Vappu on värien ja ilon juhla – tervetuloa matkalle suomalaisen ja espanjalaisen vapun historiaan!
Piknik siman kera vs. poliittiset marssit
Vappu Suomessa ja Espanjassa on samana päivänä 1. toukokuuta. Molemmille maille se on työn päivä (Fiesta del trabajo), vaikka sen olemus maissa eroaakin kovasti.
Suomi – Opiskelijoiden ja kevään juhla
Kun suomalaiset juhlivat vappua, he juhlivat ensisijaisesti kevättä ja kesän tuloa. He painavat ylioppilaslakin päähänsä ja marssivat kuohupullot kilisten lakitettaville patsaille (mm. Havis Amanda). Riehakkaan kevätjuhlan lisäksi toukokuun 1. on kuitenkin aina Työväen juhlapäivä.
Piknik runsaiden suussa sulavien eväsherkkujen kera on monille ehdottoman tärkeä perinne. Helsingin Ullanlinnanmäellä aamupäivän brunssilla korkataan kuohuvat ja iloitaan yhdessä lähestyvstä kesästä.
Vappujoukkojen järjestäytymistä Helsingissä 1950-luvulla. Ennen nykyistä karnevaalihumua vappu täytti kaupungin aukiot kurinalaisista marssiosastoista, jotka kokoontuivat kuuntelemaan juhlapuheita ja vaatimaan parempia työoloja.
Rauhan asialla Oulussa 1958. Vappukulkueen osallistujat vaativat atomi- ja vetypommien kieltämistä. Kylmän sodan aikana rauhanliike ja ydinasevastaisuus olivat keskeisiä teemoja työväenliikkeen vappumarsseilla.
Espanja – Fiesta del Trabajo, Työn päivä
Vapun meno on äänekästä Espanjassakin, jossa päivä on puhtaasti poliittinen. Kun suomalainen juhlija lakittaa valkolakilla päänsä, espanjalainen käärii hihansa mielenosoituksia varten.
Ammattiliitot järjestävät kaupunkien keskustoihin manifesteja, joissa työntekijät marssivat vaatiakseen parempia työoloja ja -oikeuksia. Päivä on lakisääteinen vapaapäivä, mutta ilman karnevaalihenkeä. Espanjalaiset viettävät rentoa vapaapäivää perheidensä kanssa, elleivät siis ole marssimassa.
Dos de Mayo – Muisto vapaussodalle
Karnevaalittomuudesta poikkeuksena on Madrid, jossa juhlitaan vielä 2. toukokuutakin (Dos de Mayo). Kyseessä on Madridin alueen oma päivä vapaussodan muistoksi. Tuolloin kadut täyttyvät juhlahumusta monine tapahtumineen.
2.5.1808 ”Dos de Mayo” Madridin raivoisa kansannousu merkitsi Espanjan vapaussodan alkua Napoleonia vastaan. Francisco de Goya on ikuistanut tämän päivän ja sitä seuranneet teloitukset kuuluisiin maalauksiinsa.
”Francisco de Goya: Sardiinin hautaaminen (n. 1812–1819). Maalaus esittää perinteistä espanjalaista karnevaalijuhlaa, joka päättää hauskanpidon ja aloittaa paastonajan. Goyan teos vangitsee juhlijoiden riehakkaan, lähes groteskin tunnelman.”
”Joaquín Sorolla: Monteleónin tykistövarikon puolustus (1884). Maalaus kuvaa Madridin Dos de Mayo -kansannousun verisiä taisteluita 2.5.1808, jolloin espanjalaiset sotilaat ja siviilit puolustautuivat ranskalaismiehittäjiä vastaan. Tapahtuma laukaisi koko Espanjan vapaussodan..
Haymarketin pommi-isku 1886. Piirros esittää hetkeä, jolloin mielenosoittajien joukosta heitetty pommi räjähtää poliisien keskellä Chicagossa. Tapaus johti veriseen selkkaukseen, jonka muistoksi vappua alettiin viettää kansainvälisenä työläisten päivänä.
TOUKOKUUN 1. PÄIVÄN HISTORIAA
Suomi: Pakanuudesta ylioppilaslakkeihin
Vapun alkutaipaleen juuret ovat muinaissuomalaisen toukojuhlan eli Helan juhlinnassa. Juhlinnassa poltettiin kokkoja eli helavalkeita tarkoituksena suojella karjaa ja saada hyvä sato.
700-luvulla eli pyhä Walburg, jonka muistopäivä sattui juuri kevään juhlan kynnykselle. Kevään juhla sai siten nimekseen Vappu.
1800-luvun säätyläisperinteen myötä vapusta tuli erityisesti ylioppilaiden juhla. Ylioppilaslakin käyttö alkoi 1873. Vappuherkut napattiin saksalaisilta kauppiailta ja kartanoiden runsaiden antimien keittiöistä.
Ilmapalloja ja ylioppilaita takaa vuosikymmenten. Valkolakki ilmestyi katukuvaan vuonna 1873. Tässä valkolakkien meri Helsingin ytimessä. Vappu on kautta aikojen tuonut ihmiset yhteen juhlistamaan kevättä ja yhteisöllisyyttä.
