Avainsana: La Castañada

Perinteiset kastanjakojut Barcelonassa (La Castanyada): Kataloniassa kastanjat myydään usein ikonisista, vihreistä puukojuista, joiden ympärille ihmiset kerääntyvät iltaisin ostamaan kuumia herkkupusseja.

Koska kastanjajuhlia vietetään?

Espanjan kesä on pitkä ja ihanan järkyttävän kuuma, päivät ja yöt. Sitten lokakuussa, kun kesä ei enää ole ihanan järkyttävän kuuma, se on yhä kuitenkin ihanan lämmin. Silloin on aika kastanjoiden. Itse kastanjajuhlat Espanjassa ajoittuvat pyhäinpäivään, joka on perinne ja niiden sisältö vaihtelee maakunnittain.


Pyhäinpäivän aatto 31. lokakuuta

La Castañada-juhlan pääilta on 31. lokakuuta, jolloin kadut täyttyvät kastanjanpaistajista. Juhla jatkuu vielä 1. marraskuuta. Tuolloin pyhäinpäivän tienoilla iltayöt alkavat jo viilentyä ja on aika aloittaa syyskausi. Ja sehän jatkaa täyttä häkää Suomen kaltaista ja lämpimämpääkin kesää.

Pyhäinpäivä 1. marraskuuta

Dia de Todos los Santos eli pyhäinpäivä on kansallinen vapaapäivä koko Espanjassa. Silloin espanjalaiset vierailevat perinteisesti hautausmailla viemässä kukkia ja kynttilöitä edesmenneiden läheisten haudoille, minkä jälkeen herkkujen syönti jatkuu.

Vaikka Katalonian la Castanyada ja Galician el Magosto käynnistyvät virallisesti pyhäinpäivän aattona 31.10.–1.11., juhliminen jatkuu alueesta riippuen 11. marraskuuta (Pyhän Martin päivä /San Martín) asti.

Pohjois-Espanjassa sanotaankin:

”San Martín, avaa tynnyri ja paista kastanja” (Por San Martín, abre el tonel y castañas a asar).

– Se on perinteinen merkki siitä, että uusi viini tai siideri on valmista nautittavaksi kuumien kastanjoiden kanssa!


Kastanjajuhlien ohessa Sinua voi kiinnostaa Espanjan viinijuhlat eli Fiesta de la Vendimia. Tutustu ihmeessä mielenkiintoiseen tapahtumaan.

Paahdettuja kastanjoita söpössä paperitötterössä, joka on kuin pieni patteri ja pitää käden lämpöisenä kylmenneissä syysilloissa.

”Pikku-kesä” eli Veranillo de San Martín

San Martínin päivän (11. marraskuuta) aikoihin Espanjassa koetaan lähes poikkeuksetta lyhyt, muutaman päivän mittainen lämmin ja aurinkoinen jakso keskellä kylmenevää syksyä.

Espanjalaiset kutsuvat tätä ilmiötä nimellä Veranillo de San Martín (Pyhän Martinuksen pikku-kesä). Se on täydellinen syy kerääntyä ulos nuotioiden ääreen juhlimaan, ennen kuin talvi vyöryy vuorilta alas.

”Legendan mukaan Pyhä Martinus jakoi sotilasviittansa kerjäläisen kanssa – meidän ajassamme hän varmaan jakaisi vermuttipullonsa ja tekisi meille Dry Martinit.”

—-
Legenda Pyhästä Martinuksesta:

Heti kun Martinus oli kietonut sotilasviitan puolikkaan kerjäläisen ympärille, hyytävä kylmyys kaikkosi. Pilvet väistyivät, taivas aukesi ja aurinko alkoi paistaa tuoden mukanaan ihmeellisen lämmön. (Tarinan kiehtova jatko on artikkelissa ihan viimeisenä, jos kiinnostaa).


