– Lue, kuinka kukka liittyy keisarin anteeksipyyntöön ja Samurain säikähdykseen
Hortensiakuja kohti japanilaista temppeliä.
HORTENSIAN HOITO
Hortensiasta on muutamien viime vuosien aikana tullut entistä suositumpi ruukkukasvi sekä sisä- että ulkotiloihin. Äitienpäivänäkin se on mennyt äitienpäivän ruukkuruusun ohi.
Tästä artikkelista voit lukea, kuinka hoidat kukkaa ja saat sen kestämään pitempään. Tässä on myös mielenkiintoista tietoa kasvin historiasta muinaisesta Japanin keisarin hovista lähtien.
Lajierot lyhyesti
1) Jalohortensia on väriä sinisestä vaaleanpunaiseen vaihtava ”sisäkasvi”, joka menestyy kesällä myös ulkona.
Väreinä voi olla myös violetti, pinkki, valkoinen, ruskea tai vihreä.
2) Syyshortensia on kestävä suurikukintoinen ja valkoinen pihapensas. Se kasvaa suureksi ja syksyllä vaihtaa väriä kauniin punertavaksi.
Hortensialajeja on paljon muitakin ja väreistä voisi kertoa enemmän, mutta en ota niitä tähän artikkeliin tämän tarkemmin. Katsotaan ehkkä toiste.
Hortensiat ihanissa runsaissa väreissään.
Anteeksipyyntöjä ja ”ajisaita”
Japanilaisen legendan mukaan keisari antoi sinisiä hortensioita anteeksipyynnöksi rakastamansa naisen perheelle. Hän oli valtiollisten kiireidensä vuoksi laiminlyönyt naista.
Sininen hortensia merkitsee syvää katumusta, nöyryyttä ja vilpitöntä anteeksipyyntöä. Sillä on Japanissa vahvin merkitys hortensialle.
Keisarillinen anteeksipyyntö
Jos haluat pyytää jotain todella isoa asiaa anteeksi ”tyylillä”, on sininen hortensia se oikea valinta – keisarillisen perinteen mukaisesti!
Nimet Ranskasta ja Kreikasta
Hortensian Euroopan valloitus alkoi 1700-luvulla. Kasvin hortensia-nimen juuret menevät ranskalaiseen tähtitieteilijään (Philibert Commerson) ja hänen tähtitieteilijä-matemaatikkoystäväänsä (Hortense Lepaute).
Commerson kerrotaan nimenneen hortensian ystävänsä mukaan. Tämä muuten oli aikansa oppineimpia naisia ja laski mm. Halleyn komeetan paluun.
Mainittakoon, että nimen synnylle on olemassa toinenkin teoria, jossa Commerson oli ollut tutkimusmatkalla Hortense de Nassaun kanssa. Hän oli Nassaun prinssin tytär.
Latinankielinen nimi Hydrangea sen sijaan tulee Kreikan sanoista hydor (vesi) ja angos (astia). Näillä sanoilla viitataan kasvin valtavaan janoon ja voidaan puhua ”juoppokasvista”.
Vaikka hortensia yleisesti symboloi häilyvyyttä värin vaihtumisen vuoksi, sininen väri Japanin sadekautena (tsuyu) edustaa tyynen rauhallista kauneutta ja tunteiden syvyyttä.
Viileä eleganssi
Länsimaissa sininen hortensia on usein liitetty kylmyyteen tai hylkäämiseen, mutta Japanissa se on arvostettu, henkinen ja jopa harras väri. Se kukkii temppeleiden pihoilla tuhansissa eri sinisen sävyissä.
Samurai-soturit ja hortensiat
Samuraiden suhde hortensiaan oli varsin monimutkainen. Se liittyi kukan kykyyn muuttaa väriä.
1) Elämän katoavaisuus
Hortensian kuihtuminen ja värin haalistuminen muistutti samuraita elämän katoavaisuudesta. Tämä oli keskeinen teema samuraiden filosofiassa.
2) Muuttuva uskollisuus
Samurait saattoivat välttää hortensiaa, koska sen väri vaihtuu sään ja maaperän mukaan. Tämä oli heille symboli muuttuvasta uskollisuudesta ja/tai ”petturuudesta”. Se taas on ristiriitaista, koska samurailla on koodi ehdottomasta uskollisuudesta.
Voitko kuvitella pelottoman samurain, joka kohtaa kymmenen vihollista silmäänsä räpäyttämättä, mutta säpsähtää sinistä hortensiaa, koska pelkää oman uskollisuutensa horjuvan kukan värin mukana.