Espanja: Kielletty juhla ja historian painolasti
Verinen alku ja 8 tunnin vaatimus
Espanjan työväenliike omaksui 1.5. juhlinnan Chicagon vuoden 1886 verisistä tapahtumista. Keskeinen tavoite oli alunperin: ”8 tuntia työtä, 8 lepoa ja 8 omaa aikaa”. Espanja on säilyttänyt tämän chicagolaisen luonteen 1.5. päivässään.
Haymarketin muistomerkki Chicagossa. Vuonna 2004 paljastettu pronssiveistos on pystytetty tarkalleen sille paikalle, jossa puhujat seisoivat vuoden 1886 kohtalokkaassa vappumielenosoituksessa. Se symboloi sananvapautta ja työläisten oikeuksien puolesta käytyä kamppailua.
Chicagon poliisimuistomerkki Haymarketin aukiolla. Patsas pystytettiin vuonna 1886 tapahtuneessa pommi-iskussa menehtyneiden poliisien muistoksi. Muistomerkki on joutunut vuosikymmenten saatossa useiden mielenosoitusten kohteeksi, ja se on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan poliisiakatemian suojiin.
Francon aika
Diktaattori Franco halusi vaimentaa 1.5. päivän kapinallisen luonteen, joka muistutti chicagon lakkoilijoista. Hän kielsi työn päivän juhlinnan lähes 40 vuodeksi (1939–1975) ja yritti korvata sen ”Pyhän Joosef Työläisen” uskonnollisella juhlalla.
Uusi tuleminen
Vasta demokratian palattua vuonna 1978 vappu palautui viralliseksi vapaapäiväksi. Siksi se on espanjalaisille edelleen vahva vapauden ja oikeuksien symboli, ei niinkään kevään karnevaali.
Pelkistetty espanjalainen vappujuliste, jossa vasara ja ruuvimeisseli on asetettu ristikkäin. Tämä perinteinen symboliikka korostaa eri ammattiryhmien välistä solidaarisuutta ja työn arvoa. Mustavalkoinen tyyli viittaa usein sotaa edeltäneeseen aikaan tai Francon jälkeiseen demokratian paluuseen, jolloin viesti oli selkeä ja tinkimätön.
Vapauden vappu: Jättimäinen vappumarssi täyttää Madridin kadut vuonna 1978. Francon diktatuurin päätyttyä työläiset saivat vihdoin marssia vapaasti oikeuksiensa puolesta punaisine lippuineen ja tunnuksineen.
Ihana vappu – Nyt juhlitaan
Vappu on huikea sekametelisoppa: se on matka Chicagon tehtaiden lakkorivistä Francon stadionnäytösten ja Pyhän Joosefin kautta Suomen torimarsseihin.
Espanjassa vappu on vakavaa työn ja pyhimysten juhlaa, ja Suomessa karnevaalia simoineen. Niitä yhdistää yksi asia: mikään vapaapäivä ei ole tullut itsestään.
Kun seuraavan kerran asettelet lakkia päähäsi tai suuntaat vappulounaalle, lähetä pieni kiitosviesti historialle. Ilman noita menneisyyden marssijoita saattaisit olla juuri nyt töissä!
Pidetään kiinni oikeuksista, mutta nautitaan keväästä – mieluiten tietenkin tapasten, siman ja vähintään kahdeksan tunnin levon kera. Ja hei, näiden lepotuntien jälkeen jokainen munkki on ansaittu.
– Tiedätkö, miksi vaakunassa komeilee kreikkalainen puolijumala Herakles?
Día de Andalucía: Juhla täynnä historiaa ja identiteettiä. Lue, miksi 28. helmikuuta on andalusialaisille tärkeä, miten Herakles liittyy vaakunaan ja miksi hymni oli vaiettuna vuosikymmeniä.
”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle” -Andalusian lippu kertoo itsehallinnosta.
Juhlapäivät ovat tärkeitä espanjalaisille
Espanjassa jokaisella autonomialla eli itsehallintoalueella on oma juhlapäivänsä. Andalusiassa sitä vietetään vuosittain 28.helmikuuta. Andalusian päivä on monelle vapaapäivä ja osa palveluista on kiinni.
Andalusian itsehallinto ja historia
Itsehallinto saatiin Espanjan eteläisimpään maakuntaan Andalusiaan vuonna 1980. Kansanäänestyksen tuloksena tämä merkittävä itsehallintostatus syntyi juuri tuona helmikuun 28. päivänä.
Andalusian kulttuuri ja paikallinen identiteetti
Itsehallinto otettiin käyttöön 1981. Andalusian päivä korostaa kulttuurista identiteettiä ja itsehallintoa. Se ei ole itsenäisyyspyrkimykseen tähtäävä juhla Katalonian maakunnan tapaan. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä, jolloin myös alueen historiaa korostetaan erityisesti.
