan nauttimaan. Valitse itse, teetkö sen espanjaksi vai suomeksi!

    Unohtumatonta juhannustaika-aikaa Sinulle,

    Un abrazo,
    Maria








  • Malagan provinssista Varsinais-Suomeen – Autoillen 10 maan kautta

    Malagan provinssista Varsinais-Suomeen – Autoillen 10 maan kautta

    Pyreneiden laakson syleilyssä 1.000 m korkeudessa sijaitsee Andorran pääkaupunki Andorra la Vella.



    ”Välimeren kesä kuumenee. Kaduilla kuljetaan varjoisaa puolta ja terasseilla kilpaillaan aurinkovarjopöydistä. -Huippuhelteet ovat täällä taas! -Niin moni Espanjan talviasukas Suomesta, Ruotsista ja Norjasta pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa pohjolan viileämmille vesille”.


    Lentäen vaiko Eurooppaa koluten

    Useimmat hyppäävät lentokoneeseen, mutta on myös meitä autoilevia, jotka ajavat Euroopan läpi. Välttämättä emme toki aja vain läpi suorinta tietä, vaan kierrellen ja kaarrellen maanosan ihmeitä katsellen.

    Eurooppa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joista ei välttämättä ole koskaan edes kuullut mitään. Se on täynnä historiaa, jonka juurille on antoisaa poiketa samalla ihmetellen mitä siellä koulun historiantunneilla oikein tekikään?! -No totta puhuen, kaikesta tästä nähtävästä ei mainita kirjoissa eikä kansissa.


    Helteestä Pohjolan viileyteen

    Me matkasimme Aurinkorannikolta Malagan provinssista Varsinais-Suomeen, ja tässä kerron teille matkastamme, joka lienee ainakin 15. tällä välillä – eri reittejä pitkin tosin. Myöhemmin matkamme jatkuu Lappiin, mutta se on sitten oma tarinansa.

    Alustavia matkasuunnitelmia

    Matkaa olimme suunnitelleet sen verran, että varasimme loppumatkan laivat. Tämä oli ainoa aikarajoite matkallemme ja siten jouduimme hieman räknäämään päivittäisiä ajokilometrejä.

    Olimme kevyesti hahmotelleet myös ajoreittiä ja mitä halusimme nähdä. Hotelleja emme koskaan varaile etukäteen, sillä menemme fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Majoituksen varaamme yleensä tuntia paria ennen, kun tiedämme kuinka pitkälle ko. päivänä ajamme.


    Matkapäivä 1

    Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan. Ajatuksena ajaa Alicanten tienoille, jossa yöpyä. Reittimme kulki akselilla Fuengirola – Valencia – Alicante. Kilometrejä kertyi jotain 550.

    Hotellipöydällä herkkueväitä. Perunalastuja ja viiniä.
    Espanjan kotiin oli jäänyt herkkujen jämiä, joten nautiskelimme niitä ensimmäisenä hotelli-iltana. Oletko koskaan maistanut chili-ruisnappeja, joiden päällä on savulohi-vuohenjuustotartarmössöä tai muuta hyvää kräämiä? Voi hitsi, kun maistui…




    Matkapäivä 2

    Kello herätti seitsemältä. Aamutoimien ja hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Andorraa. Tänne suuntasimmekin erityisen suurella mielenkiinnolla, koska tässä Pyreneiden vuoriston syleilyssä sijaitsevassa kanjoniparatiisissa emme olleet koskaan käyneet.

    Andorra la Vellan keskusta.
    Andorra la Vellan pääkatu. Hotellimme McDonalsin vasemmalla puolella.



    ———————————-
    Infopaketti Andorrasta:

    Andorran sijainti ja asutus

    Andorrra sijaitsee Espanjan- ja Ranskan rajalla, vähän kuin rajaviiva olisi levinnyt siitä kohtaa laajemmaksi. Andorrassa on noin 85.000 asukasta, joista vain noin kolmasosa on andorralaisia.

    Loput ovat etupäässä Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista tulleita, jotka ovat maassa joko työn tai kevyemmän verotuksen vuoksi.

    Andorran asutus on melko keskittynyt, sillä lähes koko väestö asuu Gran Valira -joen muodostamassa kapeassa vuoristolaaksossa, jossa myös pääkaupunki Andorra la Vella sijaitsee.

    Pyreneiden vuoret ympärillä ja keskellä 2 km alempana pääkaupunki Andorra ja Vella.
    Pyreneitten syleilyssä 1 km merenpinnasta on pääkaupunki Andorra la Vella. Täältä vuoret kohoavat vielä lähes 2 km.




    Meren pinnasta kohti korkeuksia

    Mittasuhteet vetävät hiljaiseksi tällä poikkeuksellisella ylänkömaalla. Autolla ajaen noustaan hiljalleen ylöspäin, ja silti tunnelma on kuin oltaisiin pohjalla sillä itsensä löytää aina uudesta kanjonista.

    Sitä tuntee Itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, vaikka onkin jo lähes 1.000 metrin korkeudessa – siis jo kilometrin korkeammalla kuin maanpinnalla tallustelevat!

    Korkeimmat huiput ovat lähes 3.000 m. Kun katsot laakson pohjalta ylös taivaalle, sinua ympäröivät vuorten lähes päälle kaatuvat seinämät ja huiput.

    Näet kuinka Andorraa ympäröivät Pyreneiden jylhät lähes kolmetuhatmetriset vuoret sulkevat syliinsä tämän ikiaikaisen ruhtinaskunnan. Vuoret kohoavat aina 2.900 metrin paremmalle puolelle, kuten korkein huippu Coma Pedrosa 2.942 m.

    Vesiputous Pyreneiltä laaksoon.
    Kun Andorran lumi- ja jäähuiput kesällä sulavat, tekevät ne upeita koskia ja putouksia vuorten rinteille. -Uskaltaisitko ylittää tämän kosken tästä riippusillasta?




    Pystysuorat kallioseinämät ja kanjonit

    Matka oli elämys jo Espanjan suunnasta ajettaessa. Kohti pääkaupunkia, tie matkasi syvällä Gran Valira -joen uurtamassa kapeassa laaksossa. Se nousi pystysuorien kallioseinämien ja jylhien kanjonien puristuksessa kohti tuhannen metrin korkeudessa lepäävää pääkaupunkia.

    Kun ollaan Andorra la Vellassa, ollaan tosiaan jo 1.000 m korkeudessa meren pinnasta. Andorran keskikorkeus on n. 2.000 m, jolle korkeudelle suurin osa Andorran kylistä, laskettelurinteistä ja tasangoista sijoittuu. Täältä kun katsoo ylöspäin, näkee vuorten vielä nousevan lähes kilometrin. Korkeimmillaan ollaan 3 km korkeudessa, jonne ei autolla luonnollisestikaan pääse.

    Autossa tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi, kun vuoret kohosivat edessä ja takana, vasemmalla ja oikealla tuhansia metrejä suoraan kohti taivasta. -Tuntui kuin olisi loukussa, johon kohta lytistyy.

    Andorran eristyneisyys Pyreneiden suojassa olevana linnoituksena on kuitenkin ollut sen onni, sillä näin se on säästynyt sodilta ja säilyttänyt poikkeuksellisen keskiaikaisen perintönsä.


    Andorran rinteillä 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.
    Jylhien vuorten rinteillä ja laaksojen pohjilla on 1100-1200 -lukujen rakennushistoriaa.



    Kivikirkkoja kellotorneineen

    Jylhien rinteiden korkeuksissa ja pienten kylien keskellä kohoaa kymmeniä piskuisia, 1100–1200-luvuilta peräisin olevia kivikirkkoja, joiden kapeat ja korkeat kellotornit rakennettiin uskonnollisiksi symboleiksi ja tähystystorneiksi kanjonien suille.

    Legenda Kaarle Suuresta

    Kansantaru kertoo legendasta, jossa Kaarle Suuri perusti Andorran vuonna 805. Tämä olisi ollut kiitos siitä, että paikalliset vuoristolaiset auttoivat häntä taistelussa maureja vastaan. Tarina elää yhä vahvana kansallislaulussa.

    Salakuljettajien polut

    Ennen kuin alkoi verovapaa shoppailu ja luksus, kulkivat andorralaiset pitkin ”Rutas de los Contrabandistas” eli salakuljettajien polkuja. Vuorten yli kulkevia reittejä pitkin kuljetettiin tupakkaa, alkoholia ja sotavankeja. Asukkaat elivät salakuljetuksella sekä karjanhoidolla. Andorra oli tuolloin karu erämaa ja kovin köyhä.

    ———————————-


    Päivä 3     (kaksi yötä Andorrassa)

    Tänään heräsimme Andorra la Vellasta eli tämän minivaltio Andorran pääkaupungista. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Virallinen kieli on katalaani, mutta espanjalla pärjää loistavsti, ja lisäksi puhutaan ranskaa ja portugalia.

    Aamupalalla: tuoremehua, kahvia, flauta-andorralaista pitkää ja kaoeaa huilumaista leipää.
    Jahas, tässä sitä taidetaan olla hotellimme katubaarissa haukkaamassa aamupalaa. Ihastelin kattausastioita, ja totesinkin taas että kattaus on puoli ruokaa!



    Olemme keskustahotellissa. Varsinaisen hotelliaamiaisen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme katukahvilassa syömässä paikallisen pitkulaisen maistuvaisen flauta cristal” baakkelsin” valitsemallamme täytteellä.

    Sen nimi ”flauta” tarkoittaa huilua ja viittaa sen kapeaan pitkään muotoon. Olimme Andorrassa kaksi yötä ja otimme tämän 3. päivän rennosti shoppailun, katukahviloiden ja -baarien merkeissä. Seuraava ajopäivähä on vasta huomenna.


    Hiihtävä karhu, joka päällystetty kukilla. Jalassa leveät ruskeat puusukset ja kädessä sauvat. Keskellä kaupungin keskustaa.
    Hui, hiihtävä karhu keskellä kaupunkia! Andorra on hiihtäjänkin paratiisi, joten miksipä ei. -Huomasitko, että karhu on tehty kukista? Takana hotellimme.



    ————————–
    Lisää infoa:

    Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta valuuttana käyretään kuitenkin euroa. Maa on ruhtinaskunta, jonka yhteisruhtinaina (valtion päämiehinä) toimivat Ranskan presidentti sekä espanjalainen Urgellin piispa.

    Urgellin piispa

    Urgellin piispa on roomalaiskatolisen hiippakunnan johtaja, jonka istuin sijaitsee aivan Andorran naapurissa La Seu d’Urgellin kaupungissa Kataloniassa.

    Virassa oleva piispa on automaattisesti Andorran valtionpäämies eli ruhtinas yhdessä Ranskan presidentin kanssa. Nykyisenä piispana virassa aloitti toukokuussa 2025 Josep-Lluís Serrano Pentina.

    Urgellin piispan rooli

    Ruhtinuuden juuret menevät vuoden 1278 nk. Pareatges-sopimukseen, jolla ratkaistiin kirkon ja ranskalaisten kreivien pitkä kiista alueen hallinnasta. Urgellin piispan lisäksi maailmassa on vain Vatikaanin paavi, joka toimii samalla myös virallisena valtionpäämiehenä.Tätä kutsutaankin maailmanlaajuiseksi poikkeukseksi.

    Poliittinen valta ja veto-oikeus

    Urgellin istuva piispa voi halutessaan käyttää poliittista valtaa, vaikka nykyään rooli onkin pääosin seremoniallinen. Ylintä toimeenpanovaltaa Andorrassa käyttää Andorran pääministeri. Piispalla on kuitenkin moraalinen veto-oikeus esimerkiksi lakiasioissa. Hän on mm. uhannut erota, jos Andorra laillistaa abortin.

    Kukitettu karhu hiihtelee kaupungin kadulla.
    Tässä toinen hiihtäjä!




    Vain autolla Andorraan, ja muista passi

    Andorraan saavutaan aina autolla tai bussilla vuoristoteitä pitkin. Lähimmät lentokentät ovat Barcelonassa (Espanja) ja Toulousessa (Ranska).

    Maahan saavuttaessa suositellaan passin mukaan ottamista, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Meiltä tosin ei passia missään kysytty – liekö sitten ollut osuutta asiaan espanjalaisilla rekisterikilvillä.

    Kevyesti veroja ja aina edullisia ostoksia

    Andorran verotus on Euroopan kevein. Tuloveroja maksetaan vasta 24.000,- euron yli menevistä tuloista, ja silloinkin vain 5-10 %.

    Arvonlisävero eli IGI on ruuasta 1 % ja muusta 4,5 %.Tämä näkyy hinnoissa ja houkuttelee tekemään edullisia ostoksia. Erityisesti hajuvedet, merkkivaatteet ja elektroniikka lähtevät matkailijan mukaan.

    Todella upeita ja ainakin suomalaisen kukkarolle ”melkein kuin ilmaisia” alusvaatteita kannattaa shopata. Niissä mennään jopa Espanjan hintatason alapuolelle.

    Talviurheilijalle Andorra

    Talvella Andorra on laskettelijan paratiisi. Sieltä löytyy erinomaisia laskettelukeskuksia, kuten Grandvalira ja Pal Arinsal.

    Kesäurheilijalle Andorra

    Jos olet enemmän kesäurheilija/-liikkuja, on Andorra mitä mainioin paikka vaellukseen, maastopyöräilyyn ja luonnonpuistovierailuun. Andorrassa on UNESCO-kohde Madriu-Perafita-Claror.

    Rentoutujalle Andorra

    Jos kaipaat vain rentoutumista, löydä Caldea, joka on yksi Euroopan suurimmista thermal spa -kylpyläkeskuksista.

    Aina voit tulla nauttimaan pelkästä hotelli-kaupunkielämästä Andorran syliin keskustahotelleihin. Haistele ja maistele Pyreneiden vuoristoilmaa katubaarissa drinkin kera.
    ————————

    —————————————————-
    Tärkeä vinkki Andorraan matkaavalle:

    Puhelinverkot: Andorra ei kuulu EU:n ilmaisen dataroamingin piiriin. Puhelimen netinkäyttö ilman paikallista SIM-korttia tai Wi-Fiä voi tulla erittäin kalliiksi. Kytke mobiilidata pois päältä rajalla!
    —————————————————-


    Matkapäivä 4

    Aamuherätys klo 7 ja aamiaiseksi samainen andorralainen pitkulainen patonkityyppinen ratkaisu kahvin ja tuoremehun kanssa. Tien päällä olimme klo 9.30 tienoilla kohti Ranskan Valencea.

    Andorra la Vella laakson- ja Pyreneiden pohjukassa.
    Aika hurjaa menoa, vai? Pääkaupunki Andorra la Vella lepää laakson pohjalla ja ympärillä Pyreneiden jylhät, liki kolmituhantiset seinämät kurottautuvat kohti pilviä.



    Alas Ranskan puolelle

    Kun Andorra la Vellasta ajetaan kohti Ranskaa yleistä CG-2-päätietä pitkin Encampin ja Canillon kylien läpi, saavutaan Grau Roigin hiihtokeskuksen kohdalle. Tästä eteenpäin Ranskan rajalle on kaksi vaihtoehtoa: Port d’Envaliran solatie sekä Envaliran tunneli.

