”Välimeren kesä kuumenee. Kaduilla kuljetaan varjoisaa puolta ja terasseilla kilpaillaan aurinkovarjopöydistä. -Huippuhelteet ovat täällä taas! -Niin moni Espanjan talviasukas Suomesta, Ruotsista ja Norjasta pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa pohjolan viileämmille vesille”.
Lentäen vaiko Eurooppaa koluten
Useimmat hyppäävät lentokoneeseen, mutta on myös meitä autoilevia, jotka ajavat Euroopan läpi. Välttämättä emme toki aja vain läpi suorinta tietä, vaan kierrellen ja kaarrellen maanosan ihmeitä katsellen.
Eurooppa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, joista ei välttämättä ole koskaan edes kuullut mitään. Se on täynnä historiaa, jonka juurille on antoisaa poiketa samalla ihmetellen mitä siellä koulun historiantunneilla oikein tekikään?! -No totta puhuen, kaikesta tästä nähtävästä ei mainita kirjoissa eikä kansissa.
Helteestä Pohjolan viileyteen
Me matkasimme Aurinkorannikolta Malagan provinssista Varsinais-Suomeen, ja tässä kerron teille matkastamme, joka lienee ainakin 15. tällä välillä – eri reittejä pitkin tosin. Myöhemmin matkamme jatkuu Lappiin, mutta se on sitten oma tarinansa.
Alustavia matkasuunnitelmia
Matkaa olimme suunnitelleet sen verran, että varasimme loppumatkan laivat. Tämä oli ainoa aikarajoite matkallemme ja siten jouduimme hieman räknäämään päivittäisiä ajokilometrejä.
Olimme kevyesti hahmotelleet myös ajoreittiä ja mitä halusimme nähdä. Hotelleja emme koskaan varaile etukäteen, sillä menemme fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Majoituksen varaamme yleensä tuntia paria ennen, kun tiedämme kuinka pitkälle ko. päivänä ajamme.
Matkapäivä 1
Lähdimme matkaan puolenpäivän aikaan. Ajatuksena ajaa Alicanten tienoille, jossa yöpyä. Reittimme kulki akselilla Fuengirola – Valencia – Alicante. Kilometrejä kertyi jotain 550.
Matkapäivä 2
Kello herätti seitsemältä. Aamutoimien ja hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Andorraa. Tänne suuntasimmekin erityisen suurella mielenkiinnolla, koska tässä Pyreneiden vuoriston syleilyssä sijaitsevassa kanjoniparatiisissa emme olleet koskaan käyneet.
———————————-
Infopaketti Andorrasta:
Andorran sijainti ja asutus
Andorrra sijaitsee Espanjan- ja Ranskan rajalla, vähän kuin rajaviiva olisi levinnyt siitä kohtaa laajemmaksi. Andorrassa on noin 85.000 asukasta, joista vain noin kolmasosa on andorralaisia.
Loput ovat etupäässä Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista tulleita, jotka ovat maassa joko työn tai kevyemmän verotuksen vuoksi.
Andorran asutus on melko keskittynyt, sillä lähes koko väestö asuu Gran Valira -joen muodostamassa kapeassa vuoristolaaksossa, jossa myös pääkaupunki Andorra la Vella sijaitsee.
Meren pinnasta kohti korkeuksia
Mittasuhteet vetävät hiljaiseksi tällä poikkeuksellisella ylänkömaalla. Autolla ajaen noustaan hiljalleen ylöspäin, ja silti tunnelma on kuin oltaisiin pohjalla sillä itsensä löytää aina uudesta kanjonista.
Sitä tuntee Itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, vaikka onkin jo lähes 1.000 metrin korkeudessa – siis jo kilometrin korkeammalla kuin maanpinnalla tallustelevat!
Korkeimmat huiput ovat lähes 3.000 m. Kun katsot laakson pohjalta ylös taivaalle, sinua ympäröivät vuorten lähes päälle kaatuvat seinämät ja huiput.
