Museon teatterilavalla seisoessa näkee rakennuksen valtavan korkeuden, joka antaa voimaa surrealistin töille.
”Ainoa ero minun ja hullun välillä on se, että minä en ole hullu.”
Salvador Dali oli taiteilija, joka ”oli ja eli niin sanotun keskipisteen ulkopuolella”. Eksentrisyydessään hän oli omituinen, omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava, omituisella tavalle kiehtova taiteilija.
Surrealisti Salvador Dalí katsomassa maailmaa. Dalílle eksentriset viikset ja intensiivinen katse olivat osa tietoista performanssia ja brändiä, joka sulatti yhteen taiteilijan ja hänen taiteensa Salvador Dali’s Mustache – Cool Stories About Art.
Eksentrisyys jakaantuu kolmeen piirteeseen, jotka kaikki istuvat Dalílle kuin nenä päähän:
1) Ei hullu, vaan tietoisesti omalaatuinen.
2) Sääntöjä tyylillä rikkova.
3) Yhteiskunnan hyväksymä eksentrikko.
”Jos tavallinen ihminen on harmaa viiva, eksentrikko on se neonvärinen sotku, joka tekee maailmasta paljon mielenkiintoisemman! ”
-Dalín museossa (ja monessa muussakin) käyneenä voin sanoa, että tämä ”Museo de Salvador Dalí” teki museokäynnistäni mielenkiintoisimman ikinä!
Museon keskipihan sydän on Salvador Dalín ikoninen ”Sadetaksi” -installaatio. Sen perustana on harvinainen vuoden 1941 Cadillac-avoauto, jonka konepellille on kahlittu itävaltalaisen Ernst Fuchsin veistämä suuri, musta pronssipatsas ”Kuningatar Ester”.
Patsaan dramaattinen, eteenpäin venytetty asento ja piikikäs kruunupäähine luovat sille tunnistettavan, petolintumaisen profiilin. Kun teoksen automaattiin pudottaa kolikon, Cadillacin sisälle alkaa sataa vettä ja auton takana kohoavan rengaspylvään huipulla oleva sininen vene alkaa tippua vettä. Vene näkyy alempana olevassa kuvassa.
Kun menet Daliin:
Museokäyntisi Dalín teatterimuseoon alkaa jo Placa Gala i Salvador Dalí -kadun varrelta, jossa koet surrealismin ihmeitä. Kadun varrella näet ”valeistujia” penkeillä, jotka ikään kuin ohjaavat kulkemaan kohti museorakennusta.
– Museossa kaikki on täysin poikkeavaa ja lumoavaa. Dalín mustalla huumorilla väritetty museo saa hymyilemään, jopa nauramaan ja huomaamaan, että taiteilija Salvador Dalí todellakin oli itsekin pläjäys mustaa huumoria.
Uskallatko istahtaa? -Kohti museota mennään, ihan vieressä ollaan. Figueres on Dalía jo kadulla.
Surrealismin ikoni ja yleisnero
Vaikka Dalí tunnetaan sulavista kelloistaan (kelloista, jotka sulavat) ja ”Muiston pysyvyys –maalauksesta”, hän oli monialainen yleisnero. Hän oli maalari, kuvanveistäjä, kirjailija, muotoilija, lavastaja ja elokuvantekijä. Hän teki yhteistyö mm. Alfred Hitchcockin ja Walt Disneyn kanssa.
Museon geodeettinen kupoli näkyy hyvin. Kuva on upea esitys Dalín suunnitteleman museon koosta ja sinne sijoitetusta taiteesta. Kuvassa näkyy ”Sadetaksi” -installaatioon kuuluva Galan sininen vene.
Brändäyksen edelläkävijä
Dalí ymmärsi julkisuuden merkityksen ennen nykyaikaista mediakulttuuria. Hänen tavaramerkkinsä – ylöspäin käännetyt, provokatiiviset viikset – ja shokeeraavat julkiset tempaukset (kuten sukelluspuvussa luennoiminen) tekivät hänestä itsestään elävän taideteoksen.
Tämän luonnepohjustuksen jälkeen pureudumme suurella mielenkiinnolla Salvador Dalín – tämän kiehtovimman taiteilijaneron elämään.