Tästä tapahtumasta juontaa juurensa käsite ”Pyhän Martin kesä” (ransk. L’été de Saint-Martin), jolla tarkoitetaan marraskuun puolivälin tienoille osuvia yllättäviä, lämpimiä ja aurinkoisia syyspäiviä!
—–

Katuelämää ja paahtamisen riemua Etelä-Espanjassa: Sevillan ja Andalusian kaduilla kastanjoita paahdetaan perinteisesti hiilillä suurissa lieriönmuotoisissa uuneissa. Ilma täyttyy savusta ja pähkinäisestä tuoksusta, ja toiminta vetää puoleensa kaikenikäisiä ohikulkijoita.

Mitä kastanjajuhlilla tapahtuu?

Jos itse et sitä tiedä, niin hajuaistisi kyllä tietää. Se kertoo juhlien alkaneen! Paahdettujen höyryävien kastanjoiden tuoksu leviää kaikkialle pitkin katuja ja suloisia kapeita kujia (callejones). Se tavoittaa kadun kulkijan pitkänkin matkan päästä.

Comer castañas asadas en las calles de Madrid.

Tuoksutuntuma

Kastanjoiden tuoksu vetää puoleensa utuisen savuisen, paahdetun pähkinäisen ja karamellisen makeuden sekoituksena.

Syysyössä tuoksussa on jotain kutkuttavan outoa mystisyyttä – se tuo mieleen nuotion loimun ja uunilämpimän leivonnaisen. Kun pääset kastanjakojulle, et voi vastustaa – mukaasi lähtee paperitötteröön käärittyjä kuumia, kullanruskeita herkkuja!

Käsituntuma

Kuumat kastanjat tuntuvat käsissä kuin pieniltä, taskuun sujautetuilta lämpöpattereilta, jotka sulattavat syysviiman hyytämät sormenpäät. Niiden rapeaksi paahtunut, hieman nokeutunut kuori halkeaa sormissa kevyesti räsähtäen. Kuoren alta paljastuu höyryävän kuuma, keltainen sisus.


Suutuntuma

Suussa paahdetun kastanjan rakenne yllättää: se ei ole rapsakka kuten muut pähkinät, vaan jopa kermaisen pehmeä, miltei jauhoinen – kuin uuniperunan ja pehmeän marsipaanin lempeä liitto. Maku on täyteläisen pähkinäinen, syvän paahteinen ja luonnostaan makea.

Jälkeen jää lämmin ja lohdullinen maku, joka vaatii saamaan heti perään seuraavan. Vaan ei haittaa, senkus otat!

Mutka kastanjalehtoon ja muodikkaat rustiikkiset ”kahva-astiat” ovat pullollaan matskua kastanjakojuihin paahdettaviksi.

Kuinka kastanjoilla herkutellaan?

Voit pistellä niitä poskeesi sellaisenaan siitä söpöstä tötteröstä – ja hyvälle maistuu! Paahdetut kastanjat ovat juhlan ehdoton keskipiste, jotka nautitaan kuumina.

Oikeaoppisesti asiantuntijat eli espanjalaiset syövät niitä yhdessä makeiden panellets-leivonnaisten ja makean viinin kanssa.


Panellets

Aidon ja alkuperäisen reseptin mukaan ne ovat pieniä, perinteisesti mantelijauhosta, sokerista ja kananmunasta tehtyjä marsipaanipalleroita, jotka usein kuorrutetaan pinjansiemenillä.

Nykyään niitä saa myös muun muassa kahvin, suklaan tai kookoksen makuisina.

On olemassa myös ”Kansanversio”, jossa taikinaa jatketaan bataatilla tai perunalla, jotta leivoksia saadaan tehtyä enemmän ja halvemmalla.

Kastanjajuhlilla esillepano on sadonkorjuun mukaisesti värikäs. Pöydällä on jalokastanjan lehtiä. Kun”Pyhän Martin kesän” aurinko osuu näihin värikkäisiin lehtiin, puu näyttää suorastaan maagisen kauniilta.

Moniatos (Bataatit)

Juhlaan kuuluu myös pelkät uunissa paahdetut sellaisenaan syötävät makeat bataatit, jotka pitävät kehon lämpimänä viileinä syysiltoina.