Näet kuinka Andorraa ympäröivät Pyreneiden jylhät lähes kolmetuhatmetriset vuoret sulkevat syliinsä tämän ikiaikaisen ruhtinaskunnan. Vuoret kohoavat aina 2.900 metrin paremmalle puolelle, kuten korkein huippu Coma Pedrosa 2.942 m.
Pystysuorat kallioseinämät ja kanjonit
Matka oli elämys jo Espanjan suunnasta ajettaessa. Kohti pääkaupunkia, tie matkasi syvällä Gran Valira -joen uurtamassa kapeassa laaksossa. Se nousi pystysuorien kallioseinämien ja jylhien kanjonien puristuksessa kohti tuhannen metrin korkeudessa lepäävää pääkaupunkia.
Kun ollaan Andorra la Vellassa, ollaan tosiaan jo 1.000 m korkeudessa meren pinnasta. Andorran keskikorkeus on n. 2.000 m, jolle korkeudelle suurin osa Andorran kylistä, laskettelurinteistä ja tasangoista sijoittuu. Täältä kun katsoo ylöspäin, näkee vuorten vielä nousevan lähes kilometrin. Korkeimmillaan ollaan 3 km korkeudessa, jonne ei autolla luonnollisestikaan pääse.
Autossa tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi, kun vuoret kohosivat edessä ja takana, vasemmalla ja oikealla tuhansia metrejä suoraan kohti taivasta. -Tuntui kuin olisi loukussa, johon kohta lytistyy.
Andorran eristyneisyys Pyreneiden suojassa olevana linnoituksena on kuitenkin ollut sen onni, sillä näin se on säästynyt sodilta ja säilyttänyt poikkeuksellisen keskiaikaisen perintönsä.
Kivikirkkoja kellotorneineen
Jylhien rinteiden korkeuksissa ja pienten kylien keskellä kohoaa kymmeniä piskuisia, 1100–1200-luvuilta peräisin olevia kivikirkkoja, joiden kapeat ja korkeat kellotornit rakennettiin uskonnollisiksi symboleiksi ja tähystystorneiksi kanjonien suille.
Legenda Kaarle Suuresta
Kansantaru kertoo legendasta, jossa Kaarle Suuri perusti Andorran vuonna 805. Tämä olisi ollut kiitos siitä, että paikalliset vuoristolaiset auttoivat häntä taistelussa maureja vastaan. Tarina elää yhä vahvana kansallislaulussa.
Salakuljettajien polut
Ennen kuin alkoi verovapaa shoppailu ja luksus, kulkivat andorralaiset pitkin ”Rutas de los Contrabandistas” eli salakuljettajien polkuja. Vuorten yli kulkevia reittejä pitkin kuljetettiin tupakkaa, alkoholia ja sotavankeja. Asukkaat elivät salakuljetuksella sekä karjanhoidolla. Andorra oli tuolloin karu erämaa ja kovin köyhä.
———————————-
Päivä 3 (kaksi yötä Andorrassa)
Tänään heräsimme Andorra la Vellasta eli tämän minivaltio Andorran pääkaupungista. Se on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Virallinen kieli on katalaani, mutta espanjalla pärjää loistavsti, ja lisäksi puhutaan ranskaa ja portugalia.
Olemme keskustahotellissa. Varsinaisen hotelliaamiaisen jätimme tällä kertaa väliin. Sen sijaan kävimme katukahvilassa syömässä paikallisen pitkulaisen maistuvaisen flauta cristal” baakkelsin” valitsemallamme täytteellä.
Sen nimi ”flauta” tarkoittaa huilua ja viittaa sen kapeaan pitkään muotoon. Olimme Andorrassa kaksi yötä ja otimme tämän 3. päivän rennosti shoppailun, katukahviloiden ja -baarien merkeissä. Seuraava ajopäivähä on vasta huomenna.
————————–
Lisää infoa:
Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta valuuttana käyretään kuitenkin euroa. Maa on ruhtinaskunta, jonka yhteisruhtinaina (valtion päämiehinä) toimivat Ranskan presidentti sekä espanjalainen Urgellin piispa.
Urgellin piispa
Urgellin piispa on roomalaiskatolisen hiippakunnan johtaja, jonka istuin sijaitsee aivan Andorran naapurissa La Seu d’Urgellin kaupungissa Kataloniassa.