Minkä väriseksi kutsuisit tätä kaunotarta?
Ruukusta leikoksi
Hortensiaa myydään myös ihastuttavina leikkoina, joita ruukkuversioiden kanssa löytyy useissa herkkuväreissä. Jos Sinulla on isompikokoinen ja/tai monikukkainen ruukkuhortensia, voit napsia sieltä maljakkoon oksan tai pari eikä sitä edes huomaa.
Näin saat kaunista myös maljakkoon. Muista tehdä uudet imupinnat parin päivän välein (kohdan 6 ohje) samalla, kun vaihdat uuden lämpimän veden.
Valkoista tyyliä lasimaljakkoon.
KUINKA HOIDAT HORTENSIAA
Itä-Aasiasta erityisesti Japanista kotoisin olevasta Hortensiasta (Hydrangea macrophylla) saat jopa useamman kuukauden kestävän kaverin, kunhan noudatat muutamia ohjeita.
Kastelu
1) Kasvukauden aikana (kevät-kesä) kastellaan runsaammin.
2) Paras tapa on upottaa ruukku sen koosta riippuen 5-10 minuutiksi veteen. Näin ruukku imee itsensä täyteen vettä ja kasteluväli pitelee. Kun vedestä ei enää nouse kuplia, tiedät ruukun imeneen itsensä täyteen.
3) Vältä veden joutumista kukkien päälle.
4) Kun nostat ruukun pois vedestä, katso ettei ulommaisen ruukun pohjalle tule makaavaa vettä. ”Vesilätäkössä” seisominen pilaa kasvin ennen aikojaan.
5) Hortensian ei pitäisi koskaan antaa kuivua kokonaan. Jos hortensia kuivahtaa eli lehdet ja/tai kukinnot alkavat nuokkua, voit sen vielä pelastaa. Laita se heti ”uimaan” yllä olevan ohjeen mukaan.
6) Vaihtoehtoisesti voit leikata kukkaoksat pois, tehdä terävällä veitsellä 3-5 cm viistot imupinnat ja laittaa oksat maljakkoon. Käytä reilun lämmintä vettä sillä hortensia on ruusun tavoin puuvartinen kasvi.
7) Jos et saa pelastettua ruukkuhortensiaa, niin silloin ei olekaan kyse kuivahtamisesta vaan kasvi todellakin on totaalisesti kuivunut. Silloin sen pelastaminen on kyllä mahdotonta. Ainoa mitä voit yrittää, on leikata kuivunut kasvusto pois ja kasvattaa se uudestaan.
Monta hempeää ”Ajisaita” kuvanmitalla. Valitse suosikkivärisi.
Mainittakoon, että hortensia on juhlien virallinen ’vapaaherra’ – se ei suinkaan sammu, mutta jos juoma loppuu, vetää se välittömästi teatraaliset kännit (eli nuupahtaa täysin).
Lannoitus
Lannoita säännöllisesti keväästä loppukesään. Käytä kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta, tai sinisille hortensioille tarkoitettua erikoislannoitetta värin säilyttämiseksi.
Itse olen yleisellä tasolla hieman skeptinen joka kasville tarkkaan määriteltyjen lannoitteiden kanssa. Niinpä käytänkin lähinnä ns. yleislannoitetta esim. viherkasveille/sisäkukille.
Kasvit eivät osaa lukea etikettejä. Ne haluavat vain ruokaa, oli purkin kyljessä sitten ruusun tai raparperin kuva!
Ulkokukille on omia lannoitteita, mutta laitan parvekekukilleni ihan samaa kasviravinnetta kuin sisäkukille. Ihan hyvällä menestyksellä.
Kukkien hoitamisesta ei kannata tehdä liian monimutkaista eikä ostaa kukkakohtaisia ravinteita pullotolkulla. Tottakai senkin voit tehdä, ja varsinkin jos olet erityisen kiinnostunut aiheesta ja Sinulla on aikaa puuhata kasvien kanssa.
Lehdistä puhtaat varret ja siniset kukat kauniissa lasimaljakossa. Huomioi, vettä ei tarvita paljon.
Sijoitus
Hortensia viihtyy valoisassa, suoralta auringolta suojatussa paikassa. Paahtavassa auringossa suorassa paisteessa kukat kuihtuvat nopeasti ja sitä joutuu kastelemaan vähän väliä. Viileä paikka pidentää kukintaa.
Kesällä sen voi viedä ulos hieman varjoisampaan paikkaan. Sisälle tarvitsee tuoda vasta pakkasten alettua.
