Zaragozan pääaukiolle kohoaa joka lokakuun 12. päivä miljoonista neilikoista ja ruusuista käsin kudottu kukkaviitta. Se on visuaalinen huipennus päivälle, joka kantaa mukanaan vuosisatojen mystiikkaa.
Kukkauhri Neitsyt Marialle ja muuta mystiikkaa
Espanjan kansallispäivää (Fiesta Nacional de España) vietetään vuosittain lokakuun 12. päivänä. Päivään liittyy valtavasti historiaa, suuria tunteita, mystiikkaa sekä uskonnollisia ihmeitä.
Juhlan kohokohta on perinteinen kukkauhri, jossa Plaza del Pilar -aukiolle muodostetaan miljoonista kukista valtava kukkaviitta Neitsyt Marian patsaan ympärille.
Zaragozan kukkauhrin rakentaminen
Tapahtuu väliaikainen ihme, kun aukiolle nousee kukkainen kuningatar. Zaragozan Plaza del Pilar -pääaukio muuttuu näyttämöksi yhdelle Espanjan kauneimmista perinteistä.
Aukiolle pystytetään vain päiviä ennen kansallispäivää valtava, 15 metriä korkea metallirakenne, jonka huipulle nostetaan ylpeänä kolme metriä korkea Neitsyt Marian patsas.”Maria” painaa noin 15 kiloa ja on pituudeltaan 1,43 metriä. Kansallispäivänä miljoonat ihmiset pukevat hahmon upeaan kukkamantoon.
Kukkaviitan tarkka värikoodi
Parillisina vuosina kuten 2026 kukkaviitta rakennetaan punaisista neilikoista ja parittomina kuten tulevana 2027 valkoisista. Viitan keskellä oleva koriste eli punainen Lorenan risti (Cruz de Lorena) pysyy aina punaisena.
Tämä tarkoittaa, että parittomina vuosina (valkoinen viitta) punainen risti erottuu upeasti ja kontrastikkaasti taustastaan. Parillisina vuosina risti rajataan ja erotellaan muusta kukkamerestä puutarhureiden toimesta valkoisilla reunuksilla tai muilla kukkalajeilla, jotta se saadaan erottumaan punaisen viitan keskeltä.
Vain viikko, ja viitta hyötykäytetään
Kaikella tällä on perinne, joka on erittäin tarkkaan säädelty ja varjeltu. Tämä henkeäsalpaava teos kukoistaa aukiolla vain viikon, kunnes miljoonat kukat päätyvät hyötykäyttöön ja itse patsas palaa takaisin kaupungin varastoon odottamaan seuraavaa syksyä. Se on katoavaista taidetta, joka elää sydämissä ympäri vuoden.
Tämä on Espanjan kansallispäivän näkyvin ja värikkäin osa! Tässä se kimmeltää kauniisti iltapimeässä.
1. Historiallinen tausta: Päivä, jolloin maailma muuttui pysyvästi
Päivämäärä juontaa juurensa vuoteen 1492, jolloin genovalainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus astui laivoineen maihin Amerikan mantereella – tarkemmin sanottuna Bahamasaarilla – Espanjan kuningasparin rahoittamana.
Kolumbus laivueineen lähestymässä Bahamasaaria vuonna 1492.
Maihinnousua kuvaavat historialliset maalaukset ja oppikirjakuvitus. Kuvastossa toistuvat perinteiset maalaukset ja julisteet Cristóbal Colónista (Kolumbuksesta) astumassa maihin lippuineen.
Taustalla nähdään usein kolme kuuluisaa Kolumbuksen laivaa: Santa María, Pinta ja Niña. Vanhoissa oppikirjoissa ja julisteissa päivää juhlittiin nimenomaan ”löytöretkenä” ja uuden sivilisaation syntynä.
Santa María, Pinta ja Niña – Kolumbuksen kolmen laivan laivue, jonka pitkä matka on taittumassa.
Nykyään maailmassa on yli 500 miljoonaa espanjankielistä. Espanjassa kansallispäivä symboloi espanjan kielen, kulttuurin ja imperiumin leviämistä ympäri maailmaa.
Päivä herättää nykyään myös paljon keskustelua: Espanja juhlii yhteistä perintöä, mutta Etelä-Amerikassa päivää vietetään usein ”alkuperäiskansojen vastarinnan päivänä” siirtomaavallan synkän historian vuoksi.