Antoisaa tarinamatkaa Sinulle!
Näyttämöt Espanjassa ja Floridassa
Termi ”Salvador Dalí -museo” viittaa kahteen maailmanluokan päänäyttämöön: taiteilijan itse suunnittelemaan teatterimuseoon Espanjassa sekä valtavaan Dalí-kokoelmaan Floridassa. Tässä artikkelissa käsittelen lähinnä Espanjaa.
Figueresissa sijaitseva Teatre-Museu Dalí tunnetaan kirkkaanpunaisesta julkisivustaan, jota koristavat sadat kullanväriset katalonialaiset leivät (suosittu surrealistinen symboli Dalín teoksissa). Katolla tasapainoilevat jättimäiset joutsenenmunat kuvastavat Dalílle uutta elämää, puhtautta ja syntymää. Takana näkyy teatterilavan yllä kohoava geodeettinen kupoli.
Teatre-Museu Dalí (Figueres, Espanjan Katalonia)
Dalín elämä yhtä teatteria
Tätä Dalín museota pidetään maailman suurimpana surrealistisena esineenä. Dalí suunnitteli ja rakensi museon itse kotikaupunkiinsa Figueresiin vuonna 1850 valmistuneen uusklassisen teatterin raunioille.
Tämä kaupunginteatteri tuhoutui Espanjan sisällissodan loppuvaiheessa vuonna 1939. Dalín raunioille suunnittelema museo valmistui vuonna 1974.
Dalí itse määritteli nimen taustan loistavasti. Hän halusi paikan olevan siellä vieraileville nimenomaan teatterimainen kokemus.
Hän sanoi, että koko hänen elämänsä oli ollut teatteria ja että museovieraiden tulisi tuntea olevansa kuin mukana teatteriesityksessä kävellessään huoneiden läpi.
Dalí oli suuri humoristi ja hän halusi sekoittaa taiteen osaksi arkipäivää. Tämä kaikki näkyy museovierailulla kaikessa, mihin katseesi käännät.
Uusklassiset rauniot ovat pohjana Dalin museossa: Museo rakennettiin Figueresin vanhan kaupunginteatterin raunioille. Alkuperäinen, vuonna 1850 valmistunut teatteri edusti 1800-luvun perinteisiä ja uusklassisia piirteitä arkkitehtuurissaan.
Tässä kohtaa kerron teille, millä vuosikymmenillä Salvadorin kanssa artikkelissa liikumme.
Surrealistin merkittävät vuosiluvut:
– 11. toukokuuta 1904: Salvador Dalí syntyy Figueresissa, Kataloniassa
– 1929: Dalí tapaa elämänsä rakkauden ja muusan, Galan; samana vuonna hän liittyy virallisesti surrealistien ryhmään Pariisissa
– 1931: Dalí maalaa kuuluisimman teoksensa Muiston pysyvyys (sulavat kellot)
Dalín kuuluisin teos: The Persistence of Memory (1931)
– 1961: Figueresin pormestari pyytää Dalía lahjoittamaan maalauksen kaupungille; Dalí vastaa ettei lahjoita vain maalausta, vaan kokonaisen museon vanhan Espanjan sisällissodassa tuhoutuneen teatterin raunioille
– 1969: Dalí osti huonokuntoisen keskiaikaisen Púbolin (Gala Dalí Castle) linnan vaimolleen Galalle
Mestari työmaallaan vuonna 1970. Hänelle ei riittänyt mikään, hän teki, toimi ja halusi aina enemmän monialaisista taidoistaan. Dalí oli yrittäjä suurella Y:llä, ja upporikas aikansa monimiljonääri.
– 28. syyskuuta 1974: Teatre-Museu Dalí (Espanja) avataan virallisesti pitkän rakennus- ja suunnitteluvaiheen jälkeen
Geodeettinen kupoli valmistumassa. Miehet kuin muurahaiset kiikkumassa päällä. Kupolin suunnitteli espanjalainen arkkitehti Emilio Pérez Piñero.
