”Ei kai tämä voi olla aito?”
Syklaami – viileitä päiviä rakastava väriläiskä
Kun illat pimenevät ja syysilma viilenee, kukkakauppoihin ilmestyy mätäsmäisiä, sydämenmuotoisilla ja kauniisti kuvioiduilla lehdillä varustettuja kasveja. Syklaami on loppusyksyn ja talven ehdoton kuningatarkukka, joka kukoistaa siellä, missä muut kasvit palelevat. Se sietää jopa pieniä, parin asteen pakkasia.
Kukka on kotoisin Välimeren alueelta, erityisesti Turkista ja Kreikasta. Niissä se ei suinkaan kasva auringossa vaan varjoisissa metsissä ja viileillä kukkuloilla. Auringossa kasvi nuupahtaa.
Luonnossa syklaami kukkii talvella ja keväällä. Kuuman ja kuivan kesän se viettää näkymättömissä, nukkuen maanalaisena mukulana.
————————-
”Hehkuvaa punaista ja puhdasta valkoista – tämän kukan matemaattinen kauneus lumosi jo Leonardo da Vincin.”
Näin kestää syklaami, syksyn mystisin väriläiskä
Hoito on helppoa ja kasvi kestää vaikka vuodesta toiseen kunhan muistat kolme helppoa kultaista sääntöä:
1) Sijoitus
– Ihannelämpö 10–16 astetta
– mitä viileämpää, sitä pitempi kukinta
– kuivassa huoneilmassa nuupahtaa ja lehdet
kellastuvat nopeasti
– valoisassa, mutta ei paahtavassa auringossa
– paras paikka juuri nyt: Lasitettu parveke,
viileä kuisti, suojaisa ulkokatos tai talon
viilein ikkunalauta
2) Kastelu
Syklaamilla on mullan pinnassa herkkä mukula, joka mätänee ja homehtuu silmänräpäyksessä, jos vettä kaadetaan suoraan sen päälle tai lehtiruusukkeen keskelle.
– kaada huoneenlämpöistä vettä
aluslautaselle
– anna kasvin imeä vettä noin puoli tuntia ja
kaada ylimääräinen vesi pois
– anna mullan pinnan kuivahtaa kevyesti
kastelukertojen välillä
3) Siistiminen
– kun kukka tai lehti kellastuu, älä jätä tynkiä
mätänemään
– ota kiinni varren tyvestä, pyöräytä hieman ja
nappaise varsi irti napakalla nykäisyllä
kokonaan mukulasta irti
”Kaksiväriset lajikkeet ovat syksyn ruukkujen ehdottomia katseenvangitsijoita.”
————————–
Haluatko syklaamin kukkivan ensi vuonnakin? – Näin se onnistuu:
Huonekasvina syklaami voi kestää vuosia. Älä siis heitä sitä kukinnan jälkeen pois!
1) Kun kukinta loppuu keväällä ja lehdet kellastuvat, vähennä kastelua ja anna kasvin kuivua lähes kokonaan.
2) Vie ruukku kesäksi ulos varjoisaan paikkaan lepäämään.
3) Loppukesällä, kun huomaat mukulassa pientä uutta vihreää kasvua, vaihda uusi multa (jätä puolet mukulasta mullan pinnan yläpuolelle) ja aloita kastelu uudelleen aluslautaselle.
”Vihreät peukalot” heilumaan!
”Pieni yöpakkaskaan ei tätä sitkeää syyskuun kuningatarta haittaa.”
Käyttö syysistutuksissa ulkona
Syklaami on upea kaveri perinteisille:
– kanerville ja callunoille
– koristekaaleille
– lankaköynnöksille
laitettuna syksyn ruukkuryhmiin.
Se kestää ulkona kauniina pitkälle syksyyn ja pärjää pienessä yöpakkasessakin, kunhan maa ei jäädy umpeen.
Ulkoistutuksissa kannattaa suosia erityisesti pienikukkaisia minisyklaameja, jotka ovat isoveljiään sitkeämpiä säänvaihteluille.
”Väriterapiaa syksyn harmauteen: syklaami tuo ruukkuryhmään upeaa kontrastia.”
