Näyttävä äitienpäiväkimppu ruusuista, liljoista ja harsokukasta. Onnittelut äidille!
Äitienpäivä Suomessa – Kuinka sitä vietetään
Kukat, kukkakaupat ja ravintolat
Nykypäivän äitienpäiväperinteisiin kuuluvat kukat, aamupala vuoteeseen ja itsetehdyt kortit sekä äitienpäivälounas. Ainakin suosituimmat- ja perinteisimmät ravintolat ovat ääriään myöten täynnä. Paikat kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen.
Ja jos joku paikka on äitienpäivänä täynnä, niin se on kukkakauppa. Jos et ole tilannut- ja maksanut kukkia etukäteen, saat varautua pitkään jonotukseen. Muutoin voit vain tulla jonon ohi ja pyytää maksetun aamulla sidotun kimpun.
Kukkakaupat ovat täynnä mitä ihanampia kukkia sekä ruukkuina että leikkoina. Valveutuneet kaupat sitovat valmiiksi kymmeniä- jopa satoja kimppuja, joista valita. Moni kauppa tekee myös kauniita kukka-asetelmia erilaisiin keraamisiin- ja lasisiin astioihin.
Päivän leikkosuosikit
Kelpaa ojentaa äidille toukokuun 2. sunnuntai.
Ihana hempeys kukissa, äidillekö menossa?
Ruusut
Ruusut pitävät aina pintansa ja kuuluvat ostetuimpien leikkojen kärkeen. Niitä viedään pitkinä 60-70 cm joko yksittäin tai kimputettuina ja lyhyempinä 40-50 cm, jotka yleensä kimputetaan.
Ruusu ei välttämättä enää ole se ykköskukka äitienpäivänäkään, vaikkakin herkullisia värejä on huomattavasti enemmän kuin ennen.
Cymbidium-orkidea
Tämä monikukkainen leikko-orkidea on upea sellaisenaan yhdistettynä näyttäviin lehtiin. Se on kestävä, kuten orkidea yleensäkin ja kestää maljakossa usean viikon. Kukkakaupat yhdistävät kimppuun usein myös muutaman ruusun upeaksi kokonaisuudeksi äideille.
Tästä täytyy tykätä, vai oletko sittenkin eri mieltä?
Gerberat ja germinit
Gerberoista on tullut huikean suosittuja kukkia, mikä ei ihme niiden isokukkaisuuden ja upeiden värien vuoksi. Äitienpäivänä saatetaan ottaa jopa lähes 10 kukkaa samaan kimppuun. Usein halutaan kimppuun niin monta gerberan eri väriä kuin kaupasta löytyy.
Gerberasta saa kauniin viemisen äidille yhdistämällä vaikka vain yhteen- tai kolmeen gerberaan nätisti leikkovihreää..
Gerberaa on eri lajikkeita, joissa terälehdet menevät eri suuntiin. Jos näet alaspäin taipuvat terälehdet, se ei ole nuukahtanut vaan ominaispiirre. Jos et usko myyjää, kosketa kädellä kevyesti tunteaksesi terälehtien jännitteen.
Germinejä ja pillityksiä
Germinit ovat minigerberoita ja siten gerberoita pienempiä. Joskus ne ovat kuitenkin niin isoja, että niitäkin luulee gerberoiksi.
Suomen kukkatukuissa ja monessa kukkakaupassa gerberoihin laitetaan noin 10 cm pituinen muovi kukan alapuolelle. Puhutaan ns. pillityksestä. Se tehdään siksi, koska kukka on raskas ja saattaa notkahtaa jonkun ajan kuluttua.
Kun Suomeen tulee gerberoita esim. Hollannin kukkatukuista, niissä ei yleensä ole pillitystä. Samoin, kun ostan gerberoita Espanjassa ei niissäkään ole koskaan muovia varressa.
Kukkaloistoa löytyy tästä monivärisestä monien eri kukkien kimpusta. Kevät on täällä!