————————————————
Kiinnostuneille (leipureille) kakkuresepti:

🍂 SIVUHYPPY RANSKAAN: Kun kastanja muuttuu luksukseksi


”Maanläheinen metsän anti muuttuu juhlapöydän tyylikkäimmäksi kruunuksi.”

Espanjalaisten herkkujen rinnalla kastanja inspiroi keittiömestareita ympäri Eurooppaa. Yksi tunnetuimmista syksyisen ja talvisen ruokakulttuurin estetiikan luojista on maailmanlaajuista suosiota nauttiva ruokakirjailija ja tv-juontaja Mimi Thorisson.

Ruokatoimittaja Mimi Thorisson kattaa sesongin mukaisesti ja väreillä.

Ranskalais-hongkongilaiset juuret omaava Thorisson tunnetaan runsasta maalaissyksyä, vintage-astioita ja ajatonta eurooppalaista elämäntapaa ylistävästä visuaalisesta tyylistään.

Nykyisin perheineen Italian Torinossa asuva ruokavaikuttaja vannoo sesonginmukaisuuden nimeen, ja kastanjat ovat hänen suuri intohimonsa. Mimi Thorissonin perheen rakastetuin juhlaherkku on La Torta di Natale -kakku.

Se on sametilla maustettu, erittäin kevyt ja ilmava kastanjakakku, jonka salaisuus piilee laadukkaassa kastanjatahnassa ja kuohkeaksi vaahdotetuissa munanvalkuaisissa.

Tämä pehmeä, sifonkimaisen kuohkea kakku koristellaan vanhan maailman luksuksella – kevyellä tomusokerihunnulla ja glaseeratuilla kastanjoilla.


Leivo itse:

Mimin vaniljainen kastanjakakku (La Torta di Natale)Tämä kakku on luontaisesti gluteeniton ja uskomattoman mehevä. Siinä ei käytetä lainkaan tavallista sokeria, sillä makeus tulee valmiista kastanjatahnasta.


Tarvitset:

– 500 g valmista vanilja-kastanjatahnaa (makeutettua, esim. Clément Faugier)
– 4 kananmunaa (erottele keltuaiset ja valkuaiset)
– 80 g suolattua voita huoneenlämpöisenä
– 0,5 dl hienoa vehnäjauhoa (tai gluteenitonta jauhoseosta)


Pinnalle:

Tomusokeria ja säilöttyjä herkkukastanjoita (marrons glacés)


Tee näin:

– lämmitä uuni 180 asteeseen
– voitele ja jauhota pyöreä kakkuvuoka (halkaisija n. 23 cm)
– vatkaa keltuaiset, pehmeä voi ja kastanjatahna sähkövatkaimella aivan tasaiseksi ja sileäksi massaksi
– siivilöi joukkoon jauhot ja kääntele ne varovasti sekaan
– vatkaa toisessa puhtaassa kulhossa valkuaiset kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi
– kääntele valkuaisvaahto erittäin varovasti nuolijalla taikinan joukkoon, jotta ilma ei karkaa
– kaada vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 35–45 minuuttia, kunnes tikkuun ei jää märkää taikinaa
– anna jäähtyä kunnolla ennen kumoamista
– huntuuta pinta runsaalla tomusokerilla

Sitten voivat kastanjajuhlat Mimin tapaan alkaa! Bon appétit!
———————————————–


Espanjalainen kattaus ja syysjuhlan tunnelma

Espanjalaisessa pöydässä kastanjat tuodaan esille rustiikkisesti. Tarjolla on usein paikallista makeaa viiniä, kuten vahva Moscatel, jonka hunajainen ja rusinainen makeus leikkaa upeasti kastanjan jauhoista ja paahteista makua.

Espanjan ja Portugalin pohjoisosissa tarjotaan usein myös raikasta siideriä, ja koristelussa käytetään runsaasti luonnonantimia, tummanpunaisia kukkia ja syksyn lehtiä.