– 7. maaliskuuta 1982: The Dalí Museum (Florida, USA) avataan ensimmäisen kerran vanhaan satamamakasiiniin; (Myöhemmin 11. tammikuuta 2011: Floridan museon nykyinen, Yann Weymouthin suunnittelema huippumoderni ja hurrikaanin kestävä lasikupolirakennus avataan yleisölle)
– Kun Gala 10. kesäkuuta 1982 kuolee, se syöksee Dalín syvään masennukseen; pian kuoleman jälkeen Dalí muuttaa linnaan, sillä hän haluaa olla lähempänä edesmennyttä vaimoaan, joka haudattiin linnan kryptaan
– 1984–1989: Dalí Museota laajennetaan viereiseen Torre Galatea -tornirakennukseen
Torre Galatea -tornissa kuluivat Dalín viimeiset vuodet – hiljaisuudessa ja visusti katseilta piilossa noin 1,2 miljoonalta vuosittaiselta museovieraalta, jotka vaelsivat seinien toisella puolella. ”Onko Hän jo kuollut” – kysyttiin – kun mestaria ei enää julkisuudessa näkynyt.
– Tulipalo (1984): Dalí asui linnassa lopulta vain kaksi vuotta, sillä hänen sänkynsä syttyi palamaan oikosulun vuoksi vuonna 1984; tämä päätti hänen linnakautensa ja pakotti muuttamaan Torre Galateaan
Surrealistinen katse: Dalín tapa tuijottaa kameraan hullunkurisesti yhdessä viiksien kanssa kiteyttää koko hänen taiteensa ja persoonansa ytimen: hämmentävän, provosoivan ja nerokkaan surrealismin.
Kohtalokas aamuyö Púbolin linnassa
Tulipalo Púbolissa sai alkunsa sängyn vieressä olleen kutsukellon oikosulusta. Tapahtumat etenivät elokuun 30. päivän aamuyönä 1984 seuraavasti:
Jatkuva soittaminen:
Huonokuntoinen, sänkyyn sidottu ja masentunut 80-vuotias Dalí käytti yöpöydällään ollutta sähköistä soittokelloa jatkuvasti ja toistuvasti kutsuakseen apuun hoitajiaan.
Oikosulku ja liekit:
Laitteen sähköjärjestelmä ei kestänyt jatkuvaa käyttöä (tai siinä oli jo valmiiksi vikaa), minkä seurauksena kytkin meni oikosulkuun ja sytytti sängyn verhot sekä upealla kuomulla varustetun pylvässängyn palamaan.
Pelastus:
Dalí ei pystynyt kävelemään kunnolla, mutta hän onnistui raahautumaan lattialle kohti ovea. Linnassa yöpyneet ystävät ja hoitaja heräsivät savuun ja kantoivat taiteilijan turvaan viime hetkellä.
Dalí sai tilanteessa vakavia palovammoja jalkoihinsa ja vartaloonsa, minkä vuoksi hän joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ihonsiirtoleikkauksiin.
Tämä onnettomuus oli lopullinen syy sille, miksi ystävät ja viranomaiset totesivat Púbolin linnan turvattomaksi vanhalle mestarille. Sairaalasta päästyään hänet siirrettiin pysyvästi Figueresin museon Torre Galatea -torniin.
Museon teatterilavaa ympäröi taidetta lattiasta kattoon ja lattian alla. -Siellä makaa surrealismin mestari. Makaa, muttei koskaan lepää: Hän katselee haudallaan ikuisesti jatkuvaa tanssia!
Viimeiset vuodet suojassa katseilta
Tapahtuneen jälkeen Dalí eli hyvin eristäytynyttä elämää yksityisasunnoksi kunnostetussa Torre Galatea -tornissaan työmaan keskellä.
Museon sisääntulon alalavalla oleva Dalin avoauto patsaineen toivottavat tervetulleeksi Salvadorin mustan huumorin kyytiin.
– 23. tammikuuta 1989: Dalí kuoli 84-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan Torre Galatea -tornissa
Dalin kotimuseon puutarhassa oleva joutsensohva, jossa Salvador ajoittain lepäili…Ihmettelen tosin, millä ajalla!
Viimeinen näytös – hauta teatterisalin alla
Tornista tuli Salvador Dalín viimeinen koti, mutta itse museosta hänen lopullinen leposijansa. Tämä leposija on yhtä surrealistinen kuin hänen elämänsä. Hän halusi tulla haudatuksi oman museonsa sydämeen – entisen teatterin päänäyttämön alle. Vai halusiko?