Värililjat
Värililjoja on samoin monen värisiä sekä myös kaksivärisiä. Äitienpäivänä ne ovat hyvin suosittuja kimputettuna kauniiden lehtien ja muiden vihreiden kanssa. Usein liljaan yhdistetään 3 isoa ruusua eri tasoille ja saadaan upeita äitienpäiväkimppuja.
Muita suosittuja leikkokukkia
Leikkokukkia on aivan valtavasti, joista saadaan tehtyä kivoja sekakimppuja. Äitienpäivän aikaan kun eletään kesän odotusta, halutaan usein kesäisiä monikukkaisia ja -värisiä kimppuja.
”Tiesitkö, että Espanjassa ruusun rinnalla kukoistaa toinenkin tärkeä symboli? Tutustu Espanjan äitienpäivän kukkaperinteisiin sekä Espanjan kiehtovaan äitienpäivähistoriaan.”
Bougainvilklealla tuot pala Välimerta luoksesi.
Campanula on kesän tuoja! Upea ruukku tässä.
Ruukkukukat
Toukokuun äitienpäiväaikaan ruukkukukkina saapuu suloisia kevätkukkia, joita et ole välttämättä nähnyt pitkään aikaan. Muutamana esimerkkinä mainittakoon orvokit,äitienpäiväruusut, campanulat, hortensiat,bugainvilleat ja kiinanruusut.
Suosituimmaksi ruukkukukaksi toukokuun juhlapäivänä on noussut hortensia, joka on ohittanut perinteisen äitienpäiväruusun.
Ruusuillakin toki on ostajansa ja niitä joka kukkakaupasta löytyy vieläpä monen kokoisena ja -värisenä. Kauppoihin otettava määrä on ainoastaan pienempi kuin menneinä vuosina.
Tiesitkö, että 1. äitienpäiväjuhla oli Alavieskassa 1918?
Juhlan amerikkalaiset juuret
Äitienpäivä Suomessa kertoo oman rantautumistarinansa. Meille Pohjolaan se kulkeutui aina Yhdysvalloista asti kansakoulunopettaja, kansanedustaja Vilho Reiman mukana. Reimasta tuli myöhemmin myös kouluneuvos.
Äitienpäivän luoja kansakoulunopettaja Vilho Reima.
Onnea äiti!
Markkinointityötä jo vuosina 1912-1913
Alavieskalainen Vilho Reima vietti aikaansa 1910-luvulla Amerikassa. Tuolloin hän ihastui maan kauniiseen perinteeseen juhlia äitejä heidän omana nimikkopäivänään.
Siitä innostuneena hän toi tavan tuliaisena Suomeen. Opettaja Reima markkinoi ideaa Kotikasvatusyhdistyksen kautta jo vuosina 1912-1913.
Sovinnon juhla
Sisällissodan jälkeen Reiman ajatuksena oli tehdä päivästä ”Sovinnon juhla”, sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän.
Sota-aika – Äitien juhla vaatimaton
Vasta vuonna 1918 ajatuksesta pidettiin pienessä pohjalaiskunnassa niin paljon, että ensimmäinen äitienpäiväjuhla päätettiin järjestää.
Näin ollen Suomen äitienpäivä oli syntynyt ja ensimmäinen juhla järjestettiin Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla 7. heinäkuuta 1918. Juhlan keskiössä olivat erityisesti sodassa leskiksi jääneet äidit.
Hurjan hyviä mansikoita ja hortensioita äidille äitienpäivänä. Harvinainen persikan väri kukassa.
Lentolehtisiä ja omat sokerit
Tuolloin levitettiin jopa 100.000 lentolehtistä kertomaan ”äitienpäiväaatteesta”. Elettiin sisällissodan jälkimaininkeja ja se teki juhlasta aika vaatimattomat. Juhlassa tarjottiin teetä, mutta sokeri oli tuotava itse sota-ajan säännöstelyn vuoksi.