Keväthallalta ruukkuhortensiat tarvitsee suojata.
Minkä värisiä hortensioita?
Hortensia muuttaa väriä sen mukaan, millaisessa maaperässä (mullassa) se on eli se on pH-indikaattori, joka muuttaa väriä happamuuden mukaan.
Jos haluat säilyttää sinisen värin, mullan on oltava hapanta (havu-rosomulta) ja kasteluveden kalkitonta.
Emäksisessä- tai kalkitussa mullassa väri muuttuu vaaleanpunaiseksi.
Värin vaihtuminen hortensiassa on ”kemiaa”. Voit kutsua sitä kasvimaailman mielialasormukseksi. Kantajansa tunteista se ei kerro, mutta mullan happamuudesta kyllä.
Lempivärini hortensiassa! Voi olla kokonaankin ruskea tai -vihreä.
————————————————-
Muutama hauska juttu vielä aiheeseen:
1) Latinasta käännettynä hortensia on ”vesiastia”, ei siis pelkkä juoppo vaan elävä maljakko, joka kantaa vettä mukanaan.
2) Hortensialla voit tehdä ”taikatemppuja”, sillä laittamalla multaan alumiinisulfaattia tai brutaalisti ruosteisia rautanauloja, saat vaihdettua värin vaaleanpunaisesta siniseksi.
3) Keisarin muinainen moka oli kun hänen piti antaa puutarhallinen hortensioita anteeksipyynnöksi. Se oli historian tyylikkäin ”sori, mulla oli vähän kiireitä” -lahja.
Ihanaa, jos sait tästä artikkelista tietoa hortensian hoitoon ja viihdyit muutenkin historian lehdillä kanssani.
Äitienpäivä on viikon päästä, saisiko Äiti tällä kertaa lahjaksi hortensian?
Näyttävä äitienpäiväkimppu ruusuista, liljoista ja harsokukasta. Onnittelut äidille!
Äitienpäivä Suomessa – Kuinka sitä vietetään
Kukat, kukkakaupat ja ravintolat
Nykypäivän äitienpäiväperinteisiin kuuluvat kukat, aamupala vuoteeseen ja itsetehdyt kortit sekä äitienpäivälounas. Ainakin suosituimmat- ja perinteisimmät ravintolat ovat ääriään myöten täynnä. Paikat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen.
Ja jos joku paikka on äitienpäivänä täynnä, niin se on kukkakauppa. Jos et ole tilannut- ja maksanut kukkia etukäteen, saat varautua pitkään jonotukseen. Muutoin voit vain tulla jonon ohi ja pyytää maksetun aamulla sidotun kimpun.
Kukkakaupat ovat täynnä mitä ihanampia kukkia sekä ruukkuina että leikkoina. Valveutuneet kaupat sitovat valmiiksi kymmeniä- jopa satoja kimppuja, joista valita. Moni kauppa tekee myös kauniita kukka-asetelmia erilaisiin keraamisiin- ja lasisiin astioihin.
Päivän leikkosuosikit
Kelpaa ojentaa äidille toukokuun 2. sunnuntai.
Ihana hempeys kukissa, äidillekö menossa?
Ruusut
Ruusut pitävät aina pintansa ja kuuluvat ostetuimpien leikkojen kärkeen. Niitä viedään pitkinä 60-70 cm joko yksittäin tai kimputettuina ja lyhyempinä 40-50 cm, jotka yleensä kimputetaan.
Ruusu ei välttämättä enää ole se ykköskukka äitienpäivänäkään, vaikkakin herkullisia värejä on huomattavasti enemmän kuin ennen.
Cymbidium-orkidea
Tämä monikukkainen leikko-orkidea on upea sellaisenaan yhdistettynä näyttäviin lehtiin. Se on kestävä, kuten orkidea yleensäkin ja kestää maljakossa usean viikon. Kukkakaupat yhdistävät kimppuun usein myös muutaman ruusun upeaksi kokonaisuudeksi äideille.
Tästä täytyy tykätä, vai oletko sittenkin eri mieltä?
Gerberat ja germinit
Gerberoista on tullut huikean suosittuja kukkia, mikä ei ihme niiden isokukkaisuuden ja upeiden värien vuoksi. Äitienpäivänä saatetaan ottaa jopa lähes 10 kukkaa samaan kimppuun. Usein halutaan kimppuun niin monta gerberan eri väriä kuin kaupasta löytyy.