    Me ajoimme Envaliran tunnelia, joka on 4,5 km pitkä. Envaliran tunneli on yksi Euroopan korkeimmista maantietunneleista. Tunnelimaksu tavalliselta henkilöautolta on 8,30 €.

    Rajanylitys ja saapuminen Ranskaan

    Pyreneiden rinteillä ja laaksossa ranskalaista vuoristorakentamista.
    Ranskalaista vuoristotunnelmaa huokuu L’Hospitalet-près-l’Andorren kylä Pyreneiden kainalossa. Kuvassa tyypillisiä ranskalaisia kivitaloja.


    Valittiinpa kumpi reitti vain, ne yhdistyvät el Pas de la Casan verovapaassa rajakaupungissa, joka sijaitsee noin 2 000 metrin korkeudessa. Koska Andorra ei kuulu EU:hun, rajalla on tulliasemat, joissa tehdään ajoittain pistokokeita. Me saimme ajaa ohi ihan rauhassa – liekö espanjalainen rekkari vaikuttanut asiaan täälläkin.

    Ranskalaisia kivitaloja.
    Pieni ja idyllinen ranskalaiskylä sijaitsee aivan Andorran rajan pinnassa Ariègen departementissa. Paikka on tunnettu perinteisestä tunnelmastaan ja se toimii monelle porttina Andorran vuoristoon



    Tunnelmaa ranskalaisittain

    Tie el Pas de la Casasta laskeutuu alas Ariègen laaksoon. Ensimmäinen ranskalaista tunnelmaa huokuva kylä on L’Hospitalet-près-l’Andorre, jossa sijaitsee myös lähin rautatieasema. Siitä jatkoimme matkaa Touloussen suuntaan, mutta ajoimme kuitenkin Carcassonnen, Narbonnen ja Montpellierin kautta Rhonen-laaksoon ja Valenceen.

    Yövyimme Valencessa, jota sanotaan Etelä-Ranskan portiksi, Rhone-joen varrella. Se on tunnettu viinintuotannostaan.


    Matkapäivä 5

    Alpeilta palmujen alle

    Aamusella jatkoimme matkaa Italian Stresaan pitkin Fréjusin maantietunnelia (Tunnel du Fréjus), joka on toinen legendaarinen suurtunneli Ranskan ja Italian rajalla. Se sijaitsee hieman Mont Blancin tunnelia etelämpänä. Fréjus on insinööritaidon jättiläinen, sen pituus on peräti 12,87 km ja se on Mont Blancia pidempi.

    Frejusin tunneli sisältä.
    Fréjusin maantietunneli sisältä. Tätä ajetaan lähes 13 km. Katso tästä ajaminen tunnelin sisään.




    Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1974 Ranskan puolella ja tammikuussa 1975 Italian puolella. Läpilyönti tapahtui 5. huhtikuuta 1979. Tunneli valmistui ja avautui liikenteelle 12.7.1980. Vieressä kulkee myös Fréjusin rautatietunneli, joka valmistui jo vuonna 1871.

    Kansallisuus vaihtuu lennosta, sillä tunneli on jaettu tismalleen puoliksi maiden kesken. Me ajoimme siis sisään Ranskan puolelta ja tulimme ulos Italian auringon alle. Yläpuolella oli parhaimmillaan 2 km jykevää graniittia.

    Jos tuntisi ahtaanpaikan kammoa, voisi tällä vajaan 13 km matkalla iskeä paniikki. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta tulevat ajavat nykyäänomassa putkessaan.

    Salainen maanalainen laboratorio

    Tunnelin keskivaiheilla noin 1,7 km syvyydessä vuoren sisässä, sijaitsee LSM-hiukkasfysiikan laboratorio (Laboratoire Souterrain de Modane). Siellä tutkijat suorittavat huippusalaisia kokeita pimeästä aineesta ja neutriinoista, koska paksu vuorikerros suojaa herkkiä laitteita kosmiselta säteilyltä. -Ajetaan siis kirjaimellisesti tiedekeskuksen läpi!


    —————————————————-
    Ajankohtainen uutinen:

    Tunneli oli pitkään yksiputkinen, mutta sen turvallisuuden parantamiseksi rakennettu toinen tunneliputki avattiin liikenteelle elokuussa 2025.

    Nyt molempiin suuntiin ajetaan omissa erillisissä putkissaan, mikä tekee ajamisesta huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa. Yksisuuntainen maksu henkilöautolta on Mont Blancin tavoin noin 55 €.
    —————————————————


    Saapuminen Italiaan

    Tunnelista tulimme ulos suoraan tyylikkääseen Italian alppikaupunki Bardonecchiaan, joka toimi vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lumilautailunäyttämönä.

    Matkamme Stresaan jatkui upeaa A32-moottoritietä pitkin. Matkalla ohitimme Torinon, jolloin samalla ihailimme sen pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Pian sitten olikin jo kääntyminen kohti Lago Maggiorea.

    Alpeilta palmujen alle

    Alppimaisema ja la Maggiore -järvi Italian Stresassa.
    Upea Alppimaisema ja Lagp Maggiore -järvi Italian Stresassa, jonne Ranskasta ja tunnelista laskeuduimme. Järvi on 65 km pitkä.



    Erityistä tämän 5. päivän matkassa on sen visuaalinen siirtymä. Aloitimme Rhône-laakson tasangoilta ja nousimme Chamonix’n dramaattisiin lumihuippuisiin alppimaisemiin. Maisemista tulikin mieleeni lapsuuden sveitsiläis-saksalainen Alppimaisemiin sijoittunut Heidi -televisiosarja , joka on kuvattu aivan Sveitsin- ja Italian rajalla n. 2 km korkeudessa.

    Tunnelin jälkeen laskeuduimme Italian Lago Maggiore -järven rannalle Stresaan, jossa meitä odottivat palmut, elegantit art deco -hotellit ja italialainen järviromantiikka. Hotellimmekin oli aivan järven rannalla. Järven toinen puoli kuuluu Sveitsille, joka parvekkeiltamme näkyi (huom. huoneessamme oli peräti kaksi ranskalaista parveketta).

    La Maggioressa veneitä, rannassa ravintoloita ja takana näkyy Sveitsin puoli järvestä.
    Näkymä hotellihuoneestamme. Ihana, ihana italialainen Stresa ja sen Lago Maggiore -järvi, jonka toinen puoli kuuluu Sveitsille. Kävimme syömässä tuossa edessä.



    Monumento allo Scalpellino – Kunnianosoitus kivenhakkaajien historialle

    Aivan Stresan kyljessä, Bavenon upealla rantapromenadilla, matkaaja kohtaa koskettavan ja maanläheisen muistomerkin:
    Suoraan matalalla, harmaalla graniittilohkareella istuu luonnollisen kokoinen kivenhakkaaja työssään.

    Tämä kuvanveistäjä Raffaele Pollin vuonna 1990 valmistama patsas on hakattu alueen omasta, maailmankuulusta vaaleanpunaisesta Bavenon graniitista.

    Monumentti kunnioittaa alueen perinteisiä kivenhakkaajia (paikallisella murteella ”picasass”), joiden raskaalla työllä ja ammattitaidolla on ollut korvaamaton merkitys koko Lago Maggioren alueen historialle ja arkkitehtuurille.

    Patsas sulautuu ilman korkeita jalustoja suoraan osaksi järvimaisemaa, aivan kuten kivenhakkaajatkin elivät osana tätä jylhää luontoa.

    kivestä ja graniitista muotoiltu muistomerkki kuvaa kahta miestä istumassa rennosti vierekkäin kivisellä penkillä
    Hetki menneisyydestä Lago Maggioren rannalla: Bavenon matala kivenhakkaajapatsas pysäyttää kulkijan miettimään seudun historiaa, jossa raskas työ ja karu luonto yhdistyvät kauniiksi taiteeksi.

    Kulttuurin ja ystävyyden muistomerkki Stresassa

    Rauhallisen Via Manzoni -rinnetien varrella vehreässä maisemassa sijaitsevassa monumentissa on kiinni suuri pronssinen risti ja siihen liittyvä bas-reliefi.

    Kyseessä on kuvanveistäjä Pietro Canonican vuonna 1932 toteuttama teos, joka on omistettu kahden italialaisen kulttuurin suurmiehen – kirjailija Alessandro Manzonin ja filosofi-teologi Antonio Rosminin – syvälle elinikäiselle ystävyydelle.

    Läheltä katsottuna tässä pronssikuvassa näkyy kauniisti ystävysten välinen yhteys ja kunnioitus: kaksi viisasta miestä ikuistettuna keskelle syvällistä keskustelua, jakaen ajatuksia, jotka jättivät pysyvän jäljen Italian kulttuuriperintöön.

    Kirjailija Antonio Fogazzaro onkin kuvannut heidän poikkeuksellista ystävyyttään hienosti sanoilla:

    Duplice vertice di un’unica fiamma” – yhden ja saman liekin kaksi huippua.

    Alessandro Manzonin ja Antonio Rosminin ystävyyden monumentti sulautuu kauniisti rinteeseen Stresassa. Paikka kutsuu pysähtymään ja miettimään kahden suuren ajattelijan elinikäistä ystävyyttä juuri niissä maisemissa, joissa he aikoinaan yhdessä vaelsivat.



    Vuonna 1932 pystytetyn monumentin ytimeen on upotettu kuvanveistäjä Pietro Canonican herkkä pronssinen kohokuva (bas-relief) ystävyksistä.


    Miehet viettivät aikoinaan paljon aikaa yhdessä juuri Stresan upeissa maisemissa kävellen, maisemia ihaillen ja filosofoiden. Monumentti vangitsee hienosti tämän historian osaksi Stresan rantamiljöötä.

    Monumentilta avautuu levollinen panoraamanäkymä suoraan Lago Maggiore -järvelle. Monumentti ystävysten kohtaamisesta tekee siitä kauniin pysähdyspaikan kaikille ystävyyden ja historian vaalijoille.

    La Maggiore -järvi illan pimentyessä, kun ravintolat ovat sulkeutuneet.
    La Maggiore -järvi alkuyöstä.



    Matkapäivä 6


    Stresan ihastuttavassa järvenrantahotellissa söimme hyvän aamiaisen. Matkaa lähdimme jatkamaan 65 km pitkän järven länsirantaa kohti Sveitsiä. Sveitsin jälkeen suuntasimme maahan, jossa emme ole ennen käyneet eli Liechtensteiniin (ruhtinaskunta).

    Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.
    Kääpiövaltio Liechtensteinin katumaisemaa pääkaupunki Vaduzissa. Takana upeaa Alppimaisemaa.



    Pysähdyimme kääpiövaltion päääkaupunki Vaduzissa. Maa on maailman 6. pienin ja pinta-alaltaan vain 160 km2. Asukkaita on noin 40.000 ja kieli saksa (murteena alemannisaksi). Virallisena valuuttana käytössä on Sveitsin frangi. Maat ovat rahaliitossa keskenään.

    —————————–
    Faktoja maasta

    1) Sijaitsee täysin Sveitsin ja Itävallan välissä
    Alpeilla.

    2) Reinin laakso kattaa maan länsiosan, itäosa
    on vuoristoista Alppia.

    3) Maalla ei ole omaa rannikkoa, eivätkä sen
    naapurimaatkaan ulotu merenrantaan asti. Maat ovat siten ns. sisämaavaltioita.

    4) Maalla on perustuslaillinen perintömonarkia,
    jonka ruhtinaalla on huomattavan suuri valta.

    5) Erittäin korkea elintaso ja bruttokansantuote
    asukasta kohden.

    Vaduzista menimme takaisin Sveitsin puolelle, josta jatkoimme Itävaltaan. Seuraavaksi ajoimme Saksan Baieriin, jossa yövyimme Ulmissa. Kilometrejä tänään kertyi noin 550 km.



    Matkapäivä 7

    Baierin aamuherätyksemme Ulmissa oli jälleen seiskan tienoilla. Aamiaiset, aamutoimet (tai siis toisinpäin) ja tien päälle.

    Järvimaisema ilta-auringon laskiessa Saksan Neubranderburgissa
    Saksan Neubranderburgissa Mecklenburg-Etu-Pommerissa, yö ihanassa järvimaisemassa. Tässä ilta-auringon laskua.



    Lähdimme kohti Neubranderburgia, jonka lähistölle majoituimme. Hotellirakennukset olivat aivan ihastuttavan järven rannalla, jossa veden äärellä söimme mukavan namibialaisen nuoren miehen tarjoillessa.

    Tässä hotellissa hän oli ollut vasta kuukauden, ja seuraavaksi suuntaa Pariisiin. Suomeen tulostakin haaveili (?!?) – vai sanoiko vain isompien juomarahojen toivossa.

    Neubranderburgin järvi ja ravintolapöydät maisemassa.
    Mukava ”juopottelu-” ja syöpöttelypaikka hotellimme pihalla. Naapuripöydässä istui muuten ruotsalainen pariskunta.



    Matkapäivä 8

    Perjantaiaamu ja Saksassa herätään. -Ah autuutta, kun tänä aamuna ei ollutkaan niin aikaista ylösnousua hotellin vuoteesta ja muutenkin vielä aamiaisenkin jälkeen sai rauhassa kupata.

    Ajettavaa tälle päivälle oli edessä vain 350 km. Olimmehan majoittuneina lähellä satamaa. Kohteemme yöksi oli autolautta Puolan Świnoujścien satamakaupungista Ruotsin Malmöön, joka lähti klo 22.15. Aikaa olimme varanneet tietoisesti reilusti, sillä halusimme käydä katsomassa pari mielenkiintoista kohdetta.

    Tänään on muuten perjantai 19.6. ja Suomen keskikesän juhla, juhannusaatto.



    Saksan ”rakettimuseo”

    Rakettimuseon opaskartta.
    Rakettimuseoalueen opaskartta. Laajan alueen kiertämiseen varaa aikaa 2-3 tuntia.



    Ensimmäiseksi ajoimme museoalueelle (Peenemünden historiallis-tekninen museo), joka on entinen säilynyt hiilivoimalaitos. Se oli siten natsi-Saksan salainen tutkimuskeskus (1936–1945), jossa kehitettiin maailman ensimmäinen avaruuteen yltänyt kaukoraketti ja pommikone.

    Rakettimuseon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus
    Museon pihalla on V-2-raketti (Aggregat 4) V-2-ohjus. Tämä historian ensimmäinen avaruuden rajan ylittänyt ballistinen ohjus tunnetaan nimenomaan ikonisesta mustavalkoisesta ruutukuvioinnistaan. Kehitystyötä johti kuuluisa insinööri Wernher von Braun, joka siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja oli myöhemmin kehittämässä NASA:n kuulento-ohjelmaa.



    Museon historian kaksi puolta

    Museo esittelee rakettitekniikan huimaa kehitystä, mutta painottaa voimakkaasti sen synkkää puolta. Kehitetyt aseet ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja. Niiden rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Opasteet rakettimuseon eri alueille.
    Tästä näet, mitä mistäkin museoalueella löytyy.


    Museo sijaitsee Itämeren rannalla Usedominsaarella Koillis-Saksassa. Sitä pidetään nykyaikaisen avaruusajan ja ohjustekniikan syntypaikkana.