Surrealistinen katse: Dalín tapa tuijottaa kameraan hullunkurisesti yhdessä viiksien kanssa kiteyttää koko hänen taiteensa ja persoonansa ytimen: hämmentävän, provosoivan ja nerokkaan surrealismin.
Hänet siis kuitenkin haudattiin oman museonsa teatterisalin lattian alle kryptaan, joten torni ja museo jäivät hänen lopulliseksi muistomerkikseen. Vuosiluku 1989 on siten sekä laajennusvaiheen päätepiste että Dalín kuolinvuosi.
Esirippu on sulkeutunut, mutta esitys jatkuu: Museon päälava on muutettu surrealistiseksi näyttämöksi, jonka lattialaatan alle Salvador Dalí on haudattu. Taiteen keskellä vaeltavat ihmiset muodostavat alati muuttuvan yleisön mestarin ikuisessa teatterissa.
Museon rakenne on tällainen:
Yläkerrassa on teatterilava. Museon sydän on suuri, entisen teatterin näyttämöalue, jonka yllä kohoaa jättimäinen lasinen geodeettinen kupoli.
Lavan lattiassa on suuri, valkoinen kivilaatta. Tuhannet museovieraat kävelevät tiistaista sunnuntaihin tämän näyttämön lattian yli tietämättään, että he kävelevät suoraan suuren mestarin Dalín haudan päällä.
Teatterilavan alapuolella on krypta. Lavan lattiarakenteen alla sijaitsee kellarikerros, johon varsinainen hautakrypta on rakennettu.
Muaeon teatterilavan alla olevassa kryptassa makaavan Dalin muistolaatta. Krypta on pilkkopimeä, valoa tulee vain tästä muistolaatasta.
Kun menet museossa alakerran kryptahuoneeseen, näet siellä Dalín virallisen hautapaikan eli täysin rauhallisen mustan pimeän huoneen. Siellä valoa on hieman vain seinässä olevassa suuressa Dalin muistolaatassa.
Tämä paikka viimeiselle levolle ei ehkä kuitenkaan ollut Dalín oma toive, vaan taustalla on yksi taidehistorian suurimmista hautasotkuista!
Dalí lepää siis maan alla kryptassa, joka sijaitsee pystysuorassa linjassa suoraan sen teatterilavalla olevan valkoisen laatan keskipisteen alapuolella. Oliko se taiteilijalta viimeinen surrealistinen veto? Halusiko hän todella tulla haudatuksi oman teatterinsa päänäyttämön alle?
Tämä on paikka, jossa taide, kuolema ja elävät ihmiset kohtaavat joka päivä.
Vai oliko se ihan oikeasti vain paikallisen pormestarin tahto, jolla hän rahanhimo silmissään ajoi Figueresin kaupungin matkailulle miljoonatuloja?
Olihan Dalín alkuperäinen tahto tulla haudatuksi Púbolin linnaan vaimonsa viereen. Nimittäin, tänne hän oli rakennuttanut heille kaksoishaudan ”kädestäpitoreiällä”.
Ehkä Dalí todella muutti tahtoaan ja halusi viimeisenä surrealistisena ”taideteoksena” jättää ruumiinsa museovieraille. Ja ehkä hän siten itse – vaikka sairas olikin – ehti valita paikkansa, jossa kohtaa museossa tulee lepäämään?!
Onhan niin Dalía, todella niin Dalía valita haudalleen kohta, jota kaikki totuutta tietämättään tallovat. -Liekö Dalí siellä jossain mustalla huumorillaan nauraen toteaa toiveensa toteutuneen: ”haudallani tanssitaan ikuisesti”.
Kuka totuuden tietää? Ja jos tietää, onko enää hengissä? Tämä on sellainen sekasotku, että liekö ihme jos salaliittoteorioiden tulva ryöpsähti ei vain Espanjassa, vaan koko maailmassa?
Oli totuus mikä tahansa, Mestari on kuitenkin varmistanut, että hän on ikuisesti oman elämänsä päänäyttämöllä, suuren lasikupolin alla, yleisönsä ympäröimänä.
