Syksyn sävyt ja lempeä valo kutsuvat juhlaan. Kurpitsojen hehku ja lasiastioissa tuikkivat kynttilät luovat taianomaisen sillan suomalaisen kekrin hämärän ja espanjalaisen halloween-mystiikan välille.
Kuulehan kuiskaus syksyisen tuulen,
askeleet haamujen takaa mä kuulen.
Pohjolan pimeys, etelän kuu,
sadonkorjuun aikaan ovet aukeutuu.
Palaa jo pukki ja tummuu yö,
henkien hetki nälkäänsä syö.
Pidä huoli, ett’ pöytä on koreena sulla,
tai voi kekritär varjoista vieraaksi tulla!
Yksi viini ja lasku, kiitos – minulla on vähän nälkä!” Aurinkorannikon rento elämänmeno vie mukanaan, eikä Fuengirolan Paseo Maritimolla ole kiire minnekään – ei edes rajan takaa tulleilla halloween-vierailla. Los Bolichesin terasseilla kuolema kuittaa univelat, mutta ei hyvää ruokaa ja juomaa.
Millainen on halloween tänään ja mitä eroja Suomen ja Espanjan välillä on?
Nämä kaksi maata tuovat halloweeniin valon ja värin kontrastin. Siinä missä Suomen hautausmaat uinuvat kynttilämeressä levollisina, Espanjassa tuhannet kukkien värit sytyttävät sen värien liekkeihin.
Kaikkien Pyhimysten päivä – El Dia de Todos los Santos!
Tämä kertoo kansojen erilaisesta luonteesta. Skandinaavi on hillitty ja rauhallinen, mutta espanjalainen on seurallinen ja räiskyy halloweeninakin, jossa poisnukkuneita rakkaita muistellaan yhdessä äänekkäästi seurustellen.
Pyhäinpäivä-halloweenin muistilista, olkaa hyvä!
Suomessa halloween on hiljaisuutta, kynttilämerta ja muinaista kekriä. Marraskuun alun juhla-aika jakautuu kolmeen osaan:
– perinteiseen pyhäinpäivään
– muinaissuomalaiseen kekriin sekä
– moderniin, amerikkalaistyyliseen halloween-juhlintaan.
Kun halloween saapuu Fuengirolaan, jopa merenkulkijat heräävät henkiin. Pullollinen valkkaria ja naposteltavaa tapas-lautasta odotellessa ehtii hyvin selaamaan päivän uutiset Los Bolichesin iltapäiväauringossa.
Espanjassa halloween on värikkäitä kukkia ja kastanjantuoksuisia katuja. Marraskuun 1. päivä vietettävä Día de Todos los Santos (Kaikkien pyhien päivä) on virallinen vapaapäivä, joka näkyy ja kuuluu kaikkialla.
Vasen kuva: Harmaa kivi peittyy kukkameren alle ja muuttuu pyhäinpäivänä värikkääksi muistojen seinäksi, kun tuhannet tuoreet kukat koristavat vainajien leposijoja.
Oikean puoleinen kuva: Muistot kivessä. Espanjalainen hautausmaakulttuuri on täynnä suuria monumentteja, joiden harmauden värikkäät kukkatervehdykset pehmittävät.
Muistojen puutarha: Hautaseiniä ja jylhiä monumentteja
Espanjalainen hautausmaakulttuuri hurmaa monumentaalisuudellaan ja poikkeaa täysin suomalaisesta. Yksi silmiinpistävimmistä piirteistä ovat korkeat hautaseinät, joiden pieniin uurna-alustoihin tuhkat sijoitetaan määräaikaisilla vuokrasopimuksilla.
Espanjassa suurin osa vainajista haudataan edelleen arkussa maan alle tai suuriin seinälokeroihin (nichos).
Seinien vierellä kohoaa suvun omia, suuria hautakappeleita sekä raskaita, korkeita graniittiristejä ja massiivisia kivimonumentteja.