Moscatel-rypäleestä tehdyt makeat jälkiruokaviinit ja väkevöidyt viinit saavat kypsyessään kauniin meripihkan, rusehtavan tai syvän keltaisen sävyn. Se sopii täydellisesti nautittavaksi kastanjoiden kanssa.

Siideri – Pohjois-Espanjan kuplimaton ihme

Espanja ei ole pelkkää viinimaata. Erityisesti Pohjois-Espanjan vihreissä maakunnissa, kuten Asturiassa ja Galiciassa, kastanjajuhlien ykkösjuoma on aito luonnonsiider, sidra natural.


Maku ja valmistus:

Se tehdään puhtaasta, paikallisten omenalajikkeiden mehusta, jonka annetaan käydä villihiivoilla perinteisissä kastanjapuisissa tynnyreissä. Juoma on täysin hiilihapotonta, kuivaa, hapanta ja hieman sameaa.


Kaataminen on taidetta (Escanciar):

Koska siiderissä ei ole omia kuplia, se täytyy ”herättää henkiin” kaatamalla. Paikalliset baarimestarit pitävät siideripulloa korkealla päänsä yläpuolella ja lasia alhaalla vyötärön korkeudella.

Kun ohut siiderivana putoaa korkealta ja iskeytyy lasin reunaan, juoma dekantoituu eli saa voimakkaasti happea, sen aromit vapautuvat ja siihen syntyy hetkellinen, raikas vaahto.


Vain pieni tilkka kerrallaan:

Lasiin kaadetaan kerrallaan vain parin sormenleveyden verran juomaa (culín). Se kuuluu juoda yhdellä kulauksella heti kaatamisen jälkeen, ennen kuin ilmastuksen tuoma raikkaus katoaa.


Millainen on kastanjajuhlien tunnelma?

Hämärissä syysilloissa sytytetään tulia, grillejä ja uuneja – saadaan tunnelmaa aikaiseksi. Tähän kun lisätään kastanjapannut kuumenemaan ja heitetään kastanjat paahtumaan, on höyryävä mystinen tunnelma täydellinen.

Nyt nautitaan syksyn ensimmäisistä viileämmistä illoista perheen ja ystävien kesken. -Tulkoon syksy tuloaan, sehän on vain espanjalainen syksy, jonka jälkeen ei tarvitse pelonsekaisesti odottaa talvipakkasia lumineen. -Minä olen Maria de Silva, joka kesää rakastaa!

Kastanja-ajan kattaus kauneimmillaan – on väriä ja kauniita astioita – lasia, mutta myös rustiikkia. Pöydän pullot kätkevät sisäänsä asturialaista siideriä, jota hienoissa kattauksissa nautitaan korkeista viinilaseista. -Tämä taitaakin olla vähän fiinimpi versio juhlasta, vai mitä meinaat?

La Castañadan synty ja historia – Uskomuksia tuhannen vuoden takaa – kun kuolleet palasivat kastanjapöytiin


Kastanjajuhlien juuret ovat kaukana 1700-luvulla. Se on sekoitus kristinuskoa ja pakanallisuutta. Sen ytimeen kuuluu vainajien muistelu, johon liittyykin paljon erilaisia rituaaleja ja uskomuksia.


Rukoilkaa kuolleiden puolesta

Tunnetuimman tarinan mukaan kirkonkellojen soittajien täytyi soittaa kelloja läpi pyhäinpäivän yön muistuttaakseen ihmisiä rukoilemaan kuolleiden puolesta. Tehtävä oli fyysisesti erittäin raskas.

Jotta soittajat jaksoivat paahtaa läpi yön, he söivät energiapitoisia sesongin antimia, joita kyläläiset heille toivat: paahdettuja kastanjoita ja bataatteja, joiden palanpainikkeeksi juotiin makeaa muskatelliviiniä.

Jalokastanjapuun lehdille katetut ”kastanjaeväät”.