Surrealistin lemmikki: Taiteilija tunnettiin intohimostaan eksoottisia kissaeläimiä kohtaan. Dalí kohautti usein julkisuudessa liikkumalla ravintoloissa ja matkoilla Babou-nimisen oselottinsa kanssa. Täplikkäästä Babou-oselotistaan tuli hänen eksentrisen elämäntyylinsä uskollinen seuralainen.Villikissan intensiivinen katse ja taiteilijan tunnistettavat viikset loivat yhdessä täydellisen surrealistisen parivaljakon. Kumpaa pelkäät enemmän?
—————
Vielä muutamia lisäyksiä mestarin kuolemaan:
Viimeinen petos ja hautapaikan suuri mysteeri
Salvador Dalín piti virallisen testamenttinsa mukaan levätä ikuisesti Púbolin linnassa vaimonsa Galan vieressä, Hän oli jopa rakennuttanut sinne vierekkäiset hautapaikat, joiden välillä oli siis reikä.
Ajatuksena oli, että näin he pystyisivät pitämään toisiaan kädestä vielä kuollessaankin. Viime hetken käänne sairaalavuoteella muutti kuitenkin kaiken ja laukaisi salaliittoteorioiden vyöryn.
Surrealistisen historian havinaa. Museoaukiolla, museon edessä sijaitsevan monumentin ytimessä on perinteinen, valkoinen antiikin Rooman keisari Antoninus Piuksen rintakuva. Dalí halusi yhdistää teoksessa antiikin klassisen kauneuden ja oman aikansa modernin ajattelun kerrostamalla valkoista marmoria ja tummaa pronssia filosofi Francesc Pujolsin patsaaseen.
Kuiskattu lupaus pormestarille
Kun Dalí teki kuolemaa tammikuussa 1989, Figueresin pormestari kävi hänen luonaan kahdenkeskisessä tapaamisessa. Pormestari väitti myöhemmin Dalín kuiskanneen, että linna oli ”liian synkkä” ja hän halusi sittenkin hautapaikan omasta museostaan.
Sukulaisten raivo
Koska kukaan muu ei ollut huoneessa todistamassa keskustelua, Dalín ystävät ja sukulaiset olivat varmoja, että heikossa kunnossa ollutta ja lääkittyä taiteilijaa oli manipuloitu.
Matkailumiljoonat kaupungille
Kaupungin epäiltiin halunneen Dalín ruumiin hinnalla millä hyvänsä Figueresiin, sillä se takaisi museolle miljoonayleisöt ja jättimäiset turismitulot hamaan tulevaisuuteen.
Tämmösiä kummajaisia Dali on väsänny. Mitäs tästä sanot?
Salamahautajaiset
Jotta kukaan ei ehtisi nostaa oikeusjuttua, hautajaiset järjestettiin poikkeuksellisella kiireellä. Dalí haudattiin pysyvästi museon teatterilavan alle vain kaksi päivää kuolemansa jälkeen.
Arkkitehtuuri
Figueresin Teatre-Museu Dalí tunnetaan kirkkaanpunaisesta julkisivustaan, jota koristavat sadat kullanväriset katalonialaiset leivät (suosittu surrealistinen symboli Dalín teoksissa). Katolla tasapainoilevat jättimäiset joutsenenmunat kuvastavat Dalílle uutta elämää, puhtautta ja syntymää. Takana näkyy teatterilavan yllä kohoava geodeettinen kupoli.
Museon geodeettinen lasikatto., josta valmistuttuaan tuli samantien Figueresin maamerkki.
Mikä on ”Dalílainen kolmio”?
Seuraavassa vain maininnat ”Dalílaisesta triangelista”, josta tulee myöhemmin oma mielenkiintoinen juttunsa.
Puhutaan Dalín elämäntyön maantieteestä
Katalonian rannikolla Costa Bravalla, jossa Dalílainen kolmio The Dalínian Triangle sijaitsee. Se sitoo taiteilijan elämän kolmeen fyysiseen paikkaan Espanjassa:
1) Figueres
Joka on siis Salvadorin syntymäpaikka ja lapsuus, ja siellä on edellä käsitelty Teatre-Museu Dalí, joka on maailman suurin surrealistinen esine.