Gerberasta saa kauniin viemisen äidille yhdistämällä vaikka vain yhteen- tai kolmeen gerberaan nätisti leikkovihreää..
Gerberaa on eri lajikkeita, joissa terälehdet menevät eri suuntiin. Jos näet alaspäin taipuvat terälehdet, se ei ole nuukahtanut vaan ominaispiirre. Jos et usko myyjää, kosketa kädellä kevyesti tunteaksesi terälehtien jännitteen.
Germinejä ja pillityksiä
Germinit ovat minigerberoita ja siten gerberoita pienempiä. Joskus ne ovat kuitenkin niin isoja, että niitäkin luulee gerberoiksi.
Suomen kukkatukuissa ja monessa kukkakaupassa gerberoihin laitetaan noin 10 cm pituinen muovi kukan alapuolelle. Puhutaan ns. pillityksestä. Se tehdään siksi, koska kukka on raskas ja saattaa notkahtaa jonkun ajan kuluttua.
Kun Suomeen tulee gerberoita esim. Hollannin kukkatukuista, niissä ei yleensä ole pillitystä. Samoin, kun ostan gerberoita Espanjassa ei niissäkään ole koskaan muovia varressa.
Kukkaloistoa löytyy tästä monivärisestä monien eri kukkien kimpusta. Kevät on täällä!
Värililjat
Värililjoja on samoin monen värisiä sekä myös kaksivärisiä. Äitienpäivänä ne ovat hyvin suosittuja kimputettuna kauniiden lehtien ja muiden vihreiden kanssa. Usein liljaan yhdistetään 3 isoa ruusua eri tasoille ja saadaan upeita äitienpäiväkimppuja.
Muita suosittuja leikkokukkia
Leikkokukkia on aivan valtavasti, joista saadaan tehtyä kivoja sekakimppuja. Äitienpäivän aikaan kun eletään kesän odotusta, halutaan usein kesäisiä monikukkaisia ja -värisiä kimppuja.
”Tiesitkö, että Espanjassa ruusun rinnalla kukoistaa toinenkin tärkeä symboli? Tutustu Espanjan äitienpäivän kukkaperinteisiin sekä Espanjan kiehtovaan äitienpäivähistoriaan.”
Bougainvilklealla tuot pala Välimerta luoksesi.
Campanula on kesän tuoja! Upea ruukku tässä.
Ruukkukukat
Toukokuun äitienpäiväaikaan ruukkukukkina saapuu suloisia kevätkukkia, joita et ole välttämättä nähnyt pitkään aikaan. Muutamana esimerkkinä mainittakoon orvokit,äitienpäiväruusut, campanulat, hortensiat,bugainvilleat ja kiinanruusut.
Suosituimmaksi ruukkukukaksi toukokuun juhlapäivänä on noussut hortensia, joka on ohittanut perinteisen äitienpäiväruusun.
Ruusuillakin toki on ostajansa ja niitä joka kukkakaupasta löytyy vieläpä monen kokoisena ja -värisenä. Kauppoihin otettava määrä on ainoastaan pienempi kuin menneinä vuosina.
Tiesitkö, että 1. äitienpäiväjuhla oli Alavieskassa 1918?
Juhlan amerikkalaiset juuret
Äitienpäivä Suomessa kertoo oman rantautumistarinansa. Meille Pohjolaan se kulkeutui aina Yhdysvalloista asti kansakoulunopettaja, kansanedustaja Vilho Reiman mukana. Reimasta tuli myöhemmin myös kouluneuvos.
Äitienpäivän luoja kansakoulunopettaja Vilho Reima.
Onnea äiti!
Markkinointityötä jo vuosina 1912-1913
Alavieskalainen Vilho Reima vietti aikaansa 1910-luvulla Amerikassa. Tuolloin hän ihastui maan kauniiseen perinteeseen juhlia äitejä heidän omana nimikkopäivänään.
Siitä innostuneena hän toi tavan tuliaisena Suomeen. Opettaja Reima markkinoi ideaa Kotikasvatusyhdistyksen kautta jo vuosina 1912-1913.
Sovinnon juhla
Sisällissodan jälkeen Reiman ajatuksena oli tehdä päivästä ”Sovinnon juhla”, sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän.
Sota-aika – Äitien juhla vaatimaton
Vasta vuonna 1918 ajatuksesta pidettiin pienessä pohjalaiskunnassa niin paljon, että ensimmäinen äitienpäiväjuhla päätettiin järjestää.