Andalusian kansallishymni ja sen tarina
Andalusian oma hymni inspiroitui uskonnollisesta laulusta Santo Dios. Alueen maanviljelijät ja maatyöläiset lauloivat tätä José del Castillo Díazin säveltämää Andalusian hymniä sadonkorjuun aikaan. Sanat hymniin kirjoitti Blas Infante Casaresin kylässä lähellä Esteponaa Aurinkorannikolla.
Francon kädenjälki näkyi, hetken
José del Castillon johdolla Andalusian hymni esitettiin ensimmäisen kerran 10. heinäkuuta 1936 järjestetyssä konsertissa Sevillassa.
– Kului vain viikko, ja Espanjan sisällissota syttyi.
Hymnin sanat kehottavat vaatimaan ”maata ja vapautta” maanviljelysreformin ja Andalusialle myönnettävän poliittisen itsehallinnon kautta.
– Francon aikana hymnistä jäi soimaan vain käsikirjoitus pianolle!
Sama orkesteri esitti hymnin 18. lokakuuta 1979, kun Espanja demokratisoitui. Esiintyminen oli Sevillassa, kuten ensimmäiselläkin kerralla.
Andalusian vaakuna: Herakles ja symboliikka
Blas Infante suunnitteli Andalusian lipun 1918. Se symboloi alueen historiallista voimaa ja identiteettiä. Kreikkalainen Jumala Herakles pitelee siinä kahta leijonaa ja alla on teksti: ”Andalusia itselleen, Espanjalle ja ihmiskunnalle”.
Herakles on syntyjään puolijumala (isä jumala, äiti kuolevainen), mutta urotöidensä ja kuolemansa jälkeen hänet nostettiin jumalten joukkoon Olympokselle.
Herakles viittaa myyttiin, jossa hän erotti Euroopan ja Afrikan toisistaan luoden Gibraltarin salmen. Leijonat edustavat voimaa ja rohkeutta, ja Andalusian lipun värit valkoinen ja vihreä toivoa sekä rauhaa.
Kreikkalainen mytologia Andalusiassa
Herakles on ylijumala Zeuksen poika ja puolijumala. 12 urotyön jälkeen hän liittyi jumalten joukkoon. Merkittävin urotyö oli Geryonin kolmipäisen miehen karjan hakeminen pitkän matkan takaa Espanjasta.
Herakles laski Afrikan ja Euroopan väliseen salmeen molemmille puolille mahtavat kalliopaadet. Nämä ovat niin sanotut Herakleen pylväät: Jebel Musa, joka on Marokossa Ceutan alueella ja Gibraltarin kalliot Espanjassa.
Andalusian päivän tapahtumat ja juhlintatavat
Tapahtumia kaduilla, kujilla ja toreilla
Pitkin maakuntaa kuulee ja näkee erilaisia usein historiaan liittyviä musiikki- ja kulttuuritapahtumia. Kun kuljet kaduilla ja kapeilla kujilla, saatat kaukaakin kuulla mukaansa tempaavaa musiikkia.
Orkesterin nostattamaa tunnelmaa Los Bolichesin Rafaelin aukiolla Andalusian päivänä.
Tuo lumoava tempo houkuttelee Sinua jatkamaan matkaa ja suunnistamaan kohti soittoa. Sieltä luultavasti löydät orkesterin soittamassa ja ihmisjoukon muurin edessä kuuntelemassa ja tanssimassa.
Jos olet Aurinkorannikolla 28.2., kannattaa painaa mieleen, että valtaosa ruokakaupoista on kiinni. Sen sijaan maakunnan hienon perinteen mukaisesti ilmaista aamiaista (desayuno andaluz)jaetaan koululaisille ja senioreille sekä monien kylien asukkaille.
Kaupunkien pystyttämissä kojuissa ei henkkareita kysytä, joten satunnaiset matkailijat pääsevät maistamaan Andalusian aamupalaa. Haluaisitko maistaa?
Teon takana on kunnioitus maatalousjuuria ja Välimeren ruokavaliota kohtaan. Oliiviöljy on Andalusian ”nestemäistä kultaa” ja siten merkittävä tuote.
Ilmainen aamiainen ”pan con aceite y tomate” sisältää rapeaksi paahdettua leipää, jonka päällä on laadukkainta neitsytoliiviöljyä ja ripoteltua suolaa sekä tomaattimurskaa.
Lippuja ja ansiomerkkejä
Andalusian maakunnan hallitus jakaa ansiomerkkejä ja palkintoja merkittäville henkilöille. Julkisilla paikoilla lauletaan maakunnan hymni ja nostetaan valko-vihreä lippu. Paikallisilla asukkailla on tapana koristella parvekkeensa Andalusian lipulla.
Tällainen on Espanja, jossa maan historia elää ihmisten mukana tätä päivää.
Musiikki kantaa kauas kaduille ja kujille, kun Espanjan ”pojat” panevat parastaan! Andalusian päivänä kaduillakin bailataan!
Miltä historia mytologioineen ja jumalineen Sinusta kuulosti?