Virassa oleva piispa on automaattisesti Andorran valtionpäämies eli ruhtinas yhdessä Ranskan presidentin kanssa. Nykyisenä piispana virassa aloitti toukokuussa 2025 Josep-Lluís Serrano Pentina.
Urgellin piispan rooli
Ruhtinuuden juuret menevät vuoden 1278 nk. Pareatges-sopimukseen, jolla ratkaistiin kirkon ja ranskalaisten kreivien pitkä kiista alueen hallinnasta. Urgellin piispan lisäksi maailmassa on vain Vatikaanin paavi, joka toimii samalla myös virallisena valtionpäämiehenä.Tätä kutsutaankin maailmanlaajuiseksi poikkeukseksi.
Poliittinen valta ja veto-oikeus
Urgellin istuva piispa voi halutessaan käyttää poliittista valtaa, vaikka nykyään rooli onkin pääosin seremoniallinen. Ylintä toimeenpanovaltaa Andorrassa käyttää Andorran pääministeri. Piispalla on kuitenkin moraalinen veto-oikeus esimerkiksi lakiasioissa. Hän on mm. uhannut erota, jos Andorra laillistaa abortin.
Vain autolla Andorraan, ja muista passi
Andorraan saavutaan aina autolla tai bussilla vuoristoteitä pitkin. Lähimmät lentokentät ovat Barcelonassa (Espanja) ja Toulousessa (Ranska).
Maahan saavuttaessa suositellaan passin mukaan ottamista, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Meiltä tosin ei passia missään kysytty – liekö sitten ollut osuutta asiaan espanjalaisilla rekisterikilvillä.
Kevyesti veroja ja aina edullisia ostoksia
Andorran verotus on Euroopan kevein. Tuloveroja maksetaan vasta 24.000,- euron yli menevistä tuloista, ja silloinkin vain 5-10 %.
Arvonlisävero eli IGI on ruuasta 1 % ja muusta 4,5 %.Tämä näkyy hinnoissa ja houkuttelee tekemään edullisia ostoksia. Erityisesti hajuvedet, merkkivaatteet ja elektroniikka lähtevät matkailijan mukaan.
Todella upeita ja ainakin suomalaisen kukkarolle ”melkein kuin ilmaisia” alusvaatteita kannattaa shopata. Niissä mennään jopa Espanjan hintatason alapuolelle.
Talviurheilijalle Andorra
Talvella Andorra on laskettelijan paratiisi. Sieltä löytyy erinomaisia laskettelukeskuksia, kuten Grandvalira ja Pal Arinsal.
Kesäurheilijalle Andorra
Jos olet enemmän kesäurheilija/-liikkuja, on Andorra mitä mainioin paikka vaellukseen, maastopyöräilyyn ja luonnonpuistovierailuun. Andorrassa on UNESCO-kohde Madriu-Perafita-Claror.
Rentoutujalle Andorra
Jos kaipaat vain rentoutumista, löydä Caldea, joka on yksi Euroopan suurimmista thermal spa -kylpyläkeskuksista.
Aina voit tulla nauttimaan pelkästä hotelli-kaupunkielämästä Andorran syliin keskustahotelleihin. Haistele ja maistele Pyreneiden vuoristoilmaa katubaarissa drinkin kera.
————————
—————————————————-
Tärkeä vinkki Andorraan matkaavalle:
Puhelinverkot: Andorra ei kuulu EU:n ilmaisen dataroamingin piiriin. Puhelimen netinkäyttö ilman paikallista SIM-korttia tai Wi-Fiä voi tulla erittäin kalliiksi. Kytke mobiilidata pois päältä rajalla!
—————————————————-
Matkapäivä 4
Aamuherätys klo 7 ja aamiaiseksi samainen andorralainen pitkulainen patonkityyppinen ratkaisu kahvin ja tuoremehun kanssa. Tien päällä olimme klo 9.30 tienoilla kohti Ranskan Valencea.