Sielu vapautuu kiirastulesta

Ajan myötä tapa siirtyi kirkoista koteihin. Perheet kokoontuivat syömään kastanjoita ja rukoilemaan yhdessä. Erään uskomuksen mukaan kastanjoita paahtaessa luettiin rukouksia, ja jokainen syöty kastanja vapautti yhden sielun kiirastulesta.


Kuolleiden ruokkiminen ja muinaiset hautajaispidot

Ennen vanhaan uskottiin, että pyhäinpäivän yönä kuolleiden sielut palaavat koteihinsa vierailemaan. Pöytään jätettiin yöksi paahdettuja kastanjoita ja bataatteja, jotta sielut saisivat ravintoa matkallaan. Jos kastanjoita ei jättänyt, sielut saattoivat suuttua ja vetää eläviä varpaista yön aikana!


Elementtien puhdistava voima (Tuli ja Tuhka)

Galician ja Asturian nuotioperinteissä kastanjoiden paahtamisesta syntyvällä tuhkalla on maaginen merkitys.

Kun juhlijat sotkevat kasvonsa mustiksi tuhkalla, sen uskotaan suojelevan pahoilta silmiltä ja noidilta (meigas). Nuotion yli hyppääminen taas puhdistaa sielun ja tuo hyvää onnea tulevalle vuodelle.

Kastanjapuun luonnollinen monumentti Espanjan kastanjalehdossa.

Kastanjapuun pyhyys

Kastanjapuuta (Castanea sativa) pidettiin Iberian niemimaan pohjoisosissa elämän puuna. Se tarjosi ravintoa läpi synkimmän ja kylmimmän talven.

Puita kunnioitettiin ja suuria syysjuhlia vietettiin nimenomaan kastanjalehdoissa (soutos), suoraan puiden katveessa.

Kastanja oli leivän korvikkeena ennen perunan ja maissin saapumista Amerikasta. Se oli Pohjois-Espanjan tärkein hiilihydraatin lähde ja ”köyhien leipä” talvisin.


Kastanjajuhlia maakunnittain

Katalonia:

Tarunhohtoinen, ikoninen La Castañera

Ikoninen La Castañera (Espanjaksi). Kataloniassa katalaanin kielellä se on la Castanyera, joka voidaan kirjoittaa myös la Castañera.

Juhlan symboli on La Castanyera (katalaaniksi), vanha talvivaatteisiin ja huiviin pukeutunut nainen, joka tarinan mukaan saapuu syksyllä vuorilta kaupunkiin myymään paahdettuja kastanjoita.


Mistä hänet tunnistaa?

Hänellä on yllään maalaishenkinen asu, jonka hame on niin valtava ja muhkea, että pyörähtäessä se heilahtaa kuin kirkonkello ja hänen kenkiensä kopina pitää kävellessä hauskaa, tasaista ääntä – aivan kuin kello raksuttaisi.

La Castanyera paahtaa kastanjoita suurissa hiilipannuissa kadunkulmissa ja käärii ne perinteisiin sanomalehtitötteröihin pitääkseen herkut lämpiminä. Savu ja paahdettujen kastanjoiden huumaava tuoksu virittävät koko kaupungin syystunnelmaan.

Nykyäänkin Barcelonan ja muiden Katalonian kaupunkien kaduille ilmestyy lokakuussa perinteisiä kastanjanpaistokojuja (castanyeres), joiden savuinen tuoksu tuo kaupunkiin aidon syystunnelman.

Aitoa espanjalaista katukuvaa Madridista: perinteinen katukoju ja hiilloksella paahtuvia kastanjoita (castañas asadas).

Maria Castañan historiasta

Hän on mytologinen, mutta myös todellinen historiallinen hahmo. Espanjan kielessä on hyvin kuuluisa sanonta: ”En tiempos de Maricastaña” eli ”silloin kun Maria Castaña eli”. -Tällä kuvataan jotain hyvin vanhaa aikaa kaukana menneisyydessä.

Galiciassa María Castanya oli oikea, historian tuntema nainen 1300-luvulta. Hän oli luonteikas kapinallinen, joka johti vuonna 1386 Lugon kaupungissa suurta kansannousua piispan määräämiä kohtuuttomia veroja vastaan.