Rodun päivä katsoo historiaa perinteisesti valloittajan ja yhteisen kulttuurin näkökulmasta, kun taas Vastarinnan päivä nostaa esiin valloitettujen historian, kärsimyksen ja oikeustaistelun.
Día del descubrimiento de América / Rodun päivä (Día de la Raza):
Käsi kädessä yli rajojen. Nykyään monet maat viettävät 12. lokakuuta ’Kulttuurisen monimuotoisuuden päivänä’ (Día de la Diversidad Cultural). Tämä piirros muistuttaa päivän idealistisesta puolesta: eri kulttuurien, taustojen ja ihmisten kohtaamisesta sekä yhteisestä tulevaisuudesta.
Rodun päivä -käsitteen loi espanjalainen poliitikko Faustino Rodríguez-San Pedro vuonna 1913. Sen tarkoituksena oli juhlistaa ”kahden maailman kohtaamista” – eurooppalaisten ja Amerikan alkuperäiskansojen liittoa – sekä siitä syntynyttä uutta kulttuuria, väestöä (mestisointi) ja yhteistä espanjankielistä perintöä.
Alkuperäiskansojen maa ja historian tuulet. Kuvitus asettaa kauniisti vastakkain Amerikan luonnon ja hahmot sekä reunaan piirretyt Kolumbuksen laivat. Teos kuvaa osuvasti sitä historiallista murrosta, jota Latinalaisessa Amerikassa muistetaan nykyisin vastarinnan ja kulttuurisen omaleimaisuuden päivänä.
Historian suuret teemat tiivistyvät usein arjen pieniin, kauniisiin hetkiin. Vaikka 12. lokakuuta herättää paljon historiallista keskustelua, tämän päivän nuorille se on usein yksinkertaisesti iloinen juhlapäivä. Kuva muistuttaa, että kaikkien käsitteiden – rodun, löytöretkien ja vastarinnan – takana on elävä, värikäs ja hymyilevä Latinalainen Amerikka.
Nykyään sanaa ”rotu” pidetään vanhentuneena, tieteellisesti vääränä ja rasistisena. Lisäksi termi nähdään eurooppakeskeisenä. Se romantisoi siirtomaavaltaa ja peittelee sitä faktaa, että eurooppalaisten saapuminen johti miljoonien alkuperäiskansojen jäsenten kuolemaan, alistamiseen ja kulttuurien tuhoamiseen.
Alkuperäiskansojen vastarinnan päivä (Día de la Resistencia Indígena):
Katu on historian näyttämö. Kun Espanjassa katsellaan sotilasparaateja, Latinalaisen Amerikan metropoleissa marssivat kansanliikkeet. Tämä vastarintakulkue ilmentää sitä syvää kuilua, joka virallisen historiankirjoituksen ja kansan kokeman todellisuuden välillä vallitsee. Päivä on muuttunut historian muistelusta nykypäivän poliittiseksi voimannäytöksi.
Monet Latinalaisen Amerikan maat (kuten Venezuela vuodesta 2002 ja Nicaragua) ovat virallisesti nimenneet päivän uudelleen vastarinnan päiväksi. Meksikossa päivää kutsutaan nykyään monikulttuurisen kansakunnan päiväksi ja Argentiinassa kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioituksen päiväksi.
Kulttuuri on suojakilpi ja ylpeys. Värikkäät perinnepuvut ja kasvoja suojaavat liinat luovat pysäyttävän näyn lokakuun 12. päivän kulkueessa. Tämä kuva kiteyttää sen, miten alkuperäiskansojen juhlapäivä on yhtä aikaa kulttuurin loistoa ja tinkimätöntä poliittista itsemääräämisoikeuden vaatimusta. Kauniit liinat kasvoilla muistuttavat historian ja nykypäivän näkymättömistä taistelijoista.
Päivä siirtää huomion Kolumbuksen ”löytöretkestä” alkuperäiskansojen puolustustaisteluun, sitkeyteen ja selviytymiseen. Juhlan sijaan se on monille dekolonisaation, surun ja muistamisen päivä.
Päivän avulla vaaditaan historiallista oikeudenmukaisuutta sekä alkuperäiskansojen nykyisten oikeuksien, maiden ja kielten kunnioittamista.
Kaksi profiilia, yksi yhteinen tarina. Julisteen graafiset hahmot kantavat mukanaan sukupolvien yli ulottuvaa ylpeyttä ja perintöä. Kun juliste julistaa päivän olevan vastarinnan päivä, se kääntää katseen eurooppalaisista laivoista ja valloittajista niihin ihmisiin, jotka ovat varjellet kulttuuriaan ja kieltään läpi vuosisatojen.