Kun ensimmäinen juhla 7.7.1918 järjestettiin vain Alavieskassa, oltiin vasta Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella.
Agraariyhteiskunta
Äitienpäivän alkuaikoina elettiin vielä agraariyhteiskuntaa, jossa maaseudun yhteisöllisyys, työt, tavat ja toisista huolehtiminen olivat huipussaan.
Äitienpäiväkään ei ollut vain perheen sisäinen (aamiais)juhla vaan se oli koko kylän iso voimannäyte ja yhdessäolo. Köyhiä äitejä muistettiin hyödyllisillä lahjoilla ja järjestettiin yhteisiä kahvituksia. Äitienpäivä oli kuin ”liima”, joka liimasi kylän väen yhteen raskaan kevättyökauden aikaan.
Voi hurja, millanen kimppu. Oisko ainakin sata ruusua? Ja mitkä värit!
Kansakoulu kylän sydämenä
Juhlat järjestettiin lähes poikkeuksetta kansakoululla, jonne heidät tuotiin kunniakujaa pitkin ja jokaiselle laitettiin rintaan valkoinen kukka.
Opettajat olivat juhlan sieluja: he opettivat lapsille laulut, ohjasivat runonlausunnat ja koristelivat luokkahuoneet koivunoksilla. Äidit olivat kunniavieraita, jotka istuivat eturivissä. Muu kylän väki täytti takapenkit.
1920-luvun äitien juhlinnan alkutaipaleen Suomen maaseudulla voisi kuvata näin: Juhlissa lapsen ojentama valkovuokkokimppu ja opettajan isänmaallinen puhe nostivat äidin arjen yläpuolelle. Äiti oli kyläyhteisön hiljainen sankari.
Nyt eletään jo 2000-lukua, mutta eikö tämä sama voisi toimia yhä edelleenkin?
Sotien jälkeen juhla siirtyi kouluilta ja kylätaloilta yhä enemmän kotien seinien sisäpuolelle. Julkisesta yhteisön kunnianosoituksesta tuli perheen oma, intiimi kiitollisuuden hetki.
Jaha, oisko tämä ruukkuruusu menossa istutettavaksi maahan?
Päivän vakiintuminen
Juhla levisi Alavieskasta koko Suomeen. Aluksi päivää vietettiin vaihtelevasti toukokuun 3. tai viimeisenä sunnuntaina. Vasta vuonna 1927 päivä siirrettiin toukokuun 2. sunnuntaille, jossa se tänäkin päivänä on.
Siirron takana oli kansakoulunopettajien toive etteivät äitienpäivä ja koulujen päättäjäispäivä olisi liian lähekkäin.
Mannerheimin päiväkäsky 1942
Sunnuntaina toukokuun 10. päivä vuonna 1942 Suomi oli jatkosodassa. Vietettiin joka tapauksessa jo vakiintunutta äitienpäivää.
Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim antoi historiallisella päiväkäskyllään kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin. Päivämäärä on edelleen nähtävänä monissa Suomen kirkoissa.
Kunniamerkkejä ja liputuspäiviä
Vuodesta 1946 lähtien on valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa jaettu joka vuosi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali kultaristein. Historiaa teki tuolloin presidentti Juho Kusti Paasikivi 12.5.1946.
Viralliseksi liputuspäiväksi äitienpäivä tuli vuonna 1947 ja almanakkaan se sai merkinnän 1950.
Näyteikkuna Helsingissä äitienpäivän alla vuonna 1950. Lahjoiksi tarjottiin kankaita ja vaatteita.
”Vaikka säännöstelykahvit ja isänmaalliset juhlapuheet ovat vaihtuneet kiireettömiin aamiaisiin ja some-päivityksiin, juhlan ydin on pysynyt samana yli sata vuotta: se on päivä, jolloin arjen sankari saa hetkeksi laskea työnsä ja kuulla olevansa maailman tärkein”.