Alas Ranskan puolelle
Kun Andorra la Vellasta ajetaan kohti Ranskaa yleistä CG-2-päätietä pitkin Encampin ja Canillon kylien läpi, saavutaan Grau Roigin hiihtokeskuksen kohdalle. Tästä eteenpäin Ranskan rajalle on kaksi vaihtoehtoa: Port d’Envaliran solatie sekä Envaliran tunneli.
Me ajoimme Envaliran tunnelia, joka on 4,5 km pitkä. Envaliran tunneli on yksi Euroopan korkeimmista maantietunneleista. Tunnelimaksu tavalliselta henkilöautolta on 8,30 €.
Rajanylitys ja saapuminen Ranskaan
Valittiinpa kumpi reitti vain, ne yhdistyvät el Pas de la Casan verovapaassa rajakaupungissa, joka sijaitsee noin 2 000 metrin korkeudessa. Koska Andorra ei kuulu EU:hun, rajalla on tulliasemat, joissa tehdään ajoittain pistokokeita. Me saimme ajaa ohi ihan rauhassa – liekö espanjalainen rekkari vaikuttanut asiaan täälläkin.
Tunnelmaa ranskalaisittain
Tie el Pas de la Casasta laskeutuu alas Ariègen laaksoon. Ensimmäinen ranskalaista tunnelmaa huokuva kylä on L’Hospitalet-près-l’Andorre, jossa sijaitsee myös lähin rautatieasema. Siitä jatkoimme matkaa Touloussen suuntaan, mutta ajoimme kuitenkin Carcassonnen, Narbonnen ja Montpellierin kautta Rhonen-laaksoon ja Valenceen.
Yövyimme Valencessa, jota sanotaan Etelä-Ranskan portiksi, Rhone-joen varrella. Se on tunnettu viinintuotannostaan.
Matkapäivä 5
Alpeilta palmujen alle
Aamusella jatkoimme matkaa Italian Stresaan pitkin Fréjusin maantietunnelia (Tunnel du Fréjus), joka on toinen legendaarinen suurtunneli Ranskan ja Italian rajalla. Se sijaitsee hieman Mont Blancin tunnelia etelämpänä. Fréjus on insinööritaidon jättiläinen, sen pituus on peräti 12,87 km ja se on Mont Blancia pidempi.
Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1974 Ranskan puolella ja tammikuussa 1975 Italian puolella. Läpilyönti tapahtui 5. huhtikuuta 1979. Tunneli valmistui ja avautui liikenteelle 12.7.1980. Vieressä kulkee myös Fréjusin rautatietunneli, joka valmistui jo vuonna 1871.
Kansallisuus vaihtuu lennosta, sillä tunneli on jaettu tismalleen puoliksi maiden kesken. Me ajoimme siis sisään Ranskan puolelta ja tulimme ulos Italian auringon alle. Yläpuolella oli parhaimmillaan 2 km jykevää graniittia.
Jos tuntisi ahtaanpaikan kammoa, voisi tällä vajaan 13 km matkalla iskeä paniikki. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta tulevat ajavat nykyäänomassa putkessaan.
Salainen maanalainen laboratorio
Tunnelin keskivaiheilla noin 1,7 km syvyydessä vuoren sisässä, sijaitsee LSM-hiukkasfysiikan laboratorio (Laboratoire Souterrain de Modane). Siellä tutkijat suorittavat huippusalaisia kokeita pimeästä aineesta ja neutriinoista, koska paksu vuorikerros suojaa herkkiä laitteita kosmiselta säteilyltä. -Ajetaan siis kirjaimellisesti tiedekeskuksen läpi!
—————————————————-
Ajankohtainen uutinen:
Tunneli oli pitkään yksiputkinen, mutta sen turvallisuuden parantamiseksi rakennettu toinen tunneliputki avattiin liikenteelle elokuussa 2025.
Nyt molempiin suuntiin ajetaan omissa erillisissä putkissaan, mikä tekee ajamisesta huomattavasti mukavampaa ja turvallisempaa. Yksisuuntainen maksu henkilöautolta on Mont Blancin tavoin noin 55 €.
—————————————————
Saapuminen Italiaan
Tunnelista tulimme ulos suoraan tyylikkääseen Italian alppikaupunki Bardonecchiaan, joka toimi vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lumilautailunäyttämönä.
