– Kätkeekö se sisälleen vihaa ja katkeruutta vai
suojeleeko se sittenkin negatiiviselta
energialta?
– Lue shamaanian taioista ja helpoista hoito-
ohjeista petunian hoitoon

”Petunia, tuo suomalaisen kesän kestosuosikki on Ranskan kautta Suomeen kotiutunut värikuningatar. Tupakansukulainen helppohoitoinen ”demoni” ei kanna vihaa eikä kaunaa, mikäli huolehdit sen perustarpeista”.
”Villikko” Etelä-Amerikasta
Petunia on kotoisin Etelä-Amerikasta ja sen nimi juontaa sikäläisen alkuperäiskansan tupi-guaraní -heimon sanasta pétun, joka tarkoittaa tupakkaa.
Petunia kuuluu koisokasvien (Solanaceae) heimoon ja on läheistä sukua chilille, tupakalle, tomaatille ja perunalle. Sitä sanotaankin ”tupakansukuiseksi villikoksi”.

Valkoisilla kukilla Ranskaan
Euroopassa petunia valloitti ensin Ranskan, jonne se tuotiin vuonna 1823. Ensimmäisenä tuotiin valkokukkaiset lajikkeet, joita pian seurasivat liilanväriset Argentiinasta. Nämä ovat villilajikkeita, joiden risteytyksiä nykyiset tarhapetuniat ovat.

Petunia ”melekeih hoiota”
Suomessa petuniaa kasvatettiin jo 1800-luvun lopulla, jolloin se ol – yllättävää kyllä – suosittu huonekasvi. Vuodelta 1928 on Rautalammilta raportoitu kasvin kasvaneen ”melkein ilman hoitoa” tai ainakin ”pienellä vaivalla” – savonkielellä sanottuna ”melekeih hoiota”.
Symboli demoneista
Ennen petunian tuontia Eurooppaan 1500-luvulla, kasvia pidettiin demonisten voimien symbolina. Uskottiin, että se kätkee sisäänsä vihaa ja katkeruutta. Synkkä maine liittyy sen alkuperään Etelä-Amerikassa sekä eurooppalaisten valloittajien ennakkoluuloihin.

Vihasta ja katkeruudesta syyttely
1500-luvulla espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden löydettyä petunian, pitivät he sitä ”arvottomana tupakkakasvina”, jota ei voinut edes polttaa.
Euroopassa petunia sai nopeasti maineen vihaa ja katkeruutta kantavana kasvina. Kasvia alettiin pitää mustan magian, satanismin tai demonisten voimien symbolina. Sen uskottiin viihtyvän siellä, missä oli pimeyttä ja pahaa.
Toisin ajattelevat inkat ja mayat
Eurooppalaista negaatiota vastaan löytyi käänteinen shamaanien uskomus. Alkuperäiskansat inkat ja mayat uskoivat petunian tuoksun nimenomaan karkottavan pahoja henkiä alamaailmasta. Shamaanit valmistivat petunian nupuista taikajuomaa, jolla suojeltiin ihmisiä negatiiviselta energialta.

Oluenpanemista ja kukkaviljelyä
1980-luvulla japanilaiset olutpanimot kuten Kirin Brewery ja Suntory (myös viskejä) perustivat omia kasviosastoja, koska halusivat hyödyntää panimoteollisuuden osaamista kasvigenetiikasta ja solujen monistamisesta.
Nykyään amppeleita dominoi upea, hurjasti roikkuva Surfinia-petunia. Kasvi on peräisin japanilaiselta Kirin Brewery -olutpanimolta, joka jalosti sen 1980-90 -lukujen taitteessa.
Tämä onkin puutarhahistorian nerokkaimpia onnistumisia, jossa yhdistyivät oluenpanijoiden käymisosaaminen ja bioteknologia.