Syklaami sisätiloissa
Sisällä syklaami toimii loistavasti valoisilla ikkunalaudoilla, pöytäasetelmissa tai kauniissa suojaruukuissa yksittäin tai ryhmiin jaoteltuna, kunhan paikka pidetään viileänä. Muista, että et laita sitä suoraan auringonpaisteeseen.
Syklaamin kaveriksi voit laittaa perhoskämmekkä-orkidean. Huomioi, että kastelu tehdään alakautta, jolloin se vaatii oikeanlaisen ruukun.
”Parveke tai viileä kuisti on syklaamille se kaikkein rakkain paikka.”
————————–
Värikäs, mystinen ja ristiriitainen historia
Syklaami on inspiroinut niin renessanssin suuria taiteilijoita kuin antiikin noitiakin. Sen terälehdet ovat kääntyneet erikoisesti ylöspäin, ja nykyään lajikkeita löytyy valkoisesta ja vaaleanpunaisesta syvään purppuraan ja violettiin. Niitä löytyy myös kauniina kaksivärisinä ja ripsureunaisina.
”Syklaamin kauniisti kuvioidut lehdet muistuttavat sydämiä.”
”Myytti sinisestä syklaamista – totta vai tarua?”
Artikkelin alussa näkemäsi hätkähdyttävä kuva herättää herkästi kysymyksen: voiko syklaami todella kukkia sinisenä? Jalostettuna ei ihan saada oikeaa sinistä aikaiseksi, mutta värjäämällä onnistuu, ja artikkelin yläkuvassa on juuri tällainen.
Onko se siis totta, myytti sinisestä? -tässäpä selitykset kahdenlaiset:
1. Syklaamit voivat olla imeytettyjä eli
väriaineella käsiteltyjä (kuten pääkuvassa)
Jos kukkakaupassa tulee vastaan täysin kirkkaan taivaansininen tai turkoosi syklaami, se on imeytetty väriaineella. Valkoisen syklaamin kasteluveteen on sekoitettu erikoisväriainetta, jonka kasvi imee varsiinsa ja terälehtiinsä.
”Kastele aina aluslautaselle – mullan pinnassa lymyävä mukula vihaa vettä.”
Tällä samalla imeytystekniikalla värjätään myös orkideoja, ruusuja ja krysanteemeja. Muistaakseni myös sinisiä tulppaaneja olen nähnyt, eli periaatteessa kaikkia valkoisia voidaan imeyttää.
Imeytyksen kukissa tunnistaa helposti siitä, että usein myös lehtien suonet saavat sinertävän sävyn. Kun kasvi tekee uusia kukkia, ne puhkeavat alkuperäisen värisinä eli puhtaanvalkoisina.
Syklaamissa itsessään ei ole luonnostaan geenejä, jotka tuottaisivat puhdasta sinistä pigmenttiä. Se puuttuu aika monelta muultakin kukalta, sillä sinisiä kukkia on kaikkein vähiten.
”Leonardo da Vincin käsikirjoituksista Ranskan hovin loistoon Versaillesissa.”
2. Syklaamit voivat olla ”vale-sinisiä”
Suurin osa ”sinisistä” syklaameista on todellisuudessa erittäin kylmän, sinertävän purppuran tai laventelin värisiä lajikkeita.
Esimerkiksi jalostajat ovat kehittäneet sarjoja, kuten Super Serie Dragon Blue tai Deep Blue, mutta nimen antamasta ”Blue”-termistä huolimatta kukka on livenä syvän violetti tai magentan sävyinen.
Kuvissa kameran linssi, kylmä valaistus tai kuvankäsittely usein korostavat tätä sinisyyttä, jolloin ne näyttävät netissä sähköisen sinisiltä.
Oikeanpuoleinen syklaami on imeytetty siniseksi, mutta mitä sanot vasemmanpuoleisesta?
Kyklooppi – syklaamin kreikkalainen sukulainen
Kuten historia yleensäkin, niin myös kukkahistoria on todella mielenkiintoista. Ja kas kummaa, aina mennään Kreikan kiehtovaan mytologiaan.