Matkamme Stresaan jatkui upeaa A32-moottoritietä pitkin. Matkalla ohitimme Torinon, jolloin samalla ihailimme sen pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Pian sitten olikin jo kääntyminen kohti Lago Maggiorea.
Alpeilta palmujen alle
Erityistä tämän 5. päivän matkassa on sen visuaalinen siirtymä. Aloitimme Rhône-laakson tasangoilta ja nousimme Chamonix’n dramaattisiin lumihuippuisiin alppimaisemiin. Maisemista tulikin mieleeni lapsuuden sveitsiläis-saksalainen Alppimaisemiin sijoittunut Heidi -televisiosarja , joka on kuvattu aivan Sveitsin- ja Italian rajalla n. 2 km korkeudessa.
Tunnelin jälkeen laskeuduimme Italian Lago Maggiore -järven rannalle Stresaan, jossa meitä odottivat palmut, elegantit art deco -hotellit ja italialainen järviromantiikka. Hotellimmekin oli aivan järven rannalla. Järven toinen puoli kuuluu Sveitsille, joka parvekkeiltamme näkyi (huom. huoneessamme oli peräti kaksi ranskalaista parveketta).
Monumento allo Scalpellino – Kunnianosoitus kivenhakkaajien historialle
Aivan Stresan kyljessä, Bavenon upealla rantapromenadilla, matkaaja kohtaa koskettavan ja maanläheisen muistomerkin:
Suoraan matalalla, harmaalla graniittilohkareella istuu luonnollisen kokoinen kivenhakkaaja työssään.
Tämä kuvanveistäjä Raffaele Pollin vuonna 1990 valmistama patsas on hakattu alueen omasta, maailmankuulusta vaaleanpunaisesta Bavenon graniitista.
Monumentti kunnioittaa alueen perinteisiä kivenhakkaajia (paikallisella murteella ”picasass”), joiden raskaalla työllä ja ammattitaidolla on ollut korvaamaton merkitys koko Lago Maggioren alueen historialle ja arkkitehtuurille.
Patsas sulautuu ilman korkeita jalustoja suoraan osaksi järvimaisemaa, aivan kuten kivenhakkaajatkin elivät osana tätä jylhää luontoa.
Kulttuurin ja ystävyyden muistomerkki Stresassa
Rauhallisen Via Manzoni -rinnetien varrella vehreässä maisemassa sijaitsevassa monumentissa on kiinni suuri pronssinen risti ja siihen liittyvä bas-reliefi.
Kyseessä on kuvanveistäjä Pietro Canonican vuonna 1932 toteuttama teos, joka on omistettu kahden italialaisen kulttuurin suurmiehen – kirjailija Alessandro Manzonin ja filosofi-teologi Antonio Rosminin – syvälle elinikäiselle ystävyydelle.
Läheltä katsottuna tässä pronssikuvassa näkyy kauniisti ystävysten välinen yhteys ja kunnioitus: kaksi viisasta miestä ikuistettuna keskelle syvällistä keskustelua, jakaen ajatuksia, jotka jättivät pysyvän jäljen Italian kulttuuriperintöön.
Kirjailija Antonio Fogazzaro onkin kuvannut heidän poikkeuksellista ystävyyttään hienosti sanoilla:
Duplice vertice di un’unica fiamma” – yhden ja saman liekin kaksi huippua.
Miehet viettivät aikoinaan paljon aikaa yhdessä juuri Stresan upeissa maisemissa kävellen, maisemia ihaillen ja filosofoiden. Monumentti vangitsee hienosti tämän historian osaksi Stresan rantamiljöötä.
Monumentilta avautuu levollinen panoraamanäkymä suoraan Lago Maggiore -järvelle. Monumentti ystävysten kohtaamisesta tekee siitä kauniin pysähdyspaikan kaikille ystävyyden ja historian vaalijoille.