    Prora Beach

    Seuraavaksi suuntasimme Proran rannalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Tänne Itämeren rannalle Hitler rakennutti 4,5 km pitkän yhtenäisen betonisen hotellikompleksin. Tämänkin rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.

    Hotelli mukailee täydellisesti valkoista hiekkarantaa.”Biitsistä” piti tulla huippurantakohde hotelleineen, asuntoineen ja kaikkine palveluineen.

    Proran rakennushankkeelle tyypillinen pakkotyövoiman käyttö oli yleistä 1930- ja 1940-lukujen diktatuureissa. Vastaavaa poliittisten vankien järjestelmällistä hyväksikäyttöä nähtiin myös kenraali Francisco Francon käynnistämässä Kaatuneiden laakson monumentaalisen basilikan rakennusprosessissa.

    Proran rannan hotelllikompleksia, joka osittain remontissa.
    Natsien arkkitehtuurissa oli yksi sääntö: jokaisesta Proran 10 000 huoneesta piti olla suora näkymä Itämerelle. Tänään nautitaan siitä täysin ilman historian painolastia sillä osalla, joka on asuntoina tai kylpylä-hotellina.




    Hotelliin oli tarkoitus majoittaa kerralla 20.000 lomailijaa. Kaikkiin 5 x 2,5 m kokoisiin huoneisiin tehtiin merinäköala. Hotellin rakentaminen alkoi 1936, mutta 2. maailmansodan syttyminen keskeytti sen 1939.

    Tavoitteena KdF-turistit

    Koska kaikkien tietämä Hitler oli suuruudenhullu diktaattori, piti hotellistakin tehdä kilometrien pituinen kolossi, jollaista maailmasya ei toista löydy. Se rakennettiin natsien vapaa-ajanorganisaatio Kraft durch Freuden (KdF, ”Voimaa ilosta”) käyttöön.

    Proran valkoinen ranta ja 4,5 km betonikompleksia.
    Synkkää suuruudenhulluutta paratiisissa: Hitlerin käskystä rantaan pystytettiin 4,5 kilometriä pitkä harmaa betonikolossi natsipropagandan luksusnäyttämöksi.




    Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla natsihallinnon propaganda- ja sosiaaliprojekti. Pyrittiin tarjoamaan halpaa lomaa työväestölle ja samalla juurruttaa heihin natsiaatetta. Ennen sodan alkua se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa vastaan yhtään KdF-turistia. Sodan jälkeen se oli Itä-Saksan (DDR)armeijan salaisena sotilasalueena.

    Hitlerin betonihotellia osittain ennen ja osittain nyt.
    Kurkistus menneisyyteen. Nämä Proran karummat päädyt olivat sodan jälkeen Itä-Saksan (DDR) salaisinta sotilasaluetta ja suljettua varuskuntaa aina vuoteen 1991 asti. Aika hurja muodonmuutos käynnissä!




    Kylpylänä, rakennustyömaana ja rauniona

    Tämä 4,5 km pitkä rakennus on pohjoisesta päädystä nykyaikainen kylpylä-hotelli. Toisesta päästä – niin pitkälle kuin autolla vain pääsi – se oli parhaillaan remontissa ja työmiehiä vilisi alueella.

    Uudistetut rakennukset olivat hienoja, ja niissä kelpaisi kyllä asua tai yöpyä. Alueen lohkoja onkin myyty yksityisille sijoittajille ja niistä on tehty mm. luksusasuntoja. Pitkä alkuperäinen rakennus oli katki jostain kohtaa ja erittäin huonossa kunnossa, osittain jopa täysin raunioina


    Remontissa ja rakenteillla oleva pääty Proraa.
    Mennyt ja tuleva kohtaavat. On kiehtovaa nähdä Prora näin vaiheessa – toinen pää valmista design-hotellia ja toinen vasta heräämässä vuosikymmenten horroksesta. Alkuperäiset huoneet suunniteltiin natsiaikana tasan 5 × 2,5 metrin kokoisiksi kopeiksi, mutta nyt tilalle nousee jotain ihan muutaP



    Koko alkuperäisestä 4,5 km pitkästä rakennuksesta pystyi ehkä noin kilomatrin matkalta sen näkemään. Siinäkin tosin oli alue, johon ei autolla päässyt mutta pienellä kiertämisellä näki Hitlerin luomuksen toisen pään, jota nyt siis remontoitiin.


    Saapuminen autolautalle

    Finnlines lautta Puolasta Mlmöön Ruotsiin.
    Yömeren yli unien voimalla. Finnlines toi meidät nukkuesamme Puolasta suoraan Malmön auringonnousuun. Täydellinen startti uuteen päivään Ruotsissa.

    Ensimmäistä kertaa käytimme autolauttaa Puolasta Malmöön. Saavuttuamme Świnoujścien satamaan hyvissä ajoin ihmettelimme, kun perinteisiä lähtöselvityskoppeja ei näkynyt missään, vaikka muiden autojen peileissä roikkui jo lähtöselvityslappuja.

    No se oli oma vikamme, kun emme olleet huomanneet varausasiakirjasta että täällä autojenkin lähtöselvitykset tehdään sisällä terminaalissa. Näin siis teimme mekin, ja sen jälkeen jonoon muiden autojen kanssa kohti laivaa.

    Tuima tullimies

    Yhtäkkiä kohdallemme kävelee totinen ja tuima tullimies, joka sönkkää puolaksi jotain. Näytämme hänelle terminaalista saatua lappua auton peilissä. -Kuinka ollakaan, hän kiukustuu ja ääni nousee. Emme ymmärrä mitään tuosta puolankielisestä pälpätyksestä.

    Yritämme englantia, koska espanjalle hän tuskin taipuu. Kysymme, mitä haluat? Hän alkaa puhumaan ”tiketistä” ja me ihmettelemme kun ei sellaista ole. Kohta tulee toinen ainakin yhtä vihainen saman ammattikunnan edustaja paikalle ja ollaan vaatimassa jo epämääräisesti rekisteriotetta ja sana poliisikin vilahtaa puhessa.

    Minä olin ollut jo aikaa sitten kauhuissani, kunnes tuli vielä se viimeinen niitti ja tullimies tokaisi: ”Auto on blokattu, aja sivuun!” -Samalla hän merkkasi auton etukylkeen jotain.

    Ajoimme siis jonosta sivuun, ja minä ehdin jo kuvitella meidät molemmat puolalaiseen vankilaan!

    Mutta ei hätä ollutkaan tämän näköinen. Paikalle tuli ystvällinen nuori nainen ja puhui erinomaista englantia. -Vihaiset tullimiehet halusivat kuulemma nähdä sen pienen pienen lappusen, joka meille oli annettu terminaalista!

    Ehkä siinä kohtaa tuli hieman tyhmä olo, kun emme olleet tajunneet pikkulappusen tarkoitusta. Sitä ei oltu meille kerrottu ja muualla satamissa on aina toimittu toisin.

    Loppu hyvin, kaikki hyvin ja laivassa ollaan, mentäisiinkö ottamaan rentouttavat juomat!


    Matkapäivä 9

    Aamulla klo 6.45 Ruotsin aikaan saavuimme Malmöön. Laivalta ulos ja matka kohti Kapelskäriä alkoi. Ajoa noin 750 km. Ensin oli kuitenkin aamiaisen aika, sillä laivalla emme sitä syöneet.

    Päätimme ajaa pienen hetken ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaa, mutta se tulikin vastaan vasta 150 km päästä. Tuolloin noin klo 8 tienoillakin oli vielä paikkoja kiinni, mutta kohdalle osui onneksi 24 h auki oleva McDonalds, jonne pääsimme syömään.

    Tämä oli ensimmäinen kerta ”mäkkärillä” aamupalalla, eikä suinkaan huono kokemus. -Tiesitkö, että siellä on aamiaishamppareitakin, joista löytyy ihan oikeaa munakasta?

    Itse söin tosin perusjuustohampurilaisen maidon kanssa. Ja koska aamukahvi on mielellään aina saatava, otin sen kaveriksi suklaadonitsin. -Minä kun en nimittäin juo kaljupääkahveja, en edes aamulla.

    Lopetettu aamupala "mäkkärillä".Tarjottimella tyhjät juoma- ja ruokapaperit.
    No voihan, oliskohan pitäny ottaa kuva ennen kuin ALKOI aamupalalle ”mäkkärissä”?! On meinaan vähän sotkuisen näköistä meininkiä. Mutta hyvää oli!




    Mutta ai jai, kuinka maistui hyvälle ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Nyt kohti Kapelskäriä.

    Tämä viimeinen ajopäivä oli pitkä, noin 750 km. Alkuun se hirvitti, vaikkei se meille outoa ole. Kilometrit kuitenkin menivät aika näppärästi useilla pysähdyksillä.

    Paljon kukkia kukkahyllyillä ja -telineissä ulkona. Kuva Nortälljestä ravintolan sisäpihalta.
    Nortälljessä katselimme juhannuspäivän menoa. Tämä kukkakaunistus oli erään ravintolan sisäpihalla.



    Aikaa meillä oli aiempia aamuja enemmän, koska ajoissa laivalta on aina lähdettävä. Päivän ajon jälkeen Kapelskärin satamaan tulimme reilusti etuajassa, vaikka jo matkalla koitimme väkisin aikaa tuhlata.

    Ravintolan pöydällä "säleinen" pullokukkamaljakko, jossa punaisia neilikoita. Pöydällä myös olutpollo ja -lasi sekä vesilasi.
    Tässä samaisella sisäpihalla. Kivat nuo maljakot neilikoilla!

    Tänäänhän oli siis juhannuspäivä ja laivalla kovin rauhallista. Parit drinkit kävimme vielä iltayön tunteina ottamassa ennen nukkumaanmenoa.

    Koska laivalla oli kylmä, tilasin Lumumban kuumana. Sitä herkkua tuleekin harvoin juotua. Se tehdään laadukkaasta kaakaosta, konjakista (tai brandysta) sekä kermavaahdosta.

    Aamulla kukonlaulun aikaan taas ylös. Laiva lipui Naantalin satamaan klo 7.15.


    Päivä 10

    Perillä Varsinais-Suomessa ollaan. Antoisa 4.282 km matka jälleen takana Eurooppaa kierrellen ja uusiakin paikkoja taas nähden. Taakse jäivät kuumat Espanjan helteet ja eteen läsähti Suomen kesän koleus. Sentään vettä ei satanut, kun laivasta ulos ajettiin.


    Muutama taloustieto tähän loppuun vielä matkasta:

    – polttoainekulut 490,-
    – hotelliyöt 830,-
    – tie- ja tunnelimaksut 192,-
    – lauttamaksut 344,-
    – ajetut kilometrit 4.282 km

    —

    Mutta olipas mukavaa, että kuljit tämän verbaalisen matkan kanssani. Suosittelen kuitenkin tekemään saman joskus myös ihan aidosti, sillä näillä reissuilla maailmankatsomus avartuu kummasti!

    Ihanaa kesää Sinulle,

    Maria de Silva







  • Kuolleiden laakso – Valle de Guelgamuros

    Kuolleiden laakso – Valle de Guelgamuros

    Kauniissa laaksossa Espanjan verisin kuolematon muisto.


    – Haudanryöstöjä, orjatyövoimaa ja fasismin symboli


    Miltä Sinusta tuntuisi viedä 40 vuotta kukkia isoisäsi haudalle ja saada sen jälkeen tietää, että pappasi luut on valtion toimesta varastettu ja piilotettu mahtipontisen diktaattorin jalkojen alle?


    Ihana Espanja ei siis ole vain aurinkorantoja ja palmupuita eikä sen kiehtova historia kerro ainoastaan muinaisen Kreikan sadunhohtoisista puolijumalista ja Maurien 800-vuotisesta valtakaudesta Andalusiassa.

    Karmiva historia pitää sisällään maan sisällissodan (1936-39), jonka diktaattorin, kenraali Francisco Francon johtamat kansallismieliset voittivat.

    Francon virallinen aikakausi oli 1939-75, joka kattaa hänen koko Espanjan yksinvaltiuden. Oikeasti se kuitenkin alkoi jo sodan alkaessa 1936, kun hän julistautui kansallisen puolen valtionmieheksi. Francon harjoittaman fasismin aikana koko Espanja oli kuin veitsi kurkulla.


    Tie kohti basilican ovea ja monumenttialuetta. Ylhäällä edessä risti.
    Matka kohti rautaporttia, jonka takana on 34.000 sotilaan piilotettu salaisuus, Francon jalkojen juuressa.



    Mikä ja missä on ”kuolleiden laakso”?

    ”Se näyttää ulkoa pelkältä massiiviselta kivikirkolta ja rauhalliselta vuoristolta. Todellisuudessa se on poliittisen raivon, salattujen tragedioiden ja orjatyön monumentti, jonka ovet ovat tänäkin päivänä usein lukossa – koska menneisyyden haamut eivät jätä Espanjaa rauhaan.”


    Nimen historia

    Kuolleiden laakso on Espanjassa noin 40 km päässä Madridista Guadarraman vuoristossa. Paikannimi on Valle de Guelgamuros eli Guelgamurosin laakso.

    Kun tie erkaantuu vilkkaasta Madridista kohti Kuolleiden laaksoa, ollaan keskellä ei mitään kuten historian kauheudetkin aikanaan sopivasti piilossa. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi oikeastaan jo hieman kauhistuttamaan mihin joudumme.

    Ilmakin vierailupäivänämme sattui olemaan aiheeseen sopien erittäin ankea, harmaa ja hieman sumuinen. Lämpötilakaan ei todellakaan ollut helteinen eikä edes peruslämmin.


    Diktaattori Franco muutti nimeksi Valle de los Caidos (vir. käännös on kaatuneiden laakso) virallisella perustamisdekreetillä 1.4.1940. Tämä tapahtui tasan vuosi siitä, kun oli julistanut sisällissodan päättyneeksi oman puolensa voittoon.

    Nimellä ”Caidos” Franco halusi kunnioittaa nimenomaan sodassa hänen puolellaan taistelleiden sotilaiden ”kansallismielisten muistoa”.

    Basilikan esplanadi.
    Basilikan esplanadi (la explanada de la basílica).



    Alkuperäinen nimi palautetaan

    Espanjan valtio muutti nimen Valle de los Caidos takaisin alkuperäiseksi eli Valle de Guelgamurosiksi 21.10.2022, kun uusi demokraattisen muistin laki astui voimaan (Ley de Memoria Democrática).

    Tarkoituksena oli poistaa paikalta sen olemus Francoa ja hänen diktatuurinsa voittoa ihannoiva luonne. Tuolloin paikka muutettiin myös siviilihautausmaaksi (cementerio civil). Nimeä Valle de los Caidos käytetään kuitenkin ihan yleisesti sen tunnettuuden takia.,


    Diktaattori Francisco Franco 1.4.1959 vihkimässä kuolleiden laaksoa
    Francisco Franco vihki kuolleiden laakson 1.4.1959. Sisällissodan päättymisestä oli tasan 20 vuotta.




    Oikeistolainen diktatuuri päättyy

    Diktaattori, kenraali Francisco Franco kuoli 82-vuotiaana 20. marraskuuta 1975 ja hautajaiset järjestettiin kolme päivää kuoleman jälkeen. Menot olivat erittäin mahtipontiset, tarkasti käsikirjoitetut ja vahvan sotilaalliset valtiolliset hautajaiset.