Dr. Sagazakin villi löytö Brasiliasta
Kaikki alkoi siitä, kun Suntory-yhtiön tutkija Dr. Sagazaki oli Brasiliassa tutkimassa viininviljelyä. Hän sattui näkemään pellon pientareella erityisen hienon villin petunian, jonka hän sitten toi mukanaan Japaniin laboratoriotutkimuksiin.
Vuoden 1989 vallankumouksellinen keksintö
Suntory risteytti villipetunian ja jalostetun puutarhapetunian. Tuloksena syntyi Surfinia –petunia, joka kasvoi kymmenen kertaa perinteistä lajiketta tuuheammaksi, kesti sadetta ja valui upeana ryöppynä alaspäin.

Kasvin kloonaus alkaa
Maailman kesäkukkamarkkinat muuttuivat pysyvästi, kun Suntory-panimo alkoi myydä petunioita, joita oli lisätty pistokkaista eli laboratorioloissa kloonattu emokasvista. Tämä oli täydellinen onnistuminen, sillä panimo oli ymmärtänyt että täydellisen siemenen kehittäminen veisi vuosia.
Kilpaileva olutpanimo haastaa
Näppejään ei jäänyt nuolemaan kilpaileva panimo Kirin Brewery. Vuonna 1995 he jalostivat oman maata pitkin- ja amppeleissa hurjasti leviävän petuniasarjan nimeltään Wave. Erityisesti lajike Purple Wave nousi megahitiksi ja valloitti maailman.
Tänä päivänäkin suurin osa suomalaistenkin ostamista amppelipetunioista on näitä samaisia japanilaisten ”jälkeläisiä”.

Värien vallankumous
Petunian värivalikoima on valtava, mutta silti aito puhtaan keltainen tai oranssi puuttui pitkään. Ensimmäinen keltainen lajike ”Summer Sun” saatiin jalostettua vasta vuonna 1977.

Miljoonakello on miljoonakello, eikä sittenkään petunia:
Miljoonakello (Calibrachoa) eli pikkupetunia näyttää miniatyyripetunialta ”miljoonine” pikkukukkineen. Kukka on kuitenkin DNA-tutkimuksissa erotettu kokonaan omaksi suvukseen. Sen suuri etu on, ettei sitä tarvitse lainkaan nyppiä.
————————————————-
KUINKA HOIDAT PETUNIAA?
Se on helppoa, mutta laiska Sinun ei auta olla!
Muista nämä seitsemän pointtia niin petuniasi pysyvät kauniina läpi kesän:

1) Huolehdi salaojituksesta:
Ruukun pohjassa pitää aina olla reikä ja pohjalla kerros kevytsoraa tai kiviä tai esim. saviruukun palasia. Näin siksi, että vesi ei jää seisomaan.
2) Anna pinnan kuivahtaa:
Kastele vasta, kun mullan pintakerros tuntuu sormella koettaessa kuivalta.
3) Kastele kerralla kunnolla:
Anna vettä niin paljon, että sitä valuu hieman aluslautaselle tai suojaruukun pohjalle. Muista ehdottomasti kaataa ylimääräinen vesi heti pois, etteivät juuret mätäne.
Sään ja kasvupaikan vaikutus
4) Paahde: Aurinkoisella paikalla ja helteellä petunia voi vaatia kastelua päivittäin, jopa kahdesti päivässä.
5) Pilvinen sää: Viileällä ja sateisella säällä kastelua pitää vähentää rajusti, sillä petunia kärsii herkästi liiasta märkyydestä. Juuristo mätänee ja lehdet kellastuvat.
Lannoituksesta
6) Aloita lannoitus viikon päästä istutuksesta, sillä kasvi haluaa ensin kotiutua uuteen multaan.
7) Lannoita jokaisella kastelukerralla: Käytä kesäkukkaravinnetta miedolla annostuksella pitkin kesää.
Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa multaan pitkäkestoisia lannoiterakeita istutusvaiheessa.
————————————————-

Nämä kaksi kasvia sopivat loistavasti samaan istutukseen tai amppeliin, sillä lobelian siro, usein sininen tai valkoinen kukinta täydentää upeasti petunian suuria kukkia.