Nyt kai ihmettelet, mitä ihmettä kykloopilla on syklaamin kanssa tekemistä? -No eihän sitä itsekään välttämättä kaikkia serkkujaan tai ainakaan pikkuserkkuja tunne!
Syklaamin tieteellinen nimi Cyclamen tulee kreikan kielen sanasta kyklos , joka tarkoittaa ympyrää tai rengasta. Tämä viittaa kasvin täydellisen pyöreään, litteään maanalaisen mukulaan.
Sana kyklos on suoraa sukua kreikkalaisen mytologian yksisilmäiselle, Kykloopille. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”pyöreäsilmäistä”.
”Kastele aina aluslautaselle – mullan pinnassa lymyävä mukula vihaa vettä.”
Rakkauden ruokaa ja salaista myrkkyä
Haluatko, että joku rakastuu Sinuun heti ja intohimoisesti? -Antiikin Kreikassa uskottiin, että syklaamin avulla se onnistuu! Tästä voimakkaasta lemmenrohdosta valmistettua ruokaa kun syöttää kohteelle – tämä toive toteutuu.
Tosiasiassa kasvin mukula sisältää syklamiini-nimistä saponiinia, joka on ihmiselle erittäin myrkyllistä. Raakana ja kypsentämättömänä syötynä se aiheuttaa vakavia kouristuksia. -Antiikin ”lemmenrohto” saattoikin siis olla hengenvaarallinen kokeilu, ja rakkauden kohteille kävi köpelösti!
Vaikka mukula on ihmiselle myrkyllinen, villisiat ja siat rakastavat sen kaivamista maasta ja pystyvät syömään sitä ilman oireita. Niinpä kasvia kutsuttiinkin vuosisatojen ajan Euroopassa kansanomaisella nimellä sowbread eli sianleipä. Englannissa näin tehdään edelleen.
”Herkkyyttä ja viattomuutta: valkoinen, ujon oloisesti taaksepäin taipuva kukka symboloi kristillisessä symboliikassa Neitsyt Marian puhdasta sydäntä.”
Neitsyt Marian symboli ja luostarien suosikki
Koska syklaamin kukka nuokkuu alaspäin ja sen terälehdet taipuvat taaksepäin, sen katsottiin symboloivan Marian herkkää, nöyrää ja puhdasta sydäntä. Kristillisessä symboliikassa syklaamista tulikin Neitsyt Marian vertauskuva ja kasvia istutettiin paljon vanhojen luostareiden ja kirkkojen puutarhoihin.
”Värikäs syysasetelma, joka ei pienestä hätkähdä – nämä kasvikaverukset jakavat saman rakkauden viileyteen.”
Da Vincistä Versaillesiin
1500-luvun alku
Leonardo da Vinci oli niin lumoutunut syklaamin kukan matemaattisesta ja veistoksellisesta muodosta, että hän teki siitä tarkkoja rakenne- ja muototutkielmia käsikirjoitustensa lehdille 1500-luvun alussa.
1600-1700 -luvuilla
Myöhemmin 1600- ja 1700-luvuilla syklaamista tuli todellinen luksuskukka, jota kasvatettiin Ranskan kuningashovin loisteliaassa Versaillesin puutarhassa aristokratian ihasteltavana.
Minisyklaamit sopivat täydellisesti yhteen callunoiden ja koristekaalien kanssa.” -Tässä ne on yhdistetty murattiin, jonka voi ottaa talven tullessa sisälle kasvamaan.
——-
Syklaami ottaa kukkasyksyn vastaan,
loistaa kauniina, raskaasti ei lainkaan. Kelpasihan se myös aristokraattien Ranskaan, kuninkaiden pihaan, hoviin ja valtaan.
Nyt se ikkunallasi hiljaa kuiskaa tarinaa, antiikin myyttejä ja historian havinaa.
Ota siis syksyn viileys vastaan,
ja anna tämän mystisen kukan loistaa suorastaan!
¡Que tengas un gran final de verano!
Maria de Silva
”Monipuolinen ruukkuryhmä syntyy yhdistelemällä erikokoisia ja -muotoisia syyskasveja. Kevään suosikki orvokki tekee upean paluun syysruukkuihin syklaamin ja callunoiden rinnalle.”