Tästä rohkeasta naisesta tuli legenda koko Iberian niemimaalla, ja hänen nimensä sulautui myöhemmin yhteen syksyisen kastanjaperinteen kanssa.


—-

”La Castanyera –lastenlaulun osaavat lähes kaikki lapset Espanjassa. Hahmo on vähän kuin syksyn oma ”joulupukki” – hahmo, joka tuo lämpöä ja lohtua kylmeneviin iltoihin”.


———————————————–
Kiinnostuneille kiva extra-juttu:

La Maria Castanya -legenda ja satu:

Katalonialaisessa kansanperinteessä mummolla on myös nimi: Maria Castanya.

Rakastettu lastensatu kertoo, kuinka Maria oli kerran kiirehtimässä vuorilta alas kaupunkiin, jotta saisi kojunsa auki ennen pimeää. Hän kuitenkin kompastui valtaviin hameenhelmoihinsa, kaatui ja kaikki kastanjat vierivät pitkin metsänpohjaa.

Mummeli kiukustui ja alkoi harmissaan jupista itseksensä. Metsän ystävälliset tontut ja menninkäiset kuulivat hänen murheensa ja riensivät apuun: he keräsivät Marialle niin paljon kastanjoita, etteivät ne meinanneet mahtua edes koriin.

Kiitokseksi Maria paahtoi tontuille elämänsä parhaat kastanjat ennen kuin jatkoi matkaansa kaupunkiin.


——
La Maria Castanya on se varsinainen legendaarinen ja mytologinen hahmo, jonka pohjalta koko kastanjanpaahtajan hahmo on syntynyt!
————————————————-

…ja takaisin maakuntien kastanjajuhliin:


Galicia:

Magosto-juhla ja taianomaiset uskomukset

Pohjois-Espanjan Galiciassa sijaitseva Serra do Courel on kuuluisa vuosisatoja vanhoista salaperäisistä kastanjalehdoistaan (Soutos). Nämä sammaleiset, jättimäiset puut ja niiden suojissa kulkevat polut heräävät eloon syksyllä, kun sato korjataan suoraan maasta.

Kastanjalehdot sammaleisine jalokastanjoineen ovat kuin satumetsä. -Voi melkein nähdä punahilkan puun takaa astumassa pian esiin matkallaan noidan mökille. Eikö sinustakin?

Galiciassa kastanjajuhla (Magosto) on täynnä mystiikkaa, joka juontaa juurensä kelttiläisestä Samhain-perinteestä. Kastanjat paahdetaan nuotiolla, ja tapana on noeta kasvot mustiksi nuotion tuhkalla tuomaan onnea. Nuotion yli myös hypätään, joka sama tapa on Espanjassa juhannusyönä.

Juhlaan kuuluu vahvasti nuotion sytyttäminen sekä henkien karkottaminen perinteisellä, palavalla Queimada-juomalla, joka on yrteillä maustettu viina. Viina sytytetään palamaan samalla, kun luetaan noitaloitsua pahoja henkiä vastaan.


Asturia:

Juhlan nimi Asturiassa on Amagüestu.

Kastanjoiden kaverina ei juoda viiniä, vaan alueen omaa ylpeyttä, makeaa ja käymätöntä omenasiideriä (sidra dulce). Juhlaan liittyy usein perinnemusiikkia säkkipilleineen sekä perinteisiä kansantansseja.


Cantabria:

Juhlan nimi Cantabriassa on la Magosta.

Täällä kastanjajuhlaan liittyy vahvasti elävä musiikki. Kylissä soitetaan perinteistä pitu montañés -puupuhallinta ja rumpuja. Kastanjat jaetaan usein perinteisissä paperitötteröissä tai pusseissa.