2. Espanjan kansallispäivä on suurta mystiikkaa: Virgen del Pilar ja neitsyt Marian ilmestys
Espanjan kansallispäivässä on taianomaista ja syvää tunnelmaa. Unohdetaanpa hetkeksi Kolumbus ja siirrytään Zaragozan kaupunkiin, jossa 12. lokakuuta vietetään Fiesta del Pilaria. Kyseessä on Espanjan suojeluspyhimyksen, Pilarin Neitsyen juhla.
Pilarin Neitsyen juhlaan tuo mystiikkaa upea katolinen legenda eli maailman vanhin Marian ilmestys:
Legenda
Vuonna 40 jkr. opetuslapsi Jaakob (Santiago) oli saarnaamassa kristinuskoa silloisessa roomalaisessa Espanjassa ja koki olonsa lannistuneeksi. Yhtäkkiä Neitsyt Maria ilmestyi hänelle enkelten ympäröimänä – vaikka Maria asui tuolloin vielä fyysisesti Jerusalemissa!
Mystinen pylväs
Maria antoi Jaakobille lohdutukseksi jaspiskivestä tehdyn pylvään (el pilar) ja pyysi rakentamaan sen ympärille kirkon. Tuo kyseinen pylväs on edelleen Zaragozan upeassa basilikassa, ja miljoona ihmistä käy vuosittain suutelemassa sitä.
Zaragozan sydän suorassa linjassa taivaalle. Rohkea vinokuva vangitsee täydellisesti El Pilarin basilikan majesteettisen tornin ja patsaan yläosan. Neitsyt Marian osittain näkyvä viitta muistuttaa meitä espanjalaisesta perinteestä, jossa pyhimyksen vaatetuksella ja väreillä on syvät historialliset merkitykset. Ebrojoen rannalla kohoava basilika on se paikka, johon koko lokakuun 12. päivän virallinen juhlahumu tiivistyy.
3. Kukkauhri (La Ofrenda de Flores)
Aina 12. lokakuuta Zaragozassa järjestetään maailman suurin ja kaunein kukkajuhla.
Zaragozan kukkajuhlaa (Ofrenda de Flores) ja kansallispäivän tunnelmaa. Kuvissa näkyy juuri se uskomaton, metrien korkuinen kukkaviitta, jota tässä parhaillaan rakennetaan pyhimyksen patsaan ympärille Plaza del Pilar -aukiolle.
Mitä tapahtuu?
Matkalla kukkamereen. Tämä herkkä kuva vangitsee lokakuun juhlan kauneimman puolen. Olalla lepäävät puna-valkoiset kukat ovat matkalla osaksi Zaragozan ikonista kukkaviittaa. Perinne yhdistää sukupolvia, ja kukkien tuominen on sydämen asia, joka muuttaa koko kaupungin tuoksuvaksi ja värikkääksi taideteokseksi.
Juhlaan osallistuvat paikalliset asukkaat ja vieraat pukeutuvat perinteisiin, erittäin arvokkaisiin kansallispukuihin (trajes regionales). Tämä tekee katukuvasta täydellisen väri-ilotulituksen.
Puna-valkoinen värimaailma on perinteikäs ja herättää kadut eloon, kun perinnepuvuissa suunnataan ”kukkaviitalle”.
Millainen on lopputulos?
Zaragozan pääaukiolle Neitsyt Marian pyhimyspatsaan ympärille rakennetaan useista miljoonista kukista painava, 15 metriä korkea kukkaviitta (manto). Se on visuaalisesti uskomattoman kaunis ja ”komia” näky, ja lisäksi yksi koko Euroopan suurimmista ja näyttävimmistä kukkatapahtumista.
Miljoonat ihmiset ovat tuoneet kukkia Pilarin aukiolle. Näin se rakentuu – kimppu kimpulta – ei välttämättä hitaasti, mutta aivan varmasti!
4. Millainen on päivän juhlinta nykyään?
Pääkaupunki Madridissa:
Espanjassa päivää vietetään perinteisesti suurin ja juhlavin menoin. Keskiössä on Madridissa järjestettävä suuri sotilasparaati, johon osallistuvat maan kuningaspari, hallitus sekä armeijan eri osastot taitolentoesityksineen.