    Francon hautajaiset herättivät kansainvälistä närkästystä. Länsi-Euroopan johtajat loistivat poissaolollaan, ja paikan päällä nähtiinkin varsin synkkä julkkisgalleria:

    Hautajaisiin saapuivat mm. Chilen pelätty pahamaineinen sotilasdiktaattori Augusto Pinochet, Jordanian kuningas Hussein, Monacon hallitsija Ruhtinas Rainier III, Filippiinien diktaattorin ”kenkävaimo” Imelda Marcos ja suurta huomiota herättänyt USA:n varapresidentin Nelson Rockefellerin diplomaattinen läsnäolo.


    Basilika ja siellä oleva alttari.,
    Vuoren syleilyssä – Kuolleiden laakson monumentaalinen basilika.



    Hautaus vuoren sisään

    Arkku laskettiin Kuolleitten laakson basilikan sisään alttarin taakse valmiiksi kaivettuun hautaan. Haudan päälle asetettiin massiivinen 1.500 kiloa painava graniittilaatta, johon kaiverrettiin pelkkä nimi Francisco Franco.

    Hänen kuolemansa päätti vuonna 1939 alkaneen, lähes 40 vuotta kestäneen oikeistolaisen diktatuurin ja käynnisti Espanjan siirtymisen demokratiaan.

    Basilikan pääalttarin edustalla lepäsi vuosikymmeniä myös Espanjan fasistisen Falangi-puolueen perustaja José Antonio Primo de Rivera, josta tehtiin historian suurin fasistinen marttyyri. Hänet teloitettiin marraskuusa 1936 Alicanten vankilassa.

    Kuolleiden laakson valmistuttua 1959 Primo de Rivera siirrettiin basilikan alttarin lattian alle kunniapaikalle. Diktaattorin tavoin myös tämä fasistijohtaja sai lopulta häädön, kun hänen hautansa avattiin ja jäänteet siirrettiin pois huhtikuussa 2023.


    Ruumiin ylöskaivaminen

    Diktaattori Franco siirrettiin pois monumentista 24.10.2019. Tämä exhumointi eli hautariidan päätökseen saattanut ruumiin ylöskaivaminen oli valtava mediatapahtuma Espanjassa.


    Diktaattori Francon viimeinen matka kuolleiden laaksosta hautausmaalle Madridiin.
    Matkalippu helvettiin: Franco jättää laakson lokakuussa 2019.



    Miksi siirrettiin?

    Arkku siirrettiin Espanjan vasemmistolaisen hallituksen toimesta. Katsottiin, että fasistisen diktaattorin hauta keskellä valtiollista monumenttia toimi äärioikeiston pyhiinvaelluspaikkana ja näin häpäisi diktatuurin uhrien muistoa.

    Diktaattori omaisten haltuun

    Pitkän lakitaistelun ja Francon suvun vastustuksen jälkeen Francon arkku nostettiin basilikan pääalttarin takaa, jossa se oli ehtinyt olla lähes 44 vuotta (vuodesta 1975).

    Arkku kuljetettiin Valle de los Caídosista helikopterilla Madridin lähellä sijaitsevalle El Pardo-Mingorrubion siviilihautausmaalle, jonne hänet haudattiin vaimonsa viereen.

    Francon muuttamaa nimeä Valle de los Caidos käytetään yhä sen tunnettuuden vuoksi, mutta kuolleiden laakson, monumentin alueella se on kielletty ja kaikki kyltit ja esitteet on muutettu.


    Francon voitonmonumentti – rakentaminen alkaa

    Francon tarkoitus monumentaalisen muistomerkin rakentamisessa oli ”ikuistaa hänen loistokas ristiretki kaatuneiden muistoksi”. Alunperin paikka oli siis tarkoitettu yksinomaan Francon oman, kansallismielisen osapuolen kaatuneille sotilaille.


    150 m korkea graniittitorni mausoleumin yllä.
    Graniittiset jättiläiset – Juan de Ávalosin massiiviset evankelistat kohoavat luostarin käytävien ja vuoren uumeniin kätketyn basilikan yläpuolella.




    Piilotettu basilika

    Monumentin suunnittelivat arkkitehdit Pedro Muguruza ja myöhemmin Diego Méndez. Se rakennettiin vuosina 1940–1959.

    Massiivisen vuoren syleilyssä on jättimäinen luola. Se on louhittu kokonaan graniittisen vuoren sisään. Kirkkosali ja kuoret ovat 262 metriä pitkän ja synkän käytävän päässä.

    Koko massiivisen kirkon kokonaispituus on pidempi kuin Vatikaanin Pietarinkirkko, ja itse asiassa se on maailman pisin kirkkorakennus. Tästä on maininta Guinnessin ennätystenkirjassa.


    Kirkon salaisuus ja Vatikaani

    Tunneli louhittiin tahallaan pidemmäksi kuin Rooman Pietarinkirkko. Katolisen kirkon säännöt eivät sallineet minkään kirkon olevan suurempi kuin Pietarinkirkko. Niinpä paavi Johannes XXIII keksi asialle ratkaisun:

    Hän vihki paikan basilikaksi vuonna 1960 siten, että alkupää tunnelista julistettiin pelkäksi vihkimättömäksi eteishalliksi (narthex). Vasta suuren pronssiportin takana tunnelin loppupäässä alkaa varsinainen pyhitetty kirkkosali.

    Sisälle basilikaan mennään raskaista pronssiovista ja saavutaan eteishalliin (narthex). Sen jälkeen alkaa pitkä, kylmä ja synkkä holvimainen päälaiva, joka uppoaa syvälle graniittivuoren uumeniin. Akustiikka luolassa on aavemainen parannusyrityksistä huolimatta.


    Basilikan katto, jossa 5 miljoonaa mosaiikkipalaa.
    Katse kohti ikuisuutta – Santiago Padrósin massiivinen mosaiikkikatto luo häikäisevän kontrastin basilikan karuille kiviseinille.



    Alttarin jättimäinen mosaiikkikupoli

    Ylhäällä basilikan alttarilla on Santiago Padrósin suunnittelema kuusikulmainen mosaiikkikupoli, joka koostuu peräti kuudesta miljoonasta lasi- ja kultapalasta.

    Kupoli esittää Kristusta ja sen ympärillä vaeltavia Espanjan historian sankareita ja pyhimyksiä. Tietysti kupolissa on myös sisällissodan taisteluissa kaatuneita, eli olisiko tämä suoraa poliittista propagandaa uskonnon varjolla!?


    Poliittiset vangit

    Louhintatöissä käytettiin orjatyövoimana rangaistusvankeja eli tasavaltalaisia poliittisia vankeja. Tämä tekee asiasta Espanjassa edelleenkin hyvin herkän ja kiistanalaisen aiheen.

    Käytössä oli tuomioiden lunastusjärjestelmä, jolla vangit pystyivät työnteolla lyhentämään tuomioitaan. Se ei välttämättä ilahduttanut, sillä vuoristo-olosuhteet olivat todella ankarat ja vaativat ihmishenkiä.

    Evankelistat San Juan ja San Lucas tornin juurella.
    Evankelistat San Juan oikealla puolella ja San Lucas tornin vasemmalla puolella. Tornin takana ovat evankelistat San Mateo ja San Marcus.



    Graniittinen valhe – vaiettu joukkohauta

    Monumentaalisen alueen vuoren päällä kohoava kiviristi on 150 m korkea. Se tekee siitä maailman suurimman ja korkeimmassa asemassa olevan kristillisen ristin. Kirkkaalla säällä se näkyy 30 km päähän. Vuoren sisällä kulkee pystysuora työntekijöiden hissi ja huoltoportaat.

    Ristin alta ei löydy pelkkää basilikaa, vaan Espanjan historian suurin ja vaietuin joukkohauta, joka on täytetty luvattomilla ruumiskuormilla.

    Ristin juurella on neljä evankelistan patsashahmoa (Johannes, Markus, Luukas ja Matteus). Jättimäisiä nämäkin, jokainen on noin 18 metriä korkea ja pelkästään yhden patsaan pään sisään mahtuisi useampi ihminen.


    Benediktiinimunkit ja salainen tunneli

    Vuoren takana on suuri luostarirakennus, josta kulkee suoraan basilikan alttarille pitkä, kallion sisään louhittu maanalainen käytävä. Benediktiinimunkit voivat kulkea asunnoistaan suoraan alttarille toimittamaan messua ilman, että kertaakaan pitäisi astua ulkoilmaan tai yleisön sekaan.

    Valle de los Caidosin pääalttari ylhältä alaspäin katsottuna.



    Ryöstetyt ruumiit – luvattomat hautaukset

    Kuolleiden laaksoon on haudattu lähes 34.000 sisällissodassa kuollutta. Alunperin Francon tarkoituksena oli haudata ainoastaan omat kansallismieliset sotilaat.

    Koska näitä ei vapaaehtoisesti saatu tarpeeksi täyttämään jättimäistä mausoleumin kryptaa, alettiin siirtämään myös kaatuneiden tasavaltalaisten (hävinneiden) ruumiita.

    Francon hallinto täytti muistomerkin salaa avaamalla maanteiden varsilla olevia nimettömiä joukkohautoja. Sisällissodan aikana tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan tienpientareille ja ojanpohjiin. Sieltä heidän jäänteensä myöhemmin ryöstettiin diktaattorin monumenttiin perheiltä lupaa kysymättä.

    Voidaan puhua ”graniittisesta valheesta”, kun Franco yritti verhota tämän historian verisimmän sisällissodan ”kansalliseksi sovinnoksi” pakottamalla uhrit samaan hautaan kanssamurhaajiensa kanssa.


    Kuin ylilento ristin yllä kuolleiden laaksossa.
    Siellä se muistuttaa menneestä…menneet eivät ole menneitä, Espanja muistaa ja toimii…




    Espanjan suurin vainajien siirto-operaatio

    Monumentin avauduttua vuonna 1959, sinne siirrettiin vuosina 1959–83 yhteensä 33 846 ihmisen jäänteet. Siirrot tehtiin virallisilta hautausmailta, joukkohaudoista sekä taistelukentiltä.


    Öisiä rekkajonoja ja luulaatikoita

    Vuosina 1959-83 alettiin Valle de los Caidosiin siirtää myös tasavaltalaisten ruumiita – tarkemmin sanottuna luita.

    Tämä tarkoittaa, että Espanjan valtion- eli diktaattori Francon toimesta lähetettiin yöllä pimeän aikaan jonokaupalla rekkoja noutamaan ”luukuormia”. Rekka-autot ajoivat noutamaan tasavaltalaisten sotilaiden ruumiita hautausmailta ympäri Espanjaa. Haudat avattiin ja luut lapioitiin puulaatikoihin.

    Tämä tehtiin salaa ja omaisilta lupaa kysymättä. Ja kukapa luvan olisi suosiolla antanutkaan, sillä oman pojan viimeinen leposija tulisi olemaan sodan voittaneen vastapuolen fasistidiktaattorin jalkojen alla.


    Leveät askelmat basilikan alttarille. Basilika on korkea ja siellä on risti ja isoja kynttilöitä.
    Entinen kunniapaikka – Tämän alttarin katveessa Franco luuli lepäävänsä ikuisesti, kunnes häätöauton takavalot vilkkuivat vuonna 2019.



    Luulaatikoita oli valtavasti. Ne varastoitiin katseilta piiloon basilikan louhittujen seinien sisälle, jonne kukaan ei päässyt. Ja koska luita oli paljon ja puulaatikoita kuljetettiin ympäri isoa maata, ne usein myös hajosivat. Näin samaan laatikkoon päätyi usean eri sotilaan luita.

    Tasavaltalaisten eli Francon vastustajien ruumiita kaivettiin salaa ylös myös nimettömistä joukkohaudoista ja tienvarsien massahaudoista (las cunetas).

    Tuhansia ihmisiä teloitettiin suoraan ojanpohjiin ja teiden pientareille. Myöhemmin jäänteet ryöstettiin Francon monumenttiin. Heidät kuljetettiin suurissa yhteislaatikoissa ja haudattiin kirkon seinien sisään jopa ilman nimitietoja. Omaisilta lupaa ei kysytty eikä asiasta tiedotettu.


    Uhrijäänteiden palautus alkanut

    Valle de los Caidos on Espanjan suurin yksittäinen joukkohauta. Espanjan valtio rahoittaa projekteja, joissa tunnistettujen uhrien jäänteitä kaivetaan laakson uumenista ylös ja palautetaan heidän sukulaistensa toivomiin perhehautoihin ja kotihautausmaille.
    Nyt alueen uumenissa tehdään vihdoin vaikeita DNA-tunnistuksia.


    Basilikan alttari. Sen edessä penkkejä ja leveät askelmat.
    Kirkkokansa istuu penkeissä, mutta herrat ovat poissa. Alttarin edusta tyhjennettiin diktaattoreista, ja jäljelle jäi vain kylmä graniittilattia. Franco lähti 2019 ja falangistijohtaja Primo de Rivera 2023.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Benediktiinimunkien kappeli pihapiirissä maan päällä. Korkea tila, jossa puupenkit ja ruskea-valkoinen väritys.
    Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennukseen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.




    Edessä historian pesu, onko se mahdollista?

    Museoalue

    Demokraattisen muistin laki 2022 määräsi alueen muutettavaksi Francon diktatuurin muistomerkistä historian oppitunniksi ja museoalueeksi. Suunnitelmana on Auschwitzin tyylinen moderni tulkintakeskus ja näyttelytiloja.

    Tarkoituksena on, että vierailija ei enää kohtaa pelkkää mahtipontista monumenttia, vaan saa heti portilla eteensä faktat orjatyövoiman käytöstä, diktatuurista ja propagandasta. Tämä ”historian pesu” on osoittautunut kuitenkin äärimmäisen haastavaksi.


    Benediktiivimunkkien häätö

    Espanjan hallitus haluaisi lakkauttaa monumenttia hallitsevan benediktiivimunkkien säätiön, joka tarkoittaisi munkkien häätämistä alueen luostaristaan. Munkit ja Espanjan oikeistopuolueet vastustavat tätä tiukasti, ja asia on juridisessa umpikujassa.


    Ristin kohtalo

    Vuoren päällä olevaa ristiä pidetään fasismin symbolina ja siten äärivasemmistolainen podemos-puolue on vaatinut sen räjäyttämistä tai purkamista. Sosialistipuolue ( PSOE) ja pääministeri Pedro Sánchez tekivät päätöksen jättää risti rauhaan osana arkkitehtuurihistoriaa.

    PSOE päätti, että ristin merkitys selitetään opasteissa uudelleen. Toistaiseksi risti on saanut jäädä, mutta sen juurella käydään koko ajan vääntöä miten Espanjan synkin monumentti pitäisi kohdata.


    Hospederia Santa Cruz -rakennuksessa oleva munkkien ylläpitämä ravintola. Tammiset puuverhoilut ja pronssiset valaisimet.
    Pyhää ruokaa ja syntistä historiaa. Kuolleiden laakson ravintolassa tilaat ensin menun, ja kaupan päälle saat historian synkimmät varjot aivan ruokapöydän viereen.