Matkapäivä 6
Stresan ihastuttavassa järvenrantahotellissa söimme hyvän aamiaisen. Matkaa lähdimme jatkamaan 65 km pitkän järven länsirantaa kohti Sveitsiä. Sveitsin jälkeen suuntasimme maahan, jossa emme ole ennen käyneet eli Liechtensteiniin (ruhtinaskunta).
Pysähdyimme kääpiövaltion päääkaupunki Vaduzissa. Maa on maailman 6. pienin ja pinta-alaltaan vain 160 km2. Asukkaita on noin 40.000 ja kieli saksa (murteena alemannisaksi). Virallisena valuuttana käytössä on Sveitsin frangi. Maat ovat rahaliitossa keskenään.
—————————–
Faktoja maasta
1) Sijaitsee täysin Sveitsin ja Itävallan välissä
Alpeilla.
2) Reinin laakso kattaa maan länsiosan, itäosa
on vuoristoista Alppia.
3) Maalla ei ole omaa rannikkoa, eivätkä sen
naapurimaatkaan ulotu merenrantaan asti. Maat ovat siten ns. sisämaavaltioita.
4) Maalla on perustuslaillinen perintömonarkia,
jonka ruhtinaalla on huomattavan suuri valta.
5) Erittäin korkea elintaso ja bruttokansantuote
asukasta kohden.
Vaduzista menimme takaisin Sveitsin puolelle, josta jatkoimme Itävaltaan. Seuraavaksi ajoimme Saksan Baieriin, jossa yövyimme Ulmissa. Kilometrejä tänään kertyi noin 550 km.
Matkapäivä 7
Baierin aamuherätyksemme Ulmissa oli jälleen seiskan tienoilla. Aamiaiset, aamutoimet (tai siis toisinpäin) ja tien päälle.
Lähdimme kohti Neubranderburgia, jonka lähistölle majoituimme. Hotellirakennukset olivat aivan ihastuttavan järven rannalla, jossa veden äärellä söimme mukavan namibialaisen nuoren miehen tarjoillessa.
Tässä hotellissa hän oli ollut vasta kuukauden, ja seuraavaksi suuntaa Pariisiin. Suomeen tulostakin haaveili (?!?) – vai sanoiko vain isompien juomarahojen toivossa.
Matkapäivä 8
Perjantaiaamu ja Saksassa herätään. -Ah autuutta, kun tänä aamuna ei ollutkaan niin aikaista ylösnousua hotellin vuoteesta ja muutenkin vielä aamiaisenkin jälkeen sai rauhassa kupata.
Ajettavaa tälle päivälle oli edessä vain 350 km. Olimmehan majoittuneina lähellä satamaa. Kohteemme yöksi oli autolautta Puolan Świnoujścien satamakaupungista Ruotsin Malmöön, joka lähti klo 22.15. Aikaa olimme varanneet tietoisesti reilusti, sillä halusimme käydä katsomassa pari mielenkiintoista kohdetta.
Tänään on muuten perjantai 19.6. ja Suomen keskikesän juhla, juhannusaatto.
Saksan ”rakettimuseo”
Ensimmäiseksi ajoimme museoalueelle (Peenemünden historiallis-tekninen museo), joka on entinen säilynyt hiilivoimalaitos. Se oli siten natsi-Saksan salainen tutkimuskeskus (1936–1945), jossa kehitettiin maailman ensimmäinen avaruuteen yltänyt kaukoraketti ja pommikone.
Museon historian kaksi puolta
Museo esittelee rakettitekniikan huimaa kehitystä, mutta painottaa voimakkaasti sen synkkää puolta. Kehitetyt aseet ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja. Niiden rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.
Museo sijaitsee Itämeren rannalla Usedominsaarella Koillis-Saksassa. Sitä pidetään nykyaikaisen avaruusajan ja ohjustekniikan syntypaikkana.
Prora Beach
Seuraavaksi suuntasimme Proran rannalle Saksan suurimmalle saarelle, Rügenille. Tänne Itämeren rannalle Hitler rakennutti 4,5 km pitkän yhtenäisen betonisen hotellikompleksin. Tämänkin rakentamisessa on käytetty raakaa pakkotyövoimaa sekä keskitysleirivankeja.