Kaupungissa avattiin hiljattain myös todella huikea virallinen Dalín syntymäkoti museona (Casa Natal – Birthplace of Salvador Dalí).
2) Port Lligat (Cadaqués)
Dalín ja hänen vaimonsa Galan pitkäaikainen kotitalo ja ateljee. Dalí muokkasi useista kalastajamajoista surrealistisen labyrintin, jossa kävijä näkee taiteilijan työtilat täysin alkuperäisessä asussaan.
3) Jo aiemmin mainittu Púbolin linna, jonka Salvador osti Galalle ja joka asui siellä yksin. Herra Dalí sai vierailla linnassa vain vaimonsa kirjallisella kutsulla.
Näihin siis myöhemmin, pysyhän matkassa!
Dream Caused by the Flight of a Bee Around a Pomegranate a Second Before Awakening (1944)
__________________
Tässä tulee vielä huikea tapaus, joka jäi historiaan yhtenä Dalín kuoleman jälkeisen historian oudoimmista ja ”dalímaisimmista” luvuista.
-Lue, niin ehkä haukot henkeä, voiko tämä edes olla totta?!
Tapaus Pilar Abel: Tarot-korteista taiteilijan tyttäreksi?
Vuonna 2017 espanjalaisen Gironan kaupungista kotoisin oleva selvänäkijä ja tarokki-korttien tulkitsija, Pilar Abel ravisutti taidemaailmaa väittämällä olevansa Salvador Dalín ainoa biologinen tytär.
Abel kertoi tarinan, joka oli kuin suoraan mystisestä romaanista:
Isoäidin paljastus:
Abel väitti, että jo hänen ollessaan pikkutyttö, hänen oma isoäitinsä oli sanonut hänelle suoraan: ”Tiedän, ettet ole poikani tytär, vaan suuren taiteilijan lapsi. Olet yhtä outo kuin hänkin. -” Myöhemmin myös Abelin äiti oli vahvistanut asian.
Kielletty romanssi:
Äiti oli Abelin mukaan työskennellyt 1950-luvun puolivälissä kotiapulaisena Cadaquésissa, aivan Dalín naapurustossa. Tästä oli kuulemma seurannut salainen, intohimoinen suhde naimisissa olleen taiteilijaneron kanssa, jonka seurauksena Pilar syntyi vuonna 1956.
Säilyneet viikset – ratkennut mysteeri
Abel oli ajanut isyysoikeudenkäyntiä vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2017 madridilainen tuomari teki päätöksen, joka oli yhtä dramaattinen kuin Dalín elämä: Dalín ruumis määrättiin kaivettavaksi ylös haudastaan DNA-näytteiden ottamista varten.
Haudan avaaminen Figueresissa tarjosi medialle uuden surrealistisen hetken. Kun hautaholvi avattiin, kävi ilmi, että taiteilijan kuuluisat, vahatut viikset olivat säilyneet täydellisesti kello kymmentä vaille kymmenen -asennossaan, vaikka kuolemasta oli kulunut jo 28 vuotta.
Panokset olivat jättilmäiset, sillä lapsettoman Dalín ainoana perillisenä hänellä olisi ollut oikeus neljännekseen taiteilijan sadoista miljoonista euroista. -Niinpä niin, vähemmistäkin rahoista panee kyllä kenet vain yrittämään!
Lopputulos:
Jännitysnäytelmä sai kuitenkin hyvin maallisen lopun. Kansallisen toksikologian laitoksen tekemät DNA-testit osoittivat lopulta aukottomasti, että Pilar Abel ei ole Dalín tytär.
Kaiken huipuksi oikeus määräsi pettyneen selvänäkijän maksamaan haudan avaamisesta koituneet huomattavat oikeudenkäynti- ja kaivuukustannukset.
Surrealistinen rakkaudentunnustus valkokankaan tähdelle. Salvador Dalí oli täysin hullaantunut Hollywood-näyttelijä Mae Westin sensuellista olemuksesta. Hän muutti ihastuksensa huoneen kokoiseksi optiseksi illuusioksi, jossa tähden kasvojen huuliksi asettiin tämä ikoninen, kirkkaanpunainen sohva. Dalí halusi luoda jotain provosoivaa – kalusteen, jolla istuminen tuntui taiteilijan mukaan suutelemiselta.