    Majoitus ja ravintola vuoren varjossa

    Monumentin jylhän risti- ja kirkkoalueen takana piilee yllätys, siellä voi yöpyä ja ruokailla. Hospedería Santa Cruz on benediktiinimunkkien ylläpitämä virallinen vierastalo ja hotelli, jossa majoitusta on noiun 200 henkilölle.

    Munkkeja munkkien ravintolassa

    Munkkien vanha ruokasali (refectorio) on alueen suosittu kahvila-ravintola, joka tarjoaa perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Tässä ravintolan suuressa salissa on upeat tammipaneelit ja pronssilamput.

    Haluatko majoitusta hiljaisuuden keskellä?

    Tässä majatalossa on noin 140 hyvin pelkistettyä ja edullista huonetta. Nykyään siellä yöpyy tavallisten matkailijoiden lisäksi opiskelijoita lukuretriiteillä sekä rauhaa etsiviä pyhiinvaeltajia.


    Munkkien säätiön kappelin kattokupoli. on perinteisiä holveja ja valkoinen.
    Korkeampaa johdatusta ruokalistan välissä. Menuun kuuluu tänään alttari ja kattoholvit. Ravintolarakennuksen kätketyssä kappelissa rukoillaan kaikessa hiljaisuudessa, kun seinän takana kilisevät jo kahvikupit ja lautaset.


    Tie omaan, salaiseen kappeliin

    Ravintola- ja majoitusrakennuksen sisällä on oma pieni kappeli (Capilla de la Hospedería). Se rakennettiin aikoinaan sitä varten, että majatalon asukkaat voivat hilentyä ja rukoilla omassa rauhassaan tarvitsematta kävellä vuoren sisään louhittuun jättimäiseen pääbasilikaan.



    Francon fanit ja vastustajat lippuineen basilikan portilla tuhatpäin 24.10.2019.
    Kotka ja risti rivissä graniitin varjossa. Portilla 24.10.2019 huudetaan tyhjyyttä historian pölyisimmät liput käsissä, kun menneisyyden haamut yrittävät estää sen odotetuimman matkalipun helvettiin.



    Varoittava esimerkki tuleville sukupolville

    Ennen Francon haudan siirtoa (2019) paikan opasteissa ei ollut sanallakaan mainintaa poliittisista vangejsta tai diktatuurin uhreista.

    Nyt museohankkeen myötä kaikki tekstit kirjoitetaan uusiksi, jotta paikka toimisi varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville – eikä missään nimessä diktatuurin ihannointipaikkana.


    Valle de los Caidos on jylhä, vuoren sisään piilotettu uskomaton arkkitehtuuri- ja insinööritaidon näyte. Se on myös valtava moraalinen- ja poliittinen umpisolmu, jota Espanjan valtio yrittää edelleen selvittää.



    Kiva, kun luit!

    Millainen oli matkasi synkkään, mutta kiehtovaan menneisyyteen?

    Maria de Silva









  • Maailman ympäri kävellen – Kansainväliset päivät Espanjan Fuengirolassa

    Maailman ympäri kävellen – Kansainväliset päivät Espanjan Fuengirolassa

    Edessä casetojen värikkäät katot molemmin puolin. Suomen osasto ihan perällä. Päästä päähän kävely käy kuntosuorituksesta tuossa ruuhkassa, mutta eihän toki maailman ympäri hetkessä koskaan kävellä.


    Härkä tulessa, latotanssit ja ”kuka pelkää grúaa”?




    30 vuotta kansainvälisiä päiviä

    Espanjan Fuengirolassa järjestetään keväisin viisi päivää kestävät kansainväliset päivät eli Fería Internacional de los Países. Tänä vuonna ne pidettiin ke 29.4. – su 3.5.. Yleensäkin ne ovat Työn päivän (Día del Trabajo) ympärillä tai sitä seuraavan viikonlopun yhteydessä.

    Kansainvälisiä päiviä on pidetty nyt 30 vuotta. Liekö sattumaa, että osallistujamaitakin oli nyt 30. Vuonna 2022 alkuperäinen nimi Feria de los Pueblos vaihtui nykyiseksi nimeksi. Juhlat pidetään aina Fuengirolan Recinto Ferial –alueella( markkina-alue).


    ”Maailmanpyörämatkalla” juhla-aluetta ja Fuengirolaa ilmasta katsellen. Takana Pacosin vuoret.


    Renfellä maailmanympärysmatkalle

    Markkina-alue on Los Bolichesin ja Fuengirolan keskustan välissä. Se on ns. junakadulta (Av. Nuestro Padre Jesús Cautivo) alkava alue. Väkeä alueelle tulee runsaasti myös Fuengirolan kaupungin ulkopuolelta.

    Paikallisjuna Renfe kulkee Malagan kaupungin ja Fuengirolan väliä. Renfen Los Bolichesin asemalta väki kävelee juhla-alueelle. Tapahtuman aikana jokainen juna tuo mukanaan lastin juhlaväkeä, joka kulkee muurina tapahtumapaikalle. Auta armias, jos satut olemaan juuri tulossa vastavirtaan!


    Monen maan kansalaisia tungoksessa katselemassa tarjontaa. Kuvassa myös Espanjan osasto.
    Takana Espanjan osasto. Tämmöistä menoa kansainvälisillä päivillä viisi päivää.



    Kulman takana vaanii grúa

    Yleensäkin tapahtuman aikana joka paikassa on tungosta eikä autopaikkoja ole. Uskaliaat autoilla matkaan lähteneet kiertelevät itse kunkin kotikulmilla, josko jonnekin auton saisi tuikattua.

    Tuttu näky ovat ”grúat” (hinausautot), jotka nostavat väärin parkkeeratut autot lavalle ja vievät ne kaupungin varikolle. Pois auton saa vain maksamalla sievoisen summan rahaa, joka on 150-300 €.


    Katsellaan tivoli- ja juhlamenoa yläilmoista. Hetki irti tungoksesta.



    Hitaasti kiiruhtaen

    Kansainvälisillä päivillä matka maailman ympäri on mahdollista – jalan. Kiiruhtaa ei voi tai jos täytyy, niin sitten hitaasti. Etenet kansainvälistä katua pitkin väentungoksessa yrittäen välttää muiden ruoka- ja juoma-annoksia vaatteillesi.

    Kuulet usein ”perdón”, ”pardon” tai ”sorry” monilla muillakin kielillä. Matka kansainvälisen kujan päästä päähän on pitkä. Osallistujamaat ovat levittäytyneet omiin casetoihinsa, joissa kunkin matkailuvaltteja esitellään.

    Rentoa väkeä juhlakadulla. Ilmeisesti osa jonottaa, ehkä ruoka-annosta.
    Rentoa kansainvälistä porukkaa, ja aurinkoa!
    Feria-alueen liikenneympyrä, jossa päällä iso kitara pystyssä. Henkilöitä istuskelee liikenneympyrän juurella.
    Feria-alueen liikenneympyrässä on hyvä vähän jalkoja lepuuttaa.




    Casetat – avotulihärkiä ja latotansseja

    Casetat juhla-alueella ovat isohkoja rakennuksia. Esimerkiksi Suomen osastolla oli baari sekä tanssimusiikkia solisteineen. Meno oli kuin ”latotansseissa” ennen vanhaan. Casetojen ulkopuolella eri mailla oli omat houkuttimensa. Argentiinan edessä avotulella kypsyi kokonaisia häränruhoja.


    Argentiinan osasto, jossa avotulella paistuu kokonaisia häränruhoja. Takana seinässä maalaus, jossa maisemassa hevonen ja ratsastaja.
    Katso, jos ilkeät: härkää avotulella. Argentiinalaisten osastolla ollaan.




    Viisi päivää – kolme juhlaa

    Sää suosi juhlijoita kauniina ja kesäisenä. Samalle viikolle osui vappu eli Työn päivä sekä sunnuntaina Espanjan äitienpäivä (el Día de la Madre). Ihmiset olivat iloisia ja hyvällä päällä, kuten espanjalaiset yleensäkin ovat. Katujen ruuhkat ja jonotukset sujuivat hyvässä sovussa ilman etuilua.

    Tivolin taikaa ja hiljainen tunti

    Tapahtuma on aina suurta juhlaa, jossa kaikille on jotakin. Joka vuotinen vetonaula on tivoli, jonka lukuisat laitteet maailmanpyörineen pyörivät taukoamatta. Maailmanpyörä tarjosi huikeat näkymät kaupungin yläpuolella vain 6 €:lla.

    Hiljainen tunti

    Joka päivä klo 17–18 vietettiin ’quiet hour’, jolloin äänet ja valot minimoitiin. Näin tehtiin, jotta myös autismikirjon henkilöt voivat nauttia tivolitunnelmasta.


    Maailmanpyörä ja ihmisiä jonottamassa kyytiin.
    Pitkästä aikaa oli ihanaa käydä maailmanpyörässä! Vain hattara puuttui. Koska olet itse ollut viimeksi?




    Jos vielä et ole nauttinut Fugen kansain-välisten päivien annista, niin tervetuloa 2027!


    Saludos,
    Maria de Silva





  • Vappu Suomessa ja Espanjassa – Karnevaaleja ja manifestejä

    Vappu Suomessa ja Espanjassa – Karnevaaleja ja manifestejä

    Vappu on värien ja ilon juhla – tervetuloa matkalle suomalaisen ja espanjalaisen vapun historiaan!


    Piknik siman kera vs. poliittiset marssit

    Vappu Suomessa ja Espanjassa on samana päivänä 1. toukokuuta. Molemmille maille se on työn päivä (Fiesta del trabajo), vaikka sen olemus maissa eroaakin kovasti.


    Suomi – Opiskelijoiden ja kevään juhla

    Kun suomalaiset juhlivat vappua, he juhlivat ensisijaisesti kevättä ja kesän tuloa. He painavat ylioppilaslakin päähänsä ja marssivat kuohupullot kilisten lakitettaville patsaille (mm. Havis Amanda). Riehakkaan kevätjuhlan lisäksi toukokuun 1. on kuitenkin aina Työväen juhlapäivä.

    Piknik runsaiden suussa sulavien eväsherkkujen kera on monille ehdottoman tärkeä perinne. Helsingin Ullanlinnanmäellä aamupäivän brunssilla korkataan kuohuvat ja iloitaan yhdessä lähestyvstä kesästä.

    Mustavalkoinen valokuva 1950-luvun Helsingistä. Vappukulkueen osallistujat kiertävät jonossa torin reunaa pitkin, jättäen aukion keskiosan avoimeksi. Joillakin marssijoilla on pieniä kylttejä ja tunnelma on harras.
    Vappujoukkojen järjestäytymistä Helsingissä 1950-luvulla. Ennen nykyistä karnevaalihumua vappu täytti kaupungin aukiot kurinalaisista marssiosastoista, jotka kokoontuivat kuuntelemaan juhlapuheita ja vaatimaan parempia työoloja.
    ”Mustavalkoinen kuva vappukulkueesta Oulussa vuonna 1958. Ihmiset kantavat suurta kylttiä, jossa lukee tekstiä atomi- ja vetypommien kieltämisestä.”
    Rauhan asialla Oulussa 1958. Vappukulkueen osallistujat vaativat atomi- ja vetypommien kieltämistä. Kylmän sodan aikana rauhanliike ja ydinasevastaisuus olivat keskeisiä teemoja työväenliikkeen vappumarsseilla.


    Espanja – Fiesta del Trabajo, Työn päivä

    Vapun meno on äänekästä Espanjassakin, jossa päivä on puhtaasti poliittinen. Kun suomalainen juhlija lakittaa valkolakilla päänsä, espanjalainen käärii hihansa mielenosoituksia varten.

    Ammattiliitot järjestävät kaupunkien keskustoihin manifesteja, joissa työntekijät marssivat vaatiakseen parempia työoloja ja -oikeuksia. Päivä on lakisääteinen vapaapäivä, mutta ilman karnevaalihenkeä. Espanjalaiset viettävät rentoa vapaapäivää perheidensä kanssa, elleivät siis ole marssimassa.


    Dos de Mayo – Muisto vapaussodalle

    Karnevaalittomuudesta poikkeuksena on Madrid, jossa juhlitaan vielä 2. toukokuutakin (Dos de Mayo). Kyseessä on Madridin alueen oma päivä vapaussodan muistoksi. Tuolloin kadut täyttyvät juhlahumusta monine tapahtumineen.

    2.5.1808 ”Dos de Mayo” Madridin raivoisa kansannousu merkitsi Espanjan vapaussodan alkua Napoleonia vastaan. Francisco de Goya on ikuistanut tämän päivän ja sitä seuranneet teloitukset kuuluisiin maalauksiinsa. 


    Francisco de Goyan maalaus Sardiinin hautaaminen. Synkähkössä ja eläväisessä teoksessa suuri joukko naamioituneita juhlijoita tanssii ja riemuitsee ulkoilmassa. Keskellä näkyy suuri, valkoinen ja hymyilevä karnevaalikasvoilla varustettu lippu tai maski.
    ”Francisco de Goya: Sardiinin hautaaminen (n. 1812–1819). Maalaus esittää perinteistä espanjalaista karnevaalijuhlaa, joka päättää hauskanpidon ja aloittaa paastonajan. Goyan teos vangitsee juhlijoiden riehakkaan, lähes groteskin tunnelman.”
    Joaquín Sorollan dramaattinen historiamaalaus Madridin kapinasta 1808. Savuisessa ja kiihkeässä taistelukohtauksessa espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuvat tykkien takana ranskalaismiehittäjiä vastaan. Keskellä kapteenit Daoíz ja Velarde johtavat puolustusta miekat kädessä.
    ”Joaquín Sorolla: Monteleónin tykistövarikon puolustus (1884). Maalaus kuvaa Madridin Dos de Mayo -kansannousun verisiä taisteluita 2.5.1808, jolloin espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuivat ranskalaismiehittäjiä vastaan. Tapahtuma laukaisi koko Espanjan vapaussodan..
    Mustavalkoinen historiallinen piirros Chicagon Haymarket-aukion tapahtumista vuonna 1886. Kuvassa poliisirivistö rynnistää mielenosoittajien joukkoon samalla hetkellä, kun suuri ja kirkas räjähdys (pommi) leimahtaa poliisien edessä. Väkijoukko pakenee paikalta sekasorron keskellä.
    Haymarketin pommi-isku 1886. Piirros esittää hetkeä, jolloin mielenosoittajien joukosta heitetty pommi räjähtää poliisien keskellä Chicagossa. Tapaus johti veriseen selkkaukseen, jonka muistoksi vappua alettiin viettää kansainvälisenä työläisten päivänä.



    TOUKOKUUN 1. PÄIVÄN HISTORIAA

    Suomi: Pakanuudesta ylioppilaslakkeihin

    Vapun alkutaipaleen juuret ovat muinaissuomalaisen toukojuhlan eli Helan juhlinnassa. Juhlinnassa poltettiin kokkoja eli helavalkeita tarkoituksena suojella karjaa ja saada hyvä sato.

    700-luvulla eli pyhä Walburg, jonka muistopäivä sattui juuri kevään juhlan kynnykselle. Kevään juhla sai siten nimekseen Vappu.