Pyhäinpäivänä nämä harmaat kivikaupungit kokevat huikean muodonmuutoksen. Perheet kokoontuvat puhdistamaan hautalaatat ja jylhät muistomerkit. Taivaisiin kurkottavat seinät peittyvät tuoreiden kukkien värimereen.
Espanjalainen columbario. Pystysuorat hautaseinät ovat olennainen osa espanjalaista hautausmaakulttuuria. Uurnapaikkojen marmorilaatat täyttyvät kynttilöistä, kukista ja muistolaatoista. Kuvasta näkyy hyvin espanjalainen tapa kunnioittaa vainajia iloisen runsailla väreillä ja kukilla.
Vaikka amerikkalainen halloween pukuineen on vallannut tilaa nuorison keskuudessa myös Espanjassa, ovat perinteiset tavat edelleen voimissaan.
Halloween on naamiaisjuhlaa, johon voidaan pukeutua monellalailla!
Espanjan Halloween-juhlinta onkin yhdistelmä modernia naamiaisperinnettä ja perinteistä kuolleiden muistamista. Erityisesti katujuhlissa, kulkueissa ja teemajuhlissa näkee monenlaisia pelottavia, näyttäviä ja teatraalisia halloweenasuja.
Espanjassa halloweeniin liittyy vahvasti myös meksikolaisvaikutteinen Día de Muertos -estetiikka kukkaseppelineen ja luurankomeikkeineen (La Catrina).
”Pikkuluurankoja” päiväkodissa. -Ja mikähän vampyyrinoita se parvekkeella heiluttaa…
Kynttilämeri hautausmailla vs. Hautojen koristelu värikkäillä kukilla
Hiljainen ja lohdullinen kynttilämeri. Suomalaisen pyhäinpäivän kaunein perinne sytyttää valot pimeyden keskelle. Havujen vihreys ja tuhannet tuikkivat kynttiläjonot luovat hautausmaille maagisen ja levollisen tunnelman, joka eroaa täysin Espanjan värikkäästä kukkaloistosta.
Suomalaisen pyhäinpäivän näkyvin ja kaunein perinne on edesmenneiden läheisten muistaminen. Perheet suuntaavat hämärtyvänä pyhäinpäivän iltana hautausmaille sytyttämään kynttilöitä. Tästä muodostuva hiljainen kynttilämeri pimeässä syysillassa on monelle lohdullinen ja harras kokemus (Kuopion seurakunnat).
Pohjoinen syystuli karkottaa varjot. Kun kaamos laskeutuu suomalaiselle hautausmaalle, syttyy hiljainen kynttilämeri vetämään rajan elävien ja menneiden välille – aivan kuten kekrikokko aikoinaan.
Espanjalaiset kokoontuvat sankoin joukoin hautausmaille puhdistamaan ja koristelemaan edesmenneiden läheistensä leposijoja. Hautausmaat täyttyvät upeista ja värikkäistä kukkameristä – erityisesti krysanteemit, gladiolukset ja neilikat ovat suosittuja.
Muistot kohoavat korkeuksiin. Espanjan pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu hautaseinien uurnapaikkojen huolellinen puhdistaminen ja koristelu yhdessä perheen kanssa.
Toisin kuin Suomen hiljainen hämäryys, espanjalainen pyhäinpäivä on sosiaalinen tapahtuma, jossa kohdataan sukulaisia ja muistellaan menneitä yhdessä (Sur in English).
Espanjassa pyhäinpäivänä poisnukkuneille omaisille viedään iloisen värisiä kukkia. Suosituimpia ovat gladiolukset, krysanteemit ja neilikat.
Kekrin uusi tuleminen vs. La Castañada ja perinteiset herkut
Ennen vanhaan Suomessa vietettiin kekriä eli satokauden päätösjuhlaa. Se oli aikoinaan jopa joulua isompi juhla, johon kuului ylenpalttinen syöminen, juominen ja tulevan vuoden onnen varmistaminen.