Näin ollen Suomen äitienpäivä oli syntynyt ja ensimmäinen juhla järjestettiin Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla 7. heinäkuuta 1918. Juhlan keskiössä olivat erityisesti sodassa leskiksi jääneet äidit.
Hurjan hyviä mansikoita ja hortensioita äidille äitienpäivänä. Harvinainen persikan väri kukassa.
Lentolehtisiä ja omat sokerit
Tuolloin levitettiin jopa 100.000 lentolehtistä kertomaan ”äitienpäiväaatteesta”. Elettiin sisällissodan jälkimaininkeja ja se teki juhlasta aika vaatimattomat. Juhlassa tarjottiin teetä, mutta sokeri oli tuotava itse sota-ajan säännöstelyn vuoksi.
Kun ensimmäinen juhla 7.7.1918 järjestettiin vain Alavieskassa, oltiin vasta Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella.
Agraariyhteiskunta
Äitienpäivän alkuaikoina elettiin vielä agraariyhteiskuntaa, jossa maaseudun yhteisöllisyys, työt, tavat ja toisista huolehtiminen olivat huipussaan.
Äitienpäiväkään ei ollut vain perheen sisäinen (aamiais)juhla vaan se oli koko kylän iso voimannäyte ja yhdessäolo. Köyhiä äitejä muistettiin hyödyllisillä lahjoilla ja järjestettiin yhteisiä kahvituksia. Äitienpäivä oli kuin ”liima”, joka liimasi kylän väen yhteen raskaan kevättyökauden aikaan.
Voi hurja, millanen kimppu. Oisko ainakin sata ruusua? Ja mitkä värit!
Kansakoulu kylän sydämenä
Juhlat järjestettiin lähes poikkeuksetta kansakoululla, jonne heidät tuotiin kunniakujaa pitkin ja jokaiselle laitettiin rintaan valkoinen kukka.
Opettajat olivat juhlan sieluja: he opettivat lapsille laulut, ohjasivat runonlausunnat ja koristelivat luokkahuoneet koivunoksilla. Äidit olivat kunniavieraita, jotka istuivat eturivissä. Muu kylän väki täytti takapenkit.
1920-luvun äitien juhlinnan alkutaipaleen Suomen maaseudulla voisi kuvata näin: Juhlissa lapsen ojentama valkovuokkokimppu ja opettajan isänmaallinen puhe nostivat äidin arjen yläpuolelle. Äiti oli kyläyhteisön hiljainen sankari.
Nyt eletään jo 2000-lukua, mutta eikö tämä sama voisi toimia yhä edelleenkin?
Sotien jälkeen juhla siirtyi kouluilta ja kylätaloilta yhä enemmän kotien seinien sisäpuolelle. Julkisesta yhteisön kunnianosoituksesta tuli perheen oma, intiimi kiitollisuuden hetki.
Jaha, oisko tämä ruukkuruusu menossa istutettavaksi maahan?
Päivän vakiintuminen
Juhla levisi Alavieskasta koko Suomeen. Aluksi päivää vietettiin vaihtelevasti toukokuun 3. tai viimeisenä sunnuntaina. Vasta vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun 2. sunnuntaille, jossa se tänäkin päivänä on.
Siirron takana oli kansakoulunopettajien toive etteivät äitienpäivä ja koulujen päättäjäispäivä olisi liian lähekkäin.
Mannerheimin päiväkäsky 1942
Sunnuntaina toukokuun 10. päivä vuonna 1942 Suomi oli jatkosodassa. Vietettiin joka tapauksessa jo vakiintunutta äitienpäivää.
Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim antoi historiallisella päiväkäskyllään kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin. Päivämäärä on edelleen nähtävänä monissa Suomen kirkoissa.
Kunniamerkkejä ja liputuspäiviä
Vuodesta 1946 lähtien on valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa jaettu joka vuosi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali kultaristein. Historiaa teki tuolloin presidentti Juho Kusti Paasikivi 12.5.1946.
Viralliseksi liputuspäiväksi äitienpäivä tuli vuonna 1947 ja almanakkaan se sai merkinnän 1950.
Näyteikkuna Helsingissä äitienpäivän alla vuonna 1950. Lahjoiksi tarjottiin kankaita ja vaatteita.
”Vaikka säännöstelykahvit ja isänmaalliset juhlapuheet ovat vaihtuneet kiireettömiin aamiaisiin ja some-päivityksiin, juhlan ydin on pysynyt samana yli sata vuotta: se on päivä, jolloin arjen sankari saa hetkeksi laskea työnsä ja kuulla olevansa maailman tärkein”.