    1800-luvun säätyläisperinteen myötä vapusta tuli erityisesti ylioppilaiden juhla. Ylioppilaslakin käyttö alkoi 1873. Vappuherkut napattiin saksalaisilta kauppiailta ja kartanoiden runsaiden antimien keittiöistä.


    Lähikuva ihmisjoukosta vappuna Helsingissä. Etualalla näkyy ihmisiä ylioppilaslakit päässään ja taustalla siintävät kaupungin historialliset kivitalot.
    Ilmapalloja ja ylioppilaita takaa vuosikymmenten. Valkolakki ilmestyi katukuvaan vuonna 1873. Tässä valkolakkien meri Helsingin ytimessä. Vappu on kautta aikojen tuonut ihmiset yhteen juhlistamaan kevättä ja yhteisöllisyyttä.


    Espanja: Kielletty juhla ja historian painolasti


    Verinen alku ja 8 tunnin vaatimus 

    Espanjan työväenliike omaksui 1.5. juhlinnan Chicagon vuoden 1886 verisistä tapahtumista. Keskeinen tavoite oli alunperin: ”8 tuntia työtä, 8 lepoa ja 8 omaa aikaa”. Espanja on säilyttänyt tämän chicagolaisen luonteen 1.5. päivässään.

    Moderni, eläväpintainen pronssiveistos, joka esittää vankkureita tai puhujalavaa, jonka päällä on ihmishahmoja. Veistos on sijoitettu Chicagon kaupunkimiljööseen, ja sen taustalla näkyy korkeita tiilirakennuksia.
    Haymarketin muistomerkki Chicagossa. Vuonna 2004 paljastettu pronssiveistos on pystytetty tarkalleen sille paikalle, jossa puhujat seisoivat vuoden 1886 kohtalokkaassa vappumielenosoituksessa. Se symboloi sananvapautta ja työläisten oikeuksien puolesta käytyä kamppailua.
    Historiallinen valokuva Chicagon Haymarket-aukiolta. Kuvassa on korkealla jalustalla seisova poliisipatsas, jonka käsi on kohotettu ylös komennukseen. Taustalla näkyy kaupungin korkeita kerrostaloja ja katunäkymää.
    Chicagon poliisimuistomerkki Haymarketin aukiolla. Patsas pystytettiin vuonna 1886 tapahtuneessa pommi-iskussa menehtyneiden poliisien muistoksi. Muistomerkki on joutunut vuosikymmenten saatossa useiden mielenosoitusten kohteeksi, ja se on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan poliisiakatemian suojiin.



    Francon aika 

    Diktaattori Franco halusi vaimentaa 1.5. päivän kapinallisen luonteen, joka muistutti chicagon lakkoilijoista. Hän kielsi työn päivän juhlinnan lähes 40 vuodeksi (1939–1975) ja yritti korvata sen ”Pyhän Joosef Työläisen” uskonnollisella juhlalla.


    Uusi tuleminen 

    Vasta demokratian palattua vuonna 1978 vappu palautui viralliseksi vapaapäiväksi. Siksi se on espanjalaisille edelleen vahva vapauden ja oikeuksien symboli, ei niinkään kevään karnevaali.

    Mustavalkoinen espanjalainen vappujuliste, jossa on ristikkäin asetettu vasara ja ruuvimeisseli. Ylhäällä lukee teksti ’1º de Mayo’ ja alhaalla ’Día del Trabajo’. Tyyli on selkeä, historiallinen ja symboloi työläisten yhtenäisyyttä.
    Pelkistetty espanjalainen vappujuliste, jossa vasara ja ruuvimeisseli on asetettu ristikkäin. Tämä perinteinen symboliikka korostaa eri ammattiryhmien välistä solidaarisuutta ja työn arvoa. Mustavalkoinen tyyli viittaa usein sotaa edeltäneeseen aikaan tai Francon jälkeiseen demokratian paluuseen, jolloin viesti oli selkeä ja tinkimätön.
    Vapauden vappu: Jättimäinen vappumarssi täyttää Madridin kadut vuonna 1978. Francon diktatuurin päätyttyä työläiset saivat vihdoin marssia vapaasti oikeuksiensa puolesta punaisine lippuineen ja tunnuksineen.


    Ihana vappu – Nyt juhlitaan

    Vappu on huikea sekametelisoppa: se on matka Chicagon tehtaiden lakkorivistä Francon stadionnäytösten ja Pyhän Joosefin kautta Suomen torimarsseihin.

    Espanjassa vappu on vakavaa työn ja pyhimysten juhlaa, ja Suomessa karnevaalia simoineen. Niitä yhdistää yksi asia: mikään vapaapäivä ei ole tullut itsestään.

    Kun seuraavan kerran asettelet lakkia päähäsi tai suuntaat vappulounaalle, lähetä pieni kiitosviesti historialle. Ilman noita menneisyyden marssijoita saattaisit olla juuri nyt töissä!

    Pidetään kiinni oikeuksista, mutta nautitaan keväästä – mieluiten tietenkin tapasten, siman ja vähintään kahdeksan tunnin levon kera. Ja hei, näiden lepotuntien jälkeen jokainen munkki on ansaittu.

    Hauskaa vappua!

    ¡Qué maravilloso Día del Trabajo!

    Abrazo,
    Maria

  • El Dia de la Madre – Äitienpäivä Espanjassa: toukokuun 1. sunnuntain lahjavinkit ja perinteet

    El Dia de la Madre – Äitienpäivä Espanjassa: toukokuun 1. sunnuntain lahjavinkit ja perinteet

    Espanjalainen äitienpäivä on värien juhlaa. Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina kukkakaupat täyttyvät neilikoista ja ruusuista, joilla lapset ja puolisot kiittävät perheen äitejä. -Tiesitkö, että neilikka on Espanjan kansalliskukka ja äidinrakkauden symboli?


    Tiesitkö, miksi se on neilikoiden- ja kiehtovan historian juhlaa?

    Neitsyt Marian kuukaudesta kehkeytyi ”äitien kuukausi”

    Äitien juhlinta alkoi Espanjassa jo 1600-luvulla, jolloin päivää vietettiin 8. joulukuuta. Tuolloin äitienpäivä Espanjassa oli täysin uskonnollinen ja puhuttiin Neitsyt Marian Juhlasta. Muita äitejä juhlittiin siinä siivellä.

    Katolisessa kirkossa päivä on Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä (Immaculada Concepción) ja suuri juhlapäivä.

    Homenaje a la Madre

    Äitienpäivää vietettiin epävirallisesti ensimmäistä kertaa 4. lokakuuta 1926. Tuolloin Madridissa järjestetyn äitienpäivän tarkoitus oli opettaa lapsille kunnioitusta omia äitejään sekä muita naisia kohtaan.

    Tapahtuma sai suuren suosion ja alkoi levetä muihinkin Espanjan kaupunkeihin.

    Iso pyöreä kukkakimppu punaisista neilikoista.
    Näillä punaisilla neilikoilla ilmaiset Äidille ihailua ja syvää kiintymystä.
    Kahvikuppiin tehty hempeä kukka-asetelma, jossa keltaisia ja liilahtavia kukkia.
    Hempeä kukka-asetelma kahvikupissa. Turvallinen yllätys aamulla Äidille vuoteeseen (läikkyvän kahvin sijaan)!


    Kanariansaaret äitienpäivän edelläkävijänä

    Kunnianosoitus äideille

    Seuraava yritys vakiinnuttaa äitienpäivä oli Kanariansaarilla toukokuun 3. sunnuntaina 1936. Tuolloin juhla tunnettiin nimellä  Homenaje a la Madre, jolla tarkoitetaan ”kunninosoitusta äideille”.

    Breña Baja – virallinen äitienpäivä syntyi

    Espanjalaisen äitienpäivän historiassa La Palman saarella Kanariansaarilla sijaitseva Breña Bajan kunta on poikkeuksellinen paikka. Huhtikuussa 1936 siitä tuli Espanjan ensimmäinen kunta, joka teki äitienpäivästä virallisen juhlapäivän.

    Vaakunan kaksi ruusua

    Tapahtuma oli merkittävä päänavaus, ja se on jättänyt pysyvän jäljen paikalliseen identiteettiin: Breña Bajan kunnan vaakunassa on edelleen kaksi ruusua muistona tästä historiallisesta asemasta äitienpäivän virallistajana.

    Ka Palmalla sijaitsevan Breña Bajan vaakuna, jossa myös kaksi ruusua.
    Breña Bajan kunnanvaakuna kätkee sisäänsä palan Espanjan historiaa: sen kaksi ruusua on lisätty vaakunaan kunnianosoituksena kunnan roolille äitienpäivän virallistajana v. 1936. Nämä kukat symboloivat ikuista kiitollisuutta ja äidinrakkautta.
    Runoilija Felix Duarte Pérez, äitienpäivän aloitteen tekijä.
    Kanarialainen runoilija ja lehtimies Félix Duarte Pérez näki Kuubassa asuessaan, miten hienosti äitejä juhlittiin, ja toi idean kotisaarelleen. Hänen aloitteestaan La Palmasta tuli Espanjan äitienpäiväkulttuurin edelläkävijä.
    Pronssinen äitienpäiväpatsas San Josén kylässä La Palman saarella.
    San Josén kylässä sijaitseva pronssinen  Monumento a las Madres   on pysyvä kunnianosoitus kaikille äideille. Antonio Pérez Ortegan veistämä teos sijaitsee Plaza de las Madres -aukiolla, joka on Breña Bajan äitienpäiväperinteiden sydän.


    Runoilija Kuubasta – caridad y homenaje

    Aloitteen takana oli valtuutettu ja runoilija Félix Duarte Pérez, joka oli saanut äitienpäiväidean asuessaan aiemmin Kuubassa.

    Félix Duarte Pérez kuvaili äitienpäivää nimenomaan ”rakkauden ja hyväntekeväisyyden juhlaksi”. Hänelle äiti edusti kaikkea pyyteetöntä ja jaloa, ja hän uskoi, että äitien julkinen kunnioittaminen tekisi koko yhteiskunnasta paremman ja lempeämmän.

    Duarte Pérezille päivä ei ollut vain omien äitien muistamista, vaan symbolinen ele, jolla nostettiin esiin äitiyden merkitys koko ihmiskunnan perustana.

    Sana ”caridad” (hyväntekeväisyys/lähimmäisenrakkaus) oli Duarten puheissa keskeinen. ”Caridad” kertoo ajan hengestä: Äitienpäivänä oli tapana auttaa myös vähäosaisia äitejä.

    Tämä selittää, miksi hän valitsi sanan ”homenaje” kunnianosoitus, pelkän juhla -sanan sijaan.

    Vaikka juhlan ajankohta ja luonne muuttuivat myöhempien vuosikymmenten ja sisällissodan myötä, Kanariansaarten aloite säilyy Espanjan kaupallis-uskonnollisen juhlan alkupisteenä.

    Punaiset ruusut ja valkoista harsokukkaa sidottu kullanvärisellä nauhalla valtikkakimpuksi.
    Puna-valkoinen ruusu-harsokimppu: Tästä valtikkaan sidottu moderni kimppu. Jotain vanhaa ja jotain vähän uudempaa!


    Vuosi 1965 – lopullinen paikka ”äitien päivälle”

    Vasta vuonna 1965 äitienpäivä siirrettiin toukokuun 1. sunnuntaille. Koko Espanjassa Kanariansaaret mukaan lukien, päivä on sama. Koska katolisessa perinteessä toukokuu on omistettu Jeesuksen äidille Marialle, vahvisti siirto päivän hengellisen merkityksen.

    Alettiin puhua toukokuusta ”äitien kuukautena”. Vaikka päivän vakiintumisesta on aikaa, perinteellä on vahvat juuret katolisessa Neitsyt Marian kunnioittamisessa.

    Äitienpäivän muisto

    Vanhempi sukupolvi saattaa yhä muistaa ajan, jolloin äitejä juhlittiin joulukuussa. Nuoremmille äitienpäivä on aina ollut toukokuun ensimmäinen sunnuntai.

    Joulukuussa huomio on nykyään Marian lisäksi vahvasti joulun aloituksessa; monissa kodeissa koristellaan seimi tai joulukuusi juuri tänä joulukuun 8. päivänä.

    Viisi vaaleanpunaista neilikkaa ja vihreitä oksia kääritty vihertävään paperiin ja sidottu vihreällä satiininauhalla.
    Vaaleanpunainen neilikka edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta. Tässä söpö 5 neilikan kimppu kauniissa paketissa.
    Valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia vihreiden lehtien kanssa aseteltu vaaleaan koriin.
    Suloinen valko-vaaleanpunainen kukka-asetelma korissa Äidille vaikka aamiaispoytään.

    Perinteitä

    Lahjat

    Lapset askartelevat äideille kortteja ja kirjoittavat runoja. Tärkeitä lahjoja ovat myös suklaa ja lahjakortit.


    Kukat

    Kukat ovat merkittäviä lahjoja. Perinteisiä espanjalaisia kukkasuosikkeja äitienpäivänä ovat neilikat sekä punaiset- ja valkoiset ruusut.

    Pallomaiseen muotoon sidottu ruusukimppu, jossa kymmeniä oransseja, keltaisia, vaaleanpunaisia ja punaisia ruusuja.
    Upea kymmenien ruusujen kimppu Äidille rakkautta osoittamaan.


    Täytyy kuitenkin todeta, että nykypäivänä perinteistään kovasti kiinni pitävät espanjalaiset ostavat hyvin monenlaisia kukkia myös äitienpäivänä.

    Sekakimpuista on tullut suosittuja. Nämä ovat värikkäitä, runsaita ja eläväisiä yhdistelmiä, joissa heijastuu kevään- ja kesän tuleminen.Tässä kukka-asiassa ollaan lähennytty suomalaisen äitienpäivän kanssa.

    Kukkien merkitys

    Neilikka (clavel) on Espanjan kansalliskukka ja äitienpäivän ehdoton symboli.

    Punainen neilikka:

    – symboloi ihailua ja syvää kiintymystä.

    Vaaleanpunainen neilikka:

    – edustaa äidinrakkautta ja kiitollisuutta; on erityisen suosittu neilikkaväri äitienpäivänä

    Kansalliskukka neilikka on käytännöllinen valinta äitienpäivään, koska kestävyytensä vuoksi se soveltuu ruusua paremmin toukokuun kuumuuteen.

    Hempeän vaaleanpunainen kukka-asetelma korkeassa lasiastiassa.
    Hempeä, korkea kukka-asetelma ilahduttamaan Äitiä.
    Runsas kukkakimppu kuin kedolta poimittu. Siitä löytyy kaikkia kauniita kevään ja kesän värejä.
    Runsas kimppu, jossa on ”tuhansia” kesän kukkia väreineen.
    Pyöreä kimppu, jossa punaisen eri sävyisiä- ja valkoisia kukkia.
    Punaisen eri sävyjä valkoisen kera kertomaan kunnioituksesta Äitiä kohtaan.