Ihanaa kultaseni -kippis, nyt on meidän juhla!
Kekriperustaiset herkut ja sadonkorjuupöytä
Kekrinä pöydän piti olla koreana ja ruokaa yllinkyllin, sillä runsaan syömisen uskottiin takaavan hyvän satovuoden myös tulevaisuudessa. Kekripöytään kuuluvat perinteisesti uutispuuro, juurekset, lammasruoat, limput, piirakat sekä kauden sadonkorjuutuotteet:
Sadonkorjuun maut ja herkut – Pöytä koreaksi yli rajojen
Syksyn juhla-aika on ennen kaikkea ruoan ja herkkujen juhlaa, oli kyseessä sitten pohjoinen kekri tai etelän pyhäinpäivä. Perinne velvoittaa molemmissa maissa samaan: pöydän on oltava runsas ja koreana, jotta tulevasta vuodesta tulisi runsas ja onnekas.
Nälkäiseksi ei näissä juhlista jätetä ketään, ei eläviä eikä henkiolentoja!
Nykyään kekriperinteet, kuten olkipukin polttaminen ja sadonkorjuuherkut, tekevät vahvasti paluuta suomalaiseen syyskulttuuriin modernin halloweenin rinnalla Instagram.
Kekripukin polttaminen
Nykyisissä kekrijuhlissa ympäri Suomea juhlan huipentuma on usein suuren olkisen kekripukin polttaminen. Tuli symboloi valoa pimeyden keskellä ja vanhan vuoden jättämistä taakse.
Vasen kuva: Uljas olkipukki odottaa hämärää. Kekrijuhlan keskipisteenä kohoava suuri olkipukki symboloi päättynyttä satokautta ja kerää yhteisön ympärilleen ennen illan huipennusta.
Oikea kuva: Tulet vievät vanhan vuoden mennessään. Kekripukin roihuava palaminen on puhdistava riitti, joka karkottaa syksyn pimeyttä ja tekee tilaa tulevalle talvelle ja uudelle alkavalle vuodelle.
Erityisesti Katalonian alueella ja Pohjois-Espanjassa vietetään Castañada-juhlaa. Kadut täyttyvät paahdettujen kastanjoiden ja uunibataattien tuoksusta.
Juhlan ehdoton makea herkkupala ovat panellets-leivonnaiset (Wikipedia), jotka valmistetaan mantelijauhosta, sokerista ja perunasta tai bataatista ja kuorrutetaan perinteisesti pinjansiemenillä (Viu la Castanyada).
Myös Huesos de Santo (Pyhimyksen luut) eli marsipaanirullat ovat suosittuja herkkujen ystäville.
Espanjassa pyhäinpäivän (Día de Todos los Santos) ja halloweeniin sijoittuvan sesongin ehdoton ykkösherkku on Huesos de Santo eli kirjaimellisesti ”Pyhimyksen luut”.
Pyhimyksen luu -leivonnaiset ovat pieniä, putkimaisia marsipaanirullia, jotka on perinteisesti täytetty täyteläisellä, makealla kananmunankeltuaisesta tehdyllä kreemillä (dulce de yema). Valkoinen marsipaani muistuttaa luuta ja sen sisällä oleva keltainen täyte luuydintä.
Tämä leivonnainen on peräisin jo 1600-luvun alusta, ja se on täydellinen, hieman makaaberi mutta äärimmäisen herkullinen lisä espanjalaiseen pyhäinpäiväateriaan!
Sitten on vielä yksi helppo halloween-herkku, ja tässä se tulee reseptin kera:
—————————————————
Buñuelos de Viento (Espanjalaiset tuulimunkit)
Nämä kevyet, ilmapallomaiset munkit ovat ”Pyhimyksen luiden” ohella Espanjan suosituin herkkutuote halloweenin ja pyhäinpäivän (Día de Todos los Santos) aikaan. Tarinan mukaan munkkien syöminen vapauttaa sielun kiirastulesta.