Hotelli mukailee täydellisesti valkoista hiekkarantaa.”Biitsistä” piti tulla huippurantakohde hotelleineen, asuntoineen ja kaikkine palveluineen.
Proran rakennushankkeelle tyypillinen pakkotyövoiman käyttö oli yleistä 1930- ja 1940-lukujen diktatuureissa. Vastaavaa poliittisten vankien järjestelmällistä hyväksikäyttöä nähtiin myös kenraali Francisco Francon käynnistämässä Kaatuneiden laakson monumentaalisen basilikan rakennusprosessissa.
Hotelliin oli tarkoitus majoittaa kerralla 20.000 lomailijaa. Kaikkiin 5 x 2,5 m kokoisiin huoneisiin tehtiin merinäköala. Hotellin rakentaminen alkoi 1936, mutta 2. maailmansodan syttyminen keskeytti sen 1939.
Tavoitteena KdF-turistit
Koska kaikkien tietämä Hitler oli suuruudenhullu diktaattori, piti hotellistakin tehdä kilometrien pituinen kolossi, jollaista maailmasya ei toista löydy. Se rakennettiin natsien vapaa-ajanorganisaatio Kraft durch Freuden (KdF, ”Voimaa ilosta”) käyttöön.
Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla natsihallinnon propaganda- ja sosiaaliprojekti. Pyrittiin tarjoamaan halpaa lomaa työväestölle ja samalla juurruttaa heihin natsiaatetta. Ennen sodan alkua se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa vastaan yhtään KdF-turistia. Sodan jälkeen se oli Itä-Saksan (DDR)armeijan salaisena sotilasalueena.
Kylpylänä, rakennustyömaana ja rauniona
Tämä 4,5 km pitkä rakennus on pohjoisesta päädystä nykyaikainen kylpylä-hotelli. Toisesta päästä – niin pitkälle kuin autolla vain pääsi – se oli parhaillaan remontissa ja työmiehiä vilisi alueella.
Uudistetut rakennukset olivat hienoja, ja niissä kelpaisi kyllä asua tai yöpyä. Alueen lohkoja onkin myyty yksityisille sijoittajille ja niistä on tehty mm. luksusasuntoja. Pitkä alkuperäinen rakennus oli katki jostain kohtaa ja erittäin huonossa kunnossa, osittain jopa täysin raunioina
Koko alkuperäisestä 4,5 km pitkästä rakennuksesta pystyi ehkä noin kilomatrin matkalta sen näkemään. Siinäkin tosin oli alue, johon ei autolla päässyt mutta pienellä kiertämisellä näki Hitlerin luomuksen toisen pään, jota nyt siis remontoitiin.
Saapuminen autolautalle
Ensimmäistä kertaa käytimme autolauttaa Puolasta Malmöön. Saavuttuamme Świnoujścien satamaan hyvissä ajoin ihmettelimme, kun perinteisiä lähtöselvityskoppeja ei näkynyt missään, vaikka muiden autojen peileissä roikkui jo lähtöselvityslappuja.
No se oli oma vikamme, kun emme olleet huomanneet varausasiakirjasta että täällä autojenkin lähtöselvitykset tehdään sisällä terminaalissa. Näin siis teimme mekin, ja sen jälkeen jonoon muiden autojen kanssa kohti laivaa.
Tuima tullimies
Yhtäkkiä kohdallemme kävelee totinen ja tuima tullimies, joka sönkkää puolaksi jotain. Näytämme hänelle terminaalista saatua lappua auton peilissä. -Kuinka ollakaan, hän kiukustuu ja ääni nousee. Emme ymmärrä mitään tuosta puolankielisestä pälpätyksestä.
Yritämme englantia, koska espanjalle hän tuskin taipuu. Kysymme, mitä haluat? Hän alkaa puhumaan ”tiketistä” ja me ihmettelemme kun ei sellaista ole. Kohta tulee toinen ainakin yhtä vihainen saman ammattikunnan edustaja paikalle ja ollaan vaatimassa jo epämääräisesti rekisteriotetta ja sana poliisikin vilahtaa puhessa.