Andalucia (erit. Malaga):

Juhlan nimi täällä on Fiesta de la Castaña ja Fiesta del Tostón tai pelkkä Tostón

Koska ollaan etelässä, juhla on usein aurinkoisempi ja vähemmän synkkä. Esimerkiksi Genal-laakson kylissä (kuten Pujerra ja Igualeja) järjestetään suuria gastronomisia festivaaleja. Kastanjat huuhdellaan alas mistela-liköörillä tai anis-snapsilla.


Extremadura:

Juhlasta käytetään nimeä Chaquetía tai Chiquitía.

Juhlaan kuuluu lasten perinne, jossa lapset kiertävät pyhäinpäivänä talosta taloon huutaen: ”Demela chaquetía”! -Näin he pyytävät kastanjoita, pähkinöitä, viikunoita ja muita syysherkkuja. Tämä perinne muistuttaa kovasti nykyistä Halloween-karkkikeräystä.

Syksyisiin kattauksiin upean ruskaisen kukkaloiston lisäksi sopii rakentaa tunnelmaa kynttilöillä, kunhan huolehdit turvallisuudesta, että tuli pysyy omassa astiassaan. Kylläpä näyttääkin hienolta!

”Sadonkorjuupöydän kruunaavat syvän punaiset kukkaloistot ja ruskalehdet. Etelässä nämä sävyt sointuvat yhteen kypsien kastanjoiden ja täyteläisten juomien kanssa, tuoden pöytään juuri sitä Pyhän Martin kesän lämpöä, jota marraskuussa kaivataan.”

Punaiset ja syvän väriset syyskukat sopivat kastanjajuhlan katanttaan täydellisesti. Perinteiseen eteläeurooppalaiseen sadonkorjuuseen ja marraskuun teemaan istuvat erityisen hyvin tummanpunaiset daaliat (georgiinit), viininpunaiset ruusut, krysanteemit sekä tietenkin ruskan värjäämät lehdet ja marjaoksat.

¡Feliz fiesta de las castañas!

Maria de Silva


…ja vielä lisää…:
——————————————-
Pyhän Martinuksen tarinan jatko kiinnostuneille:

Jatko-osa tapahtuu viitan jakamista seuraavana yönä.

Martinus näkee uni-ihmeen, jossa taivaat avautuvat ja Jeesus on enkeliparven ympäröimänä. Jeesuksella on yllään juuri se sama viitan puolikas, jonka Martinus oli antanut kerjäläiselle.

Jeesus sanoo enkeleilleen: ”Martinus, joka on vasta kasteoppilas, vaatetti minut tällä vaatteella”. Kun Martinus heräsi, hänen oma viitan puolikkaansa oli legendan mukaan muuttunut takaisin täysin ehjäksi ja kokonaiseksi. -Tämä kokemus sai hänet ottamaan kasteen ja jättämään armeijan.


Tätä et tainnut tietää? – Rooman sotilaasta rauhan mieheksi

Pyhä Martinus ei ollut alun perin kirkonmies, vaan Rooman valtakunnan ratsuväen sotilas. Koska hänen isänsä oli korkea-arvoinen upseeri, lakien mukaan myös Martinuksen oli pakko liittyä armeijaan jo 15-vuotiaana.

Se kuuluisa viitta, jonka hän jakoi kerjäläisen kanssa, oli osa hänen virallista Rooman sotilasuniformuaan.

Uni-ihmeen ja kasteensa jälkeen Martinus koki, ettei kristittynä voinut enää vuodattaa verta. Kun vihollinen hyökkäsi, hän kieltäytyi taistelemasta ja sanoi keisarille kuuluisat sanat: ”Olen Kristuksen sotilas, enkä saa taistella”.

Keisari syytti häntä pelkuruudesta, jolloin Martinus tarjoutui menemään etulinjaan täysin aseettomana, suojanaan vain ristinmerkki. Ihmeen kaupalla vihollinen antautui seuraavana päivänä ilman taistelua, ja Martinus pääsi jättämään armeijan.

Tästä syystä hänet tunnetaan historian yhtenä ensimmäisistä aseistakieltäytyjistä – ja samalla sotilaiden ja ratsuväen suojeluspyhimyksenä.


-Huh, olipas kiehtova tarina!