    Ruusut

    Punaiset ruusut:

    – symboloivat syvää rakkautta ja kunnioitusta
    – ovat yleisin valinta elossa oleville äideille
    – osoitetaan arvostusta sekä äidin- ja lapsen välistä vahvaa sidettä

    Valkoiset ruusut:

    – edustavat puhtautta ja viattomuutta

    Espanjassa niillä on kaksi erityistä käyttöyhteyttä äitienpäivänä:

    1) Muistaminen:

    – kunnioitetaan edesmenneitä äitejä

    2) Uudet alut:

    – ovat suosittu lahja tuoreille- tai
    odottaville äideille
    – symboloivat uuden elämän puhtautta

    Kun valkoisia ja punaisia ruusuja sekoitetaan samaan kimppuun, ne symboloivat yhtenäisyyttä ja sopusointua. 


    Puna-valkoinen kukkakimppu paketoitu ihastuttavaan liilahtavaan papoeriin ja sidottu ruskealla nauhalla.
    Äidille kiitos kauniissa kukkapaketissa!
    Valkoiset ruusut paketoituna vaaleaan paperiin ja sidottu vaalealla nauhalla.
    Puhtautta ja viattomuutta edustavat valkoiset ruusut.
    Muhkea monivärikimppu, jossa ruusua, neilikkaa ja syreeniä.
    Toukokuun 1. sunnuntai: Olet Äiti kukkasi ansainnut niin tänään kuin joka ikinen päivä!



    Paikallisia äitienpäivätapahtumia

    ”Ofrenda de Flores”

    Monissa kaupungeissa järjestetään tapahtumia toukokuussa, jolloin annetaan kukkauhreja Neitsyt Marialle. Esimerkiksi Aragoniassa on tapana viedä neilikoita suojeluspyhimyksille äitien ja Marian kunniaksi.

    Los Mayos

    Monissa kylissä juhlitaan kevään saapumista ja äitiyttä ”Mayo”-lauluilla, joita esitetään kylän naisille ja äideille. Mayo=toukokuu.

    Perheaika ja yhdessäolo

    Äitienpäivänä ravintolat täyttyvät ääriään myöten, ja monissa kodeissa valmistetaan äidin lempiruokia. Äitienpäivä on yhteisen pöydän juhla, jossa alueelliset herkut ja perinteisen maut yhdistyvät.

    Perhe äitienpäiväaterialla.
    Äitienpäiväaterialla.
    Juhlapöydän aterialla väkeä.
    Perhe juhlapäivän aterialla.
    Pitkä juhlapöytä katettuna scandinaavisessa miljöössä. Pöydällä vaaleanpunainen kukka-asetelma.
    Juhlapöytä katettu.

    Paella ja riisiruoat

    Erityisesti Valencian alueella ja rannikolla äitienpäivän klassikko on aito paella. Monet perheet suosivat uunissa valmistettavia riisiruokia (esim. arroz al horno), jotta kokkaaja voi viettää enemmän aikaa perheen kanssa.

    Merenelävät ja leikkeleet

    Alkupaloiksi tarjoillaan usein laadukkaita espanjalaisia juustoja,  jamón serrano -kinkkua sekä grillattuja jättikatkarapuja ja simpukoita.

    Liharuoat

    Maan sisäosissa suositaan usein uunissa paistettua lammasta tai täytettyä vasikanlihaa (ternera rellena).

    Espanjalainen tulppaani-äitienpäiväkortti.
    Espanjalainen äitienpäiväkortti.
    Lapset leikkivät äitienpäivää katetun pöydän äärellä.
    Äitienpäiväjuhlat tässä menossa…
    Ravintolan ulkoständi, jossa mainos äitienpäivästä.
    Äitienpäivän ajankohta vaihtelee maittain. Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa juhlaa vietetään toukokuun toisena sunnuntaina (kuten kuvassa mainittu 5/11 eli 11. toukokuuta), Espanjassa aina jtoukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.


    Makeat herkut

    Jälkiruuaksi nautitaan usein leche frita (paistettu maito), joka on lämmin ja rapeakuorinen. Siinä on viileän kermainen sisus.

    Voidaan nauttia myös paikallisia leivonnaisia. Monissa perheissä lapset aloittavat päivän tarjoilemalla äidille aamiaisen vuoteeseen. 

    Kirkko ja messu

    Moni perhe aloittaa äitienpäivän kirkossa, jossa järjestetään erityinen äitienpäivämessu. Messussa kunnioitetaan Neitsyt Mariaa ja kiitetään äitejä.

    ”Super-Silta” vie kauemmaksi sukuloimaan

    Jos äitienpäivä asettuu lähelle 1.5. työväenjuhlapäivää (el día del trabajo), monet espanjalaiset hyödyntävät pitkän neljä-viisipäiväisen vapaan ja matkustavat kauemmaksi tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan.

    Tällöin kyseessä on ”Super-Puente” eli ns. ”super-silta”. Se tarkoittaa, että silta on pyhäpäivän ja viikonlopun väliin jäävä arkipäivä, joka otetaan vapaaksi ”sillaksi” vapaapäivien välille.

    Kyseessä ei yleensä ole palkaton vapaa, vaan päivä joko kuitataan vuosilomapäivällä tai se on ansaittu tekemällä sisään muun vuoden aikana hieman pidempää työpäivää. On myös paikallisia sopimuksia, joissa ne ovat omia erillisiä palkallisia vapaapäiviä.

    Työnpäivä (Suomen vappu) 1.5. ja äitienpäivä toukokuun 1. sunnuntai saattavat olla lähes vierekkäin. Tällöin vapaapäiviä tulee helposti neljä tai jopa viisi. Muutoin puentella saadaan yleensä kolme vapaata.

    Madridin ”suursilta”

    Erityistilanne syntyy Madridissa, sillä toukokuun 2. päivä juhlitaan Madridin alueen omaa päivää (Fiesta de la Comunidad de Madrid). Kun 1.5. ja 2.5. ovat peräkkäin ja niitä seuraa äitienpäivään huipentuva viikonloppu syntyy todellinen suursilta.


    Äiti ja lapsi käsi kädessä kävelevät meren rannassa vedessä kohti auringon nousua.
    Toukokuun 1. sunnuntaina Välimeren rannalla, rentoa äitienpäivää tässä vietetään.


    Äitienpäivän kaupallinen historia

    Espanjan tavaratalot, erityisesti 1943 perustettu Galerias Preciados halusivat irrottaa äitien kunnioittamisen joulukuun uskonnollisesta juhlasta. Syynä oli tietysti myös se, että siirtämällä päivä toukokuulle, saadaan nostettua kevätmyyntiä mukavasti.

    Äitienpäivä Espanjassa tänä päivänä

    Monille äideille päivä on tärkeämpi kuin heidän oma syntymäpäivä. Se on myös espanjalaisten tärkeimpiä perhejuhlia.

    ¡Feliz día de la Madre a todas!
    Hyvää Äitienpäivää!

    Un saludo,
    Maria

    ”Etsitkö ideoita kevään muihin juhliin? Lue täältä, mikä kukka sopii valmistuvalle ja ylioppilaalle.”

  • ”Hiljainen viikko” Espanjassa ei ole hiljainen viikko Espanjassa…

    ”Hiljainen viikko” Espanjassa ei ole hiljainen viikko Espanjassa…

    Espanjalaisia pitkänperjantain ruuhkassa sulassa sovussa.




    … se on maailman äänekkäin ”hiljainen viikko”!




    KADUT TÄYTTYVÄT ASKELISTA – Pieni otos päättyneen pääsiäisen tapahtumista

    Taustaa

    Espanjan kolmen kuukauden talviaika on päättynyt ja kevätkausi alkanut. Sen vastaanotti juuri sopivasti ”hiljainen viikko”, jolloin ilmatkin vaihtuivat kesäaikaan harvinaisen pitkän ja kylmän talvikauden jälkeen.

    Matkailijoiden ryntäys

    Espanjan päsiäinen avaa turistikauden. Kaduilla kohdataan enemmän ja enemmän ulkomaalaisia sen lisäksi, että ”hiljainen viikko” tuo monenlaista liikehdintää kulkijan eteen.

    LEGIOONALAISTEN KULKUE

    Espanjan eliittiyksikön tärkeä rooli pääsiäisessä.
    Yli kaksi tuntia marssimista, kantamista ja raskaiden aseiden pyörittelyä legioonalaisen etiketin mukaan. Katso ja ihastele!

    Espanjan eliittiyksikkö

    Legioonalaiset ovat Espanjan palkka-armeijan nopean toiminnan joukkoja. Legioona on ns. eliittiyksikkö, joka on tunnettu tehokkuudesta ja kurinalaisuudesta. Vuonna 1920 se perustettiin Espanjan maavoimien valiojoukoksi kukistamaan Marokon kapinan.

    Cristo de la buena muerte – Hyvän kuoleman Kristus

    Legioonalla on vahva rooli Andalusiassa ja pääsiäisen vietossa. Malagan kaupungissa nähdään vuosittain upea legioonalaisten kulkue Cristo de la buena muerte, joka on muukalaislegioonan suojeluspyhimys. Kulkue ei ole vain kulkue, jossa Jeesusta kannetaan ristillä vaan siinä on yli kaksituntinen ohjelma marssimista, aseiden ”heittelyä”, tervehtimisiä ym. legioonalaisetiketin mukaisesti.

    Cristo de la buena muerte -kulkue.

    Sadoittain nopean toiminnan joukkoja Malagan pääsiäiskulkueessa.

    Pojat tietää, mitä tekee

    Ohjelman seuraamiseen jää kiinni. Mitä enemmän näet, sitä enemmän haluat nähdä. Voisin sanoa, että se on jopa lumoavaa. Ja sitä paitsi, katselet komeita nuoria miehiä, jotka todella tietävät ketä ovat ja mitä tekevät. Ohjelmassa on satoja miehiä, jotka kaikki hallitsevat kaiken, sataprosenttisesti.

    ”Legioonalaispikkupoikia”

    Legioonalaiset ovat pikkupoikien idoleita, ja taitaa monen mielessä kyteä palkka-armeija-ura nimenomaan näissä nopean toiminnan joukoissa. On mukava katsella espanjalaispikkupoikia, kun he omissa aidoissa legioonalaispäähineissään ja -asuissaan hieman arastellen kättelevät näitä isompia legioonalaispoikia.

    KATOLISTEN KULKUE – Pappi kuljettaa kujalta kappeliin

    Missä kaduilla ja kujilla liikutkaan, saatat löytää itsesi vaikka rukoilevasta katolisten etenevästä massasta, jota pappi edessäsi kuljettaa kohti kappelia. Pappi ei suinkaan odota pääsyä perille vaan aloittaa työnsä jo kadulla. Katolisessa maassa uskonto on pääsiäisenä todellakin kadulla, siellä rukoillaan ja saarnataan.

    Pappi kerää väen kadulta pääsiäismessuun.
    Viehättävällä Los Bolichesin kirkkoaukiolla kohti takana näkyvää kirkkoa.

    PÄÄSIÄISPÄIVÄN KULKUE – Procesíon Del Jesús Resucitado

    Procesíon Del Jesús Resucitado -juhlakulkue on pääsiäisviikon huipentuma ylösnousseen Jeesuksen kunniaksi.

    Ennen puolta päivää sunnuntaina lähtee kulkue tarkoin merkittyä reittiä pitkin kulkemaan Los Bolichesin katuja. Kulkue etenee hitaasti, sillä siinä on monenikäisiä kulkijoita aina lapsista lähtien.

    Siinä on omat askelkuvionsa ja pienet aiheeseen liittyvät seisahdukset. Lisäksi, kaduilla todellakin on tungosta. Mutta, kuin ihmeen kaupalla jokainen löytää paikkansa. Itse seisoin kosketusetäisyydellä kadun varrella noin puoli tuntia, jonka aikana kulkue oli kokonaisuudessaan mennyt ohitse.

    Pääsiäispäivän kulkue Los Bolichesin kapeilla kaduilla ja kujilla. ”Procesíon Del Jesús Resucitado”.


    ¡Semana Santa ja Maria de Silva kiittää ja toivottaa tervetulleeksi pääsiäisen merkeissä jälleen vuoden päästä!

  • Pääsiäinen Espanjassa -Tuhansia kiloja ja 150 kantajaa

    Pääsiäinen Espanjassa -Tuhansia kiloja ja 150 kantajaa

    Katolisen kirkon pääsiäisjuhlaa Madridin kaduilla.


    




    Pääsiäinen Espanjassa – Kun hiljainen viikko muuttuu eläväksi spektaakkeliksi
    




    Espanjalainen pääsiäinen Semana Santa on niin voimakas, että suomalainen ateistikin heltyy uskonnon edessä uskonnon pauloihin. Kulkueiden Jeesukset ja Neitsyt Mariat muuttuvat todellisiksi ja Pyhä Näytelmä voi alkaa. – Haluat kokea lisää! Ja sitähän saat, mitä haluat:

    Suitsukkeiden lempeästi leijuvaa tuoksua, rukouksia, messuja ja musiikkia eri puolilla kaupunkien katuja, kirkkoja, baareja ja ravintoloita. Sitä kaikkea on valmistautuminen semana santaan. Jossain kohtaa törmäät varmasti myös veljeskuntien jäseniin (confradias), jotka ovat näitä huppupäisiä nazarenoja. Pyhä Viikko on alkanut ja se on tällainen!
    




    




    ”Katuvaisten” kulkue espanjalaisessa pääsiäisessä.
    





    Uskonto kaduilla vs. uskonto kirkonpenkissä
    




    Espanjassa uskonto ei jää seinien sisälle. Suomessa evankelis- luterilainen pääsiäinen on perinteisesti hiljentymisen ja rauhan aikaa. Täällä Espanjassa uskonto vyöryy kaduille. Espanjan katolisen kirkon ja sen uskonnon semana santa on vahvasti perhejuhla.

    Kärsimysnäytelmää kuvaavia kulkueita nähdään ympäri Espanjaa. Tunnetuimpina mainitaan Sevillan Virgen Macarena ja Jesus del Gran poder. Malagan kaupungissa nähdään Cristo de la Buena Muerte, El Cautivo ja Jesús el rico. Suitsukkeiden tuoksu ja rummutus luovat hartaan ja sähköisen tunnelman. 

    Jos asut Malagan keskustassa parvekkeellisessa asunnossa, voit ansaita parvekkeellasi huomattavan paljon rahaa: – Vuokraa se pääsiäisen ajaksi. Valtaosa Espanjan katolilaisista on valmis maksamaan paljonkin, jotta saa kokea pääsiäisen näytelmän parhailta paikoilta ihmismuurien yläpuolelta.

    Noidista natzarenoihin – Miten perinteet eroavat?
    




    Suomen trullit

    Suomessa lapset kiertävät palmusunnuntaina virpomassa noidiksi pukeutuneena, mikä on sekoitus ortodoksisia palmuperinteitä ja vanhaa kansanuskoa. Keski-Pohjanmaalla lankalauantaina karkoitetaan pahoja henkiä kokkoja polttamalla. Tuolloin myös trullit ovat liikkeellä.
    




    Pahojen henkien karkotusta pääsiäisenä Pohjanmaalla.
    






    Espanjan katuvaiset

    Täällä näet kaduilla nazarenos-hahmoja, joiden pitkät hiippalakit saattavat aluksi hämmentää suomalaista, mutta kyseessä on symboli katumuksesta.
    




    Mämmiä vai Torrijas-leipiä? – Uskonto näkyy myös lautasella.
    