Munkit ovat päältä rapeita, sisältä onttoja ja ne täytetään perinteisesti kermavaahdolla, vaniljakreemillä tai suklaalla. Tästä määrästä tulee noin 25–30 pientä munkkia.
Espanjalaiset munkit ovat nimenomaan pyöreitä, ilmavia ja usein täytettyjä palleroita, jotka kieritellään sokerissa ja halkaistaan täytettä varten.
Ainekset:
- 125 g vehnäjauhoja
- 30 g voita
- 2 dl vettä (tai puolet maitoa, puolet vettä)
- 4 kpl kananmunia
- 1 rkl sokeria
- 1 tl leivinjauhoa
- Ripsaus suolaa
- Raastettua sitruunan tai appelsiinin kuorta (tuomaan raikkautta)
- Paistamiseen: Mietoa oliiviöljyä tai auringonkukkaöljyä
- Pinnalle: Hienoa sokeria ja kanelia
Valmistusohje:
- Kiehauta pohja: Laita kattilaan vesi/maito, voi, sokeri, ripaus suolaa ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna, kunnes voi on sulanut ja seos kiehahtaa.
- Lisää jauhot: Ota kattila liedeltä. Kaada kaikki jauhot ja leivinjauho kerralla kuumaan nesteeseen. Sekoita voimakkaasti puulastalla, kunnes taikinasta muodostuu yhtenäinen, kattilan reunoista irtoava pallo. Anna taikinan jäähtyä hetki (noin 5 minuuttia).
- Vatkaa munat sekaan: Lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan. Vatkaa taikinaa voimakkaasti jokaisen munan jälkeen (sähkövatkain käy hyvin). Seuraavan munan saa lisätä vasta, kun edellinen on täysin imeytynyt. Valmis taikina on paksua, sileää ja kiiltävää.
- Paista öljyssä: Kuumenna reilu määrä öljyä kattilassa tai padassa noin 170 asteeseen. Ota kahdella teelusikalla taikinasta pieniä, pyöreitä palloja ja pudota ne varovasti kuumaan öljyyn. Huom! Munkit laajenevat paisuessaan reilusti, joten älä laita kattilaan liikaa kerralla.
- Käännä ja valuta: Paista munkkeja noin 4–5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Munkit kääntyvät usein itsestään öljyssä, kun ne laajenevat. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
- Viimeistely ja täyttö: Pyörittele lämpimät munkit sokeri-kaneliseoksessa. Kun munkit ovat täysin jäähtyneet, tee niihin pieni viilto ja pursota sisään kermavaahtoa tai valmista vaniljakreemiä.
Perinteisessä espanjalaisessa valmistustavassa buñuelokset ovat niin ilmavia ja sisältä onttoja, että viillon sijaan niihin yleensä vain pistetään reikä pursotinpussin tyllalla (kärjellä), jonka kautta täyte ajetaan sisään. Tämä pitää munkin kauniin pyöreänä ilman, että sitä tarvitsee halkaista tai viiltää auki.
Paikallista lehteä lukemassa ja merta ihailemassa. Tämä eläköitynyt kapteeni päätti ottaa varaslähdön pyhäinpäivän viettoon ja istahti nauttimaan rannikon parhaista antimista Costan tyyliin.
Kun pohjoisessa syttyy kekrin kokko ja tuli,
ja menneen vuoden sato jo suussa suli,
niin Espanjan yössä marsipaani ja luut,
makeaa maistaa jo herkkusuut.
Syysyössä hämärä siltoja kaataa,
kun kaksi maata kalman tanssia laatii.
Oli pussissa munkki tai oljesta pukki,
syksyn taika taas arjen tukki.
Jännittävää halloweenia kaikille!
Maria de Silva