Kuka oli María Pilar Abel Martínez?
Pilar Abel (s. 1956) varttui Dalín kotiseudulla Kataloniassa. Hänestä tuli paikallisesti tunnettu astrologi, joka ennusti tulevaisuutta jopa paikallistelevisiossa. Lapsesta asti Pilar kantoi kuitenkin mukanaan tätä isoäidiltään saamaa ”Dali-salaisuutta”. Isoäidin mukaan Pilar oli yhtä outo kuin isänsä ”suuri taiteilija Dali”.
Vaikka tarinalta putosi pohja, se jäi historiaan yhtenä Dalín perinnön oudoimmista luvuista. Se oli todiste siitä, että Dalín luoma surrealistinen aura jatkoi elämäänsä ja vääristi todellisuutta vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.
The Elephants (1948)
The Madonna of Port Lligat (1949)
Surrealistin teatraalinen elämä oli täynnä huikeita elämän käänteitä, jotka tulevat elämään ikuisesti. Hänen provokatiivinen musta huumori kiehtoo yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka monta kertaa kävisit näissä Dalín ”elävissä taideteoksissa”.
Lämpimästi tervemenoa ”Daliin”,
Maria de Silva
———————————-
Matkailijalle:
Dalí-kolmio autolla: Kohteet, osoitteet ja esteettömyys (Päivitetty kesä 2026)
1. Teatre-Museu Dalí (Dalí-teatterimuseo) – Figueres
Taiteilijan itse suunnittelema surrealistinen elämänteos ja hänen viimeinen leposijansa.
Osoite: Plaça Gala i Salvador Dalí, 5, 17600 Figueres, Girona
Aukioloajat:k Ti–Su klo 9.30–17.45 (Maanantaisin suljettu).
Esteettömyys huomio: Rakennuksen historiallisen luonteen vuoksi ylempiin kerroksiin ei ole hissiä. Pyörätuolilla pääsee liikkumaan esteettömästi upealla keskuspihalla ja pohjakerroksessa.
2. Salvador Dalí House-Museum (Dalín kotimuseo) – Portlligat (Cadaqués)
Dalín ja Galan labyrinttimainen ja intiimi koti meren rannalla, jossa sijaitsee taiteilijan alkuperäinen ateljeerakennus.
Osoite: Platja de Portlligat, 17488 Cadaqués, Girona
Aukioloajat: Ma–Su klo 10.30–18.00 (Marraskuusta alkaen suljettu maanantaisin). Huom! Liput on varattava etukäteen netistä.
🚗 Invapysäköinti: Aivan museon ja rannan tuntumassa sijaitsevalla Parking Portlligat -ulkoilmaparkkipaikalla on merkityt invapaikat. Alusta parkkipaikalta museolle on tasaista hiekkaa/soraa.
Esteettömyys huomio: Kohde ei sovellu pyörätuolin käyttäjille tai vaikeasti liikuntaesteisille. Kalastajamökeistä yhdistetyssä talossa on erittäin kapeita käytäviä ja jyrkkiä portaita. Ulkoalueen oliivipuumetsä sijaitsee rinteessä.
3. Castell Gala Dalí (Galan linna) – Púbol
Keskiaikainen linna, jonka Dalí osti ja sisusti vaimolleen Galalle mystiseksi vetäytymispaikaksi.
Osoite: Gala Dalí Square, s/n, 17120 Púbol, Girona
Aukioloajat: Ti–Su klo 10.30–17.45 (Maanantaisin suljettu).
🚗 Invapysäköinti: Selkein ja helpoin kohde autolle. Kylän pääpysäköintialueen (ilmainen hiekkaparkkipaikka kylän laidalla) alussa on erikseen merkityt invapaikat lähimpänä linnaa. Matka linnalle (n. 100 m) on tasainen ja kivetty.
Esteettömyys huomio: Linnan upea puutarha norsuveistoksineen sekä rakennuksen pohjakerros ovat esteettömiä. Yläkertoihin ja kryptaan on portaita.