Minä olin ollut jo aikaa sitten kauhuissani, kunnes tuli vielä se viimeinen niitti ja tullimies tokaisi: ”Auto on blokattu, aja sivuun!” -Samalla hän merkkasi auton etukylkeen jotain.
Ajoimme siis jonosta sivuun, ja minä ehdin jo kuvitella meidät molemmat puolalaiseen vankilaan!
Mutta ei hätä ollutkaan tämän näköinen. Paikalle tuli ystvällinen nuori nainen ja puhui erinomaista englantia. -Vihaiset tullimiehet halusivat kuulemma nähdä sen pienen pienen lappusen, joka meille oli annettu terminaalista!
Ehkä siinä kohtaa tuli hieman tyhmä olo, kun emme olleet tajunneet pikkulappusen tarkoitusta. Sitä ei oltu meille kerrottu ja muualla satamissa on aina toimittu toisin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja laivassa ollaan, mentäisiinkö ottamaan rentouttavat juomat!
Matkapäivä 9
Aamulla klo 6.45 Ruotsin aikaan saavuimme Malmöön. Laivalta ulos ja matka kohti Kapelskäriä alkoi. Ajoa noin 750 km. Ensin oli kuitenkin aamiaisen aika, sillä laivalla emme sitä syöneet.
Päätimme ajaa pienen hetken ennen ensimmäistä pysähdyspaikkaa, mutta se tulikin vastaan vasta 150 km päästä. Tuolloin noin klo 8 tienoillakin oli vielä paikkoja kiinni, mutta kohdalle osui onneksi 24 h auki oleva McDonalds, jonne pääsimme syömään.
Tämä oli ensimmäinen kerta ”mäkkärillä” aamupalalla, eikä suinkaan huono kokemus. -Tiesitkö, että siellä on aamiaishamppareitakin, joista löytyy ihan oikeaa munakasta?
Itse söin tosin perusjuustohampurilaisen maidon kanssa. Ja koska aamukahvi on mielellään aina saatava, otin sen kaveriksi suklaadonitsin. -Minä kun en nimittäin juo kaljupääkahveja, en edes aamulla.
Mutta ai jai, kuinka maistui hyvälle ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Nyt kohti Kapelskäriä.
Tämä viimeinen ajopäivä oli pitkä, noin 750 km. Alkuun se hirvitti, vaikkei se meille outoa ole. Kilometrit kuitenkin menivät aika näppärästi useilla pysähdyksillä.
Aikaa meillä oli aiempia aamuja enemmän, koska ajoissa laivalta on aina lähdettävä. Päivän ajon jälkeen Kapelskärin satamaan tulimme reilusti etuajassa, vaikka jo matkalla koitimme väkisin aikaa tuhlata.
Tänäänhän oli siis juhannuspäivä ja laivalla kovin rauhallista. Parit drinkit kävimme vielä iltayön tunteina ottamassa ennen nukkumaanmenoa.
Koska laivalla oli kylmä, tilasin Lumumban kuumana. Sitä herkkua tuleekin harvoin juotua. Se tehdään laadukkaasta kaakaosta, konjakista (tai brandysta) sekä kermavaahdosta.
Aamulla kukonlaulun aikaan taas ylös. Laiva lipui Naantalin satamaan klo 7.15.
Päivä 10
Perillä Varsinais-Suomessa ollaan. Antoisa 4.282 km matka jälleen takana Eurooppaa kierrellen ja uusiakin paikkoja taas nähden. Taakse jäivät kuumat Espanjan helteet ja eteen läsähti Suomen kesän koleus. Sentään vettä ei satanut, kun laivasta ulos ajettiin.
Muutama taloustieto tähän loppuun vielä matkasta:
– polttoainekulut 490,-
– hotelliyöt 830,-
– tie- ja tunnelimaksut 192,-
– lauttamaksut 344,-
– ajetut kilometrit 4.282 km
—
Mutta olipas mukavaa, että kuljit tämän verbaalisen matkan kanssani. Suosittelen kuitenkin tekemään saman joskus myös ihan aidosti, sillä näillä reissuilla maailmankatsomus avartuu kummasti!
Ihanaa kesää Sinulle,
Maria de Silva