Ilmavoimat edustuskunnossa. Ilmavoimien edustajat marssivat perinteikkäissä tummanharmaissa univormuissaan ja venelakeissaan aseet pystyssä olalla. Tämä asukokonaisuus on yksi Espanjan kansallispäivän sotilasparaatin tunnistettavimmista ja eleganteimmista symboleista.
Ilmavoimien (Ejército del Aire) marssiosasto luo kansallispäivän paraatiin täydellisen linjakkaan ilmeen tummanharmaissa univormuissaan, venelakeissaan ja olalla pystyssä lepäävine pitkine aseineen.
Tämä nimenomainen ”ilmailunharmaa” gaala-asu on noussut suureen julkisuuteen myös siksi, että kruununprinsessa Leonor edusti siinä lokakuun 12. päivän suuressa sotilasparaatissa Madridissa. Ilmavoimien paraati edustaa juhlapäivän kaikkein kurinalaisinta ja tyylikkäintä seremoniallista puolta Espanjassa.
Kurinalaisuutta ja juhlahumua. Yleisö heiluttaa innokkaasti Espanjan lippuja, kun sotilaat ja heidän tarkasti koulutetut susikoiransa etenevät täydellisessä muodostelmassa. Tämä kuva vangitsee sen virallisen Espanjan kansallispäivän (Fiesta Nacional) tunnelman, jossa valtion instituutiot, Espanjan asevoimien erikoisyksiköt ja kansalaiset kohtaavat juhlapäivän paraatissa.
Juhla on hyvin valtiollinen. Siellä järjestetään massiivinen sotilasparaati, jota johtavat Espanjan kuningas Felipe ja kuningatar Letizia.
Taivaalla lentävät Espanjan ilmavoimien suihkukoneet, kuuluisa taitolentoryhmä Patrulla Águila (Kotkapartio). He suorittavat perinteisen ja odotetun ylilennon Madridin yllä ja muodostavat taivaalle Espanjan lipun värit (punainen-keltainen-punainen) kansallispäivän sotilasparaatin huipentumana.
Kuninkaallista juhlaa Madridissa. Kuningas Felipe ja kuningatar Letizia edustavat lokakuun 12. päivän juhlallisuuksissa Kuningaskaartin kypärien ja aseiden muodostaman kunniarivin takana. Tämä hetki tiivistää Espanjan kansallispäivän virallisen ja valtiollisen puolen loiston.
Värisinfoniaa pilvien yllä. Kun kadut täyttyvät kukkasista ja lipuista, juhlan värit valloittavat myös ilmatilan. Suihkukoneiden jättämät punaiset ja keltaiset vanat piirtävät taivaalle näyttävän visuaalisen tervehdyksen kansallispäivän kunniaksi. Kuva vangitsee täydellisesti sen juhlavan ja vauhdikkaan energian, joka päättää viralliset seremoniat
Kun voima ja kukkaloisto kohtaavat. Espanjalaiset osaavat ottaa ilon irti juhlapäivistä, eikä visuaalisuudessa säästellä! Tämä kansallispäivän paraatia varten rakennettu, kukkapedillä eteenpäin lipuva jättiläismäinen härkä on todellinen taidonnäyte. Se muistuttaa siitä, miten upeasti perinteet ja floristiikka voivat sulautua osaksi katukuvaa ja juhlahumua.
Mitä mieltä olet, sopisiko tämä komistus kukkineen tuomaan ripauksen espanjalaista La vida en sol -tunnelmaa myös Suomen pohjoisiin koteihin?
Muualla Espanjassa:
Päivä on kansallinen vapaapäivä. Espanjalaiset kokoontuvat perheiden kesken pitkille lounaille nauttimaan syksyn herkuista, tapaksista ja viinistä.
Katseet kohti korkeuksia – kun maa ja taivas täyttyvät väreistä. Espanjan kansallispäivän juhlallisuudet huipentuvat perinteisesti näyttävään sotilasparaatiin ja ilmailunäytökseen, jossa taitolentoryhmä maalaa taivaan maan lipun väreillä puna-keltaisella. Juhlan tuntu ulottuu myös kaduille, joissa upeat, elävistä kukista rakennetut elementit herättävät ihastusta.
Tässä katseenvangitsijassa majesteettinen petolintu lepää värikkäällä kukkapedillä, samalla kun suihkuhävittäjien jättämät savuvanat risteävät sinisellä taivaalla. Kuva vangitsee täydellisesti sen ylpeyden, vapauden ja estetiikan, joka kietoo Aurinkorannikon ja koko maan syleilyynsä lokakuun juhlahumussa.