    Kukkien juhlaa kaduilla ja kodeissa – vain tyyli on eri.

    Espanjassa kukat ovat osa uskonnollista draamaa, joka näkyy massiivisten kulkueiden valtavina kukka-asetelmina. Suomessa pääsiäisen kukat symboloivat kevään odotusta kodin sisällä ja ulkonakin, mikäli sää antaa myöten.

    Espanjan ”pasos”-kukat:

    Kulkuelavat koristellaan tuhansilla punaisilla neilikoilla (symboloivat Kristuksen verta) ja valkoisilla liljoilla (puhtaus). Täällä kukkakaupat tai espanjalaisittain etupäässä hyvin varustetut kukkakioskit käyvät ylikierroksilla toimittaessaan asetelmia veljeskunnille.
    




    Suomen kevään merkit:

    Suomessa kukkakauppojen sesonki näkyy keltaisina narsisseina, tulppaaneina ja krookuksina. Pajunkissoilla on tärkeä rooli lähestyvässä kesässä. Niitä lapset koristelevat höyhenillä ja muilla sesongin koristeilla. Se on lupaus keväästä talven jälkeen.
    




    Selviytymisopas paikalliseen pääsiäishumuun
    




    Alhaurin el Granden legioonalaisten pääsiäiskulkue ”Jeesus ristillä”.
    






    Hitaiden kulkueiden jaloissa
    




    Kun asuu täällä Espanjassa, oppii nopeasti, ettei kaupungille kannata lähteä autolla kulkueiden aikaan. Onpa jokunen kerta ”vahingossa” juututtu hitaasti matelevaan autojonoon, kun jossain tuolla kaukaisuudessasa edessä hiljalleen eteni kulkue.
    




    Näytelmä Espanjan kansalle

    Kaikessa komeudessaan pääsiäiskulkueet ovat upeita väreineen ja pukuineen uskonnollisissa pääsiäisajan rooleissaan. Se on näytelmä koko Espanjan kansalle. Vuodesta toiseen se toistuu, mutta aina sitä odotetaan ja aina se on kuin uusi. Kun kulkuereitin varsilla liikkuu, tulee ehdottomasti pitää mielessä, että ne voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos seisot- tai kävelet liian lähellä.

    Tuhansia kiloja vyöryvää massaa

    Kulkueet keskittyvät palmu- ja pääsiäissunnuntain välille. Katuja pitkin vyöryy valtavia barokkityylisesti koristeltuja lavoja, jotka painavat jopa tuhansia kiloja. Niiden kantamiseen tarvitaan satoja ihmisiä. Olla osa tuota kantoväkeä on haluttu kunniatehtävä, josta kilpaillaan. Lavojen päällä on koristeellisia Jeesus- ja Neitsyt Maria -patsaita.


    




    Tuhansia kiloja katolista historiaa Malagan  pääsiäiskaduilla.
    






    Ruuhkien välttäminen: 

    Jos haluat nähdä kulkueen, mene ajoissa kadun varrelle mistä tiedät kulkuereitin menevän. Joudut kyllä odottamaan, mutta ainakin varmistat oman paikkasi ja näet kulkueen.
    




      

    • Ajoitus: 

      Suosi aamupäiviä ruokaostoksiin, sillä iltaisin kaupunkien keskustat muuttuvat läpäisemättömiksi massoiksi.
      • 




    • Suomalainen rauha: 

      Jos meno käy liian vauhdikkaaksi, paikalliset suomalaiset vetäytyvät Espanjan kaupunkikotiensa parvekkeille, patioille ja kattoterasseilleen.

      He nauttivat viinilasin äärellä pääsiäisen katuvilinästä ja sen riehakkaista äänistä. He voivat paeta turvaan oman lähiönsä espanjalaisbaareihin. Siellä olevat tutut baarimikot ja vakioasiakkaat tuovat turvan tämän ”jumalaisen viikon” aikanakin. – Se on heidän tapamme viettää sitä suomalaista ”hiljaista viikkoa”.
      • 

    




    





    Miksi espanjalainen pääsiäinen täytyy kokea itse?
    




    Vaikka Suomen pääsiäinen on rakas ja tuttu, Espanjalainen intohimo ja visuaalisuus tuovat uskonnolliseen juhlaan aivan uuden ulottuvuuden. Se on viikko, jolloin historia ja nykyhetki kohtaavat jokaisella kadunkulmalla. Uskonnollinen pääsiäinen on kärsimysnäytelmä, jota Suomessa et näe. Espanjassa se kuljettaa raamatun tarinaa raskailla lavoilla kansan keskuudessa. Se on jokavuotinen spektaakkeli ja todellakin, se on kokemisen arvoinen.
    





    




    




    




    




    

    
			
    
		
    
		
	
  • 
		
		
    
			
    ¡Feliz dia del padre!   – Isänpäivä ja San José Espanjan auringossa
    
			
    ¡Feliz dia del padre!   – Isänpäivä ja San José Espanjan auringossa
    
			
    

    Isänpäivänä Espanjan talvimaisemassa. Isä on poissa, mutta muisto elää.
    




    




    




    




    





    




    




    




    – Mikä on Día del Padre ja milloin sitä vietetään?

    Toisin kuin suomalaiset isät juhlivat päiväänsä myöhään syksyllä, Espanjassa isät viettävät perheensä kanssa päivää primaveran (kevään) kynnyksellä maaliskuun 19. päivänä. 

    Mistä Espanjan isänpäivä sai alkunsa

    Kerrotaan, että Espanjassa isät purnasivat kun vain äideillä oli oma nimikkopäivänsä. Lopulta madridilainen opettaja järjesti vuonna 1948 juhlan koululaisten isille. Yllätyshän ei lainkaan ollut, että Espanjan kauppiaat innostuivat uudesta merkkipäivästä välittömästi.

    – Näin Espanjan ”Dia del padre” oli syntynyt. 

    Tämä perheille hyvin tärkeäksi muotoutunut päivä juontaa juurensa katoliseen kalenteriin 1940-luvun loppupuolelle. Maaliskuun 19. päivä on Pyhän Joosefin, Jeesuksen kasvatusisän päivä. Kuten monet muutkin juhlat Espanjassa, myös isänpäivä on vahvasti sidoksissa uskonnolliseen perinteeseen. 

    Vaikka ”Día del padre” ei ole koko maan kattava virallinen pyhäpäivä, se on vapaapäivä monilla itsehallintoalueilla kuten esim. Valenciassa ja Murciassa.

    Kuinka perheet viettävät ”San Joséa?

    Espanjassa perhe on keskiössä ja siitä pidetään aina huolta. Kun se näkyy arjessa, niin aivan varmasti se näkyy myös juhlassa. Isänpäivä on yksi niistä juhlapäivistä, jolloin kokoonnutaan pitkän pöydän ääreen. Tuo poytä voi olla kotona tai ravintolassa, mutta siinä on perheen jäseniä usein vähintään kolmen sukupolven voimin.

    Jos satut samaan ravintolaan espanjalaisperheen kanssa, et voi välttyä iloiselta ja kovaääniseltä puheensorinalta. Espanjalaiseen tyyliin keskustelu on intohimoista ja äänekästä – mikä saattaa suomalaiseen, hillitympään korvaan kuulua jopa meluna, mutta se on puhdasta elämäniloa!


    




    Kaksi ruskeaa nallea, joilla edessään punaiset sydämet, joissa lukee I love you.
    




    ”I love you”!



    Espanjan isille ei niinkään viedä kukkia isänpäivänä, mutta sen sijaan lasten askartelemat lahjat kouluissa ja päiväkodeissa ovat tärkeitä. Jos jotain kaupasta ostetaan, ovat tuoksut yleisiä.

    Juhlalounaita ja ”buñuelos de vientosia”

    Mitä espanjalaisella isänpäivälounaalla tarjoillaan? Pitkän kaavan mukaan nautitun aterian kruunaavat makeat leivonnaiset:

    – Crema de San José, joka on traditionaalinen katalonialainen vanukas ja tunnetaankin myös nimellä crema de catalana. 

    – Buñuelos de viento, uppopaistetut tuulihatut (leikkisästi ”Nunnapierut”), joka on lähtöisin Ranskasta ja muistuttaa Suomen vappumunkkeja. Maustetaan usein kanelilla ja sitruunankuorilla. 

    ¡Feliz ”Día del Padre”! – Kaikille isille Espanjassa.

    Maria de Silva

    




    Iso punainen sydän hopeanväristen tikkujen varassa.
    ¡Te quiero, Padre!
    




    

    
			
    
		
    
		
	
  • 
		
		
    
			
    Dia de Andalucia   -Andalusian päivä 28.2.
    
			
    Dia de Andalucia   -Andalusian päivä 28.2.
    
			
    

    ”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle” -Andalusian lippu kertoo itsehallinnosta.


    




    




    




    




    




    




    – Tiedätkö, miksi vaakunassa komeilee kreikkalainen puolijumala Herakles?


    




    




    Día de Andalucía: Juhla täynnä historiaa ja identiteettiä. Lue, miksi 28. helmikuuta on andalusialaisille tärkeä, miten Herakles liittyy vaakunaan ja miksi hymni oli vaiettuna vuosikymmeniä.

    Juhlapäivät ovat tärkeitä espanjalaisille

    Espanjassa jokaisella autonomialla eli itsehallintoalueella on oma juhlapäivänsä. 
    Andalusiassa sitä vietetään vuosittain 28. helmikuuta. Andalusian päivä on monelle vapaapäivä ja osa palveluista on kiinni. 

    Andalusian itsehallinto ja historia

    Itsehallinto saatiin Espanjan eteläisimpään maakuntaan Andalusiaan vuonna 1980. Kansanäänestyksen tuloksena tämä merkittävä itsehallintostatus syntyi juuri tuona helmikuun 28. päivänä.

    Andalusian kulttuuri ja paikallinen identiteetti

    Itsehallinto otettiin käyttöön 1981. Andalusian päivä korostaa kulttuurista identiteettiä ja itsehallintoa. Se ei ole itsenäisyyspyrkimykseen tähtäävä juhla Katalonian maakunnan tapaan. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä, jolloin myös alueen historiaa korostetaan erityisesti.

    Andalusian kansallishymni ja sen tarina

    Andalusian oma hymni inspiroitui uskonnollisesta laulusta Santo Dios. Alueen maanviljelijät ja maatyöläiset lauloivat tätä José del Castillo Díazin säveltämää Andalusian hymniä sadonkorjuun aikaan. Sanat hymniin kirjoitti Blas Infante Casaresin kylässä lähellä Esteponaa Aurinkorannikolla.

    Francon kädenjälki näkyi, hetken

    José del Castillon johdolla Andalusian hymni esitettiin ensimmäisen kerran 10. heinäkuuta 1936 järjestetyssä konsertissa Sevillassa. 

     – Kului vain viikko, ja Espanjan sisällissota syttyi. 

    Hymnin sanat kehottavat vaatimaan ”maata ja vapautta” maanviljelysreformin ja Andalusialle myönnettävän poliittisen itsehallinnon kautta. 

    – Francon aikana hymnistä jäi soimaan vain käsikirjoitus pianolle!

    Sama orkesteri esitti hymnin 18. lokakuuta 1979, kun Espanja demokratisoitui. Esiintyminen oli Sevillassa, kuten ensimmäiselläkin kerralla. 

    Andalusian vaakuna: Herakles ja symboliikka

    Blas Infante suunnitteli Andalusian lipun 1918. Se symboloi alueen historiallista voimaa ja identiteettiä. Kreikkalainen Jumala Herakles pitelee siinä kahta leijonaa ja alla on teksti: ”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle”.

    Herakles on syntyjään puolijumala (isä jumala, äiti kuolevainen), mutta urotöidensä ja kuolemansa jälkeen hänet nostettiin jumalten joukkoon Olympokselle.

    Herakles viittaa myyttiin, jossa hän erotti Euroopan ja Afrikan toisistaan luoden Gibraltarin salmen. Leijonat edustavat voimaa ja rohkeutta, ja Andalusian lipun värit valkoinen ja vihreä toivoa sekä rauhaa. 

    Kreikkalainen mytologia Andalusiassa

    Herakles on ylijumala Zeuksen poika ja puolijumala. 12 urotyön jälkeen hän liittyi jumalten joukkoon. Merkittävin urotyö oli Geryonin kolmipäisen miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa Espanjasta. 

    Herakles laski Afrikan ja Euroopan väliseen salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet. Nämä ovat niin sanotut Herakleen pylväät: Jebel Musa, joka on Marokossa Ceutan alueella ja Gibraltarin kalliot Espanjassa.

    Andalusian päivän tapahtumat ja juhlintatavat

    Tapahtumia kaduilla, kujilla ja toreilla

    Pitkin maakuntaa kuulee ja näkee erilaisia usein historiaan liittyviä musiikki- ja kulttuuritapahtumia. Kun kuljet kaduilla ja kapeilla kujilla, saatat kaukaakin kuulla mukaansa tempaavaa musiikkia.

    




    Los Bolichesin Rafaelin aukiolla ihmisjoukko kuuntelemassa orkesterin soittoa.
    Orkesterin nostattamaa tunnelmaa Los Bolichesin Rafaelin aukiolla Andalusian päivänä.
    






    Tuo lumoava tempo houkuttelee Sinua jatkamaan matkaa ja suunnistamaan kohti soittoa. Sieltä luultavasti löydät orkesterin soittamassa ja ihmisjoukon muurin edessä kuuntelemassa ja tanssimassa. 

    Tiesitkö? Andalusianpäivänä herkutellaan ilmaiseksi

    Jos olet Aurinkorannikolla 28.2., kannattaa painaa mieleen, että valtaosa ruokakaupoista on kiinni. Sen sijaan maakunnan hienon perinteen mukaisesti ilmaista aamiaista (desayuno andaluz)jaetaan koululaisille ja senioreille sekä monien kylien asukkaille.

    Kaupunkien pystyttämissä kojuissa ei henkkareita kysytä, joten satunnaiset matkailijat pääsevät maistamaan Andalusian aamupalaa. Haluaisitko maistaa?

    Teon takana on kunnioitus maatalousjuuria ja Välimeren ruokavaliota kohtaan. Oliiviöljy on Andalusian ”nestemäistä kultaa” ja siten merkittävä tuote. 

    Ilmainen aamiainen ”pan con aceite y tomate” sisältää rapeaksi paahdettua leipää, jonka päällä on laadukkainta neitsytoliiviöljyä ja ripoteltua suolaa sekä tomaattimurskaa.

    Lippuja ja ansiomerkkejä

    Andalusian maakunnan hallitus jakaa ansiomerkkejä ja palkintoja merkittäville henkilöille. Julkisilla paikoilla lauletaan maakunnan hymni ja nostetaan valko-vihreä lippu. Paikallisilla asukkailla on tapana koristella parvekkeensa Andalusian lipulla. 

    Tällainen on Espanja, jossa maan historia elää ihmisten mukana tätä päivää.

    




    Musiikki kantaa kauas kaduille ja kujille, kun Espanjan ”pojat” panevat parastaan! Andalusian päivänä kaduillakin bailataan!
    





    Miltä historia mytologioineen ja jumalineen Sinusta kuulosti? 

    Maria de Silva